Kylteri 3/2018 by Kylteri

3/2018

Tupakan ja turkiksien taistelu kuolemaa vastaan

Pääkirjoitus

Kylttyyri, kylttyyri

low’n jälkeisen jokavuotisen kulttuurikrapulan ja sitten kasvaneen kulttuuriruokahalun kourissa jouduin myöntämään itselleni nolon tosiasian: en ollut koko elämäni aikana käynyt oopperassa. Pyrin kuitenkin heti perään uskottelemaan itselleni olevani riittävän kulturelli. Olenhan sentään käynyt elämäni aikana teattereissa, konserteissa, festareilla ja museoissa, myös niissä erikoisemmissa ja vaikeammin nautittavissa. Sitä paitsi monen irvileuan mielestä kuulun lisäksi tämän lehden teon kautta Suomen kulturellien kuplaan, toimittajiin. Mietin mielessäni, uskallanko paljastaa kulttuurivajeeni muille vai esitänkö tarvittaessa tuntevani oopperan kulttiteokset ja protokollat. Hetken asiaa pähkäiltyäni tajusin koko ajatuskulun hupsuuden. Kulttuurimuotojen ja niissä käytettyjen minuuttien laskeminen ja niillä pröystäily tai niiden häpeily on turhaa. Ystäväni kanssa hymähtelimme ihmisten sosiaalisen median päivityksille, joissa julistetaan: ”Ilta teatterissa. No nyt tuli kulttuuria kerrakseen!” Tuskin kenenkään aidosti kulturellin ihmisen tarvitsee leuhkia kulttuurielämyksillään saadakseen niistä aitoa nautintoa. Kulttuurista nauttiminen voi olla kallista tai halpaa, vaikeaa tai helppoa ja hidasta tai nopeaa. Elektronisen musiikin kakofonia ja viulujen sulosoinnut voivat yhtä hyvin olla elektronisen musiikin sulosointuja ja viulujen kakofoniaa. Kulttuurimuotojen katsominen nenänvartta pitkin on pölyttynyttä ja loukkaavaa. Siksi aina välillä voi olla hyvä hypätä sinne väärälle puolelle. Niinpä varasin liput Kansallisoopperaan, jota luotsaa tässä lehdessä haastateltu Gita Kadambi. Kuka tietää – ensi vuonna tähän aikaan saatan olla vakiokasvo Oopperan katsomossa. LASSE KAARTINEN PÄÄTOIMITTAJA

PÄÄTOIMITTAJA Lasse Kaartinen 040 414 6192 lasse.kaartinen@kyweb.fi TOIMITUSSIHTEERI Katri Niemi ART DIRECTOR Annukka Laine 040 353 8287 annukka.laine@kyweb.fi ILMOITUSMYYNTI Rasmus Mäkinen 040 353 8282 rasmus.makinen@kyweb.fi

Kylteri on Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti. Syksyllä 1999 perustettu lehti esittelee tuoreita näkökulmia ja kiinnostavia tekijöitä.

TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA: Minttu Aarniovuori Maija Hirvo Juulia Jokinen Lasse Kaartinen Jaakko Kahilaniemi Vivi Kiukkanen Annukka Laine Katri Niemi Markus Nieminen Atte Makkonen

KANNEN KUVA Jaakko Kahilaniemi JULKAISIJA KY-säätiö Konemiehentie 4 02150 Espoo PAINO Grano PAPERI Edixion 250 g Edixion 100 g PAINOS 1000 ISSN - L 1457 - 0890 ISSN 1457 - 0890

Haluatko kirjoittaa, kuvata tai kuvittaa Kylteriin? kylteri@kyweb.fi

Tekijät

”Samalla viikolla kun kirjoitin esseen, tein kävelylenkin Vantaalta Riihimäelle. Kertooko se silloisesta mielentilasta jotain?” Markus Nieminen tutkiskelee esseessään kauppatieteilijöiden kovien arvojen imagoa.

”Kiinnostun koko ajan enemmän asioista, joista pidin lapsena.” Vivi Kiukkanen teki ensimmäisen lehtijuttunsa kauppatieteilijöistä, jotka ovat hylänneet kauppatieteellisen uran.

3 5 8 10 18 20 28 32 35 36 39 40 42

Pääkirjoitus Kylttyyri, kylttyyri Tekijät Osavuosikatsaus Töölöläinen tehtaanjohtaja Kysyimme Muotisuunnittelija Sasu Kauppi vastasi Kansijuttu Kuolevilla aloilla Ekonomit ja niiden olinpaikat Essee Kauppatieteiden epäilyttävät arvot Kolumni Unelmia kuukausimaksulla Kylteri Labs Puheenjohtajalta Miksi me ollaan täällä? KY tiedottaa Henkilökohtaista Peter Nyberg

Osavuosikatsaus luvut: toimitus taitto: Juulia Jokinen

Vuonna 2000 turkistiloja oli 1722 kappaletta. Vuonna 2015 jäljellä oli 931 tilaa.

Turkisala tuotti vuonna 2015 44,3 miljoonaa euroa verotuloja.

Tupakkajätti Philip Morrisin liikevaihto oli viime vuonna yli 78 miljardia dollaria.

Sosiaali- ja terveysministeriö tavoittelee savutonta Suomea vuoteen 2030 mennessä.

WHO arvioi, että vuonna 2025 maailmassa on miljardi tupakoitsĳaa. Gita Kadambi valittiin Kansallisoopperan pääjohtajaksi 45 hakĳan joukosta.

Kadambilla on Kansallisoopperassa yli 500 alaista.

Vaatesuunnittelĳa Sasu Kauppi aloitti Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 2006.

Heinäkuun keskilämpötila Suomessa oli mittaushistorian korkein, 19,6 astetta.

Töölöläinen tehtaanjohtaja Gita Kadambi johtaa Suomen Kansallisoopperaa ja -balettia. Ihmiset ja työilmapiiri ovat keskiössä ja tärkeintä on olla avoin ja kunnioittava – kuitenkaan pelkäämättä vaikeisiin asioihin tarttumista.

TEKSTI KATRI NIEMI KUVAT ANNUKKA LAINE

ARVA MANNERHEIMINTIELLÄ aamuruuhkassa jonottava tietää kulkevansa Töölönlahden kohdalla eräänlaisen tehtaan ohi. Rakennus tunnetaan paremmin Suomen kansallisoopperana ja -balettina, mutta talossa myös valmistetaan lähes kaikki, mitä yleisö lavalla näkee, muun muassa kenkiä ja vaatteita. Suutarit ja räätälit ovat osa oopperan huippuammattilaisia, joita yhteensä illan näytökseen osallistuu jopa kolmesataa. Tehdasta luotsaa eteenpäin Gita Kadambi, Suomen kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja. Pääjohtajan tehtäviin kuuluu toiminnan ja hallinnon johtaminen, budjetin seuranta, yhteistyö kansallisoopperan ja -baletin hallituksen kanssa sekä henkilöstöasiat. Taiteellista puolta johdetaan erikseen: oopperan taiteellinen johtaja on Lilli Paasikivi ja baletin taiteellinen johtaja Madeleine Onne.

sekä esittävän taiteilijan pätevyys. Hän kuitenkin kertoo aina tietäneensä, että pianistia hänestä ei tule. Kadambi työskenteli Savonlinnan Oopperajuhlilla musiikkijärjestäjänä ja myöhemmin siirtyi Radion sinfoniaorkesterin apulaisintendentiksi eli muusikoiden esimieheksi. Sieltä hänet imaistiin Yleisradion HR-päälliköksi ja sittemmin HR-partneriksi. ”Ylellä opin paljon prosesseista, henkilöstöjohtamisesta, johtamisesta ylipäänsä nimenomaan isossa organisaatiossa”, Kadambi kertoo. Myöhemmin Helsingin kaupunginorkesterin intendentin paikka tuli hakuun ja Kadambi valittiin tehtävään. Intendentti on kuin orkesterin toimitusjohtaja eli vastaa taloudesta, henkilöstöstä ja taiteellisesta suunnittelusta. Vuoden 2018 alussa Kadambi aloitti uudessa tehtävässään Suomen kansallisoopperan ja -baletin pääjohtajana.

KADAMBIN MONIPOLVISEN URAN kerryttämät kokemukset antavat eväät vaativaan johtotehtävään. Hän on työskennellyt niin taiteen kuin johtamisenkin parissa. Kadambilla on kaksi tutkintoa musiikin saralta: musiikkikasvattajan

MUSIIKKI ON KIEHTONUT Kadambia lapsesta asti. ”Joskus viisivuotiaana olin tapaillut tuttavien pianoa ja he totesivat, että toi on varmaan aika musikaalinen, kannattaisi laittaa se johonkin.” 11

”Onnistumista esimiestehtävissä aina tavallaan määrittää se, miten vaikeuksista selviää ja miten haasteet ratkaisee.”

