__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

1/2021


W W W.KYLTE R I.F I @kylteri


UUSI E PÄ N O R M A A L I Pandemia-aikana kokoontumisrajoitukset, maksimaaliset maskisuositukset ja ties mitkä variantit vilisevät tauotta uutisvirrassa. Oli sitten toimittajan tai lukijan roolissa, kenelle tahansa tulee lopulta ähky, kun samoja aiheita ja termejä pyöritellään päivästä toiseen. Mutta pyöritellään nyt silti vielä kerran tässäkin. Kun uudesta normaalista alettiin puhua pandemian yhteydessä viime keväänä, oli selvää, että kyseinen sanapari joutuisi kiellettyjen sanojen listalleni pitämään seuraa jaksuhaleille ja huutiksille. Viimeistään siinä vaiheessa, kun joka toinen Kauppalehteen haastattelemistani yritysjohtajista kertoi, miten haastavaa tähän uuteen normaaliin sopeutuminen on ollut, oli pakko alkaa keksiä lausahdukselle kiertoilmaisuja. Monesti uudella normaalilla viitataankin nimenomaan pandemian aiheuttamiin muutoksiin työelämässä. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että yritykset, jotka alkoivat vasta nyt pakon edessä digitalisoimaan toimintojaan, ovat auttamatta myöhässä. Digitalisaatio ei ole koronaviruksen aiheuttama uusi normaali vaan jo kasarilla alkunsa saanut kehityskulku, jolle pandemia antoi lisäpotkua.

Jutta Sibakov Päätoimittaja

Mitä edes on uusi normaali? Todellisuudessa kellään ei ole tietoa siitä, miltä koronan jälkeinen elämä näyttää, joten sitä on melko turha yrittää spekuloida. Riippumatta siitä, miten kauan koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot tulevat lopulta kestämään, mitään normaalia tilanteessa ei myöskään ole. 3

PÄÄKIRJOITUS

Vaikka epänormaaliin voi tottua ja sen kanssa voi opetella elämään, ihmisten perustarpeet eivät katoa mihinkään. Ei ole normaalia välttää kontaktia kanssaihmisiin ja kommunikoida vain etäyhteyksin, sillä kaipaamme myös fyysistä läsnäoloa. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, jolla on sisäänrakennettu tarve olla kontaktissa lajitovereihinsa sekä tuntea kuuluvansa johonkin. Normaalia ei myöskään ole se, ettei opintonsa juuri aloittanut mursu pääse verkostoitumaan muiden opiskelijoiden kanssa tai osallistumaan niihin lukuisiin opiskelijatapahtumiin, jotka tavallisesti muodostavat merkittävän osan yliopistokokemusta. Mursujen kokemuksia koronavuodesta käsitelläänkin tämän lehden pääjutussa. Normaalia sen sijaan on tuntea kriisin keskellä vihaa, pettymystä ja ahdistusta – mutta myös solidaarisuutta sekä empatiaa. Joten pidetäänhän sekä itsestämme että toisistamme huolta myös epänormaaleina aikoina.


T E K I J Ä T Päätoimittaja

Tässä numerossa

Jutta Sibakov jutta.sibakov@ky.fi

Daniel Harper Kakkonen daniel.harperkakkonen@ky.fi

Sara Argillander Juulia Jokinen Jaakko Kahilaniemi Minna Kansikas Sohvi Kupila Markus Myllyniemi Mauro Nieminen Joonas Remes Landys Roimola Jutta Sibakov

Eemeli Paunonen eemeli.paunonen@ky.fi

Kansitaide

Art Director Landys Roimola landys.roimola@ky.fi

Ilmoitusmyynti

Landys Roimola

Julkaisija

Kylteri on Aalto-Yliopiston

KY-säätiö Konemiehentie 4 02150 Espoo

kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti.

Paino

Syksyllä 1999 perustettu

Bookcover

lehti esittelee tuoreita näkökulmia ja kiinnostavia

Painos

tekijöitä.

500 Haluatko kirjoittaa, kuvata tai kuvittaa Kylteriin?

ISSN-L 1457- 0890 ISSN 1457-0890

kylteri@ky.fi 4


Jutta Sibakov on Kylterin uusi päätoimittaja. Hän on ekonomin ja toimittajan hybridi, joka innostuu yhteiskunnallisista ilmiöistä ja niiden ympärille rakentuvasta liiketoiminnasta.

Sohvi Kupila on Kylterin uusi kirjoittaja ja toisen vuoden taloustieteen opiskelija.

Minna Kansikas on Kylterin uusi kirjoittaja. Kirjoittaminen on hänelle työ, harrastus sekä tapa tarkastella maailmaa ja sen ilmiöitä.

5


S I S Ä L LY S

12

16

32 3 PÄÄKIRJOITUS UUSI EPÄNORMAALI

4 5 TEKIJÄ 8 9 PUOLIVUOSIKATSAUS 10 11 VIRAALIT VEROT 12 15 ESSEE

MASKI VAI EIKÖ MASKIA?

16 21 KUINKA VOIT MURSU?


38

26

24 25 KOLUMNI

MIELETTÖMÄT MIELIPITEET HALLITSEVAT MAAILMAA

26 31 HENKILÖ

KATJA TOROPAINEN PUHUU MONIMUOTOISEMMAN TYÖELÄMÄN PUOLESTA

32 34 VESI KAUPANKÄYNNIN KOHTEENA 36 37 PUHEENJOHTAJALTA

MEISTÄ TULI KYLTEREITÄ, MUTTA TULEEKO MEISTÄ EKONOMEJA?

38 41 TIETO KIIHOTTAA


Vuonna 2020 eurooppalaisiin teknologiayrityksiin sijoitetusta pääomasta 91 prosenttia meni yrityksille, joiden perustajat ovat pelkästään miehiä. 61 prosenttia mustista, afrikkalaisista tai karibialaisista teknologiatyöntekijöistä uskoo taustansa tai identiteettinsä vaikeuttavan eurooppalaisessa teknologiateollisuudessa menestymistä. Lähde: The State of European Tech

PUOLIVUOSIKATSAUS Teksti: Toimitus Taitto ja kuvitus: Juulia Jokinen

Käsitettä meemi käytti ensimmäisenä englantilainen evoluutiobiologi Richard Dawkins vuonna 1976 kirjassaan Geenin itsekkyys.

Lähde: Wired

Ensimmäinen nykypäivänä tunnistettava meemi julkaistiin noin sata vuotta sitten iowalaisessa yliopisto-opiskelijoiden sanomalehdessä.

Lähde: BBC

Vuonna 2020 Verohallinnon kanavien yhteenlaskettu seuraajamäärä kasvoi 150 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Sisällöt puolestaan saavuttivat yhteensä 25 miljoonaa näyttökertaa. Lähde: Verohallinto

Kuntavaalit 2021 siirrettiin huhtikuulta kesäkuulle. Vaalit pidetään sunnuntaina 13. kesäkuuta.

Lähde:Oikeusministeriö

Edellisissä kuntavaaleissa vuonna 2017 äänestysprosentti oli 58,9 prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus

8


72 prosenttia suomalaisista korkeakouluopiskelijoista pitää opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen heikentymistä etäopiskelun huonona puolena. 78 prosenttia pitää etäopintojen lisäämää joustavuutta hyvänä asiana. Lähde: Akava Works

120 kilometriä pitkä Päijänteen vesitunneli on maailman toiseksi pisin tunneli. Vesi kulkee sen päästä päähän noin yhdeksässä päivässä. Lähde: Tekniikan maailma

Kertakäyttöisen kasvomaskin maatumisessa kestää noin 500 vuotta. Vuonna 2020 suomalaiset ostivat yli 100 miljoonaa yksittäistä kasvomaskia. Lähde: Yle

9


VIRAALIT VEROT

Suomen Verohallinto on viime vuosien aikana vienyt viestintäänsä entistä

asiakaskeskeisempään ja vuorovaikutteisempaan suuntaan. Sosiaalisessa mediassa tietoa välitetään huumorin keinoin, ja Verohallinnon omintakeista Instagram-tiliä seuraa jo melkein 37 000 ihmistä. Turbaanipäinen guru kuiskuttelee mikrofoniin samaan tapaan kuin suosituilla ASMR-videoilla, joiden avulla Internet-sukupolvi rentoutuu kuunnellen kuiskauksia, paperin rapinaa tai muita mieltä hiveleviä ääniä. Toisessa postauksessa söpöt koiranpennut tuhisevat hellyttävästi, ja hymy nousee auttamatta korviin, sillä kukapa ei rakastaisi netin eläinvideoita. Esimerkit ovat otteita Suomen Verohallinnon Instagram-tililtä, jota ei ensi vilkaisulta uskoisi valtion viraston viestintäkanavaksi vaan viihdesivustoksi, joka hyödyntää meemikulttuuria ja nettimaailman viraali-ilmiöitä. Huumori on kuitenkin keino välittää tietoa muun muassa veroilmoituksen täyttämisestä, verokortista ja veronpalautuksista.

