Kanditiivistelmä: Roskaamiskielto jätelain säädännössä ja sen suhteet maaperän pi- laantumiseen

Kanditiivistelmä: ROSKAAMISKIELTO JÄTELAINSÄÄDÄNNÖSSÄ JA SEN SUHTEET MAAPERÄN PILAANTUMISEEN

Toisin kuin muissa Pohjoismaissa,1 Suomen lainsäädännöstä roskaamiskiellosta on perinteisesti säädetty laajassa muodossa. Tämä on aiheuttanut roskaamiskiellon soveltamisen yhteydessä erilaisia tulkintaongelmia ja roskaamisesta aiheutuvien vastuiden vääristymistä. Jätelainsäädännössä tapahtuneilla muutoksilla on pyritty parantamaan oikeustilaa tarkoituksenmukaisemmaksi.

Vuonna 1979 jätehuoltolaki (seur. JHL 673/1978) tuli voimaan. Ennen tätä roskaamisesta säädettiin terveydenhoitolailla (469/1965). Terveydenhoitolaissa ei kuitenkaan lähdetty riittävästi jätehuollon lähtökohdista ja oli tärkeää säätää jätehuollon lähtökohdista lähtevää jätelainsäädäntöä.2 Roskaamiskiellosta säädettiin JHL 32 §:ssä. JHL 32 §:n mukaan ympäristöön ei saanut jättää lasia, peltiä, muovia, paperia eikä muutakaan roskaa tai likaa niin, että siitä aiheutuu haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Säännöksen sanamuodossa mainittiin tärkeimpinä roskaantumista aiheuttavina esineinä lasi, peltiä, muovi ja paperi. Muunkin roskan ja lian ympäristöön jättäminen kiellettiin jos siitä aiheutui JHL 32 §:n vastaiset seuraukset. Alkuperäisessä roskaamiskiellossa voidaan tuskin olettaa tarkoitettavan muunlaista roskaavaa ainesta kuin nimenomaan jätettä.3 Roskaavalla aineella viitataan JHL:ssa lähinnä vähäarvoiseen jätteeseen, joka on vieraassa ympäristössä ja aiheuttaa haittaa ympäristölle tai vahinkoa luonnossa liikkuvalle.4

Laissa jätehuoltolain muuttamisesta (203/1987) tehtiin suuria laajennuksia JHL:n 32 §:n roskaamiskieltoon. Roskaamiskielto laajennettiin koskemaan myös käytöstä poistettuja esineitä ja aineita. Roskaamiskiellossa tapahtuneen muutoksen taustalla oli tarve pystyä puuttumaan uudenlaisiin haittoihin, joista ei oltu aiemmassa lainsäädännössä riittäviä säännöksiä. Muutosta voidaan kuvata puutteellisuudesta johtuvana välttämättömyytenä.5 Muutoksessa vain vahvistettiin epälooginen yritys pitää kaikkea maaperän pilaamista roskaamisena.6 Muutoksella roskaamiskiellon soveltamisalaa laajennettiin niin, että sillä voitaisiin puuttua maaperän pilaantumiseen. Muutoksessa poikettiin myös jätehuoltolain alkuperäisen hallituksen esityksen kannasta, siinä, että roskaantumista pystyi aiheutumaan muustakin kuin jätehuoltolain mukaisesta jätteestä. Olennaista roskaamiskiellon aktualisoitumisessa olikin jatkossa se, että roskaamisesta seurasi JHL 32 §:n vastaiset seuraukset.

1 Suppeaa tulkintaa roskaamiskiellosta on käytetty ainakin Ruotsin naturvårdslagen 23 §:n (891/1970), Norjan FL 28 §:n (21/1983) ja Tanskan naturebeskyttelseloven (9/1992) 28 §:n soveltamisessa. 2 HE 142/1975 II vp, s. 1.3 Ks. HE 142/1975 II vp. s. 7.4 Ruuska, Suvi: Maaperän pilaamiskielto ja ympäristön roskaamiskielto puhdistamisvastuun kannalta. Ympäristöjuridiikka 1/2002, s. 74: JHL 32 §:n roskaamiskieltoa ei alun perin voitu soveltaa myöskään nestemäiseen tai hienojakoiseen aineeseen. Ks. KM 1970:B 114 s. 123, 131. 5 Ruuska YJ 2002, s. 74. 6 Ekroos, Marja: Saastuneen maa-alueet ja jätehuoltovastuu Suomessa ja Euroopan yhteisössä.1994, s. 73.

