Kylteri 1/2020 by Kylteri

1/20

MERKITYKSELLISYYDESTÄ Merkityksellisyys on yksi keskeisimmistä teemoista, jonka yksilöt nimeävät tavoitteekseen niin työelämän kuin henkilökohtaisen elämän saralla. Se, että saa olla oma itsensä, toteuttaa arvokkaana pitämiään asioita ja edistää omia päämääriään luo elämään arvokkuutta. Tämän teeman inspiroimana päädyimme Kylterin toimituksessa pohtimaan, mitkä tekijät vaikuttavat merkityksellisyyden kokemukseen, erityisesti kyltereiden keskuudessa. Kokemus siitä, että saa olla osa jotain itseään suurempaa yhteisöä käsitetään yhdeksi tärkeimmistä merkityksellisyyttä luovista tekijöistä. Varsinkin kulttuurillisen perinnön säilyttäminen ja arvojen välittäminen erilaisten toimien kautta lisäävät yhteisön kokemaa yhteenkuuluvuutta. Tämä vaikutus ilmenee kylterikulttuurissa esimerkiksi tarinallisuuden muodossa: siksi pääjutussa esitelläänkin kauppatieteiden opintosuuntauksiin liitetyt eläinhahmot ja niiden tarinalliset taustat.

JENNI TOIVONEN PÄÄTOIMITTAJA

Suorittaminen ja menestys ovat monelle kylterillekin tärkeitä päämääriä; voivatko vastaavat päämäärät muodostaa elämän merkityksellisimmän olemuksen? Tai kuinka meidän pitäisi suhtautua menestykseen? Joonas Remes etsii vastauksia näihin kysymyksiin filosofi Esa Saarisen haastattelun pohjalta kirjoitetussa pohdiskelevassa henkilökuva-artikkelissa. Vaikka menestys onkin tavoittelemisen arvoinen asia, liian voimakas suorituskeskeisyys voi altistaa kilpailun ja ylisuorittamisen tarpeelle. Tällöin ajatus omasta osaamattomuudesta hiipii helposti mieleen - menestyneellekin ihmiselle. Joillekin käsitys osaamattomuudesta voi muuttua ylitsepääsemättömän vaikeaksi, millä on merkitystä ihmisen minäkuvaan. Puhutaan ajatusvääristymästä, joka tunnetaan nimellä huijariajattelu. Tähän aiheeseen tutustutaan tarkemmin artikkelissa, jonka nimi on saanut vaikutteita Maustetyttöjen esikoisalbumin lopetusraidasta Mä loistan kuin hämärä.

Lehden te PÄÄTOIMITTAJA Jenni Toivonen jenni.toivonen@ky.fi ART DIRECTOR Roosa Airaksinen roosa.airaksinen@ky.fi ILMOITUSMYYNTI Mark MacMoffat 040 353 8282 mark.macmoffat@ky.fi JULKAISIJA KY-säätiö Konemiehentie 4 02150 Espoo KANNEN KUVA Siru Tirronen PAINO Bookcover

TÄSSÄ NUMEROSSA: Jaakko Kahilaniemi Jenni Toivonen Joonas Remes Juulia Jokinen Markus Myllyniemi Roosa Airaksinen Siru Tirronen KYLTERI on Aalto-Yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti. SYKSYLLÄ 1999 perustettu lehti esittelee tuoreita näkökulmia ja kiinnostavia tekijöitä. Haluatko kirjoittaa, kuvata tai kuvittaa Kylteriin? kylteri@ky.fi

PAINOS 500 issn-l 1457-0890 issn 1457-0890

ekijät

“Tasapainoa etsimässä, tekniikan ja humanismin ristitulessa est. 1998.”

”Tämä oli elämäni huonoin lainaus, mutta se ei ollutkaan minun kirjoittamani.”

Jenni Toivonen on tekniikan ylioppilas, energia- ja ympäristö-tekniikan toisen vuoden opiskelija, joka päätyi kirjoittamisintohimonsa myötä varsin poikkitieteelliseen positioon –

Markus Myllyniemi on kansantalouden ensimmäisen vuoden opiskelija, jolla on taustalla historian opintoja. Markus on Kylterin uusi toimitussihteeri.

kauppatieteen opiskelijalehden päätoimittajaksi.

s. 10

s. 18

s. 22

3 Pääkirjoitus Merkityksellisyydestä 8—9 Osavuosikatsaus 10—15 Artikkeli Impact that Matters 16—21 Artikkeli Eläinhahmoja ja narratiiveja kauppakorkeakoulussa 22—25 Artikkeli Joo mä osaan, mä loistan kuin hämärä 26—27 KY tiedottaa 28—29 Puheenjohtajan kolumni Lisää noppia mun laariin, lisää kylterejä päälle maan 30 Artikkeli Mursuja ja antiikin mytologiaa 7

Osavuosikatsaus

luvut: toimitus taitto: Juulia Jokinen

Vuodesta 1950 lähtien osakemarkkinoilla on nähty 11 laajaa ja pitkäkestoista härkämarkkinaa.

Meneillään oleva härkämarkkina juhli kymmenvuotistaivaltaan maaliskuussa 2019.

Nykyinen härkämarkkina on ohittanut kestossaan 1990-luvun härkämarkkinajakson, jonka kesto oli 113 kuukautta.

Pörssihistorian tunnetuimman karhumarkkinajakson alkusysäyksenä pidetään Wall Streetin vuoden 1929 pörssiromahdusta.

Tämä karhumarkkina kesti lähes kolme vuotta.

S&P 500 -indeksi koki tuolloin 83,4% kurssipudotuksen.

Arviolta 70 % ihmisistä kokee jossain elämänsä vaiheessa huijariajatuksia, eli ajatusvääristymiä omasta osaamisestaan.

Suurin osa huijariajatuksista sijoittuu elämän siirtymävaiheisiin, esimerkiksi opinnoista työelämään siirryttäessä.

IMPACT THAT MATTERS TEKSTI: JOONAS REMES KUVAT: JAAKKO KAHILANIEMI

Merkityksen etsiminen on yksi työelämän kuumimpia trendejä. Mutta harhauduimmeko etsimään sitä väärästä paikasta? Mitä uraputkeen singahtava kylteri voisi oppia omalla urallaan menestyneeltä filosofilta?

LEOPARDIKUVIO LIENEE ENSIMMÄINEN asia, mitä keskimääräiselle kauppislaiselle tulee mieleen Esa Saarisesta. Mutta yritysmaailmassa Saarinen tunnetaan muustakin. Filosofi on työskennellyt jo vuosia useiden Suomen kärkiyritysten kanssa ja hänen luentonsa ovat koonneet saleihin joukoittain yritysten henkilökuntaa ja liike-elämän huippunimiä. Lisäksi Saarinen on yrittäjä ja toiminut esimerkiksi Ensto-yhtiöiden hallituksessa 27 vuotta. Kauppatieteitä voinee pitää yhtenä kilpailuhenkisimmistä koulutusaloista. Ja harvanmuun koulun käytävillä elämän merkityksistä puhuttaessa painotetaan yhtä avoimestirahaa ja ulkoista menestystä. Myös Esa Saarista voi tituleerata menestyneeksi. Aloitettuaan opintonsaHelsingin yliopiston filosofian laitoksella, Saarista alettiin pian pitää alansa nuorena huippulupauksena. Varhainen väittely Helsingin yliopistosta silloisen maailmantähden, professori Jaakko Hintikan ohjaamana pohjusti Saarisen nousua 80-luvun eräänlaiseksi nuoren sukupolven julkkisälyköksi, joka esiintyi televisiossa ja Hesarin palstoilla. Menestymisen käsite ei kuitenkaan resonoi Saarisen korvaan: ”Sana menestys on mielestäni kapea ja kylmä - siitä puuttuu semmoisia vihreän ja oranssinlämpimiä ulottuvuuksia. Pidän tärkeämpänä ajatella onnistumista ja inhimillistä kukoistusta kuin vain sitä, että jossain tekemisessä menestytään.” Sen sijaan Saarinen puhuu kutsumuksestaan ja sen löytämisestä. Filosofi Saarinen tunnetaan ennen kaikkea opettajana ja ajattelijana. Opettamisen hän aloitti jo toisena opiskeluvuotenaan toimiessaan kurssiassistenttina. ”Vaikka kyse oli vain logiikan laskuharjoituksista, muistan hyvin vielä tänäkin päivänä, miten mun ja osallistujien välillä lähti heti tapahtumaan jotain”, Saarinen kuvailee innostuneesti silloista kokemustaan opetustilanteen mystiikasta ja magiasta – ”sisäisen kasvun draaman ja mahdollisuuden ympäristöstä”. Kokemus luentotilanteen erityisyydestä ei ole kadonnut filosofista itsestään sen enempää kuin yleisöstäkään. Nyt filosofin omalaatuisten luentojen herättämä kiinnostus on jatkunut jo 40 vuotta. Onnistumisistaan Saarinen haluaa kuitenkin ajatella hienosyisemmin: ”En ajattele tekemisiäni urana. Ennemmin ajattelen kuten esiintyvä taiteilija esityksensä jälkeen: onnistuinko antamaan ihmisille jotakin aitoa ja tärkeää, pystyinkö luomaan osallistujille yhteyden johonkin syvempään.”

SAMAAN AIKAAN, KUN E. Saarinen 80-luvun alussa teki läpimurtoaan luennoivana filosofina, saapui Suomeen myös Amerikan makuiset motivaatiopuhujat ja self-help. Oman intohimonsa löytäminen, sen seuraaminen ulkopuolisten mielipiteistä välittämättä ja ankaran työnteon jälkeen saavutetut tavoitteet olivat self-helpin kantavia teemoja: self-helpin oppien mukaan merkityksellisyys löytyy onnistumisista itselle tärkeissä asioissa. Saarisesta eikuitenkaan tullut self-helpgurua. ”Kyllä mä olen aina nähnyt itseni ennen kaikkea filosofina”, hän toteaa. Nyt self-help-oppaat keikkuvat kuitenkin Suomessakin korkealla luetuimpien kirjojen listoilla. Lääke ei silti näytä voittavan epidemiaa: Samaan aikaan mielenterveysongelmat, masennus ja uupumus ovat nopeimmin yleistyvä syy jäädä pois töistä etenkin nuorten keskuudessa. Kelan tammikuussa julkaiseman tutkimusblogin mukaan mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa saavien 16-36 -vuotiaiden määrä on noussut kolmessa vuodessa 50 prosenttia. Selvästikään työelämän paineissa ei viihdytä aivan niin hyvin kuin kansainvälisten korporaatioiden sloganeissa ja rekrytointimainoksissa annetaan ymmärtää. Yhtenä syynä kasvavalle ahdistuneisuudelle pidetään yleisesti sosiaalisen median luomaa painetta olla, ja ennen kaikkea näyttää täydelliseltä. Somejulkkisten elämäntyyleistä tuntuu kuin huomaamatta tulleen kyseenalaistamattomia hyvän elämän esimerkkejä. Keskiajalla katolinen kirkko takoi viikoittaisilla messuilla kansalaisten päähän hyvän elämän ohjeita. 2020-luvun alkaessa suomalaiset eivät enää käy kirkossa, mutta omaksuvat yhtä uskollisesti Instagramin kiiltokuvamaiset opetukset onnellisen elämän elementeistä; Kun sydänsymboli näytöllä vilahtaa, niin itsetunto tappiin kilahtaa. Harmi vain, että sama toimii myös toiseen suuntaan. YLIOPPILASLEHDEN VIIMEISIMMÄSSÄ NUMEROSSA kirjoitettiin yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan yli kolmannes maan lukiolaisista haluaa tulevaisuudessa olla julkisuuden henkilö, tähti. Samalla, kun huomion saamisesta on internetin aikakaudella tullut yhä helpompaa, on myös tunkua parrasvaloihin entistä enemmän. Myös nuori Esa Saarinen viehättyi tähteydestä. Hän kertoo myös lukiolaisena ihailleensa suuria persoonia ja julkisuudessa erottuvia henkilöitä: hahmoja, jotka olemuksellaan ja tekemisellään ylittivät oman alansa isotkin saavutukset. Sellaiseksi Saarinen näyttää päätyneen lopulta itsekin. Saarinen tähdentää kuitenkin, että julkisuuden tavoittelu voi olla ongelmallista. Hän näkee uhkana, että nuorien näkemys siitä, mikä elämässä on tavoiteltavaa, kapenee vain sellaisiin asioihin, jotka ulkoisesti näyttävät hyvältä. ”Se ulkokuorrutus voi alkaa tuntua pääasialta, jos ympäristö juhlii ulkokohtaista koreutta ja pintahehkua syvyyden ja sisällön sijasta.”

”Se ulkokuorrutus voi alkaa tuntua pääasialta, jos ympäristö juhlii ulkokohtaista koreutta ja pintahehkua syvyyden ja sisällön sijasta.”

Tuntuu itsestään selvältä, että elämän merkitykselliset elementit löytyvät muualta kuin näyttävistä somepostauksista, mutta jos katsoo ympärilleen – tai siis puhelimeen – pinta näyttää pitävän pintansa ja usein ottaa kärkisijan ihmisten tajunnasta. Saarisen mielestä nykykulttuuri ajaa liiaksi keskittymään siihen, onko se mitä elämällämme teemme riittävän kivaa ja näyttävää muiden silmissä. Ja siten ihmiset päätyvät tekemään asioita, joita he eivät lopulta koe merkityksellisiksi. Kyse on siis jonkinlaisesta ajattelun uneliaisuudesta. Kun imemme mallin onnelliselle elämälle sosiaalisesta mediasta, unohdamme helposti tutkia sitä, millaisia itse ihmisinä olemme ja mitkä ovat meidän omat kiinnostuksemme esimerkiksi suhteessa uraan. Voi kysyä, kuinka moni kylteri on ajautunut konsulttiputkeen ja huomannut myöhemmin, että taloudellisesta menestyksestä huolimatta elämä on lopulta aika latteaa, eikä tunnu merkitykselliseltä. Yhtenä ajatuksellisen uneliaisuuden aiheuttajista Saarinen mainitsee aikamme suorituskeskeisyyden. Hän ei kuitenkaan kritisoi sitä samalla tavalla kuin Hidasta elämää- ja downshiftausliikeet. Saarisen mukaan ihmisen tehtävänä on tehdä asioita ja siksi suorittaa. Samalla tulee kuitenkin löytää itsestään oman toimintansa ja olemisensa syvempi fundamentti. Siis se merkitys joka sykkii syvempää sanomaa. Suoritekeskeisessä maailmassa elämän laajempia kaaria koskevat pohdiskelut kuitenkin helposti ajautuvat ulkokehälle, ja mallit tavoiteltaville asioille syntyvät toisia seuraamalla. Tällaisesta ajattelun uneliaisuudesta Saarinen pyrkii kuulijoitaan havahduttamaan. ”Mun tärkein tavoite luennoillani on, että kuulija onnistuisi omakohtaisesti ajattelemaan omaa ajatteluaan ja sitä, että voisiko omaa ajatteluaan ajatella useammin ja uusista suunnista.” Saarisen perusajatus on, että parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää. Mitä sitten voisi olla se merkitys, jota tuntiessaan voisi elää parempaa elämää? ”Mielestäni keskeisin elementti on kehittää itseään siitä näkökulmasta, että voi antaa panoksen toisille ja tehdä jotain merkityksellistä sen kokonaisuuden kannalta mikä elämä on. Ulkoinen suorittaminen ulkoisten palkintojen vuoksi ei lopulta kannata kauas, eikä varmasti pelasta maailmaa.” Siis maineen ja mammonan sijaan jotain yhteistä hyvää? Saarinen kertoo, että joskus 90-luvun loppupuolella hänen oma kiinnostuksensa julkisuuteen laantui. ”Tunnen yhä vetoa tähteyteen, mutta nykyisin pidän tärkeämpänä yrittää olla jonkinlainen mahdollistava avaruus, jossa toisten tähdet voivat tuikkia ja löytää vahvuutensa. Oman energiani ympärillä pyöriminen ei sytytä itseäni samalla tavalla kuin 80-luvulla ja yritän ponnistella toimiakseni enemmänkin toisten ehdoilla heitä ja

kokonaisuutta palvellen. Yritän rohkaista ihmisiä olemaan avaruuksia toinen toisilleen. On huono idea olla itsekeskeinen, vaikka olisi millainen tähti.” Ilmeisesti kyse on siis siitä, että siirtää katseensa peilistä toisiin ihmisiin: oman erinomaisuuden sijaan tulee viedä huomiota siihen, miten voi vahvistaa toisia ja luoda hyvää ympärilleen. Sen sijaan, että pyrkisin itse loistamaan, voisinko keskittyä siihen, että ihmiset ympärilläni loistaisivat? MITKÄ SIIS OLISIVAT ne kolme bulletpointtia, joilla merkityksellisyys elvytetään nykyajan välillä kuivakkaan työelämään? Sellaisia tuskin on. Saarisen luentojenkaan idea ei ole tarjota valmiita vastauksia, vaan saada kuulija miettimään kriittisesti omaa käsitystään itsestä ja maailmasta - mitä sinä voisit ajatella menestyksestä ja merkityksellisestä elämästä? Ja toisaalta, voisitko ajatella useammin sitä, mitä elämästä ajattelet. Siis ajatella omaa ajatteluasi. Saarisen mielestä stereotyyppinen ajattelu menestyksestä on liian harmaata ja itsekeskeistä: ”Ainakin on selvää, että ylemmän asteen menestys kaipaa rinnalleen jotain syvempää merkityksen akustiikkaa. Ennen kaikkea siitä syystä, että kestävä menestys todennäköisesti liittyy toisiin ihmisiin, ja samanaikaisesti johonkin oman sielun syvempien sopukoitten salaperäisiin voimiin, jotka eivät ole mekaanisesti kohdattavissa tai kaavamaisesti hallittavissa.” Ajattelipa sielunsa sopukoista, mitä tahansa, se lienee selvää, että jos elämän syvempiä merkityksiä haluaa etsiä, ne tuskin löytyvät tuoreimman somekasvon Instagram- postauksista tai Rolexia ja urheiluautoaan esittelevän uusrikkaan Facebook-julkaisuista. Tai kuka tietää? Mutta oikoteitä onneen tuski on ja itselleen merkityksellinen elämä löytynee vain tutkimalla jatkuvasti omia ajatuksiaan ja pyrkimällä kohtaamaan arjessa ympärillään olevat ihmiset rakkaudella.

ELÃ&#x201E;INHAHM NARRATIVE KAUPPAKOR KOULUSSA TEKSTI: JENNI TOIVONEN & MARKUS MYLLYNIEMI KUVITUS: SIRU TIRRONEN

MOEJA RKEA-

Kesällä kihloihin ja talvella naimisiin. Tällaiset horoskoopit ovat meille kaikille varmasti tuttuja iltalehtien takasivuilta. Toiset seuraavat niiden neuvoja kuin Raamattua, kun taas monet vähät välittävät, milloin on otollisin aika kuunkierrosta tehdä uusintatentti. Ajatus horoskooppien taustalla on kuitenkin mielenkiintoinen. Kenenkään avio-onnea niiden avulla pystyy tuskin ennustamaan, mutta ihmisen persoonaa pystyy kuitenkin jopa tieteellisten tutkimusten valossa ennakoimaan tämän syntymäajan perusteella. Budapestin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan keväällä ja kesällä syntyneet lapset ovat keskimäärin onnellisempia ja luonteeltaan positiivisempia. Syksyllä ja talvella maailmaan tupsahtaneet ovat taas keskimäärin onnettomampia ja pessimistisempiä kuin kasvukauden lapset, mikä on huono uutinen kirjoittajan kaltaisille viinajärvessä uiville vesimiehille. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että ihmisen koulutusala korreloi myös tämän persoonallisuuden kanssa. Kaupallisille aloille hakeutuvat luonnollisesti ekstrovertit supliikkimiehet ja tekniikan puolelle introvertit koodinpurkajat. Nämä hämmästyttävät tulokset saivatkin meidät täällä Kylterin toimituksessa pohtimaan, että voisiko kauppatieteen opintosuuntien ja niiden opiskelijoiden väliltä löytyä samanlaista yhteyttä. Rinnakkaisuuksia horoskooppimerkkeihin ei ole vaikea löytää. Jokaista opintosuuntaa kuvaa eläin, joista jokaisesta on voi helposti vetää ihmisen persoonaan liittyviä konnotaatioita. Nämä tunnushahmot ovat kuitenkin monelle opiskelijalle edelleen hämärän peitossa, ja sen tähden haluammekin esitellä teille jokaisen oppiainesuunnan og-arkkityypin. Kaikki kuvaukset on kirjoitettu kieli poskessa ja ihan läpällä. Jos kuitenkin hermostuit opintosuuntasi kuvauksesta, kannattaa muistaa, että se kylteri älähtää, johon kalikka kalahtaa.

LEIJONA Olisiko teillä hetki aikaa puhua digitalisaatiosta? – t. ISM-leijona Information and Service Management -opiskelijat eli leijonat tunnetaan leijonienkin tavoin sosiaalisesta luonteestaan, mikä on muuten tavallisesti kissaeläimille harvinainen ominaisuus. ISM-leijonat ovat kiinnostuneita kaikesta siitä, mikä liittyy tavalla tai toisella numeeris-loogiseen tiedonkäsittelyyn digitalisaation myötä muovautuneessa yhteiskunnassa. Ei siis ihme, että ISM-leijonasta kuoriutuukin usein kaveriporukan IT-tukihenkilö – ja tulevaisuudessa digitaalisen aikakauden johtaja.

HÄRKÄ Pörssimaailmassa mittelee kaksi ikonista eläinhahmoa, härkä ja karhu, joista ensimmäinen tunnetaan Otaniemen leveysasteilla rahoituksen opiskelijana. Näihin urafokusoituneisiin yli-ihmisinäkin pidettyihin ‘nance-alfoihin voi törmätä BIZ Learning HUB:ssa, jossa he huhujen mukaan ahkeroivat päivät pääksytysten. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että härkä nostaa kommunikaatiotilanteissa esiin opiskelevansa rahoitusta varsinkin, jos seurassa sattuu olemaan karhuja. Myös osakesalkun nostaminen pöydälle on härälle luonteenomaista käytöstä. Jos siis tarvitset pro-tipsejä, vaikkapa opintolainan sijoittamiseen, tiedät kyllä kenen puoleen kääntyä!

HR-HEMULI Muumitaloa ei suljeta yöksi kuten ei myöskään HR-Hemulin toimistoa. Johtamisen opiskelijat harjoittelevat Hemulin tavoin soluttautumaan työyhteisöön ja luomaan nopeasti uudistuvan sekä ketterän työyhteisön, jota HR-isoveli aina valvoo. Muumimaailmassa hemulit ovat luonteeltaan yhteen asiaan takertuvia kukkahattutätejä, jotka pitävät kynsin ja hampain huolta koko muumiperheen työhyvinvoinnista tulemalla heidän työnsä tielle. Muista siis, kun seuraavan kerran näet motivaatiojulisteen työpaikkasi seinällä tai saat nauttia pakollisesta aamujumpasta, että HR-Hemuli on jälleen kerran ilmestynyt piristämään päivääsi.

KOLIBRI Kolibrit tuntuvat lehahtavan paikalle kuin tyhjästä, ja samaa voi sanoa markkinoinnin opiskelijoista. He vain sattumalta tupsahtavat paikalle kulman takaa valmiina välittämään markkinoinnin ilosanomaa; ja eipä aikaakaan, kun olet huomaamattasi päätynyt ostamaan lipun tuleviin opiskelijabileisiin. Kolibri-nimen etymologian epäillään liittyvän linnun uskomattomaan kykyyn räpytellä siipiään, jopa 15-80 kertaa sekunnissa, mikä onkin tärkeä taito käsien siipien heiluttelua vaativissa olosuhteissa.

KAMELI Kamelit, nuo autiomaan laivat, ovat varmoja ja vakaita laskentatoimen opiskelijoita. Nimensä he ovat saaneet tunnistettavasta kyttyrästään, joka muotoutuu viimeistään kolmannen vuoden opiskelijoille ainaisen tietokoneen tilinpito-ohjelman edessä röhnöttämisestä. Toisen teorian mukaan laskentatoimen opiskeleminen on niin kuivaa puuhaa, että sen opiskelijat kantavat mukanaan runsasta vesivarastoa selvitäkseen läpi päivästään. Laskentatoimen opiskelijan kanssa ei kannata ruveta riitelemään siitä, onko Dom Perignon-shampanjapullon ostaminen hyväksyttävä edustuskulu, sillä ainejärjestö korvaa kaiken aina vain halvimman mukaan.

KARHU Taloustieteen opiskelijat – pelkkä heidän olemuksensa huokuu kirjanoppineisuutta ja viisautta. Karhuilla on uskomaton kyky muuntautua käveleviksi talousopuksiksi, joiden kanssa keskustelu arkisistakin aiheista muuttuu nopeasti taloustieteen oppitunniksi. Eriskummallinen sattuma selittänee härkä vs. karhu -asetelmaa: muinaissuomalaisten kerrotaan kutsuneen karhua muun muassa metsän häräksi - ja tämä jos mikä saa vannoutuneemmankin härän näkemään punaista.

YKSISARVINEN Yritysjuridiikan opiskelijat ovat yhtä harvinaisia kuin yksisarviset luonnossa. Me kaikki tunnemme kaikki ainakin pari kaveria, jotka väittävät kostean baari-illan jälkeen törmänneensä yhteen ravaamassa pitkin Otaniemen nummia. Molempien tunteminen lupaa hyvää onnea, sillä kummallakin on harvinainen kyky suojella ystäväänsä joko metsän pedoilta tai sitten yhteiskunnan verokarhulta. Hahmona yksisarvinen edustaa yritysjuridiikan kaukaista suhdetta muihin kauppatieteellisen opintosuuntauksiin, sillä sen todellinen serkku löytyy lahden takaa Helsingin yliopistosta. Yritysjuridiikka on kuitenkin ironisesti perheensä musta hevonen, sillä kukaan oikeustieteen opiskelija tuskin tunnistaisi tätä alaa omakseen.

SUSI Jos normaalin HR-jargonin pehmeät keinot eivät saa mieltäsi kääntymään, niin strateginen johtaminen kyllä saa. Nämä yritysmaailman alfat vähät välittävät säännöistä tiellään parantaa yrityksen pitkäjänteistä kestävyyskykyä ja kolmannen kvartaalin tulosta. Yrityksen suurin menoerä olet juuri SINÄ, joten toimintasi tehostaminen on kaikkien etu. Strategisen johtamisen työkalupakin tärkein keino on heittää työntekijät kirjaimellisesti susien armoille, ja katsoa, kuka heistä selviää hengissä. Yritys on kuitenkin vain yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

JOO MÄ OSAAN, MÄ LOISTAN KUIN HÄMÄRÄ

TEKSTI: JENNI TOIVONEN KUVITUS: ROOSA AIRAKSINEN

kun epävarmuus osaamisesta ottaa ylivallan “Takaraivossa kolkuttaa painostava ajatus: ”Kun mä en vaan osaa.” Opiskelukavereilla tuntuu menevän kaikki niin hyvin. On työt opiskelujen ohella ja kursseista satelee vitosia yhtenään. Eikä niitten tarttee ees käyttää yhtä paljon aikaa opiskeluun kuin mun, kun ehtiväthän ne bileisiinkin niin usein. Mun opiskelumenestys on varmasti vaa silkkaa sattumaa, tai jos ei muuta, nii joudun tekemään sen eteen hirveesti töitä. Ja onhan mullakin työpaikka ja hyvä sellainen, mut toisinaan mietin, et miten ihmeessä mut ylipäätään valittiin. Ehkä vaan siks, ettei työpaikalla tiedetä vielä paremmasta. Kehuttiinhan mua kyllä tänään työpaikallakin. Oon kuulemma hoitanut hommani hyvin, sanoi yks työkaveri päivän päätteeksi. Mut kun nyt muistelen, niin jokin sen kaverin ilmeessä kertoi, et ei se sitä tosissaan tarkottanu. Joku hiuksenhieno vivahde siitä, et se puhuu vaan lämpimikseen, tai jotain. Ja milloin kehujen antajalla ei muka ois ketunhäntää kainalossa? Jokohan kaikille on paljastunut, et mä en oikeesti vaan osaa? Tai miten ne ei oo jo sitä huomanneet? Ihan varmasti kaikki saa vielä tietää, että mä en vaan osaa. Mitä mä sitten teen?” 23

Meistä jokainen muistaa elämästään hetken, jolloin itseään ruoskiva sisäinen itsekritiikki on ottanut ylivallan. Yhden asian myötä päätyy toiseen ja kolmanteen, kunnes lopulta on usean mutkan kautta kyseenalaistanut kaiken - olemassaolosta osaamiseensa. Nämä kehämäiset ajatuskulut ovat ihmisille luontaisia; homo sapiens etsii yhteyksiä ja riippuvuussuhteita asioiden välillä, yrittäen jäsentää todellisuutta. Alun esimerkkikuvauksen korostama epävarmuus osaamisesta on kokemuksena varsin tavallinen – onhan jokainen joskus kyseenalaistanut taitojaan. Yleensä ajatus osaamattomuudesta menee ohi pienen ajatuspainin myötä, eikä asia jää vaivaamaan sen pidemmäksi aikaa. Joillekin käsitys huonommuudesta ja pelko paljastumisesta epäpäteväksi on kuitenkin niin vangitseva, että sillä on vaikutusta ihmisen minäkuvaan. Vaikeimmissa tapauksissa tästä vääristymästä tulee osa identiteettiä, mikä rajoittaa elämää merkittävästi.

Kohtuuton epävarmuus ja pelko paljastumisesta - Huijariajattelu Huijariajattelu on ajatusvääristymä, jossa ihminen kokee suurta epävarmuutta osaamisestaan. Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, ettei mikään onnistuminen saa huijariajatuksia kokevaa vakuuttumaan taidoistaan, kun hän selittää menestystään sattuman tai kohtuuttoman suuren työtaakan avulla. Kyse ei ole siitä, etteikö ajatuksia kokeva olisi todellisuudessa pätevä, sillä ilmiötä esiintyy useasti menestystä ja meriittiä saavuttaneilla ihmisillä. Pelko siitä, että ympärillä oleville ihmisille paljastuu, kuinka epäpätevänä ajatusvääristymää kokeva näkee itsensä, kalvaa jatkuvasti mieltä. Paljastumisen pelossa ihminen alkaa vaatimaan itseltään yhä parempia suorituksia ja tähtäämään yhä korkeammalle. Tämä ajaa ihmisen nopeasti henkisen kuormituksen partaalle, mikä voi vaikeimmissa tapauksissa johtaa mielenterveysongelmiin, kuten ahdistukseen, masennukseen tai uupumiseen. Ensimmäisen kerran huijari-ilmiöön viitattiin vuonna 1978, kun Pauline Clance ja Suzanne Imes julkaisivat tutkimusartikkelin menestyvien naisten kokemasta ahdistusoireilusta. Artikkelissa korostettiin, että ilmiön kokeminen on erityisesti korkeasti kouluttautuneiden naisten, ei niinkään miesten, ongelma. Nykytutkimuksissa on ilmennyt, että ilmiö koskettaa tasapuolisesti kaikkia; onkin arvioitu, että 70 %:lla väestöstä esiintyy huijariajatuksia ainakin kerran elämässään.

Onko kyseessä mielenterveydellinen häiriö? Psykologi ja psykoterapeutti Tiina Ekman kohtaa työssään huijariajattelun kanssa painiskelevia ihmisiä. Hän on kirjoittanut aiheesta kertovan kirjan Huijarisyndrooma – Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä). Kuten nimestä käy ilmi, huijariajattelusta käytetään synonyymiä huijarisyndrooma, mikä on nimityksenä hämäävä, sillä kyseessähän ei ole tautiluokitukseen kuuluva mielenterveyden häiriö. Ekman kertoo, että syndrooma-termistä aiheutuu harhaanjohtava mielikuva siitä, että huijariajattelua kokevan täytyy olla sairas. Joillekin voi taas tulla virheellinen käsitys siitä, että huijarisyndroomaa poteva pyrkisi tarkoituksenomaisesti huijaamaan muita. Tämän vuoksi Ekman suosittelisi mieluummin termiä huijariajattelu, vaikka kirjan nimessä syndroomasta puhutaankin.

Ilmiön taustat ovat monisyiset Huijariajattelutaipumus on juurtunut ihmisen persoonallisuuteen yleensä jo lapsuusvaiheessa. Temperamenttipiirteillä, kuten perfektionismilla tai korkealla sisäisellä vaatimustasolla, onkin taipumus kulkea käsi kädessä huijariajattelun kanssa. Ekman kuvailee, että stressikokemuksella on oma vaikutuksensa ilmiön kokemiseen: ihmiset, jotka kokevat stressin kielteisenä kokemuksena, kokevat helpommin huijariajatuksia. Taustalla vaikuttaa se, että melankolinen ajattelutaipumus ja distressi altistavat ahdistusoireilulle, joka on keskeinen ilmiö huijariajattelussa. Elämässä tapahtuvat siirtymävaiheet, vaikuttavat olevan otollista aikaa huijariajatuksien esiintymiselle. Tämä selittää sitä, miksi esimerkiksi nuoret, jotka siirtyvät opinnoista työelämään tai työtehtävästä toiseen, ovat alttiimpia huijariajatuksille. Työnkuvalla on merkitystä huijari-ilmiön esiintyvyyteen: mitä vaikeammin työtehtäviin liittyvät suoritukset ovat mitattavissa, sitä helpommin voi päätyä kyseenalaistamaan omia taitojaan, kun konkreettista verrokkisuoritusta ei ole saatavilla.

Kulttuurikontekstista katsottuna Ekman kertoo, että kulttuuripiirteillä, kuten käsityksellä menestyksestä, on oma virkansa huijari-ilmiössä. Jos suorittamisen kautta tapahtuva menestys nähdään kaikkein merkityksellisimpänä asiana, voi käydä helposti niin, että menestys aletaan nähdä palkkiona suorittamisesta. Tämä käsitys voi johtaa itseään ruokkivaan kierteeseen, jonka seurauksena ylisuorittamisen riski kasvaa. Toinen kulttuuripiirre liittyy suomalaisuuteen: meillä on tapana vähätellä itseämme, olemmehan tunnetusti vaatimatonta kansaa. Jos vaikkapa joku kehuu kättemme jälkeä, saatamme ohittaa kommentit olankohautuksella. Vaikka huijariajattelussa on kyse monimutkaisesta ilmiöstä, on hyvä tietää, että vääristynyttä ajatusmallia on mahdollista muokata.

Ekmanin vinkkejä huijariajattelun hallintaan: Puhu tuntemuksistasi ääneen - älä jää ajatuksiesi kanssa yksin Omien ajatuksien kyseenalaistaminen: epävarmuuden kynnykselläkysy itseltäsi, voisiko omassa ajattelussasi olla jotakin pielessä Palautteen vastaanottaja: opettele ottamaan palautetta vastaan, niin positiivista kuin negatiivistakin Palautteen antaja: pyri antamaan konkreettista ja välitöntä palautetta, mutta vältä persoonaan kohdistuvia palautteita Ymmärrys siitä, ettei ole heikkoutta myöntää tarvitsevansa ulkopuolista apua

TAA

KY TIEDOTTAA

KY:llä tapahtuu Maaliskuu 19.3. Kevään lauluilta 24.3 .Case Championship 25.3. Kakkubuffa 27.3. Proffalauluilta Huhtikuu 2.4. Hukkaputki Wappu: 23.4. KYmppi: Kymppisuora 24.4. NESU-KY: Wappusitsit 25.4. KYssi: Wappelit 25.4. Baccus: Sparkling Night 30.4. NESU-KY: Wapputerassi 30.4. KY-SUB: Road to Wappu 30.4. KUJ: PreManta 30.4. KY:n Wappukulkue 30.4. Wappukuntis 1.5. KY:n Wappupäivä Ulliksella Toukokuu: 8.5. Hartwall Game Night 9.5. Aalto City Challenge 12.5. Aalto sitsit 21.5. Hartwall Game Night 23.5. Have You Met Suvi? 24.5. Hartwall Game Night 29.5. PwC Afterwork

Seuraathan jo näitä? KY – Aalto University Business Students KY Today / KY Events / KY Career

ky_1911

KY TIEDOTTAA

KY-talon tulevaisuus Vuonna 2018 KY-säätiön hallitus ja hallintoneuvosto päättivät edetä suunnitelmassa muuttaa KY-talon nykyiset toimistotilat opiskelija-asunnoiksi. Päätöksen jälkeen rakennuksessa on toteutettu useita teknisiä tutkimuksia tilojen kunnon selvittämiseksi sekä kartoitettu, mitä tilojen muuttaminen asunnoiksi todella vaatii. Toteutetut tutkimukset ovat sisältäneet esimerkiksi talon ilmastoinnin, äänieristyksen sekä asuntojen mahdollisen lukumäärän kartoitusta. Tutkimusten sekä erilaisten luonnosten perusteella ollaan saatu valmiiksi hankesuunnitelma, kustannusarvio sekä investointilaskelma, joiden ansiosta KY-säätiöllä on nyt ymmärrys niin projektin vaatimuksista kuin taloudellisesta potentiaalista. Tänä vuonna KY-säätiön hallintoneuvostolla on edessä iso päätös: onko säätiön edun mukaista pysytellä KY-talon omistajana ja toteuttaa suunnitellut muutokset säätiön omassa valvonnassa vai pitäisikö rakennus myydä ulkoiselle sijoittajalle. Kevään aikana tullaan etsimään parhaita ostotarjouksia kotimaisilta sekä kansainvälisiltä sijoittajilta, jotta hallintoneuvostolla on edellytykset valita paras vaihtoehto talon myymisen ja säätiön omistuksen välillä. Päätös tullaan todennäköisesti tekemään kesän aikana. KY-talon tilojen käyttömahdollisuus syksyllä on vielä epäselvä, mutta KY-yhteisöä tullaan tiedottamaan projektin merkittävistä kehityssuunnista.

LISÄÄ NOPPIA MUN LAARIIN, LISÄÄ KYLTEREJÄ PÄÄLLE MAAN TEKSTI: HEIKKI HELANIEMI, KY:N HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA

Yliopistojen aloituspaikkojen lisääminen puhutti paljon viime syksyn aikana. Eduskunta päätti viime kauden lopussa tavoitteista koulutukselle 2030-luvulle. Näihin tavoitteisiin kuului paljon puhuttanut korkeakoulutettujen määrän lisääminen. Tavoitteena on että 2030-luvulla jokaisesta ikäluokasta 50% kävisi korkeakoulun. Tämä tarkoittaa myös suurta sisäänoton kasvattamista meidän koulussamme. Opiskelijoiden määrän kasvuun tulee valmistautua huomattavasti paremmin niin koulussamme kuin KY:lläkin. Vuoden 2030 tavoitteena Aallon kauppakorkeakoulussa on opiskelupaikkojen määrän lisääminen yli 40:llä prosentilla verrattuna nykyiseen toteumaan. Meidän tehtävä yliopistona ja sen opiskelijoina on pitää huolta, että opiskelijoiden lisäyksen määrä tapahtuu järkevällä ja suunnitelmallisella tavalla. Kun puhutaan koulutettavien määrästä, nousee esille huoli työpaikkojen riittävyydestä. Kuitenkin on otettava huomioon, että tällä hetkellä kylterien työllistymistilanne on (ollut) hyvä eikä varsinaisesti ole syytä uskoa, että tilanne muuttuisi uudistuksen myötä huomattavasti. Suunnitellulla määrän lisäyksellä suurempi huoli nousee kuitenkin koulutuksen laadusta. Mikäli opiskelupaikkoja lisätään suunnitellusti seuraavan kymmenen vuoden aikana on resursseja pakko nostaa, jotta koulutuksen taso voi (edes) säilyä nykyisellä tasolla. Opetus ja kulttuuriministeriö julkaisi viime vuoden alussa uuden rahoitusmallin, jonka pääpainona oli valmistuneiden määrä. Tämä tarkoittaa sitä, että yliopistojen rahoituksesta suurin osa tulee sen perusteella, kuinka monta opiskelijaa valmistuu vuodessa. Ikävä kyllä samassa rahoitusmallissa laadulliset mittarit jäivät vähäisiksi. Kokonaisrahamäärää yliopistoille ei kuitenkaan todellisuudessa nosteta. Kaikkien yliopistojen lisätessä omia aloituspaikkojaan, yksittäisen yliopiston tasolla tämä tarkoittaa resurssien vähenemistä jokaista opiskelijaa kohti. Vaikka tällä kaudella rahoitusta on nostettu hieman, on se vain pieni paikkaus viime hallituskauden koulutusleikkauksiin. Tämä kaikki kannustaa yliopistoja entistä enemmän luomaan tuotantolinjoja, joista opiskelijat valmistuvat nopeasti ja tehokkaasti, mutta heidän koulutuksen tasoon ei kiinnitetä paljon huomiota Me KY:n toimistolla teemme kaikkemme, jotta kaikkien meidän koulutuksen taso tulee jatkossakin nousemaan entisestään. Kuitenkin kaiken tämän muutoksen valossa on entistä tärkeämpää, että jokainen opiskelijamme antaa palautetta jokaisesta kurssistaan ja opinnoistaan yleisesti. Joten älä jätä vastaamatta siihen yhteen kurssipalautteeseen, joka tuntuu turhalta vaan anna äänesi kuulua. Niin pidämme huolta siitä, että koulutuksemme laatu ja arvostus paranee entisestään joka ikinen päivä.

MURSUJA JA ANTIIKIN MYTOLOGIAA TEKSTI: JENNI TOIVONEN KUVITUS: ROOSA AIRAKSINEN

AALTO-YLIOPISTOSSA KAUPPATIETEIDEN ENSIMMÄISEN vuosikurssin opiskelijat tunnetaan mursuina. Oletko kuitenkaan tietoinen siitä, mistä tämä nimitys on saanut alkunsa - tai mitä tekemistä mursuilla on antiikin mytologian kanssa? Lienee paikallaan tehdä katsaus historiaan. Mursu-nimityksen etymologiasta ei ole täysin vedenpitävää selvyyttä, mutta sen uskotaan liittyvän KY:n symboleihin. Kuten suomalaisilla akateemisilla symboleilla oli 1900-luvun alkuvuosiin tapana, inspiraatiota kauppatieteiden symboleihin etsittiin antiikin mytologiasta. Mikä olisi ollutkaan sopivampi symboli kuin kaupankäyntiä kuvaava jumalhahmo, joka tunnetaan roomalaisessa mytologiassa Mercuriuksena ja antiikin Kreikassa Hermeksenä. Antiikin taiteessa tämä hahmo kantoi kädessään sanansaattajan sauvaa, caduceusta, jota koristaa siipiparin lisäksi kaksi sauvaan kietoutunutta käärmettä. Niinpä vuonna 1913 kauppakorkeakoulun opiskelijayhdistyksen merkiksi valikoitui Sigrid Wikströmin suunnittelema Pyörre. Tarkkaavaisimmat lukijat osaavatkin jo sanoa, että merkkiä koristaa kuin koristaakin caduceus. Ja samaa teemaa on havaittavissa myös vuonna 1914 valitussa lipussa.* Kun oppilasyhdistys muutettiin Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnaksi vuonna 1923, voi akateemisten traditioiden muotoutumisen kulta-ajan katsoa alkaneen. Tuohon aikaan alettiin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita kutsumaan nimityksellä pikku mercurius tai mercuri. Uskotaankin, että pikku mercurius -nimitys vääntyi ajan saatossa lyhyempään muotoon, mursu. Ensimmäiset viittaukset mursuihin esiintyvät 1931 KY:n toimintakertomuksessa, vaikka termiä käytettiinkin puhekielessä aikaisemmin. Esimerkiksi kylterinalkujen kastajaistraditioiden eli mursujaisten yleistyminen alkoi jo 1930-luvun aikoihin. *Vielä tänäkin päivänä, Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry:n aikana, voit bongata sanansaattajan sauvan mahdin. Vaikkapa dollarin vihreiden haalareiden selkämyksestä.