__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

1/2018

Atte Laurila jätti palkkatyönsä ja pisti pystyyn elokuvateatterin


2


Pääkirjoitus

Riittäisikö suksipaatoksesta?

M

UUTEN KEVÄÄN OI - NIIN - TYLSIÄ presidentinvaaleja piristivät YouTubessa julkaistut lasten presidentinvaalitenttaukset, joissa lapset kysyivät ehdokkailta lempivärin lisäksi muita yhteiskunnallisesti merkittäviä kysymyksiä, kuten ”Tietokone vai tabletti?”. Kysymykseen ”Hienoin asia Suomessa?” suurin osa ehdokkaista vastasi Suomen luonnon. Onko helpompaa vastausta olemassakaan! Kaikissa maissa ehkä Vatikaania lukuunottamatta on ainutlaatuista luontoa ja heilläkään tuskin olisi vaikeuksia keksiä muuta vastausta. Reiluuden nimissä mainittakoon, että tentissä tuli mainituksi myös tasa-arvo ja ihmiset, mitä itse pidän myös Suomen vahvuutena. Luonto on muovautunut ihmisen siihen vaikuttamatta miljoonien vuosien saatossa. Miksi pidämme jotain sattuman kautta syntynyttä hienompana kuin ponnisteluillamme saavuttamaamme? Luontointoiluun kuuluu aivan olennaisesti ulkoilu ja tähän aikaan vuodesta hiihtäminen. Bussissa oli joku kertonut peräti suunnittelevansa työpäivät hiihtämisen ehdoilla. Sitten oli taivasteltu, kun Etelä-Suomen talviin ei voi enää ollenkaan luottaa. Olen lopen kyllästynyt tähän ainaiseen talvihehkutukseen. Talvi on kauhein vuodenajoista eikä sitä pelasta 450 kilometriä hiihtolatuakaan. Suksipaatos, joka meitä kaikkia kehottaa nauttimaan pimeästä ja kylmästä kurjuudesta ja lähtemään hiihtämään 20 asteen pakkasiin, ei hyödytä todellisuudessa ketään. Päinvastoin – se luo turhaa stereotyyppistä vastakkainasettelua löysän kaupunkilaisen ja reippaan hiihtäjän välille. Tämän ensimmäisen lehteni haastattelua varten tarvoin seitsemän kilometriä auraamattomassa lumihangessa ja vihasin joka hetkeä. Urakka palkittiin antoisalla haastattelulla elokuvateatteri Rivierassa, jonka kauppiksesta valmistunut Atte Laurila on perustanut yhdessä yhtiökumppaniensa kanssa. Stereotypiasta huolimatta kaupunkilaiset saavat ilmeisen paljon aikaiseksi sisätiloissakin. Siksi tässä lehdessä ei puhuta hiihtämisen ihanuudesta. LASSE KAARTINEN PÄÄTOIMITTAJA

3


Tekijät

PÄÄTOIMITTAJA Lasse Kaartinen 040 414 6192 lasse.kaartinen@kyweb.fi TOIMITUSSIHTEERI Katri Niemi ART DIRECTOR Renja Nurmi 040 353 8287 renja.nurmi@kyweb.fi ILMOITUSMYYNTI Aura Hemminki 040 353 8282 aura.hemminki@kyweb.fi KANNEN KUVA Jaakko Kahilaniemi JULKAISIJA KY-säätiö Konemiehentie 4 02150 Espoo PAINO Grano PAPERI Edixion 250 g Edixion 100 g PAINOS 1000 ISSN - L 1457 - 0890 ISSN 1457 - 0890

4

Kylteri on Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti. Syksyllä 1999 perustettu lehti esittelee opiskelijoita kiinnostavia aiheita tuoreista näkökulmista.

TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA: Minttu Aarniovuori Aura Hemminki Maija Hirvo Juulia Jokinen Lasse Kaartinen Jaakko Kahilaniemi Stella Kallionpää Katri Niemi Renja Nurmi Atte Makkonen Tuukka Mattlar


”Inspiroidun ihmisistä, jotka tekevät rohkeasti omaa juttuaan ja heittäytyvät ennakkoluulottomasti kohti uutta.” Maija Hirvo haastatteli Aktian pääekonomisti Heidi Schaumania tähän numeroon.

”Pienes maistis tulee ostettua kivasti designtuoleja.” Atte Makkonen kuvasi reportaasin tyhjentyneestä KY-talosta.

”Pääasia on, että on kivaa.” Minttu Aarniovuori on viestinnän maisteriopiskelija, joka tylsistyy nopeasti, jos tulessa olevien rautojen määrä laskee liian alhaiseksi.

”Ok”, sanoi Katri, kun häntä kysyttiin toimitussihteeriksi. Katri Niemi aloitti toimitus‑ sihteerivuotensa tästä numerosta.

5


16

24

10 6

14


3 4 8 10 14 16 24 30 32 36 38 39 40 42

Pääkirjoitus Riittäisikö suksipaatoksesta? Tekijät Osavuosikatsaus Hullusta ideasta kasvoi pöhinämyyttejä murtava kasvuyrittäjyyskirja Kysyimme Aktian pääekonomisti Heidi Schauman vastasi Kansijuttu Rivieralla saa mitä tilaa Kuvareportaasi Tyhjillään Kolumni Saa matkia Kohti parasta opiskelijakokemusta Essee Oman maan mansikkka Puheenjohtajalta Kuka tästä on vastuussa? KY Looks KY tiedottaa Henkilökohtaista Sixten Korkman

7


luvut: toimitus kuvitus&taitto: Juulia Jokinen

Suomessa käydään elokuvissa

8,7 miljoonaa kertaa vuodessa. (2016)

Lipputuloja käynneistä syntyy

91,1 miljoonaa euroa vuodessa. (2016)

Rivieran ensimmäisen tilikauden liikevaihto oli

miljoona euroa.

8


Rivieran täyttöaste viime vuonna oli

% Yhdysvalloissa vastaava luku elokuvateattereille on usein noin

%

Suomessa syntyy

Niistä noin 300 yltää riittävään kasvuun

5 000

startup-yritystä joka vuosi.

kolmen vuoden aikana.

KY-talo valmistui vuonna 1941.

Vuonna 2017 KY-säätiö jakoi opiskelijoille noin 200 000 euroa vaihtoapurahoina.

Vuodesta 2020 lähtien vaihtoapurahoina jaetaan

0

euroa. 9


10


Hullusta ideasta kasvoi pöhinämyyttejä murtava kasvuyrittäjyyskirja Startupit ovat trendikkäitä juttuja myös Aalto-yliopistossa. Kasvuyrittäjyys ei ole yhtä kuin Slush, painottavat Kutsuvat sitä pöhinäksi – Tositarinoita kasvuyrittäjyydestä -kirjan kirjoittaneet Annaleena Kuronen, Katariina Helaniemi ja Venla Väkeväinen.

TEKSTI KATRI NIEMI KUVAT RENJA NURMI

K

ERRAN VUODESSA, MARRAS - JOULUKUUN tienoilla, koko Suomi kohahtaa: Messukeskuksesta kuuluu kummia. Slush-lentokone lennättää Suomeen San Franciscosta 300 sijoittajaa, yrittäjää, yritysjohtajaa ja toimittajaa. Rahasummat seuraavat parhaita ideoita ja innovaatioita, kaikki on kiiltävää, isoa ja kiinnostavaa. Valot vilkkuvat, sosiaalinen media laulaa. Kasvuyrittäjyyden näkyvin osa, pöhinänä tunnettu startup-hype, kerää joka vuosi Slush-tapahtuman aikaan kattavaa medianäkyvyyttä. Suomalaiset heräävät keskusteluun siitä, mitä startupit ja kasvuyrittäjyys ovat, mikä niiden merkitys on ja ”hei, mites nää tulevaisuuden teknologiat?” Pöhinä-sanalla on negatiivinen kaiku – jossain ympyröissä sen koetaan tarkoittavan lähinnä yleishyödytöntä pyöriskelyä. Harva tietää, mitä kasvuyrittäjyys ihan oikeasti on. KAUPPAKORKEAKOULUSTA VALMISTUNEET Annaleena Kuronen, Katariina Helaniemi ja Venla Väkeväinen, kaikki kolme

slushilaisia suoraan kasvuyrittäjyyskentän ytimestä, huomasivat suomalaisten vaikeudet kasvuyrittäjyyden käsitteeseen tarttumisessa. Tästä havainnosta syntyi kirja, maaliskuussa julkaistava Kutsuvat sitä pöhinäksi – Tositarinoita kasvuyrittäjyydestä. Naiset halusivat jakaa kasvuyrittäjyyspiireissä omaksumaansa tietoa sekä kertoa niitä tarinoita, joita kasvuyrittäjyydestä ei ollut vielä kerrottu. Kirja on rakennettu jäljittelemään startup-yrityksen elinkaarta. Haastateltavien osuudet nivoutuvat yhteen kokonaisuudeksi siitä, miten startupeja perustetaan, miten onnistuneet tiimit kootaan ja millainen on kasvun vaihe. Haastatteluissa käsitellään vastoinkäymisiä sekä henkisiä ja psyykkisiä paineita, joita startup-yrittäjä saattaa kohdata. Ajatus kirjasta syntyi Töölön kampuksen ravintolassa, opiskelijalounaan äärellä. Helaniemi ja Kuronen olivat lopettamassa työt Slushilla ja kolmikko harmitteli yhteisten projektien loppumista. Harmittelua kesti vain hetken, sillä jo saman lounaan aikana naiset alkoivat pohtia, mitä voisivat vielä tehdä yhdessä. 11


”Ajatus kirjasta oli alussa vain hullu idea – vähän sellainen, että ei kai me voida?”

