Kylteri 2/19

2/2019

ole sua ” En mävastaan.

”

kylteri.fi

PÄÄKIRJOITUS

Se olennainen kysymys

Tämä lehti julkaistaan toukokuun yhdeksäntenä. Samana päivänä ilmestyy myös toistaiseksi viimeinen Aallon ylioppilaslehti Aino.

AYY:n edustajisto päätti huhtikuussa laittaa lehtensä julkaisun tauolle. Edustajisto linjasi, että loppuvuosi käytettäisiin Ainon profiilin ja formaatin pohtimiseen.

Ylioppilaskunnan päätös herätti monenlaisia tunteita.

Tärkein niistä oli huoli, katoaako Aallosta itsenäinen toimija, joka pystyy olemaan rohkea ja tarvittaessa kriittinen tarkkailija. Sellaiselle kun on suurissa yhteisöissä aina tarvetta.

No, sanottakoon kuitenkin, että kriittisyyttä ja kyseenalaistamista on Kylterissäkin harrastettu ja harrastetaan vastedeskin.

Ainon ongelma ei ole, että se kirjoittaisi vääristä asioista tai vääristä näkökulmista. Päinvastoin, sisällöltään lehti on ollut paljon mainettaan parempi. Se on pärjännyt hyvin jopa moniin maksullisiin ja valtakunnallisiin julkaisuihin verrattuna.

Ongelma kuitenkin on, ettei Aino ole kyennyt puhuttelemaan omaa yleisöään. Opiskelijalehdet kun ovat pohjimmiltaan yhteisölehtiä, joiden pitäisi olla ja tuntua relevanteilta kohdeyleisölleen.

Yhteisölehdelle ilman yhteisöä ei voi luvata pitkää elinkaarta.

Miten lehti sitten voi olla relevantti lukijoilleen? Se on kysymys, jota myös Kylterissä joudutaan pohtimaan jatkuvasti.

Yksi keskeinen ratkaisu on miettiä, mitä muuta lehti voi olla kuin neljä kertaa vuodessa julkaistava printti. Tänä keväänä Kylteri esimerkiksi järjesti omat vaalivalvojaiset ja vierailun Helsingin Sanomiin, jotka kiinnostivat opiskelijoita kauppiksen ja jopa Aallon ulkopuolelta.

Avainkysymys on, millaisia asioita Aino voisi tarjota, joita mikään muu toimija Aallon opiskelijayhteisössä ei tee.

Toimitustauosta päätellen hyvälaatuinen journalismi ei yksin riitä tähän vastaukseksi.

Toivottavasti tämä kysymys päätyy Ainon tulevaisuutta selvittävien agendalle.

MARKUS NIEMINEN PÄÄTOIMITTAJA

3

Kylteri on Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti.

Päätoimittaja Markus Nieminen markus.nieminen@kyweb.fi Toimitussihteeri Taika Nummi

Syksyllä 1999 perustettu lehti esittelee tuoreita näkökulmia ja kiinnostavia tekijöitä.

Art Director Annukka Laine annukka.laine@kyweb.fi Ilmoitusmyynti Rasmus Mäkinen 040 353 8282 rasmus.makinen@kyweb.fi

Tekijöinä tässä numerossa: Annukka Laine Atte Makkonen Atte Mäkinen Juulia Jokinen Laura Timonen Maija Hirvo Markus Nieminen Matti Tanskanen Taika Nummi Ville-Matias Lammi Vivi Kiukkanen

Kannen kuva Annukka Laine Julkaisija KY-säätiö Konemiehentie 4 02150 Espoo Paino Bookcover Paperi Multiart Silk 250g Edixion 100 g

Haluatko kirjoittaa, kuvata tai kuvittaa Kylteriin?

Painos 1300

kylteri@kyweb.fi

issn-l 1457-0890 issn 1457-0890

4

TEKIJÄT

"Pieni sählääminen on ihan ok.

Tärkeintä on, että on hauskaa."

Maija Hirvo on johtamisen kandiopiskelija, joka haastatteli lehteen vuoden opettaja Jari Melginiä.

”You may choose to look the other way but you can never say again that you did not know.”

-William Wilberforce Laura Timonen on journalisti joka kirjoittaa sekä tutkii väkivaltaa, terrorismia sekä sananvapautta.

Tähän numeroon hän kirjoitti kolumnin epäonnistumisesta.

5

20 18 30 12

3 Pääkirjoitus Se olennainen kysymys 5 Tekijät 8 Osavuosikatsaus 10 Artikkeli Turhat tilaukset, suuret seuraukset 12 Artikkeli Seuraava erä 18 Kysyimme Mari Kiviniemi vastasi 20 Artikkeli Kultalevyjä ja exceleita 29 Kolumni Epäonnistumisen jalo taito 30 Kansijuttu Kuuntele, puhu, toista 37 Puheenjohtajalta Kansainvälistyvä KY 38 KY tiedottaa 41 Kylteri kyseenalaistaa Aino-saaga 42 Henkilökohtaista Jari Melgin

7

Osavuosikatsaus luvut: toimitus taitto: Juulia Jokinen

Huhtikuussa norjalaisoperaattori osti enemmistön DNA:sta 1,5 miljardilla eurolla.

Viimeisen vuoden aikana ulkomaille myytyjä suomalaisyrityksiä ovat olleet mm.

Kotipizza, Pöyry ja Amer Sports.

Amer Sportsin myynnin johdosta OMX Helsinki 25 -indeksissä on elokuuhun asti vain 24 yritystä.

Eduskuntavaalien järjestäminen maksaa arviolta 15-17 miljoonaa euroa.

8

Vaaleissa äänensä antoi 3 065 287 henkilöä.

Yhden äänen hinnaksi tuli noin 5,2 euroa.

Otaniemen suosituin ehdokas eduskuntavaaleissa oli Saara Hyrkkö (Vihr.)

Hän sai 193 ääntä.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinnettä äänestettiin Otaniemessä 7 kertaa.

Uudessa eduskunnassa on

15

kauppatieteen tutkinnon suorittanutta.

Turhat tilaukset, suuret seuraukset Vuonna 2019 verkkokaupasta tilataan tuotteita miljardien dollarien edestä päivittäin. Joka päivä tuotteita myös palautetaan miljardien arvosta. Globaali tavararalli nostaa esille kysymyksiä kuluttajansuojasta, verkkojättien kilpailusta ja ympäristön huomioimisesta.

TEKSTI: MARKUS NIEMINEN KUVITUS: ANNUKKA LAINE

10

VIIMEISEN VUOSIKYMMENEN AIKANA verkkokauppa on muuttunut luontaiseksi osaksi monen ihmisen kulutustottumuksia. Postin viime syksynä teettämä tutkimus kertoo, että noin 60% suomalaista käyttää verkkokauppaa vähintään kerran kuukaudessa. Ostoksissa korostuvat erityisesti vaatteet, kengät ja elektroniikka.

Kuluttajan kannalta verkkokauppa on usein nopeampaa ja kätevämpää kuin kaupoissa kiertäminen, sillä tarjonta ja hinnat ovat helpommin vertailtavissa. Toisaalta tilaamiseen liittyy myös riskejä, kun tuotteita ei pääse näkemään tai kokeilemaan ennen ostopäätöstä.

Suomessa kuluttajansuojalaki vaatii, että kuluttajalla on 14 päivän palautusoikeus verkkokaupasta tilattuihin tuotteisiin. Käytännössä kaikki suuret verkkokaupat, erityisesti muotisivustot, tarjoavat kuitenkin lakia parempia palautusehtoja. Tyypillisesti tämä tarkoittaa ilmaista palautusta, mutta esimerkiksi verkkokauppa Zalando tarjoaa jopa 100 päivän kokeiluaikaa.

Palautukset myös lisäävät merkittävästi yritysten tuottaman jätteen määrää.

Suuri osa palautuksista tulee uudestaan myyntiin, mutta postitus, käsittely ja hukkaan menevät tuotteet aiheuttavat verkkokaupoille kuluja. Ne ovat käytännössä aina suuremmat kuin myynnistä saatava kate.

Tästä huolimatta palautuksia tutkiva Saarijärvi arvioi, että myös yritykset hyötyvät tuotteiden löyhistä palautusehdoista. Verkkokaupan kokonaismyynnin kasvaessa yritysten on ensisijaisesti taisteltava markkinaosuuksista ja avokätiset toimitusehdot lisäävät kasvua. Suuret myyntivolyymit mahdollistavat myös tuotteiden hinnan laskemisen.

Saarijärvi arvioi, että suurimmilla verkkokaupoilla voi olla jopa kannustin saada ihmiset tekemään ylimääräisiä ostoksia. Ne kykenevät käsittelemään palautuksia pieniä verkkokauppoja tehokkaammin, mikä tuottaa rajun taloudellisen paineen pienille kilpailijoille.

VERKKOKAUPPOJEN LÖYHÄT PALAUTUSKÄYTÄNNÖT hyödyttävät sekä kuluttajaa että suuria yrityksiä. Tämä tapahtuu kuitenkin ympäristön kustannuksella. Sen johdosta Saarijärvi on pohtinut tutkimushankkeensa puitteissa myös ratkaisuja ylimääräisten tilausten ehkäisemiseksi.

Valtion tekemiin toimenpiteisiin hän ei usko. Kuluttajansuojan nimissä verkko-ostoksissa on oltava mahdollisuus tuotteiden palauttamiseen, ja sekä ostajan että myyjän etua heikentävälle sääntelylle keksitään kiertoteitä.

Muutoksen on lähdettävä verkkokaupoista itsestään.

