Kylteri 4/2017 by Kylteri

4/2017

KUKA KUKA ON ON

K Y LT E R I

Toimitusjohtaja ja Docventuresin vastaava tuottaja Elise Pietarila luo ilmiöitä

Biljoonien dollarien muslimimarkkinat

Uusi taloustieteen huippuyksikkö

K Y LT E R I Kylteri on Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti. Syksyllä 1999 perustettu lehti toimii ikkunana Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijoiden maailmaan ja käsittelee ajankohtaisia aiheita heidän näkökulmastaan. PÄ ÄTO I M I T TA J A

Sonia El Kamel 050 538 2854 sonia.elkamel@kyweb.fi TO I M I T U S S I H T E E R I

Victoria Odum 045 879 1260 A RT D I R E C TO R

Renja Nurmi 040 353 8287 renja.nurmi@kyweb.fi ILMOITUSMYYNTI

Aura Hemminki 040 353 8282 aura.hemminki@kyweb.fi K A N N E N K U VA

Jaakko Kahilaniemi JULKAISIJA

KY-säätiö Konemiehentie 4 02150 Espoo PA I N O

Lönnberg PA P E R I

Edixion 250 g Edixion 100 g PA I N O S

1400 I S S N - L 1 4 57- 0 89 0 I S S N 1 4 57- 0 8 9 0 S E U R A AVA K Y LT E R I ILME ST YY MAALISKUUSSA

Pääkirjoitus

ÄLÄ SYÖ NIIN PALJON KUIN JAKSAT

Onnekseni sirkeällä hoitajalla on ratkaisu pahaan olooni. Hän osoittaa seinään nojaavaa pahvista hyvän elämän tähteä. Jokainen kuudesta sakarasta on eri värinen: nukkuminen ja lepo, liikkuminen, ruokailu, toiminta, mieliala ja tunteet ja ajatukset. Oletko muistanut liikkua? Syödä marjoja? Niistä saa hei tosi paljon D-vitamiinia. Tarvitset D-vitamiinia. Entä onko tavoitteita? Hoitaja hymyilee ja nuhtelee minua lempeästi: eihän nuoren ihmisen pitäisi suorittaa ja stressata, vaan keskittyä pitämään hauskaa!

KUVA GEORGE ATANASSOV

alo häikäisee silmiäni. Paistattelen lämmössä ja vaihdan asentoa mukavammaksi lepotuolilla. En kellistele bikineissä Rivieralla, vaan istun toppatakki päällä terveyskeskuksen käytävällä ankean kirkasvalolampun edessä. Odotan pääsyä terveydenhoitajan luo, sillä olen rohmunnut kursseja, töitä ja projekteja samalla tahdilla kuin lautasta täytetään sushibuffetissa. Ja nyt hieman uuvuttaa.

Maailmassa, jossa lähes mikä vain on mahdollista, saattaa iskeä ahneus.

Oloni ei terveydenhoitajalla käynnin jälkeen ole helpottunut tai valaistunut vaan pikemminkin syyllinen. Miten terve, koulutettu ja elämässään menestyvä nainen voi uupua? Tämän kysymyksen esitti Helsingin Sanomien toimittaja Erja Yläjärvi kolumnissaan lokakuussa. Vastaus on selkeä: elämästä on tullut niin tavoitteellista suorittamista, että jo arki itsessään väsyttää.

tujen valot välkkyvät läpi vuorokauden. On toki hienoa, että nuorille on tarjolla enemmän alustoja itsensä toteuttamiselle ja että yhä useampi kokee työnsä merkitykselliseksi. Mutta maailmassa, jossa lähes mikä vain on mahdollista, saattaa iskeä ahneus. Syö niin paljon kuin jaksat toimii krapulaisena sushi‑ buffetissa. Buffetin ulkopuolella raja tulee kuitenkin nopeasti vastaan.

Työnteko on yhä useammalle tapa olla. Sanotaan, että työnteko on niin ihanaa, että töitä paiskii mielellään vapaallakin. Työ ei ole enää vain palkkakuitti – se on itsensä kehittämisen huvipuisto, jossa laitteiden ruu-

PÄÄTOIMIT TA JA SONIA EL KAMEL

Tämän lehden mentyä painoon päätoimittaja hyppäsi terveydenhoitajan neuvosta inspiroituneena Kaamokselle vievään mörköjunaan.

ILMOITUS

GROW WITH CONFIDENCE

We are Monitor Deloitte. Issue focused. Choice driven. We exist to help clients make and execute the winning choices that drive enterprise value and improve their competitive stance. With a distinctive focus on growth, innovation and competitiveness backed by robust and proven methodologies developed by the Monitor Group, we offer an unrivaled platform for our clients to grow with confidence. With a footprint of more than 2,000 practioners around the world backed by the power of the greater Deloitte family we work everyday with clients to tackle their most pressing strategic issues.

Tuomo Saari

Jenni Männistö

Partner, Monitor Deloitte

Manager, Monitor Deloitte

MSc (Tech) in Industrial Engineering and Management, Helsinki University of Technology

MSc in Economics, Aalto University School of Business

”Digitalization and other disruptive megatrends combined with stagnated economic growth is an environment of considerable threats and but also a multitude of opportunities. We help our clients to understand and exploit these opportunities and invest and grow with confidence.”

“When we go forward the world will be older, more crowded and more urban. We help our clients to understand changing markets, and make and execute winning choices. We help our clients to anticipate.”

www.monitordeloitte.fi LinkedIn: Monitor Deloitte Nordic 4

Tekijät

”Kylteriin kirjottaminen oli elämäni isoin virhe.” Lasse Kaartinen kirjoitti tähän numeroon kolumnin virhekliseiden anatomiasta.

”Ulkosuomalaisena valtiotieteilijänä vähän pelottaa tulla kauppislaisten lehteen pätemään verotuksesta.”

KUV

Tuuli Räty elää opintolainarahalla New Yorkissa. Tähän numeroon hän kirjoitti esseen hyväntekeväisyysbisneksestä.

ITU

S JU

U L

Sonia El Kamel, Markus Helaniemi, Juulia Jokinen, Lasse Kaartinen, Jaakko Kahilaniemi, Oona Linna, Esa-Pekka Mattila, Katri Niemi, Renja Nurmi, Victoria Odum, Tuuli Räty 5

PÄÄKIRJOITUS 3 OSAVUOSIKATSAUS 8–9

IHMISTEN EDE SSÄ 10–13 Mursu Juho Heikkilä uskaltaa laittaa itsensä likoon

MIL JOONIEN MIL JOONIEN MARKKINAT 14–16 Muslimit kuluttajina KOLUMNI 17 Lasse Kaartinen

MISTÄ ON TEHT Y OULULAINEN JALLUMUIJA? 18–25 Henkilökuvassa toimitusjohtaja-tuottaja Elise Pietarila

KUVAE SSEE 26–31 Kampusten piilotetut viestit

PAREMMAN OMANTUNNON BILEET 32–33 Verovähennyksiä hyväntekeväisyyslahjoituksilla

TILA STOJA , FAKTOJA , ANALY YSE JÄ 34–35 Miksi uusi taloustieteen huippuyksikkö perustetaan? KYSYIMME 36–37 AYY:n talousjohtaja Reija Väätäinen vastasi PUHEENJOHTA JALTA 38 KY TIEDOT TAA 40–41 HENKILÖKOHTAISTA 42 Eeva Vilkkumaa epäonnistumisen pelosta

18 26

10 7

OSAVUOSIKATSAUS luvut:toimitus taitto:Juulia Jokinen

Suomalaiset

15–29-vuotiaat

katsovat Youtubea keskimäärin lähes Taloustieteen huippuyksikköön on tarkoitus perustaa

15 2022

60 minuuttia päivässä.

uutta professuuria vuoteen mennessä.

Monisuhteisesti elävien määrää Suomessa ei ole tarkasti tilastoitu, mutta polyamorisia perheitä on arviolta

satoja.

Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen vuosibudjetti on nyt noin

2 miljoonaa euroa ja laitoksella on

10 professoria.

Milleniaalimuslimien ostovoima Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa on yhteensä yli

143

miljardia euroa.

25 %

Yli suomalaisista kärsii jossain vaiheessa elämäänsä työuupumuksen oireista. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön julkaiseman tutkimuksen mukaan

17 % korkeakouluopiskelijoista

koki hukkuvansa opiskelun vaatimaan

vastaajista kertoi työmäärään. murehtivansa opiskeluaan paljon myös vapaa-ajalla.

Docventuresilla on

110 441 tykkäystä Facebookissa.

Elise Pietarila lahjoitti omistuksensa Tubeconista eli

40 %

yhtiön osakekannasta tubettajille.

Mursu ja Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtaja Juho Heikkilälle oma epämukavuus on pieni hinta siitä, että voi muuttaa ympäristöään paremmaksi paikaksi itselleen ja muille. Siksi häntä ei pelota laittaa itseään likoon osallistumalla politiikkaan tai olemalla avoin polyamorisuudestaan. TEKSTI VICTORIA ODUM KUVAT OONA LINNA

Harva pystyy ensimmäisissä vaaleissaan äänestämään itseään. Juho Heikkilälle, 19, huhtikuun kuntavaalit olivat tällainen poikkeuksellinen hetki. Vaikuttaminen alkoi kiinnostaa Heikkilää jo varhain. Entisellä kotipaikkakunnallaan Kalajoella hän oli mukana nuorisovaltuustossa sekä istui yläkoulunsa johtokunnassa ja kaupungin teknisessä lautakunnassa. Muuttoa Helsinkiin syksyllä 2014 seurasi puolentoista vuoden mittainen tauko luottamustehtävistä. Sitten hiljaiselo piti saada päätökseen, joten Heikkilä lähti mukaan politiikkaan liittymällä vihreisiin alkuvuodesta 2016. Kuntavaaleissa ehdolle asettuminen vain vuotta myöhemmin ei tuntunut pelottavalta, vaan Heikkilä tarttui haasteeseen innokkaan kokeilunhaluisesti. Työläs kampanja-aika sijoittui päällekkäin ylioppilaskirjoitusten kanssa, mutta tänä syksynä mursuvuotensa aloittaneen Heikkilän onnistui sekä valmistua että kerätä enemmän ääniä kuin hän oli osannut toivoa. Valmistelujen, kuten tukitiimin kokoamisen ja vaalikampanjan yksityiskohtien suunnittelun, jälkeinen kampanjointi itse vaalien alla meni kokopäivätyöstä. ”Kaikki piti aikatauluttaa todella tarkasti. Kyllä siinä urakan päätteeksi iski vaalikrapula”, Heikkilä kertoo. Viimeisen vuoden ajan Juho Heikkilä on toiminut Helsingin Vihreiden Nuor-