“Vaikka postaukset naurattavat, ne sisältävät aitoa informaatiota ja niissä on aina verokulma”, muistuttaa Verohallinnon viestintäpäällikkö Nilla Hietamäki. Hänen mukaansa Verohallinnon kanaviin tullaan nykyään sekä etsimään tietoa että viihtymään, mikä on merkillepantavaa, kun veroasiat on perinteisesti mielletty raskaaksi paperityöksi. Hietamäen mukaan sometempaukset ovat osa laajempaa organisaatiokulttuurin muutosta, jonka keskiössä ovat asiakaslähtöisyys, monikanavaisuus ja sähköiset palvelut. Kun veroilmoitus ja verokortti uudistuivat vuonna 2018 ja asiointi siirtyi entistä vahvemmin sähköiseen OmaVero -palveluun, Verohallinto valjasti sometiimin 10

vastaamaan asiakkaidensa kysymyksiin sosiaalisen median kanavissaan. Tämä sai hyvän vastaanoton ja Verohallintoa kiitettiin ketterästä ja ystävällisestä palvelusta.

“Vaikka postaukset naurattavat, ne sisältävät aitoa informaatiota” Samoihin aikoihin sivuverokortin poistumiseen otettiin Instagramissa kantaa kuvalla, jossa paperinen lomake tuhoutuu taiteilija Banksyn kuuluisaa teosta mukaillen. Postaus sai riemastuneen vastaanoton ja keräsi tuhansia tykkäyksiä.


Kanavien kävijämäärät ovat sittemmin lähteneet hurjaan nousuun, ja huumorista on tullut osa Verohallinnon Instagram-tilin tavaramerkkiä. Suosittuja konsepteja ovat olleet muassa Verokuiskaaja-hahmo, verokoiranpentujen elämää seuraava Pentulive sekä veromeditaatio. Somessa postauksista ei ainoastaan tykätä, vaan niitä kommentoidaan ja jaetaan aktiivisesti, ja Verohallinto osallistuu keskusteluun. Vuorovaikutteinen viestintätyyli on kiistatta tuottanut tulosta. Vuonna 2020 kanavien yhteenlaskettu seuraaja määrä kasvoi 150 % edellisvuoteen verrattuna ja sisällöt saavuttivat huimat 25 miljoonaa näyttökertaa. Verohallinnon viestintä sai myös merkittävän tunnustuksen, kun se palkittiin vuoden 2020 viestintäteosta.

Viestintäjärjestö ProComin perusteluissa todetaan muun muassa, että Verohallinnon viestinnän myötä ”muut valtion organisaation ovat joutuneet miettimään viestintäänsä lähes-tyttävämpään suuntaan”. “Viestimme on, että kannustamme dialogiin. Asiakaslähtöisyys on kaiken keskiössä”, Hietamäki summaa. Hän uskoo myös, että onnistumisen edellytyksenä on johdon luottamus, kun viestintätiimille on annettu vapaat kädet toimia luovasti. Kuluneena vuonna viestintätiimi on ollut haasteen edessä, kun sen tehtävänä on ollut pitää kansalaiset tietoisena koronapandemian vaikutuksista veroasioihin. “Kyllä ihmisten huoli näkyy. Kun korona mainitaan, se saa heti paljon näkyvyyttä”, Hietamäki tuumaa. 11

Instagramissa Verohallinto on viihdyttänyt suomalaisia järjestämällä muun muassa korona-aikaan sopivat livestream-festivaalit. ”Kuka ois uskonut et 2020 vuoden parhaat bileet järjestää Verohallinto”, kommentoidaan videota, jossa DJ Windows95Man pyörittää levyjä. Hietamäki uskoo, että huumoripitoisella sisällöllä on varaa leikitellä Suomessa, koska Verohallintoon luotetaan ja suomalaiset ymmärtävät keskimäärin hyvin, miksi veroja maksetaan. On myös olennaista, että sisältö osuu suomalaiseen mielenlaatuun. “Täytyy myöntää, että huumorissamme on tietynlainen sävy”, Hietamäki hymyilee Teksti: Minna Kansikas Kuvitus: Landys Roimola


ESSEE

MASKI VAI EIKÖ MASKIA? Teksti: Sohvi Kupila Kuvat: Landys Roimola

Taloustiede koronakäyttäytymisen ytimessä 12


Kasvomaski. Tuo dystopinen piirre kaupunkikuvassa, josta on tullut sekä 2020-luvun ykkösasuste että jatkuvan väittelyn aihe. Mutta miten taloustiede selittää maskikäyttäytymistä?

Vaikka lähes kaikissa julkisissa tiloissa ja kulkuvälineissä on päällä vahva maskisuositus, joudun joka ikinen kerta asuntoni turvasta lähdettyäni järkyttymään maskittomien ihmisten määrästä. Tunnollisena maskin käyttäjänä tämä aiheuttaa valtavaa turhautumista, sillä koen oman pyrkimykseni pandemian hidastamiseen valuvan hukkaan. Joillain on hyvä, lääketieteellinen syy maskittomuuteen, mutta entä ne muut? Mikä saa muuten järkevän ihmisen olemaan käyttämättä maskia? Taloustieteen opiskelijana ajatukseni ajautuvat heti siihen, miten tätä minulle käsittämätöntä käytöstä voidaan selittää taloustieteen keinoin. Mietitään maskin käyttämistä ilmiönä hieman tarkemmin. Kun ihminen laittaa naamalleen maskin, se aiheuttaa hänelle kustannuksia: maski hiertää korvien takaa, se on liian iso tai pieni, silmälasit höyrystyvät ja iho hikoaa, maskin rahallista hintaa unohtamatta. Samaan aikaan hän myös hyötyy maskista: hän on jossain määrin suojattu ilmateitse kulkevilta viruksilta. Mutta tarina ei pääty tähän.

Myös maskin käyttäjän läheisyydessä olevat ihmiset hyötyvät käytöstä, sillä tämä ihminen ei tartuta muita. Onkin hyvin mahdollista, että maskin käyttäjä itse saa merkittävästi pienemmän osan maskin käyttämisen hyödyistä, sillä todellisuudessa kasvomaskin merkittävin tehtävä on estää viruksen leviäminen sairastuneesta terveisiin. Tässä dynamiikassa piilee yksi syy maskien liian vähäiseen käyttöön. Maskin käyttäminen luo positiivisen ulkoisvaikutuksen. Taloustieteessä ulkoisvaikutus määritellään toiminnan vaikutuksena, josta syntyvät hyödyt tai kustannukset koskevat kolmansia osapuolia. Siis heitä, jotka eivät toiminnasta päätä. Kun ulkoisvaikutus on positiivinen, saavat kolmannet osapuolet hyötyä kokematta kustannuksia. Naapurin kaunis puutarha tekee asuinalueesta miellyttävämmän kaikille asukkaille, mutta vain puutarhan istuttaja joutuu kömpimään mullassa. Yritykset tekevät tutkimusta usein korkein kustannuksin, ja samalla muut yritykset hyötyvät uudesta tiedosta. Kun van13

hemmat rokottavat lapsensa, myös rokottamattomat lapset saavat suojaa kokematta mahdollisia rokotteen sivuvaikutuksia. Koska toiminnan tekijä kokee kaikki kustannukset, mutta vain osan hyödyistä, positiivisen ulkoisvaikutuksen ollessa läsnä tätä muille hyödyllistä toimintaa on liian vähän. Vapaat markkinat siis epäonnistuvat tuottamaan yhteiskunnallisesti optimaalisen tilanteen.

Palataan maskeihin. Niiden tuottama hyöty ei ole kenties yhtä mustavalkoista kuin ylemmissä esimerkeissä. Mikäli me kaikki käyttäisimme maskia, vähenisivät tar-


tunnat ja pandemian leviäminen hidastuisi. Tämä on kiistaton hyöty kaikille. Mutta maskin käyttöön saattaa liittyä henkilökohtaisempia, käsin kosketeltavia hyötyjä. Maskia käyttävän ihmisen motivaationa voi olla sairaan isoäidin suojeleminen, haavoittuvaisten ihmisten parissa työskentely tai riskiryhmään kuuluminen. Jos taas henkilö ei koe pandemiaa uhkana itselleen tai läheisilleen, saattavat maskien ulkoiset hyödyt tuntua hyvin kaukaisilta. Tällaisessa tilanteessa kustannukset painavat vaakakupissa hyötyjä enemmän, ja maski saattaa jäädä käyttämättä. Sitten on tietysti salaliittoteorioihin ja huuhaatieteisiin perustuvat syyt olla käyttämättä maskia, mutta jätetään tämä sivujuoni huomiotta.

