Kylteri 2/23

(OLETUS)ARVOISTA

02 / 2023

ON (DEFAULT) VALUES

kylteri.fi

@kylteri

KYLTERI 02/23

”On virheellistä ajatella, ettei yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen olisi varaa. Poliittisissa päätöksissä ei ole kyse siitä, miten resurssit täytyy jakaa, vaan siitä, miten ne halutaan jakaa.”

“It’s wrong to think we can’t afford social justice. Political decisions are not about how we have to distribute resources, but about how we want to distribute them.”

INTRO

TÄSSÄ NUMEROSSA

Kylterin päätoimittaja Siiri Varis (kuvassa) ja lehden toimitus pohtivat poliittista aktivismia, ihmisyyttä ja rahan muovaamaa yhteiskuntaa. Käännä sivua ja lue lisää pääkirjoituksesta.

IN THIS ISSUE

the Editor-in-Chief of Kylteri, Siiri Varis (pictured), and the magazine’s staff ponder political activism, humanity, and a society shaped by money. Turn the page to read more in the editorial.

4 / 64

PÄÄKIRJOITUS

Rakkauskirje opiskelija-aktivismille SANA

Siiri Varis KUVA

Frans Kangasniemi

LÄHTEET

Lueteltuina sivulla 62

”Tuntevat, ajattelevat, välittävät ihmiset – aktivoitukaa!” Havahduin Helsin­ gin yliopiston pääkampuksen aulasta tuijotettuani tuota auki revittyyn pahvilaatikkoon raapustettua viestiä monta pitkää minuuttia. Journalistinen kiinnostus oli ajanut minut nuuskimaan tunnelmaa juuri vallattuun yliopistoon, jossa kymmenet opiskelijat vastus­ tivat viereisessä rakennuksessa puitavia eriarvoistavia leikkauksia valtion budjettiin.

Ilmassa oli muutoksen tuntua: vain hetkeä aiemmin tuhannet mielenosoittajat marssivat yliopiston viertä sosiaalisen ja ekologisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Kuvittelin, kuinka kulkueen ihmisoikeuksia puolustavat huudot kaikuivat yliopiston aulaan etäisinä, mutta täynnä yhteisön voimaa.

Pienempien puolelle asettuvassa kansalaisaktivismissa on jotain suurta ja kaunista.

Olen varmaan parantumaton romantikko, kun mielestäni yhteiskunnassa haavoittuvim­ massa asemassa olevia kuuluukin puolustaa yhdessä, poliittista hierarkiaa pelkäämättä.

Seistessäni siinä inhimillisyyttä peräänkuuluttavien iskulauseiden täyttämässä aulassa tunsin kuitenkin, että asetelmassa on jotain mätää. Miten ihmisiä varten luotu järjestelmä – ja sitä palvelemaan valitut henkilöt – voi hyljeksiä yleismaailmallista ihmisarvoa niin rankasti, että oikeudenmukaisuutta on vaadittava banderollein?

On virheellistä ajatella, ettei yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen olisi varaa.

Poliittisissa päätöksissä ei ole kyse siitä, miten resurssit täytyy jakaa, vaan siitä, miten ne halutaan jakaa. Kyse on siitä, keitä varten päätöksiä tehdään ja millaisella aikavälillä ollaan valmiita ajattelemaan niiden seurauksia. Jo yhteiskuntafilosofi JOHN RAWLS totesi, ettei reilua ja kestävää yhteiskuntaa voida rakentaa, jos sen johtohahmot ajavat vain omaa ja samoista lähtökohdista tulevien etua. Veikkaan, että esimerkiksi nykyisen hallituksen päätös kuunnella julkisen talouden osalta enemmän etujärjestöjä ja viestintä­ toimistoja kuin tiedeyhteisöä, ei menisi Rawlsilta läpi1.

Tämän Kylterin numeron artikkelit ovat syntyneet syys–lokakuun aikana. Jutuissa toimituksemme pohtii, mille yhteiskunnassa on tapana antaa arvoa, ja tarjoaa vaihto­ ehtoja näille normeille. Tarkastelemme, miten ihmisiä ja heidän tekemisiään arvotetaan eri tavoin esimerkiksi ihonvärin, elämäntyylin tai tulotason perusteella. Kerromme, miten SIXTEN KORKMAN näkee taloustieteen rajat (s. 20), kuinka räppärit arvottavat musiik­ kiaan (s. 38) ja miten tärkeää on tunne yhteenkuuluvuudesta (s. 28). Annamme myös tilaa vähäosaisia puolustaville oppilaitosten valtauksille ja Occupy Aallon aktiiveille (s. 12).

Kuten ehkä huomaat, Kylteri on meidän tapamme aktivoitua.

Kirjoittaja on Kylteri-lehden päätoimittaja, joka uskoo, että jokainen ansaitsee ihmis­ arvoisen elämän. Hallitukselle hän vinkkaa, että nuorten ääniä kannattaa kuunnella myös vallattujen yliopistoaulojen ulkopuolella. Juuri nyt politiikan inhimillistäminen olisi hyvä aloittaa vastustamalla Israelin palestiinalaisiin kohdistamaa kansanmurhaa.

KYLTERI 02/23

PÄÄKIRJOITUS

EDITORIAL

5 / 64

A Love Letter to Student Activism “Feeling, thinking, caring people – take action!” I found myself in the lobby of the main campus of the University of Helsinki after staring at the message scrawled on a piece of cardboard for many long minutes. Journalistic interest had driven me to explore the university that had just been taken over. Dozens of students were protesting the discriminatory cuts to the government budget that were being planned in the adjacent building. There was a feeling of change in the air: only a moment before, thousands of demonstrators had marched by the university for social and ecological justice. I imagined the calls for human rights echoing in the university lobby, distant but strengthened by the power of community.

There is something great and beautiful about civic activism taking the side of the sup­ pressed. I might be an incurable romantic, because I think those in the most vulnerable posi­ tions in society should be defended together, without fear of the political hierarchy. How­ ever, standing in that lobby filled with slogans calling for humanity, the situation felt some­ how rotten. How can a system built for the people – and the ones chosen to serve it – reject the idea of basic human dignity so firmly that justice has to be demanded with banners?

It’s wrong to think we can’t afford social justice. Political decisions are not about how we have to distribute resources, but about how we want to distribute them. About who these decisions are made for and the time frame in which we are willing to consider their conse­ quences. Social philosopher JOHN RAWLS stated that we can’t build a fair and resilient society if its leaders only pursue their own interests and the interests of those from similar backgrounds. I bet Rawls wouldn’t be happy with many of the decisions made by our current government – for instance, their choice to listen more to interest organizations and commu­ nication agencies than to the scientific community regarding public finances1.

The articles in this issue of Kylteri have been written during September and October.

In them, our editors examine what our society tends to value and offer alternatives to these defaults. We look at how people and their actions are regarded differently based on, for example, skin color, lifestyle, and income level. We’ll reveal SIXTEN KORKMAN’S thoughts on the limits of economics (p. 20), discuss how artists can set a price for their art (p. 42), and offer suggestions on how to make the current ideal of perpetual productivity more humane (p. 26). We’ll also devote space to examining the funding of educational institutions and the ways in which students can help shape them (p. 16).

As you might notice, Kylteri is our way of taking action.

WORDS

Siiri Varis IMAGE

Frans Kangasniemi

SOURCES

Listed on page 62

The author is the Editor-in-Chief of Kylteri magazine, who believes every human deserves to be treated with dignity. Her helpful tip for our government is that young voices should be listened to even outside of university lobbies hosting sit-ins. Right now, the best way to start humanizing politics would be to oppose the Israeli genocide of Palestinians.

EDITORIAL

KYLTERI 02/23

6 / 64

KYLTERI 02/23

LEHDEN TOIMITUS

— Editorial Staff

ISSN-L 1457-0890

PÄÄTOIMITTAJA

JULKAISIJA

SANOJA

KUVIA

ISSN 1457-0890

Editor-in-Chief

Publisher

Words By

Images By

Siiri Varis

KY-säätiö Lara Alanya Anna Hakola Ahmed Hewidy Johannes Hiltunen Teemu Kauppinen Lari Kauranen Nirmal Kumar Miska Lindström Ohto Pentikäinen Iulia Peret Jusa Saarimaa Kiisa Uusitalo Maiju Virtala Aleksandra Vučinić

Saga Bruun Noora Ferm Olya Havrina Isaac Jyväsjärvi Roosa Kalliovaara Frans Kangasniemi Ngoc Khanh Veera Leinonen Joonas Määttä Sara Nissén Siiri Reiniluoto Aamo Toivanen Xingrui Zhao

siiri.varis@ky.fi

Konemiehentie 4, 02150 Espoo

ART DIRECTOR

Mirka Larjomaa

KANSIKUVA

ad@ky.fi

Cover Illustration Mirka Larjomaa

TOIM.SIHTEERIT

Ed. Coordinators

KIRJASIMET

Aarni Parkkari Loviisa Pursiainen Aada Jokinen Kiia Tolonen Joonas Määttä

Typefaces Martina Plantijn Acumin Pro Wide Swear Text PAPERI

Paper Munken Lynx 170 Munken Lynx 100 VIERASKYNIÄ PAINO

Op-Eds By

Printing Nord Print PAINOS

Print Run 500

KYLTERI 02/23

Apurva Ganoo Jussi Hakanen Taika Nummi Lotta Punkanen Rasmus Räsänen

LEHDEN TOIMITUS

7 / 64

Haluaisitko kirjoittaa, kuvittaa tai valokuvata Kylteriin? Ota yhteyttä:

Do you want to write, illustrate or take pictures for Kylteri? Reach out:

kylteri@ky.fi

kylteri@ky.fi

EDITORIAL STAFF

KUVA / IMAGE

Mirka Larjomaa

KYLTERI 02/23

8 / 64

KYLTERI 02/23

TÄSSÄ NUMEROSSA

— In This Issue INTRO ANALYYSI FROM THE CHAIR NÄKÖKULMA PROFILE ANALYYSI

Puolivuotiskatsaus / Half-Year Review

10

VALLATTU

12

University Funding: What Is It and Why Does It Matter?

16

Velkaannu tai mene töihin

18

On Ethics and Economics: Discussions with Sixten Korkman

20

Rasismin hinta – ”Suomi on hitaan kurjistumisen tiellä”, sanoo Etlan tutkimusjohtaja 23

OP-ED

The Economics of Killing

26

ESSAY

Reflecting on Sustainable Productivity and Growth

30

Väärä paikka, väärä aika ja väärät ajatukset

32

Striking a Balance: Students Navigating the Work-Study Labyrinth

34

Kulttuurin, ystävien ja makunautintojen kohtaamispaikka – Alkuviinin tarina

37

Let’s Be Real, Not Romantic, About Entrepreneurship

40

”Taideala on uskomaton lottolähetys”, sanoo räppäri Miro von Konow

42

The Vague Value of Creative Work

46

VIERASKYNÄ ANALYSIS PROFIILI OP-ED PROFIILI ANALYSIS KIRJA-ARVOSTELU

Huumeiden salakuljetus ja muut liiketoimintaosaamisen perusteista unohtuneet teemat 48

ESSAY

Harnessing AI for Higher Education: Transformations, Trials, and Triumphs

50

ESSEE

En halua rikastua

54

A Quest for Authenticity

57

Tyylivinkkejä syyslukukauteen

58

Jokaiselle jotakin – KY:n unohdetut kerhot

60

PERSPECTIVE KY LOOKS ARKISTOISTA

KYLTERI 02/23

SISÄLLYSLUETTELO

37

9 / 64

10

40

20

60

TABLE OF CONTENTS

54

58

KYLTERI 02/23

PUOLIVUOTISKATSAUS 10 / 64

Each year, Finland’s Parliament decides on the amount of CORE FUNDING allocated by the Ministry of Education and Culture to higher education.

– THE MINISTRY OF EDUCATION AND CULTURE,

“Steering, financing and agreements of higher education institutions, science agencies and research institutes”

50 vuoden päästä Suomesta puuttuu JOKA 6. työntekijä verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen.

HUUMEOPERAATION JOHTAMINEN muistuttaa pienyrityksen johtamista esimerkiksi uuden työvoiman palkkaamiseen liittyvien haasteiden näkökulmasta.

– ANTTI KAUHANEN,

Kylterin haastattelussa 15.9.2023

– TOM WAINWRIGHT, 2017,

”Huumeparonin käsikirja”

14,000

There were close to new enterprises registered in Finland in just the first quarter of 2023.

– STATISTICS FINLAND, 2023,

“Registered new enterprises numbered 13,954 in January to March in 2023”

NOIN PUOLET korkeakouluopiskelijoista elää köyhyysrajan alapuolella.

– HYY, AYY JA OTUS, 2019,

”Selvitys: Moni opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella, työssäkäynti hidastaa opintoja” KYLTERI 02/23

XX: TITLE

Half-Year Review Opiskelijat valtasivat Väreen aulan

WORDS

Kylteri Editorial Staff

IMAGES

11 / 64 Olya Havrina

21.9.2023.

– MAI MULTIMÄKI,

Kylterin haastattelussa 27.9.2023

AI LITERACY refers to one’s ability to navigate the world infused by AI.

ARTPRENEURSHIP is a multi­ disciplinary concept combining artistic creativity and entrepreneurial skills.

– MIT OPEN LEARNING, 2023,

“AI Literacy, Explained”

– AALTO UNIVERSITY, 2022,

“Future Artpreneurship”

FUNKY oli 1990- ja 2000-luvuilla toiminut kulttuurikerho, jonka ideologisena tavoitteena oli edistää tanssimusiikkikulttuuria sekä KY:llä että maailmanlaajuisella tasolla.

– KY:N ARKISTOT

1 930 000

In Finland, pigs get killed per year.

– NATURAL RESOURCES INSTITUTE FINLAND, 2022,

”Lihantuotannon volyymit” XX: TITLE

KYLTERI 02/23

12 / 64

KYLTERI 02/23

XX: TITLE

13 / 64

XX: TITLE

KYLTERI 02/23

14 / 64

SANA

Teemu Kauppinen KUVA

Mirka Larjomaa

ANALYYSI

Opiskelijat valtasivat Helsingin yliopiston päärakennuksen tiistaina 19. syyskuuta vastalauseena Orpon hallituksen kaavailemille leikkauksille opiskelijoita kohtaan. Seuraavina päivinä oppilaitoksia vallattiin ympäri Suomen. Valtausten ollessa vielä täydessä vauhdissa Kylteri kokosi tieto­ iskun valtauksista ja haastatteli yhtä Väreen valtauksen järjestäjistä.

Kesäkuussa toimikautensa aloittanut Suomen tasavallan 77. hallitus aikoo leikata yleistä asumistukea sekä korottaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoi­ den lukukausimaksuja. Vastarintana opiskelijoihin kohdistuville leikkauksille opiskeli­ jat valtasivat oppilaitoksia ympäri Suomen. He vaativat myös turvaamaan opiskelijoiden mielenterveyspalvelut. Yhdessä vaatimukset leikkauksia vastaan ja mielenterveyspalve­ luiden puolesta muodostivat valtausten kolme päävaatimusta.