”Ajatus kirjasta oli alussa vain hullu idea – vähän sellainen, että ei kai me voida?” Kuronen naurahtaa. Kun alustava kustannussopimus Otavan kanssa syntyi, tunnelma oli kauhistunut. ”Pitääkö meidän nyt oikeasti kirjoittaa se kirja? Istuttiin hiljaa ja kukaan ei puhunut mitään. Se oli vähän jännä hetki”, kuvaa Helaniemi tuntemuksia sopimuksen synnyttyä. ”Kaikista ei todellakaan tarvitse tai pidäkään tulla yrittäjiä, mutta on todella tärkeää, että ihmiset ymmärtävät mistä kasvuyrittäjyydessä ja startupeissa on kyse”, sanoo Helaniemi. Tietoa tihkuu nykyään laajalti myös kentän ulkopuolelle, sillä startupeista uutisoidaan paljon. Startup-kenttään on syntynyt laaja liiketoiminnan sanasto, jota kentän ulkopuolisen on aluksi vaikea ymmärtää. AVAINKÄSITE STARTUP - YRITYSTEN YMMÄRTÄMISEEN on skaalautuvuus. Se tarkoittaa, että yritys kykenee toimimaan entistä suuremmalla tehokkuudella ilman resurssien lisäämistä. Toisin sanoen tuottojen kasvaessa kulut eivät kasva samassa suhteessa. Startup-yritys on innovatiivisesti ja teknologisesti suuntautunut alkuvaiheen yritys, jonka tavoitteena on skaalautuminen ja nopea kasvu. Startup-skene on valloillaan myös Aallossa: Aalto Entrepreneurship Society järjestää monenlaisia tapahtumia ja on näkyvä osa Aalto-yhteisöä esimerkiksi Aalto-yliopiston markkinointimateriaaleissa. Kaiken tämän toiminnan mahdollistaa Startup-säätiö, joka masinoi ja rahoittaa opiskelijoiden pöhinäpuuhailua tavoitteenaan luoda 12

edellytyksiä yrittäjyydelle sekä edistää yrittäjämyönteistä ilmapiiriä. Säätiön perustajina on iso joukko suomalaisen liike-elämän tunnetuimpia nimiä aina Risto Siilasmaasta Peter Vesterbackaan ja Anssi Vanjokeen. ULKOPUOLISEN SILMÄÄN AALLON startup-ekosysteemi saattaa vaikuttaa pienen piirin jutulta. Onko täysin ulkopuolisen helppo päästä mukaan? Kurosen, Helaniemen ja Väkeväisen mielestä on; riittää, kun näyttää kiinnostuksensa hommia kohtaan ja on innokas ja aktiivinen. Jos haluaa, saa vastuuta. Mutta kenelle kiinnostus ja innostus pitää esittää? Mistä lähteä liikkeelle? ”Totta kai ymmärrän kysymyksen, että mitä pitää lähettää ja kenelle, jos on kiinnostunut tulemaan mukaan”, sanoo Helaniemi. ”Startup-kenttä on kasvanut niin laajaksi, että aina joku kuitenkin tuntee jonkun, jolle voi kertoa haluavansa tulla mukaan.” Mukaan kaivataan kaikenlaisia tekijöitä. Kasvuyrittäjyyden ei haluta kuuluvan ainoastaan stereotypian mukaisille nuorille miespuolisille tietotekniikan ammattilaisille. Joukkoon halutaan kaikkia sukupuolia, ikäryhmiä ja koulutustaustoja. Tällä hetkellä suomalainen startup-kenttä on vahvasti teknologiapainotteinen, mikä vinouttaa jakaumia. Stereotypiassa huppari päällä koodaavasta startup-miehestä saattaa olla osittain perää, sillä suomalaisista startup-yrittäjistä alle 10 prosenttia on naisia. Helaniemi, Kuronen ja Väkeväinen uskovat tämän johtuvan tietotekniikan alan opiskelijoiden miesenemmistöstä. KASVUYRITTÄJYYSKENTTÄ TUNTUU ELÄVÄN esikuvista. Menestyneitä startup-yrittäjiä seurataan tarkasti ja ihannoidaan. Naisten ongelmallisen pieneen osuuteen kirjan kirjoittajat mainitsevat ratkaisuksi roolimallien, siis menestyneiden nais-startup-yrittäjien, määrän kasvua. Jonkin verran esimerkkejä löytyy jo, kuten Jenny Wolfram, jonka perustama BrandBastion-yritys puolustaa yritysten brändejä sosiaalisessa mediassa, sekä nyhtökaurafirma Gold&Greenin perustaja ja toimitusjohtaja Maija Itkonen.


Itkosta haastatellaan myös kolmikon kirjassa. Jokaisessa haastattelussa oli kirjoittajien mukaan ollut oma taikansa, mutta Kurosen mieleen Itkosen haastattelu on jäänyt erityisesti. Kolmikko tapasi Maija Itkosen hänen kotonaan, kun Itkosen nuorimmat lapset, kesällä syntyneet kaksoset, olivat vasta muutaman kuukauden ikäisiä. ”Meidän oli tarkoitus mennä yhdessä kävelylle, mutta lopulta päädyimme heidän kotiinsa tekemään haastattelua. Vauvat nukkuivat taustalla haastattelun aikana. Se oli osoitus siitä, millaista kasvuyrittäjän arki käytännössä on”, Kuronen kertoo. Kiireisyys tuntuu yleiseltä elementiltä kasvuyrittäjyydestä keskusteltaessa. Puhe pöhinästä, innokkaasta oleilemisesta, saattaa hyvinkin olla peräisin tästä. Rahoitusteknisistä syistä startup-yrittäjillä on tekemisissään tarkkaan rajattu aika sekä selkeä tavoite.

”Tämän takia kasvuyrittäjät tekevät paljon ja motivoituneesti. Se saattaa ulospäin näyttäytyä pöhinänä”, kertoo Helaniemi. PÖHINÄ HERÄTTÄÄ TUNTEITA suuntaan jos toiseenkin. Jotkut tahot eivät kykene katsomaan kasvuyrittäjyyttä poistamatta paljon melua tyhjästä -asennettaan, kun taas toiset vaikuttavat välillä jopa ahdistavan yli-innokkailta hehkuttaessaan meininkiä Startup Saunalla ja opiskelijavetoisissa kasvuyrittäjyystapahtumissa. Kurosen, Helaniemen ja Väkeväisen mielestä pöhinän sijaan pitäisi keskittyä siihen, kuinka paljon yrityksiä Suomessa perustetaan ja miten yrityksiä voitaisiin parhaiten tukea. Kasvuyrittäjyydessä ei ole kyse vain yritysten kasvusta numeroiden valossa vaan myös ihmisten henkisestä kasvusta ja uuden oppimisesta – ihmisetkin skaalautuvat.

13


Kysyimme

Miten etiikka ohjaa pääekonomistin työtä, Heidi Schauman?