“Jos henkilö ei koe pandemiaa uhkana itselleen tai läheisilleen, saattavat maskien ulkoiset hyödyt tuntua hyvin kaukaisilta.” Edellä mainitun kaltainen positiivinen ulkoisvaikutus luo kannusteita vapaamatkustamiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihminen jättää käyttämättä maskia, eli ei koe kustannuksia, mutta nauttii kuitenkin hänen ympäröivien ihmisten vastuullisesta toiminnasta nousevista hyödyistä. Tälle ihmiselle tilanne on win-win, mutta yhteiskunnalle häviö. Miksi vaivautua käyttämään maskia, 14

jos sen tuoma hyöty kohdistuu muihin? Tässä ilmiössä piileekin toinen tapa pyrkiä ymmärtämään päätöstä olla käyttämättä maskia: peliteoria. Peliteorian avulla taloustieteilijät tutkivat useampien toimijoiden välisiä strategisia kanssakäymisiä. Näissä peleissä pelaajat toimivat tavalla, joka maksimoi heidän oman hyötynsä, ottaen huomioon toisten pelaajien käytöksen. Yksi tunnetuimmista peliteorian käsittelemistä kanssakäymisistä on vangin dilemma. Kuvittele seuraavanlainen tilanne: Kaksi henkilöä tekevät rikoksen ja jäävät siitä kiinni. Heitä uhkaa vankeusrangaistus, mutta rangaistuksen kesto riippuu kuulusteluiden tuloksesta. Erillään toisistaan ja täysin toisen toiminnas-


ta tietämättömänä, syytetyt joko tunnustavat tai kieltävät rikoksen. Mikäli molemmat kieltävät, he saavat vuoden tuomion. Mikäli toinen kieltää ja toinen tunnustaa, pääsee tunnustaja vapaaksi, mutta kieltäjälle tuomion pituus on kolme vuotta. Mikäli molemmat tunnustavat, saavat he molemmat kahden vuoden tuomion. Summattujen vankilavuosien määrässä mitaten optimaalinen tilanne syytetyille olisi pysyä hiljaa, mutta todellisuudessa he tunnustavat. Miksi? Koska teki toinen mitä tahansa, on hyöty tunnustamisesta aina hiljaisuutta parempi. Jos toinen syytetty pysyy hiljaa, voi toinen tunnustaa ja vapautua. Jos toinen syytetty tunnustaa, kannattaa lyhyemmän tuomion toivossa myös toisen tunnustaa. Miten tämä sitten liittyy kasvomaskien käyttöön? Yksinkertaistetaan tilannetta hieman. Kaksi ihmistä miettii puhtaasti oman lopputulemansa kannalta, käyttäisivätkö he maskia. Maskin käyttämisestä koituu kustannus sen käyttäjälle, ja kaikki hyöty suuntautuu toiselle ihmiselle. Hyödyt ja kustannukset ovat yhtä suuret molemmille eli peli on symmetrinen. Mikäli molemmat käyttävät maskia ja kokevat kustannukset, molemmat myös kokevat toiselta tulevan hyödyn ja kaikki voittavat. Mutta jos vain toinen käyttää maskia, voi toinen nauttia hyödyistä kokematta kustannuksia. Siispä, mitä ikinä toinen päättääkään tehdä, saa toinen paremman tu-

loksen olemalla käyttämättä maskia. Näin ollen päätös olla käyttämättä maskia on hyvin samanlainen kuin syytetyn päätös tunnustaa. Yhteiskunnalle optimaalisessa tilanteessa molemmat käyttäisivät maskia, mutta todellisuudessa kumpikaan ei käytä.

On tietenkin huomioitava, että tämä esimerkki suoristaa monia jyrkkiä mutkia. Todellisuudessa ihmisillä on hyvin erilaiset preferenssit maskien käytöstä. Pienetkin erot hyödyissä ja kustannuksissa voivat muuttaa peliä symmetrisestä epäsymmetriseksi ja lopputuleman yhteiskunnan kannalta huonosta hyväksi. Lisäksi todellisuudessa peli toistuu moneen kertaan, jolloin maskin käyttäminen saattaakin olla kaikista paras vaihtoehto esimerkiksi sosiaalisten paineiden vallitessa. Näiden kahden esimerkin perusteella yksilön vapaus valita 15

saattaa johtaa yhteiskunnan kannalta epäsuotuisaan tilanteeseen. Vaikka maskeja laajamittaisesti käytetään, oli syynä sitten läheisen sairaus, sosiaalinen paine tai silkka kyky laittaa koko yhteiskunnan etu oman edun edelle, jää maski monelta kotiin. Oppikirjaratkaisu positiivisesta ulkoisvaikutuksesta kumpuavan alituotannon, siis vähäisen maskien käytön, nostamiseen yhteiskunnallisesti optimaaliselle tasolle on rahallinen kannuste, mutta maskien kanssa käytännön toteutus on haastavaa. Maskien hinta on valtion tuella helppo saada alhaiseksi, mutta maskien käytöstä maksaminen on asia erikseen. Täten maskipakko jää ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Ja vaikka sellainen onkin monessa maassa käytössä, Suomen maskipolitiikka on esimerkki tilanteesta, jossa taloustieteen näkökulmasta mieleinen pakko on poliittinen mahdottomuus. Koronapandemia on miinakenttä täynnä poikkeuksellisia ilmiöitä, joita voi selittää taloustieteen avulla. Miten kannustaa maskien käytön lisäksi myös vähentämään sosiaalisia kontakteja ja rokottautumaan? Ihmisten tulee sopeuttaa käytöstään, mutta onko vapaaseen tahtoon perustuva toiminta riittävää? Henkilön vapaus on kapitalistisen yhteiskunnan peruspilareita, mutta entä jos tämä vapaus on tappavaa?


KYLTERIN MURSUKYSELY Kylteri toteutti alkuvuodesta

Kyselyssä käsiteltiin muun

kyselyn,

muassa

mursujen

jossa

kartoitettiin

jaksamista

hyvinvointia.

ja

Kyselyyn vastasi 113 mursua.

mielenterveyttä,

Jutun

sitaattinostot

ovat

peräisin kyselyn vastauksista.

etäopintoja sekä ryhmäytymistä.

16


kuinka voit, mursu? Suuri osa korkeakouluopiskelijoista on opiskellut vuoden etänä. Kirjastot ovat kiinni, ja perinteiset opiskelijariennot on voinut unohtaa. Erityisen haastava tilanne on ollut niille, jotka aloittivat yliopisto-opintonsa keskellä pandemiaa. Kylteri selvitti, miten mursut jaksavat. Kun elämää varjostaa epävarmuus tulevasta ja sosiaaliset kontaktit vähenevät, on luonnollista, että vaikutukset ulottuvat myös mielialaan ja jaksamiseen. Vaikka pandemia vaikuttaa lähtökohtaisesti kaikkiin opiskelijoihin, tilanteen pitkittyessä on kuitenkin voinut huomata paljon yksilöllistä vaihtelua siinä, miten tilanne kohdataan. ”Pandemia on tietynlainen pitkittynyt kriisitilanne. Ihmiset ovat siinäkin hyvin yksilöllisiä, että miten he käsittelevät kriisitilanteita ja toipuvat niistä”, kertoo Aalto-yliopiston opintopsykologi Paula Sjöblom. Sjöblomin mukaan enemmistö opiskelijoista kuitenkin kokee nykyiset olosuhteet jollain tapaa opintoja ja omaa jaksamista häiritseväksi. ”Ihmiset ovat laumaeläimiä. Ei ole tarkoitettu, että tuijotamme yksin ruutua pienessä asunnossa.” Erityisen vaikea tilanne on ollut ensimmäisen vuoden opiskelijoille; etäaikana ihmisiin tutus-

tuminen on hankalaa, opintoihin ei saa samalla tukea kuin lähiopetuksessa ja kokemus normaalista opiskelijaelämästä bileineen jää vajaaksi. Kylteri selvitti, miten opintonsa viime syksynä aloittaneet mursut jaksavat. Kyselyyn vastasi 113 mursua.

Kyselyyn vastanneista mursuista 88,5 prosenttia kokee koronaviruspandemialla olleen negatiivisia vaikutuksia mielenterveyteen. Esimerkiksi elämänhallinta on vaikeutunut, kun luentojen ja muiden menojen luomia säännöllisiä rutiineja ei enää ole. ”Kun oma pieni koti on samaan aikaan koko elämä – opiskelutila, luentosali, opiskelijaravintola ja vapaa-ajanviettopaikka, tuntuu siltä, ettei opiskelu missään vaiheessa lopu, vaan aivot ovat kiinni keittiön pöydän ääressä tapahtuvissa opiskeluissa vuorokauden ympäri”, yksi vastanneista kertoo. 17


Monelle ystävien tapaaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen on aiemmin ollut tärkeä voimavara, mutta nyt fyysiset kohtaamiset on pitänyt painaa minimiin. Sjöblomin mukaan tilanne on ristiriitainen. ”Sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä. Niiden avulla ihminen selviää usein kovistakin paikoista. Usein isoista kriisitilanteista selvitään turvautumalla toisiin. Nytkin tarvitsisimme toisiamme, mutta tilanne kuitenkin vaatii kontaktien välttelyä.”

tojen alku on muutenkin uuden opettelua ja vaatii enemmän itsensä johtamista sekä omaa vastuunottoa kuin esimerkiksi lukio-opinnot. Nyt se vaatii näitä taitoja vielä paljon enemmän.” Sjöblom kuitenkin muistuttaa, että motivaation katoaminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että alavalinta olisi mennyt pieleen vaan tuntemus on todennäköisesti hyvin pitkälti poikkeuksellisten olosuhteiden aikaansaama.