Kiinnostus johtamiseen taas on herännyt työtehtävien myötä. Kadambi kertoo olleensa aina todella kiinnostunut ihmisistä, mutta saatuaan esimiesvastuuta kiinnostuneensa nimenomaan johtamisesta enemmän. Työskennellessään Helsingin kaupunginorkesterin intendenttinä Kadambille tarjoutui mahdollisuus suorittaa Aalto University Executive Educationissa kaksivuotinen EMBA-tutkinto. ”Siinä kohtaa se oli hirveän hyvä koulutus”, Kadambi kertoo. Koulussa opittua sai heti soveltaa käytännössä ja kurssitehtävien kehittämiskohteet oli löydettävä omasta työstä. Kadambi oppi liiketoiminnasta ja liiketoimintajohtamisesta, johon siihen mennessä ei ollut perehtynyt kuin käytännön kautta.

KUN KADAMBI JOHTAA, ihmiset ja työilmapiiri ovat keskiössä. Tärkeintä on olla avoin ja kunnioittava ihmisiä kohtaan kuitenkaan pelkäämättä vaikeisiin asioihin tarttumista. Alaiset ja työkaverit kuvaavat Kadambia avoimeksi ja läsnäolevaksi mutta toisaalta myös määrätietoiseksi johtajaksi. Johtamistaitoja ovat kasvattaneet erityisesti suurimmat väännöt. ”Onnistumista esimiestehtävissä aina tavallaan määrittää se, miten vaikeuksista selviää ja miten haasteet ratkaisee”, Kadambi sanoo. Vaikka on aidosti ratkaisukeskeinen, pitää myös luottaa omiin alaisiinsa. Esimerkiksi Kansallisoopperassa ja -baletissa työskentelee huippuammattilaisia, joiden asiantuntemukselle täytyy antaa tilaa ja itse toimia vain sparraajana. Vaikka välillä tuntuu, että itse tehden kaikki sujuu nopeiten, pitää muistaa delegoida. Luovassa organisaatiossa on johdettava modernisti. Johtaja ei sano ja tee vaan luottaa asiantuntijoihin, jotka vaikuttavat siihen, mitä tehdään ja miten. TAITEILIJOIDEN JOHTAMINEN vertautuu Kadambin mukaan minkä tahansa alan huippuasiantuntijan johtamiseen. Erityispiirteet syntyvät siitä, että monelle taiteilijalle työ on kutsumus ja sitä tehdään mielettömällä intohimolla ja äärimmäisen omistautuneesti. Taiteilijan työssä myös taiteilijan oma persoona on vahvasti läsnä, mikä synnyttää työhön intensiteetin ja eteenpäinpyrkivyyden. Johtamisen kannalta tämä on sekä etu että haaste. Taiteilijoiden johtajan pitää nimittäin osata asettaa myös rajoja. Erityispiirteistään huolimatta Kansallisooppera on ihan tavallinen työpaikka, jossa vallitsevat tietyt pelisäännöt ja normit. Taiteilijat ovat aina etsineet työstään mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Kadambin mielestä tämä ajattelu on nyttemmin levinnyt myös muualle työelämään ja tuonut muita aloja lähemmäs taiteilijoita. Myös arvojen tärkeys – niin taiteessa kuin muuallakin – näkyy nyt vahvemmin kuin ennen. Kansallisooppera ja -baletti työllistää reilut 550 vakituista työntekijää ja sen lisäksi laajan joukon tuntipalkkaisia, freelancereita ja määräaikaisia vuodessa. Lähes kaikki tehdään alusta alkaen itse ja kuten sanottu, iltanäytös oopperassa työllistää la-

valla ja sen läheisyydessä jopa kolmesataa ihmistä. Tähän on laskettuna esimerkiksi kuoro, orkesteri, solistit, kampaamo, maski, puvusto ja tekniikka. ”Siitä se lumous syntyy”, henkäisee Kadambi. NÄMÄ HUIPPUAMMATTILAISET EIVÄT työskentele turhaan: ooppera ja baletti todella kiinnostavat suomalaisia vuonna 2018. Näytöksiä ei esitetä tyhjille katsomoille, vaan esimerkiksi 13

Näytöksiä ei esitetä tyhjille katsomoille, vaan esimerkiksi viime kevään täyttöaste päänäyttämöllä oli 93 prosenttia.

viime kevään täyttöaste päänäyttämöllä oli 93 prosenttia. ”Se on kansainvälisestikin hurja luku”, kehuu Kadambi. Talossa tehdään jatkuvasti työtä sen eteen, että uudet ihmiset löytäisivät tiensä oopperan ja baletin äärelle. Kynnystä yritetään madaltaa ja näytöksiä suunnitellaan erilaisille sidosryhmille. Ohjelmistossa on ollut esimerkiksi Oopperan kummitus, sirkuksen ja oopperan yhdistelmä CircOpera sekä yhdessä suomalaisen sellometallibändi Apocalyptican kanssa toteutettu Indigo. Katsojia houkuttelevat myös ihastuttavat balettiklassikot Prinsessa Ruususesta Pähkinänsärkijään. Ja Suomessa kun ollaan, on tarjolla ollut tietysti myös muumibalettia. ”Meidän täytyy tarjota asioita, joista lapset, isovanhemmat ja perheet kiinnostuvat. Pelkästään ooppera- ja balettiharrastajien kiinnostus ei riitä. Kaikessa on kuitenkin tärkeintä se, että kaikki mitä tehdään, tehdään hyvin ja laadukkaasti”, Kadambi kuvaa tarjontaa. Oopperaa ja balettia seurataan ympäri Suomea myös suoratoistoina ja televisiosta. Viime vuonna lähetyksiä seurasi satoja tuhansia suomalaisia. Kadambin mukaan moni saa suoratoistoista ja televisioista kipinän tulla katsomaan suomalaista oopperaa ja balettia myös sen sykkivään sydämeen, oopperataloon.

KANSALLISOOPPERAN JA - BALETIN nettisivuilla kerrotaan yhteiskunnan tukevan ooppera- ja balettitaidetta, jotta jokaisella olisi mahdollisuus nauttia esityksistä. Rahoituksesta lähes 73 prosenttia tuli vuonna 2017 opetus- ja kulttuuriministeriön kautta veikkausvoittovaroista. Lisäksi valtiolta saatiin 12,2 miljoonan euron avustus Senaatti-kiinteistöjen omistaman oopperatalon vuokraa varten. Mihin suomalaiset oikeastaan tarvitsevat yhteistä oopperataloa? ”Meillä on tässä maassa ihan hirvittävän vahva sekä baletin että klassisen musiikin perinne ja olemme olleet siinä pitkään pioneereja. Jos meillä ei olisi tällaista kansallista instituutiota, kyllä se kertoisi jotain meistä yhteiskuntana”, Kadambi perustelee. Se, että baletti- ja oopperalaitos on kansallinen, ei tee siitä Kadambin mukaan staattista instituutiota, vaan nimenomaan velvoittaa jatkuvasti oikeuttamaan paikkansa osana suomalaista kulttuuriyhteiskuntaa. ”Meillä on velvollisuus olla mahdollisimman korkeatasoinen, kyetä vertautumaan kansainvälisesti ja tarjota suomalaisille mahdollisuus nähdä myös kansainvälisiä huippuja laulamassa, tanssimassa ja johtamassa esityksiä. Koen, että ilman Kansallisoopperaa ja -balettia Suomi olisi kulttuurisesti todella paljon köyhempi kansakunta.”

KY, tiedätkö mitä omistat? Perustamisvuosi 2004, töitä opiskelijoille ja vastavalmistuneille, muista liittyä rekisteriin... näille faktoille altistuu suunnilleen jokainen kauppislainen jossain kohtaa opintojaan. KY:n yhdessä Prodekon ja Prodekon alumnien kanssa omistama rekrytointiyritys perustettiinkin alunperin edesauttamaan tuotantotalouden opiskelijoiden fiksua työllistymistä oman alan töihin. KY:n tultua mukaan vuonna 2012 myös kaupallisen alan osaajien jeesaaminen tuli osaksi yrityksen agendaa ja nimi vaihtui Prodeko Recruitingista aTalent Recruitingiksi.

aTalent numeroina: 2 toimistoa: Helsingissä ja Tallinnassa

65 työntekijää...

Keskimääräinen kahvinkulutus 3,5 kuppia päivässä

...joista 27 suorittaa opintojaan töiden ohessa

Tänä päivänä aTalent työllistää 65 eri alojen ammattilaista ja Aallon kauppiksenkin kasvatteja on yrityksen palveluksessa reilut 15. Kasvunäkymät tuleville vuosille ovat valoisat ja vuonna 2017 toteutunut +50% kasvuvauhti on tavoitteena myös tuleville vuosille. aTalent palvelee opiskelijoita ja vastavalmistuneita monin tavoin ja pyrkii tulevaisuudessa tarjoamaan palveluita myös pidemmällä työelämässä oleville.

470 välitettyä osaajaa

4,4M€ liikevaihto

2 toimistokoiran vierailua kuukaudessa

17 www.atalent.fi

Kysyimme

Mikä muodissa mättää, Sasu Kauppi?