Yhtenä vaihtoehtona on hintojen personointi, johon vaikuttaisi kuluttajan palautushistoria. Mikäli henkilö on tehnyt paljon kalliita palautuksia ja hänen elinkaariarvonsa asiakkaana on matala, voisi yritys hinnoittelun avulla kannustaa olemaan tekemättä suuria tilauksia.

Toinen ratkaisun tarjoavat digitaaliset työkalut, joiden avulla kuluttajan on yhä paremmin mahdollista arvioida vaatteiden sopivuus ja toimivuus etukäteen. Näin olisi mahdollista vähentää ylimääräisten kokojen ja haluttuun käyttöön sopimattomien tuotteiden tilaaminen.

Kolmantena ajatuksena on valistus ja palautusten aiheuttamasta rasituksesta tiedottaminen. Saarijärven tekemän kyselyn mukaan 64% verkkokauppoja käyttäneistä ei ollut ajatellut tuotteiden palautuksista aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Saarijärvi uskoo, että valistuksen avulla olisi mahdollista saada aikaan positiivisia käyttäytymisvaikutuksia, kuten esimerkiksi ruokahävikin kanssa on tapahtunut. ”Me elämme verkkokaupan vakiintumisen vuosia. Nyt on löydettävä keinot, joilla voidaan estää, ettei turhista tilauksista ja ylimääräisistä palautuksista tule alan vakiintunut käytäntö.”

LÖYHÄ JA HELPPO prosessi on tehnyt tuotteiden palautuksesta yleistä. Verkko-ostosten tekeminen koostuu yhä selkeämmin kahdesta erillisestä päätöksestä – päätöksestä tilata tuote ja päätöksestä pitää se –, kertoo markkinoinnin professori Hannu Saarijärvi Tampereen yliopistolta. Hän johtaa Liikesivistysrahaston rahoittamaa tutkimushanketta, joka keskittyy verkkokaupan palautuskäyttäytymisen syihin ja seurauksiin. ”Me tilaamme enemmän kuin ostamme. Erityisesti muodissa palauttamisesta tulee yhä normaalimpi osa kuluttamista ja sen myötä verkkokaupan palautusehdoista tulee tärkeä ostokriteeri hinnan ja valikoiman ohella.”

Monille verkkokaupoille palautukset ovat keskeinen osa niiden liiketoimintaa, eivät poikkeuksellisia kaupan perumisia. Tämän johdosta verkkokaupat myös panostavat paljon palautuskokemuksen helppouteen ja sujuvuuteen.

Lopputuloksena jopa 40–70 prosenttia verkon kautta ostetusta muodista palautetaan.

Saarijärven tutkimushanke on selvittänyt, että suurin osa vaatepalautuksista johtuu tuotteen väärästä koosta tai poikkeavuudesta odotuksiin nähden. Kuitenkin, lähes neljäsosa tutkimuksen kyselyyn vastanneista kertoi ostaneensa useamman koon samaa vaatetta valitakseen niistä vain sopivimman.

VERKKOKAUPAN PALAUTUKSILLA ON huomattavia ulkoisvaikutuksia. Tärkeimpänä on ympäristölle aiheutuva rasite, jonka pakkausten kuljettaminen ensin kuluttajalle ja sitten takaisin myyjälle, aiheuttaa. Pelkästään yhteen Zalandon saksalaiseen keskusvarastoon saapuu päivittäin noin 100 000 palautettavaa tuotetta ympäri Eurooppaa.

11

12

SEURAAVA ERÄ Entinen ammattiurheilija on ollut usein heikossa asemassa työmarkkinoilla. Nykyään urheilukokemusta arvostetaan kuitenkin enemmän kuin koskaan, sanoo Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani – ja on täydellinen esimerkki väitteestään.

TEKSTI: TAIKA NUMMI KUVAT: ATTE MAKKONEN

kieliä ja isältään Itani oppi venäjän ja arabian. Epätyypillisen lapsuuteen kuului myös tiuhaan tahtiin muuttaminen vanhempien töiden perässä ja nuori Itani ehti asumaan monella paikkakunnalla ympäri Suomea ennen perheen asettumista Jyväskylään.

Yksi asia Itanin elämässä on kuitenkin pysynyt: urheilu.

ENSIMMÄISENÄ HUOMION KIINNITTÄÄ Sota ja rauha.

Luen sitä Kaisa-kirjaston kahvilassa, kun Sami Itani saapuu haastatteluun. Hän kysyy innoissaan luenko enemmänkin klassikoita ja kohta huomaamme, että olemme ajautuneet puhumaan klassikkokirjallisuudesta. Itanin tavalle puhua kirjoista ja analysoida niitä voisi antaa paljon aikaa, mutta nyt on syytä esitellä tarina, jonka päähenkilö Itani itse on.

Sami Itanin tarina ei ala kaukaa Tolstoin maisemista, sillä päädymme Pietariin, jossa Itanin vanhemmat tapasivat opiskelijoina. Itanin äiti oli muuttanut Suomesta Neuvostoliittoon lukemaan lääketiedettä, jonka opetus oli paitsi laadukasta myös edullista verrattuna Suomeen. Itanin isä oli puolestaan kotoisin Beirutista, jossa hän oli saanut stipendin Moskovan yliopistoon. Kielitaidottomana hänet lähetettiin kuitenkin vuodeksi Pietariin oppimaan venäjää.

Siellä nuori suomalainen nainen ja libanonilainen mies tapasivat, ja loppujen lopuksi myös Itanin isä päätti hakea Pietarin lääketieteelliseen.

Opintojen jälkeen pariskunta muutti Suomeen, jossa Sami Itani syntyi. Pienestä pitäen kotona puhuttiin monia

YLEISURHEILUN ITANI ALOITTI 4-vuotiaana. 15-vuotiaana hän päätti keskittyä täysillä kymmenotteluun. Urheilu-urallaan Itani voitti Kalevan kisat kahdesti ja edusti Suomea myös maailman- ja euroopanmestaruuskisoissa.

Itani, kuten moni yksilölajin harrastaja, pitää itseään ennemmin introverttina. Tämä vaikutti myös lajivalintaan, mutta Itani kuitenkin kiistää, että yksilölaji olisi millään lailla yksinäistä puuhaa. ”Yksilöurheilu on pitkälti tiimiperäisestä projektityöskentelystä. Jotta on mahdollista saavuttaa tavoitteita on kaikkien – valmentajan, urheilijan, vanhempien ja muun tukijoukon – puhallettava yhteen hiileen. Yksin ei voi pärjätä, vaan jokaisen panosta tarvitaan.”

13

”Moni ei myöskään ymmärrä täysin vahvuuksiaan.

Monesti urheilijat mieltävät itsensä suorittajiksi.

Kuitenkin urheileminen vaatii myös valtavan määrän luovuutta.” ”Näitä samoja taitoja voi hyödyntää myös nykymaailman työelämässä, jossa asiantuntijatyöt ovat enenevässä määrin projektiluontaisia tiimitöitä. On yleinen väärinkäsitys, etteivätkö introvertit olisi myös loistavia tiimipelaajia.”

”Entisinä urheilijoina, on meidän vastuullamme osata käsitteellistää omat taitomme. Usein urheilija, omassa maailmassa eläneenä, olettaa muiden tietävän mistä on urheilemisessa on kyse. Näin ei kuitenkaan koskaan ole, ellei rekrytoija ole itse entinen urheilija. On jokaisen oma vastuu ymmärtää, mitä kyseinen organisaatio tarvitsee ja selvittää, mitä taitoja urheilun myötä on karttunut, jotka voisivat hyödyntää organisaatiota.” ”Tarinallisuus on avainsana miettiessä, mitä on oppinut. Tarinoita on helppo kertoa ja niihin on muiden helppo tarttua. Kannattaa kuitenkin myös miettiä, mitkä taidot ovat sellaisia, joiden esiin tuominen tuo lisäarvoa. Klassiset esimerkit urheilijan piirteistä ovat määrätietoisuus, ajankäytön hallinta, itsenäisyys ja jatkuva päätöksenteko, jotka ovat jokaiselle urheilijalle perusarkea. ”Moni ei myöskään ymmärrä täysin vahvuuksiaan.

Monesti urheilijat mieltävät itsensä suorittajiksi. Kuitenkin urheileminen vaatii myös valtavan määrän luovuutta. Ei ole yhtä oikeaa tapaa treenata, levätä tai selviytyä vammoista, vaan jokaisen on erehdyksien kautta löydettävä omia keinoja. Päätöksiä joutuu myös tekemään ad hoc -periaatteella, sillä usein tilanteet vain tulevat eteen ja ei voi miettiä loputtomiin, tekikö oikean tai väärän ratkaisun.”

HUIPPU-URHEILIJOILLA ON USEIN uransa jälkeen vaikea päästä mukaan normaaliin elämään. Merkityksen löytäminen tavallisesta arjesta ja päivätyöstä on haastavaa, sillä harva työ on samalla tavalla emotionaalisesti sitovaa ja henkilökohtaista kuin ammattiurheilu.

Moni aloittaa urheilun myös hyvin nuorena. Teini-ikä on kehityspsykologiassa sitä aikaa elämästä, kun nuori tutkiskelee itseään. Nuorella urheilijalla ei ole kuitenkaan varaa kyseenalaistaa omaa tekemistään. Hän on urheilija ja treenaa aamulla ja illalla, käy ulkomaan leireillä ja kilpailumatkoilla. Koulunkäyntiin riittää juuri ja juuri aikaa, ellei sitten sekin jää kesken.