Yhdistävien päävaatimusten lisäksi valtauksilla oli myös omia vaatimuksia. Osa val­ tauksista vaati myös oppilaitostaan tukemaan valtauksen tavoitteita. Tätä kaavaa nou­ dattivat ainakin Helsingin, Aallon, Tampereen ja Turun yliopistojen valtaukset. Toisaalta joissain valtauksissa vaatimuksia oli enemmänkin ja ne viestivät samaa henkeä kuin muualla, mutta itse vaatimuksina olivat ratkaisevasti erilaisia joko tarkkuudessaan tai jopa sisällöllisesti.

Omana erikoisuutenaan Jyväskylän yliopiston valtaus vaati esimerkiksi enemmän kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista. Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen valtaus vaati opintotuen indeksikorotusten jäädyttämisen perumista. Oulun yliopiston valtaus puolestaan vaati opiskelijoiden nostamista pois köyhyysrajalta.

On selvää, että eri valtausten vaatimukset määriteltiin pitkälti muiden valtausten esimerkkiä noudattaen, vaikka eroja olikin havaittavissa. Vaatimustensa ulkopuolella­ kin valtausten viestinnässä oli pieniä eroja. Osa jatkoi vaatimuksistaan keskustelua, osa painotti enemmän valtauksen sisäistä ohjelmaa. Tampereen yliopiston valtaus kannusti opiskelijoita osallistumaan myös ammattiliittojen mielenilmaukseen.

Kylteri halusi selvittää, mistä oman yliopistomme valtaus oli tehty. Nyt puhuu MAI MULTIMÄKI, yksi valtauksen järjestäjistä. Multimäki kertoo valtauksen suunnittelun alkaneen päivä Helsingin yliopiston valtauksen jälkeen. ”Meillä oli aikaisemmin ryhmä, Campus Activism, jolla järkkäsimme viime vuonna Väreen valtausta Stop Cutting A ­ rtsiin liittyen”, Multimäki avaa. ”Ryhmässä rupesimme vähän pläänäilemään, pitäisikö mei­ dänkin reagoida tähän kansalliseen ilmiöön.”

Keskustelu johti siihen, että Väre vallattiin 21. syyskuuta. Multimäki hoiti valtauksen logistiikkaa. Hän toimitti paikan päälle Arkkitehtikillan tavaroita, kuten patjoja. Multi­ mäki on tänä vuonna Arkkitehtikillan puheenjohtaja.

Multimäen mielestä Aalto-yliopisto otti mielenosoituksen hyvin vastaan. Hän kertoo yliopiston rehtori ILKKA NIEMELÄN ja provosti KRISTIINA MÄKELÄN vierailleen val­ tauksessa. Multimäki kuitenkin pohtii, onko yliopiston tuki jäämässä vain yhteen Insta­gram-julkaisuun. ”Suunnitellut jäädytykset ja leikkaukset kuormittavat opiskelijoita ja heikentävät heidän hyvinvointiaan. Tuemme opiskelijoiden näkemyksiä, heidän tulee voida opiskella ilman lisähuolta toimeentulosta”, rehtori Niemelä linjaa julkaisussa.

Multimäki tosin ilahtuen kertoo kuulleensa Aalto-yliopiston henkilökunnan tekevän adressia, jossa ilmaistaisiin tuki opiskelijoiden mielenilmaukselle, kuten Helsingin yli­ opistossa tapahtui. Tämän lehden mennessä painoon Adressit.com-sivustolla julkaistulle

KYLTERI 02/23

VALLATTU

15 / 64

Aalto-yliopiston työntekijät - Vetoomus opiskelijoiden mielenilmauksen tukemiseksi -adressille oli kertynyt työntekijöiden allekirjoituksia yhteensä 124.

Väreen valtaus oli yhteydessä muihin valtauksiin Suomessa Zoom-tapaamisten väli­ tyksellä. Multimäki ei itse ollut mukana tapaamisissa, mutta kertoo valtauksiin osallistu­ neiden henkilöiden pitäneen niissä toisiaan ajan tasalla siitä, ovatko muutkin jatkamassa valtauksiaan ja ylipäätään katsastaneet tilanteita eri puolilla. Tapaamisissa haettiin jon­ kin verran myös yhteistä linjaa.

Multimäki on kohdannut yhteisön tuen lisäksi myös kritiikkiä: ”Lähipiiristäkin on tullut vähän semmoisia ikäviä kommentteja, jotka saavat ajattelemaan, että onks tää hen­ kilö perehtynyt siihen, minkä takia me osoitetaan mieltä”. Tuki monilta tahoilta – Aaltoyliopisto sekä Aalto-yliopiston ylioppilaskunta mukaan lukien – kuitenkin antoivat Multimäelle voimaa jatkaa.

Osa valtauksia kritisoineista viittasi mielenosoittajien vasemmistolaisuuteen. Multi­ mäki korostaa, että järjestäjät totesivat keskenään jo alussa, ettei mielenilmaus ole poliit­ tisesti sitoutunut, ja sanoo, että puolueellisuudella vihjanneet ”ovat ehkä tulkinneet tie­ tyllä tavalla väärin”.

Väreen valtaus ei ollut väkivaltainen vaan pikemminkin erittäin rauhallinen. ”Meillä on koettu, että rauhallisempi mielenosoitus on hyvä, ja se, että tarjoaa monipuolisesti ohjelmaa”. Multimäki kertoo, että valtauksessa vietettiin aikaa patjoilla istuskellen ja tel­ toissa yöpyen. Valtauksessa nähtiin myös Retuperän WBK, dj-keikka sillikseksi markki­ noituna sekä bingoa.

Mielenosoitus Aallossa päättyi 28. syyskuuta seitsemän valtauspäivän jälkeen.

Valtaajat kokivat saaneensa viestinsä läpi ja siirtyivät tukemaan muita valtauksia.

Aika näyttää, millainen vaikutus oppilaitosten valtauksilla on Suomen yhteiskuntaan.

VALLATTU

KYLTERI 02/23

16 / 64

KYLTERI 02/23

XX: TITLE

FROM THE CHAIR

17 / 64

University Funding: What Is It and Why Does It Matter?

As the Chairperson of KY, I’ve frequently found myself in discussions about the funding of Aalto University, and more specifically the School of Business. This has led me to think about the intricate funding mechanisms that sustain our academic insti­ tution. But have you ever delved into how this funding system genuinely functions, and even more significantly, why it wields a profound influence on our daily lives?

University funding isn’t just about numbers on paper; it directly affects your study experience. When universities receive adequate funding, it means better resources for us, the students. Think modern classrooms, less students per professor, more exciting courses, and ample support services. On the flip side, scarcer funding leads to overcrowded classrooms, fewer study materials, and limited extracurricular activities. It can even impact the availability of academic advisors and career services – things that make a big difference in our education.

WORDS

Rasmus Räsänen IMAGE

Veera Leinonen

“University funding isn’t just about numbers on paper; it directly affects your study experience. When universities receive adequate funding, it means better resources for us, the students.”

In Finland, the higher education system depends primarily on funding from the government. While universities can also seek additional capital from external sources like foundations and businesses, the majority of their financial stability comes from this core funding provided by the Ministry of Education and Culture. It’s crucial to under­ stand that the amount of money available for distribution by the Ministry is determined by the decisions made within the Finnish Parliament. These decisions reflect the gov­ ernment’s priorities, and any changes in the political environment can have a substantial influence on us.

This being a political issue, what can students like you and I do about it?

The most powerful way to make a difference is to vote, but it certainly isn’t the only way to get involved. Student organizations, like KY, give platforms for us to voice our con­ cerns and advocate for our interests. We can collaborate with policymakers, participate in large-scale discussions, and even “unionize” to help our agendas get through. For exam­ ple, SYL, The National Union of University Students in Finland, has been putting all this in practice since 1921, and historically KY has been very active in driving students’ issues through collaboration with other Finnish and international organizations.

Remember, university funding in Finland isn’t just a distant theme. It’s deeply tied to our daily lives as students. By understanding how it works and getting involved in the political process, we hold the power to shape the future of our education.

The author is the Chairperson of KY, who enjoys off-piste skiing a little too much.

UNIVERSITY FUNDING

KYLTERI 02/23

18 / 64

NÄKÖKULMA

Velkaannu tai mene töihin SANA

Lari Kauranen KUVA

Noora Ferm

LÄHTEET

Lueteltuina sivulla 62

Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että korkeakouluopiskelijat ovat yhteiskunnan ja talouden tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä ihmisryhmä. Tämä ihmisryhmä on kuitenkin kärsinyt kiristyvistä vaatimuksista jo liian pitkään. Siitä huoli­ matta hallitus kaavailee jälleen leikkauksia opiskelijoiden toimeentuloon.

Tyytymättömyys hallituksen suunnitelmiin on synnyttänyt uudenlaista poliittista liikehdintää, jossa opiskelijat ympäri Suomen ovat vallanneet oppilaitoksiaan protestina leikkauksille. Protestien vastaanotto on ollut pääosin positiivista, mutta vastaväitteitäkin on noussut esiin. Protesteja on kritisoitu esimerkiksi siitä, etteivät ne edusta kaikkia opis­ kelijoita1, mikä on varmasti aivan totta. Tämä ei silti tarkoita, etteikö protesteja ja niiden sanomaa tulisi ottaa tosissaan.

Vuonna 2022 yliopisto-opiskelijoita oli Suomessa 163 7002 ja ammattikorkea­ kouluopiskelijoita 164 0003. Suomeen mahtuu siis 327 700, suurelta osin nuorta, opis­ kelijaa, joista jokaisella on omanlaisensa tilanne esimerkiksi perhetaustan, työtilanteen, terveyden, opintojen ja tukiverkostojen kannalta. Opiskelijoiden moninaiset tilanteet näkyvät myös yliopistomme käytävillä: kun toiset osoittavat mieltä lisääntyvän taloudel­ lisen ahdingon takia, toiset purjehtivat Välimerellä.

Jotkut voisivat sanoa, että protestoivat opiskelijat ovat vain laiskoja, mutta mitä sano­ vat tutkimukset? HYY:n, AYY:n ja Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Otuksen vuonna 2018 tekemässä selvityksessä noin puolet vastanneista opiskelijoista elivät köy­ hyysrajan alapuolella4. Tilanne ei missään nimessä ole edennyt parempaan suuntaan vuodesta 2018, päinvastoin5. Selvityksestä käy myös ilmi, että yli 70% vastanneista olivat työskennelleet edellisenä lukuvuonna, ja suurin osa heistä koki, että työskentely hidastaa opintojen etenemistä.

Keskustelu opiskelijoiden tuista kaipaa lisää ymmärrystä erilaisista tilanteista sekä ripauksen empatiaa. Opiskelijoilla on täysi oikeus olla vihaisia ja pettyneitä, kun koko vaalikevät taas toitotettiin, ettei koulutukseen koskettaisi. Ovatkohan nykyhallituksen päätöksentekijät pohtineet, minkälaista viestiä kiristyspolitiikka antaa nuorille, jotka vielä miettivät tulevaisuuttaan ja harkitsevat opiskelun aloittamista? Opintojen aikaista elämistä työnnetään enenevissä määrin velalla rahoittamisen suuntaan tai vaihtoehtoi­ sesti työntekoon opiskelun ohella. En usko, että nämä realiteetit kuulostavat kenenkään mielestä erityisen houkuttelevilta.

Opiskelijat ovat monipuolinen ja valtava joukko, johon mahtuu hyvinkin erilaisia elä­ mäntilanteita. Yleinen trendi on kuitenkin hälyttävä. Tutkimukset osoittavat, että muun muassa opiskelijoiden taloudellinen pärjääminen on edennyt huonompaan suuntaan jo pitkään. Nuoria kyllä jaksetaan ylistää tulevaisuuden toivoina ja velkataakan ratkaisijoina, mutta jos meitä ei aidosti huomioida päätöksenteossa, ovat nämä puheet vain turhaa sanahelinää.

Hallituksen tämänhetkinen viesti opiskelijoille on kuitenkin selvä: velkaannu tai mene töihin.

Kirjoittaja on kyllästynyt opiskelijoiden erilaisten tilanteiden vähättelyyn.

KYLTERI 02/23

VELKAANNU TAI MENE TÖIHIN

19 / 64

”Opiskelijoiden moninaiset tilanteet näkyvät myös yliopistomme käytävillä: kun toiset osoittavat mieltä lisääntyvän taloudellisen ahdingon takia, toiset purjehtivat Välimerellä.”

VELKAANNU TAI MENE TÖIHIN

KYLTERI 02/23

20 / 64

KYLTERI 02/23

ON ETHICS AND ECONOMICS

PROFILE

21 / 64

On Ethics and Economics: Discussions with Sixten Korkman Why business students should care about the humanities.

WORDS

Ahmed Hewidy

We inhabit a world shaped by money and markets, governed by laws which uphold them. These structures and the basic incentives that underlie them may appear to be atemporal, unchanging and amoral, as if they are natural laws of motion. Just as with a fish’s inability to observe the waters it inhabits, we may often struggle to directly observe the systems and ideas that foundationally shape our lived environment. Unlike water, however, these constructs were created by humans, and though we may swim through them, we may also question them.

FRANCIS FUKUYAMA famously proclaimed “the end of history” with the spread of liberal democracy, but the sands of time stop for no man, let alone for economies. As such, it may be worthwhile to ask: How did we end up here? How did economic and political ideas spread throughout the world and what can economists learn from this history?

SIXTEN KORKMAN, a renowned economist, author, and former head of the Research Institute of the Finnish Economy, has been one of the more prominent voices advocating for a more humanist perspective within the field of economics. In his most recent work, Talous ja Humanismi (2022), Korkman discusses the historic evolution of Western eco­ nomic structures, their moral philosophical underpinnings, and the challenges they face.

Korkman identifies as both a humanist and an economist, emphasising the impor­ tance of humanist sciences, such as philosophy, art, and history, in providing a more holis­ tic view of economics that respects the humanity of individuals. He finds that the Nordic model adheres to these principles best, a perspective often lost in neo-liberal economies that purely concern themselves with financial and not human rights. Korkman believes that the crucial contribution of economics is its ability to think within budget constraints.

Nevertheless, he highlights that at the end of the day such a perspective may be incom­ plete: “The economy is a means to an end, it’s good for getting bread on the table, but there’s more to life” and adds that economics does not in itself have the answers for what more there is to life.

Korkman also notes a risk, as highlighted in JOSEPH SCHUMPETER’S History of Economic Analysis (1954), of economics to be seen only as a value-free “box of tools”. He remarks that economics cannot be so easily pried apart from the underlying pre-analytic vision embedded in our values and society, and that this foundational vision needs to be constantly assessed and evaluated. He encourages the evaluation of said values: “Good questions for all individuals are: why are we here, what makes life meaningful, what is a good society, what is required for a world of strong interdependence to function satisfactorily?”

ON ETHICS AND ECONOMICS

IMAGE

Frans Kangasniemi

KYLTERI 02/23

22 / 64

While technology and our economic lives undergo a rapid change, our cultural views tend to be much more stagnant. On discussing the challenges modern economies face, Korkman notes a dichotomy in the enlightenment of the 18th century, between its “hard” side—science, technology, and economics—and its “soft” side—ethics, politics, and reli­ gion—with the former experiencing much more progress compared to the latter. He adds: “Liberal democracy is a great development on the soft side, but ethically we are not much wiser than our ancestors. There is a big gap between our technological competence and economic progress as compared to our moral development.”