TEKSTI MAIJA HIRVO KUVA RENJA NURMI

Liikepankin pääekonomistina Heidi Schaumanin tehtäviin kuuluu jakaa tietoa talouden näkymistä. Erityisen tärkeänä hän pitää asiantuntijoiden osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Voivatko talouden näkymät olla ristiriidassa liike‑ pankin tavoitteiden kanssa Aktian ollessa tulosta tavoitteleva pörssiyhtiö? Mikä on suhtautumisesi tällaiseen tilanteeseen? Koska pääekonomistin täytyy olla luotettava ja objektiivinen, minulle on annettu valtavasti vapausasteita, mutta tietysti pitää olla itsekuria siitä, mitä menee sanomaan. Hyvä esimerkki on korkoanalyysi, jolla on bisneksen kannalta merkitystä ja jonka teen tehtävänkuvani mukaisesti aidosti objektiivisesti. Sen jälkeen ne muut, joilla on Aktiassa bisnesmandaatti, ottavat ennusteeni oman analyysinsä pohjalle. Tämä on ainakin Suomessa vallitseva jako. Suomessa on juuri nyt sellainen tilanne, että ekonomisteilta pyydetään paljon mielipiteitä, ja se perustuu juuri tähän objektiivisuuteen. Miten etiikka ohjaa sinua työssäsi? Jokaisella on tietysti se oma etiikkansa. Työssäni varmasti tärkein asia on, että sanon asiat kuten uskon niiden olevan, ilman omaa agendaa. Joskus se on vaikeaa, sillä otan kantaa omia arvojani koskettaviin asioihin kuten vanhempainvapaajärjestelmään. Toki tarkoituksenani on aina ajatella, mikä on Suomen kannalta paras ratkaisu. Pitää olla kuitenkin aina tarkkana, ettei oma agenda vaikuta liian voimakkaana. Toisaalta minulle maksetaan juuri siitä, että otan kantaa ja minulla on mielipiteitä. Pankeilla on mielestäni tietynlainen vastuu osallistua maltillisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kuinka tärkeänä pidät ylipäätään aktiivista osallis‑ tumista poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskus‑ teluun taloustieteilijänä? Näen, että asiantuntijoita tarvitaan keskustelussa. Peräänkuulutan sitä, että professorit osallistuisivat entistä aktiivisemmin. Ymmärrän, että julkiseen keskusteluun on vaikea lähteä mukaan, jos ei ole esittänyt mediassa näkemyksiään aikaisemmin. Minulla on sinänsä helpompi tilanne, koska media tietää, että minulla on mielipiteitä. Tietoa ja tutkimusta tarvitaan etenkin poliittisen keskustelun taustaksi. Koen nykytilanteen jopa hieman ongelmallisena: tarvitsemme lisää tutkimuksen linkkiä päätöksentekoon ja mielellään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 14

Kuinka yleistä on, että taloustieteilijöiden näke‑ mykset vallitsevasta ja tulevasta taloustilanteesta eroavat merkittävästi? Toki taloustieteessä on eri koulukuntia ja jakautuminen on ollut viime aikoina pinnalla. Tässä työssä korostuu eteenpäin katsova osuus ja tulevaisuuden näkymät ovatkin todella tärkeitä esimerkiksi sijoittajien tai valtionhallinnon näkökulmasta. Maailmantalouden megatrendien suunnat menevät aika paljon taloustieteilijöilläkin arvuuttelun puolelle. Kun käsitellään vaikkapa tasa-arvon merkitystä talouskasvussa, paljastuvat keskustelussa yleensä puhujien omat taustat ja arvomaailmat. Vaikka faktat ovat taloustieteilijöillä samat, paljon riippuu siitä, kuinka niitä luetaan. Mikä sai sinut aikoinaan kiinnostumaan talous‑ tieteistä? Ensimmäinen päätös syntyi jo lukioaikoina, kun olin vaihtooppilaana Yhdysvalloissa. Huomasin, että kansantaloustiede on sellainen aine, jossa yhdistyy monta alaa, jotka potentiaalisesti kiinnostivat minua. Ihmisläheisyys, psykologia, matematiikka ja yhteiskunnallinen ulottuvuus kiteytyvät etenkin juuri makrotaloustieteessä sellaiseksi kokonaisuudeksi, joka sai minut aidosti kiinnostumaan. Mikä on työssäsi antoisinta? Entä haastavinta? Ne ovat varmasti samoja asioita. Asiat, jotka ovat hauskoja ja palkitsevia, ovat myös niitä vaikeita. Tässä työssä täytyy syventyä todella tarkasti asioihin ja aidosti ymmärtää niitä. Se on tietysti haastavaa, mutta myös valtavan mielenkiintoista. Koen joka päivä oppivani jotakin uutta. Työhöni kuuluu paljon kirjoittamista, lukemista, ymmärtämistä, analysointia ja jatkuvaa asioiden seurantaa, joista nautin. Pyrin ilmaisussani siihen, että tavallinen ihminen ymmärtää, mistä puhutaan ja tavoitteeni on pysyä kaukana markkinajargonista. On helppoa jaaritella sitä omaa asiaansa, mutta sen ilmaiseminen selkeästi on aivan eri asia ja ehkä työni vaikein osa. Lisäksi pidän siitä, että saan tavata valtavasti mielenkiintoisia ihmisiä, sillä pääsen kuulemaan näkökulmia ihmisiltä koko talouden spektristä.


Heidi Schauman on väitellyt tohtoriksi Hanken Svenska handelshögskolanista aiheenaan työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat. Ennen siirtymistään nykyiseen tehtäväänsä hän on työskennellyt Suomen Pankissa ja Nordeassa.

15


16


RIVIERALLA SAA MITÄ TILAA Kouluajoista saakka yrittäjyydestä haaveillut Atte Laurila irtisanoutui työstään kymmenen vuoden jälkeen ja lähti yrittäjäksi. Nyt hän luotsaa yhtä Suomen menestyksekkäimmistä pienelokuvateattereista. TEKSTI LASSE KAARTINEN KUVAT JAAKKO KAHILANIEMI

17


Y

RITTÄJÄKSI VOI KUKA tahansa ryhtyä, mutta ei kuka tahansa pääse Nokialle töihin. Tämä oli se henki”, Atte Laurila kertoo nyt istuessaan elokuvateatterinpunaisella samettisohvalla korttelikino Rivierassa. Kun Atte Laurila opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa 2000-luvun alussa, ajat olivat toisenlaiset kuin nyt. 1990-luvun lama oli saanut väistyä ja Suomi lähti it-alalla nousuun. Puhuttiin internet-hypestä. Kauppakorkeakoulussa ei silloin kannustettu yrittäjyyteen, suorastaan päinvastoin. Yrittäjyys nähtiin pikemminkin kouluttamattoman kansanosan mahdollisuutena menestyä. Laurila innostui kauppakorkeakouluaikoinaan monesta jutusta ja rohmusi kursseja sieltä täältä, yrittäjyyttäkin. Ajatus yrittämisestä heräsi jo tuolloin Laurilan mielessä, mutta kannustuksen ja partnerien puute saivat hänet pitämään ajatuksensa tutulla ja turvallisella polulla. ”Silloin mun ajatus oli, että ehkä paras tapa on mennä sinne, minne ohjataan: isoon yritykseen. Olisin vähän aikaa siellä töissä ja sitten jossain vaiheessa alkaisin toden teolla harkitsemaan yrittäjyyttä. Ajattelin saada vähän käytännön oppia ensin”, Laurila sanoo. VALMISTUMISEN LÄHESTYESSÄ LAURILA hakeutui erilaisiin työtehtäviin digitaalisen markkinoinnin ja liiketoiminnan alalla. Internet-hypen maailmassa tehtäviä löytyi useista digitaalisen median alan yrityksistä: Laurila työskenteli silloisessa uusmediayhtiö Satama Interactivessa, TeliaSoneralla ja DNA:lla. Lopulta Laurila tajusi, ettei hän ollutkaan alaan tyytyväinen. ”Mä olin pettynyt siihen, että se ei ollutkaan tarpeeksi luovaa, vaan todella teknistä. Lähdin hakemaan suuntaa uralle sitten laajemmin”, Laurila kertoo. Elokuva-ala löytyi lopulta sattuman kautta. Laurilan tuolloinen kämppäkaveri oli hakemassa Taideteolliseen korkeakouluun ja pyysi Laurilalta apua pääsykoetehtävissä. Yhtäkkiä Laurila huomasi itse olevansa elokuvataiteen pääsykokeissa. Pääsykokeet menivät yllättäen hyvin. ”Mä en ollenkaan voinut aluksi ajatella, että ne voisi

18

mennä hyvin ja oli todella lähellä, että mä olisin päässyt sinne sisään. Lopulta ajattelinkin, että jos tänne en pääse, en tiedä mitä mä teen”, Laurila sanoo. Oikean kiinnostuksen kohteen löydyttyä Laurila hakeutui alan töiden pariin. Pian hän pääsikin ammattikorkeakouluun opiskelemaan elokuvaa, mutta samanaikaisesti hän sai myös hakemansa kiintoisan työpaikan kotimaisen elokuvan parissa. Ammattikorkeakoulu sai jäädä. TYÖPAIKKA LÖYTYI HELSINKI - FILMISTÄ ja tuntui heti oikealta. ”Kun aloitin siellä, mä ajattelin, että oon tullut kotiin. Aivan mahtava fiilis”, Laurila kertoo. Bisnesmaailman kovuus oli vaihtunut lämminhenkiseen yhdessä tekemiseen, jossa ihmisillä oli paljon muita arvoja liiketoiminnan kasvattamisen ja voiton maksimoimisen lisäksi. Se kiehtoi Laurilaa kovin. Aikaisemmin hän oli ajatellut asian olevan joko-tai, mutta Helsinki-filmin arvostus yrityksen liiketoimintaa ja Laurilan liiketoimintaosaamista ja -taustaa kohtaan sai hänet ymmärtämään asian todellisen luonteen. Huonossa julkisuudessa viime kuukausina kylpenyttä elokuva-alaa on arvosteltu sisäänpäin kääntyneeksi, mutta tämän myytin Laurila haluaa kumota. ”Ennen tätä kaikki ajattelivat vain omaa uraansa ja nyt yhtäkkiä kaikki halusivat tehdä hyviä elokuvia, joista ihmiset voi nauttia. Kaikki apu oli tervetullutta yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Se oli ihan mielettömän hyvä fiilis silloin”, Laurila muistelee. Laurilan tavasta kertoa yrityksestä voi aistia hänen innostuksensa olleen todellista. Työpaikka todisti Laurilalle jo aiemmin nousseen ajatuksen siitä, että menestyäkseen yritys tarvitsee muitakin päämääriä rahallisten motiivien lisäksi. Laurilan mukaan on hyvä, että nämä päämäärät ovat rahallisia päämääriä korkeammalla arvojärjestyksessä. ”Tarvitaan sekä se järki että tunteet. Tuntui, että aikaisemmissa ympäristöissä se ei ollut toteutunut, mutta elokuvapuolella se tuntui vihdoin toteutuvan”, Laurila tiivistää.


UUDEN VUOSIKYMMENEN ALKUPUOLELLA Laurila havahtui. Hänen oli ollut tarkoitus tehdä pari vuotta töitä valmistumisen jälkeen ennen yrittäjäksi ryhtymistä, mutta yhtäkkiä valmistumisesta olikin ehtinyt vierähtää jo kymmenen vuotta. Kavereita ei voinut vähempää kiinnostaa ja yksin yrittäminen tuntui liian vaikealta vaihtoehdolta. Tarjolla ei ollut yhteisöllistä kohtauttamista: erilaisia foorumeita, joissa saman halun ja haaveen jakavat olisivat voineet tavata toisiaan. ”Varmaan nykyisessä asenneilmastossa olisin voinut ruveta yrittäjäksi nopeamminkin”, Laurila arvioi. Nyt aika oli kuitenkin kypsä: Laurila luki paljon ja jutteli eri alojen ihmisten kanssa selvittääkseen, miten koko juttu kannattaisi rakentaa niin, että toive todella tulisi toteen. Ensimmäinen askel oli projekti, jonka Laurila teki eräälle yritykselle ja jonka vuoksi hän irtisanoutui aiemmasta palkkatyöstään. Vaikkei kyse ollut varsinaisesti vielä yrityksestä, oli tehtävässä jo paljon samaa: hankkeelle oli esimerkiksi järjestettävä rahoitus. Toiveena oli, että projekti poikisi suoraan lisää uusia mahdollisuuksia. Tietyin osin projekti menestyikin, mutta toisilta taas ei eikä se johtanut suoraan uusiin mahdollisuuksiin. Oli siis katsottava muualle. SEURASI MUUTAMAN VUODEN pituinen periodi, jonka aikana Laurila pohti erilaisten toimialojen uudistamismahdollisuuksia ja otti yhteyttä niillä toimiviin ihmisiin. Yksi aloista oli elokuvan esittämisen toimiala, jolla ei juuri ollut tapahtunut muutoksia. Laurila tarkasteli läheisillä aloilla tapahtuneita muutoksia, jotka vaikuttivat myös elokuvan esittämisen toimialaan. Pian Laurilan alkuun panemille hankkeille kävi niin, että elokuvan esittämisen alan projekti alkoi vetää muita paremmin. Lisäksi Laurilalla oli paljon kokemusta elokuva-alalta ja iso valttikortti: hän tunsi alalta paljon ihmisiä jo valmiiksi. Laurila ymmärsi tässä vaiheessa, että järkevintä on jättää muut ideat toistaiseksi taka-alalle ja keskittyä riskis-

19


20


Etenkin alussa mua ärsytti, kun ihmiset sanoivat, että ’vihdoin on elokuvateatteri, jossa voi juoda’. Mä oon ajatellut, että tää on elokuvateatteri, jossa ihminen on keskiössä.

tä huolimatta yhteen hankkeista, josta myöhemmin syntyi HELSINKIIN ON SYNTYNYT viime vuosina lukuisia elokuvateatteri Riviera Kallion Harjukatu 2:een. uusia pienelokuvateattereita, joista Riviera on vain yksi. Tässä vaiheessa idea tosin oli vielä aivan aluillaan ja Mikä selittäisi Rivieran menestyksen? Laurila löytää epäselvää sekin, haluaisiko Laurila yhtiökumppaneineen siihen useita syitä. Ensimmäisenä hän mainitsee suomalaisitoutua johonkin tilaan kiinteästi pitkällä vuokrasopi- sen muotoilun. Kyse ei ole pelkästään fyysisestä muotoilusmuksella vai mieluummin vuokrata vaikkapa tehdashallia ta, vaan ennen kaikkea palveluiden ja asiakaskokemuksen ja näyttää elokuvia siellä. Jälleen kerran Laurila pyöritti muotoilusta, joka on Rivieralla ollut ykkösasiana. Laurila monia linjoja ja tutki eri mahdollisuuksia samanaikaisesti, kertoo, ettei Rivieraa alun perin perustettu elokuvateattemutta ymmärsi saman kuin aiemminkin: oli valittava yksi. riksi, baariksi tai niiden yhdistelmäksi. Ajatuksen pohjana Samoihin aikoihin markkinoilta löytyi Rivieran nykyinen eivät olleet olemassa olevat tuotteet ja kilpailuasetelma, tila, jonka Laurila päätti valita ja lähteä rakentamaan toi- vaan nimenomaan asiakaskokemus ja sen eri vaiheet. mintaa siihen yhdessä yhtiökumppaniensa kanssa. Tässä”Etenkin alussa mua ärsytti, kun ihmiset sanoivat, kään vaiheessa juuri tuota ideaa ei täysin lyöty lopullisesti että ’vihdoin on elokuvateatteri, jossa voi juoda’. Mä oon lukkoon, vaan Laurila päätti katsoa ratkaisua ikään kuin ajatellut, että tää on elokuvateatteri, jossa ihminen on kesprototyyppinä. kiössä”, Laurila sanoo. Prototyyppinä Riviera on menestynyt hyvin: ensimEnnen kaikkea yksi asia nousee kuitenkin ylitse muimäisen toimintavuoden liikevaihto ylitti miljoonan ja teat- den. Se on Rivieran yhteisöllisyys, joka toistuu elokuvateatteri teki heti positiivisen tuloksen.Täyttöastekin oli korkea: terissa käyneiden kokemuksissa. Samasta syystä Rivieran hiljaisemmat sesongitkin huomioiden 85 prosenttia. elokuvaohjelmistoa ei ole monien muiden pienelokuvateat”Kyllä mä oon aivan tosi tyytyväinen, että oon vih- tereiden mukaisesti rajattu arthouse-elokuviin. Rivierassa doin päässyt tekemään sen, mitä oon pitkään ajatellut”, pyörii kaikkea Tuntemattomasta sotilaasta ja Solsidanista Laurila sanoo. Vuoden aikana Rivieran vetäjät ovat huo- selkeästi arthouse-genreä lähempänä olevaan elokuvaan. manneet, minkälaiset jutut toimivat ja mitkä taas eivät. Ti- Ja niin, kuuluu eteisestä vielä ohjelmistovastaavan huuto: la rajoittaa kasvumahdollisuuksia jonkin verran. Toisaalta ”Mihin saadaan se Cheek-leffan ensi-ilta mahdutettua?” myös elokuvan esittämisen toimialalla Helsingissä tapahtu”Me ollaan ajateltu, että tää on parhaimmillaan, kun vat muutokset ja lisääntyneet yrittäjät vaikkapa pieneloku- ihmiset on samanhenkisiä. Jos tänne tulee 55 Cheek-fania vateatterien saralla luovat omat haasteensa. Laurila näkee katsomaan Cheek-leffaa, on niillä varmaan aika hyvä meikuitenkin taloudellisia kasvumahdollisuuksia jo nykyisessä ninki”, Laurila tiivistää. ”On sairaan tylsää katsoa täällä leftilassa. faa yksin tai muutaman ihmisen kanssa täyteen saliin verKun luvut ovat kasvaneet vielä nykyisiä paremmik- rattuna.” si, on menestystarinaa lopulta tarkoituksena monistaa ja skaalata. 21


Me ollaan ajateltu, että tää on parhaimmillaan, kun ihmiset on samanhenkisiä. Jos tänne tulee 55 Cheek-fania katsomaan Cheek-leffaa, on niillä varmaan aika hyvä meininki.

KUULEMASTANI HERÄÄ KYSYMYS. 1900-luvun alussa elokuva oli luksusta, glamouria ja harvinaista herkkua. Onko elokuvan glamour palaamassa nyt vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen? Atte Laurila miettii hetken ja sanoo sitten: ”Kyllä mä uskon, että se on niin.” Hän painottaa konkreettisen, käsinkosketeltavan kokemuksen tärkeyttä. Popcornin haju, cocktailien ja parfyymin tuoksu. Nämä ovat asioita, jotka ovat nousseet aivan uuteen arvoon, sillä ihmiset kaipaavat aitoja, fyysisiä kokemuksia. ”Mutta onhan se nyt toisaalta myös glamouria, että voi katsoa elokuvaa mielettömältä IMAX-salin valkokankaalta huippuäänentoistolla tai nauttia 100 miljoonan euron budjetilla tehdystä tv-sarjasta suoraan kotona napinpainalluksella”, Laurila toteaa. Hän nojaa hetkeksi taaksepäin, katsoo hetken mietteliäästi ja sanoo: ”Mä en halua yhtään väheksyä näitä muita tapoja kuluttaa audiovisuaalista viihdettä. Elokuvan glamour on tulossa takaisin, mutta tapoja on tosi monia. Uskon, että me ollaan aika hyvin jäljillä, mutta niin on moni muukin omassa genressään.”

22


Kuvareportaasi

Tyhjillään Viime vuosien aikana KY-talo on ollut isossa mylläyksessä: ensin KY:n toimisto lähti Otaniemeen, sitten kaikkosivat vuokralaiset ylemmistä toimistokerroksista. Miltä näyttää KY-talon tulevaisuus? Kylteri pääsi erityislaatuiselle vierailulle KY-talon tyhjiin tiloihin, joihin vain harvoilla on pääsy. KUVAT ATTE MAKKONEN TEKSTI LASSE KAARTINEN

24


25


KY

- TALON VALMISTUESSA 1941 oli talossa jotain ainutlaatuista: opiskelija-asuntola, josta riitti asunto jokaiselle Helsingin kauppakorkeakoulussa aloittavalle. 1970-luvulla tehtiin taloudellisista syistä päätös, joka aikanaan aiheutti paljonkin debattia ja joka hävitti opiskelija-asuntolan. Tilat remontoitiin tällöin toimistokäyttöön. Toimistoina ne ovat pysyneetkin aina viime vuosiin asti, jolloin viimeiset vuokralaiset lähtivät tiloista, jotka jäivät tyhjilleen. Nyt toiveena on palata vanhaan ja täyttää toimistokäytössä olleet kerrokset parillasadalla opiskelija-asunnolla. Tosin ei aivan samassa hengessä kuin 1940-luvulla: uudet asunnot olisivat wc:llä ja pienkeittiöllä varusteltuja yksiöitä ja pieniä kaksioita. ”Toimistotiloihin ei ole ollut tyrkyllä vuokralaisia”, KY-talon omistavan KY-säätiön hallituksen puheenjohtaja Joona Orpana sanoo. Kiinnostuksen puute saattaa johtua hieman syrjäisestä sijainnista keskusta-alueeseen nähden. Tilat ovat lisäksi toimistotiloiksi rakenteeltaan vanhanaikaisia koppitoimistoja. KY-säätiön suunnitelmana on palauttaa tilat opiskelija-asumisen käyttöön, mikä on sekä taloudellisesti järkevää että tarjoaa lisäarvoa opiskelijoille. Tilat on kuitenkin kaavoitettu toimitiloiksi ja Helsingin kaupunki on tehnyt periaatepäätöksen, jonka mukaan kantakaupungissa sijaitsevien toimitilojen käyttötarkoitusta ei saisi muuttaa asumiseen. ”Haemmekin kaavamuutosta, sillä kyseessä on entinen opiskelija-asuntola ja opiskelijoiden omistama rakennus tyhjillään”, Orpana sanoo. Kaavamuutoshakemus on jätetty syksyllä 2017 ja nyt sen käsittelyä odotetaan. ”Olisi tosi mahtavaa, jos se tänä vuonna tulee käsitellyksi”, Orpana kertoo aikataulusta. Jos kaavanmuutoshakemus ei mene läpi, on KY-talon tulevaisuudelle yksi hyvä vaihtoehto vähemmän. Tilojen muuntaminen esimerkiksi hotellikäyttöön onnistuisi jo nykykaavalla, mutta se ei olisi KY-säätiön toiminta-ajatuksen ytimessä. Onko siis pahimmassa tilanteessa KYtalosta luovuttava? ”Pahin mahdollinen tilanne on juuri nyt: talo seisoo tyhjillään ja aiheuttaa opiskelijoille turhia kustannuksia. Näin ei voi jatkua”, Orpana vastaa.

26


28


29


Kolumni

Saa matkia Inspiroitumisen ja kopioimisen välillä on häilyvä raja, jonka ylittämistä moni pelkää turhan paljon, kirjoittaa Minttu Aarniovuori.

”G

OOD ARTISTS COPY; great artists steal.” Tähän sananparteen kerrotaan luomisprosessissaan nojanneen niin Steve Jobsin kuin Pablo Picassonkin. Ensi näkemältä lause nostattaa karvat pystyyn: miksi joku ihannoisi kopioimista tai peräti varastamista? Matkiminenhan on rumaa.

Rakkassa yliopistossamme on mahdoton välttyä altistumasta innovaatioiden ja disruptioiden evankeliumille. Maailma pelastetaan kehittämällä sellaista, mitä kukaan muu ei vielä ole kokeillut. Startup-skenen sankarin viitan saa hän, joka disruptoi alansa kaupallistamalla idean, jota kukaan muu ei vielä ole oivaltanut. On toki totta, että innovaatioita tämä maailma pelastuakseen tarvitsee, mutta välillä innovaatio‑ innostus tuntuu levittäytyvän yllemme niin sakeana pilvenä, että sen läpi on vaikea nähdä sellaista menestystä, joka ei perustukaan uutuusarvoon. Entä jos kaikkien ideoiden ei tarvitsekaan olla uusia ja ennennäkemättömiä? Todistetta kopioinnin voimasta ei tarvitse etsiä puhelintaan kauempaa: Snapchat oli vielä muutama vuosi sitten tunnettu My Story -konseptistaan, kunnes tuli Instagram ja kopioi häikäilemättömästi idean nimeä myöten. Suurin osa Instagram Storiesin yli 250 miljoonasta käyttäjästä tietää hyvin, mistä konsepti on peräisin. Se ei kuitenkaan estä meitä julkaisemasta kuviamme alppimaisemista tai kurku30

malateista juuri Instagram Storiesissa selvästi useammin kuin Snapchatissa. Voittajaksi ei selviytynytkään se, joka teki ensimmäisenä, vaan se, joka teki parhaiten. Toisena. Jobsin sekä muiden samaa mantraa harjoittavien kerrotaan selittäneen ideologiaansa sillä, että heille ”varastaminen” merkitsee toisten ideoiden taitavaa hyödyntämistä ja niiden päälle rakentamista. Heille uutuusarvoa tärkeämpää on kopioida innovaatioiden virrasta ne oikeat ideat ja jalostaa kopioimaansa eteenpäin. Väitän, että sama strategia pätee hyvin usein sekä liike-elämässä, taiteessa että kulttuurissa. Inspiroitumisen ja kopioimisen välillä on häilyvä raja, jonka ylittämistä moni pelkää turhan paljon. Sen sijaan, että pohdimme jatkuvasti päämme puhki uusia ideoita, voisimme useammin katsoa ympärillemme ja tarttua olemassa oleviin ideoihin ja rakentaa niistä jotain oman näköistä. Turha keksiä pyörää uudelleen, jos vanhasta on varaa tuunata vielä parempi. Kun siis seuraavan kerran näet, kuulet tai maistat jotain vaikuttavaa, hengitä sisään inspiraatiota oikein syvään, niin syvään, että joku voisi sanoa sitä jopa matkimiseksi. On ihan OK tehdä jotain uudelleen – varsinkin jos teet sen paremmin.


T TA I K U V I A T A V U K O E N TÄ VA L eseen tiä osoitte s ie v ä t e h Lä yweb.fi kylteri@k

TA A ?


D I PP L LOO M I

Kohti parasta opiskelijakokemusta KY:n strategia vuosille 2018–2022 painottaa konkretiaa ja esittelee kärkihankkeita. Kylteri esittelee uuden strategian merkittävimmät teemat ja mitä ne merkitsevät jäsenille. Nyt raivataan vaihtoapurahat yhdistystukien tieltä ja uskalletaan puhua jo KY-talon myymisestä. TEKSTI STELLA KALLIONPÄÄ KUVITUS JUULIA JOKINEN

32


N

IIN KAUAN KUIN on ollut tarmokkaita yhdistystoiminnan ystäviä ja businessopiskelijoita, on ollut strategiatyötä. Opiskelijajärjestön muisti on lyhyt, joten vaihtuvien hallitusten ja edustajiston tueksi on KY:llä jo vuosia tehty strategia. Käytännössä strategia ohjaa esimerkiksi KY:n hallituksen työskentelyä niin, että sen pohjalta tehdään vuosittainen toimintasuunnitelma. KY:n ensimmäinen yhdistysmuotoinen strategia tehtiin vuonna 2011. Ajanjakso oli KY:n historian merkittävä käännekohta kun KY lakkasi olemasta ylioppilaskunta. Oli siis pohdittava, mitä uusi KY haluaa olla ja miten luovia vastaperustetun Aalto-yliopiston mukanaan tuomassa huippuyliopistohypessä. Jotkut asiat olivat nuorelle yhdistykselle kuitenkin vielä liian kaukaisia: KY:n muuttosuunnitelma Otaniemeen, toiminnan muuttaminen englanninkieliseksi ja KY-talon myynti olivat tuolloin vielä liian vaikeita teemoja strategiaan kirjattavaksi. Vuonna 2015 strategiaa uudistettiin ja mukaan kirjattiin KY:n visio olla ”Suomen paras opiskelijajärjestö, joka auttaa jäseniään kasvamaan merkittäviksi asiantuntijoiksi, johtajiksi ja yrittäjiksi”. Uusia teemoja olivat muun muassa KY:n aktiivinen rooli Aalto-yhteisön rakentamisessa kuten KY-tapahtumien avaaminen aaltolaisille, englanninkielinen päätöksenteko sekä jäsenten työllistymisen tukeminen esimerkiksi urapolkujen esittelyn kautta – strategian konkreettinen lopputulos on esimerkiksi vuosittain jäsenille postitettava yrityksiä esittelevä Career Catalogue. Vuonna 2017 vuosia jatkunut omaisuuskiista AYY:n ja KY:n välillä oli ohi, joten toiminnan vakautuessa oli tarve uudistaa strategia. Strategiasta vastanneen työryhmän mukaan merkittävimmät uudistukset oli ensimmäistä kertaa strategian tekeminen kokonaisuutena niin, että KY:n tärkein rahoittaja eli KY-säätiö oli mukana strategiassa ja sen teossa. Aiemmin KY-säätiö oli jättäytynyt pois strategiatyöstä, koska ajateltiin, ettei sen kuulu ohjata KY:n aatteellista toimintaa. Uuteen strategiaan on ensimmäistä kertaa sisällytetty budjetointi eli suunnitelma KY:n menoista ja tuloista seuraavalle viidelle vuodelle. Kolmas uuden strategian merkittävä kädenjälki on se, että siinä pyritään konkretiaan neljän kärkihankkeen avulla. Kuten aikaisempienkin strategioiden kohdalla, vuosien 2018-2022 strategiasta karsiutui matkan varrella pois ehdotettuja teemoja. Näihin kuuluivat esimerkiksi alumnitoiminnan painotus, joka kariutui riittävän konkreettisten ideoiden puutteeseen sekä ajatus siitä, että KY alkaisi jälleen vuosien tauon jälkeen tehdä aktiivisesti liiketoimintaa.

33


NÄIN KY:N UUSI STRATEGIA VAIKUTTAA SINUN ELÄMÄÄSI KY:n strategia vuosina 2018–2022 kulminoituu neljään kärkihankkeeseen. Jokaista hanketta varten kootaan oma iskuryhmä, ”Task Force”, jonka muodostavat hankkeesta riippuen KY:n hallituksen, sihteeristön ja KY-säätiön jäsenet sekä mukaan hakeneet nykyiset tai entiset KY:n jäsenet. Ryhmien tavoite on tuoda jatkuvuutta ja ammattitaitoa hankkeiden käytännön toteutukseen.

Uudet tilat – opiskelijakeskus Otaniemeen ja KY-talon koh‑ talo Tulevien vuosien suurin hanke on KY:n tilojen hankkiminen Otaniemestä. Toinen merkittävä linjaus on Töölön KY-talon kohtalosta päättäminen – strategiaan on kirjattu tavoite muuttaa KY-talo opiskelija-asunnoiksi, mutta tarvittaessa kiinteistöstä ollaan valmiita myös luopumaan. Milloin Otaniemen opiskelijakeskus valmistuu ja KY-talolle konkreettisesti tapahtuu jotain, KY:n hallituksen tiloista vastaava varapuheenjohtaja Eeva Lauritsalo? ”Otaniemen opiskelijakeskuksen on arvioitu valmistuvan vuonna 2020, mutta tällä hetkellä tuo aika-arvio on liian optimistinen. Kyseessä on moniulotteinen hanke, jota tehdään yhdessä TF:n ja AYY:n kanssa ja siksi aikataulun suhteen tulee olla realistinen. KY-talon opiskelija-asunnoiksi muuttamiseen tarvitsemme ensin kaavoituspäätöksen Helsingin kaupungilta. Päätöksen tekeminen voi kestää parikin vuotta.”

34

Digitaalinen KY – KY Appista vaihtoehto Jodeliin huutelulle Eihän se olisi 2010-luvun strategia eikä mikään ilman digitaalisuutta! Hankkeen tärkein tavoite on KY:n palveluiden digitalisoiminen tilavarauksista palautteen‑ antoon. Tavoite on myös lisätä datan keruuta ja siihen perustuvaa päätöksentekoa – käytännössä se voisi tarkoittaa esimerkiksi bileiden osallistujamäärän mittaamista. Monelle jäsenelle digitaalinen KY kulminoituu mobiilisovellus KY Appiin, jonne kaavaillaan muun muassa vain KY:n jäsenille avointa keskustelufoorumia. ”KY Appiin tuodaan KY:n palveluita, esimerkiksi tapahtumakalenteri, tapahtumalippujen osto ja lopulta myös esimerkiksi edustajistovaaleissa äänestäminen ja yritysyhteistyökumppanien työpaikkailmoitukset. Sovelluksen tavoite on tuoda KY:n palveluita lähemmäksi jäsenistöä. KY App on monen vuoden kehitysprojekti, ja ensimmäisiä toiminnallisuuksia on tarkoitus testata tänä vuonna”, kertoo KY:n hallituksen jäsen, viestinnästä, KY:n brändistä ja KY Appista vastaava Elettra Virtanen.


Yhteiskunnallinen vaikuttami‑ nen - KY:stä kyltereiden ääni‑ torvi julkiseen keskusteluun Uuteen strategiaan on visioitu KY mielipidejohtajana, joka vahvalla brändillä vaikuttaa esimerkiksi näkymällä mediassa ja lobbaamalla päättäjiä. Tavoitteena on, että vahvan brändin myötä aktiivinen osallistuminen KY:n toimintaan nähtäisiin etuna työmarkkinoilla. ”Tämä teema on herättänyt eniten keskustelua siitä, kuuluuko KY:n tehdä tällaista vaikuttamista ollenkaan. Opiskelemme kuitenkin Suomen johtavassa kauppakorkeakoulussa ja mielestäni meiltä odotetaan näkemystä moniin teemoihin”, kommentoi uuden strategian työryhmää vetänyt ja KY:n hallituksen 2017 puheenjohtaja Jyri Heimo.

Ensimmäistä kertaa budjetointi mukana strategiassa – vaihtoapu‑ rahat lakkautetaan Merkittävä muutos aiempiin strategioihin on se, että uudessa strategiassa on ensimmäistä kertaa KY-säätiön sekä KY ry:n budjettiluonnos mukana. Suurin säästökohde on KY:n jäsenille myönnetyt vaihtoapurahat, jotka poistetaan vuodesta 2020 alkaen kokonaan.

KY:n henkilöstökulut laskuun ketterämmällä organisaatiolla KY:n budjetista suurimman osan nielaisevat työntekijöiden palkat, ja strategiajargonin lempitermin takana on tavoite karsia henkilöstökuluja. Säästetyt eurot ohjataan esimerkiksi jaostoille ja ainejärjestöille. Miten henkilöstökuluista säästetään vuosittain tuhansia euroja? Tarkoittaako tämä osa-aikasihteereitä ja vapaaehtoisia valiokuntapuheenjohtajia? KY:n hallituksen puheenjohtaja Kari Karttunen vakuuttaa, että ennen kattavaa taustoitusta ei leikata. ”Seuraamme KY:n työntekijöiden työtunteja, jotta ymmärtäisimme paremmin, mihin työaikaa menee ja pystymmekö löytämään synergiaetuja. Esimerkiksi KY-tarrojen jakaminen Espilässä voitaisiin jatkossa tehdä KY Appin kautta.”

”Kun halutaan tehdä jotain uutta niin jostain vanhasta se pitää luopua. 85 prosenttia kyselyyn vastanneista KY:läisistä oli sitä mieltä, että apurahan merkitys vaihtopäätöksen teossa on vähäinen. Vaihtoapurahojen osuus KY:n budjetissa on ollut 200 000 euroa vuodessa. Summa on jatkossa tarkoitus käyttää esimerkiksi KY:n uusiin tiloihin ja kerhojen toiminta-avustusten korottamiseen”, kertoo strategiatyöryhmää vetänyt Jyri Heimo.

