Tilaa Lahen:Lehti
1 €/lehti
postitse kotiisi!
Lähetä osoitteesi: info@lahenlehti.net tai p.045-6747772
Lahen:Lehti vuodesta 2008
nro 4/2017
Jonne Seppänen
Vuosikertomus-näyttelyn taiteilijoita näyttelyn avajaisissa 22. elokuuta Kipinällä
L
ahdessa on meneillään Vuosikertomus -niminen kuvataidenäyttely 23.8. -10.9.2017 Galleria Uudessa Kipinässä. Tämän näyttelyn avajaisissa kirjoittaja, joka on yksi 13:sta näyttelyn taiteilijasta, istui erään maalauskankaan alla kuunnellen puheensorinaa ja avajaisten tunnelmaa. Tämän kuuntelun osaltaan aiheuttamista mietinnöistä kirjoitan seuraavassa joitakin. Taidenäyttelyiden avajaistilaisuudet ovat usein hyvin sosiaalisia tilanteita, joissa taiteilijat vaihtavat kiireessä kuulumisiaan ja kertovat meneillään olevista projekteista toisilleen. Teosten äärelle harvemmin pysähdytään pohtimaan itse teoksia, vaikka toki näyttelykin vilkuillaan läpi tarjoilupöydän antimia maistellen. Turha kai mainita, että poikkeuksiakin joskus sattuu. Maalauskankaan alla istuskellessani pohdin, miksi paikalla tuntui olevan melko vähän muita kuin taidetta ammatikseen tekeviä henkilöitä. Eipä siinä, etteikö avajaisissa saisi vaihtaa kuulumisia kollegojen kesken, mutta missä sellainen yleisö on, joka lähemmin kiinnostuisi tarkkailemaan teoksia ja kenties tohtisi niistä jotakin tokaistakin. Useita avajaisia ja näyttelyitä kolunneena, olen vuosien varrella ihmeekseni ymmärtänyt, että syynä keskustelun puutteeseen on usein arkuus taidetta ja varsinkin sen henkilökohtaista tulkintaa kohtaan. Ikään kuin taidetta voisi tulkita väärin, jos ei tunne tekijää tai ole lukenut valtavasti taidehistoriaa. Kyllä sitä tietääkseni voi tulkita väärin silloinkin, mutta mitäs ihmeen merkitystä sillä on ja kuka siitä tuomitaan, tuskin katsojaa ainakaan. Taiteilijat itse toki puhelevat omista ja toistensa töistä, mutta usein nimenomaan ammattinsa kautta, teki-
O
n Suomen itsenäisyyden juhlavuosi ja se näkyy ja kuuluu eri tavoin. Valtioneuvoston kanslia kokoaa juhlavuoden tapahtumia Suomi 100 -hankkeen Yhdessä-teeman alle. Kuka tahansa - yksityishenkilö, yhdistys, seura tai yritys - voi ehdottaa pientä tai suurta tekoa liitettäväksi Suomi 100 –ohjelmaan. Tapahtumat voivat ilmoittaa osoitteessa suomifinland100.fi. Yhdessä tekemisen henkeä kaivataankin, omassa lähipiirissä, naapurustosta tai muissa arkisissa yhteisöissä. Asukas- tai kotiseutuyhdistykset ovat paikkoja, joissa jakaa kokemuksia tai ajatuksia vaikkapa kotiseudusta, sen merkityksestä. Vanhojen muisteleminen mielletään monesti pelkkänä ”vanhojen hyvien aikojen” kaipauksena, mutta laajemmin nähtynä, se on parhaimmillaan terveen me-hengen luomista. Se on jokaisen toimivan yhteisön perusta. Yhteisten kokemusten kautta yksilöt kokevatsamaistumisen tunnetta luoden paikallisidentiteetin. Tärkeää on myös sukupolvien kohtaamiset. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on 20-vuotiaan Rosa Reunan juuri ilmestynyt dokumentti 94-vuotiaasta Aino Bouchtista (o.s. Marola). Marolan Aino -lyhytelokuva kertoo tarinan Marolan tilasta ja sen asukkaista. Tällaiset tarinat ovat sillanrakentajia sukupolvien välillä ja auttavat ymmärtämään ettemme ole irrallisia historiasta vaan jokainen sukupolvi on osana jatkumoa; meidänkin teoillamme on seuraukset. Kotiseututunnetta voidaan tuottaa myös tietoisesti, jopa laskelmoidusti. Lahdesta julkaistiin kevättalvella tyylikäs esittelyvideo ts. brändifilmi, ja se herätti lahtelaisissa positiivista kuhinaa: Lah(d)essa on paljon asioita joista voidaan olla ylpeitä. Itsenäistä Suomea voidaan juhlistaa vaikka tekemisen kautta. Esimerkiksi pienien, ruohonjuuritason yhteisöjen kautta moni kokee tärkeänä. Näin ihmiset tuntevat kuuluvansa johonkin ja olevansa osana jotain suurempaa kokonaisuutta.
