Topi Turunen
Kanditiivistelmä:
ROSKAAMISKIELTO JÄTELAINSÄÄDÄNNÖSSÄ JA SEN SUHTEET MAAPERÄN PILAANTUMISEEN Toisin kuin muissa Pohjoismaissa,1 Suomen lainsäädännöstä roskaamiskiellosta on perinteisesti säädetty laajassa muodossa. Tämä on aiheuttanut roskaamiskiellon soveltamisen yhteydessä erilaisia tulkintaongelmia ja roskaamisesta aiheutuvien vastuiden vääristymistä. Jätelainsäädännössä tapahtuneilla muutoksilla on pyritty parantamaan oikeustilaa tarkoituksenmukaisemmaksi.
taa tarkoitettavan muunlaista roskaavaa ainesta kuin nimenomaan jätettä.3 Roskaavalla aineella viitataan JHL:ssa lähinnä vähäarvoiseen jätteeseen, joka on vieraassa ympäristössä ja aiheuttaa haittaa ympäristölle tai vahinkoa luonnossa liikkuvalle.4
Vuonna 1979 jätehuoltolaki (seur. JHL 673/1978) tuli voimaan. Ennen tätä roskaamisesta säädettiin terveydenhoitolailla (469/1965). Terveydenhoitolaissa ei kuitenkaan lähdetty riittävästi jätehuollon lähtökohdista ja oli tärkeää säätää jätehuollon lähtökohdista lähtevää jätelainsäädäntöä.2 Roskaamiskiellosta säädettiin JHL 32 §:ssä. JHL 32 §:n mukaan ympäristöön ei saanut jättää lasia, peltiä, muovia, paperia eikä muutakaan roskaa tai likaa niin, että siitä aiheutuu haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Säännöksen sanamuodossa mainittiin tärkeimpinä roskaantumista aiheuttavina esineinä lasi, peltiä, muovi ja paperi. Muunkin roskan ja lian ympäristöön jättäminen kiellettiin jos siitä aiheutui JHL 32 §:n vastaiset seuraukset. Alkuperäisessä roskaamiskiellossa voidaan tuskin olet-
roskaamiskieltoon. Roskaamiskielto laajennettiin koskemaan myös käytöstä poistettuja esineitä ja aineita. Roskaamiskiellossa tapahtuneen muutoksen taustalla oli tarve pystyä puuttumaan uudenlaisiin haittoihin, joista ei oltu aiemmassa lainsäädännössä riittäviä säännöksiä. Muutosta voidaan kuvata puutteellisuudesta johtuvana välttämättömyytenä.5 Muutoksessa vain vahvistettiin epälooginen yritys pitää kaikkea maaperän pilaamista roskaamisena.6 Muutoksella roskaamiskiellon soveltamisalaa laajennettiin niin, että sillä voitaisiin puuttua maaperän pilaantumiseen. Muutoksessa poikettiin myös jätehuoltolain alkuperäisen hallituksen esityksen kannasta, siinä, että roskaantumista pystyi aiheutumaan muustakin kuin jätehuoltolain mukaisesta jätteestä. Olennaista roskaamiskiellon aktualisoitumisessa olikin jatkossa se, että roskaamisesta seurasi JHL 32 §:n vastaiset seuraukset.
Laissa jätehuoltolain muuttamisesta (203/1987) tehtiin suuria laajennuksia JHL:n 32 §:n
1 Suppeaa tulkintaa roskaamiskiellosta on käytetty ainakin Ruotsin naturvårdslagen 23 §:n (891/1970), Norjan FL 28 §:n (21/1983) ja Tanskan naturebeskyttelseloven (9/1992) 28 §:n soveltamisessa. 2 HE 142/1975 II vp, s. 1. 3 Ks. HE 142/1975 II vp. s. 7. 4 Ruuska, Suvi: Maaperän pilaamiskielto ja ympäristön roskaamiskielto puhdistamisvastuun kannalta. Ympäristöjuridiikka 1/2002, s. 74: JHL 32 §:n roskaamiskieltoa ei alun perin voitu soveltaa myöskään nestemäiseen tai hienojakoiseen aineeseen. Ks. KM 1970:B 114 s. 123, 131. 5 Ruuska YJ 2002, s. 74. 6 Ekroos, Marja: Saastuneen maa-alueet ja jätehuoltovastuu Suomessa ja Euroopan yhteisössä.1994, s. 73.
14
Manipulus