Korkman sympathises with those taking issue with MILTON FRIEDMAN’S view that businesses’ only task is to maximise shareholder value, and thinks highly of a perspective in which profitability should only be a constraint. “The real objective of business should be to improve the world, be it in terms of climate policy, other environmental issues, social cohesion or the fight against poverty,” Korkman suggests. Though, he does note that such perspectives cannot always be financially viable, since those acting without due regard for morality will tend to outcompete those who do care about such matters.

“The real objective of business should be to improve the world.”

It is worth noting that the relationship between culture and economics is strongly interdependent. Just as our cultural upbringing reflects the economies we design, the eco­ nomic conditions we inhabit shape our cultural views. “Economic developments influ­ ence culture and attitudes: favourable economic developments enhance tolerance and compassion, economic distress does the contrary.” Such observations can be made in the 1930s, or in the aftermath of the financial crisis, and thus it may also be worth considering how our current economic conditions are reflecting on our cultural attitudes. Korkman continues: “The understanding of such phenomena is an additional reason why students of economics can benefit from humanist and other social sciences.”

These ideological discussions need not be quarantined to academic research. Kork­ man highlights the positive value of more accessible public debate on such matters. Fur­ thermore, he also notes that while an individual’s or a group’s ideas and protests may not directly appear to achieve the changes they desire, they create a cultural environment amicable to the demands they represent, which often filters up towards key actors with more power. This may indeed be one of the stronger tools that young people have for achieving change on relevant topics, such as climate change. Korkman emphasises both the power and persistence of ideas in shaping our world, noting that: “Ideas still matter.”

Any analysis or discussion, therefore, that does not engage with the ideas that foundation­ ally shape us is woefully incomplete.

Our economic systems are not divine commandments. Humans created them to serve themselves, and therefore we as humans ought to be diligent in constantly questioning what we want these systems to look like and what values we want them to serve, lest we get blinded by our unique cultural position. We may also benefit from encouraging these critical foundational thoughts in our education, emphasising the teaching of philosophy and social sciences, even in the context of business and economics. For any of us to be good business leaders, to be good economists, advisors or consultants, we must put in the work of being good moral agents. Morality and ethics need not be the domain of philoso­ phers, for each of us has the right and duty to strongly consider our moral standings—to question the water we swim through. Go read philosophy.

KYLTERI 02/23

ON ETHICS AND ECONOMICS

ANALYYSI

23 / 64

Petteri Orpon hallitus kiristää maahanmuuttopolitiikan linjaa tuntuvasti samalla, kun työmarkkinat kipuilevat tekijöiden puutteessa.

Kylteri kysyi asiantuntijoilta: Onko Suomella

todella varaa kitsastella maahanmuutossa?

RASISMIN HINTA

KYLTERI 02/23

24 / 64

Rasismin hinta –”Suomi on hitaan kurjistumisen tiellä”, kertoo Etlan tutkimusjohtaja SANA

Siiri Varis KUVA

Saga Bruun

KYLTERI 02/23

Keskustelu keväällä 2023 valitun, PETTERI ORPON johtaman hallituksen maahan­muuttopoliittisesta linjasta käy kuumana. Kun ministerien rasistiset nettikirjoi­ tukset ja rasisminvastaiset mielenosoitukset täyttävät palstatilaa, maahanmuuttolain­ säädännön ja työmarkkinapolitiikan uusien tavoitteiden vaikutus Suomen talouteen jää raflaavamman rasismidiskurssin jalkoihin. Rasismilla on kuitenkin eettisen näkökulman lisäksi taloudellinen hinta, jota ei tulisi unohtaa.

Työmarkkinoihin erikoistuneen Etlan tutkimusjohtaja ANTTI KAUHASEN mukaan työperusteinen maahanmuutto on välttämättömyys Suomen taloudelle. Hän kehottaa tar­ kastelemaan ulkomaisen työvoiman tarvetta kahdesta näkökulmasta. Pidemmällä aikavä­ lillä työvoimapulaa ruokkii väestön ikääntyminen; tekijöiden määrä vähenee ja huolletta­ vien määrä kasvaa. ”50 vuoden päästä meiltä puuttuu joka kuudes työikäinen tämänhetki­ seen tilanteeseen verrattuna”, Kauhanen tarkentaa. Toisaalta, jo tällä hetkellä on ammat­ teja, joiden avoimia työpaikkoja ei saataisi täytettyä, vaikka kaikki kyseisistä ammateista työttömäksi jääneet työllistyisivät. Tällaisia tapauksia on erityisesti sote- ja IT-alalla.

Työmarkkinoiden tilanne on talouskasvun kannalta karu. Jos potentiaalisesti tuotta­ via työpaikkoja ei pystytä täyttämään, kasvua ei synny. Samalla väestönrakenteen muutos lisää hoivapalveluiden työvoiman kysyntää, eikä alan tuottavuus ole korkeimmasta päästä.

Yhtälö on hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta haastava ja vaatii toimia. ”Ellemme saa enemmän työvoimaa ulkomailta, Suomi on hitaan kurjistumisen tiellä”, Kauhanen kiteyttää, viitaten heikentyvään valtiontalouteen ja sen myötä alenevaan palvelutasoon.

Vaikka kokoomuksen johtama hallitus korostaa puheissaan taloudellisen vastuun­ kannon merkitystä, Kauhanen näkee hallitusohjelman vain vaikeuttavan kansainvälistä rekrytointia. Poliittisen taloustieteen tutkija, myös pakolaisuus- ja turvapaikkakysymyk­ siä tutkinut RIINA BHATIA yhtyy Kauhasen tulkintaan: ”Hallituksen toimet viestivät tiu­ kempaa maahanmuuttolinjaa kaikille: huippuasiantuntijoille, erilaisten työlupien saajille ja turvapaikanhakijoille.” Bhatia korostaa, ettei maahanmuuton kiristyksille löydy pitä­ viä taloudellisia perusteita, vaan päätösten pohjalla vaikuttaa rasistinen ideologia.

Turvapaikkahakemuksen ja työperusteisen oleskeluluvan eriyttäminen on Bhatian mukaan esimerkki rasismin sanelemasta uudistuksesta. Aiemmin turvapaikanhakija on voinut työskennellä odottaessa turvapaikkapäätöstä ja kielteisen päätöksen saadessaan

RASISMIN HINTA

hakea työperusteista oleskelulupaa, jotta voisi jäädä maahan työskentelemään. Nykyinen hallitus pyrkii estämään sen. ”Turvapaikkaprosessi voi kestää useita vuosia eikä ole val­ tiontaloudelle ilmainen. Hakijan työllistyminen olisi inhimillistä ja Suomen taloudelli­ sen edun mukaista”, Bhatia huomauttaa. Toiseksi esimerkiksi hän nostaa työperusteisen oleskeluluvan sitomisen työsuhteeseen. Hallitusohjelman linjauksen toteutuessa henkilö voidaan työsuhteen loputtua karkottaa maasta, ellei hän solmi uutta kolmen kuukauden kuluessa. Samanaikaisesti hallitus pyrkii heikentämään irtisanomissuojaa, eli työntekijä voidaan irtisanoa kevyemmin perustein. ”Hallituksen yleinen viesti on, ettemme luota maahanmuuttajataustaiseen työnteki­ jään tai hänen haluunsa työllistyä, vaikka hän on juuri sitä, mitä työmarkkinamme tarvit­ sevat”, Bhatia tiivistää hallitusohjelmassa piilevän ristiriidan.

Ennakkoluuloinen asenne ulkomaalaistaustaisia kohtaan on ongelma paitsi politiikan kentällä, myös synkkä ilmiö Suomen työmarkkinoilla. Tutkimukset osoittavat, että ulko­ maalaistaustainen työnhakija nähdään usein vähempiarvoisena verrattuna suomalais­ taustaiseen työnhakijaan, vaikka hakijoiden osaaminen olisi identtinen (Akhlaq, 2020; Liebkind et al., 2016). Jo työnhakijan vierasperäinen nimi vähentää työhaastattelukutsu­ jen määrää huomattavasti ja syrjintä koskettaa myös toisen sukupolven maahanmuuttajia.

Ilmiössä on kyse rakenteellisesta rasismista, jossa ei-valkoisina nähtyjen ihmisten yhteis­ kunnallista asemaa heikennetään systemaattisesti.

Suomi ei ole ainoa maa, joka kaipaa osaajia. Kilpailua työvoimasta käydään maiden välillä ja joukosta pitäisi mielellään erottua edukseen – eikä jäädä mieleen maana, jossa työmarkkinoilla jyllää rasismi ja hallitus haluaa päästä eroon maahanmuutosta. Houkut­ televuustekijöistä, eli syistä, joiden takia ihmiset hakeutuvat maahan ja haluavat jäädä sinne, ei ole Suomessa paljoa taloustieteellistä tutkimusta. Voidaan kuitenkin olettaa, että houkuttelevuustekijät liittyvät monipuolisesti ympäristöön ja mahdollisuuksiin, joita maa tarjoaa. ”Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ura- ja kehittymismahdollisuudet, mutta myös perheenjäsenten hyvinvointia tukeva infrastruktuuri, kuten puolison työllistymi­ nen ja lasten koulunkäynnin järjestäminen. Tietysti myös yleinen turvallisuus- ja tasaarvotilanne vaikuttavat maan houkuttelevuuteen”, Kauhanen havainnollistaa.

25 / 64

”Hallituksen yleinen viesti on, ettemme luota maahanmuuttajataustaiseen työntekijään tai hänen haluunsa työllistyä.”

Houkuttelevuuspisteiden nostamiseksi ulkomaalaistaustaiset ihmiset täytyisi huo­ mioida ja heitä tulisi arvostaa yhteiskunnan joka tasolla. Se on haaste, koska esimerkiksi rekrytointisyrjinnän taustalla vaikuttavat lakien ja säädösten ohella ihmisten asenteet, eikä ole olemassa yksiselitteisiä politiikkatoimia, joilla niihin voisi ainakaan lyhyellä aika­ välillä vaikuttaa.

Bhatian mielestä Suomella on kuitenkin vielä toivoa. Hänen mukaansa keskustelulla on olennainen rooli rasismin vastaisessa työssä. ”Puheen tasolla jaamme maahanmuuttajat helposti kolmeen ryhmään: humanitaarista suojelua tarvitseviin, huippuasiantuntijoihin tai matalapalkkaiseen työvoimaan. Kyseisessä ajatusmallissa maahanmuuttajalla on oltava välinearvo, jotta hän on tervetullut osaksi yhteiskuntaamme”, Bhatia ker­ too. ”Tällainen suhtautuminen saa meidän unohtamaan, että maahanmuuttajat ovat monimuotoinen joukko ihmisiä, joilla on omat perheet, historiat, unelmat ja tavoitteet.

Jotta ymmärrämme, mitä kaikkea maahanmuuttopolitiikkaan liittyy ja mitä meidän on yhteiskuntana tehtävä, meidän on kyettävä näkemään maahanmuuttajat arvokkaina yksilöinä”, hän lisää.

RASISMIN HINTA

LÄHTEET

Lueteltuina sivulla 62

KYLTERI 02/23

The Economics

of Killing

28 / 64

WORDS

Jussi Hakanen TABLES

Lotta Punkanen (words) Mirka Larjomaa (visuals) IMAGES

Mirka Larjomaa

86

million land animals are killed for food in Finland each year.

OP-ED

“Just another work phase.”

That’s how a Finnish fur farmer used a casual Instagram Story to describe a part of the process where a negligible element of the resource material is removed to create the final product.

She was of course talking about the killing.

In fur farms, the life of a mink ends through suffocation in boxes filled with carbon monoxide, whereas foxes are killed by electrocution. If those methods sometimes fail, as a grim backup plan they can also be eliminated by causing “irreversible damage to the brain with a single blow”, as the official guideline of the Finnish Food Authority suggests.

The harsh reality is that whether we’re talking about minks and foxes, pigs and cows, chickens and sheep, running a business often necessitates lifelong suffering and untimely death—death on a staggering scale. In Finland, we kill approximately 86 million land animals for food every year.

The troubling part is that none of these deaths are clean and pretty. The animals don’t willingly walk into the slaughterhouse floors or surrender without a struggle. They don’t want to give their lives to fulfill the desires of humans, and put up a fight until our innova­ tive slaughtering machinery finally emerges as the winner.

All of this is happening while protected by law, handed down from generation to generation, funded largely with subsidies since the business has turned sour, and most importantly, still silently approved by the vast majority.

But as it goes with humans, not all animals are equal either. Dogs really caught a lucky break.

The meat paradox is that we love one species of animals while we condemn others to lives of suffering and death for our convenience. Our attachment to dogs demonstrates

TABLE 1

Animal-derived vs. plant-based proteins, in the EU

* Novel proteins =

non-animal proteins, such as plant-based, lab-grown, and fermented proteins

KYLTERI 02/23

Animal-derived

Novel proteins*

Market size 1

328 391 million USD

5 018 million USD

Total retail sales (PC) 1

745 USD

10 USD

Annual market growth 2, 3

0,5%

8,9%

Money used for lobbying 1

20 million USD

6 million USD

Public funding received 1

33 620 million USD

29 million USD

Entrepreneurs’ income from subsidies 1

52%

0%

THE ECONOMICS OF KILLING

29 / 64

that we have a great capacity for compassion, empathy, and the recognition of the emo­ tional depth in animals.

We’ve invited dogs to share our homes and beds, and on the most cherished occasions, like on Christmas, we give our dog presents while the pig goes to the oven.

So is our relationship to animals really doomed to stay like this? Where could real change start from? A good start could be fur farming coming to an end, which would create a completely new layer of moral arguments against all animal farming.

And once change gains momentum, it will keep slowly manifesting itself from multi­ ple directions, whether it’s a pour of private investments and lobbying power for plantbased protein sources, more stern policies for animal welfare, and the sheer number of people speaking out against cruelty, finally making public meat-eating almost cringeworthy behavior.

Like we’ve seen happen with other major societal changes, all of that will add up grad­ ually, then suddenly. For a student who is dreaming up their possible career paths, now is a great time to mentally prepare for the new reality.

And as the final bonus, no one would need to wake up, grab a coffee, put on their work boots and begin the day with the “work phase” of killing.

Jussi is a Marketing Strategist who used to create campaigns for meat products and is now looking for atonement in animal activism. He loves vöner, hates vatkis and wants to create his own v-alternative at some point. Lotta is a Development Director by day and a yoga teacher by night. She gets inspired by Good Food Institute’s insights into the alternative protein market’s blooming potential, and is obsessed with Muu’s Roast Biif cold cut. Both of them are KY alumni.

Dog

Pig

Life expectancy by nature 4, 5

10–15 years

20 years

Life expectancy by industry 6

n/a

6 months

Alive at the same time 7, 8

800,000

1,061,000

Killed per year 9

n/a

1,930,000

Price per individual 10, 11

1,000–3,000 EUR

92 EUR

Total cost of living 12

15,000–40,000 EUR

60 EUR

Size as an adult 13, 14

3–90 kg

105–115 kg

Living space as an adult 7, 15

58,8 square meters

0,65–1,00 square m.

DNA similarity to humans 16

86 %

98 %

TABLE 2

Dog vs. pig, in Finland

SOURCES

Listed on page 62

THE ECONOMICS OF KILLING

KYLTERI 02/23

30 / 64

ESSAY

Reflecting on Sustainable Productivity and Growth

SANA

Miska Lindström KUVA

Siiri Reiniluoto

KYLTERI 02/23

Autumn has arrived, offering us a perfect chance to reflect on the subjects we invest our limited time and energy on. Through reflection, we can, just as the leaves turn yellow and fall gently to the ground, shed the unne­ cessary burdens that weigh us down. Kylteri’s journalist Miska Lindström contemplates the quietness of autumn and how that can be used to culti­ vate a healthier mindset towards productivity.

SUSTAINABLE PRODUCTIVITY AND GROWTH

The word ‘productivity’ has become somewhat of a buzzword, often stripped of its true essence. Genuine productivity – or success – shouldn’t merely be about doing more; it should be about doing what truly matters exceptionally well. As the days are growing shorter, it’s normal to be lacking the drive to push as hard. However, just as the trees are surrendering their leaves, we, too, can let go of unnecessary burdens, making space for more sustainable growth.

For many, this lack of energy can be amplified by media: comparison, mindlessness, and even an inability to connect with the world. The pervasive culture of quickly chasing achievement often encourages one to evade what truly matters, all while hindering the ability to simply focus, stay unique and grateful for what’s achieved.

31 / 64

Unplugging to Redefine Eliminating the trivial deeds that contribute to a less fulfilling life often means swimming against the tide. There’s power in stepping away from the incessant notifications to grasp some beautiful air and exchange the seemingly endless scrolling for a walk with some real contemplation.

Unplugging doesn’t mean disconnecting from the world or the challenges life brings.

It means making space for your body to sense the cues it’s given by your surroundings.

Through trial and introspection, you’ll gain clarity regarding the actions and the people you should be surrounding yourself with.

For you to redefine your actions you also need to reconsider your values, and the values of the people you’re spending time with. Evaluating everything you take in, from Insta­ gram posts to traditional news. Being aware that all of this affects you and being open to the idea that not all of it is right. One crucial example is realizing that the conventional indicators of wealth and success, such as expensive clothing or thousands of followers online, might not be the most sustainable measures for everyone.

End the Obsession on Status The societal emphasis given to high-achieving individuals in terms of status has created wide gaps in the network of mental health. I believe most, if not all of us, can agree that the competitiveness that surrounds success can easily become tiring.

Certainly, the responsibility a competitive environment – such as a university, a sports team or any other group of like-minded, high-achieving individuals – gives one is life-changing. This responsibility pushes one forward towards a culture of innovation and achievement. However, giving too much weight to comparison through achievements, such as money or status, can lead to promoting competition over collaboration. This, in turn, may lead to young individuals feeling lonely or alone with their craft. Does anyone really want to work tirelessly to excel at something while being unable to share their suc­ cess with their “competitors”, instead of working and growing together as peers?

Better values are the key to overcoming these issues. Keeping personal goals on growth instead of winning; improving oneself instead of defeating others. Needless to say, the real world doesn’t behave like this. People will always find ways to fight and compare, bloating their egos in the process – that’s just a fact we need to cope with. Although the difficulty of breaking this cycle is very real, we can all find well-being through embracing the possibili­ ties in diversity and perspective.

The author is an advocate for an open perspective, whose mind wanders all over the place.

SUSTAINABLE PRODUCTIVITY AND GROWTH

KYLTERI 02/23

32 / 64

VIERASKYNÄ

Väärä paikka, väärä aika ja väärät ajatukset

SANA

Taika Nummi KUVA

Mirka Larjomaa

KYLTERI 02/23

Tunnen olevani eksyksissä, väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärillä aja­ tuksilla. Yritän ilmaista itseäni, mutta luentosalin hälinä tukahduttaa muodostuvan lau­ seen sisälläni. Ääneni ei löydä tietään ulos. Ahdistaa. Haluan paeta. Tuntuu siltä, etten kuulu tänne.

Filosofi HEGEL esitti jaon, joka edelleen vaikuttaa ajatuksiimme itsestämme ja muista.

Keskeinen osa Hegelin ajattelua on dialektiikan käsite, joka on filosofinen menetelmä, joka perustuu ajatukseen, että ajatusten ja käsitteiden kehitys tapahtuu vastakkainaset­ telun ja ristiriitojen kautta. Tästä syntyi konsepti ”toiseuttamisesta” – monimutkaisesta prosessista määritellä itsensä suhteessa ”toiseen”. Dialektiikka johti paradigmaan, jossa valta ja alistaminen kilpailevat, pyrkivät hallintaan ja kaivautuvat kollektiiviseen tietoi­ suuteemme. Viiden vuoden ajan tunsin olevani jatkuvassa mestari–orja-dialektiikassa Kauppakorkeakoulun kanssa. Kai ajattelin, että jossain vaiheessa, kun tiedän riittävästi, kun olen riittävä, pystyisin määrittelemään itseni toisen kautta. Kun sain ekonomin pape­ rit, en ollutkaan ekonomi, vaan yhä eksyksissä.

Nykyään, kun monimuotoisuus, tasa-arvo ja inklusiivisuus (DEI) ovat keskeisiä kes­ kusteluaiheita yritysmaailmassa, pohdimme, kuinka voisimme rakentaa organisaatioita,

VÄÄRÄ PAIKKA

joissa monimuotoisuus kukoistaa. Harvoin kuitenkaan pysähdymme tarkastelemaan omaa toiseuttamistamme, prosessia, jossa teemme itsestämme muukalaisia. Joukkoon kuuluminen on yksi perustarpeistamme, mutta niin moni meistä ei kuitenkaan halua olla samanlainen kuin vierustoverimme. Meillä on vahva tarve olla yksilöitä. Haluamme ajatella eri tavalla ja kulkea vastavirtaan. Erilaisuuttamme on kunnioitettava. Ympäris­ tön on taivuttava ja sopeuduttava tarpeisiimme. Emme muovaudu. Miksi meidän pitäisi?

Olemme erityisiä – jopa ainutlaatuisia.

Tietenkin kannatan monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja inklusiivisuutta. Tuntuu oudolta joutua sanomaan tämä ääneen, vaikka nykyään se on pakollista, jos haluaa osallistua tähän keskusteluun. Mutta kuinka pitkälle haluamme viedä ajatuksen siitä, että yksilön erityistarpeet on aina otettava huomioon, jopa enemmistön kustannuksella? Onko kaik­ kien kuuluttava kaikkialle ja aina? Onko täysin järjetöntä ajatella, että voi olla myös posi­ tiivista eriytymistä, jossa ihmiset löytävät samanhenkisen yhteisön, jossa voivat hyvin?

Kuinka paljon muiden on kannettava vastuuta siitä, että joku ei koe kuuluvansa? Pitäisikö koko instituution muuttua yhden ihmisen takia? Älkää olko vihaisia, pohdin vain ääneen.

Istun McKinseyn henkilöstöosastolla. Takanani on kaksi projektia, ja edessä vielä kaksi. Inhoan tätä. Oksettaa. Haluan pois. Minulta kysytään, onko työ liikaa. Vastaan, että ei ole. Kysytään, kuormittaako arki. Ei sekään. Seuraa syvä hiljaisuus. No, mikä vai­ vaa? Kerron, että sanani ja lauseeni eivät ole oikeita. En kuulu. Olen väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärillä ajatuksilla. Irtisanoudun.

33 / 64

”Naisena olisi muutenkin pitänyt puskea loppuun asti, rikkoa lasikatot ja julistaa, että ’naisetkin kuuluvat yritysten johtoasemiin, perkele’. Halusin julistaa, mutta vain oksetti.”

En koskaan halunnut olla konsultti. Totuus on, että vaikka olisinkin halunnut, en olisi pystynyt. Haluaisin kovasti väittää toisin – että tämä olisi ollut jokin henkilökohtainen moraalinen valinta – ei ollut. Kai minun olisi pitänyt taistella tieni läpi, jotta yrityskult­ tuuri muuttuisi ja stressiherkät, neuroottiset ja sosiaalisesti ylikuormittuvatkin pystyisi­ vät työskentelemään McKinseyn kaltaisessa työympäristössä. Naisena olisi muutenkin pitänyt puskea loppuun asti, rikkoa lasikatot ja julistaa, että ”naisetkin kuuluvat yritysten johtoasemiin, perkele”. Halusin julistaa, mutta vain oksetti. En kuulunut. SIMONE DE BEAUVOIR olisi varmasti pettynyt minuun, mutta olen uupunut tarkastelemaan maa­ ilmaa kriittisen teorian silmin, jossa keskitytään yhteiskuntaan ja kulttuuriin, yrittäen paljastaa, kritisoida ja haastaa valtarakenteita. Emansipaatio on yksi suuri sotatanner, ja koen kääntäneeni sille selän. Olen pasifisti. Antakaa minulle rauhaa.

Rauha. Kesti pitkään ymmärtää, että yhteys itseeni ja muihin löytyy helppouden kautta. Silloin, kun on jonkinlaisessa flow-tilassa sen sijaan, että haluaa jatkuvasti tais­ tella ja paeta. Parhaiten kuulun, kun en yritä huutaa, vaan hengitän syvään, yhtyen oman elämäni melodiaan. Ei tarvitse pakottaa äänihuulia yhteen, vaan pitää tehdä tilaa, antaa väljyyttä. Tällöin melodia alkaa soida ja resonoida aivan itsestään. Vaivatonta.

En kuulunut. Olin aikoinaan väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärillä ajatuksilla.

Paikka, aika ja ajatukset kuitenkin muuttuvat jatkuvasti. Jos et kuulu nyt ja tässä, kuulut joskus ja jossain. Jatka etsimistä.

Kirjoittaja on entinen ekonomi ja nykyinen teologi. Kauppiksesta teologiselle Taika otti mukaansa yrittäjähenkisyyden, sillä hän yrittää joka päivä – uudestaan ja uudestaan – mikä välillä ottaa henkisesti aika koville.

VÄÄRÄ PAIKKA

KYLTERI 02/23

34 / 64

ANALYSIS

Striking a Balance: Students Navigating the Work–Study Labyrinth WORDS

Nirmal Kumar IMAGES

Ngoc Khanh

At Aalto University, a unique breed of students thrives, mastering the art of balancing academic rigors with professional commitments. This narrative delves into the lives of Aappo, Amanda, and Duc, who exemplify the synergy between work and education. Their stories transcend time management and financial strategies, offering a glimpse into the drive that propels ambitious individuals forward. Through their experiences, we aim to debunk myths, impart wisdom, and illuminate the intricate dance of earning a wage and a degree, providing insights for those navigating or contemplating this multifaceted journey.

Balancing books and business.

Aalto business students Aappo (right), Amanda (middle), and Duc (left) share their vibrant journey of juggling studies and work, inspiring a blend of ambition and practicality in the student– professional life.

KYLTERI 02/23

STRIKING A BALANCE

AAPPO HÄKKINEN is a first-year Master’s Business Analytics student at Aalto

35 / 64

University School of Business, with a three-year Bachelor’s in Business Analytics at LUT University. Professionally, he is honing his skills as an analyst at an IT company, where he applies his academic knowledge to real-world data challenges.

AMANDA LUOMA is a first-year Master’s Business Analytics student working as a research

assistant at Copenhagen Economics, a role that complements her academic pursuits. She holds a part-time contract that allows her the flexibility to balance her workload with her studies, engaging in various project-based tasks within the realm of economic consulting.

DUC NGUYEN, having initially pursued a bachelor’s degree at Aalto University’s Mikkeli campus, has several years of professional experience in marketing under his belt. He has returned to academia to pursue a master’s degree in Business Analytics, a decision fueled by his ambition to ascend the career ladder and acquire skills pertinent to the evolving job market.

Balancing Acts: Motivation and Monetary Mindsets For Aappo, Duc, and Amanda, the drive to juggle academics and professional life is deeply intertwined with personal growth and practicality. Aappo finds his motivation in the symbiotic relationship between work and study, stating, “I can do the most excit­ ing courses here and take everything I study here and apply it at work.” This synergy not only enriches his learning experience but also provides a structured routine, making his academic pursuits “more accessible.” Duc’s motivation is future-focused, with a ten-year vision to “become a business leader who can make a meaningful impact in society through business.” Amanda sought work experience to understand the practical application of her studies, a step towards finding “the most interesting work there is.”

When it comes to money, their attitudes are pragmatic yet varied. Aappo views his earnings as a means to afford more flexibility during his master’s studies, preferring per­ sonal investment over financial: “Being a bit more flexible with the money... Maybe not investments in this age as it’s not the main focus.” Amanda, who describes herself as not “a luxurious type of person,” values work-life balance over economic gain. Duc sees money as a tool, not an end goal, reflecting: “When you start earning, you appreciate it even more.

Money is important but it is a tool to achieve the goal.”

Their quotes reflect a common thread: pursuing work and study is less about finan­ cial gain and more about the enrichment and opportunities it provides, shaping a wellrounded approach to their careers and personal development.

Defining Success and Mastering Productivity Success for Aappo, Amanda, and Duc is not measured by traditional metrics but by the balance and fulfillment they find in their dual pursuits. Aappo articulates his definition of success as maintaining vitality across all facets of life: “Success means... not getting burnt out. It feels like you have energy in both of those things—and also energy left to go to the gym or have a social life.” Duc aligns success with his long-term vision, emphasizing the importance of “a balance in work and study and doing as good as possible.”

In achieving this equilibrium, they each share personal productivity strategies. Aappo believes in aligning work with passion, which negates the need for hacks: “The only hack is to do something that you are really interested in.” Amanda relies on structured planning, employing the “calendar and the Pomodoro technique” to manage her time effectively.

STRIKING A BALANCE

KYLTERI 02/23

36 / 64

Duc advocates for “time blocking” and the use of tools like Google Calendar to plan meticulously, ensuring he can meet both academic and professional commitments.

Their insights reveal a shared belief: success is less about accolades and more about the sustainable management of their commitments, ensuring they remain energized and engaged. Their productivity hacks are less about shortcuts and more about intentional planning and aligning their work with their intrinsic interests.

Navigating Dual Commitments: Advice and Misconceptions For students aspiring to juggle academics and employment, Aappo, Amanda, and Duc offer sage advice from their experiences. Aappo urges honesty and introspection: “Be honest with yourselves. Find your reason for working and start to think about where to go about and move forward.” Amanda suggests a pragmatic approach, warning that one might have to “choose fewer courses, accept worse grades, or have little time for other activities.” Duc emphasizes self-awareness and purpose: “Understand who you are and why you are doing what you are doing.”

They also dispel common misconceptions about the work-study balance. Aappo chal­ lenges that working reduces study hours, asserting that “your active study hours take exactly the same amount of time.” Amanda addresses the stereotype of the affluent stu­ dent-worker, laughing and noting: “People think we have a lot of money, but we don’t.” She mentions her approach to managing finances, which is structured yet modest: “Nowadays I [am] spending a little more money, but when I started by myself, I told myself that even though you have money, you can’t go shopping every day haha.” This quote suggests that Amanda values financial responsibility over indulgence. She also talks about her savings strategy, which includes having multiple bank accounts for different purposes—one for daily expenses, one for fun activities like trips and dinners, and one for long-term invest­ ments. This system allows her to enjoy the fruits of her labor without compromising her financial stability or future goals. Duc confronts the myth of inevitable burnout, stating: ”If you know how to set your priorities clearly, you can still get the best of both worlds.”

“Their productivity hacks are less about shortcuts and more about intentional planning and aligning their work with their interests.”

Their collective wisdom underscores the importance of clarity in one’s goals and the reality that managing work and study is a nuanced endeavor, not defined by the extremes of wealth or exhaustion but by strategic choices and personal growth.

Embracing the Challenge: A Balanced Equation In the intricate dance of managing studies and work, Aappo, Amanda, and Duc exemplify a dynamic equilibrium where discipline and clarity of purpose are paramount. Their nar­ ratives are not just individual success stories but a collective testament to the resilience and adaptability of the student-worker.

They debunk myths with lived realities, offering a roadmap that is less about avoiding hardship and more about embracing it as a catalyst for personal and professional growth.

Their experiences, punctuated by candid advice and heartfelt reflections, serve as a bea­ con for those embarking on similar journeys. This exploration into their lives reveals a profound truth: balancing work and academics is not just a means to an end but a trans­ formative experience that shapes one’s understanding of success, value, and the essence of fulfillment.

KYLTERI 02/23

STRIKING A BALANCE

PROFIILI

37 / 64

Kulttuurin, ystävien ja makunautintojen kohtaamis­paikka. Aleksanteri Jokinen perusti ystäviensä kanssa natuviineihin erikoistuneen yrityksen ja viiniterassin Kaivopuiston rantaan.

ALKUVIININ TARINA

KYLTERI 02/23

38 / 64

WORDS

Jusa Saarimaa IMAGES

Joonas Määttä (p. 37) Aleksanteri Jokinen

Alkuviinin tarina Kun luovuus, yritteliäisyys ja hyvät ystävät kohtaavat, tuloksena syntyy mielenkiintoisia projekteja. Loistava esimerkki tästä on käsittämättömän nopeasti toimintansa aloittanut Alkuviini. Kylteri haastatteli natuviinien maahantuontia ja pop-up-showroomia pyörittävää Aleksanteri Jokista, inspiroivaa tekijää, jonka mukaan hyppy elitistisenä pidetylle alalle johti loistaviin kohtaamisiin ja lämpimään vastaanottoon.

Viime keväänä Kaivopuiston seutu elävöityi nopeasti, kun ALEKSANTERI JOKINEN laajensi jo vuosikymmenten ajan kahvia, pullaa ja pehmistä tarjoilevan Café

Compassin puoleenyöhön asti avoinna olevaksi trendikkääksi viiniterassiksi. Vakioasi­ akkaat hieraisivat silmiään, kun muun rakentamisen ohella terassin tolppiin kiinnitettiin toistakymmentä kaiutinta. Vastapainoa alueelle toivat kuitenkin kauniit istutukset aina kukista perunaan asti, ja vastaanotto oli lopulta lämmin.

Helsingin yliopistossa kulttuurien tutkimusta opiskeleva Jokinen oli ehtinyt kerryttää kokemusta ravintola-alalta jo noin reilun kymmenen vuoden ajan työskennellen ravin­ toloissa, kahviloissa ja hotelleissa. Jokisen kiinnostus kohdistui aluksi kahviin, joka vei hänet aina Kaapelitehtaalla Helsinki Coffee Festivalin yhteydessä järjestetystä Vuoden barista -kilpailuista Melbourneen saakka. Kahvin lisäksi IPA-boomi vei Jokisen muka­ naan alkoholin valmistamisen maailmaan ja kokeilujen myötä erilaiset tuotannon proses­ sit tulivat hänelle tutuiksi.

Kesällä 2022 Jokisen ja hänen ystäviensä kokemus alalta tuotti tulosta, kun Ei niin fine -nimellä kulkeva kokkailuun liittyvä tubesarja vaihtui muutaman viikon pyörinee­ seen Eini pop up -ravintolaan Naantalin seudulla. Projekti oli onnistunut ja kesäksi 2023 kaverukset pohtivat jotain samankaltaista. ”Sopimus kahvipaahtimon kanssa ja Espalle soittamaan musiikkia samalla myyden kahvia?”, hahmotteli Jokinen tulevan kesän suun­ nitelmia. Ideoita haettiin Instagramista ja sattumalta Jokinen huomasi Alkuviini-nimen olevan vapaana Instagramissa, Patentti- ja rekisterihallituksessa ja verkkotunnuksena.

Jokinen perustelee nimeä kulttuurisesta näkökulmasta: ”Uskon, että lisätessä natuviinien tunnettavuutta, toimisi aito kieli, jota ei ole käännetty englannista”.

Jokinen otti yhteyttä Cafe Compassiin sopiakseen yhteistyöstä. Sattumalta kahvila olikin jo hakenut kesäksi anniskelulupaa. Ehtona kuitenkin oli, että Alkuviini ottaisi vas­ tuulleen terassin lisäksi myös perinteisen kahvilan toiminnallisen vastuun kesän ajaksi.

Jokinen laittoi viestiä luottoystävälleen KALLE RAUHALALLE, jonka kanssa oli muun muassa reissannut ympäri Etelä-Amerikkaa. Kallen lisäksi myös toinen läheinen ystävä, JOHANNES ANTTONEN, lähti mukaan, ja toimintaan päätettiin heittäytyä kunnolla.

Vastuun ohella Alkuviini sai vapauden päättää uuden konseptin visuaalisesta ilmeestä ja tarjonnasta. Tätä seurasi välittömästi reissu Espanjaan tutustumaan natuviinitiloihin ja -toimittajiin. Natuviinien ero yleisimpiin viineihin nähden on etenkin luonnonmukaiset menetelmät kasvatuksessa ja valmistuksessa. Valmistustavasta johtuen erät ovat suhteel­ lisen pieniä ja niiden maku sekä koostumus vaihtelevat vuosikertojen välillä, mikä luo mahdollisuuksia aina uudenlaisiin ja kokeileviin makunautintoihin. Alkuviinin ensim­ mäiset viinit myytiin reilun kuukauden kuluttua idean syntymisestä. Kesän mittaan idea kehittyi ja mukaan saatiin esimerkiksi livemusiikkia ja dj-kollektiiveja.

KYLTERI 02/23

ALKUVIININ TARINA

39 / 64

¡Salud! Alku­viinin tarjoilut ovat saaneet inspiraatiota Espanjasta, jonne Aleksanteri Jokinen matkusti ystäviensä kanssa tutustumaan natuviinitiloihin ja -toimittajiin. Kuvat ovat Jokisen omista arkistoista.

Alkuviini joutui etenkin alkuvaiheessa tasapainoilemaan luodakseen sopivan ympä­ ristön, josta asiakkaat löytävät niin perinteisemmät tuotteet, kuten rieslingin tai perintei­ set pullakahvit, kuin myös uusia ja eksoottisempia natuviinejä. Asiakaskunta oli sijainnin ja historian vuoksi erittäin monipuolista ja vaihteli lähes päivittäin. Vakioasiakkaiden lisäksi paikalle löysi myös etenkin sosiaalisen median avulla uutta porukkaa.

Liiketoiminnan pyörittäminen kesän aikana Kaivopuiston auringossa hyvää musiik­ kia kuunnellen saattaa kuulostaa glamourilta, mutta yrittäjyydessä on Jokisen mukaan myös omat haasteensa. Käytännössä töissä ja tavoitettavissa on oltava jokainen päivä.

Sopimukset on tehtävä huolellisesti, jotta työn hedelmä ei valu lopulta hukkaan.

Jokinen rohkaisee kuitenkin muitakin pienyrittäjyyteen: ”Nykypäivänä kaikkea, kuten kalustoa, ei tarvitse heti ostaa, vaan voi tehdä yhteistyötä ja esimerkiksi leasata.

Myös monipuolinen osaaminen auttaa, koska silloin ei tarvitse ulkoistaa niin paljoa teh­ täviä.” Leasaamisella viitataan tarvikkeiden pidempiaikaiseen vuokraamiseen, joka voi olla riskittömämpää ja edullisempaa ostamisen sijaan. Jokinen huomauttaa, että kilpailun sijaan on mieluummin pyrittävä yritysten väliseen yhteistyöhön kulttuurin edistämiseksi. ”On tärkeää tuoda esiin, kuinka paljon muiden toimijoiden työtä arvostaa ja kuinka paljon se on jo vienyt alaa eteenpäin.” Yrittäjälle tärkeä ominaisuus on kyky olla läsnä keskuste­ lussa. ”Yleisenä vinkkinä on kaiken vastuun keskellä muistettava kysyä kollegoiden, ystä­ vien ja perheen hyvinvoinnista. Yrittäjyydessä sumentuu helposti tehtävien suorittami­ seen, vaikka elämässä on myös suurempia asioita”, Jokinen muistuttaa.

Alkuviinin missio natuviinien maahantuonnin parissa jatkuu. Yritys on jo saanut asi­ akkaikseen pari nimekästä ravintolaa ja kuvannut uutta markkinointimateriaalia. Yritys järjestää talven 2023–2024 aikana myös yrityksille ja kuluttajille suunnattuja Alkuviinin viinitasting-tilaisuuksia. Seuraavan kesän suunnitelmia Jokinen lähtee pohtimaan Aasian aurinkoon: ”Reissauksen avulla voi ajatella juttuja isommassa volyymissä. Aivot saa eri asetukseen, kun näkee uutta ja rentoutuu eri tavalla.”

ALKUVIININ TARINA

KYLTERI 02/23

40 / 64

OP-ED

Let’s Be Real, Not Romantic, About Entrepreneurship WORDS

Apurva Ganoo IMAGE

Isaac Jyväsjärvi

As a researcher in the fields of entrepreneurial education, I absolutely do see the value and promise of entrepreneurship. However, it is also undeniable that a more considered and critical approach is needed. By being “real” about entrepreneurship, I am encouraging us all to take a holistic view: acknowledging the fundamental issues that should be addressed.

There are many forms of entrepreneurship today.

There are several different forms of entrepreneurship, and the journey for each venture or entrepreneur can look vastly different. While the so-called “Silicon Valley” model may be the one omnipresent in media, it is by no means the only one. Rather, it is the minority, perhaps with a disproportional stage presence. From sole-traders and light entrepreneur­ ship to social enterprises, cooperatives, and partnerships, there can be many pathways.

In just the first quarter of 2023, there were close to 14,000 new enterprises registered in Finland, most of which were individuals fulfilling important roles within the ecosystem as sole-proprietors, trade practitioners, light entrepreneurs, and more.1 This acknowledgement should help educators and students better address the skills we need to teach, as well as driving people away from the notion of a “one correct model” in entrepreneurship. Bootstrapping, entrepreneurship law, taxation, grant-writing, and futures-thinking could all be skills added to the entrepreneur’s toolbox. By encouraging alternative pathways, we understand that different problems and opportunities require different structures and systems. As with the forms of entrepreneurship, there is diversity within the individuals, which brings me to my next point.

Effort is needed on diversity and inclusivity.

The 2022 Atomico State of European Tech report highlighted that “for every woman VC, there are more than six men,” and the same report also showcased that “40% of Black, African or Caribbean respondents have experienced discrimination while working in the European tech industry” only in the last year.2 Concrete efforts towards inclusivity are needed. From founders and investors to researchers and experts, and governments and financial institutions, work is needed to ensure that all individuals can view themselves as members of this ecosystem. But everyone can play their part. For instance, educators can push for more inclusive discussions, provide tools for interdisciplinary collaboration, and pave tangible ways into entrepreneurship for everyone, regardless of their demographic, socio-economic, cultural, or other factors.

We, the members of this “Aalto ecosystem,” should do better to understand our own privileges, be humble, and be sustainable with our actions. Rather than viewing entrepre­ neurship as a panacea, it’s crucial to notice the vast number of resources required that actually make entrepreneurship a viable option in the first place. Moreover, we, as students and educators, should be more sustainable and ethical with these resources, financial or otherwise. It’s important to share knowledge and practices and do the best to extend this

KYLTERI 02/23

LET’S BE REAL

41 / 64

platform to those currently excluded. The 2020 Slush White Paper states that “the bot­ tom line is that people are oblivious to problems that don’t concern them directly,” and so we need to both become more aware of these problems and to bring others into the discus­ sions as well.3 A holistic and critical perspective on value is needed.

Entrepreneurship is, at its core, about creating and capturing value. This “value” is often focused upon financial metrics; however, this is beginning to change. As we look to address the many wicked geopolitical, societal, and environmental challenges we’re cur­ rently facing, a more critical approach towards value becomes necessary. If we truly aim to begin solving these challenges, then the value we seek must go beyond our traditional metrics, norms, and practices. Ideas like degrowth, decolonization, and mission-oriented approaches must be included in discussions on value as well.

We, as individuals or organizations, must engage with these tensions, along with the possible ramifications such approaches may have on our existing values and systems.

It is not far-fetched to think that addressing these complex problems will be at odds with existing notions. It’s important to accept the complexity that tackling these challenges may bring, but, at the same time, instill a willingness in people to experiment and put forth their own ideas and interpretations. Entrepreneurship should thus aim to equip individuals with the ability to think critically, to challenge, and to begin to transform the existing societal and business paradigms, perhaps putting into jeopardy these so-called norms and conventions themselves.

Let’s acknowledge the fact that entrepreneurship comes in many different forms, let’s address the systemic and systematic issues present within the entrepreneurial ecosystem, and let’s adopt a more critical view on value, understanding that doing so may require shifting away from our traditional paradigms. Let’s be real, not romantic, about entrepre­ neurship.

SOURCES

Listed on page 62

The author is a doctoral researcher and member of faculty for the interdisciplinary master’s program International Design Business Management at Aalto. His area of research lies within entrepreneurial education, experiential learning, and entrepreneurial ecosystems.

LET’S BE REAL

KYLTERI 02/23

42 / 64

KYLTERI 02/23

TAIDEALA ON USKOMATON LOTTOLÄHETYS

PROFIILI

43 / 64

”TAIDEALA ON USKOMATON LOTTOLÄHETYS”, SANOO RÄPPÄRI MIRO VON KONOW Viisihenkisen helsinkiläisen good boys -rap­yhtyeen jäsenet toivovat saavansa jokin päivä elantonsa musiikista. Kylterin haastattelussa yhtyeen jäsenet Miro von Konow ja Leo Minkkinen kertovat musiikki­alan tulon­lähteistä ja siitä, miten vielä läpimurtoaan odottava good boys on järjestänyt raha-asiansa.

TAIDEALA ON USKOMATON LOTTOLÄHETYS

KYLTERI 02/23

44 / 64

Hyvät poitsut.

Miro von Konow (vasemmalla) ansaitsee leipänsä musiikin lisäksi sijaistamalla kouluissa. Leo Minkkinen on täyspäiväinen muusikko.

SANA

Iulia Peret KUVA

Sara Nissén

KYLTERI 02/23

Kahdentoista metropysäkin ja kahdenkymmenen minuutin kävelymatkan päässä Aalto-yliopistosta, Herttoniemen Majavakalliolla lintubongarit seuraavat sepel­ hanhien syysmuuttoa. Istun piknikpöydän äärellä seuraamassa lintuharrastajien teke­ misiä, kun ensimmäinen bändin jäsen MIRO VON KONOW, taiteilijanimeltään Akuutti M, saapuu paikalle rennoin askelin. Pian paikalle kävelee myös LEO MINKKINEN, MC Vatkain.