ten puheenjohtajana sekä valtakunnallisten Vihreiden nuorten hallituksen jäsenenä. Tiukkaan ajanhallintaan pakottaa myös velvoitteet politiikan ulkopuolella. Tällä hetkellä Heikkilän on venyttävä useamman luottamustoimen lisäksi kauppisopintoihin, klarinetinsoittoon teekkariorkesteri Retuperän WBK:ssa, orastavaan kuoroharrastukseen Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajissa ja kahteen parisuhteeseen. Heikkilä kertoo irtisanoutuneensa juuri osa-aikaisesta työpaikastaan, koska jotain täytyi karsia pois. ”Opiskeluista tai suhteista ei olisi ollut mukava tinkiä, ja politiikkaankin on hyvä pitää jotain tiettyä yhteyttä, jos haluaa jatkaa sillä tiellä. Toisaalta musiikki on henkireikäni kaiken muun keskellä. Ajanhallinnassa on lopulta kyse arvovalinnoista, ja minulle työt olivat prioriteeteista pienin.” Heikkilä kertoo, että polyamoriset suhteet voivat viedä hyvinkin paljon aikaa. Hänellä on kaksi erillistä parisuhdetta, joita hän ei aseta minkäänlaiseen arvojärjestykseen. Aikaa täytyy siis jakaa mahdollisimman tasapuolisesti molemmille kumppaneille. ”Voi miettiä, kuinka paljon aikaa itse käyttää seurusteluun ja tuplata sen”, hän sanoo. Heikkilän ratkaisu on pitää menoistaan tarkkaa kalenteria, jonka hän jakaa myös kumppaneilleen. Näin päi-

vän aikatauluja ei tarvitse aina referoida erikseen ja yhteisestä ajasta on helpompi sopia. Kumppanit ovat myös nopeita palauttamaan Heikkilän maan pinnalle, jos hän on haalinut liikaa samanaikaisia projekteja. Kiire nimittäin meinaa olla mursulle elämäntapa. Ennen opiskelujensa aloittamista hän oli esimerkiksi päättänyt olla ottamatta tulevalle vuodelle enää yhtään luottamustoimea. ”Hupsis, mitä kävi”, hän nau‑ rahtaa. Nyt Heikkilä aikoo kuitenkin olla hakematta jatkokautta vihreissä nuorisojärjestöissä ja siirtää painopisteensä opiskelijapolitiikkaan. Haastattelun aikana hän oli ehdolla sekä AYY:n että KY:n edustajistovaaleissa. Syy poliittiseen innokkuuteen on kovinkin inhimillinen. ”Nyt tulee tosi klisee, mutta haluan muokata ympäristöäni paremmaksi paikaksi”, hän sanoo. ”Toivon voiva-

ni olla jollekin nuorelle rohkaiseva esimerkki. Näyttää, että näillä asioilla on väliä ja nuoretkin voivat olla mukana päätöksenteossa.” Politiikassa mukana oleviin nuoriin saatetaan suhtautua ennakkoluuloisesti. Heikkilä kohtasi kuntavaalien alla epäluuloisuutta liittyen siihen, voiko nuori tietää tai välittää vaikkapa vanhustenhoitoon liittyvistä kysymyksistä. Heikkilän mielestä ennakkoasenne on valitettava, mutta jokseenkin ymmärrettävä. ”Ihmisiä noin yleensä kiinnostaa heitä itseään koskevat asiat. Mutta kyllä nuoretkin voivat oikeasti osata, ja itse pyrin tietämään vähän kaikesta kaikkea. Me olemme tämän hetken vaikuttajia emmekä tulevaisuuden toivoja.” Lopulta siinä, että nuoret käyvät vaaliuurnilla ja heitä on edustustehtävissä, on kysymys demokratiasta. Valtuustojen, eduskuntien ja edustajistojen legi-

”Jos voin helpottaa jonkun muun elämää muuttamalla yleisiä asenteita, niin työni on tehty.”

tiimiys järkkyy, jos merkittävä osa väestöstä ei ole mukana päätöksenteossa. Ennakkoluuloja Heikkilä kohtaa paitsi politiikan saralla myös siksi, että hän on polyamorikko. Polyamoria on vielä verrattain uusi ilmiö populaarikulttuurissa ja mediassa, minkä vuoksi siihen kohdistuu paljon väärinkäsityksiä. Moni ei ymmärrä, mistä polyamoriassa on kyse – tai vaikka ymmärtäisikin, niin ei syystä tai toisesta kykene hyväksymään sitä. Polyamoria eli monisuhteisuus on suhdemuoto, jossa romanttisia ja seksuaalisia suhteita voi olla useamman kuin yhden henkilön kanssa samaan aikaan. Seurustelusuhteita voi olla useampia tai kaikki osapuolet voivat olla suhteessa toisiinsa. ”Olennaista on, että kaikki osapuolet ovat tietoisia suhteen laadusta, hyväksyvät sen, ja että sovituista säännöistä pidetään kiinni”, Heikkilä kertoo. Heikkilä painottaa avoimen keskustelun tärkeyttä, sillä hän kokee, että perimmäinen syy mustasukkaisuuteen on tietämättömyys ja epävarmuus. Avoimuus ehkäisee ja auttaa käsittelemään jännitteitä. On helpottavaa, kun ei joudu arvailemaan, mitä toinen tekee tai tuntee ja saa vapaasti tuoda omat huolensa esille. Heikkilä on aiemmin puhunut mediassa polyamorisuudestaan, mikä on herättänyt sekä positiivista uteliaisuutta että vauhkoontuneita vastareaktioita. Heikkilä kertoo tuntemattomien reagoineen asiaan ikään kuin hän olisi henkilökohtaisella valinnallaan kieltämässä tai

arvostelemassa muiden suhteita. Hänelle polyamorisuus on kuitenkin vain yksi suhdemuoto muiden joukossa – ei mitenkään parempi tai huonompi kuin perinteinen kahdenvälinen parisuhdemalli. ”Tämä ei ole ainoa oikea vastaus edes minulle itselleni, vaan ennemminkin tämän hetken asiantila”, hän toteaa. ”Olen ollut pitkissä monoamorisissa suhteissa aiemmin, enkä näe, miksen voisi myös palata sellaiseen, jos joskus tuntuu siltä.” Heikkilä kertoo, että polyamorisuudesta on pikku hiljaa tulossa yleisempi näky mediassa, joskin monesti asiaa käsittelevät jutut ovat sensaatiomaisia ja todella henkilöityneitä. ”Kun jokin henkilöityy niin jyrkästi, se on helppo laittaa yksilöiden piikkiin – että nää nyt on vähän tällaisia outoja”, Heikkilä sanoo. Monesti kaapista ulos tuleminen koetaan erottamattomasti poliittisena tekona, mikä saattaa olla osasyy vastareaktioihin. Heikkilä kertoo, että häntä on muun muassa syytetty ”islamin moniavioisuuden” ajamisesta Suomeen. Toisaalta hän tunnistaa myös tarpeen sille, että joku tulee yhteiskunnan normista poikkeavan asian kanssa esille ja arkipäiväistää sen. Yhtä tällainen voi provosoida, toisen maailmaa se voi avartaa, kun taas kolmas samaistuu ja saa rohkeutta olla oma itsensä. ”Jos voin helpottaa jonkun muun elämää muuttamalla yleisiä asenteita, niin työni on tehty. Oma epämukavuus

on pieni hinta sellaisesta”, erään verkkomedian kommenttiosiossa hedonisti-narsistiksi leimattu Heikkilä kertoo. Itsensä likoon laittaminen tulee Heikkilälle luonnostaan. Politiikkaan hän on sukeltanut pää edellä ja tilaisuuksiin normalisoida polyamoriaa hän on tarttunut rohkeasti, vaikka julkisuudessa joutuu helposti kritiikin kohteeksi. Siitä huolimatta, että yhteisen edun vuoksi toimiminen on Heikkilälle tärkeää, hän ei halua olla polyamorisuuden julkiset kasvot. Tämä haastattelu saattaakin jäädä viimeiseksi, jossa hän laajemmin kommentoi polyamorisuuttaan. ”En halua tulla tunnetuksi siitä, että olen polyamorikko, koska se typistää ja yksinkertaistaa hahmoni. Minusta katoaa kaikki syvyys, enkä ole enää muuta kuin tämä suhdemuoto.” Silloin, kun negatiiviset kommentit onnistuvat menemään tunteisiin ja jokin asia jää vaivaamaan mieltä, tärkeää on hyvä tukiverkosto, jolle purkaa paineita. Ikävintä henkilöön kohdistuvassa nettihuutelussa on Heikkilän mielestä se, että hän mielellään keskustelisi kaikenlaisten ihmisten kanssa radikaalistikin eriävistä mielipiteistä. Vihapuhe ei kuitenkaan anna sijaa keskustelulle. Politiikan ja suhdejulkisuuden myötä Heikkilä on oppinut kasvattamaan entistä paksumman nahan. ”Ihmiset kritisoi, jos kritisoi. Valitsen itse, katsonko palautteen ansaituksi ja asialliseksi,” hän kohauttaa harteitaan ja hymyilee.