Kun urheilu-ura loppuu, edessä on usein identiteettikriisi. Monella ei ole ammattitutkintoa tai virallista pätevyyttä, vaikka ikä lähenee kolmeakymmentä. Yllätyksenä tulee usein myös, että urheilukuplan ulkopuolella harva tietää mitään saavutuksista tai siitä, mitä urheilijana oleminen vaatii.

14

ITANI USKOO, ETTÄ opiskelujen ja työmaailman ulkopuolella kerrytetyt taidot ovat suurempi valtti kuin koskaan ennen. Työelämän muutos vaatii kykyä soveltaa erilaisissa ympäristöissä saatuja oppeja, minkä ansiosta yritykset ovat kiinnostuneet palkkaamaan monentaustaisia huippuosaajia. ”Olen luottavainen, että esimerkiksi urheilutaustaiset ihmiset pääsevät eteenpäin työelämässä paremmin kuin aikaisemmin. Työelämän muutoksesta johtuen on olemassa yhä enemmän madonreikiä päästä nopeasti johtaviin asemiin, jos sitä haluaa. Tällaisia madonreikiä ei ollut vielä edes 90-luvulla.”

ITANI TIETÄÄ MISTÄ puhuu, sillä hän pääsi 29-vuotiaana johtotehtäviin ilman päiväkään kokemusta alalta.

Hän voitti maailman suurimman henkilöstöpalveluyritys Adeccon Groupin ”CEO for one month” -kilpailun, jossa yritys etsi kesäksi toimitusjohtajaa yhdeksi kuukaudeksi. ”Töiden hakeminen on urheilijan näköinen projekti – sehän muistuttaakin ihan play-off-karsintaa. Vaikka hainkin ensimmäistä kertaa elämässäni töitä, tiesin urheilun ansiosta täysin, kuinka valmistautua. Satojen joukossa oli lukuisa määrä hakijoita, jotka olivat paperilla parempia kuin minä. Kukaan ei kuitenkaan ollut yhtä hyvin valmistautunut ja täten jokaisessa vaiheessa itseluottamukseni oli kova.”

Kesän jälkeen Itani jatkoi töitä Adeccolla. Tuolloin 29-vuotias Itani pääsi yli 3000 työntekijän työsuhteen päälle johtoryhmään. Itanilla ei ollut päivääkään kokemusta HR-alan töistä, mutta päätyi HR-johtajaksi ja myöhemmin vielä Suomen aluejohtajaksi.

Ehkä introverttiydestä johtuen Itani ei pidä itseään tyypillisenä johtajana vaan uskoo, että hänen vahvuutensa on kyseenalaistaa olemassa olevia toimintatapoja. Itani uskoo, että Adeccolla ajateltiin hänellä olevan paremmat valmiudet toteuttaa tulevaisuuden henkilöstöjohtamista – mitä ikinä se mahtaakaan olla – kuin niillä, jotka olivat tehneet pitkään alalla töitä. ”Fortune 500 -yritykset mielletään monessa asiassa joustamattomiksi. Monesti, kuten tässä, todellisuus on kuitenkin toisenlainen.”

ON TOKI SANOTTAVA, että aivan vieras ei Itani hakiessaan ollut henkilöstöjohtamiselle. Jo urheilu-uransa aikana hän suoritti KTM-tutkinnon Jyväskylässä ja hänet palkittiin myös vuoden 2011 parhaasta kauppatieteiden gradu-tutkielmasta. Vuonna 2012 Itani aloitti tohtoriopinnot Aalto-yliopistossa.

“Väitöskirjan teko muistutti paljon yhtä olympiadia. Neljän vuoden sykli oli urheilijalle tuttu ja vaikka monta kertaa halusin joustaa dediksistä, en sitä kertaakaan tehnyt.” ”Väitöskirjan teko muistutti paljon yhtä olympiadia.

Neljän vuoden sykli oli urheilijalle tuttu ja vaikka monta kertaa halusin joustaa dediksistä, en sitä kertaakaan tehnyt.

Monesti olisi löytynyt oikeasti hyvä syy joustaa, mutta urheilijana olin kuitenkin oppinut, että kisa on tiettynä päivänä eikä sitä voi siirtää vaikka haluaisi.”

Itanin Stanfordissa viimeistelty väitöskirja, The Ideological Evolution of Human Resource Management, oli kriittinen tutkimus, joita kirjoitetaan yleisesti vähän kauppakorkeakouluissa. Kriittisessä tutkimuksessa keskitytään subjektiivisiin kokonaisuuksiin ja myönnetään, ettei tutkimus synny ideologisessa tyhjiössä, vaan kaikki tieto perustuu tulkintaan.Tutkijan tehtävä on tehdä kaikesta mahdollisimman vähän vääristynyttä.

Kritiikin pohjana Itani nojasi myös marxistiseen kirjallisuuteen, mikä ei ole ollut kovinkaan trendikästä kauppatieteissä 1970-luvun jälkeen Pietarista länteen. Tästä huolimatta teos päätyi loppujen lopuksi ison globaalin kustantamon kustantamaksi kaupallisena versiona. On hyvin harvinaista, että globaali kustantamo kiinnostuu suomalaisen opiskelijan väitöskirjasta. ”Minusta on hienoa, että Aallossa on tilaa myös tällaiselle minunkaltaiselle ajattelulle. Pääsin vapaasti kyseenalaistamaan vallalla olevia käytäntöjä.”

ITANI PÄÄSEE NYT hyödyntämään kyseenalaistamiskykyjään uudestaan, sillä hän aloitti tämän vuoden alussa Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana. Viimeisinä vuosina SUL on kärsinyt monista ongelmista, sillä urheilumenestyksen heikkeneminen on vienyt liiton talous- ja johtajuusvaikeuksiin.

Jos urheilijan paineensietokyvylle ja määrätietoisuudelle on koskaan käyttöä, on sen paikka nyt. Itanin harteille on asetettu suuret odotukset, eikä hän itsekään ole säästellyt tavoitteiden asettamista.

Vaikka kausi on vasta alussa, yhden muutoksen Itani on jo tehnyt. Puheenjohtajan pestistä hän ei aio ottaa vastaan minkäänlaista kompensaatiota: ”En halua että kukaan ajattelisi, että tekisin SUL:n puheenjohtajan töitä mistään muusta kuin rakkaudesta lajiin. Urheiluyhteisö on antanut minulle niin paljon. Tämä on minun mahdollisuuteni antaa takaisin.” ”Urheilutehtävissä motivaatio tulee eri purosta kuin palkkatyössä. Se antaa energiaa jaksaa. Fundamentaalisesti olen muutenkin niin levoton reppana, etten malta olla paikoillani. Levottomuuteni antaa polttoainetta tehdä kahtakin haastavaa tehtävää.”

16

17

KYSYIMME

Miten kotimainen kauppa voi pärjätä, Mari Kiviniemi?

Kaupan liiton toimitusjohtaja ja OECD:n entinen apulaispääsihteeri, Mari Kiviniemi, uskoo suomalaisten kykyyn tehdä kansainvälistä kauppaa.

TEKSTI: VIVI KAUKKANEN KUVA: MATTI TANSKANEN

Mitä tavoitteita Kaupan liitolla on tulevalle hallitukselle?

hermolla pysymistä ja kerryttää digitaalista osaamista sekä parantaa koko tuotantoketjua.

Meillä on kolme isoa tavoitetta: työllisyys, talouskasvu ja kestävä kehitys.

Ehdotamme konkreettisia keinoja, joiden avulla kaupan ala voi edistää 75% työllisyysasteen saavuttamista Suomessa. Kauppa on vahva sosiaalinen työllistäjä, koska alalta löytyy matalan kynnyksen työtehtäviä, joiden kautta voi päästä kiinni työelämään.

Talouskasvua tulisi mielestämme edistää ansiotuloverotusta keventämällä ilman, että otetaan käyttöön vaikeasti kohdennettavia täsmäveroja, kuten maito- ja muoviveroja. Kilpailua tulisi lisätä purkamalla apteekkari- ja alkoholimonopolit.

Vastuullisuus ja hiilijalanjälkikysymykset ovat kaupassa arkipäivää. Hiilijalanjäljen pienentäminen tulisi kuitenkin näkyä globaalisti ja vastuiden tulisi koskea kaikkia maailman yrityksiä. Tällä hetkellä monet eurooppalaiset tuotteet ovat kalliimpia, koska niitä säädellään enemmän kuin esimerkiksi Kiinasta tulevia tuotteita.

Verkkokauppa muuttaa kaupankäyntiä. Miten suomalaiset voivat pärjätä jättejä vastaan?

Kilpailukyvyn perusta ovat osaaminen, tutkimus ja tuotekehitys sekä rohkeus tehdä kauppaa Suomen ulkopuolella.

Kilpailukyvyn säilymisen kannalta on tärkeää kehittää kaupan alan koulutusta ja huolehtia, että Suomessa on elinkeinoelämälle kilpailukykyiset edellytykset toimia. Kansainväliseen kilpailuun voidaan vastata myös kansainvälisen edunvalvonnan kautta. Ulkomailta tulevat kilpailijat tulisi esimerkiksi saada osallistumaan tuottajavastuuseen, kuten kierrätykseen ja jätteiden huoltoon.

Toimit neljä vuotta OECD:n apulaispääsihteerinä. Mikä oli huippuhetkesi tehtävässä?

Apulaispääsihteerin työ oli erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja mukavaa. Ekonomistina pidin paljon siitä, että pääsin työtehtävässä takaisin opiskelemieni asioden pariin.