TEKSTI MINTTU AARNIOVUORI KUVA ATTE MAKKONEN

Kun muotisuunnittelija Sasu Kauppi ei suunnittele kenkiä Kanye Westin Yeezy-merkille Los Angelesissa tai työstä omaa SSU-vaatemallistoaan Helsingissä, hän kaivaa läppärin esiin ja tekee musiikkia suomalaisille artisteille.

Mistä inspiroidut? Viime aikoina olen työstänyt uusia printtejä omaan mallistooni ja tietoisesti yrittänyt tehdä jotain luovempaa ja erilaista kuin muut merkit. Olen ammentanut inspiraatiota erityisesti 80-luvun pyöräilyskenen väreistä ja grafiikoista. Pyöräilen paljon ja haluan tehdä vaatteita, jotka oikeasti sopivat urheiluun sen sijaan, että vain näyttäisivät siltä.

tata tän kuvan, kun mulla on varaa tähän tuotteeseen”. Ennen se oli sellaisen vanhemman jengin, yli 40-vuotiaiden juttu, että vedetään luikkareissa ja chaneleissa. Nyt se on tuotu katumuotiin Vetementsin kaltaisten merkkien kautta. Musta se on vaan jotenkin väärin. Ainoa syy, miksi mä voin pitää Yeezyjä tai postata niistä kuvia on se, että mä olen itse messissä siinä ja suunnittelen niitä.

Mistä ostat omat vaatteesi? En juuri osta vaatteita, vaan saan lähes kaiken jostain. Ebaysta saatan tilata vintage-vaatteita, kuten oikeasti Havaijilla valmistettuja havaijipaitoja. Lisäksi ostelen Santa Cruzin T-paitoja keräilyhengessä. Kenkiä ostan melko paljon, ainakin kymmenen paria vuodessa. En halua enää käyttää high fashion -merkkejä, sillä tuntuu, että niiden aika oli kymmenen vuotta sitten. Nykyään workwear-tyylinen rennompi pukeutuminen on kovempi juttu. Tästä esimerkkinä se, miten monet skedekaupat myyvät nykyään entisiä työvaatemerkkejä, kuten Dickiesiä.

Miten suomalaisella muodilla menee? Tuntuu edelleen, ettei muotia arvosteta Suomessa yhtä paljon kuin muuta muotoilua kuin jotain aaltovaaseja. Muotoilu jakaantuu tavallaan kahteen: on kovaa muotoilua, kuten teollinen muotoilu ja pehmeää muotoilua, kuten muotisuunnittelu. Pehmeää muotoilua arvostetaan aina vähemmän. Suomessa on paljon taitavia tekijöitä, jotka ovat lähteneet maailmalle tekemään uraa isoissa kansainvälisissä muotitaloissa. On hassua, että Aallosta valmistuvat suunnittelijat esittelevät loppunäytöksessä jonkun aivan holtittoman ja todella erikoisen malliston ja sitten päätyvät töihin Tom Fordille tekemään hyvin erilaista suunnittelua.

Mikä muodissa mättää? Olen itse luopunut vaatealalle tyypillisestä kausiajattelusta, jossa merkkien on lanseerattava tietty määrä mallistoja vuodessa. Pidän sitä todella vanhanaikaisena ja jopa älyttömänä systeeminä. Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi saada uudet vaatteet puolen vuoden tai jopa kolmen kuukauden välein? Myös suunnittelijat kärsivät liian nopeasta kierrosta, sillä työtahti on nopea. Toivoisin, että valta siirtyisi jälleenmyyjiltä enemmän merkeille itselleen ja uusia mallistoja myytäisiin vain muutaman viikon ajan, kuten esimerkiksi Supreme jo tekee. Jotain vuosia sitten yleistyi ajatus, että ”mä voin pos-

Miten suomalaiset pukeutuvat? Helsingissä nuoret pukeutuvat nykyään ihan hyvin. Kun itse olin 16, pukeutuminen oli tapa osoittaa kuuluvansa johonkin tiettyyn ryhmään, kuten hevarit tai skeittarit. Siinä ei oikeastaan siis ollut kyse muodista. Nykyään nuoret pukeutuvat enemmän muodin mukaisesti. Muistan, kun jokunen vuosi sitten takaisin Suomeen ulkomailta, ja yhtäkkiä kaikilla pissiksillä oli pilottitakit, jollaisia itsekin tein omaan mallistooni jo vuonna 2006. Olin silleen että häh. En tällä hetkellä yhtään kestä nähdä niitä. Ehkä taas 10 vuoden päästä.

KUOLEVILLA ALOILLA Niin tupakan kuin turkiksienkin eettisyyttä on kyseenalaistettu ja ulkopuoliselle niiden markkinat vaikuttavat kuolevilta. Kylteri otti selvää alojen tulevaisuuden näkymistä. TEKSTI LASSE KAARTINEN KUVAT JAAKKO KAHILANIEMI

LILIHAVIKSI KASVATETTUJA KETTUJA uimassa jätöksissään ritilähäkeissä suomalaisilla turkistiloilla – suomalaisille tutuksi tullutta kuvastoa viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Kohut ja yleinen asenneilmaston muutos ovat vaikuttaneet turkisalaan: turkistilojen määrä on 2000luvun kuluessa liki puolittunut. Silti turkisala porskuttaa ja vuonna 2014 turkiksia vietiin Suomesta ulkomaille vielä 460 miljoonan euron arvosta. Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto ei näe tilannetta kuitenkaan hälyttävänä: ”Turkisalalla suhdannevaihtelut ovat aina olleet merkittäviä ja alan syklisyys on tuttua tuottajille. Tämänhetkistä alhaista hintaa selittää ennen kaikkea vuosikymmenen alussa ollut korkeasuhdanne, jolloin myynti Kiinaan oli runsasta”, sanoo Olli-Pekka Nissinen, Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton (Profur) viestintäjohtaja. Turkistilojen vähentymiseen Nissisellä on myös selitys: muiden maaseutualojen tavoin turkistarhauksessa tilojen koot ovat kasvaneet lukumäärän vähetessä.

”Itse asiassa eläinmäärät ovat ihan samalla tasolla kuin 1980-90-luvuilla. Ala ei ole näivettynyt toisin kuin jotkut kriitikot väittävät.” ASENNEILMAPIIRIN MUUTOS MYLLERTÄÄ myös tupakka-alalla. Tupakointi on vähentynyt runsaasti ja trendin uskotaan jatkuvan tulevaisuudessakin. Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että vuonna 2025 noin miljardi ihmistä polttaa tupakkaa. Sosiaali- ja terveysministeriö kaavailee Suomesta savutonta vuoteen 2030 mennessä. Lienee kiistatonta, että tupakka-alan tulevaisuuden ympärillä leijailee mustia savupilviä. Vielä ei kuitenkaan olla konkurssissa: vuonna 2017 tupakkajätti Philip Morrisin (PMI) liikevaihto oli yli 78 miljardia dollaria. Philip Morrisin brändeihin kuuluvat sellaiset jättitupakkamerkit kuten L&M ja Marlboro. WHO:n ennusteet ja sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteet Philip Morris näyttää kuitenkin ottaneen tosissaan. Viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista Philip Morris Finland Oy:ssä vastaavan Päivi Mononen-Mikkilän sähköpostin

allekirjoituksessa komeilee slogan: ”Designing a Smoke-Free Future@PMI”, siis Philip Morris International suunnittelemassa savutonta tulevaisuutta. PMI:n mielestä sosiaali- ja terveysministeriön tavoite savuttomuudesta vuoteen 2030 mennessä on saavutettavissa oleva tavoite. ”Tavoite on epärealistinen, jos samanaikaisesti savuttomuuden kanssa pyritään nikotiinittomuuteen”, sanoo Mononen-Mikkilä. Siksi Philip Morrisin fokuksessa ovatkin nyt savuttomat tupakkatuotteet, kärjessä sähkötupakka ja kuumennettavat mutta ei palavat tupakkatuotteet. Ensimmäinen kyseistä teknologiaa edustava tuote, IQOS, on lanseerattu jo 35 maassa, joihin ei kuulu Suomi. ON KIINNOSTAVAA, ETTÄ tupakka-ala kampanjoi nyt itse savuttoman tulevaisuuden puolesta. Sen motiivi tehdä niin on aiheellista kyseenalaistaa. Onko kovinkaan eettistä samanaikaisesti kampanjoida savuttoman tulevaisuuden puolesta ja toisaalta pyrkiä myymään entistä enemmän nikotiinituotteita?

Viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista Philip Morris Finland Oy:ssä vastaavan Päivi MononenMikkilän sähköpostin allekirjoituksessa komeilee slogan: “Designing a Smoke-Free Future@PMI ”

Mononen-Mikkilän mukaan uusien tuotteiden kohderyhmänä ovat aikuiset tupakoitsijat: ne, jotka pitäytyisivät perinteisessä tupakassa ilman uusia, vähemmän haitallisia vaihtoehtoja. ”Tutkimukset vahvistavat laajasti, että vaikka nikotiini ei ole riskitöntä, se ei ole tupakkasairauksien ja -kuolemien pääasiallinen aiheuttaja. Syynä ovat erityisesti tupakan palamisesta aiheutuva savu ja sen mukana hengitettävät myrkylliset yhdisteet”, Mononen-Mikkilä sanoo. Tupakka-alalla toimiminen on erilaista kuin muilla aloilla. Vaikka markkina on olemassa, sen lisääminen perinteisin keinoin on haastavaa. Mainonta on kiellettyä ja brändien näkyvyys lailla erityisen rajoitettua: askit on kaupoissa piilotettu ja seuraavaksi merkkien logoja kaavaillaan poistettavaksi. Miten onnistuu brändien rakentaminen näin rajoitetulla markkinalla? ”Olennaista on, että kaikkia alan toimijoita kohdellaan samalla tavalla. Toimimme kaikilla markkinoilla pilkuntarkasti vallitsevan lainsäädännön mukaan”, Mononen-Mikkilä vastaa lyhyen varovasti. Mononen-Mikkilän mukaan Suomi on ollut tupakkasääntelyn johtavia maita jo vuosien ajan ja suomalainen lainsäädäntö asian suhteen maailman tiukimpia. Hänen mukaansa Philip Morris tukee sääntelyn tavoitteita: tupakoinnin aloittamisen ehkäisemistä, tupakoinnin lopettamiseen kannustamista ja tupakoitsevien määrän vähentämistä. ”Perinteisellä tupakkasääntelyllä on kuitenkin rajansa. Euroopan komission eurobarometrin mukaan 18 prosenttia suomalaisista tupakoi päivittäin vuonna 2017”, Mononen-Mikkilä sanoo. TURKISALAA OVAT TAAS ravistelleet erilaiset kohut ja turkistarhat ovatkin olleet aktivistien hampaissa kerta toisensa jälkeen. ”Totta kai kohuilla, kuten esimerkiksi viranomaisten tilatarkastustuloksilla on vaikutusta alaan ja maineeseen”, sanoo Profurin viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissinen. “Liitto ja kasvattajat ovat ottaneet kaikki huomiot vakavasti.” Nissinen harmittelee oman liittonsa puolesta sitä, että merkittävä osa julkisista kohuista on liittynyt järjestäy-

tymättömiin tiloihin, jotka eivät ole mitenkään turkiseläinten kasvattajain liiton hallittavissa. Esimerkiksi hän ottaa vuoden alussa Kokkolasta löytyneen huomattavan ylisuuren siniketun, jonka silmät olivat peittyneet puoliksi umpeen ylijalostuksen takia. ”Profurin selvitysten mukaan kettu oli karannut liiton ulkopuoliselta tilalta, jota hallinnoivat aasialaiset tahot. Tähän piittaamattomaan eläintenpitoon voi liittyä siitoseläinten vientiä Suomesta pois eikä siinä eläinten hyvinvointi ole ykkösenä. Profur ei suvaitse tällaista toimintaa”, Nissinen sanoo. Eläinten oikeuksia edistävän Animalian mukaan juuri eläinten ylilihavuus on muodostunut merkittäväksi ongelmaksi turkistiloilla. Eläimet eivät myöskään pääse metallihäkeissä toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään. Animalian tavoitteena on turkistarhauksen lakkauttaminen. Nissisen mukaan suomalaisten tuottajien ja Profurin rakentama tilasertifiointijärjestelmä on toiminut esimerkkinä muille tuottajamaille. Sertifioinnilla, johon jatkossa kuuluu myös sinikettujen painoindeksin seuraaminen, turkiskasvattajat pyrkivät vastaamaan yhä tiukentuviin vaatimuksiin eläinten oikeuksista ja hyvinvoinnista. MUOVIJÄTE - JA MIKROMUOVIONGELMASTA povataan Nissisen mukaan turkisalan kasvun vauhdittajaa. Profur uskoo, että kyseinen ongelma nostaa muovittomien, täysin maatuvien turkistuotteiden merkitystä. Lisäksi Profur pitää tärkeänä turkisalalla toteutuneita kiertotaloushankkeita, esimerkiksi biopolttoaineiden valmistamista eläinrasvoista ja biokaasun tuottoa lannasta. ”Suomalaiset turkikset ovat 98-99-prosenttisesti vientituote, mutta turkiselinkeinon tavoitteena on kasvattaa kotimaan myyntiä noin viiteen prosenttiin. Uskomme, että muoviongelmaan vastaaminen ja alan toteutunut kiertotalous auttavat suomalaisia näkemään luonnonmukaisten turkisten arvon”, Nissinen sanoo. Oikeutta eläimille -järjestö on ympäristövaikutuksista vastakkaista mieltä. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan turkiseläinten lanta ja virtsa aiheuttavat typpi-, fosfori- ja ammoniakkiyh-

Kuluttaja-asiamies kirjelmöi jo vuonna 1993, ettei turkisala saa mainostaa aitoja turkiksia keinoturkiksia ympäristöystävällisempinä.

distepäästöjä ympäristöön. Nämä yhdisteet aiheuttavat rehevöitymistä. Kuluttaja-asiamies kirjelmöi jo vuonna 1993, ettei turkisala saa mainostaa aitoja turkiksia keinoturkiksia ympäristöystävällisempinä. ”Turkisalan kiertotalouden myötä 25 vuotta vanha lausunto asettuu uuteen valoon. Meidän näkemyksemme mukaan on varsin kiistatonta, että aitojen turkisvaatteiden lisääntyvä käyttö voisi vähentää muovijohdannaisten vaatteiden käyttöä pakkasvyöhykkeen maissa. Samoin elinkeinon kiertotalousfunktiot kuten rehukalastuksen aiheuttama fosforin nettopoisto Itämerestä ovat merkittäviä”, Nissinen kommentoi. Alan kuolemaan Profur ei tietenkään usko. Viestintäjohtajan mukaan turkiselinkeinon merkitys Suomelle on suuri: nettovientitulot ovat 2010-luvulla olleet keskimäärin 500 miljoonaa euroa vuosittain. ”Tavoitteemme on kasvattaa Suomen turkiselinkeinon kokoa ja kuten todettua, myös turkisten myyntiä kotimaassa”, Nissinen kertoo. PHILIP MORRISKAAN EI näe omaa alaansa kuolevana, ainakaan vielä. Yrityksen pyrkimyksenä on kuitenkin lopulta luopua kokonaan perinteisistä savukkeista ja rakentaa yrityksen tulevaisuus savuttomien nikotiinituotteiden ympärille. ”Jos kaikki aikuiset tupakoijat siirtyisivät poltettavista savukkeista uusiin, vähemmän haitallisiin savuttomiin vaihtoehtoihin, se olisi kansanterveydellisesti merkittävää”, Philip Morrisin viestintäjohtaja Mononen-Mikkilä sanoo. On tietysti edelleen kyseenalaista, onko nikotiiniin

perustuvien savuttomien tuotteidenkaan myynti varsinaisesti eettistä. Pelkän nikotiinin terveyshaitat ovat kiisteltyjä. ”Vaikka paras vaihtoehto terveyden kannalta on luopua kaikkien nikotiini- ja tupakkatuotteiden käytöstä, tupakkapolitiikan uudet innovaatiot pitäisi hyväksyä täydentämään nykyisen tupakkapolitiikan keinovalikoimaa”, Mononen-Mikkilä sanoo. NÄHTÄVÄKSI JÄÄ, MITEN aloihin liittyvä perustavanlaatuinen kysymys niiden eettisyydestä vaikuttaa tulevaisuudessa niiden kysyntään. Eläinten kasvatttaminen vaatteiksi ei muutu kaikille positiiviseksi asiaksi vain sen tiedon ansiosta, että vaate lopulta maatuu kokonaan. Tupakka-alalla haastavaksi osoittautuu kysymys siitä, kuinka eettistä on valmistaa hetkeäkään tästä eteenpäin kiistatta terveydelle haitallisia tupakkatuotteita. Philip Morris Finland Oy:n viestintäjohtaja Päivi Mononen-Mikkilän työura on sikäli mielenkiintoinen, että hän on työskennellyt tupakka-alan lisäksi turkislobbarina vuodesta 1996 alkaen. Alkuvuodesta ilmestyneessä Helsingin Sanomien haastattelussa Mononen-Mikkilä sanoo, ettei hänen mielestään kummallakaan alalla ole eettistä ongelmaa. Lienee totta, ettei alojen kuolema ole lähellä. Jos turkisalan kotimainen kysyntä lopahtaisi lähes kokonaan, löytyisi ulkomailta kysyntää vielä runsaasti. Tupakoitsijatkaan eivät lopu tästä maailmasta aivan äkkiä. Ovatko sitten eettisyyden lisäämiseksi ja toimialan tulevaisuuden turvaamiseksi tehdyt toimet riittäviä? Se jää lopulta kuluttajien ratkaistavaksi. Niin – elleivät vastapuolen toiveet alojen kieltämisestä lailla toteudu ennen sitä.