MILJOONIEN MILJOONIEN MARKKINAT Neljäsosan maailman väestöstä muodostavat muslimit ovat miltei kahden biljoonan dollarin markkina, jota sen suuruudesta huolimatta ei lähestytä. TEKSTI VICTORIA ODUM KUVITUS RENJA NURMI

uuri nyt muslimeita on melkein kaksi miljardia. Thomson Reutersin laatiman State of Global Islamic Economy -raportin mukaan muslimimarkkinoiden arvo oli vuonna 2014 1,8 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Näihin lukuihin nähden vain harva yritys ymmärtää markkinoiden tarjoamat mahdollisudet ja aktiivisesti tarttuu niihin suunnittelemalla tai kohdentamalla tuotteitaan nimenomaan muslimikuluttajille. Markkinaraon haistaneet yritykset taas ovat paitsi kasvattaneet myyntiään myös saaneet osakseen paljon positiivista huomiota sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa. Viime vuosien menestyksekkäitä esimerkkejä ovat muun muassa Marks & Spencerin loppuunmyyty burkini-uimapukumallisto, Niken keväällä myyntiin tuleva teknisestä materiaalista valmistettu hijab-huivi ja yli 150 eri mediakanavassa näkynyt Itiksen Id al Fitr -juhlapyhäkampanja. Muslimimarkkinoiden ennustetaan laajenevan entisestään ja hyvin nopeasti. Muslimiväestö kasvaa kaksinkertaista vauhtia muuhun väestöön nähden, ja samalla muslimit ovat keskiluokkaistumassa. Suurin osa väestöstä on alle 30-vuotiaita ja yksi kolmasosa on niin sanottuja milleniaaleja, eli tämän päivän tiedostavia nuoria aikuisia. Vuoteen 2020 mennessä markkinan arvioidaan kasvavan aivan valtavaksi – jopa 2,6 biljoonan dollarin arvoiseksi. Kuluttajaryhmästä erikoisen tekee se, että pohjimmiltaan sitä yhdistää samanlaiset, islaminuskoon pohjaavat arvot. Nämä arvot tietysti ohjaavat myös kulutuspäätöksiä. ”Me olemme uskovia, mutta uskonnollisuus ja modernius eivät sulje toisiaan pois”, sanoo viestintätoimisto Milttonilla työskentelevä, diversity marketingiin erikoistuva viestinnän suunnittelija Sara Salmani. ”Olemme kuluttajia siinä missä muutkin. Mekin haluamme, että tarpeisiimme vastataan.” VERKON MAHDOLLISTAMA KOSKETUSPINTA eri maiden sekä internetin omaan populaarikulttuuriin ja trendeihin tuo muuten ympäri maailmaa levittäytyneeseen markkinaan yhdenmukaisuutta. Milleniaalit ovat aikuistuneet internetin aikakaudella, minkä vuoksi he ovat aktiivisia digitaalisen teknologian ja viestinnän kuluttajia ja tuottajia. Sukupolvelle tyypilliseen ta-

paan milleniaalimuslimeita leimaakin tietynlainen jaettu identiteetti, joka näyttäytyy, muovautuu ja leviää sosiaalisessa mediassa. ”Yhteisten arvojen lisäksi olemme usein kasvaneet vähemmistöasemassa. Olemme jotenkin samanlaisia maailman kolkasta riippumatta, joten meillä kehittyy vahvoja ja globaaleja sisäisiä trendejä”, Salmani kertoo. Instagramin ja Youtuben kaltaisissa sisältöpalveluissa on lukuisia miljoonittain seuraajia kerryttäneitä milleniaalimuslimeja, jotka näyttävät tietä esimerkiksi sen suhteen, millainen huivi- tai hametyyli on kulloinkin in tai mitä ruokia syödään – ja monesti some-aktiiviset nuoret taas näyttävät mallia edelleen vanhemmilleen. Yksi esimerkki milleniaalimuslimien word-ofmouthin huomattavasta voimasta koskee puolalaista kosmetiikkavalmistaja Inglotia. Yrityksen kehittämä ilman ja veden lävitseen päästävä ”hengittävä” kynsilakka myytiin muutama vuosi sitten yllättäen loppuun. Monet musliminaiset välttelevät kynsilakan käyttöä, koska viidesti päivässä tehtävässä rukouspesussa veden tulee koskettaa käsien ihon lisäksi myös kynsiä. Kynsilakan hengittävä ominaisuus oli kehitetty alun perin terveyssyistä, mutta lopulta tuotteesta tuli hitti nimenomaan musliminaisten keskuudessa. Sana kiiri nopeasti, ja some-villitys sekä sitä seurannut mediahuomio aiheuttivat huomattavan piikin Inglotin myyntiluvuissa ja avasivat yritykselle täysin uuden markkinan. Inglotin kynsilakka oli suotuisa sattuma, mutta yksi syy lisääntyneeseen muslimikuluttajille kohdistettuun tarjontaan on se, että milleniaalimuslimit ovat vaatineet yritysten huomioita sosiaalisessa mediassa. Toisaalta word-of-mouth voi olla myös kielteistä ja aiheuttaa brändille vahinkoa. Monet yritykset lähestyvät niche-markkinoita huolimattomasti tai kuluttajaryhmän aliarvioiden, koska ankaraa kilpailua asiakkaista ei vielä ole. Esimerkiksi Dolce & Gabbana lanseerasi Lähi-idässä malliston abayoita eli pitkiä ja hillittyjä, eritoten arabinaisten käyttämiä pukuja. Mallistoon kohdistui paljon odotuksia ja hehkutusta, ja Forbes kutsui sitä muotitalon ”fiksuimmaksi teoksi vuosiin”. Lopulta sekä vaatteet että ei-muslimimalleilla rakennettu mainoskampanja olivat monen mielestä pettymys, ei-

”

Olemme jotenkin samanlaisia maailman kolkasta riippumatta, joten meillä kehittyy vahvoja ja globaaleja sisäisiä trendejä.” 15

vätkä some-aktiiviset musliminaiset arastelleet ilmaista mielipidettään. ”Se oli kuin mikä tahansa abaya-mallisto mutta Dolce & Gabbanaa. Mielestäni yritysten pitää olla myös tarpeeksi luovia. Emme ole sellaisia, että mikä tahansa kelpaa kunhan siihen vain laittaa halal-tarran”, Salmani sanoo. Paras keino välttyä tämänkaltaisilta vastaiskuilta olisikin kuunnella ja osallistaa kohderyhmää jo tuotteen ja sen markkinoinnin suunnitteluvaiheessa. LIIKA TUUDITTAUTUMINEN YHTEISIIN trendeihin ja arvopohjaan saattaa aiheuttaa sen, että yksityiskohdat jäävät huomioimatta. Milleniaalimuslimeihinkin mahtuu hajontaa: osa on liberaalimpia, osa konservatiivisempia, osa uudelleenajattelijoita. Myös maantieteellis-kulttuuriset erot on tärkeä huomioida. Esimerkiksi Saudi-Arabian muslimien pukeutumien on erilaista kuin eurooppalaisten. Merkittävin yleinen muslimikuluttajia ohjaava uskonnollinen säännös on halal, joka arabiasta suomennettuna merkitsee puhdasta tai sallittua. Halalin ajatellaan yleensä liittyvän vain eläimen teurastamistapaan, mutta Salmanin mukaan ajatukseen kuuluu myös laajempi yritysvastuu, eettiset toimintatavat ja läpinäkyvyys. Tiedostavan ajan trendiksi muodostuneet kestävät tuotteet ovat monesti lähellä muslimikuluttajan arvomaailmaa. Hengellisestä viitekehyksestä nähtyjen vihreiden arvojen ympärille on muodostunut myös järjestäytynyttä toimintaa. Isossa-Britanniassa perustettiin jo vuonna 1994 kansainvälisesti vaikuttava Islamic Foundation for Ecology and Environmental Sciences, ja islamilaisten tekstien ekokriittiseen tulkintaan perustuva ryhmittymä Green Muslims järjestää Washington D.C.:n muslimiyhteisölle ekologista yhteisötoimintaa ja koulutusta. Palvelutuotteiden kohdalla taas tärkeää on muun muassa perheystävällisyys ja mahdollisuus rukoilla. Milleniaalimuslimeilla perhekeskeiset perinteet ja moderni urakeskeisyys kohtaavat niin, että nämä kaksi pyritään sovittamaan yhteen. Siksi on hyvä, jos vaikkapa ravintolaan voi viedä koko perheen syömään. Lentokentillä ja suurissa kauppakeskuksissa ympäri maailmaa on monesti kaikille uskontokunnille avoi-

mia rukoushuoneita. Tällä hetkellä Suomessa ainakin kauppakeskus Itis on alkanut tarjota vastaavaa palvelua. MUTTA MISTÄ JOHTUU, etteivät yritykset huomioi tätä suurta segmenttiä? Huomattavasti marginaalisempia kuluttajaryhmiä, kuten esimerkiksi vegaaneja, kosiskellaan suhteessa elämäntyyliä noudattavien lukumäärään paljon. Toki vegaaniset tuotteet puhuttelevat varsinaisten elämäntyyliä noudattavien lisäksi yleistä kasvissyönti- ja terveysbuumia, joka kiistämättä levittäytyy myös eläintuotteiden kuluttajiin. Silti muslimimarkkinoita koskevia lukuja katsoessa ei voi olla huomaamatta merkittävää epäsuhtaa kysynnän ja tarjonnan välillä. ”Luulen, että muslimien on aina ajateltu olevan jotenkin kaukana”, Salmani arvelee. Hän kertoo, että todellisuudessa vain 20 % muslimeista asuu Lähi-idässä. Islamin keskeinen rooli Euroopan historiassa näkyy edelleenkin vahvasti erityisesti Välimeren alueella, ja Suomessakin on ollut Turkin tataarimuslimeita jo 1800-luvulta alkaen. Siitä huolimatta yritykset ovat vasta tajuamassa, että kasvavat muslimimarkkinat ovat läsnä myös lähellä. Suomen kohdalla on huomioitava, etteivät täällä asuvat 50 000–65 000 muslimia tietenkään muodosta yhtä suuria markkinoita kuin mitä on vaikkapa Isossa-Britanniassa, missä muslimimarkkinat ovat 20 miljardin arvoiset. Toisaalta aikana, jona yritysbrändit rakentuvat paljolti myös yhteiskunnallisten kannanottojen kautta, muslimien huomioiminen – tai sivuuttaminen – kuluttajina kertoo yrityksen arvomaailmasta. Ja sosiaalisessa mediassa sana kiertää. ”Ei sen tarvitse olla välttämättä niin, että valitsee juuri muslimit kuluttajaryhmäkseen. Tässä on kyse myös siitä, mitä viestii maailmalle”, Salmani sanoo.