Jätelain (1072/1993) säätämisen taustalla oli tarve yhtenäistää jätteitä ja jätehuoltoa koskevia säännöksiä Euroopan yhteisöjen säännöksien kanssa.7 Jätelain hallituksen esityksessä todetaan, että roskaamista ja maaperän saastumista käsittelevät säännökset olisivat asiallisesti samankaltaiset kuin jätehuoltolaissa. Niiden myös todettiin vastaavan JHL:n aikaista oikeuskäytäntöä.8 Tosin roskaamiskieltoa säätelevät pykälät (JHL 32 § ja JL 19 §) ovat kirjoitusasultaan melko erilaiset, joka tosiasiallisesti voi johtaa hyvinkin erilaiseen tulkintaan. On myös huomioitava, että siinä missä JHL:ssa säädettiin maaperän saastumisesta ja roskaantumisesta samoilla säännöksillä, niin JäteL:ssa roskaantuminen ja maaperän saastuminen ovat erotettu toisistaan, joskin niistä säädetään samassa luvussa. Kuitenkin ympäristönsuojelulain (86/2000) tullessa voimaan poistettiin jätelain 4 luvusta säännökset maaperän saastuttamisesta ja ne siirrettiin ympäristönsuojelulakiin.

Uutta jätelakia (646/2011) alettiin valmistella tavoitteena ajanmukaistaa Suomen ja EU:n jätepolitiikkaa ja saada Suomen jätelainsäädäntö vastaamaan EU:n uudistunutta lainsäädäntöä.9 Uudessa jätelaissa säilytetään järjestelmä, jossa maaperän pilaamiskielto ja roskaamiskieltoa ovat erillään. Muutenkin roskaamiseen liittyvät säännökset pysyisivät pääosin ennallaan.10 Kuitenkin roskaamiskiellon sanamuotoa on muutettu uudessa jätelaissa. Roskaamiskieltoa on siis kaiketi haluttu täsmentää. Uusi jätelaki tulee voimaan 1. toukokuuta 2012.

Uudessa jätelaissa roskaamiskiellosta säädetään 72 §:ssä. Hallituksen esityksessä mainitut tarkennukset ja ymmärrettävyyden parannukset on tehty lievillä sanamuodon muutoksilla. Ensimmäiseksi näistä muutoksista mainittakoon se, että kun JäteL 19 §:n roskaamiskiellossa puhuttiin käytöstä poistetuista koneista, laitteista, ajoneuvoista, aluksista ja muista esineistä, niin uuden jätelain 72 §:ssä puhutaan käytöstä poistamisen sijasta hylkäämisestä. Suurimmassa osassa tapauksia tuskin on juurikaan merkitystä sillä, että onko kiellettyä hylätä esine tai jättää paikalla käytöstä poistettu esine, koska käsitteillä on paljon päällekkäisyyksiä. Käytöstä poistettu esine voidaan nähdä useimmissa tilanteissa myös hylätyksi. Siirtymällä kuitenkin kieltoon esineen hylkäämisestä säästytään vaikealta mietinnöltä siitä, että milloin esine on käytöstä poistettu. Eräissä tapauksissa esineen käytöstä poistuminen lienee melko selvää, mutta esimerkiksi erilaisten ajoneuvojen ja työkoneiden osalta voi muodostua hyvinkin vaikeaksi arvioida sitä, että onkoesineen käyttö loppunut. Sitä arvioidessa, että onko esine hylätty, olisi järkevää soveltaa eräänläistä ”vähimmäisaikaa”, jonka jälkeen esine voitaisiin tapauskohtaisesti katsoa hylätyksi.11

7 HE 77/1993 vp, s.1.8 HE 77/1993 vp, s. 26.9 HE 199/2010 vp, s.1.10 HE 199/2010 vp, s.2.11 Ks. Tarasti, Lauri: Roskaamiskiellon ulottuvuudesta. Ympäristöjuridiikka 1/1995, s. 25.