Ekonomit ja niiden olinpaikat Kauppatieteiden maisterin koulutus on tutkinto, joka takaa monipuoliset uramahdollisuudet. Kylteri haastatteli viisi ekonomia, jotka mielenkiinnon kohteet ja harrastukset ovat johdattaneet poikkeaville urapoluille. TEKSTI VIVI KIUKKANEN KUVITUS ANNUKKA LAINE

KUVA: ANNA - KATRI HÄNNINEN

Eevamari Lahtinen Graafinen suunnittelija ja kuvataiteilija KTM Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu (2014) Pääaine: Creative Sustainability

KUVA: JOANNA KULMALA

Eevamari Lahtinen opiskeli kauppatieteiden kandidaatiksi kotikaupungissaan Mikkelissä Aallon kansainvälisellä linjalla. Vaikka kandiohjelman kansainvälisyys kiinnosti Lahtista, hän pohti alanvaihtoa. Uusi suunta löytyi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun poikkitieteellisen Creative Sustainability -maisteriohjelman suorittamisen aikana: ”Kiinnostuin visuaalisesta alasta ja tajusin haluavani tehdä sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin innovaatioihin liittyviä projekteja, joilla on sopiva arvopohja.” Valmistumisen jälkeen Lahtinen opiskeli graafikoksi Lahden muotoiluinstituutissa. Keväällä 2017 hän päätti herättää henkiin hiipuneen maalaus- ja piirtämisharrastuksensa. Aluksi piirtäminen oli vaikeaa, mutta kesällä syntyi jo pari ensimmäistä teosta. Sen jälkeen ura taidemaailmassa on edennyt nopeasti. Lahtinen on huomannut kaupallisista opinnoista olevan paljon hyötyä graafikon ammatissa: ”Yritysasiakkaani arvostavat taitoani muodostaa visuaalinen ilme yrityksen strategian ja organisaatioviestinnän kautta, mikä luo lisäarvoa työlleni."

Erja Rautavaara Mökkikyläyrittäjä KTM Helsingin kauppakorkeakoulu (1992) Pääaine: Markkinointi Kauppakorkeakouluun Erja Rautavaara päätyi kansainvälisen ja akateemisen uran perässä. Valmistumisen jälkeen Rautavaara työskenteli 20 vuotta markkinatutkimuksen parissa, joista puolet toimi johtotehtävissä osin omistamassaan yrityksessä. Työn ohessa Rautavaara kouluttautui taideterapeutiksi, koska erikoistui kvalitatiiviseen tutkimukseen, joka edellytti ymmärrystä ihmisistä. 50. ikävuoden lähestyessä kiinnostus markkinatutkimusta kohtaan hiipui ja tietoisuus ajan rajallisuudesta kasvoi. Erikoisasiantuntijana yrityksen vaihtaminen ei olisi tuonut tarpeeksi muutosta. Rautavaara halusi, että uudessa ammatissa yhdistyisivät kauneus ja hyvän tekeminen. Kosmetologi ei tullut heti mieleen vaan valkeni matkustelun kautta:

”Törmäsin spa-käsitteeseen, joka oli Suomessa lähes tuntematon. Opiskelin sitä Yhdysvalloissa ja Thaimaassa.” Kauneusala yhdisti teemat ja tarjosi mahdollisuuden hyödyntää yrittämisen kautta ekonomin taitoja. Oman span perustaminen tarkoitti taloudellista epävarmuutta, joten tärkeää päätöksen kannalta oli Rautavaaran miehen antama tuki: ”Ilman aviomieheni sitoutumista pitkiin työpäiviin ja halua vastata osasta elinkustannuksista yrittäjänä toimiminen olisi ollut haasteellista.” Kauppatieteiden opiskelua Erja ei ole katunut ja pitää koulutuksessa tärkeimpänä sen aikana syntynyttä verkostoa.

KUVA: MINNA LINDROTH

KUVA: SANNA LIIMATAINEN

Markus Varesvuo Luontokuvaaja KTM Helsingin kauppakorkeakoulu (1987) Pääaine: Kansainvälinen markkinointi

Kahden hengen yrityksen pyörittämistä Markus kuvailee kansainväliseksi yritystoiminnaksi minikoossa. Menestys vain riippuu täysin omasta itsestä ja taloudellinen vastuu on pienempi. Kaupallisesta osaamisesta on ollut valokuvaajan ammatissa etua: ”Toimin Canonin lähettiläänä ja siinä hyvä kielitaito on perusoletus. Ekonomin taustasta on ollut hyötyä myös kirjojen kustantamisessa ja tekemisessä ulkomailla, kustannus- ja kuvasopimusten neuvottelussa ja parhaisiin kuvatoimistoihin pääsemisessä.”

Markus Varesvuo päätti opiskella biologian sijaan kauppatieteitä, koska halusi pitää ammattinsa erossa lintuharrastuksestaan. Valmistumisen jälkeen Varesvuo teki 20 vuoden ekonomiuran, josta 16 vuotta hän toimi toimitusjohtajana perheyritys Varesvuo Partners -videotuotantokonsernin emoyhtiössä. Parhaimmillaan yrityksen liikevaihto oli 24 miljoonaa euroa ja henkilöstön koko 120. Aktiivinen lintuharrastus ja työ pysyivät erossa, kunnes Varesvuo alkoi todella uppoutua harrastukseensa: ”Kun lintuharrastus muuttui luontokuvaamiseksi, se vei enemmän mennessään. 45-vuotiaana siirryin täysipäiväiseksi luontokuvaajaksi.” Siirtyminen tapahtui luonnollisesti perheyrityksen yrityskaupan yhteydessä: ”Perheyrityksestä luopumisesta asteittain oli pidemmän aikaa ollut puhetta. Ei ollut paineita mistään suunnasta. Tein omatoimisen ratkaisun eikä kellään ollut mitään sitä vastaan.” Varesvuon mukaan päätöksessä oli ennen kaikkea kyse elämäntapamuutoksesta: ”Perusasiat oli kunnossa eli kämpät maksettu ja niin poispäin. Ennemmin se oli elämäntapamuutos. Tällä työllä tulee kohtuullisesti toimeen: ei lähellekään hyvätasoisen ekonomin palkkoja, mutta kulut ovat myös eri kokoluokkaa.”

Taru Vuori “Metallimimmi”, metallialan yrittäjä KTM Helsingin kauppakorkeakoulu (2000) Pääaine: Laskentatoimi Taru Vuori on seurannut intuitiotaan jo talouspäälliköksi, yrittäjäksi ja levyseppähitsaajaksi – tulevaisuudessa ehkä lentoemännäksi tai valokuvaajaksi. Vuori palkattiin valmistumisen jälkeen suoraan talouspäälliköksi. Myöhemmin hän siirtyi toiseen yritykseen controlleriksi. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen Taru päätti perustaa oman yrityksen: ”Perustin ekologisen lastentarvikeliikkeen, kun nuorin lapsi oli noin kolmeviikkoinen. Ensin se oli meidän himassa, sitten verkossa ja nykyään se on Keravan keskustassa.” Lastentarvikeliike oli Vuorelle ensimmäinen irtiotto ekonomin hommista. Yrittäjyyden ohella Vuori kouluttautui visualistiksi ja suoritti sisustussuunnittelukurssin. Yrityksen myymisen jälkeen Vuori pohti uusia uramahdollisuuksia

KUVA: EMMA TAKKO

ja tajusi, että suvun metallialan yritykseltä puuttui jatkaja: ”Ensimmäistä kertaa elämässä tuli huoli satavuotiaan perheyrityksen jatkumisesta. Keksin, että hei, mähän voin lähteä hitsaamaan!” Vuoren isä ei ollut aluksi vakuuttunut tyttärensä uudesta urakäänteestä, mutta suostui lopulta kouluttamaan Vuoren levyseppähitsaajaksi oppisopimuksella. Vuori ei kaipaa takaisin jakkupukuelämään, mutta ei kadu ekonomiksi kouluttautumista: ”En olisi sama ihminen, jos en olisi kouluttautunut ekonomiksi. Korkeakoulun välistäjättäminen kaivertaisi varmasti koko elämäni toisenlaiseksi. Tutkinnosta on ollut ehdottomasti apua ja olen saanut loistavan yleissivistyksen.” Intuitiota kuunteleva Vuori kertoo jo suunnittelevansa seuraavaa siirtoa: ”Joskus mietin valokuvaajan ammattia ja lapsuuden haaveeni on olla lentoemäntä. Yritystä tuskin koskaan jätän, mutta voisin osa-aikaisesti työskennellä lentoemäntänä.”