sauli.hirvonen@lahenlehti.net, jonne.seppanen@lahenlehti.net
Kaksi Lahtea
Maalauksen alla mietin jöinä, eivät niinkään katsojina ja kokijoina. Arkuus mielipiteidensä ja tulkintojensa julkituomiseen kasvotusten tapahtuvissa tilanteissa tuntuu muutenkin olevan lisääntymään päin vallitsevissa yhteiskuntaoloissa, vaikka aihetta keskusteluun olisi. Taidenäyttely olisi loistava paikka aloittaa kriittisiä keskusteluja ja pohdintoja vaikka mistä, sillä yleinen ilmapiiri on useimmiten lämmin ja vapaamielinen. Taide on tarkoitettu kaikille ja joka ikisellä saa olla taiteen teoksista mielipide. Lisäksi avajaistilaisuuksiin on lähes aina vapaa pääsy kenelle tahansa ja ne ovat ilmaisia tapahtumia. Ei pukukoodia, ei varsinkaan ostopakkoa, ei edes pakkoa puhua kenellekään, josta seikasta kirjoittaja itse oli vaihteen vuoksi erityisen tyytyväinen. Taidenäyttelyyn voi mennä pikavisiitille ihan vaikka läpällä tai sinne voi
”
Vanhat kuVat kokoelma lahden kaupunki, kuVat 29.8.2017: Jonne Seppänen
Lahdenkadun ylittänyt teollisuusrata purettiin 1990-luvulla.
Yleensä jos jokin ovi on auki on sallittua kurkistaa huoneeseen ja jopa astua sisälle. mennä suuren kiihkon vallassa ja intoa puhkuen vaikka moneksi tunniksi. Lähinnä muistettava asia on se, että näytteille asetettu taide on asetettu näytteille ihan kenelle tahansa. Ja yleensä jos jokin ovi on auki, on sallittua kurkistaa huoneeseen ja jopa astua sisälle. Joskus on toki itse koetettava ovenkahvaa. Kieltotaulujemme maassa taidenäyttelyt ovat paikkoja, joihin ei yleensä kielletä menemästä. Tätä sallittua asiaa kannattanee kokeilla. SUVI FORSSÉN, kuvanveistäjä Vuosikertomus -näyttely on esillä Galleria Uudessa Kipinässä 10.9. saakka. Avoinna ti-pe 12-18, lasu 12-16 Kymintie 1, Lahti
Galleria Kipinän seinä sai Taidelauantaina uuden maalauksen. Teoksen nimi on Myrskypääskyt, kohti auringon siltaa. Tekijöinä Janika Salonen ja Miss Kompro
Teollisuus on saanut väistyä myös Ankkurin alueella, kuvat Satamakadulta.
S
ain kutsun Yle Lahden toimittajalta Meeri Niinistöltä kutsun osallistua 12.7. järjestettyyn Chicago Touriin Lahti-Seuran edustajana. Kiertue toteutettiin museobussilla, ja sen tarkoituksena oli esitellä Lahtea “Suomen Chicagona”, sitä rouheampaa Lahtea. Itsekin olen tehnyt tällaista vertailua Lahden ja Chicagon välillä Hollolan Lahti -lehdessä 1/2012. Ajatuksena “tour” on hauska ja myös toteutus oli onnistunut. Toisaalta voidaan kysyä mitä hauskaa on murhissa tai muissa inhimillisissä tragedioissa, kuten paatuneen rikollisen Ilpo Larhankin tapauksesta voidaan todeta. Ehkä tähän pätee koomikon Charles Chaplinin sanat: “Lähteltä katsottuna asiat näyttävät tragedioilta, kaukaa katsottuna komedioilta.” Rouheus voi olla yksi tapa lähestyä asioita, jota täydentää maanläheinen kerronta pilke silmäkulmassa. Oppaat Valtonen ja Routo eivät mässäilleet, vaan asiat kerrottiin niin kuin ne tapahtuivat, toki kertojien omista näkökulmista. Virallisessa brändinrakennushankkeissa keskitytään tähän hetkeen ja tulevaisuuteen mah-
SAULI HIRVONEN
Kiertoajelu rouheassa Lahdessa
dollisuuksien kautta. Tällaiset chicagotourit tuovat hyvää vastapainoa siloitellun julkisuuskuvan ja pelkän pinnan kiillotuksen lisäksi. Tasapainossa rouheus ja pinnankiillotus luovat jatkumon ja tekevät kaupungista inhimillisemmän, kaikkine niine vahvuuksineen ja puutteineen. Mitään ei tarvitse piilotella, mutta ei myöskään paisutella. Ihmiset kaipaavat elämänmakuisia tarinoita, joihin voi samaistua, vaikkei itse ollutkaan paikalla kun jotain tapahtui. Tarinat ovat tuttuja, mukavia tai ikäviä, mutteivat kosketa meitä, voimme ottaa niihin sopivasti etäisyyttä, mutta samalla "pidämme" ne itsellämme. Paikat, kertomukset siirtyvät sukupolvelta toiselle ja näin muodostuu lahtelaisuuden virtaa joista muodostuu identiteettimme. Esimerkiksi Roudon lapsuuden ja nuoruuden tarinoita kuunnellessa tuli omat ajat mieleen. Tätä voimisti se, että kasvoin osittain samoissa maisemissa kuin hän. Meillä 1970-80-luvulla syntyneille on omat tarinat kerrottavana seuraavien sukupolvien Chicagokierroksille. SAULI HIRVONEN
Kotiseututatuoinnit valokuvina
K
otiseututatuointi-näyttelyyn idean sain omista Lahti-tatuoinneistani. Ensimmäisen otin vuosituhannen vaihteen tienoilla. Tatuoinnit osaltani liittyivät vaihtoehtokulttuureihin sekä oman identiteetin vahvistamiseen. Tuolloin ei vielä ollutkaan puhetta kotiseututatuoinneista, ja muutenkin tatuoinnit olivat vasta tulossa muotiin. Viime vuosina kotiseututatuointien myötä usein rajoittunutta tatuointi-asiaa on käsitelty myös laajemmasta näkökulmasta lehdistössä. Ennen Lahden MM-hiihtoja kotiseututatuoinnit ja tuleva näyttely olivat jopa esillä Yle Urheilun Tarinoita Lahdesta -sarjassa.
”
Näyttelystä ”puuttuvat” kuvat voimme toki kuvata tulevaan kirjaan. Muutamia vuosia sitten esittelin näyttelyideani Lahden kaupunginmuseon johtajalle Timo Simanaiselle, joka innostui asiasta. Sittemmin näyttelyä työstettiin museon amanuenssin Ilkka Kuhasen kanssa. Yhteistyö on pelannut erinomaisesti ja hanketta onkin ollut ilo viedä eteenpäin. Keväällä 2016 löysin kuvaajan projektille, ja tilanne vaikuttui hyvältä. Helsinkiin suuntautuneiden työkiireiden takia hän ei pystynyt ottamaan toimeksiantoa. Tilalle hän kuitenkin suosit-
teli tuttuaan Mika Lintusta. Lintusen kanssa yhteistyö toimi jo heti alkuun erinomaisesti. Järjestimme yhden varsinaisen kuvausviikonlopun sekä kaksi erillistä kuvauspäivää. Näyttelyyn kuvattiin 17 henkilöä ja kuvia näyttelyyn tulee 25 kpl. Valitettavasti näyttelystä jäi tatuointikuvia, kaikki pyydetyt eivät tulleetkaan kuvattavaksi. Erilaisia tatuointeja löytyi myös internetistä, mutta useimmille näille ei tässä vaiheessa löytynyt omistajia. Tilaan liittyvät rajoitteetkin tekivät sen, ettei kuvia kannattanut ahnehtia täyteen. Puuttuvat kuvat voimme toki kuvata myöhemmin tulevaan kirjaan tai pysyvään näyttelyyn, jos sellaiset joskus aikaiseksi saamme. Näyttely rakentuu monen tahon yhteistyönä, esittäen lahtelaisuutta eri ilmiöiden kautta. Näyttely ei koostu pelkästään valokuvista vaan museon näyttelytilaan tulee muutakin sisältöä. Aatetila ry ja Lahti-Seura ry järjestävät Ehtaa Lahtea -näyttelyn. Se koostuu pääasiassa erilaisesta esineistöstä ja tekstiileistä, liittyen lahtelaiseen urheiluun, populaarikulttuurin ja elinkeinoelämään. Lisäksi näyttelyssä nähdään Seppo Pessan videotaideteos, joka koostuu Lahdessa otetuista valokuvista. Esillä on myös lahtelaismuotoilijan Marianne Valolan Lahti-muotoilun helmiä. SAULI HIRVONEN Lahti-tatuoinnit 29.9.-30.11.2017, Lahden historiallinen museo
VUOSIKERTOMUS
galleriauusikipinä 23.8.-10.9.2017
Kävelyä kahd ella puujalal la jo vuodes ta 2016
SKANDAALI!
Soitti vastaavalle mes ta
rille -
Ei vastannut!
Jalkapalloilija op
pi kikat kantapää
n kautta
Lahtelaisen kaupunkikulttuurin puolesta Toimitus Sauli Hirvonen Jonne Seppänen (ulkoasu) Julkaisijat Tmi Pekka Productions | Tmi Nostalgiamatkat Painos 1 000kpl info@lahenlehti.net fb.com/lahenlehti