Työ- ja vapaa-ajan erottaminen on Sjöblomin mukaan hyvin tärkeää myös etäopintojen aikana. Lisäksi on hyvä opetella olemaan armollinen itseään kohtaan. ”Opiskelija tarvitsee myös lepoa ja vapaa-aikaa niin, että vapaalla saa olla hyvällä omallatunnolla. Jos koko ajan miettii, että pitäisi tehdä kouluhommia, niin silloin se ei ole vapaa-aikaa psyyken tasolla vaan koulujutut pyörivät edelleen mielessä. Kukaan ei tule taputtamaan opiskelijaa olkapäähän, että nyt olet tehnyt tarpeeksi tälle päivälle vaan jokaisen on opeteltava itse tunnistamaan, milloin on tehnyt riittävästi.” Etäopintoja voi pyrkiä rytmittämään päättämällä etukäteen, milloin lopettaa opiskelun siltä päivältä. Sjöblom suosittelee myös yksinkertaisia to do -listoja, kunhan yhdelle päivälle ei kasaa liikaa tehtävää. Lisäksi on hyvä tehdä jotain, joka selkeästi päättää työpäivän. Esimerkiksi lyhyt kävelylenkki voi toimia siirtymänä vapaa-aikaan. Kaikille etäopinnot eivät kuitenkaan ole olleet yhtä epämieluisia. Osa vastaajista on nauttinut esimerkiksi siitä, että etäopiskelu on mahdollistanut pitkään nukkumisen sekä joustavan aikataulun. ”Opiskeluni on tehokkaampaa ja saan enemmän aikaan omalla rytmilläni”, etäopiskelusta pitävä mursu kommentoi. Lisäksi luentotallenteiden avulla on voinut tarpeen tullen kerrata aikaisemmin opetettuja asioita. Osa vastaajista pitää myös siitä, että etäopinnot ovat mahdollistaneet paremmin opiskelun myös töiden ohella. Näiden seikkojen vuoksi osa vastaajista toivoo, että luentotallenteita käytettäisiin osana opetusta pandemian jälkeenkin.

“Vaikka uskon opiskelevani itselleni juuri oikeaa alaa, on ensimmäinen vuosi tuntunut lähes ainoastaan pakkopullalta.” Etäopintojen voimakas lisääntyminen on ollut yksi merkittävimmistä pandemian aiheuttamista muutoksista opiskelijoiden arjessa. 76,1 prosenttia vastanneista kertookin etäopiskelun vaikuttaneen negatiivisesti opiskelumotivaatioon. Erityisen haastavaksi koetaan esimerkiksi avun pyytäminen ja saaminen sekä ryhmätöiden tekeminen etäyhteyksin. ”Etäopiskelu on vienyt täysin opiskelumotivaation. Yksin omassa yksiössä opiskelu ilman uusia kavereita on äärimmäisen raskasta”, eräs mursu kertoo. ”Jotkut professorit ovat selkeästi yrittäneet panostaa etäopetukseen ja sen laatuun, mutta opintomenestykseni ei vastaa omia odotuksiani. Kun ei ole kavereita, joiden kanssa kerrata oppimaansa tai vertailla ajatuksia, moni asia unohtuu tai ne ymmärtää väärin”, toinen vastaaja kommentoi. Opiskelumotivaation katoamisella pelätään olevan myös kauaskantoisempia seurauksia. ”Vaikka nyt onnistuisinkin räpiköimään vielä pinnalla ja saamaan suhteellisen hyviä arvosanoja, lopulta seuraa ihan varmasti romahdus. Pelkään jatkuvasti, että pudotus tulee olemaan niin paha, että se vaikuttaa valmistumisajankohtaani ja mahdollisesti kykenevyyteeni tehdä töitä”, huolestunut mursu kertoo. Sjöblom ei ole yllättynyt etäopintojen aiheuttamasta motivaation puutteesta. ”On hyvin ymmärrettävää, että motivaation kanssa on ongelmia, kun kaiken joutuu tekemään yksin. Yliopisto-opin-

Etäopintojen lisäksi osaa mursuista harmittaa se, ettei uusiin opiskelukavereihin ole päässyt tutustumaan kunnolla. 18


“On raskasta keskittyä luentoihin ja tuijottaa koko päivä ruutua.”

“Toisaalta on hyvä, kun ei ole tarvinnut herätä aamulla niin aikaisin luennoille.” ”Kuinka tutustut ihmisiin kotoa, kun ryhmätöitä ei voi oikeastaan tehdä porukalla?” yksi mursuista pohtii. Kyselyyn vastanneista 31 prosenttia kertoo löytäneensä yliopistolta paljon ystäviä pandemiasta huolimatta. 56,6 prosenttia on puolestaan löytänyt vain muutamia kavereita. 12,4 prosenttia kertoo, ettei ole saanut lainkaan ystäviä. Vaikka suurin osa onkin löytänyt edes muutamia kavereita, 70,8 prosenttia vastanneista on tuntenut itsensä yksinäiseksi mursuvuotensa aikana. Useat vastanneista kokevat uusiin ihmisiin tutustumisen olevan vaikeaa. Orientaatioviikko ja järjestötoiminta ovat monella olleet tärkeässä roolissa uusiin ihmisiin tutustumisessa ja ystävien saamisessa. ”Orientaation aikana pääsi tutustumaan ihmisiin. Järjestötoimintaan osallistuminen on ollut avainasemassa kavereiden löytämiseen. Vapaa-ajalla ei kuitenkaan ole pystynyt näkemään juuri ketään, enkä koe löytäneeni vielä todellisia ystäviä”, yksi mur-

suista kertoo. ”Muutaman ensimmäisellä viikolla luodun ihmiskontaktin ylläpito virtuaalisesti on ollut haastavaa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on paljastunut lähes mahdottomaksi, kun aikatauluja yhdistävää lähiopetusta ei ole, eikä kanssaopiskelijoihin törmää esimerkiksi kampuksen käytävillä.” Haastavin tilanne on heille, jotka ovat muuttaneet toiselta paikkakunnalta opiskelemaan, jolloin tukiverkosto puuttuu kokonaan ja uusiin ihmisiin tutustuminen on etäolosuhteiden vuoksi vaikeaa.

Vaikka ihmisiin tutustumisen vaikeus ja etäopinnot harmittavat, 57,5 prosenttia vastanneista on kuitenkin sitä mieltä, että opiskelu Aallon kauppiksessa on vastannut heidän odotuksiaan. ”Kurssit ovat olleet mielenkiintoisempia kuin odotin, ja tapaamani ihmiset ihanampia kuin osasin toivoakaan”, yksi vastanneista kertoo. 19


Moni on myös sitä mieltä, että olosuhteisiin nähden etäopinnot ovat olleet hyvin järjestettyjä. Soraääniäkin kuitenkin on; osa on ollut pettynyt opetukseen tai pitää opiskeluilmapiiriä negatiivisena. ”Opiskelu tuntuu todella raskaalta ja teoreettiselta. On vaikeaa soveltaa oppimaani tosielämän tilanteisiin.” ”Korona ei tietenkään ole koulun vika, mutta olen ollut yllättynyt siitä, miten epäinspiroivia opettajat ovat. Lisäksi olen kokenut ilmapiirin negatiiviseksi kilpailun vuoksi.” ”Koronan vuoksi opiskelu ei ole vastannut yhtään sitä, mitä yliopistossa opiskelusta ajattelin tai toivoin. Yhteisöllisyyttä ei ole laisinkaan ja vaikka kurssit ovat laadukkaita, jää opiskeluelämästä kokonaisuudessaan paljon pois, kun yliopiston hauskoja vapaa-ajan tapahtumia ei ole.”

Osa vastanneista kärsii myös fomo-tunteesta (fear of missing out), kun on törmännyt somessa opiskelijoihin, jotka eivät noudata suosituksia yhtä tunnollisesti. Sjöblom ymmärtää hyvin mursujen pettymystä ja paitsi jäämisen pelkoa. Pettymyksen tunteita voi Sjöblomin mukaan käsitellä esimerkiksi keskinäisen jakamisen ja vertaistuen avulla. On hyvin todennäköistä, että kanssaopiskelijoilla on hyvin samanlaisia ajatuksia. Hän kuitenkin korostaa myös toivon elementtejä kriisin keskellä. ”On tärkeää, että puhumme siitä, mikä raskasta, mutta siihen ei saisi jäädä vellomaan liikaa. Pitäisi keskittyä myös siihen, että tämä tilanne ei tule kestämään ikuisesti. Ensimmäisen vuoden opiskelijoillakin on edessä vielä normaaleja opiskeluvuo-

“Kuvittelin opiskelevani kampuksella muiden kanssa, mutta nyt painan duunia yksin kotona kalsareissa all day every day.”

“Kavereita ei pysty hankkimaan Zoomissa.” 20


sia, jolloin esimerkiksi opiskelijabileitä voidaan taas järjestää.” Myös kokemus yhteisöllisyyden puuttumisesta on Sjöblomin mukaan ymmärrettävää. ”Ensi syksynä täytyy todella satsata uusien opiskelijoiden lisäksi myös siihen, että toisen vuoden opiskelijat tuntisivat olevansa osa opiskelijayhteisöä. On hirmu tärkeää, että ihminen kokee kuuluvansa jonnekin.” Yhteisöllisyyden tunne jakaa kyselyyn vastanneet mursut kahtia. 46,9 prosenttia vastanneista kokee olevansa osa KY-yhteisöä. Yhteisöllisyyden tunteeseen on voinut vaikuttaa esimerkiksi se, miten helppoa tai vaikeaa mursujen on ollut päästä mukaan KY:n toimintaan esimerkiksi jaostojen, valiokuntien ja kerhojen kautta. Moni kokee myös, että KY:n toiminta on pelastanut heidät yksinäisyydeltä mursuvuoden aikana. ”Jaoston hallitukseen pääseminen on ollut koko mursuvuoteni pelastus. Ilman sitä en olisi saanut kavereita.” 55,8 prosenttia vastanneista kokee päässeensä KY:n toimintaan mukaan toivomallaan tavalla. Moni uskoo oma-aloitteisuuden olleen normaalia isommassa roolissa toimintaan mukaan pääsemisessä. Osan mielestä toimintaan pääseminen on kuitenkin ollut turhan haastavaa. ”Hakijoita oli niin valtava määrä, että prosessi tuntui kuin raskaalta työnhaulta”, yksi mursu kertoo.

tioon, stressiin ja jaksamiseen. Lisäksi Aallossa on uranhallintaan liittyviin kysymyksiin erikoistunut uraohjauspsykologi. Tarpeen vaatiessa opiskelijaa ohjataan olemaan yhteydessä YTHS:ään, jos ongelmat liittyvät enemmän mielenterveyteen. Sjöblom painottaa, että jonoista huolimatta psykologipalveluihin tulisi olla yhteydessä, jos siltä tuntuu. ”Jos edes miettii, että saattaisi tarvita ulkopuolista apua tässä tilanteessa, niin se on jo selkeä merkki avun tarpeesta. Yksin ei pidä jäädä liian pitkäksi aikaa.”

