Viestintä

keskustelemaan Kulturfondenin toimistolle”. Ei mitään sen kummempaa, pelkästään tuoda yhteen eri hankkeet. Ja ehkä rahasto olisi voinut olla vieläkin proaktiviisempi viestinnässä – joku olisi voinut soittaa ja kysyä, miten menee ja tarjota apua. Kyllä ne [Kulturfondenilla] vastaavat puheluun, kun sinne soittaa, mutta voisivat ehkä pitää systemaattisemmin yhteyttä ja kartoittaa sitä, keiden kannattaisi puhua toistensa kanssa.

Kulturfondenin henkilökunta on tehnyt erittäin hyvää työtä, mutta he olisivat voineet tuoda yhteen sellaisia hankkeita, joilla on samantyyppiset tavoitteet. Silloin olisi tullut tunne, että on osa Hallå!-ohjelmaa. Nyt oli niin, että työskentelimme oman hankkeen parissa itseämme varten.

Useat vastaajat myönsivät, että olisivat itse voineet nähdä enemmän vaivaa sen eteen, että saisivat yhteyden muihin hankkeisiin ja voineet luoda yhteistyötä keskenään. Jossain määrin näin toimittiin jo nytkin, esimerkiksi useat Pohjanmaan hankkeet järjestivät yhteisen lehdistötilaisuuden ohjelman alussa. Sisällöllisesti Hallå!-hankkeiden välinen yhteistyö vaikuttaa kuitenkin olleen vähäistä. Esimerkiksi Svenska för invandrare löysi sopivan yhteistyökumppanin Hallå!-ohjelman ulkopuolelta ja teki yhteistyötä Svenska nu -hankkeen kanssa.

Jotkut toivoivat myös enemmän apua rahastolta hankkeiden viestintään. Yksi toivoi yleistä tietoiskua Hallå!-ohjelmasta, jota kaikki hankkeet olisivat voineet jakaa. Kulturfonden panosti paljon viestintään ohjelman alussa, ja yksi kick off -seminaarin teemoista oli ”Hallå!-hankkeiden viestintä” ja luennon tästä aiheesta pitivät Kulturfondenin Martina Landén-Westerholm ja Annika Rönnblad. Hallå!-ohjelmassa työskenteli yksi osa-aikainen viestintäresurssi koko ohjelman ajan. Hallå!-toimintakauden alussa kaikille hankkeille lähetettiin infokirje. Kirjeessä oli vastauksia käytännön kysymyksiin koskien apurahojen maksatusta sekä tietoa siitä, miten hankkeet voisivat ja miten niiden pitäisi toimia viestinnän osalta. Infokirjeessä kerrottiin, että kaikki hankkeet hoitavat oman viestintänsä ja Kulturfonden voi tarjota tukea ja neuvoja. Tämän jälkeen lähetettiin vielä neljä uutiskirjettä, joissa oli viestintään liittyviä vinkkejä.

Se, miten paljon eri hankkeet panostivat viestintään, vaihtelee. Hankkeiden viestiminen voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan.

1) Hankkeet, joissa viestintä oli välttämätöntä alusta alkaen osallistujien saamiseksi. Esim. Kielilähettiläät- ja Svenska för invandrare -hankkeiden oli saatava tieto opettajille mahdollisuudesta kutsua kielilähettiläs kouluunsa ja Suomen Nuorisokuoron oli saatava laulajia kuoroonsa.

2) Hankkeet, jotka ensin panostivat oman tuotteensa tai sisällön luomiseen ja sen jälkeen viestivät hankkeestaan. Tähän kategoriaan kuuluu esim. Bonda, joka tuotti elokuvia lukiolaisten kieltenopetukseen.

3) Kolmannella ryhmällä ei ollut varsinaisia tavoitteita viestiä ulospäin, vaan nämä hankkeet keskittyivät omaan kohderyhmäänsä: esim. opettajiin tai opettajaopiskelijoihin (kuten Tandemopiskelua opetusharjoittelussa -hankkeessa Jyväskylän yliopistossa) tai lääkäreihin (kuten Språkhandledning för läkare -hankkeessa Vaasassa).

Osalle hankkeista viestintä vaikuttaa olleen varsin ongelmaton asia: joko hankkeen kohderyhmä oli rajattu tai hanke oli osa isompaa instituutiota, jolla oli omat viestintäresurssit. Osa hankkeista ei kuulunut kumpaankaan näistä, mutta onnistuivat saamaan hankkeelle näkyvyyttä kovalla työllä ja laaja-alaisilla olemassa olevilla verkostoilla (esim. Moilo/Moka Mera Lingua). Monille muille viestintä tuotti lisätyötä, jota ei aina tehty joko ajan tai resurssien puutteen takia. Esimerkiksi Sama på svenska -hanke olisi arvostanut markkinointiapua saadakseen radio-ohjelmallensa laajempaa näkyvyyttä, sillä Lähiradiolla ei ollut tähän resursseja – toisaalta taas esim. Yle julkaisi Minuuttilauluja/Hupsulit. Useissa tapauksissa paikallismediat olivat tehneet yhden jutun hankkeesta sen käynnistysvaiheessa (katso Taulukko 2, jossa on esimerkkejä medioista, joissa Hallå!-hankkeet saivat näkyvyyttä). Median kiinnostuksen ylläpitäminen oli vaikeampaa: ”Koska kyseessä on prosessi, on vaikeaa löytää medioita kiinnostava näkökulma” hankkeen käynnistämisen jälkeen, kommentoi eräs hanketyöntekijä.