Karri Takko Joogaopettaja ja hyvinvointivalmentaja KTM Vaasan kauppakorkeakoulu (2008) Pääaine: Rahoitus Karri Takko lähti opiskelemaan kauppatieteitä aktiivisen jääkiekkouran loputtua: ”Jääkiekkoura päättyi äkillisesti ja piti etsiä jotain uutta. Lukiossa opettajat suosittelivat kauppista, koska tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen.” Takko alkoi opiskella rahoitusta Vaasan kauppik-

sessa, koska kaveritkin olivat hakeutuneet sinne ja ystävän mukaan suurin osa opiskelijoista tyttöjä. Valmistumisen aikaan Karrilla oli edessään vaikea päätös Intian-matkan ja työpaikan välillä: ”Opintojen loppuvaiheessa oli pari työpaikkaa auki, mutta haaveilin myös Intian-matkasta. Puntaroin niiden välillä paljon. Mietin, että matka saattaa jäädä välistä, jos menen heti töihin. Matka oli kuitenkin enemmän sydämen palo ja se vei mukanaan.” Reissu Intiaan havahdutti ja ajatus Takko Nordicin perustamisesta syntyi: ”Kävin tutustumassa maailmaan. Olen asunut Intiassa ja Venäjällä ja käynyt paljon Kaakkois-Aasiassa, Väli-Amerikassa ja Australiassa. Reissusta saamillani työkaluilla tarjoan nyt palveluita yritykseni Takko Nordicin kautta.” Vaikka kokemukset ulkomailla johdattivat Karrin hyvinvointialalle, hän ei kadu ekonomiksi opiskelua: ”Opiskeluaika oli siisti ja sain siitä paljon. Ilman kauppakorkeaa en olisi tässä pisteessä. Kävin kauppiksesta vaihdossa kolme kertaa ja kerran Tampereen yliopistosta opiskellessani venäjän kieltä ja kulttuuria. Ulkomaanmatkat näyttivät minulle omaa suuntaa.” Oman yrityksen kautta Karri on myös päässyt hyödyntämään ekonomin taitoja: ”Yrityksessäni yhdistyvät matkan aikana tekemäni itsetutkiskelu ja kaupallinen osaaminen. Saan seurata omaa paloa ja hyödyntää kokemaani eikä minun tarvitse mennä jonkun jo valmiiksi luomaan työpaikkaan. Oman jutun tekeminen tuo jatkuvasti hyvää fiilistä tekemiseen. Tuloissakaan en koe jääväni jälkeen.”

Essee

Kauppakorkeakoulu tarjoaa teknistä ja kovaa maailmankuvaa. Markus Nieminen pohtii, pitäisikö sille opettaa vaihtoehtoa. TEKSTI MARKUS NIEMINEN

VIIME TAMMIKUUSSA ISTUIN jykevästi nimetyn Suomen laki -salin takarivissä Helsingin yliopiston Porthaniassa. Olin päättänyt opiskella sivuaineeni valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja nyt oli ensimmäisen luennon aika. En tuntenut ketään enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Kevään aikana painoin mieleeni jos jonkinlaisen teoreetikon nimeä ja opin erottamaan valtiotieteilijän kauppatieteilijästä yksinkertaisella kysymyksellä: miten köyhyyttä on mahdollista vähentää? Siinä missä kannunvalaja alkaa puhua tulonjaon tasaamisesta, järkeilee kylteri, että köyhyys lisääntyy mitä enemmän köyhiä tuetaan. Tämä siksi, että tulonsiirtojen kasvaessa yksilön hyöty työnteosta, sen kannustin, laskee. Kun valtiotieteilijä puhuu moraalista, väittää kauppatieteilijä vastaan derivaatalla. Joskus tämä väittely etenee johonkin, mutta suuria poikkitieteellisiä ystävyyssuhteita se ei ole vielä onnistunut tuottamaan. EI, EN PIDÄ itseäni turhan kylmänä tai kovana ihmisenä, mutta veikkaan että tällainen maine minulle voisi edelläkuvatusta tilanteesta syntyä. Samanlainen maine leimaa koko 32

kylteriyhteisöä. Tarinat kilpailuhakuisuudesta ja menestyspakkomielteestä elävät vahvana niin U-siiven ja Töölön ulko- kuin sisäpuolella. Jotain kertonee sekin, että kauppatieteilijöiden lehden – tämän lehden – sivuilla on viime vuosien aikana haastateltu lähes yksinomaan niin sanottuja kovien arvojen edustajia, kuten Susanna Koskea, Elina Lepomäkeä, Heikki Pursiaista ja Anne Berneriä. TOTUUS ON ONNEKSI monipuolisempi. Kylterien joukosta löytyy valtavasti lämpöä ja pyyteetöntä avuliaisuutta. Samoin monet talouspakkomielteisistä poliitikoista korostavat, miten he haluavat auttaa juuri yhteiskunnan vähäosaisia. Esimerkiksi Elina Lepomäki kuvaa kirjassaan, miten hän yhdistäisi verotusta ja muuttaisi koko sosiaaliturvaa niin, että se tukisi epävarmimmassa asemassa eläviä. Samassa hengessä kansanedustaja Juhana Vartiainen on eräässä artikkelissa kirjoittanut itsestään: ”Minua saa kernaasti kutsua markkinahihhuliksi ja uusliberaaliksi, kunhan samalla muistetaan mainita, että olen myös hyvinvointivaltiota tukeva sosiaalitantta.”

TÄMÄN HYVÄNTAHTOISUUDEN VOI toki kyseenalaistaa, kuten moni teki nähdessään Susanna Kosken surullisenkuuluisan kohtaamisen helsinkiläistyöttömän kanssa viime keväänä. Uskon kuitenkin, että yksittäisten sanojen takana on aito pyrkimys parantaa ihmisten hyvinvointia markkinoiden avulla. SUHTAUTUMINEN MARKKINOIHIN LIENEE se, mikä erottaa myös kauppatieteilijät muista yhteiskuntatieteilijöistä. Päätyminen markkinahihhuliksi voi tapahtua, mikäli omaan tapaan hahmottaa maailma kuuluvat esimerkiksi sellaiset markkinoilla vaikuttavat mekanismit kuin hyöty, signaalivaikutus ja kannusteet. Leimallisimmin nämä termit kuuluvat taloustieteen piiriin. Niitä kuitenkin käytetään koko lailla kaikissa kauppiksen erikoistumisalueissa markkinoinnista rahoitukseen, sillä kauppakorkeassa opiskelija opetetaan toimimaan markkinoilla. Koulun entinen käännösnimi School of Economics oli tässä mielessä hyvä kuvaamaan, millaista opetusta sen seinien sisällä annettiin. POLIITTISISSA JA MYÖS humanistisissa opinnoissa toimintaa ohjaaviksi mekanismeiksi tunnistetaan usein esimerkiksi oikeudenmukaisuus, velvollisuus ja hyve. Näihin verrattuna kauppatieteen näkökulma voi vaikuttaa moraalisesti alemmalta, jopa epäilyttävältä. Esimerkiksi sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on kirjoittanut ”vulgaarista kannustinideologiasta” ja maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki on todennut kannustimien perustuvan ”epärealistiseen ja perverssiin ihmiskuvaan”. OIVALLISEN ANEKDOOTIN ERI oppialojen eroista antaa muutaman vuoden takaiset koulutusleikkaukset. Helsingin yliopisto toki menetti paljon rahoitusta, mutta tämän aiheuttamaa raivoa varmasti vahvisti kokemus oikeudenmukaisuuden pettämisestä. Kauppiksella reaktiot olivat rauhallisempia, ja tuskin kukaan olisi lähtenyt kantamaan ”tunkekaa innovaatiot perseeseenne” -lakanoita – innovaatiothan ovat keskeinen osa tehokkaiden markkinoiden toimintaa. LISÄÄ ESIMERKKEJÄ TARJOAA stereotyyppinen käsitys liikeihmisistä kulttuurista ja humanistisista arvoista välittämättöminä rahanpalvojina. Toimittaja Ilkka Pernu kirjoitti konsulttiyrityksiä tutkineessa artikkelissaan, ettei ideaalia McKinsey-konsulttia tuottamaton kulttuuri tai kirjallisuus kiinnosta. Fiktion puolella tämä mielikuva on elänyt satoja vuosia. Muun muassa Jules Verne esitteli eräässä romaanissaan tekniikkaa ja taloutta palvovan yhteis-

