Puheenjohtajalta: Merkittävä vuosi lisää yhteyden tarvetta

Kristityn lääkärin kannalta seuraava vuosi, siis seuraavat 365 päivää, on varsin merkittävä. Suomessa on meneillään kaksi suurta eettismoraalista kokonaisuutta. Ensiksi raskauden keskeytyslainsäädännön uudistus tulee eduskuntakäsittelyyn ja toiseksi STM:n Palliatiivisen hoidon ryhmä luovuttaa mietintönsä, joka luultavasti aktivoi taas keskustelua syksyllä eutanasiasta tai vähintäänkin lääkäriavusteisesta itsemurhasta. Luultavasti molemmista. Jos jompikumpi näistä lähtisi menemään eteenpäin, olisi se äärimmäisen murheellista. Kolmantena suurena asiana on SOTE-uudistus, joka menee toivottavasti eteenpäin, ja se vaikuttaa oleellisesti työskentelyympäristöömme lääkäreinä. Näiden – ja COVID-ajan keskellä – yhteyden tarve on merkittävä ja nähdäkseni tarve vaan lisääntyy! Raskaudenkeskeytyslainsäädännön uudistaminen tarkoittaisi keskeytyskynnyksen madaltumista, sillä esitetään, että tarvittaisiin jatkossa vain yhden lääkärin lausunto asiasta. Tämä toisi raskauden keskeytyksien teon – käytännössä lääkkeiden määräämisen – todennäköisesti terveyskeskuksiin. Tällä olisi lähes kaikkiin valmistuviin lääkäreiden vaikutusta, sillä suurin osa tekee kuitenkin 9kk tk-jakson – tai sanotaanko jatkossa hyvinvointitai sotekeskusjakson – ja joutuisi osalliseksi tilanteesta. Toimiiko kollegiaalisuus tilanteessa jatkossa? Toisaalta voi nähdä, että raskauden keskeytyksien AB1 lomakkeiden nykyisetkin kirjoittajat olisivat huomisen ”lääkkeen” määrääjiä, joten tämä ei välttämättä tarkoittaisi täyttä muutosta nykytilanteeseen. Kuitenkin aika moni joutuu pohtimaan suhtautumisensa uudestaan, kun lomakkeen kirjoittamisen asemasta todella määrää lääkkeet raskaana olevalle naiselle. Toisaalta voi nähdä, että tilanne saattaa aiheuttaa muutosta raskauden keskeytystä hakevalle. Voiko tulla useammin tilanteita, joita kadutaan jälkikäteen, kun prosessi olikin nopeammin ohi ja harkinta-aika jäi pienemmäksi? Arvostan syvästi kollegoita, jotka kohtaatte näitä naisia (edelleen isäkandidaatit loistavat poissaolollaan) raskauden keskeytystä hakiessaan, sillä silloin on mahdollista saada kontaktia ja tukea heille, jotka sitä erityisesti tarvitsevat. Itse en tähän pystynyt, ja ehkäpä siinä myös yksi pieni taustasyy, miksi olen päätynyt päihdepuolelle. STM:n Elämän loppuvaiheen hoito -työryhmä lopettelee tämän kuukauden aikana (30.6.21) työtään, ja he luovuttavat aikanaan loppuraporttinsa ministerille. Työryhmä on työstänyt ainakin palliatiivisen hoidon, erityisesti palliatiivisen kotisairaalatoiminnan laajentamista saatavaksi kaikkialla sekä selvittänyt säädösmuutoksien tarpeellisuutta. Palliatiivinen hoito on ottanut merkittäviä askeleita eteenpäin. Tämän lisäksi ryhmän eutanasiamyönteinen puoli on yrittänyt saada eutanasian tai vähintään lääkäriavusteisen itsemurhan säädöksiä työstettyä ilman perusteellisempaa taustaselvitystä, mitä voi lukea työryhmän muistioista. Todennäköisesti ryhmän julkaisu tullee nostamaan keskustelua lääkäriavusteisesta itsemurhasta ja eutanasiasta, ja tässä on tärkeää olla valmiina osallistumaan asiasta käytävään kirjoitteluun ja puheeseen. Luonnollisestikin on erittäin selvää, jos asiat menisivät huonoon suuntaan, että sillä olisi erittäin suuria vaikutuksia jäsentemme lisäksi koko yhteiskuntaan ja jopa professiomme luottamukseen. Kolmas merkittävä tulevan vuoden sisällä oleva asia ovat vaalit – hyvinvointialueiden valtuuskuntien vaalit. Nämä järjestetään hyvin todennäköisesti ensimmäistä kertaa tammikuussa 2022, jos SOTE-uudistus läpäisee eduskunnan, miltä tällä hetkellä näyttää yhä paremmin. Hoidon tasapuolinen saaminen ei ole Suomessa mitenkään itsestään selvää, vaan eri alueet sekä eri potilasryhmät ovat vähintään jonkin verran eriarvoisessa asemassa. Yksi ryhmä, joka on erityisen syrjässä, ovat päihdeongelmaiset henkilöt. Jos tarkastellaan esimerkiksi korvaushoidon kattavuutta tällä hetkellä, voidaan todeta 80% potilaista olevan vailla tieteellisesti tehokkaaksi hoidoksi osoitettua hoitoa (Rönkä ym. Duodecim 2020;136(8):92735). Siis neljä potilasta viidestä ei saa näyttöön perustuvaa hoitoa Suomessa! En usko minkään muun sairausryhmän olevan näin huonossa tilanteessa syrjityn. Tällaisten epäkohtien saattaminen kuntoon on uusille Hyvinvointialueilla keskeistä. On tärkeää, että moni meistä olisi vaikuttamassa joko valtuustossa tai hallinnossa tekemässä päätöksiä haavoittuvien ihmisryhmien hyväksi. Huolimatta merkittävistä yhteiskunnallisista asioista ajattelen, että yksi seuran tärkeimmistä tehtävistä tänä aikana on luoda yhteyttä seuran jäsenten ja jäsenryhmien välille. Seurana olemme ottaneet jo merkittäviä askeleita tämän suuntaan pyrkimällä tehostamaan paikallistoimintaa ja tuomaan ihmisiä lähemmäs toisiaan. Etäteknologia mahdollistaa näin COVID-aikaan yhteyden kokemista eri puolilta Suomea, mutta uskon, että paikallinen yhteys ja pitkät ystävyyssuhteet, joita seuran toiminnassa muodostuu, ovat äärimmäisen merkittäviä useimpien jäsentemme kannalta. Toivoisin, että meistä mahdollisimman moni löytäisi seuran kautta yhteyteen toisten kollegojen kanssa ja voisimme myös siten vahvistua yhteisestä uskostamme. Yhteyden tarve nousi selvästi esiin jäsenkyselyssä (kiitos kaikille vastaajille!). Yhteyden kokemien edistäminen tulee olemaan keskiössä tulevat vuodet. Siunattua kesää kaikille! Markus Partanen seuran puheenjohtaja