Oli myös upeaa työskennellä kaikista ajankohtaisimman tiedon ja suositusten parissa. Sain myös matkustaa paljon, tavata maailman päämiehiä ja osallistua useamman kerran G20-kokoukseen, joihin ei suomalaisena muuten pääse.

Miten toteuttaa sekä talouskasvua että kestävää kehitystä?

Talouden toiminta pitää sovittaa ympäristön kantokykyyn. Kauppa tekee jo nyt paljon kestävän kehityksen eteen esimerkiksi selvittämällä tuotteiden hiilijalanjälkiä.

Kestävän kehityksen edistäminen pitää kuitenkin olla koko tuotantoketjun yhteinen projekti, koska muutosta ei kukaan voi tehdä yksin.

Mikä oli suurin oppisi tältä ajalta?

Opin paljon. Tietämyksen ja osaamisen osalta tuntuu melkein siltä, että olisin suorittanut pari tutkintoa. Nautin siitä, että pääsihteerin työssä oli politiikan vuosiin verrattuna paljon enemmän aikaa perehtyä ja lukea, koska päivän politiikan paine puuttui. Huomasin myös, että median suhtautuminen muuttui, kun olin poliitikon sijaan asiantuntija. Poliitikkoja haastetaan jatkuvasti.

Mitkä ovat kaupan alan suurimmat mahdollisuudet?

Digitaalisuus ja verkkokauppa. Kansainvälisten markkinoiden hyödyntäminen ei ole suomalaisille ongelma, koska olemme kielitaitoisia ja osaavia. Meidän pitää jatkaa ajan

18

20

Teemu Laitinen johtaa Suomen suurimpien artistien täyttämää levy-yhtiötä. Entinen BCGkonsultti kiittää saamistaan opeista, vaikka musiikkiartistien kanssa työskentely eroaakin yritysjohtajista.

TEKSTI: MARKUS NIEMINEN KUVAT: ATTE MÄKINEN

KUN RAPDUO JVG löi itsensä 2010-luvun alussa suomalaisen rap-skenen ytimeen, musiikinteko tarvitsi nopeasti rinnalleen sopivat liiketoiminnalliset puitteet. Keikkojen tekeminen ja oheistuotteiden myynti oli järkevintä hoitaa oman yrityksen kautta. Niitä varten syntyi vuonna 2012 oma levy-yhtiö PME Records, Pinnacle Music & Entertainment.

Seitsemän vuotta myöhemmin JVG on edelleen Suomen suurimpia musiikkinimiä, jonka tuorein single on pysynyt striimatuimpien listakärjessä helmikuusta lähtien. PME Records ei ole kuitenkaan enää kahden artistin pumppu, vaan vuoden levy-yhtiöksi viime syksynä valittu tähtitehdas, jonka listoilla on toistakymmentä artistia Reino Nordinista Töölön Ketterään. Myös ALMA, suomalaisen musiikkiviennin suuri lupaus, on PME Recordsin listoilla.

Tätä kaikkea vie eteenpäin PME Recordsin toimitusjohtaja Teemu Laitinen. Jaren ja Ville Gallen nuoruudesta asti tuntenut Laitinen tuli mukaan osakkaaksi ja hallitukseen jo vuonna 2013. Kaksi vuotta sitten hän jätti projektijohtajan paikan Boston Consulting Groupilla astuakseen uuden äärellä olleen levy-yhtiön johtoon.

Vuonna 2012 Laitinen valmistui diplomi-insinööriksi, piti kahden viikon loman ja aloitti uran konsulttina. Seuraavat vuodet hän työskenteli suuryritysten ylimmän johdon kanssa ja pärjäsi siinä niin hyvin, että hänet valittiin yhtiön sisäiseen vaihto-ohjelmaan, jonka kautta hän päätyi työskentelemään vuoden 2016 Washington DC:ssa.

Palattuaan takaisin Suomeen, Laitinen pysähtyi miettimään uraansa: ”Ehkä se oli jonkinlainen kolmenkympin kriisi. Yhtenä mahdollisuutena oli painaa viisi vuotta firmassa ja toivoa pääsevänsä kolmefemmana BCG:n partneriksi. Se tuntui aidosti houkuttelevalta.” ”Samaan aikaan PME oli jo useamman vuoden kehittynyt kovaa vauhtia, ja oli tarve saada joku pitämään huolta bisnespuolesta. Katsoin, että tämä oli aikasidonnainen juttu, jossa piti toimia siinä tilanteessa. Toista mahdollisuutta ei välttämättä enää tulisi.”

TOIMITUSJOHTAJAKSI TULLESSAAN LAITINEN tiesi, millaiseen maailmaan oli tulossa. Suurin ero löytyi ihmisissä, jotka olivat erilaisia kuin konsultit ja suuryritysten johtajat. ”Olen kuullut esimerkiksi artistilta kysymyksen: ’mikä on Excel.’ Saattaa tuntua hassulta, mutta miksi hänen pitäisi sitä oikeastaan tietää. Sen takia mä olen täällä.” ”Siinä maailmassa, josta mä tulin, ei luultavasti olisi koskaan pystytty täällä vaadittavaan luovuuteen. Välillä voi vain ihmetellä, miten taitavia ihmiset pystyvät olemaan musikaalisesti ja luomaan biisejä. Silloin he saavat nauraa mulle, että miten ei voi tietää, miten stemmat tai droppi rakennetaan biisiin sisään.”

Musiikkialan luovuudesta huolimatta tietyt asiat on syytä tehdä samoin yrityksestä riippumatta. Yksi näistä oli

MUSIIKKI- JA KONSULTTIMAAILMAAN liittyy välillä mielikuva isoista egoista, mutta Laitisesta sellaista ei huomaa vähääkään. Haastattelussa hän tarjoilee vichyä sekä jääkahvia ja puhuu itsestään konsensusjohtajana. Artistit ovat ykkösiä ja heidän tukemisensa on hänen työtään.

Tekemisensä Laitinen on kuitenkin ottanut aina vakavasti. Ressun lukiosta tie vei Teknilliseen korkeakouluun lukemaan tuotantotaloutta. Kandin jälkeen avautui harjoittelujakso BCG:lla, mikä johti tarjoukseen vakipaikasta, kunhan tutkinto olisi kokonaan valmis.

22

strategian kirjoittaminen, mihin Laitinen toi yritykselle tarvittavaa osaamista: kykyä määrittää yhteinen visio, luoda tarvittavat toimenpiteet ja aikataulu sekä löytää oikeat ihmiset toteuttamaan niitä.

Laitinen toteaa, että aivan luonnostaan ei strateginen ajattelutapa kaikilta löytynyt, mutta hänellä ei ollut myöskään kiire. Keskeistä oli omien tavoitteiden kommunikointi, mikä ehkäisi muutosvastarinnan syntymistä.

Toinen muutos, jonka Laitinen toi PME Recordsille, oli perusrutiinien laittaminen kuntoon. Kun yrityksen kortilla teki ostoksia, siitä piti tuoda kuitti kirjanpitoa varten, ja viikkopalaverit auttoivat kaikkia pysymään ajan tasalla siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Vain toimivien rutiinien päälle pystyi rakentamaan kasvavaa liiketoimintaa. ”Voi tuntua hassulta, että kun tulee uusi toimari taloon, niin se alkaa miettiä kuitteja. Ne ovat kuitenkin asioita, jotka täytyy hoitaa kuntoon, jotta voidaan keskittyä kas-

vuun ja muutenkin olennaiseen.” ”Nyt meillä on selkeät suunnitelmat, miten ja mihin suuntaan halutaan kehittyä lähivuosina. Minun roolini on vetää eri toimintoja yhteen ja katsoa, että sen tekemiselle on puitteet olemassa.”

PUHUESSAAN PME RECORDSIN strategiasta Laitinen toteaa, että tavoitteena on jatkaa kasvun ja kannattavuuden tiellä. Erityisen mahdollisuuden tähän tuo ALMA, jonka ensimmäinen albumi on nyt viimeistelyvaiheessa.

ALMA on PME Recordsin ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa kansainvälisille markkinoille tarkoitettu artisti.

Tämä tarkoittaa, että artistin rakentamisessa on maksettu isoja oppirahoja, mutta seuraavalla kerralla prosessi voisi olla jo suoraviivaisempi. ”ALMAn kanssa me ollaan opittu, miten suomalainen indie-label pystyy tekemään maailmanluokan tähden. Olisi

24

hienoa olla mukana vielä muissa kansainvälisissä proggiksissa, mutta mitään aikatauluja ei vielä ole olemassa. Nyt keskitytään ALMAan.” Toinen mahdollisuus kasvuun on liiketoiminnan laajentaminen. Laitinen vastaa epäsuorasti kysymykseen, aikooko PME Records laajentua myös tapahtumien ja kiertueiden järjestämiseen: “Jos tuntee meidän toimialaa ja tietää, missä valtaosa rahasta raha liikkuu, niin siitä voi nokkela kauppislainen tai teekkari laskea asioita yhteen.” ”Kaikkea on mietitty, mutta realiteetit ovat kovat. Live-tuotanto vaatii paljon isomman koneiston, mitä meillä tällä hetkellä on ja meidän täytyy muistaa myös edetä askel kerrallaan.”

merkittäväksi musiikkitapahtumien ja -festareiden järjestäjäksi, mikä on saanut monet alaa seuraavat huolestumaan.

