Hyvällä levytyssopimuksella helppo laskukaava
Minkälainen on hyvä levytyssopimus? Temosen vastaus on ytimekäs: - Oikeudenmukainen, mikä tarkoittaa mielestäni sitä, että kulujen jälkeen voitto laitetaan puoliksi levy-yhtiön ja artistin kesken. Hän jatkaa viitaten Apulanta-aikoihinsa: - Meillä Apulannassa homma toimi hyvin, sillä levytyssopimuksemme kunnioitti työtämme, teimme levyn joka vuosi ja tulonjako bändin sisällä oli reilu. Erilainen tilanne on esimerkiksi maailmallakin menestyneellä bändillä, joka ei tee uutta levyä tai keikkaile vaikkapa kahteen vuoteen. Voi olla, että vain yksi bändin jäsenistä nauttii tekijänoikeuskorvausta (hän on esimerkiksi säveltäjä tai sanoittaja) ja muilla bändin jäsenillä ei ole tuloja tuona aikana ollenkaan. Silti he eivät saa minkäänlaista työttömyystukea tai päivärahaa, eikä levy-yhtiö ota asiasta vastuuta. - Bändi on myös brändi, jota on noudatettava. Mitä tapahtuisi vaikkapa The 69 Eyesin brändille, jos Jussi 69 leikkauttaisi hiuksensa ja menisi kaupan kassalle töihin siksi aikaa kun bändi on keikkatauolla? Takahuoneen diileillä oikeutta?
Varastaminen on rikos. Tekijänoikeuksia puolustetaan, jotta niin artisteilla, säveltäjillä kuin sovittajillakin
olisi mahdollisuus menestyä. Temonen on samaa mieltä, mutta toivoo, etteivät artistit menisi varauksetta Chisugaten taakse. Menettelyä, jossa perheenisä ja TTVK ry sopivat Access Industriesille maksettavista korvauksista, hän pitää erittäin huolestuttavana: - Tässä ylikansallinen suuryritys ylittää Suomen lain. Näin yritykset saavat oikeuden perustaa ”varjo-oikeusjärjestelmän” yhteiskuntaamme; jos maksaa tarpeeksi suuren summan, välttyy poliisitutkinnalta ja häpeältä. Hän vertaa menettelyä tilanteeseen, jossa 9-vuotias lapsi varastaa kaupasta karkkipussin ja pari suklaalevyä ja jää siitä kiinni. Kauppias vie tämän takahuoneeseen ja ehdottaa, että voi vaieta asiasta, jos lapsi on itsekin hiljaa ja maksaa herkkujen hinnan 30-kertaisena takaisin. Onko toimintatapa oikeudenmukainen tai hyväksyttävä? Temonen esittää myös kysymyksen siitä, tulisiko joissakin kohdissa pohtia uudestaan, minkä luokan rikos todella tapahtuu ja mikä on siitä oikeutettu korvaus? Esimerkiksi 17-vuotias poika lataa ja jakaa elokuvia laittomasti, jää siitä kiinni ja hänet tuomitaan maksamaan monien satojentuhansien eurojen korvaukset. Näiden korvausten maksamisesta hän tulee luultavasti kärsimään koko lopun elämäänsä, kun toisen ihmisen hengen riistänyt kärsii alle kahdenkymmenen vuoden vankeustuomion. Ihmishenkeen verrattuna elokuva on kuitenkin melko lailla kertakäyttötavaraa.
LexPress
37