Sjöblomin mukaan poikkeuksellinen tilanne on näkynyt myös Aallon psykologipalvelujen yhteydenottojen määrässä. ”Viime syksynä meillä oli pisin jono, mitä on koskaan ollut. Opiskelijat myös toivovat useampia käyntejä ja monet ovat käyttäneet maksimimäärän eli viisi kertaa.” Kyselyyn vastanneista mursuista vain 9,7 prosenttia kertoo hyödyntäneensä Aallon tai YTHS:n opintopsykologeja. Melkein puolet (48,7 %) on kuitenkin sitä mieltä, että mielenterveyteen, jaksamiseen ja opiskelumotivaatioon ei ole saatavilla tarpeeksi tukea. Sjöblom ei usko, että kyse olisi ainakaan pelkästään siitä, etteikö tarjolla olevista palveluista olisi viestitty tarpeeksi hyvin, sillä opiskelijat tuntuvat olevan tietoisia opintopsykologeista. Sen sijaan hän pohtii, mitä sellaista tukea opiskelijat tarvitsevat, jota ei tällä hetkellä ole saatavilla. Aallon opintopsykologeilta saa tukea esimerkiksi ajanhallintaan, opiskelutapoihin, motivaa-

Teksti: Jutta Sibakov Kuvitus: Landys Roimola Kylterin arkistokuvien pohjalta / Atte Makkonen & Jaakko Kahilaniemi 21


TA R R ! ! TA R R ! !


OJ A ! ! ! OJ A ! ! !


M

TTÖ MÄ E L T IE

MAAI LM A AT A EV

M

S

I

E ET HAL T I L IT IP L E

24


VAALIEN ALLA KAIKKI OVAT VARMOJA ASIASTAAN, VAIKKA JO SOKRATES SANOI, ETTÄ TÄRKEINTÄ ON MYÖNTÄÄ TIETÄMÄTTÖMYYTENSÄ, KIRJOITTAA JOONAS REMES. jotka saattavat olla vääriä. Tieteilijöillä on korrelaatioita ja hypoteeseja – poliitikoilla on tietoa ja väitteitä. Herää kysymys siitä, mihin me tarvitsemme mielipiteitä. Miksi meillä on tarve olla oikeassa? Miksi pahastumme, kun joku lounaspöydässä kyseenalaistaa mielipiteemme argumentilla, johon emme osaa vastata, kun meidän tulisi iloita siitä, että hän osoitti maailmankuvassamme ristiriidan, jota emme itse huomanneet? Jostain syystä voimakas vakaumus vakuuttaa. Selkeillä ja johdonmukaisilla mielipiteillä saa valtaa päättää yhteisistä asioista. Sitä valtaa puolueet ja niiden ehdokkaat nyt kilvan tavoittelevat. “Ehkä” ei ole hyvä vaalislogan, ja mielipiteet ovat hyvä tapa jakaa vaalikarja ystäviin ja vihollisiin. Myös äänestäjä tarvitsee mielipiteen saadakseen valtaa. On vaikea vaikuttaa, jos ei tiedä ketä äänestää. Nykyisin tästä ongelmasta tuntuu kärsivän liian harva. Niiden, joilla aatteen palo on vahvin, on vaikeinta katsoa totuutta silmiin. Mutta mitä iloa on vallasta, jos ei voi olla varma, onko oma mielipide edes mielekäs? Uskotko todella, että Nigel Farage on sisimmässään tyytyväinen tajutessaan, että uhrasi lähes 30 vuotta elämästään brexitin aikaansaamiseksi? Kirjoittaja ei usko omiin mielipiteisiinsä ja äänestää ehdokasta, joka ei tiedä liikaa.

Sokrates piti itseään viisaana vain koska hän ei väittänyt tietävänsä asioita, joista ei ollut varma. Fysiikan nobelisti, tiedemies Richard Feynman taas totesi aikanaan, että hän elää paljon mieluummin jatkuvassa epäilyksessä kuin on varma vastauksista,

Teksti: Jutta Sibakov Valokuva: Tommi Halkosaari

25

KOLUMNI

Demokratian kiertokulku lähestyy taas vaalipäivää. Yle uutisoi vastikään, että nuorista maistereista noin 80 prosenttia äänestää vaaleissa. Siten voinemme päätellä, että myös suurin osa kyltereistä pohtii nyt kantojaan siihen, tulisiko julkiset vessat muuttaa sukupuolineutraaleiksi tai pitäisikö metropolimme kaupunginvaltuustojen äänestää jyrkkä ei EU:n elpymispaketille. Ai niin, eiväthän valtuustot edes päätä EU-politiikasta. Yhtä kaikki, mielipide siihenkin on oltava. Sanotaan, että poliitikolla tulee olla mielipide kaikkeen. Mutta niin myös äänestäjällä – ainakin vaalien alla. Valveutunut kansalainen ottaa asioista selvää ja muodostaa äänestyspäätöksensä kaikkia asianhaaroja tarkkaan harkiten. Tai näin ainakin teoriassa. Vaalien alla keskustelut kiihtyvät usein asioiden analysoinnista mielipiteiden julistamiseksi: Koronarajoituksia on liikaa! Elpymispaketti tekee EU:sta tulonsiirtounionin! On kiinnostavaa havaita, että olemme eri mieltä myös arvokysymyksistä. Toisten mielestä oikeus elämään on äidillä, toisten mukaan syntymättömällä lapsella. Mutta jos lukemattomat ihmiset uskovat eri arvoihin, mistä kukaan voi olla varma, että juuri hän on oikeassa? Silti kaikki ovat vakuuttuneita, että juuri heidän näkemyksensä on se kuuluisa objektiivinen totuus.


MONIMUOTOISEMMAN TYÖELÄMÄN PUOLESTAPUHUJA

Suomen suurimmassa startup- keskittymässä on hiljaista. Vain muutamia ihmisiä osuu näkökenttääni, ja hekin näyttävät olevan jossain omassa, kiireisessä maailmassaan. Yritän nähdä mielessäni, kuinka yli 200 lupaavaa kasvuyritystä mahtuu uurastamaan vie ressäni seisovaan entiseen sairaalarakennukseen. Nyt heidät on kuitenkin pakotettu jäämään kotitoimistoihinsa. Unelias tunnelma rikkoutuu, kun haastatel-

tavani Katja Toropainen avaa Maria 01:n oven ystävällisesti kättään heilauttaen. Toropaiselle startupit ovat tuttuja, sillä hän toimi Slushin pääkuraattorina kahden vuoden ajan. Vastatessaan teknologia- ja kasvuyritystapahtuman ohjelmasta hänen tuli seurata aktiivisesti, mitä kansainvälisen liike-elämän kentällä tapahtuu. Toropaisen huomio kiinnittyikin toistuvasti erilaisiin 27

rakenteellisiin ongelmiin, joita eri vähemmistöihin kuuluvat yrittäjät ja sijoittajat kohtaavat. Slush-pesti kuljetti Toropaisen ulkomaille, ja hän pääsi näkemään, miten monimuotoisuudesta puhutaan vaikkapa Piilaaksossa. Suomeen palatessaan hän tajusi eron. ”Se iski aika rytinällä minuun. Olin ollut tosi kansainvälisessä ympäristössä. Ja sitten vasta ymmärsinkin, kuinka alussa yritysmaa-

HENKILÖ

Katja Toropainen perusti Inklusiiv-hankkeen edistämään monimuotoisuutta työelämässä. Slushissakin vaikuttanut kauppiksen alumni puhuu nyt stereotypioista, vaikuttavasta sijoittamisesta ja siitä, miten jokainen voisi oppia lisää monimuotoisuudesta.


ilmassa, etenkin teknologia-alalla, me olemme täällä.” Tästä kielii Toropaisen mukaan jo se, että termit monimuotoisuus ja inklusiivisuus ovat melko tuoreita suomalaisessa keskustelussa, kun taas englannin kielessä niille on vakiintunut termi D&I, diversity and inclusion.

Slush-uransa jälkeen Toro-

painen perusti Inklusiivin. Inklusiiv on voittoa tavoittelematon organisaatio ja ennen kaikkea yhteisö, jonka tavoitteena on edistää monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta yrityksissä. Heti ensimmäisten kuukausien aikana Inklusiiv keräsi paljon huomiota ja yrityksiltä tuli uteliaita yhteydenottoja. 28

”Yrityksissä oli yhteinen haaste, että koetaan aiheen olevan tärkeä ja halutaan edistää sitä, muttei tiedetä miten tai mistä lähteä liikkeelle”, Toropainen kertoo. Tämä johtui pitkälti siitä, ettei aiheesta ollut helposti tietoa saatavilla, varsinkaan suomeksi. Inklusiiv päätti vastata haasteeseen tarjoamalla tie-


toa monimuotoisuudesta ja siihen liittyvistä parhaista käytännöistä. Tämän lisäksi Inklusiiv kouluttaa, konsultoi ja järjestää aiheeseen liittyviä tapahtumia.

“Monimuotoisuudesta ja inklusiivisuudesta on tulossa välttämätön johtajuuskompetenssi”

Toropaisen olemus on silminnähden rauhallinen. Hän kertoo, että moni olettaa sen perusteella, ettei hänellä olisi voimakkaita mielipiteitä. Siinä he ovat väärässä. Mutta ehkä juuri Toropaisen diplomaattinen, keskusteleva tyyli avaa paatuneimmankin yritysjohtajan korvat tärkeille diversiteettiteemoille. Toropainen ei hyökkää, mutta iskee silti pöytään kasapäin karua faktaa. Eikä Inklusiivin tavoitteena ole syyllistää, vaan nimenomaan auttaa yrityksiä kehittämään toimintaansa. Suomessakin ollaan nyt herätty aiheen tärkeyteen. ”Monimuotoisuudesta ja inklusiivisuudesta on tulossa välttämätön johtajuuskompetenssi, jota johtajat kehittävät pystyäkseen johtamaan monimuotoisia tiimejä tai yrityksiä”, Toropainen kertoo. Tilastoissa Suomi ei kuitenkaan ole vielä päässyt loistamaan. EUtutkimuksen mukaan Suomi on Euroopan kärkimaita rakenteellisessa rasismissa ja rasismiin liittyvässä syrjinnässä. Rakenteellinen rasismi tarkoittaa työelämäkontekstissa esimerkiksi 29

organisaatioiden toimintatapoihin piiloutuvaa syrjintää. Viime aikoina on puhuttu paljon nimisyrjinnästä, joka ilmenee muun muassa siten, että suomalaiseen nimeen verrattuna ulkomaalaistaustaisella nimellä on huomattavasti hankalampaa saada töitä Suomessa. Toropainen huomauttaa, että moni syyllistyy rasismiin tai seksismiin tietämättään. ”Meillä on kaikilla tiedostamattomia ennakkoluuloja eli biaksia – mikä vaikuttaa siihen, että saatamme tiedostamattamme kohdella eri ihmisiä eri tavalla”, hän sanoo. Ennakkoluulot näkyvät myös erilaisten stereotypioiden syntymisenä ja olemassaolona. Klassinen esimerkki työelämästä on alojen sukupuolittuminen. Toropainen selittää: ”Suomi on OECD:n kärkimaita siinä, miten iso sukupuolisegregaatio aloilla on. Hoitoalat ovat tosi naisvaltaisia ja insinööri- ja teknologia-alat tosi miesvaltaisia. Nämä stereotypiat voivat johtaa siihen, etteivät ihmiset löydä sitä unelma-ammattiaan”. Näin oli käydä myös Toropaiselle itselleen. Yksi hänen mursuvuoden suosikkikursseistaan oli Rahoituksen perusteet, mutta hän ei kuitenkaan osannut kuvitella itseään rahoitusalalle pääaineeseen


“Meillä on kaikilla tiedostamattomia ennakkoluuloja eli biaksia”

30


liittyvistä johtuen.

stereotypioista

Slush-aikoina Toropainen

tapasi monia pääomasijoittajia ja kiinnostus rahoitusalaan heräsi uudestaan. Pian hän löysikin itsensä yliopiston rahoituksen kurssilta. Eikä innostus lopahtanut siihen, sillä hän toimii nyt enkelisijoittajana osana lontoolaisen pääomasijoitusyhtiön enkelisijoitusohjelmaa. Ohjelmaan valittiin vaikutusvaltaisia startup-yrittäjiä sekä teknologia-alan ihmisiä eri puolilta Eurooppaa. Heillä on käytössään sata tuhatta dollaria, jotka he voivat sijoittaa valitsemiinsa startup-yrityksiin. Toropainen uskoo, että sijoittamalla pystyy vaikuttamaan esimerkiksi monimuotoisuuteen liittyviin kysymyksiin. ”Sillä, mihin rahoitusta ja pääomia kanavoidaan, on tosi iso vaikutus siihen, minkälaiset yritykset kasvaa ja minkälaisia ongelmia voidaan ratkais-

ta”, hän sanoo. Opintonsa Toropainen kertoo viimeistelleensä viime vuonna, kun koronakevät tarjosi aikaa gradun kirjoittamiselle. Opiskeluaikanaan hän otti Aallon kurssitarjonnasta kaiken ilon irti ja opiskeli niin markkinointia, tieto- ja palvelujohtamista kuin rahoitustakin, tehden samalla myös kursseja taiteen ja tekniikan puolelta. Kun Toropainen valitsi kandivaiheessa median sivuaineen, oli vastassa hämmentynyt reaktio. ”Siitä sai kommentteja, että mitäs hyötyä tuosta on,” Toropainen muistelee. Hän kuitenkin kokee, että monialaisista opinnoista on ollut hänelle paljon etua. ”Sellaisesta tietystä kuplasta ja kapeammasta ajattelusta pääsi pois, kun pääsi oppimaan ihan erilaisia juttuja ARTSin puolella.” Vaikka tekemistä riittää, on Toropainen iloinen siitä, että moni yritys on ottanut

monimuotoisuusteemat agendalleen. Myös johtajilta odotetaan tänä päivänä aikaisempaa enemmän D&I-tuntemusta. ”Näistä aiheista on tullut niin kriittisiä, että johtajien, jotka haluavat pysyä relevantteina ja ajan hengessä kiinni, on tärkeää oppia myös näistä teemoista”, Toropainen sanoo. Hän haluaa myös itse oppia jatkuvasti lisää, esimerkiksi kirjoja lukemalla. Viimeaikaisiin suosikkeihin lukeutuu suomalaisnigerialaisen Minna Salamin kirja Aistien viisaus. Toropaisen mukaan lukeminen tuo uusia näkökulmia ja avartaa ymmärrystä. ”Me kaikki voimme koko ajan oppia näistä asioista lisää, jotta voimme rakentaa tasaarvoisempaa ja yhdenvertaisempaa maailmaa”, hän kiteyttää.

Teksti: Sara Argillander Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

Mikä D&I? Diversiteetti eli monimuotoisuus

Inklusiivisuus

tarkoittaa

ymmärtämistä,

on sellaisen työympäristön saavuttamista

hyväksymistä ja arvostamista. Monimuotoi-

ja ylläpitämistä, jossa jokaisella on yhden-

suus käsittää esimerkiksi sukupuolen, iän,

vertaiset mahdollisuudet sekä resurssit,

etnisen taustan ja seksuaalisen suuntau-

ja jokainen saa oikeudenmukaista ja ar-

tumisen (mutta myös paljon muuta).

vostavaa kohtelua.

erilaisuuden

31


Vesi, tuo elämälle välttämätön yhdiste on viime vuosina puhuttanut paljon. Veden pullottamisen ja liikakäytön lisäksi keskustelunaiheeksi on hiljattain noussut myös vesikauppa, joka koki suuren mullistuksen viime joulukuussa, kun vesifutuurit tulivat saataville Yhdysvaltain Kaliforniassa. 32


Jokainen meistä on Suomessa tottunut saamaan suoraan hanasta ensiluokkaista, mikrobiologisesti puhdasta vettä, useimmiten vieläpä suhteellisen edulliseen hintaan. Tämä on kuitenkin suurelle osalle maailman väestöä täysin tuntematon konsepti, eikä tulevaisuus näytä juurikaan valoisammalta. Maapallon väestönkasvu, ilmastonmuutos ja saasteet luovat merkittävän haasteen maailman makeanveden varannoille, jotka muodostavat nykyiselläänkin vain noin 2,5 % kaikesta olemassa olevasta vedestä. Tästäkin määrästä vain pieni osa on ihmisten ulottuvissa ja käytettävissä nykyteknologialla, sillä valtaosa maailman makeasta vedestä on jäätiköissä. Juomaveteen liittyvät ongelmat eivät suinkaan kosketa pelkästään kehittyviä maita. Esimerkiksi Lontoon vesijohtoverkon putkista 60 prosenttia on yli 60 vuotta vanhoja, ja vanhimmat ovat jopa 150 vuoden takaa. Vesihukan määrä Lontoon verkostossa on hurja: vuonna 2017 kaupungin vesimonopoli Thames Water löysi verkostostaan vuotavan putken, joka oli valuttanut jopa 3 miljoonaa litraa puhdasta vettä maahan joka päivä. Ongelman laajuudesta kertoo se, että Thames Water on asettanut tavoitteekseen vesihukan vähentämisen 509 miljoonaan litraan päivässä vuoteen 2025 mennessä. Yhdysvalloissa vesi- ja viemäriverkoston putkien keski-ikä on 45 vuotta, mutta tahtoa

kalliille putkistojen uusimisoperaatioille ei tahdo alijäämäiseltä julkiselta sektorilta löytyä ja korjausvelka jatkaa kasvuaan. Vanhentunut infrastruktuuri ei kuitenkaan ole ainoa uhka. Ilmastonmuutos huolettaa nyt erityisesti alueilla, joissa kuivuus on lisääntynyt, mutta joissa veden käyttö vain kasvaa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Kalifornian osavaltiossa kuivuuskadet ovat lisääntyneet, ja niitä onkin koettu vuosina 2006–2009 ja 2011–2019 sekä vuonna 2020. Osavaltion väkiluku on ollut voimakkaassa nousussa viime vuosikymmenet, jonka vuoksi kymmenesosa Yhdysvaltain päivittäisestä vedenkulutuksesta tapahtuu Kaliforniassa. Tämän lisäksi alueella viljellään paljon erilaisia lajikkeita sekä kasvatetaan karjaa, jotka aiheuttavat painetta alueen jo valmiiksi niukoille pohjavesivarannoille.Erityisesti erilaiset pähkinälajikkeet vaativat runsasta kastelua koko kasvuajan läpi. Puhtaan veden saantiin ja jakeluun liittyvät ongelmat ovat synnyttäneet lukuisia innovaatioita, joiden toivo- taan ratkaisevan näitä haasteita. Esimerkiksi Israelissa yli puolet kotitalouksien vedestä tuotetaan poistamalla suola merivedestä, jonka jälkeen vesi puhdistetaan normaaliin tapaan vedenpuhdistamoissa. Vedestä on pääsääntöisesti eniten pulaa väkiluvuiltaan suurimmilla alueilla, kuten Intiassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, joten markkinarako on periaatteessa suuri, vaikkakin maksukyky 33

kyseenalainen. Asiantuntijoiden mukaan arviolta yli kaksi miljardia ihmistä elää jatkuvan kuivuuden riivaamissa maissa. Sitä mukaa, kun uusia innovaatioita on tullut, myös erilaiset vesiaiheiset rahastot ovat lisääntyneet. Yksityishenkilöt ovat voineet sijoittaa kasvavaan alaan esimerkiksi EFT-rahastojen avulla. Suoraan veteen ei kuitenkaan ole voinut sijoittaa ennen kuin kaupankäynti vesifutuureilla aloitettiin viime joulukuussa ensi kertaa. Kullalla ja öljyllä on ollut mahdollista käydä kauppaa samaan tapaan jo pitkään. Vesifutuurit eivät tosin vaadi fyysistä toimitusta, kuten esimerkiksi öljy, sillä jokainen sopimus vastaa noin 12,3 miljoonaa litraa vettä. Futuurit ovat sidottuja Nasdaqin Veles California Water -indeksiin, joka perustettiin vuonna 2018. Indeksi seuraa Kalifornian osavaltion viittä suurinta ja vaihdetuinta pohjavesialuetta. Kaupankäynti futuureilla aloitettiin, koska ennen sitä vesioikeuksien ostaminen ja myyminen oli kovin vaikeaa, sillä kauppaa pystyi käymään vain spot-markkinoilla. Tämä tarkoitti luonnollisesti korkeaa veden hintaa kuivuuskausina ja matalaa hintaa, kun vettä oli riittävästi. Uudet futuurit tuovat esimerkiksi maanviljelijöille keinon suojautua taloudellisesti kuivuutta vastaan, sillä jos tarvetta ylimääräiselle vedelle ilmenee kuivana vuonna, kompensoivat aiemmin ostetut futuurit veden korkeaa hintaa. Kauppaa futuureilla ovat tähän asti käyneet lähin-


nä maanviljelijät, muutamat julkiset vesiyhtiöt sekä rahastot. Kriitikot eivät usko futuureiden tuovan merkittävää suojaa, vaan lähinnä nostavan veden hintaa Kaliforniassa keinottelut seurauksena. Huolta on herättänyt ylipäätään näinkin elintärkeän hyödykkeen päätyminen kaupankäynnin kohteeksi, koska sen pelätään lopulta nostavan myös kotitalouksien veden hintaa. Toisaalta futuurien toivotaan tuovan avoimuutta ja tehokkuutta vesimarkkinoille sekä auttavan veden hinnoittelussa oikein. Globaalia markkinaa vedelle tuskin tulemme lähi- tulevaisuudessa näkemään jo siitä syystä, että vesimarkkinat ovat kuljetussyistä erittäin paikallisia. Esimerkiksi Bloomberg kertoo, että hiilitonnin laivaaminen Australiasta Kiinaan maksaa 5–10 dollaria tonnilta, hiilitonnin hinnan ollessa vajaat 70 dollaria. Sen sijaan vesitonnin hinta on vaivaiset 40 senttiä, jonka vuoksi veden kuljetus- kustannukset tulevat vielä pitkään olemaan moninkertaiset verrattuna veden hintaan itsessään, lisäksi volyymit ovat vesikaupassa valtavat. Veden kuljetusta tutkittiin Australiassa vuonna 2006, mutta tutkimuksessa havaittiin suolanpoiston olevan 3–5 kertaa edullisempaa kuin mikään tutkittu veden kuljetusmuoto. Esimerkiksi kanaalit, putkistot ja tankkerit hävisivät kustannuksissaan suolanpoistolle. Vain aika näyttää miten vesimarkkinat tulevat kehittymään sikäli, kun

ilmastonmuutos, kuivuus ja saasteiden määrä maapallolla jatkavat kasvuaan. Tällä hetkellä markkinat ovat luonnollisesti kovin kehittymättömät, mutta kasvanevat kuivuuden lisääntyessä. Kenties silloin veden hinnoittelukin kehittyy. Kuten Benjamin Franklin, yksi Yhdysvaltain vallankumouksen johtajista aikanaan totesi: ”Veden todellinen hinta selviää vasta, kun kaivo on kuivunut.”

Teksti: Mauro Nieminen Kuvitus: Landys Roimola

34


HELSINGIN EKONOMIT


MEISTÄ TULI KYLTEREITÄ, MUTTA TULEEKO MEISTÄ EKONOMEJA?

36


2020-LUVUN MAAILMASSA EI PÄRJÄÄ ARVONIMELLÄ VAAN OSAAMISELLA, KIRJOITTAA NIKO YLÄ-POIKELUS.

Opiskelen pääaineenani markkinointia, nyt maisteriohjelmassa. Mursukeväänä valintaa tehdessäni mietin, tuleeko minusta markkinoija. Kauppiksessa pääainevalintaa korostetaan paljon ja sen ympärillä käydään kuohuntaa vuodesta toiseen. Onpa tämänkin lehden palstoilla maalailtu narratiiveja pääaineeläinten ympärille. (Kylteri 1/2020) Hetken pohdittuani päätin, että olen jatkossakin kylteri. Hain kauppikseen, koska halusin ymmärtää maa-

KY oli 1930-luvulla ajan hengen mukaisesti innokas löytämään valmistuneille opiskelijoilleen kunnioitetun arvonimen. Ekonoomi voitti äänestyksen, ja vaikka moni asia onkin vuosien saatossa muuttunut, kauppatieteiden maisteriksi valmistunut on yhä ekonomi. Kauppiksesta valmistuneet voivat kuulua Suomen Ekonomeihin, jonka opiskelijajäseniä myös KY:läiset ovat. Silti on perusteltua kysyä, mitä ekonomin arvonimi tänä päivänä tarkoittaa. Kauppakorkeakoulusta ei valmistu tiettyyn ammattiin, eikä minusta pidäkään. 2020-luvun maailmassa ei pärjää arvonimellä vaan osaamisella. Meidän täytyy osata vaalia sivistystä ja yhteiskunnallista aktiivisuutta, ei optimoida tutkintoja

37

ja opiskeluaikaa liian lyhytnäköisesti työelämää varten. Sen sijaan tarvitsemme aitoa ja uutta keskustelua siitä, mille pohjalle kauppiksesta valmistuvien ammatillinen identiteetti jatkossa rakentuu. Emme voi kopioida lääkäreitä tai juristeja siinä, kuinka ammatillinen yhteisö rakentuu tarkasti säänneltyjen toimijoiden ympärille. Sen sijaan voimme oppia heiltäkin siitä, kuinka vahvasti lääketieteen ja oikeustieteen alat ovat kiinnittyneet eettiseen keskusteluun. Kuinka alalle on luotu merkitys ja identiteetti, joka kestää aikaa talouden sykleistä riippumatta. KY työskentelee päivittäin sen eteen, että kylteriajat Aalto-yliopiston kauppiksessa ovat ikimuistoisia. Samalla olemme jo toinen jalka työmarkkinoilla. Meidän pitää aktiivisemmin osallistua keskusteluun siitä, millaiseksi haluamme työelämän ja yhteiskunnan rakentaa. Meistä tulee kyltereitä vain niin kauan kuin uskomme kylteriyteen ja uskallamme uudistua. Meistä tulee ekonomeja vain niin kauan kuin näemme ekonomiyhteisön arvokkaana. Se vaatii avointa, raikasta ja jatkuvaa keskustelua, jonka aika on nyt eikä joskus. Kirjoittaja on KY:n hallituksen puheenjohtaja.

PUHEENJOHTAJALTA

Olen koronaketutuksen keskellä palauttanut mieliin parhaita hetkiä KY-vuosiltani. Wappukuntis Kaivohuoneella keväällä 2019 on yksi näistä. “Meistä tuli kyltereitä!” huusimme kurkku suorana. Anssi Kelan hittiä tulkittiin karaokessa jo ensimmäisissä orientaatioviikon bileissä. Kylterin identiteetti alkaa muodostua jo opintojen alkutaipaleella. Mutta milloin se kypsyy seuraavaan vaiheeseen?

ilmaa talouden ja markkinoilla tapahtuvan vuorovaikutuksen näkökulmista. Vaikka vuoden jälkeen päätin syventyä markkinointiin, ovat niin peruskurssit kuin sivuaineeni tärkeitä osia siinä, miten näen oman osaamiseni. Ei pidä ymmärtää väärin, olen pääaineestani ja erikoistumisestani ylpeä. Silti pidän tärkeimpänä kauppatieteiden opinnoissa kertyvää laajaa osaamista, joka mahdollistaa monenlaiset urapolut. Opiskeluajan olen siis ylpeästi kylteri. Entä sitten kun täältä joskus lähdetään?


TIETO KIIHOTTAA

Tiedon ja ajatusten demokratisaatio on aina johtanut yhteiskunnallisiin murroksiin. Vaikka kognitiiviset mietteemme ja meitä ohjaava tieto ovat molemmat jotain hyvin abstraktia, ne onnistuvat silti suututtamaan ja ohjaamaan käyttäytymistämme tavalla, johon mikään muu ei pysty. Kouluesimerkki siitä, mitä tiedon kansanvaltaistuminen tarkoittaa maailmanmenon kannalta, löytyy myöhäiskeskiajan Mainzista. Kaupungissa toiminut kultaseppä Johannes Gutenberg keksi 1440-luvulla painokoneen, jonka ansiosta aikaisemmin kalliit käsin kirjoitetut painotuotteet tulivat seuraavan puolen vuosikymmenen aikana yleisesti saataviksi. Samalla Eurooppaan syntyi verkottunut maailmankylä, jonka

piirissä ajatukset ja ideologiat levisivät tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Tiedonvälityksen helpottuessa maailmantilan absoluuttisena auktoriteettina toimineen katolisen kirkon asema alkoi heikentyä ja ihmiset alkoivat avoimesti haastaa heidän aikaisemmin erehtymättömiä viisauksiaan. Vuonna 1517 saksalainen munkki ja teologi Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen ja käynnisti 38

samalla Euroopassa reformaation aallon, joka voimaannutti yksilön tulkitsemaan uskoaan itsenäisesti. Luther ei ollut ensimmäinen katolisen kirkon opetuksia myöhäiskeskiajalla haastanut teologi. Hän oli kuitenkin ensimmäinen, jonka ajatukset levisivät laajalle Keski-Euroopan kansalaisten keskuudessa. Painokoneen ansiosta hänen Uuden testamentin saksankielistä käännöstään painettiin muutaman viikon


Kun mikä tahansa meemi valtavirtaistuu ja menettää vastavoimansa, se kadottaa sen koheesiota rakentavan voiman ja yhteisö hajaantuu.

aikana tuhansia kappaleita, eikä kirkko pystynyt enää yksinkertaisesti hiljentämään häntä, kuten se oli tehnyt aikaisemmin. Yleensä juuri radikaalit omaksuvat uuden median ensimmäisenä, sillä he ovat valmiita ottamaan eniten riskejä. Keskiajalla kirkko oli hiljentänyt kaikki valtavirras-

ta poikkeavat ajatukset, ja nyt ensimmäistä kertaa toisinajattelijoillakin oli keino saada äänensä kuuluviin. Vapaampi ajatuksenvaihto johti hyvään vauhdittamalla esimerkiksi tieteen edistystä mutta myös pahaan lisätessään uskonnollisen vastakkainasettelun aiheuttamaa väkivaltaa. 40

Nykypäivänä puhutaan jo printin kuolemasta eikä pamfletteja jakamalla liioin villitä kuin käynnistetä vallankumouksiakaan. Tiedon demokratisaation voittokulku ei ole kuitenkaan pysähtynyt. Internetin luomien mahdollisuuksien myötä tietoa on saatavilla helpommin kuin koskaan aiemmin, ja maail-


mankylämme on nyt tosiasiallisesti maailmanlaajuinen. Yhtenä internetin keksijöistä voidaan pitää Tim Berners-Leetä, joka kehitti WWW-hypertekstijärjestelmän. Kun häneltä kysyttiin sosiaalisen median Reddit- palvelussa järjestelmänsä 25-vuotisjuhlapäivänä, mikä internetin miljoonista sisällön muodoista hämmentää häntä kaikkein eniten, oli hänen vastauksensa yksinkertaisesti ” meemit ja erityisesti ne, joissa on kissoja”. Jos nykyajan painokone on internet, on pamfletin vastine ehdottomasti meemi. Ensimmäisen kerran termiä käytti evoluutiobiologi Richard Dawkins vuonna 1976 ilmestyneessä teoksessaan Geenin itsekkyys. Meemi tarkoittaa hänen mukaansa ideaa, käyttäytymismallia, tyyliä tai käyttötapaa, joka leviää kulttuurissa toiselta toiselle. Hassujen kissameemien kuten pamflettienkin kautta leviävien uskonaatteiden voisi pohjimmiltaan ajatella olevan saman ilmiön kaksi hyvin erilaista ilmenemismuotoa. Nykypäivänä meemit eivät kuitenkaan levitä uskonnollista sisältöä vaan niistä on tullut pääasiassa koomisia – mutta joskus silti yhteiskunnallisesti kantaaottavia – viestinnän välineitä. Meemien merkitystä ei saa kuitenkaan aliarvioida alati kasvavassa maailmankylässämme. Viime vuodet ovat osoittaneet, miten nykyäänkin meemit ovat muutoksen työkaluja ja erityisesti taitavissa käsissä tapoja hajottaa sekä hallita.

Donald Trumpin valtaannousussa vuonna 2017 mikään ei ollut tavallista. Populistinen ja rääväsuinen Trump oli poliitikkona kaikkea sitä, mitä häntä edeltäneet poliitikot eivät olleet. Vastavoimana poliittiselle eliitille hänestä tulikin pian kansan suosikki. Trumpin suosio on viime vuosina saavuttanut lähes hurmoksellisen tilan, ja hänen kannattajansa ovat kaikin puolin omistautuneita. Kuten keskiajan eurooppalaiset Trumpin kannattajatkin ovat siiloutuneet omaan ryhmäänsä, jonka koheesinen kokoava voima on sen vastustajien ja antiteesien vastustaminen. Toinen ajankohtainen esimerkki meemin voimasta on Redditissä toimiva r/WallStreetBets-yhteisö, joka onnistui hätkähdyttämään sijoitusmaailmaa, kun se organisoi sadat tuhannet piensijoittajat sijoittamaan esimerkiksi pelikauppa Gamestopin ja elokuvateatteriketjun AMC:n osakkeisiin. Monet yhteisön jäsenet sijoittavat näihin yrityksiin helppojen voittojen toivossa, mutta joillekin kyse oli pikemminkin kostosta näitä osakkeita lyhyeksi myyville hedgesijoittajille, jotka eivät kärsi neet koronakriisistä samoin kuten piensijoittajat. Tämänkin meemi-ilmiön taustalla vaikutti siis halu pitää puolensa ja haastaa hallitsevia voimia vastaan. Meemit ovat luonteeltaan vastakulttuurillisia. Ne tarvitsevat olemassa oloaan varten voiman, joka luo sitä jakaville yksilöille tunteen yhteisöstä 41

ja koheesiosta. Onnistunut meemi tarvitsee myös tiedonjaon väylän ja alustan, jonka kautta se voi levitä ihmiseltä toiselle. Juuri siksi ne ovat tiedon demokratisaation murroksen aikana tehokkaita erityisesti juuri sellaisten ihmisten käsissä, jotka eivät pelkää lähteä haastamaan hallitsevia voimia. Miten sitten voimme minimoida näiden meemiilmiöiden yhteiskunnallista vakautta heikentävän vaikutuksen? Kysy itseltäsi: miksi fidget spinnerit ja däbbäys eivät ole enää lit? Kun mikä tahansa meemi valtavirtaistuu ja menettää vastavoimansa, se kadottaa sen koheesiota rakentavan voiman ja yhteisö hajaantuu. Jokainen meemi-ilmiö on siis tilaisuus itsessään pohtia, mikä yhteiskunnassamme ajaa ihmisiä sen rajamaille. Ja oppia meidän täytyy, sillä tiedon kansanvaltaistuessa internetin ja digitalisaation voitonkulun ansiosta tulee valtarakenteita muovaava tieto saavuttamaan entistä useamman ihmisen.

Teksti: Markus Myllyniemi Kuvitus: Landys Roimola


KY KUTSUU SINUT MUKAAN JUHLISTAMAAN 110-VUOTISTA TAIVALTAAN! Tänä vuonna juhla toteutetaan poikkeuksellisesti virtuaalisena vallitsevista olosuhteista johtuen. Vaikkei vuosijuhlia päästäkään viettämään perinteiseen tapaan, on vuosijuhlatoimikunta tehnyt arvokasta työtä, jotta KY:n jäsenet pääsisivät kokemaan juhlatunnelmaa myös erityisesti nyt, kun täytämme pyöreitä. Vuosijuhlia juhlitaan siis tänä vuonna etänä perjantaina toukokuun 14. päivänä. Vaikka takana onkin haastava vuosi, toivomme koko KY:n jäsenistön juhlistavan tätä merkkipaalua ja katselevan toiveikkaasti kohti tulevaisuutta.


Unelmaduuni pelkkä haave? Ei kauaa.

www.atalent.fi


Profile for Kylteri

Kylteri 1/2021  

Kylteri 1/2021  

Profile for kylteri
Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded