Tilaa Lahen:Lehti
1 €/lehti
postitse kotiisi!
Lähetä osoitteesi: info@lahenlehti.net tai p.045-6747772
Lahen:Lehti vuodesta 2008
nro 4/2017
Jonne Seppänen
Vuosikertomus-näyttelyn taiteilijoita näyttelyn avajaisissa 22. elokuuta Kipinällä
L
ahdessa on meneillään Vuosikertomus -niminen kuvataidenäyttely 23.8. -10.9.2017 Galleria Uudessa Kipinässä. Tämän näyttelyn avajaisissa kirjoittaja, joka on yksi 13:sta näyttelyn taiteilijasta, istui erään maalauskankaan alla kuunnellen puheensorinaa ja avajaisten tunnelmaa. Tämän kuuntelun osaltaan aiheuttamista mietinnöistä kirjoitan seuraavassa joitakin. Taidenäyttelyiden avajaistilaisuudet ovat usein hyvin sosiaalisia tilanteita, joissa taiteilijat vaihtavat kiireessä kuulumisiaan ja kertovat meneillään olevista projekteista toisilleen. Teosten äärelle harvemmin pysähdytään pohtimaan itse teoksia, vaikka toki näyttelykin vilkuillaan läpi tarjoilupöydän antimia maistellen. Turha kai mainita, että poikkeuksiakin joskus sattuu. Maalauskankaan alla istuskellessani pohdin, miksi paikalla tuntui olevan melko vähän muita kuin taidetta ammatikseen tekeviä henkilöitä. Eipä siinä, etteikö avajaisissa saisi vaihtaa kuulumisia kollegojen kesken, mutta missä sellainen yleisö on, joka lähemmin kiinnostuisi tarkkailemaan teoksia ja kenties tohtisi niistä jotakin tokaistakin. Useita avajaisia ja näyttelyitä kolunneena, olen vuosien varrella ihmeekseni ymmärtänyt, että syynä keskustelun puutteeseen on usein arkuus taidetta ja varsinkin sen henkilökohtaista tulkintaa kohtaan. Ikään kuin taidetta voisi tulkita väärin, jos ei tunne tekijää tai ole lukenut valtavasti taidehistoriaa. Kyllä sitä tietääkseni voi tulkita väärin silloinkin, mutta mitäs ihmeen merkitystä sillä on ja kuka siitä tuomitaan, tuskin katsojaa ainakaan. Taiteilijat itse toki puhelevat omista ja toistensa töistä, mutta usein nimenomaan ammattinsa kautta, teki-
O
n Suomen itsenäisyyden juhlavuosi ja se näkyy ja kuuluu eri tavoin. Valtioneuvoston kanslia kokoaa juhlavuoden tapahtumia Suomi 100 -hankkeen Yhdessä-teeman alle. Kuka tahansa - yksityishenkilö, yhdistys, seura tai yritys - voi ehdottaa pientä tai suurta tekoa liitettäväksi Suomi 100 –ohjelmaan. Tapahtumat voivat ilmoittaa osoitteessa suomifinland100.fi. Yhdessä tekemisen henkeä kaivataankin, omassa lähipiirissä, naapurustosta tai muissa arkisissa yhteisöissä. Asukas- tai kotiseutuyhdistykset ovat paikkoja, joissa jakaa kokemuksia tai ajatuksia vaikkapa kotiseudusta, sen merkityksestä. Vanhojen muisteleminen mielletään monesti pelkkänä ”vanhojen hyvien aikojen” kaipauksena, mutta laajemmin nähtynä, se on parhaimmillaan terveen me-hengen luomista. Se on jokaisen toimivan yhteisön perusta. Yhteisten kokemusten kautta yksilöt kokevatsamaistumisen tunnetta luoden paikallisidentiteetin. Tärkeää on myös sukupolvien kohtaamiset. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on 20-vuotiaan Rosa Reunan juuri ilmestynyt dokumentti 94-vuotiaasta Aino Bouchtista (o.s. Marola). Marolan Aino -lyhytelokuva kertoo tarinan Marolan tilasta ja sen asukkaista. Tällaiset tarinat ovat sillanrakentajia sukupolvien välillä ja auttavat ymmärtämään ettemme ole irrallisia historiasta vaan jokainen sukupolvi on osana jatkumoa; meidänkin teoillamme on seuraukset. Kotiseututunnetta voidaan tuottaa myös tietoisesti, jopa laskelmoidusti. Lahdesta julkaistiin kevättalvella tyylikäs esittelyvideo ts. brändifilmi, ja se herätti lahtelaisissa positiivista kuhinaa: Lah(d)essa on paljon asioita joista voidaan olla ylpeitä. Itsenäistä Suomea voidaan juhlistaa vaikka tekemisen kautta. Esimerkiksi pienien, ruohonjuuritason yhteisöjen kautta moni kokee tärkeänä. Näin ihmiset tuntevat kuuluvansa johonkin ja olevansa osana jotain suurempaa kokonaisuutta.
sauli.hirvonen@lahenlehti.net, jonne.seppanen@lahenlehti.net
Kaksi Lahtea
Maalauksen alla mietin jöinä, eivät niinkään katsojina ja kokijoina. Arkuus mielipiteidensä ja tulkintojensa julkituomiseen kasvotusten tapahtuvissa tilanteissa tuntuu muutenkin olevan lisääntymään päin vallitsevissa yhteiskuntaoloissa, vaikka aihetta keskusteluun olisi. Taidenäyttely olisi loistava paikka aloittaa kriittisiä keskusteluja ja pohdintoja vaikka mistä, sillä yleinen ilmapiiri on useimmiten lämmin ja vapaamielinen. Taide on tarkoitettu kaikille ja joka ikisellä saa olla taiteen teoksista mielipide. Lisäksi avajaistilaisuuksiin on lähes aina vapaa pääsy kenelle tahansa ja ne ovat ilmaisia tapahtumia. Ei pukukoodia, ei varsinkaan ostopakkoa, ei edes pakkoa puhua kenellekään, josta seikasta kirjoittaja itse oli vaihteen vuoksi erityisen tyytyväinen. Taidenäyttelyyn voi mennä pikavisiitille ihan vaikka läpällä tai sinne voi
”
Vanhat kuVat kokoelma lahden kaupunki, kuVat 29.8.2017: Jonne Seppänen
Lahdenkadun ylittänyt teollisuusrata purettiin 1990-luvulla.
Yleensä jos jokin ovi on auki on sallittua kurkistaa huoneeseen ja jopa astua sisälle. mennä suuren kiihkon vallassa ja intoa puhkuen vaikka moneksi tunniksi. Lähinnä muistettava asia on se, että näytteille asetettu taide on asetettu näytteille ihan kenelle tahansa. Ja yleensä jos jokin ovi on auki, on sallittua kurkistaa huoneeseen ja jopa astua sisälle. Joskus on toki itse koetettava ovenkahvaa. Kieltotaulujemme maassa taidenäyttelyt ovat paikkoja, joihin ei yleensä kielletä menemästä. Tätä sallittua asiaa kannattanee kokeilla. SUVI FORSSÉN, kuvanveistäjä Vuosikertomus -näyttely on esillä Galleria Uudessa Kipinässä 10.9. saakka. Avoinna ti-pe 12-18, lasu 12-16 Kymintie 1, Lahti
Galleria Kipinän seinä sai Taidelauantaina uuden maalauksen. Teoksen nimi on Myrskypääskyt, kohti auringon siltaa. Tekijöinä Janika Salonen ja Miss Kompro
Teollisuus on saanut väistyä myös Ankkurin alueella, kuvat Satamakadulta.