DIPL P

L OO

M

Juttua varten on haastateltu KY:n strategiatyöryhmän jäseniä vuosilta 2011, 2015 ja 2017 sekä luettu KY:n strategia vuosilta 2011 ja 2018 sekä työmateriaaleja vuoden 2015 strategiasta. 35


Essee

Henkilöbrändi vei 21-vuotiaan tubettajan Linnan juhliin saakka. Esseessään Aura Hemminki pohtii, kuinka henkilöbrändi oikeastaan rakennetaan. TEKSTI AURA HEMMINKI

MÖTTÖNEN, MIETO JA MANSIKKKA. Suomi täytti joulukuussa isoja pyöreitä, ja yli kolme miljoonaa katsojaa seurasi perinteikkäästi presidenttiparin Linnan juhlien kättelyseremoniaa. Ensimmäisten joukossa presidenttiparia tervehti kotimaansa ikäinen talvi- ja jatkosodan veteraani Uuno Möttönen. Myöhemmin linnaan käteltiin hiihtäjälegenda ja entinen kansanedustaja Juha Mieto. Sotasankarin ja olympiavoittajan lisäksi Suomen punaisimmalle matolle asteli Maiju Voutilainen, joka julkaisee omaa elämäänsä ja tyyliään käsitteleviä videoita YouTubessa taiteilijanimellä mansikkka. HENKILÖBRÄNDI JA - BRÄNDÄYS ovat jo suhteellisen vanhoja käsitteitä. Uutuudenviehätystä näille kuitenkin tuo niiden jatkuva kehittyminen, jonka taustalla vaikuttaa vahvasti käsitteiden kansallistuminen ja arkipäiväistyminen. Henkilöbrändäys tarkoitti vielä vuosituhannen alkupuolella 36

brändityöskentelyä, jossa hyödynnettiin julkisuuden henkilöitä tuotteiden keulakuvina. Yrityksen oma sisäinen toiminta piiloutui mietityn brändiviestinnän taakse, ja kuluttajille esitettiin yhtä autenttista sisältöä kuin tindermatcheille. Myöhemmin herättiin huomaamaan, että suunnitellusta brändiviestinnästä huolimatta yksittäiset työntekijät viestivät omaehtoisesti Facebookin ja LinkedInin kaltaisten alustojen avulla ulkopuolisille myös yrityksestä ja sen brändistä – tahtoen tai tahtomattaan. Matti saattoi avautua ylikuormittavan työpäivän jälkeen tuntemuksistaan Facebookiin ja hänen viestiään kurjista työoloista ja tiukasta pomosta uskottiin herkemmin kuin rekrytointimateriaalien kiiltokuvia. Valta siirtyi myös kuluttajille: Liisan julkinen valitus turhan herkästi repeytyvistä joogahousuista innosti peukuttamaan enemmän kuin yksikään mainoskuva. Henkilöbrändäys siirtyi enemmän ja enemmän tavallisten ihmisten harteille, askeleen kauemmaksi valmiiksi pureskellusta


sisällöstä. Kuumin keskustelu siirtyi henkilöbrändeihin ja vaikuttajamarkkinointiin, ja yhtäkkiä asetelma on yrityksille otollisempi kuin koskaan. JOKAISELLA MEISTÄ ON henkilöbrändi, halusimme tai emme, sillä se muodostuu muiden käsityksistä meistä ja osaamisestamme. Voimme yksilöinä vaikuttaa ainoastaan siihen, valjastammeko sen hyötykäyttöön ja mihin suuntaan ohjaamme sitä. Mansikkkan kaltaiset tubettajat liikkuvat viimeisteltyjen henkilöbrändien kärjessä tuottaen jatkuvalla syötöllä yhtenevää sisältöä aina vlogin alkujuonnosta Instagram Storyn värikoodattuihin kaunokirjoituksiin. Ammattitasoinen työskentely viilatun brändin eteen tuntuu tuottavan tulosta, esimerkiksi mansikkkan kollega mmiisas (Miisa Rotola-Pulkkila) tienasi suoraan ja välillisesti tubettamisella viime vuonna keskimäärin tuplat verrattuna uraa aloittelevaan ekonomiin. Merkittävä osa tienesteistä koostuu ”kaupallisesta yhteistyöstä”, jota tubettajilla on laidasta laitaan. Mmiisasin tapauksessa repertuaari on monipuolistunut yksinkertaisista tuotelahjoituksista parin viikon takaiseen Antti Tuiskun uuden Vedän sut henkeen -biisin promovideoon. ”HYPPÄÄ KYYTIIN ft. Antti Tuisku”-video on jo nyt saavuttanut päälle 150 000 näyttökertaa ja raha on saatu puolin ja toisin hyvin liikkeelle. Mansikkka itse jää tuotollisesti mmiisasista reilusti jälkeen, mutta hän taas on yksi voitollisen Troot network -yrityksen talenteista. Troot network ”ideoi ja toteuttaa yrityksille yksilöllisesti räätälöityjä sosiaalisen median kampanjoita” – käytännössä siis auttaa yrityksiä saalistamaan tubeviidakosta makuunsa sopivat henkilöbrändit. JOKAISESTA MEISTÄ EI ole tubetähdeksi ja harvempi kauppakorkeakoulun opiskelija pitää tähteyttä uratavoitteenaan, mutta tubettajien brändityöskentelystä voisi hyvin ottaa oppia. Ikiomaa brändiä voi tubettajien tavoin hyödyntää kaupalliseen yhteistyöhön matchaavan yrityksen kanssa, mutta henkilöbrändin voi ottaa myös henkilökohtaisemmin. Yritysmaailmassa työntekijät on kaiken brändimyllerryksen jälkeen nähty laskennallisia tuotannontekijöitä laajempana, yrityksen toimintaa ja brändiä elävänä ja hengittävänä voimavarana. Meille liike-elämän saloja opiskeleville tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tulemme jatkossa työllistymään yhä persoonallisimmista syistä. Koulutustausta ja suoritusote kiinnostaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta tämän lisäksi etsitään yhä useammin ”hyviä tyyppejä”, yhteneviä arvoja ja samankaltaista näkymää tulevaisuudesta. Potentiaalisen työntekijän ajatusmaailmaa ja toimintamallia mittaillaan kuin oltaisiin astelemassa alttarille, ja keskittämällä hieman voimavaroja omaan henki-

lökohtaiseen brändäykseen voi varmistaa itsekin lupautuvansa aidosti sille oikealle urapolulle. Yrityksen kannalta tämä asetelman vaihtuminen on otollinen, sillä siitä on tullut oikealle tai vasemmalle swaippaava osapuoli filtteröidyn sisällöntuottamisen sijaan. Potentiaalisen työntekijän harteille jää profiilin rakentaminen. Sen tulisi olla ainakin persoonallinen muttei epäammattimainen, vakuuttava muttei vakava, edustava muttei kaunisteltu, erottuva muttei erilainen ja aito muttei paljastava. On sen oikean etsiminen myös haastavaa kuten niin monet rakkaustarinat meitä muistuttavat, mutta onneksi yrityksillä on apuna prosessissa ainakin hakemus, CV, videohaastattelu, haastattelu, LinkedIn, Facebook, Instagram, Periscope, Youtube ja Twitter. PÄÄTÄN ITSE HYVÄKSYÄ kohtaloni ja rakentaa kaikille eri julkisille alustoille juuri minua edustavan profiilin. Otan henkilöbrändini ohjaksista otteen. Jumitun kuitenkin heti lähtöruutuun: kuinka paljon minun pitäisi oikeastaan kertoa itsestäni? Lähden hakemaan ammattiapua ongelmaani ja katson tuntitolkulla voitollisesti itsensä brändänneiden tubettajien videoita. Suomen suurimman juhlavuoden aikana eniten tienannut tubettaja mmiisas pysyy enemmän mukavuusalueellaan sisustuspostauksien ja pintapuolisten kuulumisten parissa, kun taas mansikkka pistää itsensä täysin likoon ja avautuu ronskisti videoillaan aina karvoituksesta mielenterveysongelmiin. Variaatio eri tubettajien välillä on huima, mutta johdonmukaisuus ja omistuneisuus omalle asialle paistaa kirkkaasti jokaisella kanavalla. Tämä variaatio tubekanavien välillä pätee yhtälailla yritysmaailmaan. Hakiessa töihin isoon korporaatioon luodaan miedommat henkilöprofiilit kuin pieneen ja pippuriseen startupiin hakiessa. Kaikista persoonallisimmat kysymykset ovat siis henkilöbrändäyksen ja brändin kehityksen myötä rantautuneet myös uravalintoihin: Mitkä ovat syvimmät arvosi? Millä tavalla toimit eri tilanteissa, erilaisten ihmisten kanssa? Kuinka paljon riskiä haluat kantaa? Ja klassikko – missä näet itsesi viiden, 15 ja 50 vuoden päästä? ERILAISET VASTAUKSET VIEVÄT meidät eri poluille. On jokaisen omissa käsissä, antaako tien viedä vai viekö tietä. Yhtä asiaa voi kuitenkin pitää varmana: meidän urapolkumme tulevat risteämään ja mutkittelemaan paljon enemmän ja nopeammin kuin edellisten sukupolvien. Möttönen soti vuosia ja odotti vuosikausia, Mieto treenasi vuosikymmeniä. Linnan juhliin viime joulukuussa kutsuttiin mansikkkan lisäksi monia muitakin nuoria, joiden polku matolle on ollut käsittämättömän vauhdikas. Hyvä henkilöbrändi on tuskin ollut hidastava tekijä.

