12
KrLL 2/2021
SKLS:n kevätpäivät 2021 YHTEYS KORONANKIN AIKANA - VASTALÄÄKETTÄ PELKOON SKLS:n kevätpäivien aamupäivän teema oli liiankin lähellä oleva aihe
Puheenvuoroissa kuultiin miten eri maissa ja kulttuureissa yhteyden säilyttäminen on onnistunut korona-aikana; miten erilaisuus vaikuttaa ja miten haasteita on ratkaistu. Puheenjohtaja Markus Partanen esitteli puheenvuorojen pitäjät. Raimo Goyarrolan, katolisen kirkon ylivikaarin, lääkärin ja teologin, Sachdeva Gayan, Helsingissä asuvan kenialaissyntyisen yleislääkärin; pastori Bishnu Pandayn Tansenista, Nepalista ja kuudennesta tiedekunnasta Ruotsista vastavalmistuneen Fanni Koivusaaren. Hengellisen yhteyden säilyttäminen entistä tärkeämpää Tri Goyarrola aloitti kertomalla olevansa baski ja suomalainen, pappi ja lääkäri. Hän kiinnitti huomiotamme siihen, miten pandemia on yhdistänyt meitä. Yhtäkkiä se, mitä sinä tai te teette vaikuttaakin minuun ja kaikki pelkäämme, toivomme, eristämme itsemme – yhdessä, samanaikaisesti. Monet asiat saavat myös hengellisen merkityksen ja pakottavat pohtimaan elämää ja kuolemaa uudella tasolla, myös käytännöllisellä. Tri Goyarrola muistutti meitä siunauksistamme Suomessa: mm. hyvästä luottamuksesta hallintoon, kansalaisten yleisestä tottelevaisuudesta jne. Katolinen kirkko on ylläpitänyt pienten ryhmien messuja, hengellistä hoitoa ja yhteyttä, koska se on nähnyt tämän erittäin tärkeänä. Hän kertoi myös kotimaansa, Baskimaan kulttuuripiirteistä ja poliittisista paineista. Baskimaassa perhe laajemmin käsitettynä on keskeinen, ja sosiaalinen verkosto on tiivistynyt pandemian keskellä ja esim. nettikokoukset lisääntyneet. Tri Goyarrola muistutti lopuksi siitä, että paluuta entiseen ei ole ja toivoi, että lisääntynyt yhteys ja hengelliset ulottuvuudet saisivat jatkossakin enemmän painoarvoa.
Harventuneet kohtaamiset entistä syvällisempiä Sain ilon haastatella tri Sachdeva Gayaa. Hän pohti mm. sitä, miten yhteys on kärsinyt. Kirkko ja jumalanpalvelus on Keniassa perinteisesti koko päivän kestävä tapaamispäivä myös toisten kotona kirkon jälkeen, yhdessä ateriointi jne. Tässä on todella ollut vaikeuksia, kun ei enää
voi tai saa tavata. Toisaalta yhteyttä on opittu arvostamaan, kun sen eteen on ollut ponnisteltava. Keskustelut ja kohtaamiset ovat muuttuneet syvällisemmiksi, koska niitä ei enää voikaan pitää itsestään selvyyksinä. Monet ovat myös päättäneet panostaa kohtaamisiin ja ihmissuhteisiin enemmän. Miten teemme sen todemmaksi, että kuulumme samaan Kristuksen ruumiiseen, on mietittävä. Osaamme myös rukoilla toistemme puolesta viisaammin, jos tiedämme, minkälaisten haasteiden kanssa läheinen kamppailee. Meidän tulee myös kertoa, että rukoilemme toistemme puolesta. Tri Gaya kertoi, miten saattoi pitää videokokousta sisartensa kanssa: toinen Kannelmäessä ja toinen Nairobissa. Kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla näistä teknisistä mahdollisuuksista, joita ei aiempien pandemioiden aikana ole ollut, hän huomautti. Pohdimme myös, miten tukea ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä ja hoitajia Suomessa. Tri Gaya totesi, että erilaisia paineita kelvata, osata, pärjätä on heillä paljon. Kristityt sisaret ja veljet samoissa ammateissa voisivat todella tukea. Olisi helpompaa tukea toisiamme, jos ensisijaisesti olisimme veljiä ja sisaria Kristuksessa ennen kuin olemme työtovereita. Monilla ulkomaalaistaustaisilla on hyvin pienet sosiaaliset ympyrät. Miten voisimme ottaa nämä kollegat, veljet ja sisaret mukaan yhteyteemme? Sitä kautta voisimme tukea ja palvella myös muita ulkomaalaistaustaisia kollegoita. Päädyimme siihen, että voisimme kokoontua rukoilemaan. Se voisi olla alku.
Olisi helpompaa tukea toisiamme, jos ensisijaisesti olisimme veljiä ja sisaria Kristuksessa ennen kuin olemme työtovereita.