Kolumni

VIRHEISTÄ EI OPI Jos ei ota virheistä opikseen, on epäonnistumisia ja virheitä todellakin syytä pelätä, kirjoittaa Lasse Kaartinen.

päonnistumiset kuuluvat elämään. Älä pelkää virheitä. Virheistä oppii. Sanontoja ja aforismeja, suorastaan kliseiksi muodostuneita lausahduksia, jotka on kauniisti kirjailtu joka työpaikan, koulun ja perheen arvoihin ja materiaaleihin perehdytysoppaista seinätarroihin. Tuleekohan kukaan ikinä edes enää ajatelleeksi, mitä niillä yritetään sanoa? Hiljattain jouduin itse jälleen huolimattomuusvirheen uhriksi: sellaisen virheen, jonka takia menetin rahaa ja joka toistui nyt jo kolmatta kertaa. Kun menin juttelemaan asiasta, minulle kerrottiin iloiseen sävyyn: ”Niin, mutta ymmärräthän, että me kaikki teemme joskus virheitä! En voi kuin pahoitella tilannetta.” Ymmärränhän minä, mutta pahoittelu ei vielä ole kelpo maksuväline kukkaron Matin lämmityslaskulle. Useimmiten tilanne meneekin juuri näin: tehdään virhe ja pahoitellaan sitä, mutta siihen se jääkin. Viimeksi ”virheen” teki koko kansan rakastama tangokuningas Jari Sillanpää: hän myönsi käyttäneensä huumausainetta ja lähteneensä ajamaan. Antamassaan lausunnossa Sillanpää kuittasi tapahtuneen asiana, joka hänen on käytävä läpi elämänpolkunsa varrella. 52-vuotiaan kohdalla huumei-

den käyttäminen ja rattijuopumus on vaikeaa laskea kohtalon saneluksi, ikään kuin illan tapahtumat olisivat olleet väistämättömiä. Virheen käyttäminen tekosyynä tuntuukin lähinnä vastuun nostamiselta pois omalta omaltatunnolta. Virheet voi kuitata sanomalla: ”Anteeksi, tein virheen” tai nykyaikaisen tehokkaasti ja lyhyesti: ”Sori siitä”. Kuka sitten joutuu maksamaan virheestä? Useimmiten maksaja ei olekaan virheentekijä vaan – nurinkurista kyllä – virheen uhriksi joutunut. Kolmannen kerran virheen uhriksi joutuneena voinkin miettiä, onko virheistä oikeastaan opittu mitään. Tässä piileekin alussa esitetyn kliseen rupinen puoli: sanonta toteutuu oikeassa elämässä hirveän harvoin. Jos tuudittautuu näihin lausahduksiin ja käyttää niitä vastuun karistamiseksi eikä ota virheistä opikseen, on epäonnistumisia ja virheitä todellakin syytä pelätä. Virheistä tulisi kantaa suoraselkäisesti itselleen kuuluva vastuu: ei piiloutua virhe-sanan taakse oman omantunnon puhdistamiseksi, vaan korvata syntyneet vahingot. Silloin virheistä voi ehkä oppiakin. Kirjoittaja on Kylterin avustaja, joka teki viimeksi virheen keväällä 2015.

TEKSTI SONIA EL KAMEL KUVAT JAAKKO KAHILANIEMI

Docventuresin vastaava tuottaja ja Tubeconin perustaja Elise Pietarila on dokkarimuija, joka tietää, miten ilmiöt luodaan. Miten Oulu ja Jallu liittyvät asiaan?

ata ihmistä seisoo kaljat kädessä kruununhakalaisessa toimistotilassa. On lokakuun puoliväli ja he ovat saapuneet paikalle juhlimaan Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin tuoreen Mad Spirit -kirjan julkaisua. Juhlapuheensa päätteeksi Rantala ja Milonoff kehottavat kaikkia vieraita kurkistamaan, kenelle opas on omistettu. Oululaiselle Jallumuijalle. Näin muistelee Rantalan ja Milonoffin perustaman GimmeYaWallet Productionsin toimitusjohtaja ja tuotantoyhtiön Docventures-televisiosarjan vastaava tuottaja, Elise Pietarila. Sen lisäksi, että hän on Oululainen Jallumuija, Pietarila on taloustieteen maisteri, dokumenttikuvaaja ja yksi Tubecon-tapahtuman perustajista. Vuonna 2016 hänet listattiin sadan vaikutusvaltaisimman suomalaisen joukkoon. Nimitys tosin aiheutti Pietarilassa itsessään lähinnä nolostusta. Samanlaisen reaktion saa aikaan varmasti myös tämänkaltainen saavutusten ja titteleiden listaaminen. Itse asiassa koko tähän haastatteluun suostuminen tuntui hänestä kauhistuttavalta. Siksi ihan ensin on puhuttava 80- ja 90-luvun vaihteen laman aikaisesta Oulusta, jossa Pietarila kasvoi. Sieltä nimittäin alkaa tarina, joka auttaa ymmärtämään, miksi Pietarilaa jännittää. Lapsena Pietarila oli hiljainen ja sulkeutunut, mutta toisaalta luova ja analyyttinen. Pienyrittäjävanhempien lapsi puuhaili omassa huoneessaan omaksi huvikseen kaikennäköistä, muun muassa radiokuunnelmia. Niissä hän tutki esimerkiksi lastenlaulujen alkuperää: Mistä laulu oli peräisin? Mistä ja miten siinä lauletaan? Mitä kielellä halutaan kertoa lapsille? ”Oli niin vähäinen ulkoinen vuorovaikutusmaailma, niin oli pakko olla tosi laaja sisäinen maailma”, Pietarila hymyilee ja leikkaa ensimmäistä palaa margheritastaan. Helsingin Kalevankadulla sijaitsevaan trendikkääseen pitseriaan valuu tasaisesti lisää asiakkaita. Paikka on pian tupaten täynnä siitäkin huolimatta, että on aivan tavallinen maanantai-ilta. Pietarilan ulkoinen vuorovaikutusmaailma oli hänen lapsuudessaan rajoittunut, sillä hän jännitti ihmisiä. Tai jännittävät ne yhä, mutta jännittäminen oli verrattain korostunutta yläasteaikoina. Sulkeutuneisuus saattaa johtua siitä, että Pietarilalla on paniikkihäiriö. Ja toki myös siitä, että häntä koulukiusattiin. ”Jos erottuu joukosta niin sit siitä helposti… ihmiset saattaa ottaa susta sellasen… Sä oot helppo maali,” hän pohtii hieman empien. JONKINLAINEN KÄÄNNEKOHTA PIETARILAN elämässä oli muutto Helsinkiin. Oulusta lähtöä hän oli suunnitellut aina, sillä kilpatanssiharrastus oli saanut nuoren naisen haaveilemaan maailmanvalloituksesta. Mutta nyt tarve lähteä oli pakottava. Pienellä paikkakunnalla toisten asioista oltiin hyvin perillä, ja kun 16-vuotiaan Pietarilan isä kuoli, hänestä tuntui, ettei tietynlaisilta katseilta voinut välttyä. ”Mä tunsin ihmisten katseesta sen, että ne tietää. Ja että mun kanssa ei ollut kevyt olla”, Pietarila kertoo.

Kun helsinkiläinen ystävä tanssipiireistä ehdotti Pietarilalle muuttoa pääkaupunkiin vuonna 1996, 16-vuotias ei epäröinyt. Hänen äitinsäkin suostui ehdotukseen sillä ehdolla, että tytär hankkisi itselleen hyvän lukiopaikan. Tunnolliselle oppilaalle koulupaikka napsahti mutkitta sadan metrin päästä haastattelupaikasta, Ressun lukiosta. Siellä myös Pietarilan nykyiset yhtiökumppanit tutustuivat vuonna 1991. Pietarila muutti suoraan Oulusta Hämeentielle, taisteluvarusteliike Budo Bestin yläkertaan. Mukanaan hänellä oli matkalaukun verran tavaraa. Lukio sujui kuin tanssi. Ressussa luotto oppilaisiin oli kova, sillä oletusarvo oli, että hommat hoidetaan. Pietarila kavereineen juhli monta iltaa viikossa kulman takana sijain-

Ehkä sirkuksessa oli jotain samaa kuin aikoinaan Helsinkiin muuttamisessa – vapaus rakentaa oma identiteetti tyhjästä.

neessa Don’t Tell Mama -yökerhossa. Yksi kaveruksista asui Ressusta vain muutama kortteli kadun vartta alaspäin, ja tämän asunto toimi eräänlaisena pysähdyspaikkana juhlien ja koulun välillä. Baari-illan jälkeen kämppään mentiin lepäämään ja aamulla sieltä noustiin suoraan historian tunnille minihameessa ja revityissä sukkahousuissa. Bailaaminen ei kuitenkaan ollut parasta, mitä Helsinki toi tullessaan. ”Tuntui niin hyvältä olla sellaisessa ympäristössä, missä kukaan ei tiedä sun taustaa. Mun ei tarvinnu selitellä tai vastaanottaa kenenkään myötätuntoa.” Pöydän toisella puolella värikkäitä tarinoita kertovan naisen itsevarmasta olemuksesta ei voisi päätellä, että pelko ihmisiä kohtaan on ohjannut häntä suuriin elämänvalintoihin. Lukiossa Pietarila oivalsi haluavansa tutkia ihmisiä, mutta joku etäisyys heihin piti säilyttää. Myös matematiikasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneena hän päätti lähteä opiskelemaan kansantaloustiedettä. Se on yhteiskuntatiede, josta voisi pullauttaa ulos numeroita ja malleja, pysytellen kuitenkin turvallisen välimatkan päässä ihmisistä. Opiskellessaan Helsingin yliopistossa Pietarila viehättyi peliteoriasta ja haaveili työpaikasta Suomen Pankissa, YK:ssa tai valtionvarainministeriössä. Rakkaus peliteoriaan vei kuitenkin 24-vuotiaan Pietarilan Tšekkeihin tekemään tutkimusta ihailemiensa peliteoreetikkojen rinnalle. Ja liittyihän hän myös kiertävään sirkusseurueeseen, jonka mukana hän esiintyi lähikaupunkien kaduilla. Ehkä sirkuksessa oli jotain samaa kuin aikoinaan Helsinkiin muuttamisessa – vapaus rakentaa oma identiteetti tyhjästä. Ennen pitkää rakkaus houkutteli Pietarilan pois tien päältä. Hän palasi Suomeen, ja seuraavana vuonna hän odotti jo esikoistaan. Samaan aikaan kehkeytyi ajatus alan vaihdoksesta. ”Tajusin, että en olekaan niin kauheen hyvä tai luonteva talousmatemaatikko”, hän toteaa itselleen kovin tyypilliseen vaatimattomaan sävyyn. OLIHAN ELISE PIETARILA siitä aina salaa vähän unelmoinutkin – urasta dokumentaarisen elokuvan parissa. Mutta vasta äitiyslomallaan hän uskalsi aloittaa elokuva- ja tv-tuotannon opinnot Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Ei ole sattumaa, että vuosi 2013, jona Pietarila aloitti työt GimmeYaWalletissa, on sama kuin Docventuresin ensimmäisen jakson lähetysvuosi. Vasta pari vuotta elokuva-alan töitä Suomessa ja Berliinissä tehnyt Pietarila tunnettiin tuotantoyhtiössä dokkarimuijana, ja kun Docventuresia alettiin tuottaa, tarvittiin joku, joka hallitsisi dokumenttielokuvan genren. Siis dokkarimuija. Pietarila pitää muija-sanasta. Se on hellä nimi vahvasta naisesta. Docventures on alusta asti tunnettu ilmiöiden luomisesta ja yleisönsä osallistamisesta. Ohjelma on muun muassa perustanut startup-verkoston turvapaikanhakijoille ja saanut kymmenettuhannet suomalaiset luopumaan lokakuisin lihasta. Miten tällaiset ilmiöt ja liikkeet oikein luodaan? Pietarila vastaa haastattelun aikana monesti kysymykseen kysymyksellä.