37


Puheenjohtajalta

Kuka tästä on vastuussa? TEKSTI KARI KARTTUNEN

V

IIME SYKSYNÄ SEURASIN sivusta KY Todayta ja anonyymiä kanavaa jonkanimeä-en-mainitse sekä niissä käytyä keskustelua häiriökäyttäytymisestä KY:n juhlissa. Vaikka asiaan puututtiin välittömästi, yleisesti ottaen tapahtumissa ei enää vallinnutkaan se safe space -mentaliteetti, johon itse olen opiskeluaikoinani tottunut ja luottanut. Viime kuussa esille nousi myös kysymys siitä, millaista retoriikkaa KY:n tapahtumissa on soveliasta käyttää – olivat ne sitten julkisia tai ei. En jaksa uskoa, että ihmiset olisivat pohjimmiltaan muuttuneet yhdessä vuodessa esimerkillisistä opiskelijoista apartheidia fanittaviksi riitapukareiksi. Kyse on ehkä enemmänkin siitä, että asioista on alettu puhua ja yhteiskunnan aikaisemmin lähes tabuina pidettyjä epäkohtia on nostettu rohkeammin esille. Kyse ei ole KY:n sisäisestä ilmiöstä, vaan laajemmasta liikkeestä, kuten viime syksyn #metoo-kampanja osoitti. Strategiamme peruskivenä on tarjota paras mah38

dollinen opiskelijakokemus yhteisömme jäsenille. Tämä ei ole helppo tehtävä, sillä yli kolmentuhannen yksilön sekaan mahtuu lukematon määrä erilaisia taustoja, ideologioita ja arvoja. Avoin keskustelukulttuuri ja kyky argumentoida omien mielipiteidensä puolesta on parempi tapa käsitellä monimutkaisiakin asioita kuin julistaa ne oikeiksi tai vääriksi. Eri aiheiden pinnallinen kritisointi ja eipäsjuupas-väittely on tapa, jolla varmistetaan, etteivät asiat oikeasti muutu. Vastuu paremmasta yhteisöstä ja sen rakentamisesta lepää meidän kaikkien harteilla. KY on lopulta kuitenkin vain seinät ja katto, jotka mahdollistavat tälle yhteisölle kodin rakentamisen. KY:n toimistolla on sitouduttu tekemään töitä sen eteen, että KY olisi paras mahdollinen versio itsestään ja että kehitymme jatkuvasti kohti vielä parempaa yhteisöä. Täytyy kuitenkin muistaa, että olemme kaikki tässä veneessä yhdessä. Muistetaan siis ottaa ympärillämme olevat ihmiset huomioon, kunnioittaa toisiamme ja pitää jokainen huolta parhaan mahdollisen KY:n rakentamisesta.


KY LOOKS TEKSTI KATRI NIEMI KUVAT RENJA NURMI

Kun katsoin vaatekaappiani tänään, yritin valita sellaisia vaatteita, joita en ollut käyttänyt pitkään aikaan. Tyylini on aika vaihteleva, se menee rennosta formaaliin hyvin nopeasti. Minulla on tiettyjä klassikkojuttuja, mutta vaihtelen tyyliäni trendien mukaan. Esimerkiksi tämä takki on osa identiteettiäni juuri nyt – kaikki tunnistavat minut tästä. Sara, 22, toinen vuosikurssi

Tykkään pukeutua hyvin ja erottua tyylilläni. Jos ostan vaikka takin, yritän valita sellaisen värin, jolla erottuu ja jota ihan kaikilla ei ole. Minulla on ehkä kaksi eri tyyliä, tällainen siistimpi casual-tyyli ja sitten sellainen teinityyli, jollainen minulla oli nuorempana. Välillä käytän siis myös tennareita ja huppareita. Miska, 22, ensimmäinen vuosikurssi

39


KY tiedottaa

KY:llä tapahtuu MAALISKUU 17.3. PTNKY:n Paviljonki 23.3. Accenture-ekskursio 24.3. Akystic Night 27.3. Futurice-ekskursio 29.3. Kevään lauluilta 29.3. KY Finance Poker Tournament HUHTIKUU 12.4. Hukkaputki 16.–22.4. Hyvinvointiviikko 17.–20.4. CEMS Nordic Forum WAPPU: 26.4. KY-mppi: Kymppisuora 28.4. KYssi: Wappelit 30.4. NESU-KY: Wapputerassi 30.4. KY-Sub: Road to Wappu 30.4. KUJ: PreManta 30.4. KY:n Wappukulkue 30.4. KY Wappukuntis 1.5. KY:N Wappupäivä Ulliksella TOUKOKUU 5.5. Aalto City Challenge

40


Kyltereiden muutto Otaniemeen jatkuu – missä mennään? Business 3.0

Opiskelijakeskus

Maisterien muutto Otaniemeen lähestyy kovaa vauhtia ja maisterit aloittavat opiskelunsa uudessa kauppakorkeakoulun rakennuksessa osoitteessa Maarintie 13 joko vuodenvaihteessa tai helmikuussa. Rakennusprojektia kutsutaan nimellä Business 3.0 ja KY on mukana projektissa tuomassa opiskelijoiden näkökulmaa uusien tilojen suunnitteluun.

Aalto-yliopiston päätöksen mukaan kaikki yliopiston pääkaupunkiseudun kampukset toimivat Otaniemessä muutaman vuoden sisään. Tämän päätöksen pohjalta AYY, KY ja TF ovat käynnistäneet yhteisen hankkeen opiskelijakeskuksen toteuttamiseksi Otaniemeen. Visiona on, että rakennus olisi jokaisen aaltolaisen kohtaamis- ja oleskelupaikka.

Uuden kauppakorkeakoulun rakentaminen etenee suunniteltua aikataulua nopeammin ja tällä hetkellä tehdäänkin jo sisärakenteita ja suunnitellaan sisätilojen pintamateriaaleja. Lisäksi uusia teknisiä ratkaisuja pilotoidaan nyt Arkadiassa, josta löytyviä ryhmätyötiloja opiskelijat saavat käyttää aina niiden ollessa vapaina. Käy siis Student Hubin sijaan tekemässä ryhmätyösi Arkadiassa ja anna palautetta tiloista!

Rakennusta suunnitellaan metroaseman viereen, vastapäätä Harald Herlin -oppimiskeskusta. Opiskelijakeskuksen tilat tulevat käsittämään muun muassa opiskelijapalvelu-, ravintola-, juhla- ja kokoontumistiloja sekä hallintotiloja, joista osa on osapuolten omia tiloja ja osa yhteiskäyttöisiä tiloja. Tilojen suunnittelussa otetaan huomioon myös synergiaedut sekä yhteistyömahdollisuudet muiden hankkeen osapuolien kanssa.

Lisätietoja Business 3.0 -projektista löytyy osoitteesta business3.aalto.fi.

KY:n tavoite on, että keskus toimii kylterien kotina pitkälle tulevaisuuteen. Tilojen tuleekin mahdollistaa KY:n vahva identiteetti sekä kulttuuri myös tulevina vuosina. Hankkeen tarkoitus on yhdistää kaikki KY:n tällä hetkellä käytössä olevat tilat ja näin tarjota paras mahdollinen palvelutaso kyltereille tulevaisuudessa.

41


Henkilökohtaista

Arvoista TEKSTI KATRI NIEMI KUVA TUUKKA MATTLAR

Voin paikallistaa aika hyvin, mistä olen arvomaailmani omaksunut. Paitsi tietysti kodista ja koulusta, myös teininä lukemastani Harry Martinsonin kirjasta Nokkoset kukkivat, joka kertoo heitteille jätetyistä lapsista. Mielestäni tärkeimpiä arvoja ovat kyky empatiaan toisia ihmisiä kohtaan sekä solidaarisuus eli huolen kantaminen heikommassa asemassa olevista. Olin 1990-luvun laman aikaan virkamiehenä valtiovarainministeriössä ja kuuluin niihin ihmisiin, joilla oli turvallinen työpaikka ja kaikin puolin hyvät olot. Samalla yhteiskunta ajautui totaaliseen katastrofiin, jossa syyttömät ihmiset menettivät kaiken. Valtiovarainministeriön poli42

tiikka ei ollut arvojeni kanssa yhteensopivaa, mutta toisaalta se ei tarkoita, että se olisi ollut väärin. Koin tilanteen hyvin vaikeana ja arvomaailmani oli kovilla, mutta oletin silloin, että ei maailma siitä hirveästi parane, vaikka ottaisin hatkat ja eroaisin tehtävästäni. Minusta finanssikriiseihin liittyy aina hirveän paljon vääryyttä. Täysin syyttömät kärsivät, ja ne, jotka jollain tavalla itseasiassa ovat siitä vastuussa, usein kävelevät täysin tappioitta ulos ongelmista. Sixten Korkman Taloustieteen professori


43


44

Profile for Kylteri

Kylteri 1/2018  

Kylteri on Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti. Syksyllä 1999 perustettu lehti esittelee opiskelijoita kiinnostav...

Kylteri 1/2018  

Kylteri on Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti. Syksyllä 1999 perustettu lehti esittelee opiskelijoita kiinnostav...

Profile for kylteri
Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded