Kylteri 3/19 by Kylteri

3 / 2019

kylteri.fi

Inhimillisiä virheitä Miten tässä taas näin kävi? Lukuvuosi alkoi vasta hetki sitten, mutta silti olen jo ehtinyt palauttaa ensimmäiset keskeneräisiksi jääneet harjoitukset. Samalla viikolla olin töissä niin huolimaton, että palautetta tuli aina pomoilta ulkomailta. Ja olisi tämä lehtikin voinut olla varmasti tuhannella tapaa parempi. Välillä tuntuu, että epäonnistumisia tulee vastaan sellaisella tahdilla, ettei niitä kaikkia ehdi edes huomata. Siksi löysin vahvasti toivoa Panu Erästön ajatuksesta (s. 42): “Jos tuntuu, että ei koskaan mokaa, kannattaa tarkistaa istuuko sohvalla turvavyö päällä ja kypärä päässä.” Totuus on, että suurin osa erilaisista tavoitteista tulee epäonnistumaan tavalla tai toisella, olipa kyseessä sitten kurssiprojekti, työnhaku tai parisuhde. Uutisia seuraava huomaa että monien poliitikkojen ja päättäjien pyrkimykset tuntuvat menevän jatkuvasti päin prinkkalaa, ja yrityksissä suurin osa tuotekehityshankkeista ei koskaan täytä niille asetettuja odotuksia. Silti asioiden tekemättä jättäminen ei voi olla vaihtoehto. Ei vaikka typerien, amatöörimäisten tai ihan vain nolojen mokien jälkeen tekisi mieli vain jäädä kotiin ja lopettaa kaikki. Virheiden tekeminen on inhimillistä, mutta niiden johdosta luovuttaminen ei ole. Opiksi ottaminen on suotavaa, mutta tavoitteista tai omantunnonarvosta luopuminen ei. Kun tämän ensin sisäistää itselleen, on seuraava oppi, ettei muidenkaan mokia kohtaan pidä olla liian ankara. MARKUS NIEMINEN PÄÄTOIMITTAJA

Kylteri on Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti. Syksyllä 1999 perustettu lehti esittelee tuoreita näkökulmia ja kiinnostavia tekijöitä.

Haluatko kirjoittaa, kuvata tai kuvittaa Kylteriin? kylteri@kyweb.fi

Päätoimittaja Markus Nieminen markus.nieminen@ky.fi Art Director Roosa Airaksinen roosa.airaksinen@ky.fi Ilmoitusmyynti Mark MacMoffat 040 353 8282 mark.macmoffat@ky.fi Julkaisija KY-säätiö Konemiehentie 4 02150 Espoo

Kannen kuva KY- arkisto Paino Bookcover Paperi Edixion 250g Edixion 100 g Painos 850 issn-l 1457-0890 issn 1457-0890

Tekijöinä tässä numerossa: Atte Makkonen Joonas Remes Juulia Jokinen Juuso Järviniemi Laura Timonen Marja-Lisa Laukkonen Markus Nieminen Pekko Korvuo Roosa Airaksinen Taika Nummi

“Tärkeintä on tajuta miten tyhmä on. Mutta sekään ei ole viisasta.” Joonas Remes on toisen

vuosikurssin opiskelija, joka ei kuvittelekaan olevansa oikeassa.

“Kakaaa”, sanoi lokki, kun varasti hampurilaisen Narinkkatorilla. Roosa Airaksinen on KY:n

uusi Art Director.

3 Pääkirjoitus Inhimillisiä virheitä 5 Tekijät 8 Osavuosikatsaus 10 Artikkeli Kapitalismin kauneus ja kurjuus 12 Artikkeli Muistan sen kuin eilisen 18 Kysyimme, Jutta Urpilainen vastasi 20 Artikkeli Rikos ja kustannus

26 Artikkeli Aallosta huipulle 32 Essee Kulutus paljastaa, mitä todella arvostat 37 Puheenjohtajalta Missä on kyltereiden koti? 38 KY tiedottaa 40 Kolumni Vahva ja itsenäinen 41 Kylteri kyseenalaistaa Perusopintojen perusteet 42 Hekilökohtaista Panu Erästö

Luvut: toimitus Taitto: Juulia Jokinen

Pankit ja sijoitusyhtiöt ovat irtisanoneet tänä vuonna kymmeniätuhansia työntekijöitä maailmanlaajuisesti.

Suomessa muun muassa OP, S-pankki ja Evli ovat käyneet YT-neuvotteluja viimeisen vuoden aikana.

Irtisanomisten taustalla on kannattavuuden lasku sekä automatisaatio. 8

Syyskuussa voimaan astunut lainmuutos rajoitti pikavippien vuosikoron 20 prosenttiin

Moni pikavippiyritys on ilmoittanut lopettavansa toimintansa syksyn aikana

Kesällä K- ja S-ryhmän kaupat ovat alkaneet myydä lihattomia Beyond Meat -hampurilaispihvejä.

Pihvien kilohinta on 30 eurosta ylöspäin.

Beyond Meatin osakekurssi on kuusinkertaistunut toukokuun pörssilistautumisen jälkeen.

KAPITALISMIN KAUNEUS JA KURJUUS TEKSTI: MARKUS NIEMINEN KUVA: MARK DOUET

NÄYTTÄMÖ EI OLE suosiollinen alusta liike-elämän ja rahamaailman toimijoille. Viimeistään Shakespearen Shylockista; juutalaisesta koronkiskurista, joka vaatii lainan takaukseksi velallisen lihaa; lähtien kapitalistin perinteinen tehtävä draamassa on olla ahne, ilkeä ja yhteisen edun vastainen. Samaa mielikuvaa ovat agitoineet myös Susanna Kuparisen dokumentaariset Valtuusto ja Eduskunta-näytelmät sekä tällä hetkellä Kansallisteatterissa esitettävä Yhdestoista hetki. Tähän narratiiviin löytyy yksi tuore poikkeus. The Lehman Trilogy keskittyy Lehman Brothers -investointipankin perustajasuvun historiaan. Alun perin italialaisena radiokuunnelmana kerrottu tarina on täyttänyt katsomoita Lontoossa ja New Yorkissa. Tänä syksynä esitys on mahdollista nähdä myös Suomessa, kun Finnkino esittää 30. syyskuuta Lontoossa kuvatun videotaltioinnin. Lisäksi esityksen ensimmäinen näytös on mahdollista nähdä suomalaisen Teatteri Metamorfoosin tuotantona lokakuussa Espoossa ja Tampereella. Toisin kuin viime vuosikymmenen talousaiheinen hittinäytelmä Enron, The Lehman Trilogy ei keskity yritysbehemotin lopun vaiheisiin ja tuhoon. Sen sijaan keskiössä ovat ensimmäiset sata vuotta - tai tarkemmin sanottuna kolme ensimmäistä sukupolvea. LEHMAN BROTHERS SYNTYI 1840-luvulla alabamalaisena kangaskauppana, perustajanaan saksanjuutalainen siirtolainen Henry Lehman. Kun kaksi hänen veljeään muuttavat myös Yhdysvaltoihin, yritys erikoistuu puuvillan välittämiseen etelän plantaasien ja pohjoisen tekstiilitehtaiden välillä. Seuraava sukupolvi keskittää toiminnan New Yorkiin ja tuo mukanaan yhä uusia liiketoimintoja, ja kolmas sukupolvi Lehmaneja vie liiketoiminnan yhä korkeammalle, kauas maanpinnasta ja konkreettisten hyödykkeiden vaihdannasta. Ja sitten musiikki lakkaa soimasta.

Lehman Brothersin tarina on moderni Ikaros-saaga, mutta huomionarvoista on, mitä kaikkea muuta The Lehman Trilogy pystyy kuvaamaan. Esitys on kuvaus amerikkalaisen yhteiskunnan täydellisestä murroksesta aina orjuuden ajasta tietokoneisiin sekä siitä, miten liike-elämä kykeni hyödyntämään muutoksen tarjoamat mahdollisuudet. Modernin kapitalismin kuvauksen kääntöpuolena esitys on tarina siirtolaisista, jotka uutta luodessaan hylkäävät vanhat perinteensä ja arvonsa. Lapset ovat vanhempiaan taitavampia lukemaan tulevaisuutta, mutta samalla vieraantuvat omista juuristaan. Sukupolvien kuvauksessa The Lehman Trilogy rakentaa myös uskottavan kuvauksen erilaisiin johtajapersooniin ja tapoihin hahmottaa maailma. Niin pikkutarkka strategikko kuin eksentrinen visionääri löytävät omat vahvuutensa johtaa ja kehittää bisnestä. TOTEUTUKSELTAAN ESITYS NOJAA täysin kolmen näyttelijän varaan, jotka esittävät niin eri sukupolvien Lehmaneita kuin heidän puolisoitaan, asiakkaitaan ja kilpailijoitaan. Yhteensä hahmoja on Lontoon kolmen ja puolen tunnin mittaisessa alkuperäisversiossa noin 70, mikä tekee siitä yhden viime vuosien kunnianhimoisimmista puheteatteriesityksistä. Espoossa nähtävä suomalaistuotanto keskittyy ensimmäisen Lehman-sukupolven tarinaan, minkä myötä esityksen kesto jää noin 1,5 tuntiin.

Finnkino Event Cinema: The Lehman Trilogy 30. Syyskuuta Maximessa Teatteri Metamorfoosi: Lehman Trilogy – erään pankin tuho. 18.10 Revontulihallissa

10 10

Muistan sen kuin eilisen Kädessäsi oleva julkaisu täyttää tänä syksynä 20 vuotta. Juhlan kunniaksi Kylteri kutsuu sinut aikamatkalle katsomaan, miltä näytti helsinkiläisen kauppatieteilijän maailma lehden syntymävuonna 1999. TEKSTI: MARKUS NIEMINEN KUVAT: KY-ARKISTO

Kylteri saa alkunsa KY ja Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta TKY ovat julkaisseet jo 1960-luvulta lähtien yhteistä Contactor-opiskelijalehteä. Lehteä tehdään isolla rahalla ja puoliammattimaisin voimin, mutta sen olemassaolo on ollut jo pitkään vaakalaudalla. Osa opiskelijoista katsoo, että lehti oli kaikonnut liikaa opiskelijoiden elinpiiristä. Alkukeväällä 1999 TKY päättää irtautua Contactorin julkaisemisesta. Pian tämän jälkeen KY:llä aletaan pohtia uuden pelkästään kaupalliseen alaan keskittyvän opiskelija- lehden perustamista. KY julkaisi jo Punakulmaa; viikottaista tiedotuslehteä, jossa kerrottiin ajankohtaisista asioista kuten opiskelijatapahtumista, kurssien aikatauluista ja Raflan ruokalistoista; mutta tämän rinnalle haluttiin lisäksi julkaisu, joka edistäisi kylterikulttuuria niin opiskelijoiden kuin sidosryhmien silmissä. Kylteri-lehden kaksi ensimmäistä koenumeroa julkaistaan syksyllä 1999. Siinä missä Contactor oli pyrkinyt olemaan opiskelijoiden Suomen kuvalehti, nyt tarkoituksena on tehdä enemmän Imagea: kiiltävää paperia, kivoja kuvia, mutta rehellisiä artikkeleita. Uusi lehti saa kehuja niin opiskelijoilta kuin myös ulkopuolisilta: Helsingin sanomien Anna-Mari Sipilä, entinen Contactorin päätoimittaja, kehuu arviossaan Kylteriä tyylikkääksi ja sopuisaksi pakkaukseksi. Keväällä 2000 lehti päätetään vakinaistaa osaksi KY:n viestintää.

Kauppiksessa valinnanvaraa, työmarkkinoilla haastetta Eero Kasanen työskenteli re-

htorina ja myöhemmin kauppakorkeakoulun dekaanina yhteensä lähes 15 vuotta.

Uusmedia oli vuosituhannen vaihteen kuumin trendisana liike-elämässä. Merkitykseltään epäselvään termiin liitettiin kaikki, jolla oli tekemistä internetin tai kännyköiden kanssa.

Contactor-sotkusta huolimatta TKY:n ja KY:n suhteet ovat asiallisen hyvät. Kauppakorkeakoulun, eli HKKK:n, suhteet teekkareihin menevät kuitenkin pahasti solmuun vapun alla, kun Töölön päärakennuksen reliefiin ilmestyy graffittiteksti “TKK rules”. Tekijöiden henkilöllisyys jää ikuiseksi mysteeriksi. Seinien sisällä kauppiksella tapahtuu paljon. KY:n tuella rehtoriksi valittu Eero Kasanen pyrkii viemään HKKK:ta eurooppalaisten kauppakorkeiden kärkeen. Suuri saavutus, jäsenyys CEMS-verkostossa, on saavutettu edellisenä vuonna ja ensimmäiset CEMS-opiskelijat aloittavat opintonsa syksyllä 1999. Jo ennen uutta tutkintoa, on HKKK:lla varaa valita mitä opiskella. Pääaineita on tarjolla kaksikymmentä aina taloushistoriasta tietojärjestelmätieteeseen ja jatko-opinnoissa on mahdollista valmistua kauppatieteiden sijaan filosofian tohtoriksi. Vaikka taloudessa menee paremmin kuin viimeiseen vuosikymmeneen, moni kauppatieteilijä huomaa työpaikan saamisen olevan kiven alla. Syypäitä tähän on kaksi: insinöörit ja tradenomit. Teknohuumassa elävät uusmediafirmat palkkaavat jokaisen, jolla on vähääkään ohjelmointiosaamista, eikä kauppiksella sen opetus ole ollenkaan riittävällä tasolla. “Välillä tuntuu, että kuollut insinööri on IT-sektorilla parempi vaihtoehto kuin KTM,” kirjoittaa Kylteri keväällä 2000. 1990-luvun puolivälissä perustetut ammattikorkeakoulut ovat puolestaan alkaneet tuottamaan työmarkkinoille uusia kaupallisen alan osaajia, jotka olivat jo opinnoissa päässeet syventymään työelämän käytännön taitoihin. Moni ekonomi saa työnhaussa huomata, että heidän osaamistaan pidetään liian teoreettisena verrattuna tradenomeihin. Yhä useammalle tie työelämään kulkeekin erilaisten trainee-ohjelmien kautta, joita suuret yritykset ovat alkaneet perustaa 1990-luvun puolivälin jälkeen. Onhan se tavallaan nöyryyttävää joutua vastavalmistuneena harjoittelijaksi, mutta hyvin sujunut trainee-jakso tarjoaa ainakin mahdollisuuden vakinaistamiseen. Pääaineesta riippumatta Nokia on himotuin työnantaja, mutta myös muiden alojen tunnetuimmat yritykset, kuten Merita, Andersen Consulting ja Sonera kiinnostavat monia.

Elämää KY-talolla Kun opiskelut sallivat, on koululta helppo siirtyä KY-talolle kuntaelämää varten. Alakertsi – tai kerzi, kuten sitä ajoittain nimitetään – on remontoitu 1998-1999 vaihteessa täydellisesti ja ilmeisellä menestyksellä. Punakulmassa tilaa suitsutetaan “kuin hienon hotellin yökerhoksi.” KY-talon yläkerroksiin mennessä kannattaa varoa, ettei vahingossa astu sisään väärästä ovesta, sillä neljänteen ja viidenteen kerrokseen oli muuttanut vuokralle Kansallisen Kokoomuksen puoluetoimisto. Vaikka poliittisen puolueen läsnäolo aiheuttaa keskustelua niin opiskelijoissa kuin koulun ulkopuolella, Kokoomus on vakaa ja säntillinen vuokralainen, jonka vuokramaksut mahdollistavat paljon toimintaa opiskelijoille. Suurin puolueesta aiheutuva vaiva on puheenjohtaja Sauli Niinistön taipumus kadottaa puoluetoimistonsa avain, minkä johdosta KY:n toimistosihteeri joutuu toistuvasti lähettämään uusia kappaleita valtiovarainministerinä toimineelle Niinistölle. Vielä Kokoomustakin ylempänä majailee kauppakorkeakoulun alainen New Business Center -yrityshautomo. Siellä rohkeamielisimmät oman elämänsä jarisarasvuot kehittävät e-bisnesta ja webin kaupallisia mahdollisuuksia. Keksintöjen kehittämiseksi HKKK:lle on perustettu jopa innovaatioasiamiehen toimi, joka neuvoo ja tukee ideoiden kaupallista kehittämistä.

Kokoomus pysyi KY-talossa vuoteen 2008. Tämänkin jälkeen talossa oli vuokralaisia, kunnes viimeiset muuttivat pois vuonna 2006.

KY:n varallisuus all-time-high-tasolla Vuoden 1999 jälkeen kuluttajahinnat ovat nousseet kolmennekset. Samassa ajassa opintorahasta on leikattu yli 25%

Vuoden 2019 rahassa puoli miljardia markkaa on noin 110 miljoonaa euroa.

Opintotuen riittävyydestä on moni 1990-luvun lopulla huolissaan. Opintorahaa ei ole korotettu koko 1990-luvun aikana ja nyt tuki oli jäänyt hintojen noususta pahasti jälkeen. Opintorahaa tukee kuitenkin opintolaina ja asumislisä, mikä riittää monelle opiskelijalle hyvin elämiseen. Asumisen suhteen kauppatieteilijät ovat erityisen hyvässä asemassa. Muutamaa vuotta aikaisemmin myytyjen Amerin osakkeiden johdosta KY suorastaan kylpee rahassa: vuonna 1999 ylioppilaskunnan taseessa on lähes puoli miljardia markkaa. Osa varoista on päätetty sijoittaa kiinteistöihin, joita KY ostaa ympäri pääkaupunkiseutua. Vuonna 1999 kiinteistöjä on 11 ja lisää hankitaan metron ja junaradan läheltä, kuten Puotilasta, Leppävaarasta ja Vuosaaresta. Himotuimmat huoneet sijaitsevat kuitenkin Vaasankadulla, jonka asukasneuvoston järjestämät bileet ja tapahtumat ovat tunnettuja läpi kylteriyhteisön. Kiinteistösijoittamisen ohella KY keskittyy jäsenistönsä monenlaiseen palvelemiseen. Tarjolla on niin edullisia oopperamatkoja kuin vippipalvelu, jossa kylteri voi saada tonnin lainaa kohtuullisella 8 % vuosikorolla. Takaajaksi tarvitaan lähisukulainen tai kaksi KY:n jäsentä.

Osakeanteja ja maksullista koulutusta 1990-luvun lopulla Suomi nautti talouden kasvusta ja vauhti vain kiihtyi. Uutiset kertoivat Nokia-miljonääreistä ja IT-yritysten, kuten Baswaren ja Interaktiivisen sataman osakeannit aiheuttivat satojen metrien jonot Aleksanterinkadun pankkien eteen. Täysin vierasta ei ollut kyltereidenkään näkeminen näissä jonoissa. Uusi talousajattelu näkyy myös politiikassa.1990-luvun jälkipuolella päättäjien puheisiin nousevat taloudelliset kannusteet ja tukiloukot. Ennen kevään 1999 eduskuntavaaleja Keskusta ehdottaa työreformia, johon kuuluu sääntelyn vähentäminen ja paikallista sopimisen lisääminen. AY-liike raivostuu ja Keskusta kärsii tappion vaaleissa. Opiskelijoille politiikan muutos näkyy uusina rajoituksina opintotukeen. 1998 astui voimaan opintotuen vuositulorajat, joihin viitattiin yleisesti “Tanskan mallina”. Opiskelijajärjestöt, KY mukaanlukien, ovat tyytymättömiä rajoitukseen, mutta suurin huoli on, että Suomessakin alettaisiin suunnitella lukukausimaksuja, joiden keräämisen Tony Blairin hallitus oli juuri aloittanut Isossa-Britanniassa. Suurempaa keskustelua lukukausimaksuista ei kuitenkaan synny. Harva opiskelijoistakaan silti tietää, että Suomessa on jo yksi korkeakoulu, jossa tutkinnon suorittaminen on maksullista: vuonna 1989 perustetulla kauppakorkeakoulun Mikkelin kampuksella suoritettu BBA-tutkinto kustantaa korkeimmillaan jopa 22 000 markkaa. Mikkelin opiskelijat olivat pitkälti samassa asemassa kuin parikymmentä vuotta myöhemmin opiskelijat Helbusissa ja Estonian Business Schoolissa: koulutus on maksullista, mutta ei tarjoa Suomessa virallisesti hyväksyttyä tutkintoa.

Interaktiivinen satama oli aikansa suurin ja kaunein uusmediafirma. Parhaimmillaan yli 600 miljoonan arvoinen yritys epäonnistui kansainvälistymisessä ja yrityskaupoissa, ja katosi lopulta vuonna 2008. Tanskan mallin ajaminen Suomeen on edelleen käynnissä, mutta tänä päivänä nimi viittaa työttömyyspolitiikkaan.

Onko EU tarpeeksi kestävä, Jutta Urpilainen Tuleva EU-komissaari pitää ilmastonmuutosta, globaalia kilpailua ja ikääntymistä Euroopan suurimpina haasteina TEKSTI: JUUSO JÄRVINIEMI KUVA: PEKKA KORVUO

1. Ovatko EU-komissaarit poliitikkoja vai virkamiehiä? Tietynlainen virkamiesmäisyys syntyy siitä, että komissaarien tehtävänä ei ole toimia yksittäisten jäsenmaiden edunvalvojina, vaan katsoa EU:n kokonaisetua ja edistää tasapuolista kehitystä koko unionin alueella. Komission aloiteoikeus lainsäädännössä kuitenkin tarkoittaa, että komissio käytännössä asettaa lainsäädännöllisen agendan ja käyttää siten merkittävää valtaa EU:n poliittisen tulevaisuuden visioimisessa. Lisäksi komissaarinimitykset vahvistaa vaaleilla valittu parlamentti.

2. Valtionvarainministerinä olit silmässä. Mitä opit eurokriisistä?

eurokriisin

Opin monenlaisia asioita, muun muassa sen, että ison kriisinkin keskellä EU:ssa kyetään tekemään päätöksiä ja toimimaan yhteiseksi hyväksi.

3. Onko EU tarpeeksi kestävä seuraavan talouskriisin varalle? Brexit on osoittanut, että jäsenmailla on tiukan paikan tullen kykyä ja halua poliittiseen yhtenäisyyteen. Poliittisen kestävyyden kannalta vaikeasti ennakoitavia haasteita ovat mahdolliset sisäpoliittiset kriisit, jotka pahimmillaan heijastuvat EU-tasolle. Pankkisektorin riskeistä on nyt realistisempi kuva kuin eurokriisin alla ja pankkien vakavaraisuuden parantamiseksi on luotu yhteisiä pelisääntöjä ja valvontaa. Vaikka pankkiunionin viimeistely on vielä kesken, on unioni kuitenkin viime kriisin jälkeen luotujen työkalujen ansiosta vahvempi kuin ennen viime eurokriisiä.

4. Entä pitkä aikaväli: Mitkä ovat Euroopan kolme suurinta taloudellista haastetta tulevina vuosikymmeninä? Ensimmäisenä ilmastonmuutos, aikamme suurin yksittäinen uhka, jolla on runsaasti suoria ja epäsuoria sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia. Toisena maanosamme pysyminen mukana alati kiristyvässä globaalissa kilpailussa uusista teknologioista ja innovaatioista. Kolmantena väestön ikääntymiseen ja osaamistason ylläpitämiseen liittyvät haasteet, joihin vastaaminen vaatii jäsenmaissa rakenteellisia uudistuksia ja tulevaisuusinvestointeja.

5. Miten EU:n pitäisi alkaa luoda suhteita Isoon-Britanniaan, jos Brexit toteutuu lokakuun lopussa? Paljon riippuu siitä, hyväksyykö Iso-Britannia EU:n kanssa neuvotellun erosopimuksen vai toteutuuko sopimukseton Brexit. Mikäli sopimukseton Brexit toteutuu, Iso-Britanniasta tulee suhteessa EU:hun ns. kolmas maa ja käytännössä kaikkien kauppaa, liikkumista ja muuta yhteistyötä koskevien, EU:ta sitovien sopimusten soveltaminen Isossa-Britanniassa loppuu. Tällöin suhteet on rakennettava uudelleen melkeinpä tyhjästä.

6. Miten valmistaudut uusiin tehtäviin ennen komissaarina aloittamista? Komissaarinimitystä ja uuden komission aloitusta edeltävät Euroopan parlamentin kuulemiset, joissa ehdokkaiden on vakuutettava europarlamentaarikot sopivuudestaan tehtävään ja omaan salkkuunsa liittyvästä asiaosaamisesta. Komission salkkujaosta, siis komissaarien välisestä työnjaosta, päättää komission tuleva puheenjohtaja. Kun oma salkkuni selviää, valmistaudun kuulemiseen perehtymällä sen tehtäväkenttään, haasteisiin ja lainsäädäntöaloitteisiin.

RIKOS JA KUSTANNUS Kun korkeasti koulutettu valitsee talousrikoksen tien, ovat tappiot yhteiskunnalle mittavia. Epäreilun edun tavoittelu maksaa yhteiskunnalle kymmeniä miljoonia vuosittain. TEKSTI: LAURA TIMONEN KUVITUS: MARJA-LISA LAUKKONEN

KUTEN NIMI ANTAA ymmärtää, talousrikoksissa pyritään saamaan taloudellista hyötyä, jota tavoitellaan joko yritykselle, organisaatiolle tai yksityishenkilölle. Talousrikokset ovat usein harkittuja ja laskelmoituja, tai tekijän erilaiset kriisit saattavat ajaa rikoksen tekoon. Esimerkiksi verorikoksissa pyritään saamaan taloudellista hyötyä ja konkurssin uhatessa omaisuutta piilotellaan ulosotolta lähipiirin avulla. Toisinaan kuitenkin huolimattomuus ja välinpitämättömyys saattavat aiheuttaa rikoksen. Talousrikokset jaetaan eri osa-alueisiin. Näitä ovat muun muassa vero-, kirjanpito-, arvopaperimarkkinatai velallisen rikokset, sekä rahanpesu ja yrityssalaisuuksiin liittyvät rikokset. Myös työoikeus- ja ympäristörikokset kuuluvat talousrikoksiin, mikäli niiden tavoitteena on saada taloudellista hyötyä. Yleisin Suomessa tehtävä talousrikos on kuitenkin veropetos. Vuoden 2017 talousrikostilaston mukaan verorikoksia tehtailtiin 55 prosenttia kaikista talousrikoksista. Viime vuosina verorikosten määrä on ollut nousussa, samoin kuin konkurssiyhtiöissä tapahtuvat erilaiset velallisen epärehellisyydet ja kirjanpitorikokset. “Suurin osa tekijöistä ovat itseoppineita ‘isä, poika ja pakettiauto’-tyyppisiä tapauksia,” sanoo Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Markku Ranta-aho.

KOULUTUSTAUSTA VOI VAIKUTTAA suuntautumiseen eri rikollisuuden alueisiin. Poliisihallituksen asiantuntija Arto Hankilanoja arvioi, että ne, jotka lukevat liiketaloutta ja omaavat alan koulutuksen, voivat tehdä myös talousrikoksia itselleen tutuilla alueilla. Kauppakorkeakoulusta valmistuneilla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi arvopaperirikoksia, rahanpesua ja toiminnan peittelyä monimutkaisilla yritysjärjestelyillä. “Yleisesti voidaan sanoa, että vähäisen koulutustason omaavat tekevät suuren osan rikoksista ja varsinaisesti itse rikoksen tekemiseen vaikuttavat muut tekijät kuin koulutus, toteaa Hankilanoja” “Niiltä, joilta uupuu koulutus, puuttuu myös osaaminen toteuttaa vastaavia rikoksia,” sanoo Hankilanoja. Parempi koulutus voi siis mahdollistaa suurempien rikosten tekemisen ja muuttaa sitä hienostuneemmaksi, eli jälkiä pyritään häivyttämään monimutkaisilla laatikkoyritysjärjestelyillä. “Kun on ymmärrys ja tietoa, voi toimia helpommin. Silloin näkee myös enemmän mahdollisuuksia”, Hankilanoja kertoo. Tätä havaintoa tukee myös KRP:n Ranta-aho. Paremman koulutuksen omaavat suuntaavat rahoitus- ja arvopaperimarkkinoille. Myös politiikkaan saattaa löytyä

erilaisia kytköksiä, kuten esimerkiksi tunnetussa Nuorisosäätiön tapauksessa. “Pörssirikoksia ja muita isompia rikoksia ei ole Suomessa paljoa, mutta ne ovat huomattavan isoja miljoonan tai satojen miljoonien rikoksia”, toteaa Ranta-aho. Suurin osa talousrikoksista ei kuitenkaan tule viranomaisten tietoon. Esimerkiksi pienemmät talousrikokset käsitellään usein yritysten sisällä mainehaitan pelossa.

“Laittakaa tutkimuslupahakemus sisäministeriöön ja tulkaa penkomaan.” TALOUSRIKOKSIEN HINNAN JA tekijän koulutuksen välisen yhteyden selvittäminen osoittautui Kylterille lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Rikoksille ei ole laskettu yhteistä hintalappua. Syitä on monia: siinä missä KRP:n tilastot eivät näytä koulutustaustaa, poliisihallituksesta sanotaan hinnan ja koulutuksen miettimisen olevan kannattamatonta. Myös Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Kari Hoppu komppaa muita lähteitä. Hoppu toteaa, että talousrikosten kokonaiskustannusten selvittäminen on vaativa ja poikkitieteellinen tutkimusaihe, joka voisi hyvin sopia kauppakorkeakouluun. KRP:n Ranta-Aho vuorostaan toivottaa kauppakorkeakoulun opiskelijat tervetulleiksi tekemään analyysejä sekä hankkimaan tietoa KPR:n arkistoista. “Laittakaa tutkimuslupahakemus sisäministeriöön ja tulkaa penkomaan.” USEIN TALOUSRIKOSTEN TAUSTALLA on tietoinen pyrkimys, mistä kertoo rikosten suunnitelmallisuus ja organisoituneisuuden aste. Mukana on usein monia toimijoita, kuten erilaisia asiantuntijoita, yrityksiä, kirjanpitäjiä, bulvaaneja, saattohoitajia ja kuittikauppiaita. Tunnettuja talousrikostapauksia ovat muun muassa Airiston Helmi, Lokapojat, Nokian renkaat ja Nordean sotkut, mutta yksi Suomen laajimmista talousrikosvyyhdeistä lienee Nuorisosäätiöön tapaus. Säätiöltä on kateissa arviolta 40 miljoonaa euroa ja jäljellä kymmenien miljoonien velat ja yli satojen miljoonien lainat vuosilta 2014-2018. Tapausta selvittää poliisin lisäksi ARA, PRH ja Verohallinto. Säätiön taloussotkut eivät ole pieniä. Nimiä Panama-papereissa, useiden miljoonien eurojen konsulttipalkkioita virolaisille pöytälaatikkoyhtiöille ja miljoonien eurojen tappiot tonttikaupoissa. Myös vietnamilainen pörssi vilahtaa

sijoituksissa. Lisäksi liiketoimissa apua tarjosivat talousrikoksista tuomitut liikemiehet. Pääepäiltyinä ovat säätiön entinen toimitusjohtaja jaasiamies sekä entinen hallituksen puheenjohtaja. Lisäksi muita säätiön toimintaan liittyneitä henkilöitä epäillään rikoksista. Tutkinnan alla ovat muun muassa rahanpesu, lahjusten ottaminen, oman edun tavoittelu, ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ja avustuspetos. Poliisi on myös takavarikoinut omaisuutta yhteensä kolmen miljoonan edestä. Kaikki syytetyt kiistävät syyllisyytensä. NUORISOSÄÄTIÖN UUDEN HALLITUKSEN puheenjohtaja Jari Laine aloitti vyyhdin selvittämisen kesällä 2018. Helsingin kauppakorkeakoulusta valmistunut Laine pyrkii saamaan selvyyttä sotkuihin. Mikä sai kauppakorkeasta valmistuneen ottamaan haasteen vastaan? “Tämä on maan historiallisin tapaus,” sanoo Laine. ”Tätä on todella ainutlaatuista selvittää ja tapaus on monimutkainen. Pitää tietää muun muassa ARA-lainsäädännöstä, korkotukilaista ja yrityssaneerauksesta.” Nuorisosäätiön tapaus pohjautuu useisiin sijoituksiin, tonttikauppoihin sekä kiinteistöihin. Esimerkiksi Lahdessa rakennusliike osti tontin, mikä myytiin samantien tonttirahastolle seitsemän miljoonan voitolla. Se oli mahdollista vain, koska Nuorisosäätiö vuokrasi tontin 100 vuoden sopimuksella. Lisäksi säätiö antoi samalle rakennusliikkeelle lukuisia puitesopimuksia. Pitkällä vuokrasopimuksella pystytään ajankuluessa nostamaan todellista hintaa ylöspäin. Osa Lahden kiinteistöistä on nyt konkurssissa ja loput tuottavat tappiota. Samalla tavalla toimittiin Seinäjoella sekä Hollolassa.

Ilmoitetut talousrikokset 2500 2000 1500 1000 500 0 2010 2011 2012 2013 2011 2012 2013 2014 2015

Lähde: Poliisi

Virossa Nuorisosäätiö pyrki rakentamaan kovan rahan asuntoja, vaikka se on säätiön sekä ARA:n sääntöjen vastaista. Samalla säätiöltä hävisi arviolta 20 miljoonaa euroa ja useampi kiinteistö on nyt konkurssissa. Kaikki kaupat olivat sidoksissa samoihin tekijöihin, vain yrityksen nimet vaihtuivat.

Myös puolalaiset kävivät säätiön kukkarolla. Kampista ostettu rakennus myytiin markkina-arvoa korkeammalla hinnalla. Säätiön ollessa tässä vaiheessa varaton, lainasivat puolalaiset myös varat kiinteistön ostoon. Tähän kauppaan pantiksi annettiin Nuorisosäätiön yksi tärkeimmistä kiinteistöistä Herttoniemessä. Nyt puolalaiset eivät suostu luovuttamaan panttia eikä Kampin rakennusta voida myydä, mistä koituu säätiölle merkittäviä tappiota. Monimutkaisten kauppojen avulla on pyritty hävittämään kymmeniä miljoonia jättäen jäljelle satojen miljoonien vastuut. Ne sisältävät useita lainoja, korkeita tonttivuokrasopimuksia ja kiinteistöjen panttauksia. “Kassasta on hävinnyt noin 40 miljoonaa ja kaikki vastuut on jätetty,” toteaa Laine. “Viimeisen viiden vuoden aikana (2014-2018) entinen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja eivät tehneet pääsääntöisesti ainuttakaan taloudellisesti hyvää sopimusta.”

KAIKKI KAUPPAKORKEAKOULUSTA VALMISTUNEET eivät kuitenkaan päädy selvittämään sotkuja tai edes sivustakatsojan rooliin. Suomessa on annettu tuomiota myös kauppakorkeakoulusta valmistuneille. Yhdessä tapauksessa tuomio tuli Yhdysvalloissa. Kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Tapani Koivunen pidätettiin vuonna 2009 Yhdysvalloissa FBI:n toimesta. Häntä epäiltiin osallisuudesta petokseen ja rahanpesuun. Tapaus alkoi vuonna 2003 yhdysvaltalaisen Golden Sierra Partners -yrityksen perustamisesta. Perustajia oli kolme: FoodPro, Golden Sierra Management ja virolainen AS Vahenurme Agro. Osapuolet jakautuivat ”kahteen leiriin”: FoodPron yhdysvaltalaisiin sekä kahden muun yrityksen suomalaisiin ja virolaisiin. Koivusella oli samaan aikaan useita rooleja. Hän oli Golden Sierra Partnersin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, Golden Sierra Managementin toimitusjohtaja sekä Vahenurme Agron perustaja sekä osakas. Golden Sierra Partnersin hallitukseen päätyneet suomalaiset sekä virolaiset olivat kaikki Koivusen vanhoja tuttavia tai ystäviä. Yhdysvaltalaisia hallituksessa oli kaksi kaverusta, joihin Koivunen oli myös tutustunut aiemmin. Äänienemmistö oli hallituksessa suomalaisilla.

VUOSIEN 2014-2018 SOTKUT ovat saaneet säätiön lähes konkurssin partaalle. Rikosilmoituksia on tehty yhdeksän. ARA on peruuttanut Nuorisosäätiön yleishyödyllisyysaseman, irtisanonut aravalainan, lakkauttanut korkotuen sekä tehnyt poliisille tutkintapyynnön Haaron ja Nousiaisen ajalta. Säätiö on vuorostaan valittanut ARAn päätöksen Helsingin hallinto-oikeuteen. “Jos yleishyödyllinen asema lakkautetaan, saamme heti maksettavaksi 100 miljoonaa euroa,” sanoo Laine. “Valitus aiheesta on tehty hallinto-oikeuteen. Olemme nyt toimineet pykälien mukaan, mutta vanhat toimet vaikuttavat tulevaisuuteen.” Alkuvuodesta 2019 Helsingin käräjäoikeus hyväksyi Nuorisosäätiön hakemuksen yrityssaneeraukseen eli velkoja leikataan, maksuaikaa pidennetään ja osaa velkojen ehtoja kohtuullistetaan. Säätiö on myös myynyt omaisuuttaan ja hakenut neljä konkurssia. Tapauksen kokonaishinnaksi arvellaan tulevan satoja miljoonia. Laineella on kuitenkin selkeä tavoite asioiden selvittämiseksi. Säätiö on tarkoitus muuttaa takaisin tukemaan nuoria. Yrityssaneerauksella saadaan apua lainojen hoitoon ja poliittiset yhteydet on kaikki katkaistu. “Niin kauan, kun minä olen hallituksen puheenjohtaja ei yhteyksiä tule olemaan ja säätiön toimintaa ohjaa säätiön säännöt.” Nuorisosäätiön todellinen kohtalo ja tapauksen hinta selviää vasta oikeudenkäyntien jälkeen.

RAHOITUS LIIKETOIMILLE HAETTIIN yhdysvaltalaisia vientiyrityksiä tukevalta kehityspankki OPIC:lta. Lainaehtojen mukaan yritykseltä tulee löytyä omaa pääomaa. FoodPron tuli sijoittaa 3,8 miljoonan dollarin käteispääoma ja Global Sierra Managementin miljoona dollaria. Vahenurme Agro sijoitettavaksi tuli 700 000 dollarin käteispääoma sekä kahden miljoonan edestä kiinteistöjä. Lopulta kuitenkin FoodPron kautta hankittiin pääomasijoittaja. Lainaksi sovittiin 4,5 miljoonaa dollaria noin 25 prosentin korolla. Lisäksi mukaan laskettiin Vahenurmen sijoitukset. OPIC myönsi Golden Sierra Partnersille 9,4 miljoonan lainan, jonka avulla vuonna 2004 rakennutettiin Vahenurmeen kaupunkiin länsi-Virossa viljakuivaamo. Tarkoituksena oli helpottaa Vahenurme Agron taloudellista tilannetta. Seuraavaksi hankittiin leipomo Valgasta sekä vuonna 2004 ja 2005 myllyrakennus Viljandista keski- Virosta. Tästä myllytontista Koivunen sai 200 000 dollarin myyntikomission, joka Koivusen mukaan annettiin lyhentämättömänä Vahenurmelle.

RIITA KUITENKIN REPESI kahden leirin välillä jo vuonna 2004. Vaikka Yhdysvaltain pankkitilien käyttöoikeudet olivat FoodProlla ja pääomasijoittajalla, he eivät olleet tyytyväisiä vaikutusmahdollisuuksiinsa Golden Sierra Partnersissa. Pääomasijoittaja oli myös tyytymätön koron maksuaikaan. Maksamatonta korkoa oli jäljellä 600 000 dollaria sovitusta 1,15 miljoonasta dollarista. Riita herätti myös OPICn huomion, joka alkoi tutkimaan tilannetta vuonna 2005. Kävi ilmi, että Golden Sierra oli rikkonut OPICn lainaehtoja. OPIC ulosmittasi koko Golden Sierran varallisuuden. Vuonna 2006 Koivunen jatkoi projektia Golden Sierra AS yrityksen kautta ja osti Valgan leipomon OPIClta. Rahoitus hankittiin pankista sekä yhteistyökumppaneiden avulla. Yksi yhteistyökumppaneista oli Koivusen myöhemmin ostama Temptax -yritys. Sijoitus osoittautui kuitenkin tähdenlennoksi, sillä Temptaxin velkoja ei kerrottu myynnin yhteydessä. Koivunen nosti rikossyytteen Temptaxin entistä omistajaa vastaan, joka tuomittiin ehdolliseen vankeuteen törkeästä petoksesta. Temptax päätyi konkurssiin. Eesti Express-lehden mukaan Golden Sierran AS todettiin vuonna 2008 maksukyvyttömäksi ja sillä oli useiden miljoonien kruunujen velat Viron valtiolle. Yrityksellä oli myös muita velkoja maailmanlaajuisesti, ja irtisanotuille työntekijöille Viron valtio maksoi korvauksia noin 1,3 miljoonaa kruunun edestä. Lõuna-Eesti Postimaasin mukaan yritys ei toimittanut tilinpäätöksiä vuosilta 2006-2007 ja sen omaisuus myytiin lopulta huutokaupassa valtion toimesta.

“Monimutkaisten kauppojen avulla on pyritty hävittämään kymmeniä miljoonia jättäen jäljelle satojen miljoonien vastuut.” KOIVUNEN PIDÄTETTIIN CHICAGOSSA vuonna 2009. Kaksi vuotta myöhemmin yhdysvaltalaiset sekä Koivunen saivat tuomion liittovaltion varojen kavaltamisesta. Koivusen tuomio oli kaksi vuotta vankeutta, 18 kuukautta kotiarestia ja 400 000 dollarin korvaukset. Oikeus katsoi, että OPICia oli harhaanjohdettu väärän tiedon avulla, ja yrityksen käteisvaroiksi merkitty omaisuus olisi pääomasijoittajalta saatu laina, joka maksettiin takaisin piiloteltuina tilisiirtoina. Myös hankkeen todellisia kustannuksia oli liioiteltu. Koivusen mukaan hänet tuomittiin syyttömänä eikä hän saanut mahdollisuutta reiluun oikeudenkäyntiin. Hän kertoo olleensa aktiivinen tilanteen selvittämisen suhteen ja pyrkineensä auttamaan niin viranomaisia kuin OPICa asian ratkomisessa.

Vuonna 2015 Maaelu Postimees-lehti kertoi Vahenurme Agron hakeutuneen konkurssiin yli 800 000 euron velan takia. Taustalla oli myös kymmenen vuotta aikaisemmin tehty 1,5 miljoonan dollarin alaskirjaus Golden Sierran -sijoituksesta. AALTO-YLIOPISTOSSA PYRITÄÄN EHKÄISEMÄÄN talousrikosten syntymistä etukäteen. Kursseilla tuodaan ilmi, missä raja menee ja pyritään antamaan ennemmin liian tiukat eettiset koodit, ettei vahingossakaan lipsuttaisi ”harmaalle alueelle”. Samalla pyritään opettamaan rikoksilta suojautumista. “Talousrikosten tekijät eivät ole hölmöjä, vaan monet ovat ammattitaitoisia ja heillä voi olla yliopistotutkinto” toteaa Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Kari Hoppu. Erillistä talousrikoksiin liittyvää kurssia ei kuitenkaan ole tarjolla. Sitä ei koeta mielekkäänä, mutta asiaa käsitellään kuitenkin eri aihealueen kursseilla. Esimerkiksi sopimusoikeudessa käydään läpi perusteettomien laskujen tuottamia vahinkoja sekä miten niitä voi estää. Vero-oikeuden kurssilla pohditaan veropetoksia ja mahdollisia seurauksia, arvopaperioikeuden kurssilla vuorostaan tiedotus- ja pörssirikoksia. Yritysjuridiikassa puolestaan käsitellään yhtiöiden ketjuttamista sekä laitonta varojen jakoa. Aallossa lähtökohtana pidetään, että kaikki ovat potentiaalisia uhreja eli opiskelijoille pitää opettaa riittävät suojautumiskeinot. “Ekonomit työllistyvät suurelta osin liikeelämään, jossa liikkuu suuria rahasummia. Talousrikolliset toimivat siellä, missä on rahaa” Hoppu toteaa. Myös ajatusta sisäisestä tarkastuksesta pyritään muuttamaan: “Sisäinen tarkastus koetaan edelleen kyttäämisenä, eikä ymmärretä, että joukossa on aina niitä, jotka haluavat käyttää porsaanreikiä hyväkseen. Haluamme Aallossa myös taata mahdollisimman hyvin, ettei tietämättään ajaudu tekemään talousrikoksia,” sanoo Hoppu. Hoppu ei sulje pois mahdollista yhteistyötä esimerkiksi poliisiammattikorkeakoulun kanssa, missä asiantuntemusta sekä osaamista voitaisiin vaihtaa puolin ja toisin sekä opetuksessa että tutkimuksessa. Tulevaisuutta mietittäessä Hoppu nostaa esille ajan tuomat muutokset. ”Vajaat sata vuotta sitten henkilöt varastivat sähköä, mikä oli täysin uutta, kun oli totuttu siihen, että varkaus voi kohdistua vain fyysiseen hyödykkeeseen. Nykyään aineettomien oikeuksien loukkaus on keskeinen talousrikollisuuden muoto. Viimeisin vahva kriminalisointi on tietosuojaan liittyvät asiat. Tulevaisuudessa big datan arvo tulee olemaan merkittävä ja siksi myös siihen liittyvät talousrikokset tulevat lisääntymään”. Jääkin nähtäväksi, millaisia uusia rikoksia tulevaisuus tuo tullessaan ja millaisia säädöksiä sekä lakeja uuden sukupolven pitää säätää, jotta näiltä voidaan suojautua.

“Ekonomit työllistyvät suurelta osin liike-elämään, jossa liikkuu suuria rahasummia.

Talousrikolliset toimivat siellä, missä on rahaa” 25

AALLOSTA HUIPULLE Suomessa maisteriksi opiskelu on poikkeuksellisen helppoa ja edullista. Silti pieni joukko opiskelijoita päättää pyrkiä maailman huippukouluihin. Kylteri tapasi kaksi kauppiksen alumnia, jotka suorittivat maisterin tutkinnon ulkomailla. TEKSTI: MARKUS NIEMINEN KUVAT: ATTE MAKKONEN

SS E3 90 km

rva r

km 5 1

1 SE

3km

VUONNA 2011 KAUPPATIETEIDEN ylioppilas Matti Parpala oli ajautunut syvälle opiskelijaliikkeeseen. Toissa vuosi oli kulunut KY:n puheenjohtaja, edellinen Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n johdossa. Nyt Parpala toimi SYL:n pääsihteerinä mutta tiesi, ettei haluaisi rakentaa koko työuraansa non-profit-sektorilla. Aalto-yliopiston käynnistämisessä mukana ollut Parpala pohti, millaista olisi opiskella todellisessa huippukoulussa. Sellaisessa, joksi Aaltokin pyrki. Tämä yhdistettynä työuran kääntämiseen sai Parpalan selvittämään, millaisia mahdollisuuksia ulkomaiset oppilaitokset tarjoaisivat. Samana vuonna Mikkelin BScBA-ohjelmassa aloittanut Noora Vesterinen tiesi jo opintojensa alussa haluavansa kansainvälistä kokemusta. Vesterinen oli jo kandiopintoja varten hakenut ja hyväksytty muutamiin ulkomaalaisiin yliopistoihin, mutta hyöty-kustannuslaskelma oli saanut hänet jäämään Suomeen. Opintojen aikana halu ulkomaiseen tutkintoon alkoi voimistua. Pelkkä vaihto, jonka Vesterinen suoritti Hongkongissa, ei tuntunut tarjoavan tarpeeksi vahvaa kokemusta kansainvälisestä opiskelusta. Parpala päätyi lopulta opiskelemaan Harvardin Master in Public Policy -ohjelmaan, Vesterinen puolestaa suoritti MSc in HR and organisations -tutkinnon London School of Economicsissa, LSE:ssa.

toksen ei haluttu laskevan suomalaisten koulutustasoa, joten ratkaisuksi tuli myöntää automaattinen oikeus maisteritutkintoon kandidaatiksi valmistumisen jälkeen. Vuodesta 2008 lähtien kandidaatin tutkinto on ollut lääketieteellisiä lukuunottamatta pakollinen kaikissa tutkinnoissa ennen maisteriopintoja. AJATUS MAISTERIKSI TULEMISESTA on syvällä suomalaisessa ajattelussa ja kandiksi valmistuminen on vain välivaihe opinnoissa. Ainakaan kauppakorkeakoulussa ei muualle pyrkivälle ole myöskään saatavissa tukea tai neuvontaa, kertoo dekaani Ingmar Björkman. Björkman kuitenkin pitää mahdollisena, että yliopiston vaihtaminen yleistyy tulevaisuudessa. Suomen sisällä tämä voisi tarkoittaa, että maakuntayliopistoista haetaan yhä useammin pääkaupunkiseudun yliopistoihin, kuten Aaltoon.

Suomalaisten hyväksymisprosentti LSE:hen oli yli 70, kun keskimäärin opiskelemaan hyväksyttiin vain joka kymmenes.

SUOMALAINEN YLIOPISTOJÄRJESTELMÄ ON kansainvälisesti poikkeuksellinen. Kun opiskelija hyväksytään sisään yliopistoon, myönnetään hänelle oikeus suorittaa sekä kandidaatin että maisterin tutkinto. Kansainvälisesti tyypillinen käytäntö on, että kandidaatintutkinnon jälkeen opiskelija joutuu hakemaan erikseen hakemaan maisteriopintoihin. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen onkin ulkomailla paljon harvinaisempaa kuin Suomessa. Isossa-Britanniassa noin kolmannes Bachelor-tutkinnon saaneista suorittaa maisteritutkinnon, EU:ssa joka toi-nen. Automaattinen oikeus maisteriopintoihin on Suomessa historiallista perua, sillä alempi kandidaatintutkinto on tullut vakituiseksi osaksi suomalaista yliopistojärjestelmää vasta EU-jäsenyyden myötä. Aikaisemmin maisteritutkinto oli ensimmäinen ja suurimmalle osalle ainoa yliopistosta saatava tutkinto. Vasta 2000-luvun alussa toteutettu Bolognan prosessi yhdenmukaisti eurooppalaiset tutkinnot kolmeen tasoon: kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkintoihin. Muu-

Aallosta virta veisi puolestaan pääosin ulkomaisiin oppilaitoksiin. Täysin vierasta ulkomaisiin huippukouluihin hakeminen ei ole tänäkään päivänä. Pelkästään 2019 syyskuussa ainakin LSE ja Tukholman kauppakorkeakoulu ovat vierailleet Helsingissä tapaamassa maisteriopinnoista kiinnostuneita opiskelijoita. LSE:n opiskelijarekrytoinnista vastaava Loris Lysiotis kertoo, että koulu pyrkii houkuttelemaan akateemisesti lahjakkaimpia hakijoita ympäri maailmaa, ja hyvä koulutusjärjestelmä tekee Suomesta houkuttel-

evan vierailukohteen. Lysiotiksen mukaan vuonna 2018 LSE:ssa aloitti 26 suomalaista postgraduate, eli maisteri- ja tohtoriopiskelijaa. Suomalaisten hyväksymisprosentti oli yli 70, kun keskimäärin opiskelemaan hyväksyttiin vain joka kymmenes Maisteritutkintojen mainostaminen on yliopistojen intressissä myös toisella tapaa: suuret hakijamäärät ja kansainvälinen opiskelijajoukko nostavat yliopiston profiilia. Näistä syistä myös Aalto markkinoi ohjelmiaan kansainvälisesti ja seuraa tarkasti, miten suuri osa hyväksytyistä opiskelijoista lopulta ottaa paikan vastaan. ULKOMAILLE PYRKIMINEN ON raskas ja kallis prosessi. Pelkkä hakeminen muutamaan kouluun kustantaa helposti yli 500 euroa ja opiskelemaan päästessä maksettavaksi tulevat vielä mahdolliset lukukausimaksut. Kuluja syntyy myös siitä, että ulkomailla opiskelija menettää mahdollisuuden moniin suomalaisen järjestelmän tukiin, kuten opiskelija-asumiseen ja KELA-tuettuihin ruokailuihin.

27 27

“Ihan hirveästi en päässyt Lontoosta nauttimaan opiskeluvuoden aikana.”

Maailmanluokan koulujen todellinen lisäarvo onkin tyypillisesti muualla kuin itse opetuksessa. Merkintä kovatasoisesta koulusta CV:ssa on signaali, joka erottaa suuresta joukosta. Noora Vesterinen, joka opiskelujensa aikana valittiin Nordean Graduate-ohjelmaan, kertoo kuulleensa, että maininta LSE:sta kiinnitti rekrytoijien huomion, vaikkei hän hakiessaan ollut suorittanut edes loppukokeitaan tai tehnyt kirjallista tutkielmaa. ”Ehkä maininta LSE:stä auttoi ainakin pääsemään haastatteluun”, Vesterinen arvioi. Toinen arvostettujen yliopistojen arvo on niiden tarjoamat verkostoitumismahdollisuudet. Matti Parpala kertoo, että Harvardissa erityisesti amerikkalaiset opiskelijat olivat innokkaita luomaan suhteita toisiinsa ja opettajiin. Oikeiden ihmisten tuntemisesta on hyötyä töissä ja työtä haettaessa. Suomessa Harvardin verkostot eivät ole yhtä syvällä. Alumnijärjestö Harvard Club of Finlandilla on noin parisataa jäsentä, joista suurin osa on suorittanut tutkinnon noin kuukauden mittaisia liike-elämän lyhytkursseja. Silti alumnien joukkoon kuuluu monia liike-elämässä tunnettuja nimiä ja Harvardin alumnit järjestävät yhteistä toimintaa myös muiden yliopistojen Suomessa toimivien alumnijärjestöjen kanssa.

Kaiken kaikkiaan ulkomaille opiskelemaan lähteminen on monelle siihenastisen elämän merkittävin investointi. Kysymys kuuluu, mitä opiskelija hyötyy ulkomaisesta tutkinnosta. Mitä maailman huippukoulut tarjoavat, jota Aallossa ei ole mahdollista saada? Parpala kertoo, että Yhdysvalloissa suurin osa maisteriohjelmissa opiskelevista on ehtinyt toimia jo muutaman vuoden työelämässä. Tämä antaa erilaisen perspektiivin opintoihin erityisesti Harvardissa, jonka opiskelijat olivat olleet hyvinkin vaativissa tehtävissä. Opintoihin myös keskitytään eri tavalla kuin Suomessa tai jopa Harvardin kandiopinnoissa. Mahdollinen työnteko tapahtuu opiskelujen ehdoilla ja luennoilla vaaditaan jatkuvaa osallistumista. “Professori saattoi koska tahansa poimia opiskelijan ja kysyä tältä kommentteja tai mielipidettä käsiteltävään aiheeseen” Myös Vesterinen nostaa esille opiskelun haastavuuden, joka opetti epämukavuusalueella pärjäämistä. Esimerkiksi lukuvuoden kaikki tentit, joista läpipääsy oli valmistumisen edellytys, oli keskitetty kevään loppuun. “Ihan hirveästi en päässyt Lontoosta nauttimaan opiskeluvuoden aikana,” Vesterinen muistelee opiskelujen kuluttavuutta. HUIPPUKOULUT TARJOAVAT EPÄILEMÄTTÄ laadukasta koulutusta, mutta eivät ole siinä ainoita. Myös suomalaisyliopistoissa panostetaan jatkuvasti opetuksen laatuun ja kehitetään tutkintoja. Opiskeltavissa sisällöissä ei ole sellaista eroa, joka oikeuttaisi ulkomaille lähtemisen kustannukset ja vaivan.

VIIMEISTEN VUOSIKYMMENTEN AIKANA korkeakoulutuksesta on tullut aidosti globaali markkina, jossa miljoonat opiskelijat etsivät itselleen parasta yliopistoa ja yliopistot parhaita opiskelijoita. Ulkomaille, erityisesti

huippukouluihin, lähteminen voi tarjota huomattavaa lisäarvoa tai vähintään ikimuistoisen kokemuksen sekä maisteri-

“Myös suomalaisista yliopistoista on mahdollista saada irti huomattavasti enemmän kuin mitä moni ottaa.”

että kandivaiheessa . Dekaani Ingmar Björkman pitää kansainvälistä opiskelijaliikkuvuutta jopa positiivisena ilmiönä, sillä se ohjaa parantamaan omaa toimintaa ja tekemään Aallosta tunnetumman ja houkuttelevamman sekä suomalaisille että kansainvälisille opiskelijoille. Entinen opiskelijajohtaja Matti Parpala muistuttaa, että myös suomalaisista yliopistoista on mahdollista saada irti huomattavasti enemmän kuin mitä moni ottaa: “Kiinnostavien professorien vastaanotoilla kannattaa käydä ja luennoilla osallistua. Näitä asioita varten ei tarvitse lähteä kouluihin ulkomaille.” Silti Alma matereistaan ilmeisen ylpeillä Parpalalla ja Vesterisellä on yksinkertainen ohje niille, joita ulkomaille lähtö pohdituttaa: jos kiinnostaa, kannattaa hakea.

Opiskelijavalinnat ovat musta laatikko ULKOMAISTEN YLIOPISTOJEN VALINTAKRITEERIT eivät ole erityisen selkeitä eivätkä läpinäkyviä. Sekä kandi-, maisteri- että tohtoriohjelmissa opiskelijoiden sisäänotto perustuu useisiin kriteereihin, eikä akateemisesti lahjakkain tule aina valituksi. Yhdysvalloissa sekä Euroopassa hakemukseen vaaditaan tyypillisesti hakukirje tai essee, kandiopintojen arvosanat sekä 2-4 akateemista suosituskirjettä. Lisäksi hakijan on osoitettava kielitaito, mikä onnistuu englanninkielisissä kohteissa tyypillisesti TOEFL- tai IELTS-kielikokeella. Useisiin talous- ja kauppatieteiden tutkintoihin vaaditaan edellisten lisäksi akateemista kyvykkyyttä mittaava GMAT- tai GRE-testi. Testit ovat standardisoituja kokeita, jotka ovat yliopistoille tapa vertailla suoraan eri puolilta maailmaa olevia hakijoita. MBA-ohjelmiin hakeville on lisäksi usein järjestetty haastattelu. Aallon kauppakorkeakoulussa suoraan maisteriopintoihin havilta vaaditaan opintosuoritusote tai tutkintotodistus, todistus kielitaidosta ja GMAT- tai GRE-kokeen tulos. Tiettyihin ohjelmiin hakiessa hakijan on lähetettävä myös motivaatiokirje tai -videa ja CV.

Yliopistot ja jopa niiden yksittäiset laitokset painottavat hakudokumentteja eri tavoin ja etsivät niistä erilaisia signaaleja. Esimerkiksi opiskelijarekrytoinnista vastaava Loris Lysiotis kertoo, että LSE etsii hakemuksista merkkejä siitä, että hakija kykenee myös itse kontribuoimaan tiedoillaan tai taustallaan opetukseen. Hakupapereita painotetaan eri tavalla myös hakijasta riippuen. Suoraan tutkinnosta hakevilta odotetaan vahvoja opiskelumeriittejä, kun taas jo työelämässä olleiden vanhoille arvosanoille annetaan vähemmän painoarvoa. Kanditasoiseen opetukseen hakemista on tyypillisesti pidetty verrattain epätasa-arvoisena erityisesti Yhdysvalloissa, jossa jopa huippuyliopistoissa huomioidaan perheen alumnistatus tai hakijan etninen tausta. Viime vuonna opiskelijajärjestö haastoi Harvardin oikeuteen aasialaistaustaisten hakijoiden syrjimisestä. Maisterihaussa opiskelun ja työhistorian ulkopuolisilla asioilla on vähemmän merkitystä. Silti suurimman osan hakijoista täyttäessä asetetut vaatimukset, myös toissijaiset seikat, kuten asuinmaa tai suosituskirjeen kirjoittaneen professorin suhde hakukohteeseen voivat nousta ominaisuuksiksi, jotka lopulta ratkaisevat sisäänpääsyn.

Kulutus paljastaa, mitä todella arvostat Asioita voi ja pitää mitata rahassa, sillä kaikkea ei voi saada, kirjoittaa Joonas Remes esseessään.

KUN VIIME SYKSYNÄ aloitin opintoni kauppakorkeakoulussa, huomasin pian, että raha ei ole kaikkialla hyvässä maineessa. Orientaatioviikolla muihin mursuihin tutustuessa usein toistuva kysymys oli, miksi kukin valitsi juuri kauppiksen. “Rahan takia,” oli yleinen vitsi. Vitsissä aina tippa totuutta: ajatus mainittiin myös uusille kyltereille pidetyssä tervetuliaispuheessa. Kauppiskuplan ulkopuolella törmäsin kuitenkin pian päinvastaiseen viestiin. Kuullessaan, että opiskelen kauppakorkeakoulussa, moni tuttu koki tärkeäksi huomauttaa, että raha ei merkitse kaikkea. Kun asiaa tarkastelee, näyttää siltä, että vastenmielisyys niin sanottua rahapuhetta kohtaan leikkaakin läpi yhteiskunnan. Rahoitusmarkkinoiden halveksuminen ja epämääräinen luontaistalouden ihannointi tuntuvat olevan vasemmistokolumnistien vanhentumattomia vakioaiheita. Viime vuosina pinnalle nousseen downshiftaamisen yksi keskeisiä ajatuksia on, ettei raha lisää ihmisen onnellisuutta. Myös pääministeri Antti Rinne koki SDP:n kesäkokouksessa pitämässään puheessa tärkeäksi korostaa, ettei yksilön turvaa ja yhteiskunnan vakautta pidä mitata rahassa. Käsitys rahasta jakaa mielipiteitä olipa puhe kotimaisesta ruoan tuotannosta, eläkeläisistä tai syrjäseutujen lakkautettavista kyläkouluista. Mutta miksi raha herättää meissä niin voimakkaita tunteita? Taloustieteen oppikirjassaan Matti Pohjola määrittelee rahan “vaihdon välineeksi, arvon mitaksi ja arvon säilyttäjäksi”. Peruskylterissä kummeksuntaa herättää, mikä edellä mainituista luonnehdinnoista nostaa kunnon kansalaisen karvat pystyyn. Miksi emme mittaisi kaikkea rahalla?

Hinta on hyödykkeelle sama kuin senttimetri on aidanpylväälle: mittaamiseen tarvittava apuväline, joka mahdollistaa meille eri asioiden arvon keskinäisen vertailun. Raha sen sijaan on vain vaihdon väline. Sillä ei ole itseisarvoa. Kun ajattelemme asioita “rahan näkökulmasta”, emme vertaa kylmää käteistä taiteeseen tai hyvään vanhustenhoitoon, vaan siihen mitä muuta saisimme samaan hintaan niiden sijasta. Ehkä vihaisten Twitter-kommenttien pitäisikin huutaa: “ei kaikelle voi antaa hintaa”. Mutta on yhä mielenkiintoista, miksi kyseinen ajatus saa suonemme sykkimään.

Emme arvosta rahaa. “Lisääntyvästä vauraudesta emme enää tule onnellisemmaksi”, totesi psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen Ylen viime keväänä julkaisemassa artikkelissa Suomi on jo niin rikas, ettei raha enää tuo lisää onnea. Artikkelissa nostetaan esiin taloustieteilijä Richard Easterlinin mukaan nimetty paradoksi, jonka mukaan vaurauden kasvu ei tutkitusti lisää onnellisuutta. Selvästikään tämä yltäkylläisyys ei voi olla rahapuheen herättämän hermostuneisuuden takana. Tosin joku saattaa ihmetellä, miksi kaikesta huolimatta yhteiskunnassamme tuntuu olevan vahva konsensus siitä, että niin taide ja kulttuuri kuin vanhusten- ja sairaanhoito, opetuksesta ja poliisivoimista puhumattakaan, kaipaavat kipeästi lisää resursseja? Ainakin tästä näkökulmasta tuntuu oudolta, että hoitajansa viimeksi toissapäivänä nähnyt vanhus ei tulisi vauraudesta onnellisemmaksi.

KUN RAHAPUHEILMIÖTÄ POHTII tarkemmin, tuntuu, että ajoittain esiin nouseva vastenmielisyys ei oikeastaan edes koske rahaa vaan hintoja.

JO TÄSSÄ VAIHEESSA on selvää, että kaikelle voi laskea ai-

Voiko toisinaan kiihkeä väite, että kaikelle ei pidä laskea hintaa, olla pelkkä kulttuurinen defenssi? Kaikille ei riitä kaikkea Viimeistään taloustieteen perusteissa kylteri oppii, että elämme niukkuuden rajoittamassa maailmassa. Resursseja ei ole loputtomasti sen enempää todellisessa maailmassa kuin on Pekan ja Liisan täydellisellä kahden tuotteen markkinalla. Ja usein voidakseen kuluttaa itselleen arvokkaita asioita, on ensin huhkittava harmillisen ankarasti. Tyypillisesti tunteet kuumenevat, kun ihmiset pettyvät. Elämämme on jatkuvaa valitsemista. Jos mursu päättää asua ensimäisen opiskeluvuotensa kalliolaisessa yksiössä, voi olla että rahat eivät riitäkään Ibizan-lomaan. Vaikka valinta oli tietoinen, saattaa peruskylteriäkin ketuttaa Helsingin loska, kun Hoas-soluissa vuotensa viettävät kuluttavat opintolainojaan aurinkorannoilla. Niukkuus pakottaa meidät joka päivä valitsemaan elämän eteemme heittämien vaihtoehtojen joukosta. Aina kun päätämme valita jotain, vastavuoroisesti joudumme luopumaan muista vaihtoehdoista. Valintamme näyttävät, mitä pidämme arvokkaimpana.

nakin jonkinlaisen hinnan. Olipa se mikä tahansa, valintamme hinnaksi muodostuu toiseksi eniten haluamamme hyödykkeen arvo. Samalla kun yleinen vaihdon väline mahdollistaa eri hyödykkeiden keskinäisen vaihdannan, se mahdollistaa myös eri hyödykkeiden, tavaroiden ja palveluiden, arvojen vertailun. Laskemalla arvokkaina pitämillemme asioille hinnan, voimme asettaa ne keskinäiseen arvojärjestykseen. Koska emme voi saada kaikkea, meidän on tehtävä valintoja, ja se miten valitsemme, näyttää, mitä todella arvostamme. Näin arkinen elämämme on täynnä hintojen laskemista. Ajattelemme lähes kaikkea hintojen näkökulmasta!

Mikä rahassa siis suututtaa? Julkinen keskustelumme on täynnä hyvää. Haluamme tehdä hyvää toisillemme ja maailmasta paremman paikan: Kaikki haluavat pitää huolta luonnosta. Me kaikki arvostamme sairaanhoitajia ja varhaiskasvatusta. Suomalainen ruoantuotanto on turvattava. Lista on pitkä. Mutta miksi lehdissä ja studioissa ei puhuta hinnoista? Valtion budjettiriihi on nollasummapeliä ja politiikassa on nimenomaan ole kysymys asioiden arvottamisesta: mistä otamme pois, jotta voimme antaa muualle. Tämä näkyy myös arkisissa valinnoissa. Kuinka moni meistä todella on valmis luopumaan etelänmatkoista luonnon hyväksi? Jos suomalainen ruoka on parempaa, miksi kaupassa koriin tarttuu halvempi saksalainen? Jos väität erityisesti arvostavasi sairaanhoitajien työtä tai lapsesi päiväkodin hoitajaa, mikset samalla kerro, mistä omastasi olet valmis luopumaan heidän hyväkseen? Laskemalla hinnat arvostamillemme asioille, voimme verrata niitä muihin meille tärkeisiin hyödykkeisiin. Lätkimällä hintalaput vanhusten- ja sairaanhoidolle tai luonnonsuojelulle, näemme kuinka paljon niitä todella arvostamme. Kauniit puheet ja hyvesignalointi saattavat tosin tämän totuuden valossa maistua suolaisen katkeralta. VOIKO TOISINAAN KIIHKEÄ väite, että kaikelle ei pidä laskea hintaa, olla pelkkä kulttuurinen defenssi? Haluamme uskoa, että olemme hyviä ja inhimillisiä, mutta pelkäämme silti astua peilitaloon ja nähdä, millaisia todella olemme. Ehkä rahapuhe ahdistaa, koska se heijastaa eteemme syvimmät preferenssimme. Raha on vain arvon mitta, ei arvo itse. Siksi siitä puhumisen ei pitäisi nostattaa suuria tunteita. Kiihkeää keskustelua tulisi herättää vain asioiden, joiden arvoa rahan avulla mittaamme ja joita näin tarkastellen asetamme arvojärjestykseen. Tunnustamalla itsellemme tekojemme olevan heijastus todellisista arvoistamme, voimme alkaa pohtia, mikä elämässä oikeasti on hyvää ja oikein.

Ä! I D

E P I T

S E A

HAKU: lokakuu

helsinginekonomit.fi

Stipendihaku 2019 Tulevaisuuden tekijä, Helsingin Ekonomit tukee sinua matkalla menestykseen! Helsingin Ekonomit jakaa vuosittain Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskeleville kyltereille opiskelijastipendejä. Opiskelijoiden haettavana on neljä 1 000 euron stipendiä, joista vähintään yksi myönnetään Mikkelin yksikössä opiskeleville. Myöntämisperusteet: - Hyvä opintomenestys - Toiminnan suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus Lisätiedot: Marjaana Töyli, toiminnanjohtaja marjaana.toyli@heko.fi, p. 040 705 7788

Olemme noin 17 000 jäsenen ekonomiyhdistys Uudellamaalla. Luomme eväitä menestykseen ja mahdollistamme jäsenten osaamisen kehittämisen ja verkostoitumisen. Järjestämme vuosittain lähes 200 tapahtumaa, joihin opiskelijat ovat tervetulleita.

34 www.helsinginekonomit.fi

Unelmaduuni pelkkĂ¤ haave? Ei kauaa.

www.atalent.fi

Puheenjohtajalta

Missä on kyltereiden koti? TEKSTI: ARTTU AINE

SYKSYLLÄ 2015 KÄVELIN mursun viikset väpättäen ja innosta puhkuen kohti ensimmäisiä opiskelijabileitä KY-talolla. Päästyäni alakertsille olin hieman hämmentynyt: tässäkö on monien kymmenien miljoonien omaisuuden omaavan yhdistyksen juhlatilat? Repsottavia kattopaneeleja, ahdistava kuumuus, vessan kaakelit suoraan 80-luvulta, hätäpuhelu äidillekin meni suoraan vastaajaan, koska puhelimen palkit näyttivät nollaa. Asiaa ihmetellessäni joku tutoreista tokaisi minulle, että siirrymme joka tapauksessa kohta Otaniemeen, jonne saamme uudet tilat. Eipä ole näkynyt, mutta mennään siihen kohta. KY-talon alakertsi on muutamia kosmeettisia muutoksia lukuun ottamatta edelleen samassa kunnossa, mutta tähän on nyt tulossa muutos. Koko KY-talo menee nimittäin remonttiin kesällä 2020 ja sen valmistuttua taloa koristaa n.160 uutta opiskelija-asuntoa. Myös alakertsi saa osansa ja tarkoituksena on säilyttää se jatkossakin KY:n juhlatilana, nyt vain uuteen uskoon paremmin KY:läisten tarpeisiin sopivammaksi kunnostettuna. Mielestäni päätös KY-talon muuntamisesta opiskelija-asunnoiksi on oikea. On hyvä, että sellaisella sijainnilla olevalle rakennukselle saadaan vihdoin parempi käyttötarkoitus, varsinkin kun viime vuodet talo on seissyt käytännössä seitsemän kerrosta tyhjillään. Onhan KY-talo ollut ennenkin asumiskäytössä ja sen seitsemännessä kerroksessa asunut mm. presidentti Ahtisaari. Ehkä KY-talo toimii jatkossakin tulevaisuuden päättäjien ensiasuntona, aika näyttää. AALTO-YLIOPISTON KAUPPATIETEIDEN YLIOPPILAIDEN edustajisto antoi kokouksessaan 14.8. alustavan päätöksen opiskelijakeskus projektista irtautumisesta. Syitä päätök-

selle oli useita, mutta ne voidaan kiteyttää kolmeen eri kategoriaan, jotka ovat hiertäneet projektia jo pidemmän aikaa. Nämä kategoriat ovat projektin rahoitus, aikataulu ja näkemyserot talon lopullisesta tarkoituksesta. Rahoituksesta sen verran, että rahoituspohjaa ei ole saatu vastaamaan projektin korkeita kustannuksia. Alkuperäinen idea opiskelijakeskuksesta syntyi n. 2010, mutta varsinaisesti projektia aloitettiin edistämään 2015 vuoden loppupuolella, samana vuonna siis kun itse aloitin opintoni Otaniemessä. Projekti ei ole edennyt aikataulullisesti toiveidemme mukaisesti. Merkittävän osan KY-talon tiloista siirtyessä asuntokäyttöön, aikataulu uusien tilojen suhteen korostuu entisestään välttääksemme pidempiaikaisen palvelutason laskun. Näkemyserot projektin suhteen pohjautuvat hyvin pitkälti siihen, miten tiloja käytettäisiin keskuksen valmistuttua. Idea yhteisestä opiskelijakeskuksesta, jossa mahdollistetaan kohtaamiset eri tieteenalojen harjoittajien kesken on hieno, mutta totuus on se, että KY:llä on omat tilat tällä hetkellä ja KY tarvitsee omat tilat toimijoilleen myös jatkossa säilyttääkseen palvelutason ennallaan. LOPULLISEN PÄÄTÖKSEN PROJEKTIN jatkamisen suhteen edustajisto tekee kokouksessaan 26.9. - tuloksen luultavasti jo tiedät tätä lukiessasi. Kävi miten kävi, säilyy aatteellinen tahtotila KY:n siirtymisestä Otaniemeen ennallaan. Syksyn aikana tehdään suuria päätöksiä KY:n tulevaisuudesta ja juuri sinun äänelläsi on merkitystä. Kannustankin käyttämään sitä ja äänestämään sekä AYY:n, että KY:n edustajiston vaaleissa.