Haastateltavien esittäydyttyä minun on heti uteliaana tiedusteltava artistinimien taustoja. Von Konow kertoo, kuinka kerran kaupassa vastaan tullut päihtynyt mies oli mutissut jotakin, joka hänen korviinsa kuulosti akuutti m:ltä. Von Konow oli samoi­ hin aikoihin pohtimassa taiteilijanimeään ensimmäistä julkaisua varten ja inspiroitui kuulemastaan. Minkkisen artistinimi taas sai alkunsa yläasteen biologiantunnilla, jossa tehtävänantona oli keksiä vaihtoehtoisia nimiä sukupuolielimille. Nettifoorumilta löytyi ilmaus ”höpsisvatkain”, jota kaveri myöhemmin ehdotti Minkkisen Instagram-käyttäjä­ nimeksi. Ö-kirjainta ei kuitenkaan nimimerkissä sallittu, joten nimi muokkautui Hupsisvatkaimeksi, joka saavutti lopullisen muotonsa, MC Vatkain, kun Minkkisen oli aika keksiä artistinimi.

Yhtye sai alkunsa jäsenten ollessa lukiossa. ”Lauri oli yhteinen tekijä meidän välillä”, von Konow kertoo. LAURI LINDH, artistinimeltään Hiu Loori, ja ROY KAARLA, eli Sensey Crock, tekivät musiikintunnilla yhdessä rap-biisin. Huomattuaan nauttivansa musiikin tekemisestä he alkoivat viettämään aikaa Kaarlan luona yhdessä von Konowin, Minkki­ sen ja KOSMO JUTILAN, ¥oung oatl¥n, kanssa, luoden musiikkia rennolla asenteella. ”Se oli hauskaa illanviettoa. Roy teki pääosin meidän biittimme siihen aikaan. Kaikki sanoitti omat juttunsa ja räppäsi ne mikkiin”, Minkkinen muistelee. Kun biisejä oli kertynyt jon­ kin verran, Lindhillä oli visio mixtapesta, eli itse tuotetusta ja itsenäisesti julkaistusta kokoelmasta rap-kappaleita, joka lopulta ilmestyi syksyllä 2018.

Vaikka ensimmäisestä julkaisusta on jo viisi vuotta ja ensimmäinen pitkäsoitto, eli vinyylilevyllä julkaistu albumi, on kuunneltavissa, musiikista saadut tulot jäävät räppä­

TAIDEALA ON USKOMATON LOTTOLÄHETYS

reillä edelleenkin pieniksi. Räppäämisen lisäksi von Konow toimii sijaisena kouluissa, Jutila opiskelee valtiotieteitä Helsingin yliopistossa ja Kaarla tekee dj-keikkoja. Vain Lindh ja Minkkinen laittavat kaikki panoksensa musiikkiin. ”Toissasyksynä päätin, että alan täysiaikaiseksi muusikoksi. Kun se räjähtää kasvoille, keksitään jotain muuta”, Minkkinen ilmoittaa rennosti. Kaikki yhtyeen jäsenet saavat myös Kelalta tukea eri muodoissa.

Kuunnellessa bändiläisten tilanteita herää kysymys: Miten Suomessa voi pärjätä musiikilla? Ensimmäisenä keinona Minkkinen mainitsee onnenkantamoisen: ”Jokin tekemäsi sattuu resonoimaan todella kovaa tietyillä kanavilla ja leviää taudin lailla koko kansan kuuloon. Sitä voi käyttää ponnahduslautana käytännössä mihin tahansa.” Näin ei kuiten­ kaan haastateltavien tapauksessa ole vielä päässyt käymään. Toisesta keinosta bändillä puolestaan on kokemusta. ”Jokainen julkaisu, joka tehdään meidän yhtyeellämme, nostaa kuuntelijamäärää vakaasti jollain tuhannella kuuntelijalla”, Minkkinen kertoo toiveik­ kaana. Ahkeralla työllä ja pitkäjänteisyydellä syntyy pieni, mutta lojaali kulttifanikunta.

Von Konow lisää listaan vielä kolmannen keinon pärjätä alalla: tekemällä säännöllisesti niin sanottuja hotelliaulakeikkoja on mahdollista tienata kuukausipalkkansa pääasiassa musiikilla. Tällöin on kuitenkin ennemmin esiintyjä kuin artisti, koska hotelliaulakei­ koilla soitetaan tyypillisesti muiden tekemää, laajalle yleisölle tuttua musiikkia.

Yksittäisistä tulonlähteistä jäsenten mukaan merkittävimpiä ovat juuri keikat ja eten­ kin festarit, joilla voi myydä myös levyjä ja muita fanituotteita. ”Jos onnistuu villitsemään keikkakansaa, mitä todennäköisimmin he myös haluavat muistoja. Usein tuntuu, että me myydään vinyylilevyjä tyypeille, joilla ei edes ole vinyylisoitinta”, Minkkinen kertoo.

Mitä vähemmän tuotannossa on välikäsiä, sitä enemmän bändiläiset tienaavat myynnillä. ”Jos me tehdään jotain levy-yhtiön kautta, tuotot levy-yhtiön kanssa menevät puoliksi ja meidän [bändin jäsenten] välillä sitten tasaisesti. Me ollaan tasavertainen bändi”, von Konow selittää. Minkkinen antaa esimerkin: ”Jos veloitamme levystä 25 euroa, jokainen meistä saa siitä kaksi ja puoli euroa.”

Suoratoistopalvelut, kuten Spotify ja Apple Music, ovat kuitenkin syrjäyttäneet levyt.

Luvut siitä, kuinka paljon esimerkiksi Spotify maksaa artistille kappaleen yhtä kuuntelu­ kertaa kohden, vaihtelevat, mutta yleinen käsitys on, ettei suoratoistopalveluista mer­ kittäviä rahamääriä tule, ellei satu olemaan suurimpien artistien joukossa. ”Me ollaan se [suoratoistopalvelutulot] kerran tilitetty ja jokainen sai käsiin ehkä yli satasen. Nyt meillä on myös pienlevy-yhtiö, joka vie 50 prosenttia striimituloista, mutta se on heille noin 200 euroa vuodessa”, Minkkinen laskeskelee.

Lisäksi tärkeä tulonlähde artisteille on kaupunkien ja säätiöiden jakamat apurahat.

Bändin jäsenet vinkkaavat, että joihinkin apurahoihin haku on jatkuvasti auki. Äskettäin ensimmäisen apurahahakemuksensa kirjoittaneen Minkkisen mukaan täytyy kuitenkin olla todella taitava hakemusten tekemisessä tai käydä tuuri, jotta rahoja voi ylipäätään saada.

Epävarmuus tuloista vaikuttaa artisteihin väistämättä: yleisö on huomioitava, jotta rahansaanti olisi todennäköisempää. Päästäkseen pinnalle artistit voivat joskus joutua tinkimään omista mieltymyksistään ja siitä, millaista musiikkia he oikeasti haluavat tehdä. ”Viimeisimmän julkaisun kohdalla tehtiin myös ei-räppipäille helposti lähestyttävää musaa”, von Konow selittää. ”Voi käyttää puoli vuotta saatanan hyvän biisin tekemiseen, mutta voikin olla, että yhdessä illassa osittain vitsillä tehdystä kappaleesta tulee mega­ hitti. Taideala on uskomaton lottolähetys.” Yhtyeen jäsenet haluavatkin muistuttaa ihmi­ siä kulttuurin tukemisesta. ”Menkää keikoille ja sponsoroikaa jengiä!” Minkkinen kan­ nustaa. ”Jengi ei sietäisi sitä, että heitä kiellettäisiin kuuntelemasta musaa ja katsomasta elokuvia. Kulttuuri tuo iloa elämään, ja se on todella tärkeä osa tätä yhteiskuntaa.”

45 / 64

TAIDEALA ON USKOMATON LOTTOLÄHETYS

KYLTERI 02/23

MIKÄ?

good boys -rapyhtye.

Perustettu syksyllä 2017 Itä-Helsingissä.

JÄSENET

¥oung Oatl¥

(Kosmo Jutila)

Sensey Crock

(Roy Kaarla)

Akuutti M

(Miro von Konow)

Hiu Loori

(Lauri Lindh)

MC Vatkain

(Leo Minkkinen)

46 / 64

ANALYSIS

The Vague Value of Creative Work WORDS

Anna Hakola IMAGE

Xingrui Zhao

Recognizing the value of arts and creative work in monetary terms is hard, which all too often leads to the undervaluation of art in society. It’s not easy for the artists themselves, either. Despite being a world-class art school, Aalto ARTS does not offer enough tools for their students to turn their creative expertise into a living. Kylteri had a chat with the founder of Artery, a program on a mission to help art students recognize the value of their work, and the dean of Aalto ARTS, on the need for business knowledge in the creative sector.

@arterybyaaltoes

In Business School, making money is at the center of everything we do, but in the creative field, aiming to make a profit is usually seen as devaluing the art. Never­ theless, about 20 % of Aalto ARTS graduates become entrepreneurs, as opposed to only 5 % of business and tech graduates1. Even though our ARTS students and graduates are world-class experts in what they do, many of them struggle to make a living with their creative work.

Aalto ARTS’ curriculum lacks courses in business knowledge, but students need to understand things like pricing, client management and creating contracts, says LILYA LAGERBOHM, a design BA student at Aalto. She has recently founded a new Aaltoes proj­ ect called Artery. The project aims to fill the gap in ARTS’ teaching by offering art students resources and a place to turn to with their questions on doing creative work for a living.

“What happens after graduating is not generally talked about at school, so what’s chal­ lenging is that many ARTS students don’t realize that they’ll be entrepreneurs at some point,” Lagerbohm states. She says tools for smart entrepreneurship are needed. “It’s important to learn how to do entrepreneurship sensibly, so that you’re left with as much mental capacity as possible to do creative work, because that’s, after all, what you want to do.”

The Dean of Aalto ARTS, TUOMAS AUVINEN, agrees that traditionally, the ethos in the art sector has centered around art and design, the essential core of creative work. He says that to a large extent, incoming art and design students want to focus on developing their artistic personality, diving deep into their field of art. But Auvinen recognizes the importance of business knowledge for art and design students and assures me they’re starting to introduce it to the school. “The ethos of fast growth and quick exits, which the startup world is often about, has not resonated with our students and their companies.

We’ve had to rethink what entrepreneurship and livelihood mean in our field.”

That’s why, Auvinen says, they’re now bringing business knowledge to ARTS through a concept called Artpreneurship. It centers around the freedom to do creative work, while combining that with an understanding of how to package a product, who the customer is, what creatives can do themselves and what they can find support for.

The trickiness of valuing art is not only a problem for art students, but can also be seen elsewhere in society. Even though art has an important societal role through its ability to

KYLTERI 02/23

THE VAGUE VALUE OF CREATIVE WORK

WHAT?

Artery is a studentrun support program helping art students recognize and make the most out of their creative potential through entrepreneurship. The first program is starting this fall, with a series of three events.

Artery is currently run by a dedicated team of three: two ARTS students and one BIZ student.

You can find them on Instagram:

47 / 64

drive change in how we see and experience the world, people are generally not too will­ ing to pay for it and some political parties have even claimed that the cultural sector is currently receiving too much public funding. In recent discussions, populist parties have framed arts and culture as an “elite luxury”, but in reality they are central elements in building one’s identity and tying together different parts of society2.

Some economists also recognize the importance of supporting art and artists through public funding, for their ability to increase wellness, make cities more attractive, and pro­ duce GDP3. Finland currently lags behind the EU average in the proportion of GDP pro­ duced by the art sector, but this can be amended with a better-functioning creative sector.

As an example of innovative governmental support, Ireland is piloting a basic income for artists4, and other countries would do well to learn from its outcome.

Art has the power to unite, provoke, give perspective, promote empathy and offer a shared experience. All of this is desperately needed in today’s society, which is character­ ized by increasing political and cultural division. Even though the value of art and creative work is difficult to measure in money, the significance of it should not be neglected, but rather embraced.

THE VAGUE VALUE OF CREATIVE WORK

SOURCES

Listed on page 62

KYLTERI 02/23

Huumeiden salakuljetus ja muut liiketoiminta­ osaamisen perusteista unohtuneet teemat

KIRJA-ARVOSTELU

49 / 64

Otsikko: Huumeparonin käsikirja Kirjailija: Tom Wainwright Kustantaja: Docendo Julkaisuvuosi: 2017

Huumeparonin käsikirjan (2017) aiheet ovat kuin Sisusta vedetty satunnais­

SANA

otos kauppiksen kurssitarjonnasta: logistiikkaketjut, franchising-yrittäjyys, Corporate Social Responsibility ja yritysfuusiot. The Times -lehden ”Breaking Bad -sukupolven taloustieteen oppikirjaksi” tituleeraamassa kirjassa toimittaja TOM WAINWRIGHT yhdis­tää mainitut teemat nykyaikaiseen huumekauppaan taloustieteilijän näkökulmasta.

Wainwright käy luku luvulta läpi erinäisiä taloustieteestä tuttuja ilmiöitä ja istuttaa ne rikollisjärjestöjen ja kansainvälisen huumekaupan maailmaan. Lukijalle käy esimerkiksi ilmi, mitä yhteistä pienyrityksen ja huumeoperaation johtamisella on: molemmissa esi­ miesten on ylläpidettävä hyvää vuorovaikutussuhdetta alaisiinsa, koska uuden työvoi­ man palkkaus on erittäin hankalaa.

Vaikka kyse onkin huumekauppaa taloustieteellisestä näkökulmasta lähestyvästä teoksesta, sen kerronta tempaa välittömästi mukaansa. Lukija pääsee seuraamaan kokaiinin matkaa vuoristoisilta Bolivian pelloilta läpi Etelä- ja Väli-Amerikan aina Pohjois-Amerikkaan asti, jossa lopputuote päätyy lopulta valtavalla katteella deep webin välityksellä kuluttajalle. Wainwright matkustaa Gonzo-journalismin hengessä ympäri maailmaa haastattelemassa kansainvälisen huumekaupan rajapinnassa olevia ihmisiä.

Matkalle mahtuu liuta keskusteluita: oman äänensä saavat kuuluviin muun muassa Barrio 18 -rikollisjengin pomo salvadorilaisessa vankilassa järjestetyssä haastattelussa, Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla sijaitsevan rajakaupungin Juarezin pormestari sekä paikallisia piinanneisiin varkaisiin kyllästynyt meksikolainen kodinhoitaja ROSA , joka naapurustonsa kanssa keräsi kolehdin entiselle sotilaalle ongelman poistamiseksi päiväjärjestyksestä.

Kenelle kirjaa sitten suosittelisin? Kehottaisin mursuja lukemaan teoksen vastapainona ensimmäisen vuoden liiketoimintaosaamisen perusteiden kursseille. BeBen, taloustieteen perusteiden, tuotannon ja palveluiden johtamisen sekä markkinoinnin joh­ tamisen kursseilla käsitellyt aihepiirit heräävät uudella tavoin henkiin, kun lukee kartel­ lien harrastamasta yhteiskuntavastuusta, internetissä tapahtuvan huumekaupan asiakas­ palvelukokemuksen parantamisesta ja kokaiinin arvoketjusta. Taloustieteilijöille kirjalla on tarjota ripaus omahyväisyyttä, onhan sen johtopäätösluvun nimikin: ”Why Economists Make the Best Police Officers”. Sillä on myöskin tarjota kandi- tai gradu­aiheensa kanssa tuskaileville opiskelijoille huumekaupan digitalisoitumisen ajamien markkina­ muutosten kaltaisia hieman epätyypillisempiä tutkimuskohteita. Houkuttelevasta nimes­ tään huolimatta kirjalla ei kuitenkaan ole juurikaan annettavaa yrittäjähenkisimmille lukijoilleen, vaan sen ensisijaisena tarkoituksena on tarjota päättäjille ymmärrystä eri ilmiöistä kansainvälisen rikollisuuden – erityisesti huumekaupan – ympärillä sekä konk­ reettisia työkaluja huumeiden vastaisen sodan haittojen vähentämiseen. Vaikka käyttö­ rikos onkin uhriton rikos, kirja on myös hyvä muistutus huumeiden viihdekäyttäjille siitä, ettei ole olemassa reilun kaupan kokaiinia, vaan huumeen matkalle loppukäyttäjän käsiin ja nenään mahtuu monta surullista ihmiskohtaloa ja rikollisjärjestöjen silmitöntä väki­ valtaa.