”No miten sä saat sun kaverit osallistettua?” hän kysyy lempeästi ja kuuntelee ennen kuin kertoo oman vastauksensa. Ensimmäisenä vuonnaan GimmeYaWalletissa Pietarila hallinnoi enimmäkseen Docventuresin sosiaalisen median tilejä. Luki joka ikisen kommentin sekä twiitin ja vastaili niihin. Sanojensa mukaan oikein imppasi kommentteja ja tunnusteli niistä potentiaalisia tärppejä tulevien jaksojen aiheiksi. Tämä ajankohtaisia puheenaiheita kartoittava taustatyö on edelleen tuotantoyhtiön toimintakulttuurin perusta. Tämän syksyn viimeisen Docventures-jakson teema oli suomalaisuus. Docventuresin työryhmä pohti, että olisipa hienoa, jos he saisivat jotenkin kerättyä suuren määrän kulttuurista kontekstia suomen kielestä. Ideasta kehittyi hetkessä suomalaisimpia lauseita kerännyt Twitter-kampanja, jonka Pietarila arvioi saaneen 3 000–4 000 vastausta. ”No olisihan se aika vitun tylsää markkinoida yömyöhään dokumenttielokuvia esittävää sarjaa silleen, että hei ’Meillä on tänään elokuva’ ja ’Ensi viikolla meillä on taas elokuva’”, Pietarila virnistää. Osallistamalla yleisöään sosiaalisessa mediassa Docventures pysyy paitsi monien Twitter-feedeissä myös ihmisten mielissä ja kielillä. Ei edes huomata, että Docventuresin valitsemat teemat dominoivat sosiaalisessa mediassa. Osallistamisen voikin Pietarilan mukaan nähdä markkinointina ja silloin se on myös kannattavaa yritystoimintaa. VUONNA 2013 TAPAHTUI myös jotain muuta. Yhdysvalloista lähtöisin oleva vloggaus-ilmiö oli saavuttanut Suomessa tunnettuutta, yksittäisten suomalaisten tubettajien kanavat keränneet suuria katsojamääriä, ja tubettajat alkaneet verkostoitua keskenään. Nuorten ihailemat tubettajat alkoivat kerätä ympärilleen suuria ihmisjoukkoja myös Youtuben ulkopuolella. Siksi joukko suomalaisia tubettajia järjesti Tampereen torimiitin, eli suuren kokoontumisen, joka toi yhteen tubettajia ja tubekulttuurista kiinnostuneita. Paikalle saapui vastoin odotuksia tuhatkunta ihmistä, mikä oli paljon tapahtumajärjestämisestä kokemattomille nuorille. Jotta tapahtuma voitiin järjestää turvallisesti toisenkin kerran, tarvittiin joku, joka osaa organisoida tämän kokoluokan tapahtuman. Siksi tubettajat olivat yhteydessä media-alan yrittäjä Risto Kuulasmaahan, joka on kokenut tapahtumatuottaja, guru suorastaan. Pietarila oli näihin aikoihin töissä myös Kuulasmaan NotGuilty-tuotantoyhtiössä. ”Aika nopeesti selvisi, että siinä oli kyse tosi isosta ilmiöstä,” Pietarila toteaa. Yhteydenottoa seuranneet yöt kuluivat Youtube-videoita katsellen ja niiden analytiikkaa seuraten. Millaisista katsojamääristä oli kyse? Millainen sisältö oli suosittua? Minkälaisia olivat katsojien ikäprofiilit? Koska katsojia oli valtavasti ja suurin osa heistä alaikäisiä, Pietarila totesi, ettei tapahtumaa ollut turvallista järjestää missään muualla kuin suuressa sisätilassa. Niinpä hän vuokrasi Hartwall Arenan. Ensimmäisenä vuonna Tubeconiksi ristitty tapahtuma veti tuhansia ihmisiä. ”Heti ensimmäisen tapahtuman jälkeen ehdotimme,

“Milloin tahansa joukko ihmisiä voi todeta, että olet nolo ja ansaitset kuraa. Ja se tuntuu taatusti yhtä todelta netissä kuin in real life.”

että tubettajat ottaisivat tapahtuman haltuunsa. Mutta ne olivat niin nuoria. Yli sata tubettajaa ja lähes kaikki olivat kahdenkymmenen kieppeillä,” Pietarila kertoo. Hän taitaa aavistaa, miksi otin puheeksi Tubeconin. Toki siksi, että se on suuri tapahtuma, jota Pietarila on ollut mukana rakentamassa. Mutta myös siksi, että viime kesänä tubettajat nousivat takajaloilleen. KAIKKI ALKOI PALKINNOSTA. Vaikka ensimmäinen Tubecon oli muutoin kaikin puolin onnistunut, osa tubettajista ei pitänyt tapahtuman Awards-osiosta, joka vei heidän mukaansa huomion pois yhteisöstä ja synnytti ei-toivottua kilpailua tubettajien välille. Vaikka keskustelua Awardsien tarpeellisuudesta käytiin, palkintojenjakogaala sai jäädä. Ensimmäisen Tubeconin järjestämisen jälkeen tapahtumaa järjestämään tuli lisää ihmisiä, ja seuraavan vuoden tapahtumaa varten perustettiin yhtiö, Tubecon Oy. Yhteistuumin päätettiin, että kaikki yhtiön mahdollisesti tuottamat voitot suunnattaisiin tubetuskulttuurin edistämiseen. Tässä vaiheessa Pietarila oli jo täysipäiväinen GimmeYaWalletin toimitusjohtaja, toinen jalka ulkona Tubeconista. Myös toinen, vuonna 2015 järjestetty tapahtuma oli Pietarilan mielestä onnistunut eli tubettajien näköinen ja oloinen. Tubettajista alkoi kuitenkin vähitellen tuntua, että kaikki aikuiset eivät olleet mukana oikeista syistä. Ehkä juuri erimielisyys Awardsien tarpeellisuudesta herätti tubettajissa myös muita epäilyksiä, erityisesti ripeällä aikataululla Tubeconin varojen hallinnointia varten perustettua yhtiötä kohtaan. Heistä tuntui, että heillä yritettiin tehdä voittoa talkoohengessä rakennetun tapahtuman varjolla. ”Koska sekään ei ole oikein, että puskista huudellaan. Vastuun pitäisi aina olla niillä ihmisillä, joilla näkemyskin on,” Pietarila sanoo vakavana. Siksi kesällä 2016 Pietarila lahjoitti koko omistuksensa Tubecon Oy:stä, 40 prosenttia yhtiön osakekannasta, tubettajien perustamalle yhdistykselle. Tapahtumaa ympäröivät lukuisat ristiriidat kuitenkin vain syvenivät entisestään. ”Mä en kuitenkaan usko, että kukaan on tehny mitään tahallaan väärin tai kusettanut” Pietarila huomauttaa. Vuoden 2017 Tubeconin jälkeen yksi Tampereen torimiitistä asti mukana ollut tubettaja perusti Tubemyrsky-nettisivun, yli 5 000 sanan kriittisen kirjoitelman Tubeconin taustoista tubettajien näkökulmasta. Yksi toisensa jälkeen monet Suomen tunnetuimmista tubettajista julkaisivat videoita ja blogikirjoituksia otsikolla ”Viimeinen Tubeconini”. Viha ja suru ovat päällimmäiset tunteet, joita Pietarila

on käynyt läpi Tubeconin jälkeen. Hän kokee epäonnistuneensa, koska ei ajoissa tajunnut Tubeconin johtavan lopulta kaoottiseen tilanteeseen. Hänen mukaansa kaikki uhkakuvat olivat etukäteen luettavissa jopa palikkamatikalla. Toisaalta mukana oli myös sellaisia tekijöitä, jotka näkivät Tubeconin kehitettävänä yrityksenä yhteisön sijaan. Kun Pietarila lahjoitti osakkeensa tubettajille, ainoana ehtona oli, että yhdistyksen toimintaan kuuluisi vahvasti nettikiusaamisen vastainen toiminta. Pietarilan mukaan hänen yläasteella kokemansa kiusaaminen oli hyvin pientä siihen nähden, millaiset mittasuhteet kiusaaminen voi nykyään saavuttaa netissä. ”Milloin tahansa joukko ihmisiä voi todeta, että olet nolo ja ansaitset kuraa. Ja se tuntuu taatusti yhtä todelta netissä kuin in real life.” MARGHERITA ON NYT syöty, mutta yksi kysymys on vielä vailla vastausta. Helsingin kulttuuripiireissä pyöriessään Pietarila on huomannut, että ihmiset ovat usein aika vaikuttavia. Ja juuri siitä syystä hänelle on tärkeää tuoda oululaisuutensa esille. Niin, Oululainen Jallumuija on Pietarilan itsensä antama nimi itselleen. Hän nimittäin rakastaa junttiutta ja sitä kulttuuria, joka on hänen mukaansa Suomessa parhaimmillaan. ”Että me ei olla olevinamme, ollaan vaan vähän puusta pudonneita.” Ja toki jallu maistuu. Haastattelu on jo lopuillaan, ja Pietarilan alkaa tehdä mieli nikotiinia. Niinpä hän pyytää saada käydä pummimassa nuuskaa aiemmin vieressämme istuneelta Seksikkäältä Suklaalta. Muutaman minuutin päästä hän palaa pöytään: ”Oli niin vahvaa nuuskaa, että huh. Mua rupes niinku heti yrjöttää, mutta nyt se vaikutus on tasaantunut.” Nyt ollaan Pietarilan alter egon ytimessä. ”Se on se junttius ja tietynlainen rouheus, jota rakastan omassa taustassani ja perheessäni. Ja haluan tätä junttiuden ilosanomaa tuoda hesadaijujen äärelle,”Pietarila virnuilee. Elise Pietarila on huomannut, että hänen ihailemillaan ihmisillä on vahva yhteys taustaansa – ja se pitäisi hänen mielestään aina säilyttää. Vaikka uudessa ympäristössä uuden identiteetin rakentaminen on vapauttavaa, tärkeintä on tajuta, mistä on ja mitä tuo mukanaan. Oli se sitten vaikka tilkka jallua.