Uudessa jätelaissa roskaamiskiellon vastaiset seurauksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia: kuten JäteL 19 §:ssäkin kiellettyinä seurauksina mainittiin epäsiisteys, maiseman rumentuminen, viihtyisyyden väheneminen ja niihin rinnastettava muu vaara tai haitta. Ainoana erona roskaamiskieltojen kiellettyjen seurausten välillä on se, että JäteL 19 §:n vaara tai haitta terveydelle on vaihdettu uuden jätelain 72 §:ssä ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraksi. JäteL 19 §:n roskaamiskiellossa ei ollut suoria perusteita puuttua roskaamiseen eläimille aiheutuvien haittojen aikana: siinä säädettiin ainoastaan vaarasta ja haitasta terveydelle, jolla ensisijaisesti viitataan ihmisessä todettavaan sairauteen tai muuhun terveyshäiriöön.12 Koska roskaamiskiellon seurausten todentamiseen ei ole olemassa objektiivisia kriteerejä, vaan kielletyn haitan aiheuttaneiksi seurauksiksi nähtäisiin sellaiset, jotka koettaisiin yleisesti häiritseviksi, roskaamiskiellon soveltamisen herkkyys voi vaihdella alueesta riippuen. Yleisesti häiritseväksi koettava haitta on myös nähtävä yhteydessä sen ympäristöön. Iso vaikutus voi olla asumisen tiheydellä, erilaisilla näkösuojilla ja muulla vastaavalla. Uuden kielletyn seurauksen nojalla, on myös mahdollista, että alueella liikkuvilla eläimillä13 on alentava vaikutus roskaamiskiellon aktualisoitumiseen. Uuden jätelain 72 §:ssä säädetään muun lisäksi, että ympäristöön ei saa päästää ainetta niin, että siitä syntyisi roskaamiskiellon vastaiset seuraukset. Aineen ei tarvitse olla jätettä, eikä aineen olomuotoa ole muutenkaan määrätty, vaan tärkeintä on roskaamiskiellon vastaisten seurauksien syntyminen.14 Ympäristöön päästetty aine saattaa myös kuulua YSL 7 §:n maaperän pilaamiskiellon alaan. Molempia ei kuitenkaan voi soveltaa samaan tilanteeseen. On kuitenkin muistettava, että aineen ympäristöön päästäminen voi tarkoittaa muutakin kuin aineen maaperään päästämistä.

Uuden jätelain 72 §:n roskaamiskieltoon lisätyn aineenpäästämiskiellon avulla voidaan puuttua entistä kattavammin erilaisten aineiden ympäristöön päästämiseen. YSL 7 §:n maaperän pilaamiskiellossa kielletään aineiden maahan jättäminen niin, että siitä aiheutuu sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

12 Terveydensuojelulaissa (763/1994) säädetään terveyshaitta- käsitteellä ensisijaisesti nimenomaan ihmiseen kohdistuvista terveyshaitoista ja systemaattisella laintulkinnalla tullaan tulokseen, että tällä termillä viitataan muissakin laissa nimenomaan ihmiseen kohdistuviin haitallisiin terveysvaikutuksiin. Jätehuollolla ja terveydensuojelulla on ollut myös perinteisesti yhteistä taustaa. 13 Viittaan tilanteessa mm. kissaan, koska sitä ei koske järjestyslain (612/2003) 14 §:n koirakuri kokonaisuudessaan ja se saa lähtökohtaisesti liikkua vapaana taajama-alueellakin. Roskaamiskieltoa olisi uuden jätelain mukaan mahdollista soveltaa myös tilanteisiin, joissa esim. hirvet sekaantuvat sarvistaan metsään jätettyjen entisten puhelintolppien johtoihin. 14 HE 199/2010 vp, s. 107.

Roskaamiskiellon kielletyt seuraukset ovat kuitenkin erilaiset ja näin ollen roskaamiskieltoa on mahdollista soveltaa joihinkin tilanteisiin, joissa kysymys on maahan päästätystä aineesta. Uuden jätelain esitöissä mainitaan, että roskaantuneen alueen siivoaminen voi tarkoittaa myös pintamaan poistamista.15 Näin ollen nimenomaan pienet, pintamaahan tapahtuneet päästöt, voitaisiin mahdollisesti korjata roskaamiskiellon nojalla. Esimerkiksi jos maahan on päästetty ainetta niin, että siitä aiheutuu viihtyisyyden vähentymistä, jota ei voida nähdä melkoiseksi.16

Uuden jätelain mukana tapahtuvien muutoksien toimintaa on vielä toistaiseksi vaikea arvioida, koska laki ei ole vielä voimassa. Uudessa jätelaissa on kuitenkin tuotu Suomen jätelainsäädäntöön ymmärrettävyyttä ja selvennyksiä. Roskaamiskielto, joka oli ennen melko ennakoimaton ja soveltamisalaltaan hämärä, on saanut tarkkarajaisuutta ja selvemmän soveltamisalan. Kun roskaamiskiellon soveltamisala on selvä ja se on selvästi erotettavissa muista ympäristön puhdistamisvastuista, saadaan aikaan tarkoituksenmukainen järjestelmä, jonka puitteissa ympäristön tila on mahdollista palauttaa ennalleen roskaantumisen jäljiltä.

Teksti on yhteenveto kandidaatin tutkielmasta

15 HE 199/2010 vp, s. 107.16 Tällaisesta tapauksesta voisi olla esimerkkinä teollisuusalueella tapahtunut aineen maahan päästö, jonka seurauksena on pienehkö hajuhaitta.