Nelonen Median ekosysteemin kuuluu tapahtumien lisäksi radio- ja tv-kanavia sekä jopa oma levy-yhtiö, eli yhtiö sekä tuottaa artisteja että hallitsee musiikin jakelukanavia. ”Onhan tässä kyse dramaattisesta vallan keskittymisestä. Se että on yksi toimija, joka halutessaan pystyisi valitsemaan artistin, kirjoittamaan biisin, tekemään siitä artikkelin ja laittamaan sen radioon, festareille ja telkkariin, niin siinä on selvät omat uhkakuvansa”, Laitinen toteaa.

Tarkemmin Laitinen ei kuitenkaan halua vielä spekuloida, millä perustein Nelonen Media päätöksiään tekee, ja miten ne saattavat vaikuttaa ulkopuolisten artistien mahdollisuuksiin saada näkyvyyttä ja soittoaikaa. Tämän arviointi vaatii vielä lisää aikaa. ”Toistaiseksi riskit eivät vaikuta toteutuneen ja ala toimii kutakuinkin kuin ennenkin. Tässä olisi ainekset ikä-

TAPAHTUMAT OVAT MUSIIKKIALAN keskiössä, mikä on huomattu myös muissa yhtiöissä. Viimeisen vuoden sisällä Sanoma Oyj:n omistama Nelonen Media on noussut

25

26

”Me tietysti seurataan, miten musiikki kerää kuunteluita, mutta ei artistia dropata sen perusteella, jos joku biisi ei toimikaan.” ”Me tietysti seurataan, miten musiikki kerää kuunteluita, mutta ei artistia dropata sen perusteella, jos joku biisi ei toimikaan. On ihan fine, jos tulee paska biisi. Sitten vain palataan pajalle ja kirjoitetaan parempi.”

Toiminnan on kuitenkin oltava tavoitteellista. Sen johdosta jokaiselle artistille tehdään suunnitelmat usealle vuodelle eteenpäin. Täysin uuden artistin tapauksessa suunnittelu voi lähteä esimerkiksi tulevaisuuden tavoitteesta. ”Ajatellaan, että on täysin uusi artisti, joka haluaa olla vuonna 2021 festarilavoilla. Tämä otetaan tavoitteeksi, ja sitten aletaan miettiä taaksepäin, mitä askeleita sen toteuttaminen vaatii.”

vään toimintatapaan, mutta toivottavasti pystyttäisiin elämään vapaassa musiikkimarkkinataloudessa.”

YLEISESTI LEVY-YHTIÖIDEN VALTA on Laitisen näkökulmasta vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana.

Taustalla on erityisesti teknologinen kehitys, joka on siirtänyt kysynnän uusille alustoille, tasavertaistanut musiikkiyhtiöiden kilpailukykyä ja laskenut musiikinteon kustannuksia. ”Ennen levy-yhtiöt olivat omassa norsunluutornissaan, sillä artisti tarvitsi ison koneiston saadakseen levynsä vaikka saksalaisen marketin hyllyille. Nykyään kun valtaosa musiikista kulutetaan digitaalisesti, on tilanne paljon tasapainoisempi.”

PME Recordsille, joka on syntynyt keskelle internetin tuomaa muutosta, tämä näkyy ajattelussa, joka perustuu pitkäkestoisuuteen pikavoittojen sijaan. Enää ei ole mahdollista myydä täysihintaista albumia, johon on kirjoitettu yksi hitti: ”Tänä päivänä musiikkibisneksessä kaikki investoinnit tehdään etupainotteisesti ja tulot tulevat pitkänä häntänä esimerkiksi rojaltien muodossa. Tämän takia meillä tulee olla kestävä usko jokaiseen artistiin, joka signataan.”

PALATAAN LOPUKSI VIELÄ Teemu Laitiseen. Konsulttimaailman pyörityksestä on ollut vivahteikas polku nykyiseen toimitusjohtajan rooliin. Tällä hetkellä ajatukset tulevasta ovat kuitenkin kirkkaat: hän panostaa täysillä PME Recordsin kasvattamiseen ja kehittämiseen. Visioissa häämöttävät kansainvälisyys ja kenties oma tapahtumatuotanto, mutta toimitusjohtajan pestistä ei välttämättä tule eläkevirkaa. ”Tällä hetkellä ajatuksissa ei pyöri eikä muutenkaan kiinnosta mitkään muut työt kuin tämä. Meidän homma vaikuttaa toimivan ja kehittyvän, artistit saavat toteuttaa itseään ja ihmiset ympärillä ovat hienoja. Jatkan tässä toivottavasti vielä. Voi tietenkin olla, että tilanne joskus muuttuu – mutta tällä hetkellä se ei ole näköpiirissä.”

Oli kyse sitten konsultoinnista tai yrityksen johtamisesta, oman työuran johtamiseen Laitisella on selkeä periaate: ”Kaikki mihin ryhtyy kannattaa tehdä oikeasti hyvin, motivoituneesti ja suoraselkäisesti. Itsestään ei kannata jättää negatiivista kuvaa minnekään. Se tuo myös turvallisuudentunnetta, kun tietää aina antaneensa kaikkensa ja voi kulkea selkä suorassa, minne meneekään.”

INVESTOINNEISTA PUHUMINEN SAA kysymään, miten paljon levy-yhtiö muistuttaa sijoitustoimintaa.

Listoille otetut artistit muodostavat portfolion, jossa pyritään löytämään oikea tasapaino tuoton ja riskin – varmaa tuloa tuovien ja ison potentiaalin omaavien artistien – välillä.

Laitinen, jonka isä ja veli työskentelevät molemmat finanssialalla, ei ole vertauksesta samaa mieltä. Levy-yhtiö on luovaa toimintaa, eikä sitä voi johtaa pelkkien numeroiden kautta. Artistien uraa ei rakenneta tuotto-odotusten perusteella.

27

Onnea kevään uusille kauppatieteiden kandidaateille ja maistereille!

28

KOLUMNI

Epäonnistumisen jalo taito

Epäonnistuminen on tärkeä osa oppimista, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Oppiminen vaatii kuitenkin, että epäonnistumisia osaa käsitellä, kirjoittaa Laura Timonen.

PYÖRITTELIN KOLUMNIN AIHETTA. Olin päättänyt, etten vahingossakaan kirjoita samoista aiheista kuin yleensä lehtijutuissani, eli rikoksista, väkivallasta, terrorismista tai propagandasta. Tavoitteena oli kirjoittaa ihan kaikesta muusta, vaikka sateenkaarilla hyppivistä yksisarvisista.

Metsään meni että helähti. Ja tämä metsä helisi taukoamatta. Hyviä aiheita pulpahteli mieleen, mutta jokainen lipsahti vanhojen aiheiden alueelle. Epäonnistuin. Fraasit kuten ”Fail fast, fail often”, ”Failure is the building block of innovation!” tai ”Success begins with failure” pyörivät mielessä, mutta niistä ei ollut apua. Stressaannuin.

Suomalaiset ovat taipuvaisia ruoskimaan itseään, epäonnistumisesta kun pitää jostain syystä rangaista. Tässä ruoskinnassa olen huipputasolla, voisinpa melkein sanoa parhaimmasta päästä.

Mikäli unohdan ruoskia itseäni, yhteisö kyllä muistaa huolehtia sormella osoittamisesta. Viime kädessä sosiaalinen media muistuttaa tapahtuneesta, eikä tieto sieltä katoa. Ehkä juuri tämän takia mokaamisia pyritään usein salaamaan.

Pahimmassa tapauksessa syyt saatetaan kääntää toisen viaksi.

Muistan edelleen hyvin vuosia sitten sattuneen tapauksen. Julkaisin artikkelin, mistä puuttui kolme pilkkua.

Tämä virhe laukaisi massiivisen vihapalautteen. Vaikka kyse oli pienestä virheestä, tunsin epäonnistuneeni sillä itse artikkeli jäi toiselle sijalle, kukaan ei puhunut itse sisällöstä.

Nämä ilmiöt tai toimintamallit ovat usealle hyvin tuttuja, tai ainakin tunnistan itseni näistä. Harva pystyy ajattelemaan, että tappio voisi olla investointi. Mieli suojelee kukistettua sotkien samalla objektiivisuuden. Vaikeiden tunteiden kohtaaminen voi viedä aikaa, mutta niiden kieltäminen voi olla vielä huonompi vaihtoehto. Reputtamiset voivat pulpahtaa mieleen – aktivoitua – uudessa vastaavassa tilanteessa tai muuten vaikuttaa negatiivisesti minäkuvaan. Energiaa kuluu ja tapahtuman haluaa sulkea mielestä, mutta mitä enemmän tapahtunutta pyrkii kieltämään, sitä enemmän se kummittelee mielessä.

EPÄONNISTUMISEN KÄSITTELYÄ VOI kuitenkin harjoitella. Mikromokaamiset, pienet ”poskelleen menot”, auttavat käymään tilanteita läpi ja niiden avulla voi harjoitellaan muun muassa omien tunteiden hallintaa. Harjoittelun metodeja on monia ja esimerkiksi Stanfordin yliopistossa opiskelijat harjoittelevat epäonnistumisten käsittelyä tekemällä niistä ansioluettelon.

Tämän CV:n tavoitteena on purkaa tapahtuneet dataksi ja siten auttaa ymmärtämään syy-seuraus-suhdetta.

Samalla ikävät kokemukset tulevat etäisimmiksi ja niitä pystyy tarkastelemaan objektiivisemmin. Harjoituksen tarkoituksena on myös motivoida opiskelijoita näkemään mönkään menneiden projektien toinen puoli, ahkeran työn ja pienten onnistumisten havaitseminen. Epäonnistuminen kun ei kerro koko totuutta.