Kuvaessee

N 60° 10' 18.8" E 24° 55' 23.4"

KÄVI TÄÄLLÄ Julkiset pinnat toimivat monin tavoin keskustelualustana. Jopa vaille vastakaikua jäänyt kommentti tai töherrys muodostaa jo yksinään keskustelun ympäristönsä kanssa ottamalla kantaa yleisesti hyväksyttyihin käytänteisiin. Merkityksettömältä vaikuttavan töhryn voi nähdä kritisoivan esimerkiksi yhteiskunnan ihannetta koskemattomista ja kulutukselle immuuneista pinnoista. Keräsimme tähän kuvaesseeseen Otaniemen ja Töölön kampuksilta ympäröivää maailmaa kommentoivia viestejä. KUVAT RENJA NURMI TEKSTI TOIMITUS

N 60° 10' 18.7" E 24° 55' 23.3"

N 60° 11' 20.9" E 24° 49' 40.0" N 60° 10' 48.8" E 24° 50' 15.3"

N 60° 11' 19,4" E 24° 50' 17,0" 27

N 60° 11' 3.2" E 24° 49' 46.2"

N 60° 11' 26.4" E 24° 50' 14.6"

N 60° 11' 16.8" E 24° 50' 6.5"

N 60° 11' 18.7" E 24° 49' 56.2"

N 60° 11' 18.6" E 24° 49' 58.2"

N 60° 10' 17.8" E 24° 55' 20.1" 29

N 60° 11' 9.3" E 24° 49' 55.5"

N 60° 11' 5.8" E 24° 49' 38.2"

N 60° 10' 47.7" E 24° 50' 6.6"

N 60째 11' 9.3" E 24째 49' 55.9"

N 60째 11' XX.X" E 24째 49' XX.X"

Essee

Niin yksityishenkilöiden kuin yritysten harjoittama hyväntekeväisyys on yhä näkyvämpi ilmiö, mutta lahjoituspäätösten takana on usein muutakin kuin halu parantaa maailmaa. Tuuli Räty pohtii esseessään mikä saa ihmiset lahjoittamaan, ja mikä rooli yksityisellä hyväntekeväisyydellä yhteiskunnassa on. TEKSTI TUULI RÄT Y

Sanovat, että markkinoinnissa tiedostavuus on uusi seksi. Alkuvuodesta Uberin ja sen varteenotettavimman haastajan Lyftin välille syntyi mielenkiintoinen asetelma, kun kyytisovellukset lahjoittivat kilpaa hyväntekeväisyysjärjestöille Donald Trumpin asettamien maahantulorajoitusten jälkimainingeissa. Ennennäkemättömän tiukat ja mielivaltaisen oloiset rajoitukset olivat saaneet ihmiset takajaloilleen, ja Lyftin lahjoitettua miljoona dollaria kansalaisoikeusjärjestölle se ohitti latausmäärissä ensimmäistä kertaa kilpailijansa. Muutaman päivän päästä Uber ilmoitti lahjoittavansa kolme miljoonaa, ja palautti paikkansa suosituimpana kyytisovelluksena. Vastoin klassisen taloustieteen oppeja kuluttajaa näytti todella kiinnostavan latauspäätösten yhteydessä oman hyödyn lisäksi myös yhteinen hyvä. Jenkeissä pääsee tutustumaan aivan uudenlaiseen hyväntekeväisyyskulttuuriin: rekisteröidyille hyväntekeväisyysyhdistyksille tehdyt lahjoitukset voi vähentää verotettavista tuloista. Lieveilmiönä ovat syntyneet erilaiset hyväntekeväisyysillalliset ja juhlat, joiden lippujen lahjoitusosa – eli lipun hinnan ja illallisen todellisen arvon erotus – on verovähennyskelpoinen.

Veroilmoituksissa tämä arvio tehdään itse, ja jää ilmoittajan ja verotarkastajan väliseksi tinkimiseksi arvioida, kuinka monta ja miten arvokasta skumppalasia hyväntekeväisyysillassa tuli nautittua. Mahdollisuuksia on rajattomasti: tarkka täyttäjä voisi veroilmoituksessaan vähentää vaikka syyskuun hurrikaanien aikaan järjestettyjen Beyoncé-bileiden lipun, josta hinnasta osa ohjattiin Houstonin hurrikaanituhojen korjaamiseen. Illallislippujen hinnoissa on harvemmin kyse yli kolmenumeroisista summista, mutta ne kuvaavat laajempaa ilmiötä. Yhdysvaltain verovähennysjärjestelmä on rakennettu oletukselle, että yksilöt tietävät keskushallintoa paremmin, mihin lahjoitusraha tulisi kohdistaa. Äkkiseltään mietittynä tämä saattaakin tuntua loogiselta. Trumpin hallinnon reagointia syksyn hurrikaanituhoihin seuratessa lohduttaa tietää, että yksityisistä tahoista esimerkiksi Punainen Risti on kerännyt tuhoalueille jo 400 miljoonaa dollaria. Esimerkkejä löytyy kuitenkin monia, joista toisenlaista kategoriaa edustaa muun muassa republikaanien aiemman presidenttiehdokkaan Mitt Romneyn miljoonalahjoitukset mormoniyhdistyksille. Lahjoitustensa ja amerikkalaisen verovähennysoikeuden ansiosta Romney maksoi vuonna 2010 veroja yli 22 miljoonan dollarin tuloistaan vain 14 prosenttia – käytännössä hänen lahjoituksensa mormoneille olivat siis pois esimerkiksi julkisesta terveydenhuollosta. Valitsemillamme hyväntekeväisyyskohteilla peilaamme itseämme. On tutkittu, että lahjoittamalla ihmiset tuntevat yhteenkuuluvuutta valitsemaansa yhteisöön ja kokevat itsensä merkityksellisiksi. Lahjoittaessaan jättisummia uskonnollisille yhteisöille Romney ei ainoastaan miellytä mormoniäänestäjiä ja saa verovähennyksiä, hän myös rakentaa itsestään kuvaa uskonnollisena, yhteisöllisenä ja ennen kaikkea hyvänä ihmisenä. Hyvästä on eri versioita – siinä missä Romneyllä on mormonit, vastikään perustetun ja myös verovähennyskelpoisen Obama Foundationin varat ohjataan aktiivisen kansalaisuuden kannustamiseen. Yllätin itsenikin kesäkuussa ostamasta kahden naisen Instagramissa kaupitteleman rannekorun, jonka tuotot menivät endometrioosin – kivuliaan gynekologisen sairauden, jota esiintyy noin kymmenellä prosentilla naisista – tutkimukseen. Perustelin ostokseni itselleni hopeakorun kivan designin lisäksi tärkeäksi kokemallani auttamiskohteella, mutta edellä kuvatun logiikan perusteella joku voisi väittää tavoitelleeni ostoksellani myös feministisesti hereilläolevaa imagoa. Girls -sarjan käsikirjoittajalla, äänekkäällä feministitoimittaja Lena Dunhamilla kyseisiä koruja on peräti kolmessa sävyssä. Sekä oma käytökseni että Romneyn liittyy läheisesti ilmiöön, jota slovenialainen filosofi ja yhteiskuntakriitikko Slavoj Zižek kutsuu vihreäksi kapitalismiksi: ostaessamme vaikkapa reilun kaupan kahvia ostamme itse asiassa ihanteen ekologisuudesta tai kahvintuottajien hyvistä työolosuhteista. Samalla annamme itsellemme luvan unohtaa kulutuksemme yleisen kestämättömyyden – muutaman sentin tai euron lisähintaan saamme paremman omatunnon. Ja kun kyseessä on senttien sijasta miljoonat eurot, voidaan lahjoituksen katsoa ostavan myös arvovaltaa sekä monessa tapauksessa vähintäänkin epä-

suoraa hyötyä lahjoittajalle. Yksityisten lahjoitusten tukemisen verotuksessa on nimittäin todettu suosivan eliitille hyödyllisiä kohteita – esimerkiksi Yhdysvalloissa suurimmat lahjoitukset menevät huippuyliopistoille ja korkealuokkaisille kulttuuri-instituutioille vähävaraisempia auttavien kohteiden sijaan. Tehokkaan altruismin (effective altruism) kannattajien mukaan tähänastiset keinot yhteisen hyvän saavuttamiseksi – olivat ne sitten yksityistä hyväntekeväisyyttä tai julkisia hankkeita – ovat olleet tehottomia juuri siksi, että niitä on määrittänyt tunteet sekä ihmisten halu kokea itsensä merkityksellisiksi. Todellisuudessa tehokkuuden saavuttamiseksi tulisi kääntyä tutkimusdatan ja numeroiden puoleen, jotta varat ohjautuisivat sinne, missä niillä todistetusti saataisiin jotain aikaan. Tehokkaan altruismin periaatteita noudattaa esimerkiksi GiveWell, vuonna 2007 perustettu organisaatio, joka ylläpitää listaa todistetusti ihmisiä ja ympäristöä auttavista hyväntekeväisyyskohteista ja -järjestöistä. Mutta tehokkaan altruismin piiritkin kaikessa empiirisyydessään ovat loppujen lopuksi kannattajiensa taustojen vankeja. Verkkomedia Voxin toimittaja Dylan Matthews huomasi Googlen järjestämässä tehokkaan altruismin konferenssissa ylivoimaisen enemmistön koostuvan valkoisista teknologia-alalla työskentelevistä miehistä (saman huomasi myös Congrats, you have an all male panel! -blogia pitävä tutkija-feministi Saara Särmä). Tehokkaiden altruistien lahjoituskohteet, jälleen kerran, vastasivat konferenssin osallistujien taustaa ja intressejä. Liikkeen alkuaikojen keskittymisen globaalin köyhyyden vähentämiseen on korvannut yksimielisyys siitä, että paras tapa parantaa maailmaa on – yllätys! – tietoteknisen ja erityisesti keinoälyn tutkimuksen rahoittaminen. Endometrioosia ei paranneta rannekorukaupalla, vaan tiedostamalla ja korjaamalla gynekologisten sairauksien vähättely lääketieteessä. Tästä syystä myös Googlen maailmanparannusleirin tulokset tulisi ottaa vastaan tietyllä varauksella – taustalla oleva idea on hieno muttei välttämättä vielä valmis korvaamaan verotuksella kerättyä julkisen talouden järjestelmää. Hyväntekeväisyyteen pätevät pitkälti samat lainalaisuudet kuin ulkomaanapuunkin: yksittäiset summat tarjoavat vain ensiapua järjestelmässä, jossa kansainvälisen kaupan epätasapainoiset säännöt ylläpitävät köyhyyttä. Suomesta käsin amerikkalaisen hyväntekeväisyys- ja verovähennysmallin tarkastelu saattaa tuntua kaukaiselta ja tarpeettomalta. Ilmiö on kuitenkin hivuttautumassa myös Suomeen. Vuonna 2008 voimaan tulleen uudistuksen ansiosta yritykset voivat vähentää verotuksessa nimenomaan yliopistoille lahjoitetut summat, ja vuonna 2016 sama oikeus laajennettiin yksityishenkilölle – jotakuinkin samaa aikaa julkisen puolen yliopistoleikkausten kanssa. Alkaako kuulostaa tutulta? Kirjoittaja on New Yorkissa viestintäharjoittelijana oleva kansainvälisen politiikan kandidaatti, jonka seuraava treat-yo-self hankinta on Laosin sodan räjähdejätteestä tehdyt korvakorut.

Tilastoja, Faktoja, Analyysejä Syyskuussa pääministeri Juha Sipilä kertoi uuden taloustieteen huippuyksikön perustamisesta Helsinkiin. Kenelle uusi koulu on tarkoitettu? Ja kenen mielestä se oikeastaan on niin huippu? TEKSTI MARKUS HELANIEMI KUVAT E SA-PEKKA MATTILA

Viime syyskuussa pääministeri Juha Sipilä seisoi tyytyväisenä Suomi 100 -koristellun puhujanpöntön takana taloustieteen professori Bengt Holmströmin vieressä. Kyseessä oli hallituksen talousneuvoston juhlakokouksen yhteydessä järjestetty tiedotustilaisuus. Sipilä oli mukana juhlimassa Holmströmin Nobel-palkintoa. Salamavalojen räiskyessä pääministeri kertoi, miten Suomeen perustetaan uusi taloustieteen huippuyksikkö. Kyseessä on uusi taloustieteen tutkimukseen sekä taloustieteen maisterien ja tohtorien kouluttamiseen keskittyvä yksikkö, josta vastaavat Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto ja Hanken. Tavoitteena on palkata yksikköön 15 uutta taloustieteen professoria vuoteen 2022 mennessä, jolloin yksikön pitäisi toimia jo täysillä. Yksikön nimeksi tulee Helsinki Graduate School of Economics, eli lyhyesti GSE. Uuden yksikön rahoitus tulee sen taustalla olevilta yliopistoilta sekä opetusministeriöltä, Suomen Pankilta ja valtion taloudelliselta tutkimuslaitokselta VATT:ilta. Miksi taloustieteeseen keskittyvä huippuyksikkö perustetaan juuri nyt? Tai ollenkaan? Kysytään hanketta Aalto-yliopiston puolelta valmistelleelta kauppakorkeakoulun taloustieteen laitoksen johtajalta, professori Juuso Välimäeltä. ”Taustalla on systemaattinen taloustieteen aseman kehittäminen Suomessa sekä markkinoilta tullut signaali, että taloustieteen tohtoreita tarvitaan lisää”, Välimäki kertoo. Suomalaisilla yliopistoilla on myös huoli taloustieteen professorien pienestä määrästä. Suomessa on Pohjoismaista toiseksi vähiten taloustieteen professoreita, vähemmän on vain Islannissa. Eniten professoreita on Ruotsissa. Vaikka yksikön perustaminen saattoi tulla yllätyksenä, Välimäen mukaan töitä on tehty jo pitkään. ”Taloustieteen aseman kehittämisen voidaan katsoa alkaneen vuosituhannen vaihteesta. Ensimmäinen konkreettinen saavutus saatiin

vuonna 2004, kun nykyinen taloustieteen tutkimusyksikkö HECER perustettiin”, Välimäki sanoo. Välimäen mukaan ajatus uuden taloustieteen yksikön perustamisesta lähti Aallon taloustieteen laitokselta. Holmströmin voitettua taloustieteen Nobelin syksyllä 2016 ilmapiiri Suomessa vaikutti otolliselta. ”Holmströmin voiton jälkeen perustimme projektiryhmän, joka lähti kyselemään suomalaisilta yrityksiltä ja julkisilta tahoilta kiinnostusta ja tarvetta tällaiselle yksikölle. Saimme todella hyvää palautetta, joten jatkoimme asian valmistelua muun muassa opetusministeriön kanssa.” Uusi yksikkö keskittyy tutkimuksen tekemisen lisäksi kouluttamaan akateemiselle uralle tähtääviä taloustieteen maisteri- ja tohtoriopiskelijoita. Taloustieteen maisteriopetus jatkuu myös yksikön ulkopuolella. Syntyykö kauppikselle siis kahden kerroksen taloustieteen maisteriopiskelijoita? ”Ei maisteriopetus uudessa yksikössä ole parempaa, se on erilaista”, Välimäki lupaa. ”Uudessa yksikössä keskitytään tarjoamaan tutkijoiksi tähtääville opiskelijoille tarvittavat menetelmävalmiudet. Kauppiksella taas jatkuvat erinomaiset taloustieteen kurssit niille, jotka eivät halua akateemiselle uralle.” Fyysistä sijaintia yksikölle ei ole vielä päätetty. ”Kauppiksen taloustieteen laitos siirtyy Otaniemeen ja HY:n ja Hankenin laitokset todennäköisesti jäävät Economicumiin. GSE:n sijaintia ei ole päätetty, mutta olisi luontevaa että toimintaa olisi molemmilla kampuksilla”, Välimäki muotoilee. Uusi huippuyksikkö on herättänyt myös kysymyksiä ja kritiikkiä. Yksikön julistaneen pääministeri Sipilän muistetaan tehneen satojen miljoonien leikkauksia koulutukseen sekä vähätelleen tutkijoita kommenteilla ”päivystävistä dosenteista.” Onkin pohdittu, onko yksikön julistaminen pääministerin jul-

kikuvan kiillotusta ja tilaisuuden hyödyntämistä, etenkin kun Sipilän hallitus ei myönnä yksikölle lainkaan budjettirahoitusta. ”Maan hallitus tuli mukaan vasta aivan loppuvaiheessa”, Välimäki sanoo. Hän kuitenkin muistuttaa, että yksikön rahat tulevat lopulta valtiolta. ”Kun projektin taustalla on opetusministeriö, raha on kuitenkin lopulta julkista.” Jotkut professorit ovat sanoneet, että paras tapa tukea taloustiedettä olisi antaa rahat suoraan yliopistoille. Välimäki ei täysin ymmärrä kritiikkiä. ”Tällaisen yksikön perustaminen on niin lähellä kuin vain voi olla rahan antamista yliopistoille. Tämän yksikön avulla voidaan myös kohdentaa rahat nimenomaan taloustieteeseen.” Hallituksen virallisessa tiedotteessa ja puheissa puhutaan huippuyksiköstä. Julkisuudessa onkin ihmetelty, miten uusi hanke voi kutsua itseään huipuksi jo ennen kuin se on edes aloittanut. ”Nimitys ei ole meidän valintamme”, Välimäki sanoo. ”Hanketta kutsuttiin yhdessä tiedotustilaisuudessa huippuyksiköksi, valmisteluvaiheessa emme tietenkään ole yliopistoilla puhuneet huipusta”, hän kertoo. Välimäki ei halua, että ihmiset luulevat, että yliopistot ajattelevat tutkimuksen ja opetuksen huipputason tulevan vain puheilla. ”Me tiedämme hyvin, että huipputason saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Saamme huipputason ihmisiä yksikköön rakentamalla vahvan koulutusohjelman, joka lähtee jo korkeatasoisesta kandiohjelmasta. Kasvaminen huippuyksiköksi ei tapahdu silmänräpäyksessä.”

Kysyimme: AYY:n honlvinvartija vastasi

Reija Väätäinen on toiminut vuodesta 2010 lähtien AYY:n talousjohtajana. Hänen vastuullaan ovat ylioppilaskunnan kiinteistötoiminta sekä talouskokonaisuus: sijoitustoiminta, rahoitus, kirjanpito ja omaisuus. Hän valmistelee päätöksiä, joilla voidaan säilyttää AYY:n omaisuus pitkällä tähtäimellä. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri Helsingin kauppakorkeakoulusta. Aiemmin hän on työskennellyt esimerkiksi energiayhtiö Espoon Sähkössä ja E.ON Finlandissa sekä Fortumin Service-yksikön talousjohtajana.

Mitä ylioppilaskunnassa työskentely voi opettaa energiayhtiöissä pitkän uran tehneelle, Reija Väätäinen? Opiskelijoiden kanssa työskentely on opettanut Reija Väätäisen katsomaan maailmaa uusin silmin. TEKSTI SONIA EL KAMEL KUVA E SA-PEKKA MATTILA

Aloitit AYY:n talousjohtajana Aalto-yliopiston ensimmäisenä vuonna. Millaista se oli? Ensimmäinen vuosi oli valtavan mielenkiintoinen ja jännittävä. Eri hallituksiin kiintyy tietysti eri tavoin, ja ensimmäinen hallitus oli minulle erityisen rakas, sillä työ oli sekä heille että minulle uutta. Ei ollut mitään vanhoja pohjia, vaikkakin TKY:n ja KY:n hierarkiat ja rakenteet olivat hyvin voimakkaasti esillä. Siksi oli hyvä, että tulin ylioppilaskuntien ulkopuolelta. Nykyään vanhat rakenteet ovat jo hälvenneet pois ja tuntuu, että olen todellakin töissä AYY:lla. Mikä sai sinut ryhtymään vielä AYY:n talousjohtajaksi? Tuli aika katsoa, tekisikö sitä vielä jotain muuta. Taisin nähdä tämän työpaikkailmoituksen Hesarissa, ja se kiinnitti huomioni. Muistan ajatelleeni, että Aalto ja sen uusi ylioppilaskunta ovat todella uusia ja lupaavia brändejä. Myönnän tosin, etten kyllä tiennyt, mitä oli tulossa. Tämä on niin erilaista verrattuna aiempaan uraani, kun tämä ei ole liiketoimintaa vaan yhdistystoimintaa. Mitä eroavaisuuksia ja toisaalta yhteneväisyyksiä on yleishyödyllisellä yhdistyksellä ja isolla tulosorientoituneilla yrityksellä? AYY:ssä vastuullani on koko ylioppilaskunnan talous ja rahoitus. Isoissa yhtiöissä merkittävintä on, miten tulosta saadaan tehtyä, kun taas ylioppilaskunnassa ei ole tarkoituskaan tehdä tulosta. Toisaalta kiinteistöjen hallinta on liiketoimintamaista, sillä meillä on vuokratuottoja ja -kuluja. Työnkuvani on lopulta aika sama kuin ennen. Vain työympäristö on erilainen ja nuorekkaampi.