Johannes Hiltunen

HUUMEIDEN SALAKULJETUS

KYLTERI 02/23

KUVA

Aamo Toivanen

50 / 64

ESSAY

Harnessing AI for Higher Education: Transformations, Trials, and Triumphs WORDS

Lara Alanya IMAGE

In an era dominated by digital interaction, higher education is at a crucial turning point. As AI reshapes campuses and classrooms, universities face the challenge and potential of this new force, marking an unprecedented fusion of technology and intellect in the academic landscape.

Mirka Larjomaa

Amidst the complex web of higher education, an unparalleled transformation is occurring, challenging the very bedrock of traditional academia. The discourse, backed by complex data and propelled by tools such as ChatGPT, is shifting the landscape in ways we’re just beginning to comprehend. Historically, universities were sanctuaries of knowl­ edge and critical thinking. Today, they navigate a digital era, a universe of algorithms and computational might, raising poignant questions about their evolving role and purpose (Korepin et al., 2020).

What sets universities apart in this digital avalanche compared to digital entities or resources? Simply put, it’s the depth, rigor, and the human element of discourse. Univer­ sities aren’t just content repositories but ecosystems of intellectual challenge and growth (Atiku & Boateng, 2020). The focus gradually shifts from delivering vast content to facili­ tating rich analytical discussions. At institutions like the Aalto University School of Busi­ ness, educators must start adopting roles as thought provocateurs. They are beginning to craft spaces where students not only consume information but also critically dissect and challenge it, and there’s potential to further develop these robust analytical frameworks.

Integrating AI in academia, while transformative, also introduces many challenges, especially in assessment techniques (Fayoumi & Hajjar, 2020). Traditional assignments, often based on content regurgitation, must be updated in the face of AI’s content-gen­ eration capabilities. The question plaguing educators is how to gauge genuine student engagement and comprehension. The solution might lie in a more holistic approach to assessments. Institutions could prioritize problem-solving tasks, group discussions, and real-world applications over traditional written assignments. Projects that demand cre­ ativity, interdisciplinary knowledge, and personal reflection can provide insights into a student’s genuine understanding, areas where AI currently doesn’t tread.

“Traditional assignments, often based on content regurgitation, must be updated in the face of AI’s content-generation capabilities.”

However, the road to a digitized academic realm must be uniformly paved. Equity in access to AI tools emerges as a significant concern. The digital divide could exacerbate existing educational inequalities, whether due to economic disparities, regional differ­ ences, or institutional capabilities.

KYLTERI 02/23

HARNESSING AI

51 / 64

HARNESSING AI

KYLTERI 02/23

52 / 64

To combat this, universities must be proactive, not reactive. A multi-pronged strat­ egy might be the key. On the one hand, universities might consider establishing in-house innovation hubs or technology centers. These centers could provide students hands-on experience and exposure to cutting-edge AI tools and platforms. By making these resources readily available on campus, universities can ensure that all students, irrespec­ tive of their socioeconomic backgrounds, have an equal opportunity to familiarize them­ selves with and benefit from technological advancements.

On the other hand, there’s an inherent need to foster a culture of AI literacy. This involves more than just knowing how to use AI tools, but understanding their underlying mechanisms, ethical implications, and limitations (Li, 2006). Embedding this literacy within foundational courses, or even creating dedicated digital and AI literacy modules, would ensure a level playing field for all students.

Moreover, the shift isn’t only about institutions and technology; it’s profoundly per­ sonal. Students must evolve from passive recipients of knowledge to active, discerning learners. In this era, a student’s most significant asset might not be what they know but how they think. How adept are they at determining genuine information from noise? How skilled are they in recognizing and counteracting digital biases that might skew their per­ ception? How capable are they of adapting to an ever-evolving digital landscape? These soft skills, a robust ethical foundation, and a critical awareness of digital biases will set them apart.

“In this era, a student’s most significant asset might not be what they know but how they think.”

SOURCES

Listed on page 62

For educators, the challenge and opportunity lie in reshaping pedagogical strategies.

They must be the guiding lights, illuminating students’ paths and showing them both the wonders of technology and its pitfalls. Regular training sessions, workshops, and even sabbaticals dedicated to understanding and integrating technology in teaching could be invaluable.

While universities are amid a seismic shift, their core objective remains unchanged: to foster environments that champion critical thinking, creativity, and lifelong learning. As they integrate AI and other digital tools, their success won’t be gauged by their adaptabil­ ity to new technologies but by how they mold tomorrow’s thinkers, innovators, and lead­ ers. The journey is complex, but the future looks promising with a balanced approach that intertwines technology with the timeless ethos of academia.

The author is a student who has always been captivated by the swift evolution of technology.

Her fascination with the convergence of artificial intelligence and higher education intensified when AI suddenly became omnipresent in our lives. Participating in a seminar further ignited her interest, prompting her to explore and write her thoughts in this article.

KYLTERI 02/23

HARNESSING AI

54 / 64

KYLTERI 02/23

EN HALUA RIKASTUA

ESSEE

55 / 64

En halua rikastua – ja minulla on siihen pomminvarma keino!

Olen perustanut kasvuyrityksen teknologia-alalle. Näissä hommissa ihmi­ set äkkirikastuvat silloin tällöin. Heitä ihannoidaan – ovathan he tehneet paljon töitä ja onnistuneet siinä. Ilmapiirin takia jää helposti tunne siitä, että vaurastumista pitäisi itse­ kin tavoitella. Rikastuminen on kuin kasvuyrittäjän elämän suurin onnistuminen, jonka jälkeen ei tarvitse enää ikinä saavuttaa yhtään mitään. Äkkirikastumisen mahdollisuus herättää minussa ajoittain epävarmuutta. Voiko kyseessä olla yksiselitteinen totuus onnelliselle elämälle? Haluaisinko oikeasti eläköityä, mikäli minulle kävisi samoin? Mitä tekisin kaikella sillä rahalla? Jos tavoittelen elämältä muuta kuin mammonaa, kannattaako minun edes olla kasvuyrittäjä?

Haluan muistuttaa, että on hyvin etuoikeutettua ajatella rikastumista siitä näkökul­ masta, että rahan tulo pelottaa. Että pystyy ylipäätään pohtimaan, mihin rahojaan käyt­ tää. Että on tarpeeksi varma omista taloustaidoistaan kokeakseen monien unelman itsel­ leen vastenmielisenä.

Näen kuitenkin rikkauden ihannoinnin systemaattisena ongelmana, josta on tärkeää puhua. Oman onnen tavoittelu rahan kiilto silmissä voi johtaa kestämättömiin komp­ romisseihin esimerkiksi lähisuhteiden ja terveyden saralla. On traagista, miten moni ajaa itsensä loppuun tekemällä jotain, mitä ei koe tärkeäksi, tavoitellessaan aarrearkkua sateenkaaren päässä. Putkinäköisyydessä on vaarana kadottaa oleellinen, vain tajutak­ seen myöhemmin, että onni oli ympärillä koko ajan.

SANA

Ohto Pentikäinen KUVA

Mirka Larjomaa

”Rikastuminen on kuin kasvuyrittäjän elämän suurin onnistuminen, jonka jälkeen ei tarvitse enää ikinä saavuttaa yhtään mitään.”

Olisi mielenkiintoista pureutua tyytyväisen rikkaan ajatusmaailmaan. Onko onni materiassa vai jossain muussa? Ehkä hän on löytänyt kanavan käyttää rahaa lähimmäis­ tensä hyvinvointiin tai muihin vaikuttamismahdollisuuksiin, jotka tuovat hänelle itsel­ leen merkitystä. Mahdollistaminen, tukeminen ja työllistäminen ovat tähän mainioita keinoja ja hyödyttävät samalla yhteiskuntaa. Näin rahasta tulee työkalu ja suuremman rahamäärän myötä myös merkityksellisyyden tunne kasvaa, kun rahasta on hyötyä muil­ lekin kuin itselle.

Voisimmeko vaurastumisen sijaan ihannoida mahdollistamista?

Tulojen vaikutusta onnellisuuteen on tutkittu. Pitkään kuviteltiin, että vuositulojen ylittäessä 75 000 dollarin rajan ihmisen henkinen hyvinvointi on saavuttanut maksimin, josta se ei enää kasva.1 Nyt uusi tutkimus Nobel-palkitulta ekonomistilta näyttää, että todellisuus on nyanssoituneempi.2 Tutkimuksen mukaan on olemassa vähemmistö, joka on aina onneton, eikä palkka sitä merkittävästi muuta. Suurimmalla osalla tutkituista palkka kuitenkin nostaa onnellisuutta, noin 500 000 dollarin vuosituloihin asti. Ehkä tämäkin porukka on löytänyt keinoja kanavoida varallisuuttaan tavalla, joka tuo merkitystä.

EN HALUA RIKASTUA

KYLTERI 02/23

56 / 64

Rikastuessa pidemmän ajan saatossa on mahdollisuus opetella rahan kanavointia pikkuhiljaa. Äkkirikastumisessa piilee huomattava riski siihen, ettei kanavaa saman tien löydy ja rahan tuomaan valtaan sokaistuu. Silloin raha voi näyttäytyä ratkaisuna ongel­ miin, joita se ei todellisuudessa ratkaise.

Ehkä minua pelottaakin äkkirikastumisessa se, että joutuisin tilanteeseen, johon on vaikea varautua. Pelkään, että sokaistun ja päädyn ratkaisemaan omia epävarmuuksiani rahalla.

Vielä pahempaa olisi, jos rahasta tulisi syy siihen, miksi ympärilläni ylipäätään olisi ketään.

Jos teoriani pitää paikkansa, ja rahan tuoma onnellisuus perustuu mahdollistamiseen, haluaisin ainakin omalla kohdallani tehdä siitä rikastumisen perimmäisen tarkoituksen.

Jos kaava menisi muuten näin:

Äkkirikastuminen → valta ja raha sokaisee: raha tuo hetkellisesti onnea, mutta syö omasta sisimmästä → parhaassa lopputulemassa ihminen löytää sisimpänsä uudelleen jossain vaiheessa ja oppii kanavoimaan rahaa merkityksellisellä tavalla.

Niin tekisinkin sen näin:

Äkkirikastuminen → rahan kanavointi suoraan merkityksellisiin kohteisiin ilman mahdollisuutta kompastumisiin.

LÄHTEET

Lueteltuina sivulla 62

Rikastumisen uudelleenkoordinointia harrastetaan jonkin verran Giving Pledge -tyylisillä hyväntekeväisyysjärjestelyillä.3 Koska merkitys on subjektiivista, on jokaisen löydettävä juuri itselleen toimiva kanava, eikä ongelmaan täten ole olemassa yksiselit­ teistä ratkaisua. Oma kutinani on, että haluaisin ennemmin olla mukana mahdollista­ misessa, kuin antaa sen jonkun muun hommaksi.

Itsekästä? Toki. Mutta vastaavasta järjestelystä satuin löytämään tarkoituksen kasvu­ yrittämiselle.

Ratkaisin asian näin: siirsin omistukseni kasvuyhtiöstä holding-yhtiööni, joka saa käyttää rahaa vain mahdollistamiseen. Jos joku äkkirikastuu, niin yhtiö, en minä. Rahaa yhtiö ei saa siirtää henkilökohtaiselle tililleni, paitsi jos yhtiö työllistäisi minut kanavoi­ maan varallisuutta. Silloinkin yhtiö maksaisi vain sellaista kohtuullista palkkaa, ettei minun tarvitsisi työllistyä muualle. Koen, että tällä palkalla saisin perustettua perheen, ylläpidettyä kotia, ja jopa matkustellakin sen verran kuin haluan – eikä mihinkään tähän tarvitse normaalia palkkaa suurempia rikkauksia.

Lisäksi suurimmissa unelmissani säätiöittäisin yhtiön omistuksen jossakin vaiheessa ja toisin päätöksentekoon minua huomattavasti fiksumpia ihmisiä korjaamaan ongelmia, jotka ovat ratkaisemisen arvoisia. Pomminvarmaa!

On kieltämättä hassua miettiä näitä asioita ei-rikkaana ja lähes-nuorena idealistina, mutta tämän logiikan avautumisella oli merkittävä positiivinen vaikutus omaan halukkuuteeni olla ylipäätään tekemisissä kasvuyritysten kanssa. Itse asiassa se nosti motivaatio­ tasojani huomattavasti, koska nyt tiedän, että voisin joskus mahdollistaa jotain tärkeää.

Jos teknologiafirmamme ei ikinä tee holding-yhtiötäni äkkirikkaaksi, ei sekään haittaa.

Epäonnistumiset kuuluvat riskinottoon ja tulipahan varauduttua ”pahimpaan”. Mutta jos sattuisimme onnistumaan, minun ei tarvitse pelätä, vaan voin jatkaa elämää.

Kirjoittaja on KY:n alumni, joka päätyi startuppien pariin jo opiskeluaikoina.

Hän on löytänyt itsestään viime aikoina yhä enemmän humanistia.

KYLTERI 02/23

EN HALUA RIKASTUA

PERSPECTIVE

57 / 64

A Quest for Authenticity

Kylteri’s journalist Aleksandra Vučinić reflects on how job interviews have influenced her perception of authenticity and self-awareness.

WORDS

You don’t know who you really are. In the age and time where our appearance is under frequent scrutiny due to pervasive surveillance, it feels challenging to be our authentic selves, without facing potential repercussions. Maybe I’m just foreshadowing here. As a person who’s gone through a ruthless job-hunting season (unfortunately), I’ve been forced to think about who I am. So, I started thinking and talking with people. I con­ cluded: only a few people really know themselves. In this late-stage capitalistic society, where everything is optimized, how are we supposed to separate one’s genuine actions from the shallow ones? I don’t think everything done is for the sake of achieving a goal, but I dare to claim most actions sold under the guise of genuineness do in fact hold an ulterior motive. Let’s be clear – I’m not calling people liars, I’m calling them unaware.

IMAGES

Aleksandra Vučinić

Sara Nissén

“I dare to claim most actions sold under the guise of genuineness do in fact hold an ulterior motive.”

If you ask any unassuming person what they would do if they won the lottery, many of them would probably still choose to work. The issue here is not people liking their jobs, it is that most of them can’t even imagine a world where they wouldn’t have to work. This matters because it puts things into perspective. If most of our jobs are tied to making ends meet, it’s difficult to separate the work that we do that isn’t. Thus, our actions are not authentic if their core purpose is not recognised as such from the beginning.

Building on this idea, making connections with other people is the only thing that makes life worth living in my opinion. I don’t believe in life wasted on completing task after task and not understanding the why behind it. I’ve been surprised by how many times I thought I was being true to myself only to be shocked by the opinions of my loved one who saw me for who I truly am. To be lucky enough to be alive and a part of our uni­ verse just for a tiny fraction of time makes me appreciate the true parts of myself that aren’t tied to any societal structures. I still don’t know who I am, but I hope I’m a small step closer every day.

The author threads the line between convention and rebellion, always in pursuit of deeper truths.

A QUEST FOR AUTHENTICITY

KYLTERI 02/23

58 / 64

KY LOOKS

Tyylivinkkejä syyslukukauteen SANA & KUVA

MELANIE, 2. vsk., Markkinointi

Joonas Määttä

Tuntuu, että muodin ja trendien seuraaminen on mulle kuin harrastus. Somessa tulee seurattua kaikkea siihen liittyvää. Ostan vaatteita todella harvoin ja monet mun vaatteet onkin hankittu tosi satunnaisista tilanteista ja eri paikoista, kuten matkoilta.

Nää farkut hankin Berliinistä sen seurauksena, että mun matkalaukku hävisi. Aluksi en tiennyt, että matkalaukku on oikeesti kokonaan hävinnyt ja ajattelin hankkivani vain jotain väliaikaista ennen kuin laukku löytyy.

Mietin kuitenkin, että mitä jos en ostaisikaan mitään väliaikaista, vaan jotain mistä oikeasti tykkään ja lentoyhtiö korvaisi vaatteet. Sitten löysin nämä farkut ja näitä on sen jälkeen tullut käytettyä ihan sikana. Saan myös usein kehuja näistä.

Harkitsen vaatteita todella kauan ennen ostopäätöstä ja olen myös aika uskollinen tietyille merkeille. Etenkin jos mulla on ollut aikaisempia hyviä kokemuksia. Esimerkiksi espanjalaiselta pienyritykseltä, Paloma Woolilta, olen tilannut monta kertaa. Suomessa tulee harvoin ostettua vaatteita kivijalasta – ostan yleensä netistä.

HILLA, 4. vsk., Yritysjuridiikka

Mua inspiroi kovien ja pehmeiden elementtien yhdis­teleminen sekä luonto.

Ostin nää sukkikset kun olin vaihdossa ja nyt niissä on reikä. Ostin ne Calzedoniasta.

Mulla on myös mun äidin vanhat sormukset ja haka­neuloista itse tehty koru. Laitoin sii­ hen vielä käsikorun roikkumaan, koska se oli liian iso mun käteen.

Sellpy on tällä hetkellä mun mielestä paras netti­kirppis. Se on ruotsalainen, joten siellä on vähän laajemmin ja parempaa tavaraa kuin suomalaisissa nettikirppiksissä.

KALLE, 4. vsk., Markkinointi

Yritän luoda mun asuilla eri muotoja. Mietin paljon eri siluetteja ja tänään halusin olla tämmönen kasa. Tällä hetkellä mua inspiroi kaoottinen New York -muoti. On kiva, että omia kehon muotoja voi muokata erilaisten vaatteiden avulla.

Varsinkin vaatteiden kerrostaminen on se mitä tykkään tehdä eniten. Se on heti kiin­ nostavampaa, kun asuissa on monia kerroksia.

Mulla on noin 50/50, että ostan vaatteeni kirppareilta tai sitten ostan designer-vaat­ teita. Seuraan muotia ja vaatteiden ostaminen on mukava tapa olla mukana kulttuurissa ja yhteisössä.

Tänään mulla on Maison Margielan jättineule ja sen alla olevat kerrokset on kirppa­ rilta. Tää neule on niin massiivinen, joten tää vähän vaatii kerroksia tän lisäksi.

Vestiaire Collective on tällä hetkellä paras paikka mistä löytää vaatteita.

KYLTERI 02/23

KY LOOKS

59 / 64

”Nää farkut hankin Berliinistä sen seurauksena, että mun matkalaukku hävisi.”

KY LOOKS

KYLTERI 02/23

60 / 64

ARKISTOISTA

Jokaiselle jotakin – KY:n kadonneet kerhot SANA

Kiisa Uusitalo

Karaokea, reivejä ja vannoutuneita siiderin ystäviä.

KY:n kerhojen historia on pitkä ja värikäs.

Maiju Virtala KUVA

Roosa Kalliovaara

KY:n toimintaan on alusta lähtien kuulunut opiskelijoiden ryhmittyminen yhteisten asioiden äärelle. Kerhotoiminta on aina ollut aktiivista ja vaihtoehtojen kirjo laaja. Ja jos johonkin harrastukseen liittyvää kerhoa ei vielä ollut, sellaisen saattoi helposti perustaa.

Kylterit ovatkin historian saatossa perustaneet ahkerasti erilaisia kerhoja. Perinteik­ käimmät, kuten esimerkiksi mieskuoro KYL ja elokuvakerho Tikelo ovat elävöittäneet opis­kelu­arkea vuosikymmenten ajan. Suurin osa KY:n kerhoista on kuitenkin alkuinnos­ tuksen jälkeen pikkuhiljaa kadonnut kollektiivisesta muistista. Sukelsimme KY:n arkis­ toihin kaivaaksemme esiin unohdettuja helmiä, osuvasti nimettyjä ryhmittymiä ja täydel­ lisiä mysteerejä.

KY-Karaoke 2000-luvun puolivälissä musikaalisten kyltereiden laulunhimoa tyydytti KY-Karaoke, jonka ydintoimintaa oli karaoken laulaminen hyvällä porukalla ja fiiliksellä. Kiinnostavin kerhon järjestämistä tapahtumista lienee wappuaaton aamuna järjestetty Karaoke­ brunssi, jolle KY:n fanaattisimmat karaokeintoilijat osallistuivat.

Aikana ennen virtuaalisia karaokepalveluita KY-Karaoke keräili myös fyysisiä karaokelevyjä arkistoihinsa. Missä tuo arkisto mahtaa sijaita nykypäivänä?

Skytae Arkistojen syövereiden unholaan jääneistä kerhoista salaperäisin lienee Skytae, jonka esittely KY-oppaassa on lyhyt ja ytimekäs: ”Kahta en vaihda.

Kumpikaan ei ole Turun sinappi. Katso KY:n kovin hevikerho”.

Akateemiset MiesWoimistelijat Mursujen ja vanhempien miesopiskelijoiden fyysisestä hyvinvoinnista huolehti Akateemiset MiesWoimistelijat (perustettu 1991).

Kerho jäi kirjaimellisesti historiaan vuonna 1993, jolloin se saavutti jäsenistönsä kanssa pukkihyppelyn maailmanennätyksen.

MiesWoimistelijoiden arvovaltaisesta asemasta kertonee se, että sen jäseniksi kutsuttiin, ei pyritty. Ansioituneimmat atleettimursut saatettiin pyytää kerhon nuorjäseniksi.

KYLTERI 02/23

KY:N KADONNEET KERHOT

61 / 64

Sokerihumala Siiderikerho Sokerihumalan (perustettu 2002) uudelleenherättämistä ainakin allekirjoittaneet kannattavat. Kerho oli sitä paitsi inklusiivisuudessa aikaansa edellä, sillä kuten kerholaiset toteavat: ”Oluen ystävätkin tervetulleita, siiderin edut tulevat kyllä ajan myötä esille”.

FunKY FunKY oli 1990- ja 2000-luvuilla toiminut kulttuurikerho, jonka

ideologisena tavoitteena oli edistää tanssimusiikkikulttuuria sekä KY:llä että maailmanlaajuisella tasolla. Toiminnan ytimessä olivat erilaiset tanssibileet, joita järjestettiin niin baareissa kuin kotonakin. FunKY tarjoili opiskelijoille maistiaisia myös globaalista maailmasta järjestäen KY:n ensimmäiset reivit vuonna 1992. Lieneekö tämä inspiroinut legendaarisia Otaniemen alikulkureivejä?

E.T. Club Muinaisen Helsingin Kauppakorkeakoulun opiskelijat katsahtivat taannoin kristallipalloon nähden englannin kielen merkityksen tulevaisuuden työelämässä. Tästä inspiroituneena perustettiin English Track -kerho, tutummin E.T. Club, joka tituleerasi itseään kerhoksi, jossa ei ollut tukahduttavia intensiivikursseja tai akateemista vankeutta. Aikaansa edellä oleva jäsenistö edusti positiivisen pedagogiikan ja hyvinvointiopetuksen koulukuntaa, sillä kielikursseja tehtiin mm. Viron etelänmatkojen muodossa.

E.T. Club kuvaili ottavansa opiskelusta aiheutuvan vahingon takaisin muussakin kuin nestemäisessä muodossa, tosin kerhon tarjoamat vaihtoehdot tälle aktiviteetille jäivät arkistojen valossa hämärän peittoon.

HIK

Kantavierre

Valitettavan etäiseksi jäi myös vuoden 1986 toimintakertomuksessa mainitun HIK:n eli ”Hyvien Ihmisten Kvartetin” toiminta. Löytyikö kauppakorkeakoulusta vain neljä hyvää ihmistä? Millaisia tapahtumia kvartetti lie järjestänyt? Lisätietoja saa mielellään toimittaa Kylterin toimitukseen.

Vuonna 1982 perustettu Kantavierre kuvaili itseään “KY:n mallasjuomapoliittiseksi kerhoksi”. Noin kymmenen toimintavuotensa aikana se muun muassa julkaisi omaa lehteään ja järjesti eks­ kursion Olvin tehtaalle. Kerholla oli tärkeä tehtävä myös juomanlaskijana KY:n tapahtumissa.

Piete Kiehtovalta kuulosti myös KY:n sosiaalikerho Piete. Kerhon sisältöä voinee yrittää tulkita seuraavista mainoslauseista: ”Piete on käsite, joka löytyy varmaan seuraavasta suomalaisesta sivistyssanakirjasta.” / ”Ai sulla menee muka huonosti? HA! Pietessä jollain menee aina huonommin.” / ”Elämäntapa, joka ei pääty valmistumiseen tai Brasiliaan karkaamiseen.”

KY:N KADONNEET KERHOT

KYLTERI 02/23

62 / 64

04

Pääkirjoitus / Editorial 1 Yle 4.6.2023

Yle perkasi hallitusneuvotteluissa kuultavien taustat.

18

Velkaannu tai mene töihin 1 Helsingin Sanomat 28.9.2023

Kokoomus­ opiskelijoiden puheen­ johtaja: Oppi­­laitosten valtauksissa levitetty dis­informaatiota.

2 Tilastokeskus 11.5.2023

Yliopisto-opiskelijoita 163 700 vuonna 2022.

3 Tilastokeskus 19.4.2023

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden määrä kasvoi edelleen vuonna 2022.

4 Helsingin yliopiston ylioppilaskunta 01.2.2019

LÄHTEET/SOURCES

Society, vol. 34(5), pp.

826–843.

3 Helsingin Sanomat 17.9.2023

2 Liebkind, K., Larja, L. & Brylka, A. 2016

4a Citizens Information 11.1.2023

Sivistyksen hinta.

36

14 Eläintieto.fi n.d.

Let’s Be Real, Not Romantic, About Entrepreneurship 1 Statistics Finland 17.5.2023

Registered new enterprises numbered 13,954 in January to March 2023.

2 Atomico 12.12.2022

State of European Tech 2022.

3 Slush 17.6.2020

Entrepreneurship Redefined.

42

46

Harnessing AI for Higher Education 1 Atiku, S. O., & Boateng, F. 2020

Rethinking education system for the Fourth Industrial Revolution.

Advances in Human and Social Aspects of Technology, 1–17.

2 Fayoumi, A. G., & Hajjar, A. F. 2020

Advanced learning analytics in academic education.

International Journal on Semantic Web and Information Systems, 16(3), 70–87.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta valmistuneet työ­ elämässä.

International Journal of Emerging Technologies in Learning (iJET), 15(13), 137.

27.9.2019

Digital Economy and Digital Logistics as New Area of study in Higher Education.

Inflaatio osuu kipeästi opiskelijoiden elämään – kaksi asiaa vaikeuttavat nyt 1b Aalto University 4 Li, L. 28.9.2022 arkea ja tulevaisuutta .

2006 Aalto-yliopistosta Digital storytelling: valmistuneet maisterit Self -efficacy and ja tohtorit ovat työllisdigital literacy. tyneet hyvin.

University of Arizona.

Rasismin hinta

1 Akhlaq, A. 2020

Do equal qualifications yield equal rewards for immigrants in the labour market?. Work, Employment and

1 Vallone, S. &

Sianlihan ja välitys­ porsaiden hinnat EU-maissa.

13 Fogle, Bruce 2010 Koirat. ISBN 978-952-220192-8.

3 Korepin, V. N. et al.

2020

24

The Economics of Killing

11 Luonnonvara­keskus 2023

Ethnic and gender Lambin, E. F. Basic Income for the discrimination in 2023 Arts (BIA). recruitment: experiOne Earth 6. mental evidence from 4b The New York Times pp. 1213–1226.

Finland. Journal of 23.3.2023 Social and Political Ireland Asks: What 2 European Psychology, vol. 4(1), Commission if Artists Could Ditch pp. 403–426.

2020 Their Day Jobs?.

Agricultural Outlook 2020 Report.

Selvitys: Moni opiskeThe Vague Value lija elää köyhyysrajan of Creative Work alapuolella, työssäkäynti hidastaa opintoja.

1a Aalto University

5 Yle 14.3.2023

50

2 Helsingin Sanomat 22.3.2023

Riikka Purra ilmoitti kulttuurin olevan ”luksuspalvelua” – kulttuurin tekijät tuohtuivat.

3 Vegconomist 2022

Europe Plant-Based Food and Beverage Market is Projected to Grow at a CAGR of Over 8.87% During 2022-2027.

4 Kuono.fi 2015

Tutkimus selvitti: tästä syystä pieni koira elää suurta lajitoveriaan kauemmin.

5 Oikeutta eläimille n.d.

Toimelias sika viihtyy metsässä ja tasangoilla.

6 Lihakeskusliitto ry n.d.

Lihatietoa: Sika.

7 Suomen Kennelliitto 2023

12 Atria 2020

Atrian porsastuotanto kansainvälisessä vertailussa.

Sika tuotanto­ eläimenä.

15 Ruokavirasto 2014

Sika – eläinsuojelulainsäädäntöä koottuna.

16 Factory Farming Awareness Coalition 2022

Pig Intelligence.

54

En halua rikastua 1 CBS News 8.3.2023

One study said happiness peaked at $75,000 in income.

Now, economists say it’s higher — by a lot.

Uusi koirakantaarvio kertoo: Suomessa on yli 800 000 koiraa, joista yli 580 000 on Suomen Kennelliiton 2 Killingsworth, M. A., rekisterissä.

Kahneman, D., &

8 Luonnonvarakeskus 2022

Sikojen lukumäärä 1.4.2022 sekä lampaiden ja vuohien lukumäärä 1.5.2022 (ennakko).

9 Luonnonvarakeskus 2022

Lihantuotannon volyymit.

10 OP Media 2023

Selvitimme: Näin paljon koira maksaa vuodessa.

Mellers, B. 2023

Income and emotional well-being: A conflict resolved. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 120(10).

3 Vox 22.4.2019

How tech founders are trying to disrupt — and replicate — the Giving Pledge.

kylteri.fi

@kylteri