Aallossa kauppakorkeakoulun ja ARTS:n vieraileva apulaisprofessori Miikka J. Lehtonen opettaa visualisoimaan metsään menemisiä kuvien avulla. Epäonnistuminen piirretään paperille ja esitellään muille opiskelijoille tai analysoidaan itsenäisesti. Näiden ”break downien” miettiminen auttaa ymmärtämään omia toimintatapoja, lisää sisua ja auttaa eteenpäin. Ennen kaikkea niiden läpikäynti vapauttaa energiaa.

Omien heikkouksien analysointi vaatii paljon rohkeutta, mutta niiden tarkoituksena on opettaa havaitsemaan kaavoja ja omia heikkouksia. Omalla kohdallani jatkuva lipsuminen vanhoihin aihepiireihin osoitti, että olen selkeästi kuplautunut akateemisella tasolla. Vaikka se tavallaan osoittaa ammattitaitoa, sulkee se samaan aikaan ovia muilta näkökulmilta ja mahdollisuuksilta.

Omien tapojen muuttaminen ei ole helppoa, mutta ehkä voisin saada muutettua suuntaa yksi askel kerrallaan.

KUUNTELE, PUHU, TOISTA Jos haluaa puhua monimutkaisista aiheista, kannattaa se tehdä oikeassa elämässä. Kylteri kutsui kaksi kauppislaista keskustelemaan sukupuolesta ja työelämästä, eikä saanut riitaa aikaiseksi.

TEKSTI: TAIKA NUMMI KUVAT: ANNUKKA LAINE

MAALISKUUN LOPUSSA KY:N uudesta yrityssuhdevaliokunta CORE:sta julkaistu video sai aikaan keskustelun.

Kommenteissa, jotka täyttivät ensin Instagramin, sitten Jodelin ja muut keskustelufoorumit, kyseenalaistettiin valiokunnan tapa viestiä itsestään. Valiokunnan esittelyvideolla ei esiintynyt yhtään naista.

Puhe videon ympärillä kesti muutaman päivän, kunnes laantui pois. Tosiasiassa keskustelu, joka kiteytyy sukupuolten erilaisiin mahdollisuuksiin ja tarpeisiin, on ollut käynnissä jo toistakymmentä vuotta, ja se jatkuu tarttuen aina uuteen yksittäiseen tapaukseen tai toimijaan: Tänä keväänä CORE-valiokuntaan.

Keväällä 2018 Julkku-lehteen.

Syksyllä 2016 Slushin ja muiden start-up-tapahtumien turvallisuuteen.

Ja lista jatkuu yhä pidemmälle.

Keskiössä jokaisessa tapauksessa on ollut naisten mahdollisuudet toimia opiskelijayhteisössä ja työmarkkinoilla.

Tai toisen tulkinnan mukaan kyse on uudenlaisen kulttuurin pakottamisesta.

Sosiaalinen media, joiden kautta tapauksia on käsitelty, ei tarjoa hyvää alustaa ymmärryksen luomiseen. Keskustelu käynnistyy ja pysyy elossa vain kärjistyksillä. Tahallista kärjistämistä myöntää harjoittaneensa myös Joni Kariluoto, kauppakorkeakoulun opiskelija, joka oli yksi aktiivisimmista keskustelijoista CORE-videon kommenteissa.

Kariluoto toimii myös Kylterirenkaan varapuheenjohtaja AYY:n edustajistossa, jonka myötä hän oli viime syksynä

esillä vastustaessaan AYY:n julistautumista feministiseksi järjestöksi.

Koska kysymys on tärkeä ja puhuttaa monia, kutsui Kylteri Kariluodon sekä Women of Aalto -verkoston puheenjohtaja Eve Haaviston saman pöydän ääreen eräänä keväisenä maanantaina. Otaniemeläisessä opiskelijakaksiossa päästiin keskustelemaan asioista, jotka yleensä jäävät näppäimistön ääressä sanomatta.

MYÖS EVE HAAVISTOLLA on kokemusta nettikeskustelun voimasta. Maaliskuussa Haavistoa haastateltiin Helsingin Sanomien artikkeliin, joka päättyi hänen lainaukseensa: ”Jos itse pääsen asemaan, jossa saan rekrytoida, aion palkata naisia sellaisiin asemiin, joissa yleensä on ollut miehiä.”

Kuten voi arvata, keskustelu netissä sai taas hetkeksi vauhtia alleen.

Nyt Haavisto kertoo, että lehden lainaus oli väärin. Hänen tai Women of Aalto -verkoston pyrkimyksenä ei ole, että naisia pitäisi suosia palkkauksessa yli miesten, vaan mahdollistaa aidosti tasa-arvoiset työmarkkinat.

Tasa-arvon nimissä Haavisto toteaa vastustavansa myös palkkauskiintiöitä. Esimerkiksi Goldman Sachs -investointipankki on kirjannut tavoitteen, että puolet yrityksessä aloittavista analyytikoista olisi naisia. ”Itse en haluaisi olla kiintiönainen, joka tulee pakolla palkatuksi. Haluan saada työpaikan oman osaamiseni perusteella.”

31

”Aiemmin puhuttiin, että sukupuolella, seksuaalisuudella ja ihonvärillä ei pitäisi olla merkitystä ja nyt sillä onkin.”

Pöydän toisella puolella Kariluoto nyökyttelee päätään: ”Juuri näin. Tarkoitus on, että ihmiset joilla on jotain annettavaa, hakisivat yritykseen omatoimisesti.”

monet muut faktorit. Naiset eroavat populaatiotasolla puolen keskihajonnan verran esimerkiksi neuroottisuuden ja sovinnollisuuden persoonallisuusaspekteissa. Juuri tästä syystä Kariluoto ei täysin kiellä, etteikö ryhmä, jossa on tasapuolisesti naisia ja miehiä ole todennäköisemmin monimuotoinen.

TYÖYHTEISÖN JA JOHDON monimuotoisuudella, diversiteetillä, on Haaviston mukaan positiivinen vaikutus yritysten liiketoimintaan. Erilaisista ihmisistä koostuvassa ryhmässä ajatuksia kyseenalaistetaan voimakkaammin ja ne kehittyvät sen myötä paremmiksi.

Diversissä ympäristössä kysytään siis enemmän miksi-kysymyksiä sekä uskalletaan haastaa toisia. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet monimuotoisuuden taloudelliset hyödyt yrityksille.

Haaviston määrittelemänä sukupuoli on kuitenkin vain yksi monimuotoisuuden osa-alue kokemusten, luonteenpiirteiden ja kansalaisuuksien ohella. Voisiko miehistä, ehkä jopa pelkästään valkoihoisista heteromiehistä, koostuva ryhmä olla siis periaatteessa monimuotoinen?

Haavisto: ”En sanoisi. Sellaisessa voi olla monenlaisia ihmisiä, mutta kyllä siinä on myös paljon parantamisen varaa.”

Kariluoto: ”Vuonna 2017 Applen varadiversiteettijohtaja – musta nainen, pitää todeta – sanoi, että myös sinisilmäisistä, blonditukkaisista miehistä koostuva johtoryhmä voi olla yhtä diversi kuin etnisesti ja sukupuoliltaan monimuotoinen ryhmä. Hän joutui eroamaan tämän takia.” ”Vaikka sanotaan, että diversiteettiin liittyy kokemukset ja taustat, niin kaikki ne toimet, joita käytännön tasolla tehdään liittyvät ryhmäidentiteetin osa-alueisiin; sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja ihonväriin.”

Kariluoto uskoo itse, että esimerkiksi persoonallisuus erot ovat paljon suurempi monimuotoisuuden tekijä kuin

KARILUOTO EI MYÖSKÄÄN kiellä, etteikö diversiteetti voi tuoda taloudellista hyötyä. Iso osa on kuitenkin imagoarvoa, jossa yritys viestii olevansa nuorekas, edelläkävijä ja hyveellinen.

Hänen keskeisin kritiikkinsä on, miten diversiteetti-ideologian ajaminen käy vastaan länsimaisen meritokraattisen individualismin kanssa: ”Aiemmin puhuttiin, että sukupuolella, seksuaalisuudella ja ihonvärillä ei pitäisi olla merkitystä ja nyt sillä onkin. Tämä asia jakaa meitä enemmän kuin yhdistää.”

Kariluoto mainitsee esimerkkejä, joita hän pitää varoittavina kuvauksina ryhmäidentiteettien korostamisesta.

Suurin osa, kuten vain tummaihoisille opiskelijoille tarkoitetut valmistujaistilaisuudet, ovat peräisin Yhdysvalloista, mutta Kariluoto pelkää, että ne alkavat rantautua yhä vahvemmin myös Suomeen. (Kylterin tietojen mukaan myös Aaltoon on haluttu saada vain naisille tarkoitettuja tiloja.

Hankkeen edistäjät ovat Aallon ulkopuolisia toimijoita.)

Toinen esimerkki ovat vain naisille tarkoitetut yritystilaisuudet. KY Finance -järjestön sivuillaan mainostamista yritystapahtumista hieman alle joka kuudes oli viime vuonna suunnattu vain naisille.

Haavisto nousee puolustamaan tapahtumia: ”Naisten uratapahtumissa koen yhteisöllisyyttä ja kannustavuutta,

32

”Naisten uratapahtumissa koen yhteisöllisyyttä ja kannustavuutta, mitä aina ei yleisissä tapahtumissa tule esiin.”

mitä aina ei yleisissä uratapahtumissa tule esiin. Yhteisöllisyys ja kannustavuus tulee esille keskusteluissa muiden urallaan menestyneiden naisten kanssa.” ”Mä saan voimaa, jos he ovat kohdanneet urallaan ennakkoluuloja sen johdosta että ovat naisia. Tulee olo, että se että on nainen ei vaikuta siihen, miten voi pärjätä.”