Millaista osaamista vaaditaan jatkuvasti muuttuvassa työympäristössä? Koska toimijat vaihtuvat tiuhaan, monet toimintatavat täytyy suunnitella pysyviksi; miten omaisuutta hoidetaan ja miten sitä säilytetään? Seuraisi aika huimia tilanteita, jos talousjohtaja vaihtuisi vuosittain. Aiempi urani on antanut minulle todella paljon asiantuntemusta. Lisäksi meillä toimii myös kerran kuussa kokoontuva taloustoimikunta, jossa on asiantuntijoita niin sijoitus- kuin kiinteistömaailmastakin. Monipuolisesta osaamisesta koostuva toimikunta ja kokemukseni yritysmaailmasta antavat sellaista laajempaa katsontakantaa, josta on apua ylioppilaskunnan talousjohtana. Millaista on tehdä töitä todella nuorten ihmisten kanssa? Tuleeko koskaan sellainen olo, että ei hitto kun näiden kakaroiden kanssa pitää pyöriä? Ylioppilaskunnan työkulttuuri on aika vapaamuotoinen – tämä ei ole hierarkkinen paikka. Vaikka välillä ajattelenkin, että voi hyvänen aika sentään, niin nuorten kanssa työskentely on lopulta hyvin antavaa. Koen, että asiantuntemustani ja minua on arvostettu ja kuunneltu. Opitaan toinen toisiltamme. Lisäksi AYY:lle tulee joka vuosi uudet toimijat eli ihmiset vaihtuvat usein. Tietysti myös isoissa yrityksissä on uusia rekrytointeja, mutta ei niin, että koko hallitus vaihtuisi kerralla. Olenkin oppinut innostumaan erilaisuudesta entistä enemmän ja katson asioita uusin silmin. Miten AYY:n tulisi käyttää varojaan kestävästi? Kiinteistöihin sekä niiden brändäykseen panostamalla. Tämän ja ensi vuoden isoja kysymyksiä ovatkin, miten saadaan AYY:n asuminen entistä paremmin esille.

Puheenjohtajalta

TAVOITTEENA MAAILMAN PARAS OPISKELIJAKOKEMUS Uuden strategian keskeisin osa-alue on KY-toiminnan painopisteen muutos yksilöntukemisesta yhteisöllisyyden tukemiseen, kirjoittaa Jyri Heimo.

Y:n edustajisto hyväksyi KY:lle uuden strategian lokakuun päätteeksi. Olemme panostaneet siihen, että muutokset siirtyvät käytäntöön budjetoinnin kautta. Strategia tarkastelee KY:ta kokonaisuutena, jossa muutokset on otettu osaksi talousarviota ja laskettu viiden vuoden aikajänteelle. Lisäksi strategisia kärkihankkeita varten perustetaan neljä uutta edustajiston alaista toimielintä, ”Task Forcea”, joiden tarkoituksena on varmistaa meille tärkeiden hankkeiden toteutuminen. Mitä uusi strategia sitten tarkoittaa käytännössä? Keskeisin strategian osa-alue on KY-toiminnan painopisteen muutos yksilön tukemisesta yhteisöllisyyden tukemiseen. Kerhot, ainejärjestöt, jaostot, valiokunnat ja työryhmät ovat ydin, joiden toiminnasta KY-yhteisö rakentuu. Tämän yhteisön tukeminen on KY:n tärkein tehtävä, josta juontuu uusi visiomme: haluamme luoda maailman parhaan opiskelijakokemuksen. Uusi visio toteutuu siten, että KY:n varallisuutta käytetään jatkossa enemmän yhteisöjen tukemiseen, esimerkiksi nostamalla kerhojen saamia tukia. Vastaavasti vaihtoapurahat, stipendit ja tunnuspalkinnot poistetaan kokonaan. Vaihtoapurahoja voi hakea vielä vuoden 2019 ajan, minkä jälkeen tuet loppuvat. Stipendejä ja tunnuspalkintoja jaetaan viimeisen kerran ensi vuonna. Strategista muutosta puoltaa keväällä toteutettu tutkimus, jonka mukaan vaihtoapurahojen vaikutus vaihtoon lähdölle on kokonaisuutena vähäinen. Uuden strategian muut merkittävät osa-alueet ovat neljä kärkihanketta: uudet tilat, digitaalinen KY, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja ketterä organisaatio. Ehdottomasti tärkein näistä on KY-talon toimintojen ja palvelutason siirtäminen uuteen rakennukseen Otaniemessä. Ilmais-

ten tilojen tarjoaminen KY:n toimijoille ja ainejärjestöille on tärkeä osa yhteisöllisyyden rakentumista. Myös tavoite KY-talon palauttamisesta opiskelija-asumiskäyttöön on kirjattu strategiaan. Toinen kärkihankkeemme on digitaalinen KY, johon sisältyy KY:n palvelujen ja toimintojen digitalisointi ja automatisointi. Tässä keskiössä on KY App, joka on tarkoitus lanseerata ensi vuoden aikana. KY Appista tulee KY:n ensisijainen palvelukanava, jossa yhdistyvät muun muassa tapahtumamarkkinointi, maksutoiminnot, yhdistysten palvelut, viestintä, jäsenkeskustelu ja analytiikka. Näistä viimeisin on olennainen osa uutta strategiaa, jossa KY:tä johdetaan dataa hyödyntäen, ei pelkällä intuitiolla. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavoitteena on rakentaa KY:n ulkoista brändiä ja kasvattaa KY:läisten haluttavuutta työnantajien keskuudessa. Hankkeessa kehitetään KY:n mediasuhteita, suunnitellaan KY:n näkyvyyttä ja hyödynnetään viestintätoimistoja tilanteissa, joissa on mahdollisuus tuottaa brändiä rakentavaa viestintää. Kärkihanke voi tuntua opiskelijayhteisöstä etäiseltä, mutta kannattaa muistaa, että meillä on lähes 50 miljoonan omaisuus, pitkä historia vaikuttajana Suomessa ja vaikutusvaltainen rooli koulutuspolitiikassa. On sen jäsenten etu, että KY on aktiivinen yhteiskunallisen vaikuttamisen tasolla. Viimeinen kärkihanke on ketterä organisaatio. Henkilöstokulumme ovat verrattain suuret toiminnan kokonaisuuteen nähden, sillä KY:n nykyinen toimisto on perintö ylioppilaskunta-ajoilta. Tavoitteena onkin organisaatio, joka mahdollistaa varojen käytön strategisesti tärkeisiin hankkeisiin ja toimintoihin, samalla säilyttäen olennaiset palvelutoiminnot. Kirjoittaja on KY:n hallituksen puheenjohtaja.

ILMOITUS

THE UNIVERSUM SURVEY SAYS IT ALL – BUSINESS STUDENTS WANT TO WORK FOR FINNAIR

UNIVERSUM 2017 for business students #1

We are constantly looking for top talent with a degree in business. Recently, we have recruited business controllers, project managers, risk analysts, marketing consultants and many more. Make sure to follow our openings at ﬁnnair.com/jobs

F LY T H E N O R D I C WAY

MAKE A DIFFERENCE WITH FINNAIR

KY TIEDOTTAA Koon n ut Iid a S uh o n e n

KY:llä tapahtuu JOULUKUU 8.12. NESU-KY: Vuoden päätössitsit 15.12. Puurojuhla TAMMIKUU 11.1. Back to School -kuntis 25.1. Club Lagoon MAALISKUU 3.3. KY:n 107. vuosijuhla

Suomi 100 Suomen itsenäisyyden juhlavuosi huipentuu joulukuun alussa, kun vietämme rakkaan kotimaamme 100. itsenäisyyspäivää. Koko maa on juhlahumussa ja myös opiskelijat saavat siitä osansa esimerkiksi itsenäisyyspäivän soihtukulkueessa sekä Dipolin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Satavuotiasta Suomea juhlistaaksemme, myös KY:llä kerättiin vuoden alussa oma Suomi 100 -työryhmä. Tiimi onkin suunnitellut ja valmistellut projektia, jonka avulla vuosi tullaan varmasti muistamaan myös KY:n historiassa – kannattaa siis pitää KY:n kanavia tarkasti silmällä!

K Y-T U OT T E E T Kylmän talven koittaessa myös kylteri tarvitsee luottovarusteita, jotka pitävät lämpimänä.

KY-HUPPARI

HUIVI

Joka kylterin klassikkovaruste on jälleen saatavilla KY:n toimistolta! KY:n pyörteellä varustettu tummanharmaa huppari on luotettava sekä tyylikäs lämmittäjä niin luennoilla, approilla kuin mökkireissuillakin.

KY:n harmaa 100% merinovillasta valmistettu laadukas ja ajaton huivi on suomalaisen suunnittelija Marja Kurjen käsialaa. Pienempi huivi sopii hyvin esimerkiksi bleiserin tai villakangastakin kanssa ja isompaa on nähty käytettävän jopa vilttinä.

Hinta: 45€ Koot: S-XL

Hinta: pieni 25€ & iso 50€ Koot: pieni 30 x 180 cm & iso 75 x 200 cm Hae omasi Espilästä tai KY-talolta päivystysaikoina! Maksuvälineinä toimii sekä käteinen että kortti.

Tsekkaa kaikki KY-tuotteet täältä: http://kyweb.fi/ky-products/

Henkilökohtaista

EPÄONNISTUMISEN PELOSTA HAA STAT TELU KATRI NIEMI KUVA RENJA NURMI

Pelkään epäonnistumista erityisesti tilanteissa, jotka vaativat esiintymistä. Koen onnistuneeni opettamisessa tai tieteellisen esityksen pitämisessä, kun tunnen yleisön olevan jollain tavalla mukana esityksessä ja kulkevan kanssani yhdessä samaan suuntaan. Aika nopeasti huomaa, ovatko ihmiset kiinnostuneita vai eivät. Tunnen epäonnistumisen tunnetta, kun ihmiset näyttävät pettyneiltä minuun. Esiintymiseen liittyy aina satunnainen elementti eikä hetkeä pysty kelaamaan taaksepäin tai korjaamaan. Valmistaudun ennen esiintymistä todella pitkään ja minulle on erittäin epämiellyttävä tilanne, jos minut pakotetaan yhtäkkiä tekemään jotain, mihin en ole ehtinyt valmistautua. Opetuksessa haluan olla täysin sen alan asiantuntija, josta olen puhumassa, koska on hirveää joutua puhumaan vieraasta ai-

healueesta tai asiasta, jota ei ole itse täysin sisäistänyt. Aloin luennoida kursseja kaksi vuotta ennen valmistumistani diplomi-insinööriksi. Kokemattomuuteni takia koin epäonnistuvani opettajana viikko toisensa jälkeen, mikä oli todella stressaavaa. Epäonnistumisen pelko jäi vaivaamaan myös kokemuksen karttuessa. Vaikka mikään ei dramaattisesti muuttunut, oli iso henkinen askel, kun väittelin tohtoriksi. Tuli sellainen olo, että nyt oikeasti osaan nämä asiat ja minulla on jotain annettavaa myös muille ihmisille. Eeva Vilkkumaa Tieto- ja palvelutalouden laitoksen apulaisprofessori

Kylteri.fi