TIEDOTTAA KY TIEDOTTAA KY TIEDOTTAA KY TIEDOTTAA KY TIEDO

KY:llä tapahtuu Lokakuu: Autumn Festival 10.10. III-kierros 12.10 Mastes’ Night 12.10 Boston Night 13.10. Boston Night Afterparty 13.10 Sillis!??!?!! 25.10. KY-SUB: Around the World sitsit Marraskuu: 1.11. Halloween sitsit 7.11. Syksyn lauluilta 15.11. Mursujuhla 30.11. Masters’ Committee: Pre-Christmas Party Joulukuu: 4.12 Summer Job Night 5.12. KY’s Independence Day Eve 7.12. NESU-KY: Vuoden vikat sitsit 13.12. Puurojuhla

Seuraathan jo näitä? KY – Aalto University Business Students KY Today / KY Events / KY Career

ky_1911

OTTAA KY TIEDOTTAA KY TIEDOTTAA KY TIEDOTTAA KY TIEDOTTAA

Kylteri, muista äänestää! Sekä KY:n että AYY:n edustajistovaalit käydään jälleen loka-marraskuussa 28.10-5.11. Ehdolle voi asettua 2.10. asti. KY:n edustajisto on KY:n ylin päättävä elin ja tulevalla kaudella edessä on monta tärkeää päätöstä. Miltä näyttää kyltereiden tulevaisuus Otaniemessä? AYY:n edustajisto puolestaan käyttää yhteisen ylioppilaskuntamme ylintä päätösvaltaa. Ketkä ajavat kyltereiden etua seuraavan kahden vuoden ajan Otaniemessä? Vielä ehdit asettua ehdolle! Lisää tietoa vaaleista löytyy KY:n nettisivuilta. Molemmat vaalit toteutetaan sähköisesti, joten äänestäminen on helppoa ja sen voi tehdä missä vaan. Äänestä ja vaikuta!

Kylteri, hyödynnä etusi! KY:n jäsenenä saat normaalien opiskelija-alennusten lisäksi vielä valikoituja erikoisetuja. Niihin olet oikeutettu vilauttamalla säihkyvää KY:n jäsentarraasi, joka on nykyään jatkuvasti voimassa eikä siis vaadi vuosittaista päivittämistä. Vaihtoehtoisesti voit käyttää Frank Appin opiskelijakorttia, jos haet lisäksi puhelimesi kuoreen KY-tarran. Kurkkaa kaikki edut osoitteesta www.ky.fi/kybenefits.

Uusin lisäys KY-tuoteperheeseen: KY t-paita Uusi KY t-paita on tuorein lisäys KY-tuoteperheeseen. Tämä korkealaatuinen t-paita on R-Collectionin valmistama suomalaisesta puuvillasta ja maksaa 25e. Hanki omasi KY:n toimistolta toimiston aukioloaikoina: Espilä ma-to klo 13-17 ja Töölö pe klo 15-17.

Kolumni

Vahva ja itsenäinen TEKSTI: TAIKA NUMMI KUVA: ANNUKKA LAINE

“Kanka ite” oli ensimmäisiä mantroja, joita aloin hokemaan vanhemmilleni – ja poljin päälle jalkaa varmistaakseni, että viesti todellakin meni perille. En halunnut kenenkään apua. Olin itsepäinen lapsenalku, joka tiesi itse tasan tarkkaa miten asiat hoidettiin ja mikä oli minulle itselleni parhaaksi. Pärjäsin minusta oikein hyvin itse, enkä tarvinnut kenenkään muunapua. Itsepäisyys ei loppunut “känkkäränkkä”-ikään, vaan muutti muotoaan siihen kaikkein kauheimpaan – murrosikään. Teiniminä ei kestänyt lainkaan isää, joka varmisti joka aamu ennen kouluun lähtöä, että ”tulihan hanskat mukaan” ja ”kai muistit ottaa kotiavaimet”. Halusin itse päättää milloin siivoan ja miten sen teen. Jos ei menty minun aikataulujen mukaan, niin siivotkoon muut ilman minua. Tiesin muutenkin kaiken tietenkin parhaiten. Pärjäsin minusta oikein hyvin itse enkä tarvinnut kenenkään muun apua. Sitten muutin niin pian kuin vain mahdollista kotoa pois, jotta saisin vihdoinkin elää omien sääntöjeni mukaan. Ja tajusin äkkiä, että en pärjännyt lainkaan hyvin itse ja tarvitsin kipeästi muidenkin apua. MYÖNNÄN: EN OLE koskaan ollut hyvä tiimipelaaja. Olen aina ollut pikemminkin yksinäinen susi, joka mieluiten tekisi kaikki yliopistonkin ryhmätyöt alusta loppuun yksin. En usko, että saisin paremman lopputuloksen aikaan, mutta voisin tehdä juuri oman visioni mukaisen työn – ja mikä parasta – kaikkeen turhaan koordinoimiseen tai keskusteluun ei menisi aikaa. Minua stressaa, kun en pysty kontrolloimaan kaikkea ja kaikkia. Valitettava uutinen minunkaltaisille mikromanageeraajille ja oman napansa ympäripyörijöille on se, että yritysmaailmaan tiimityö on tullut jäädäkseen. Passiivis-agressiivisten narsistien kultakausi työpaikoilla on historiaa ja voimme nykyään puhua työyhteisöistä, joista parhaimmillaan löytyy iso voimavara, etenkin kriisi- ja muutostilanteissa. Kerta toisensa jälkeen hyvin toimivat tiimit ovat osoittaneet päihittävänsä yksin puurtavat erakot tehtävässä kuin tehtävässä. Onko tiimi toimiva ja johdetaanko sitä oikein, on asia erikseen, mutta siitä voidaan olla varmoja, että tiimityöskentelyn kehittämiseen on kannattavaa satsata yrityksen resursseja.

ELÄMÄSSÄ VÄLILLÄ TUNTUU kuitenkin siltä, että pitäisi pystyä pärjäämään täysin itse – niinhän kaikki muutkin pärjäävät. Tulisi olla vahva itsenäinen nainen, joka ei tarvitse ketään eikä mitään. Minähän en ole se 21–vuotias kauppakorkeakoulun opiskelija, joka pyytää isän apua raha-asioissa tai vie kotiin pyykkiä pestäväksi kun huomaa, että sitä on kasaantunut aivan liikaa kämpän nurkkaan. En ole se nainen, joka soittelee äidille aina kun voi vähänkin huonommin tai jokin menee pieleen. Minä olen vahva ja itsenäinen. Näin sanon peililleni. Mutta saanko joskus myös olla herkkä, särkyvä ja vain käpertyä jonkun syliin?

Kylteri kyseenalaistaa

Perusopintojen perusteet TEKSTI: TOIMITUS

Mursu, tervetuloa kuulemma Suomen parhaaseen kauppakorkeakouluun! Kuten aina, uudet opiskelijat ovat täynnä kysymyksiä tulevasta kuin kaiken kokeneiden kyltereiden vappumaljat viikkoa ennen työväen juhlaa. Siksi vanhempi tieteenharjoittaja haluaa muistaa mursuja lyhyellä ennustuksella tulevasta vuodesta. Ennen kuin huomaattekaan, teidät pakotetaan palaamaan orientaation ihanuuksista Mycoursesin kautta lähtöruutuun. Lukuvuotenne alku täyttyy luutavasti ahteria koettelevista massaluennoista, joille koko vuosikurssinne kokoontuu kuulemaan milloin minkäkin alan perusteista. Vaikka luennot ovat pääosin yllättävän hyviä, saattaa aivosi huomaamatta tuudittautua oppimista liikaakin hidastavalle delta-taajuudelle. Taulukkolaskennan ja analyytiikan kurssilla teille rakentuu mielikuva aikaansa seuraavasta digiyliopistosta. Kuitenkin tilastotieteen perusteiden alkaessa hölmö harhaluulonne tylysti romutetaan ja pääsette vielä kerran kokemaan vanhat hyvä ajat: kotitehtävät palautetaan tietysti ruutupaperilla pahvilaatikkoon ja oikeat ratkaisut saa kätevästi liitutaulun nurkasta joka viikko eri aikaan päättyvän luennon lopuksi. Yliopistojen rooli nyky-yhteiskunnassa on moninainen, mutta opetuksen ohessa tarjottavan immersiivisen museokokemuksen hyödyllisyyttä pohditaan vielä. Kaikesta huolimatta Aallossa vallitsee kyllä eteenpäin menemisen kulttuuri. Suomen Ekonomit palkitsi juuri muun muassa Seppo Ikäheimon verkko-opetuksen kehittäjänä. Vaikka viime vuoden mursu muistaa laskentatoimen perusteet lähinnä torstai-iltaisista piirtoheitinsulkeisista, on mahdollista, että te uudet tulijat pääsette jo nauttimaan ilmeisen innovoinnin hedelmistä. Oikeudellista vastuunvapautusta varten on todettava, että tämä kirjoitus perustuu suoraan ekstrapolaatiomallinnukseen. Kirjoittaja toivoo sydämestään, että keväällä olette omakohtaisen kokemuksen kautta oppineet, että historialliseen toteumaan perustuvat ennusteet eivät aina pidä paikkaansa.

Virheiden tekemisestä TEKSTI: JOONAS REMES KUVA: ATTE MAKKONEN Virheet kuuluvat elämän kokonaisuuteen. Virhe voi olla väärän kassajonon valitseminen lähikaupassa tai koko elämän suunnan kääntävä moka. Kauhean helposti virheitä pelkää tai niiltä ummistaa silmänsä. Kun aloitin digitalisoimaan opetusta Aallossa, tein paljon virheitä. Jo arjen ja oman hyvinvoinnin takia oli pakko hyväksyä, että uutta aloittaessa tulee välillä väistämättä pataan. Kognitiiviset vinoumat liittyvät läheisesti virheiden tekemiseen. Harhat ja virheiden tekemisen taito nivoutuvat yhteen. Esimerkiksi vahvistusvinouma voi helposti toimia defenssinä. Kun oppii hyväksymään virheet, myös harhojen vaikutus vähenee. Avoimella mielellä virheisiin voi suhtautua

analyyttisemmin, jolloin niistä on helpompi ottaa opiksi. Välillä kannattaa miettiä, kuinka kriittinen on itselleen. Jos tuntuu, että ei koskaan mokaa, kannattaa tarkistaa istuuko sohvalla turvavyö päällä ja kypärä päässä. Jos ei haasta itseään, on hankala päästä elämässä eteenpäin. Virheiden tekemistä kannattaa harjoitella. Kun oppii sietämään virheestä seuraavaa hetkellistä huonouden tunnetta, taito auttaa eteenpäin kaikkialla elämässä.

PANU ERÄSTÖ Tieto- ja palvelutalouden laitoksen yliopistonlehtori

Seuraava Kylteri ilmestyy joulukuussa. Anna palautetta lehdestĂ¤: kylteri.fi/palaute 43