Kariluoto näyttää myöntyvän hiukan ja toteaa, että ehkä naiset kaipaavatkin keskimäärin erilaista yhteisöllisyyttä, mitä voidaan vain antaa naisjoukossa.

Sellaista Haaviston johtama Women of Aalto -verkosto pyrkii tarjoamaan, mutta palataan siihen vielä myöhemmin.

mielenkiintoisia naisille. He ovat kuitenkin yhtä luonnollinen valinta.”

On helppo keksiä monta yritystä ja tahoa, joiden viestintä ei ole ollut inklusiivista. CORE-valiokunta lienee kuuluvan näihin. Haaviston mielestä suurin osa työmainonnasta on kuitenkin onnistunutta.

Kariluoto nyökyttelee ja pohtii, onko ongelmaa edes olemassa, jos poikkeuksia lukuunottamatta viestintä on jo inklusiivista. Ja jos ongelma on olemassa, niin eikö siihen ole aivan liian myöhäistä reagoida työmaailmassa.

SUOMI ON MONIEN tilastojen perusteella yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Siitä huolimatta suomalaisten kouluttautuminen on erittäin jakautunutta sukupuolen mukaan. Tämän voi päätellä jo siitä, että Suomen kolme miesvaltaisinta yliopistoa ovat entinen Tampereen teknillinen yliopisto Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Aalto. Mikäli työelämästä halutaan vähemmän sukupuolittunutta, on ensin puututtava koulutukseen.

Vuonna 2013 Aallon kauppakorkeakoulussa toimi työryhmä, jonka tavoitteena oli nostaa kauppakorkeakoulun naishakijoiden määrää. Työryhmän tekemässä viestintäsuunnitelmassa korostettiin, miten opetuksen markkinointiin täytyy tuoda enemmän naisia esille.

Tilastojen valossa työryhmän työ ei onnistunut. Naisten osuus sekä kauppakorkeakouluun hakeneista että valituista opiskelijoista ei ole noussut. ”En mä osaa sanoa, miksi kauppakorkea vetoaa miehiin enemmän. Ei ole vain yhtä syytä. En ainakaan lähtisi vetämään mitään ihan älyttömiä johtopäätöksiä”, Haavisto arvioi.

KARILUODOLLA ON PALJON kritiikkiä ryhmäidentiteettien korostamista kohtaan. Osa siitä voi olla perusteltua riippuen siitä, miten biologisten ja sosiologisten tekijöiden uskoo aiheuttavan eroja ihmisten välille.

Kariluodolta tuntuu kuitenkin puuttuvan ajatukset, miten diversiteetti voisi toimia hänen kannattamassaan individualistisessa yhteiskunnassa. Miten esimerkiksi naisia voisi saada hakemaan enemmän miesvaltaisille työpaikoille ja opiskelualoille.

Haavistolla puolestaan on ehdottaa ratkaisuja. Hänen puheessaan korostuu sanapari inklusiivinen viestintä. Se tarkoittaa, että kiinnitetään huomiota pieniin ilmaisuihin, ettei niissä vahingossa suljeta ketään pois: ”Joo, me tossa jätkien kaa mietittiin.”

Haaviston mielestä kumulatiivisesti pienet asiat voivat saada monet nuoret naiset ajattelemaan, ettei kyseinen yritys ole heille suunnattu ja etteivät he ole tervetulleita. ”On tärkeää tehdä teknologia- ja muista miesvaltaisista aloista

33

”Aallossa hakijoiden määrä on ollut 40%. Koko Suomen kauppakorkeakouluissa trendi kuitenkin isompi”, aloittaa Kariluoto, jonka mielestä kauppakorkeaa koskevat sukupuolierot näkyvät pikemminkin vasta ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen: ”Kauppiksessa kaikki käyvät ensimmäisenä vuonna samat peruskurssit. Sen johdosta sukupuolten jakautuminen pääaineittain kertoo luontaisista persoonallisuuseroista. Esimerkiksi naisia on prosentuaalisesti enemmän markkinoinnin ja johtamisen pääaineessa ja miehiä rahoituksen laitoksella.”

Kauppakorkeakouluun hakeneiden naisten osuus

SEN LISÄKSI, ETTÄ naisten suhteellinen osuus kauppiksessa on miehiä vähäisempi, naiset myös kokevat viihtyvänsä huonommin koulutusalallaan kuin miehet.

Terveyskyselyiden perusteella vähemmän tyytyväisiä opiskeluihinsa kuin miespuoliset opiskelutoverinsa. Kilpailuhenkisyys sekä arvomaailma ovat toistuvia teemoja perusteluissa, joita naiset ovat antaneet viihtymättömyydelleen. ”Itse pyrin vaikuttamaan omalla ja järjestöni toiminnalla, että naiset kokisivat kauppiksessa ja Aallossa sitä yhteisöllisyyttä, jota kaivataan. Kaikki tämän tyyppiset ryhmät, jossa saa vapaasti olla oma itsensä ja saa kannustusta tekevät, että ihminen kokee kuuluvansa jonnekin. Se luo yhteenkuuluvuutta”, pohtii Haavisto viitaten Women of Aaltoon.

Nimestään huolimatta Women of Aallon toiminta on avointa kaikille sukupuolille. Miten tämä kuitenkin sopii yhteen inklusiivisen viestinnän kanssa, jonka tärkeyttä Haavisto korosti aikaisemmin? ”Toiset on sitä mieltä, että ei pitäisi päästää miehiä ollenkaan. Toisten mielestä se tekisi meistä syrjivän järjestön.

Mieluummin kuuntelen ensimmäistä kritiikkiä”, Haavisto puolustautuu. “Mutta ihan kuten jokaisella tuotteella tai palvelulla on kohderyhmä, niin meidän kohderyhmämme on naiset. ” ”Meidän olemassaolo on luontaisesti oikeutettu. Meidän toiminnalle on kysyntää ja me tarjotaan jäsenistölle palveluja”, Haavisto tokaisee ja on oikeassa, että monet Aalto Yliopiston naiset of kokeneet Woman of Aallon loistavana yhteisönä. Kysyntää on.

Kariluoto: ”Pari vuotta sitten WoA:n tapahtumassa olleet kaverini kertoivat, että oli todella hostiili vastaanotto, että olivat miehinä paikalla,” heittää Kariluoto anekdoottina. Hän on sitä mieltä, että jos miehet perustaisivat Men of Aallon, koituisi siitä mekkalaa. ”Me Women of Aallossa ei pyritä luomaan mielikuvaa, ettei toiminta olisi kaikille. Miksi en haluaisi sallia mukaan miestä, joka on feministi?” tokaisee Haavisto, ja määrittelee feminismin sukupuolten välisen tasa-arvon kannattamisena.

Kariluoto muistuttaa tässä kohtaa, että moni mies kan-

Kauppakorkeakouluun hyväksyttyjen naisten osuus

44,5% 42,9%

2014

41,9%

2015

2016

41,3%

43,2%

43,0%

2017

2018

40,5%

38,5%

38,9%

33,2%

2014

2015

2016

2017

2018

nattaa mielestään sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta ei koe itseään kuitenkaan feministiksi. Hän selittää, että feminismin määritelmä onkin nykyään niin moninainen, ettei suurin osa feministeistäkään ole määritelmästä samaa mieltä. Hetken pohdittuaan tätä Haavistoksi ymmärtää oikun.

Kariluoto taipuu itsekin hiukan: ”Sparrausjärjestönä Women of Aalto on varmasti tarpeellinen”. Hänellä ei olisi edes mitään ajatusta vastaan, että järjestöllä olisi tapahtumia vain naisille. Ongelma on pikemminkin, ristiriita sanojen ja tekojen välillä: vaaditaan inklusiivista viestintää, mutta tietty organisaatio voi taas kohdentaa viestintäänsä?

Hän toivookin, että ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin paremmin naisten ja miesten väliset keskimääräiset erot.

Niitä ei pitäisi sekoittaa yksilöllisiin eroihin, jotka ovat asia itsessään.

Kun keskustelun lopuksi toimittaja ideoi tekstin kuvitukseksi Haaviston ja Kariluodon yhteiskuvaa, Kariluoto naurahtaa ja ehdottaa pientä nyrkkeilymatsia. Haavisto huudahtaa: ”En mä ole sua vastaan.”

Päädyttiinkö siis tuona eräänä maanantaina otaniemeläisessä opiskelijakaksiossa mihinkään ratkaisuun tai täydelliseen yksimielisyyteen keskustelun avulla? Tuskin, mutta molemmat Haavisto ja Kariluoto allekirjoittavat keskustelun tärkeyden. Sen avulla voidaan tuoda ihmisryhmien välille ymmärrystä ja tuoda heitä toisiaan lähemmäksi.

Kariluoto toteaa: ”Eihän mouhotuksella saa mitään muutosta aikaiseksi, mutta keskustelu saa ehkä ihmiset ottamaan asiasta selvää, kiinnittämään huomiota.”

34

Kylteri, meillä on sinulle töitä KY:n osaomistama rekrytointiyritys aTalent Recruiting auttaa opiskelijoita työllistymään oman alansa töihin ensimmäisistä opiskeluvuosista pitkälle valmistumisen jälkeen.

Saat aina palautetta hakudokumenteistasi ja suoriutumisestasi työnhakuprosessissa

Voit olla meihin myös suoraan yhteydessä, mikäli jokin työnhakuun liittyvä askarruttaa sinua. Yhteystietomme löydät nettisivuiltamme!

Liittymällä rekisteriimme saat tiedon opintotaustaasi sopivista työmahdollisuuksista suoraan sähköpostiisi

Lue lisää ja liity rekisteriimme:

www.atalent.fi

PUHEENJOHTAJALTA

Kansainvälistyvä KY TEKSTI: ARTTU AINE

KY:N VISIO ON olla aidosti kansainvälinen, mutta miten se on näkynyt meidän toiminnassamme? Olemme viime vuosina ottaneet askeleita kohti kansainvälisempää KY:tä ja koen tämän vain hyvänä asiana. Olemme muuttaneet toimintaamme sisältä, mutta suunnanneet katseet myös ulospäin.

Ennen Aalto-yliopiston yhdistymistä viestintäkielemme oli hyvin pitkälti suomi. Vuonna 2015 KY:llä toteutettiin kieli- ja viestintäuudistus, joka muutti virallisen viestintäkielemme suomesta englantiin. 2017 kieliuudistus sai jatkoa, kun edustajiston virallinen työskentelykieli muutettiin englanniksi. Tapahtumia järjestetään ja suunnitellaan järjestettävän yhä enenevissä määrin kansainväliset tutkinto-opiskelijat ja vaihto-opiskelijat huomioon ottaen, ja viimeisimpänä uudistuksena tänä keväänä perustettiin edustajiston alainen työryhmä, joka miettii kansainvälisiä asioita KY:llä. Suuria askeleita koko jäsenistömme huomioon ottavaan suuntaan on jo otettu, mutta ne tulevat korostumaan entisestään esimerkiksi ensi syksynä, kun uusi economics -kanditutkinto aloittaa toimintansa.

37

KANSAINVÄLISYYTTÄ EDISTETÄÄN MYÖS muillakin keinoin, kuin vain kieli- ja viestintäuudistuksilla. Olemme viime vuosina panostaneet kansainväliseen yhteistyöhön ja KY onkin osa pääosin pohjoismaisten kauppisopiskelijajärjestöjen yhteenliittymää Nordic Forumia. Tämän yhteistyön tiimoilta olemme puolin ja toisin käyneet vierailemassa ja benchmarkkaamassa Nordic Forumin jäsenjärjestöjä ja luoneet suhteita yli maarajojen. Lisäksi Nordic Forum järjestää vuosittain yhdessä jäsenmaistaan seminaarin, johon osallistuvat opiskelijajärjestöjen hallitukset.

Tänä keväänä järjestöt kokoontuvatkin Helsinkiin, kun seminaarista vetovastuussa on Hanken KY:n tuella.

Paljon on vielä tehtävää, että voimme kutsua toimintamme olevan aidosti kansainvälistä, mutta suunta on mielestäni oikea. Meidän tulee jatkossakin panostaa kansainväliseen yhteistyöhön, koska koen että siinä on paljon piilevää potentiaalia. Meidän tulee myös jatkossakin muuttaa toimintaamme yhä enemmän kansainväliset opiskelijat huomioon ottavampaan suuntaan. Odotankin innolla miltä KY näyttää kansainvälisten asioiden saralla esimerkiksi viiden vuoden päästä.

KY TIEDOTTAA

KY:LLÄ TAPAHTUU TOUKOKUU 10.–12.5. KY-Slice: MÖTE 11.5. NESU-KY: ¡Viva la Fiesta! -Sitsit 16.5. KY-Sub: Farewell Evening 17.5. KY Accounting: Laskissitsit 23.5. KY x PYKÄLÄ -sitsit 24.5. EY-sitsit 24.5. KY-Sail: Summer Cruise 25.5. KY-Slice: Märkäbogi 25.5. KY Masters -lauluilta 25.5. Have you met Suvi

ELOKUU 30.8. Jäänmurtajaiset 30.8.–8.9. Orientaatioviikko

SYYSKUU 3.9. Aalto Party & Aalto After Party 12.9. Mursujaiset 20.9. Harkkasitsit 21.–22.9. Mursulaiva

Seuraathan jo näitä?

KY - Aalto University Business Students KY Today KY Events KY Career

38

ky_1911

ky_1911

KY TIEDOTTAA

KY: toimiston kevään ja kesän aukioloajat KY:n toimisto on kiinni: 15.–17.5.

30.5.–18.8. (Poikkeukset: 5.6. ja 12.6. toimistomme on auki Espilässä klo 13–17) 18.8. lähtien toimisto palaa normaaliin aukiolorytmiin: ma-to Espilässä klo 13–17 ja pe Töölössä klo 15–17.

KY:n toimisto toivottaa kaikille aurinkoista kesää – nähdään jälleen syksyllä!

39

Haluatko kirjoittaa

KYLTERIIN?

ENTÄ VALOKUVATA TAI KUVITTAA? Lähetä viestiä osoitteeseen kylteri@kyweb.fi

KYLTERI KYSEENALAISTAA

Aino-saaga TEKSTI: TOIMITUS

AYY:n edustajisto päätti huhtikuussa lopettaa ylioppilaslehti Ainon julkaisemisen ainakin loppuvuodeksi. Syyt vaihtelevat kertojan mukaan. Joko lehti ei anna opiskelijoille tarpeeksi tietoa mielenkiintoisista asioista tai se antaa opiskelijoille liikaa tietoa liian mielenkiintoisista asioista.

Paatuneimmat salaliittoteoreetikot ovat kehitelleet myös muunlaisia selityksiä. Viikko ennen lehteä koskenutta uutista eräs lieksalainen Aino-tossuista tunnettu kenkätehdas jätti konkurssihakemuksen.

Voiko tämän olettaa sattumaksi?

Kokonaisuudessa Aino muistuttaa hyvin paljon myös tunnettua kalevalaista kaimaansa. Molemmat ovat kauniita ulkoapäin, mutta kummankaan mielipiteistä ei juurikaan välitetty. Ei ainakaan ennen kuin poismeno nosti molemmat Ainot maanmaineeseen.

Ainon lakkauttamisuhan aikana keskusteluun on noussut myös huoli siitä, miten käy riippumattomalle journalismille Aallossa. Huoli on onneksi turha. Riippumatonta journalismia ei ole koskaan ollutkaan.

Kaikilla medioilla on aina taustalla joku taho, joka päättää lehden rahoituksesta ja tulevaisuudesta. Oli tuo instanssi sitten ylioppilaskunta, hallintoneuvos tai Erkon-suku.

Hyvä julkaisija ymmärtää, ettei sen rooli ole puuttua journalistiseen työhön. Aino-lehden tapauksessa näyttää kuitenkin siltä, että AYY on kadottanut ymmärryksen siihen, mitä se julkaisullaan haluaa tavoitella. Aino puolestaan on hukannut lukijansa.

Nyt seuraavat puoli vuotta kuluvat tämän tavoitteen etsimiseen.

Se ei ole lehden vika, mutta eipä tämä ole myöskään ensimmäinen kerta, kun Aino joutuu kärsijäksi ilman omaa syytään. Kysykää vaikka siltä Kalevalan kaimalta, joka hukutti itsensä, koska ei halunnut ruveta kaikkien aikojen kovimman setämiehen, Väinämöisen, vaimoksi.

41

HENKILÖKOHTAISTA

Suvaitsevaisuudesta TEKSTI MAIJA HIRVO KUVA ANNUKKA LAINE

Suvaitsevaisuudessa on kyse ymmärryksestä. Ihmisistä harva on pohjimmiltaan paha. Useimmiten asia, jota ei suvaita, perustuu väärinymmärrykseen. Siihen, ettei asia perustu omaan kokemukseen tai arvoihin. Myös kommunikaatiossa voi olla puutetta. Tällöin tulee helposti vastareaktio.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää. Omat arvot pitää olla ja niihin tulee luottaa. Kun pohdin teemaa oman elämäni kannalta, tulee mieleen esimerkki: Oma tyttäreni on ollut aktiivisesti mukana sateenkaariliikkeessä. Hän aikanaan kysyi, miten suhtaudun hänen arvoihinsa. Mietin, enkö muka ole pystynyt näyttämään sitä. Tajusin, että ilmeisesti en.

Se, että hiljaisesti hyväksymme, ei välttämättä aina riitä. Suvaitsevaisuudessa vaikeaa onkin näyttää oma hyväksyntä oikealla ja riittävällä tavalla. Ehkä reitti siihen on se, että muiden arvoja ei tarvitse välttämättä jakaa, mutta pitää

42

olla valmis puolustamaan vahvasti ihmisten oikeuksia pitää omat arvonsa. Tähän liittyy myös nöyryys. Suvaitsevaisuuden ei pitäisi olla keino nostaa itseään jalustalle.

Opetuksessani pyrin kannustamaan opiskelijoita ottamaan kantaa ja tuomaan omat arvonsa esille. Eihän minulla ole kenellekään oikeita arvoja antaa.

Ajattelen, että suvaitsevaisuudella on monta tasoa.

Harvemmin tulee mietittyä, että sen lisäksi, että on suvaitsevainen muille, on tärkeää olla suvaitsevainen myös itseään kohtaan. Esimerkiksi täällä korkeakouluympäristössä monella opiskelijalla saattaa olla kova epäonnistumisen pelko. Kuitenkin virheitä tapahtuu kaikille. Oma epätäydellisyys on tärkeää hyväksyä.

JARI MELGIN Laskentatoimen professori ja vuoden opettaja 2019

42

Seuraava Kylteri ilmestyy syyskuussa.

Anna palautetta lehdestä: kylteri.fi/palaute

43