kunnan, jonka menestyvälle edustajalle ”maalaustaide loppui laveeraukseen, piirrustustaito pohjapiirrokseen, kuvanveisto valamiseen, musiikki veturien vihellykseen, kirjallisuus pörssikursseihin” (suomennos Annikki Sumi). TÄMÄNKALTAISEEN KRITIIKKIIN VOI toki vastata, että markkinat ja vaikkapa kannusteet ovat vain yksi keinoista hahmottaa maailman rakentumista. Moni kuitenkin kantaa huolta siitä, meneekö metodin käyttö jo liian pitkälle. Filosofian professori Uskali Mäki on kuvannut, miten markkinoita pyritään nykyään sovittamaan yhä useammille elämänaloille, kuten rikoksiin ja rangaistuksiin, ja miten tämä voi ohjata ihmisiä käyttäytymään markkinamekanismien mukaan perinteisten moraalisten arvojen sijaan. TOINEN SYY, MIKSI talouslähtöinen ajattelu aiheuttaa vastareaktioita monissa ihmisissä, liittyy huonoon viestintään. Tähän on päätynyt muun muassa kirjailija Tommi Uschanov, joka on pohtinut ristiriitaa Juhana Vartiaisen ajatusten ja maineen välillä. Hänen mukaansa taloudesta puhuva ei useinkaan kiinnitä tarpeeksi huomiota siihen, miltä heidän viestinsä kuulostavat vastaanottajalle. Kuten kaikessa viestinnässä, pätee myös tässä periaate ”it’s not what you say, it’s what they hear”. Tämän unohtaminen puolestaan avaa kentän niille, joiden mielestä markkina-ajattelussa on lähtökohtaisesti jotain väärää ja epäilyttävää. TÄHÄN ONGELMAAN ON tarjolla kutakuinkin kaksi ratkaisua. Ensimmäinen on vaatia, että jo peruskouluun ja toiselle asteelle sisällytetään ”markkinatalousoppia”, jolla koko ansa opetetaan ymmärtämään kannustimien ja signaalien kaltaisten ilmiöiden vaikutusta. Ehdotus voisi olla jopa perusteltu, sillä tällä hetkellä talousopetus suomalaiskouluissa on vähäistä. PAREMPI TAKTIIKKA VOI kuitenkin olla kurottautua itse rajan toiselle puolelle ja pyrkiä aktiivisesti ymmärtämään maailmaa sellaisten näkökulmasta, jossa markkinoiden ohjaavat ilmiöt eivät näyttäydy tehokkuuden ja kasvun tuottajina. Tämän avulla oma retoriikka voisi paremmin vastata kuulijan ajatusmaailmaan. Kuten todettua, markkinoiden termit liittyvät taloustieteen piiriin, joten vaihtoehtoisia näkökulmia olisi perusteltua nostaa esille taloustieteen perusteiden kurssilla, joka on monelle kauppislaiselle ainoa kosketus kyseiseen alaan. Veisikö tämä aikaa kaavoilta ja käppyröiltä? Varmasti, mutta taloustiedehän on lopulta ihmis- eikä luonnontiede, ja talous enemmän psykologiaa kuin matematiikkaa. 33

Stipendihaku 2018 Sinä tulevaisuuden tekijä, me Helsingin Ekonomit tuemme sinua matkalla menestykseen! Helsingin Ekonomit jakaa vuosittain Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskeleville kyltereille opiskelijastipendejä. Opiskelijoiden haettavana on neljä 1000 euron opiskelijastipendiä, joista vähintään yksi myönnetään Mikkelin yksikössä opiskelevalle.

Stipendien myöntämisperusteet: • •

hyvä opintomenestys ja/tai aktiivisuus verkostoissa sekä toiminnan suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus.

Hakuaika: 1.10 – 31.10.2018 Hakeminen: helsinginekonomit.fi

Lisätietoja: Marjaana Töyli, toiminnanjohtaja marjaana.toyli@heko.fi, p. 040 705 7788

Helsingin Ekonomit on vakavarainen vuonna 1935 perustettu, noin 17000 jäsenen ekonomiyhdistys. Luomme menestymisen mahdollisuuksia, mahdollistamme jäsenten osaamisen kehittämisen ja verkostoitumisen. Jäsenemme kuuluvat kauttamme Suomen Ekonomeihin.

HELSINGIN EKONOMIT

Kolumni

Unelmia kuukausimaksulla Moni uusi asia tuntuu kutkuttavalta, mutta innostus lopahtaa nopeasti, kirjoittaa Katri Niemi.

un joskus aiemmin sanottiin ”ostamme asioita joita emme tarvitse, rahalla jota meillä ei ole, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä”, voisimme nykyään sanoa ”ostamme kuukausimaksullisia suoratoistopalveluiden kestotilauksia, rahalla jonka voisimme aivan hyvin käyttää johonkin muuhunkin, katsoaksemme sarjoja ja elokuvia, joita emme kuitenkaan katso.” Olen vuoden aikana kuunnellut kolme äänikirjaa. Todella hyviä kirjoja, suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Waltaria ja Linnaa. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja, hauskoja sattumuksia ja välillä synkempiäkin tapauksia. Tästä lystistä maksoin 202 euroa ja 80 senttiä. Enpäs – olihan ensimmäisen kuukauden kokeilujakso ilmainen! Siis noin 185 euroa kolmesta, vaikkakin loistavasta, äänikirjasta. Rahat valuivat tililtäni kuin itsestään. Kun alkuinnostus loppui, äänikirjoja ei enää edes tarvinnut kuunnella ja silti 16 euroa ja 90 senttiä lähti tililtäni kuukausittain kuin tanssien. Äänikirjathan ovat loistava konsepti. Hyöty lienee sama kuin tavallisissa kirjoissakin: sanavarasto laajenee, yleissivistys kasvaa ja voit kertoa Tinder-treffeillä lukeneesi x määrän klassikkoteoksia. Sanoja ja lauseita ei edes tarvitse absorboida aktiivisesti, vaan äänikirjan lukija valuttaa tiedon

tai kertomuksen päähäsi niin, että voit itse pötköttää täysin passiivisena. Moni uusi asia, kuten äänikirjaelämäntyylikin, tuntuu aluksi hirveän kutkuttavalta. Tekee melkein mieli huudahtaa, että voisin tehdä tätä ikuisesti! Innostus lopahtaa usein kuitenkin harmittavan nopeasti. Miksi tilaus jää silti purkamatta? Mielessä elää pienen pieni kipinä siitä, että vielä jonain päivänä minä raivaan päivästäni aikaa jykevälle miesäänelle, joka lukee rauhoittavasti ääneen tarinoita soita raivaavista entisaikojen suomalaisista tai vähän hupsusta komisariosta, joka selvittelee kummallisia rikoksia vanhan Helsingin seurapiireissä. Kuukausimaksuilla myydään unelmia ja kauniita ajatuksia muuttumattomasta elämän pirrasta, johon uusi innostus sulavasti integroituu. Tilauksiin sitoudutaan ajatellen, että tämä on varmastikin hyödyllistä ja ehkä jopa osa tulevaa päivittäistä elämää. Tapoja ja arkipäivän rutiineja on kuitenkin vaativaa muuttaa ja usein yritys jää yritykseksi – vaikka siitä maksaisikin kuukausimaksua. Aikuinen ihminen käyttää rahansa mihin haluaa. Joku valmistautuu maailmanloppuun keräämällä säilyketölkkejä kellariinsa. Minä valmistaudun siihen, että haluan joskus istua kotisohvallani teekuppi kädessä ja kuunnella äänikirjaa.

Kylteri Labs

TOIMITUS MINTTU AARNIOVUORI KUVITUS ANNUKKA LAINE

Tämä sivu on Kylterin uusi palsta, jossa kokeillaan uudenlaisia, lyhyitä juttutyyppejä.

Nykyään meistä täällä Kylterissäkin tuntuu, että tosi moni asia on pilalla. Jodel, pilalla. Puolustusvoimien ruoka, pilalla. Avokadot, pilalla. Fafa’s, pilalla. Makuuni, pilalla. Itämeri, pilalla. Mannerjäätiköt, pilalla. Lentäminen, pilalla. Kevin Spacey, pilalla. Jari Sillanpää, pilalla. Metamfetamiini, pilalla. Pilottitakit, pilalla. Muoti, pilalla. Ja kyllähän te tiedätte mitä tilalla.

7. Kuka toimii PornHubin uuden Porn Awards -gaalan luovana johtajana?

A. Filmtown

A. Elon Musk

A. vatsahaava

B. Makuuni

B. Kanye West

B. tuhkarokko

C. R-kioski

C. Jay-Z

C. keltakuume

D. Tokmanni

D. Justin Bieber

D. spitaali

2. Kuinka monta dollaria Kevin Spaceyn uusi elokuva Billionaire Boys Club teki ensi-iltapäivänä?

5. Kuinka usein Suomen puolustusvoimissa aletaan tarjota kasvisruokaa?

8. Mitä näistä liikkeistä ei löydy Otaniemen uudesta A Bloc -kauppakeskuksesta?

A. Kerran viikossa

A. Alepa

A. 260 000

B. Kerran kuussa

B. Espresso House

B. 1,6 miljoonaa

C. Kolme kertaa viikossa

C. Hesburger

C. 1612

D. Kaksi kertaa viikossa

D. Clas Ohlson

D. 126 6. Kuka on Niken uuden, keskustelua herättäneen mainoskampanjan keulahahmo?

9. Minä vuonna Polyteknikkojen Raittiusseura perustettiin?

A. 1978

A. 250 000 dollaria

A. Colin Kaepernick

B. 1969

B. miljoona dollaria

B. Serena Williams

C. 2000

C. 50 000 dollaria

C. LeBron James

D. 1988

D. 400 000 dollaria

D. Usain Bolt

1B, 2D, 3A, 4B, 5D, 6A, 7B, 8C, 9B

3. Turistilennot avaruuteen alkavat. Kuinka paljon Virgin Galacticin 80 minuutin pituinen avaruuslento maksaa?

4. Mikä näistä firmoista on hakeutunut konkurssiin?

Oikeat vastaukset:

1. Mitä tautia on poikkeuksellisesti tänä vuonna todettu enemmän kuin aiemmin koko 2010-luvulla?

Entrepreneurial minds, passionate and easy-going consultants is what we are. Global management and technology consultation is what we do. In Finland with about 100 employees we help clients from different industries to tackle challenges utilizing our teamsâ&#x20AC;&#x2122; expertise in financial services, technology advisory, digital strategy and transformation. Check out some interesting reads about us and our work written by our people: https://www.bearingpoint.com/en-fi/blog/ We are interested in hiring future talents around the year, apply for a job or leave an open application here. https://www.bearingpoint.com/en-fi/our-people/careers

Puheenjohtajalta

Miksi me ollaan täällä? TEKSTI KARI KARTTUNEN

aas on se aika vuodesta, kun kampukset täyttyvät niin uusista opiskelijoista kuin vanhemmista tieteenharjoittajista. Ilmapiirissä on aistittavissa hienoista jännitystä, vanhojen kavereiden näkemistä sekä uusien projektien ja haasteiden odotusta. Vaikka kalenterivuotta katsottaessa ollaan jo loppuvuodessa, on syksy yliopisto-opiskelijoille uuden alkua. Näin lukuvuoden alussa onkin relevanttia pohtia, miksi ylipäätään opiskelemme yliopistossa. Teknologian tuomat mahdollisuudet ja digitaalisen oppimisen monipuolistuminen ovat muuttaneet tiedonjakoa ja oppimista merkittävästi. Nykyään opintojen suorittaminen esimerkiksi MOOC-kurssien muodossa on helppoa, ja itseltänikin näitä löytyy opintosuoritteestani. Massiiviset avoimet verkkokurssit tuovat opetuksen kätevästi opiskelijan luo ajasta ja paikasta riippumatta. Netin kautta tarjottava korkeakoulutus kehittyy jatkuvasti ja kurssien sisältö on yhä räätälöidympää ja näin ollen relevantimpaa opiskelijan näkökulmasta. Perinteistä yliopisto-opetusta voidaan puolustaa esimerkiksi argumentoimalla laadun puolesta. Voiko netissä tarjottava analoginen massaopetus olla yhtä hyvää kuin luentojen kontaktiopetus? Valitettavasti oman kokemukseni

mukaan kurssien luentojen laatu vaihtelee laidasta laitaan, keskustelua professorin kanssa käydään marginaalisesti ja kurssipalautukset tehdään yksin tai kaverin kanssa – sähköisesti, totta kai. Itse tarkastelisin aihetta eri näkökulmasta. Ehkei yliopiston ja kauppiksen tärkein tehtävä olekaan varustaa opiskelijoita täydellä arsenaalilla käytäntöä ja teoriaa vaan luoda ihmisten välisen vuorovaikutuksen mahdollistava akateeminen yhteisö. Näen itse opiskelun kokonaisvaltaisena kokemuksena, jonka keskiössä ovat kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa. Koen itseni etuoikeutetuksi, kun olen päässyt tutustumaan ja ystävystymään niin opiskelijoiden, koulun henkilökunnan kuin muidenkin sidosryhmien kanssa. Nämä ihmiset ovat luoneet ympärilleni ympäristön, jossa saa ja pitää kysyä, kyseenalaistaa ja haastaa omaa ajatteluaan. Tätä ei nettiopetus tarjoa. Vielä kun kerran pragmaattisia kauppislaisia ollaan, niin onhan niistä kontakteista hyötyä työurallakin. Kannustankin kaikkia, varsinkin uusia opiskelijoita, kokeilemaan uusia asioita ennakkoluulottomasti. Tämä ainutlaatuinen ajanjakso elämässä kestää vain muutaman vuoden, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

KY tiedottaa

KY:llä tapahtuu LOKAKUU 8.10. Sales Night Autumn Festival: 11.10. III-kierros 13.10. Masters' Night 13.10. Boston Night 14.10. Boston Night Afterparty 14.10. Sillis!??!?!! 31.10. Academic Night MARRASKUU 15.11. Mursujuhlat 16.11. KY-Sub: Around the world -sitsit 22.11. Syksyn lauluilta JOULUKUU 7.12. KY-Sub: Farewell evening 8.12. NESU-KY: Vuoden päätössitsit 14.12. Puurojuhla 14.12. Valiokuntien lauluilta

SEURAATHAN JO NÄITÄ? KY - Aalto University Business Students KY Today KY Events KY Career

ky_1911

KYLTEREIDEN MUUTTO OTANIEMEEN HELMIKUUSSA 2019 Maisterien muutto Otaniemeen lähestyy kovaa vauhtia ja aikataulu muutolle on vahvistunut. Maisterit aloittavat opiskelunsa uudessa kauppakorkeakoulun rakennuksessa osoitteessa Maarintie 13 helmikuussa niin, että muutto tapahtuu kolmannen ja neljännen periodin välissä 15.2.2019 alkaen. Opetus uudessa rakennuksessa alkaa 25.2. Siihen asti kaikki maisteritason opetus ja tentit pidetään Töölön kampuksella. Kauppakorkeakoulu ei käytä Töölön kampuksen päärakennusta enää muuton jälkeen. Rakennus remontoidaan ja remontin jälkeen siellä toimii Aalto Executive Education. Sekä Arkadia- että Chydenia-rakennus on jo myyty uusille omistajille. Lisätietoja Business 3.0 -projektista löytyy osoitteesta business3.aalto.fi.

KYLTERI, HYÖDYNNÄ ETUSI! KY:n jäsenenä saat normaalien opiskelija-alennusten lisäksi vielä valikoituja erikoisetuja. Niihin olet oikeutettu vilauttamalla säihkyvää KY:n jäsentarraasi, joka on nykyään jatkuvasti voimassa eikä siis vaadi enää vuosittaista päivittämistä. Vaihtoehtoisesti voit käyttää Frank Appin opiskelijakorttia, jos haet lisäksi puhelimesi kuoreen KY-tarran. Tämä ratkaisu on toistaiseksi voimassa johtuen Frank Appista poistuneen digitaalisen tarran aiheuttamista haasteista. Kurkkaa kaikki edut osoitteesta www.kyweb.fi/kybenefits!

UUSIN LISÄYS KY-TUOTE- PERHEESEEN: KY SWEATSHIRT KY Sweatshirt on tuorein lisäys KY-tuoteperheeseen. Tämä korkealaatuinen tuote on suunniteltu yhdessä KY:n jäsenten sekä TWIC Helsingin kanssa ja maksaa 40 euroa. KY Sweatshirtin ja muita KY-tuotteita voi ostaa KY:n toimistolta toimiston aukioloaikoina: Espilä ma–to klo 13–17 ja Töölö pe klo 15–17.

Henkilökohtaista

Elämän satunnaisuudesta TEKSTI MAIJA HIRVO KUVA ATTE MAKKONEN

Se, mikä aikoinaan alkoi erityisesti kiinnostaa rahoitusteoriassa, on epävarmuus, jota tieteenalani mallit pyrkivät kuvaamaan. Rahoitusteoria opettaa, että satunnaisuus on merkittävä komponentti, kun puhutaan sijoituksista, yrityksistä ja niihin kohdistuvista riskeistä. Vaikka kaikki tehtäisiin oikein, emme pysty täysin suojautumaan huonoilta lopputulemilta. On olemassa riskejä, joita emme voi kontrolloida. Samaa ajattelutapaa voi soveltaa elämään. Tiedoiltaan ja taidoiltaan täsmälleen samanlaiset ihmiset voivat päätyä mitattavassa asiassa eri lopputulemaan – onnistua tai epäonnistua – sattuman vaikuttaessa elämäämme. On tärkeää muistaa satunnaisuuden vaikutus esimerkiksi silloin, kun arvioidaan ja ar-

vostellaan muita ihmisiä. Näemme vain lopputuleman. Satunnaisuuden ja epävarmuuden ymmärtäminen vaatii nöyryyttä. Ihmismieli on sellainen, että yritämme aina löytää syitä ja lainalaisuuksia tapahtumille. Aina niitä ei kuitenkaan ole. Kun tämän oppii hyväksymään, on helpompaa hyväksyä myös elämän vaikeat tosiasiat. Oma ymmärrykseni asiaa kohtaan on kehittynyt niin elämän vastoinkäymisten kuin rahoitusteoriaan perehtymisen myötä.

Peter Nyberg Rahoituksen apulaisprofessori

Seuraava Kylteri ilmestyy joulukuussa.