Yhteys koronankin aikana - vastalääkettä pelkoon

SKLS:n kevätpäivien 2021 aamupäivän teema oli liiankin lähellä oleva aihe.

Puheenvuoroissa kuultiin miten eri maissa ja kulttuureissa yhteyden säilyttäminen on onnistunut korona-aikana; miten erilaisuus vaikuttaa ja miten haasteita on ratkaistu. Puheenjohtaja Markus Partanen esitteli puheenvuorojen pitäjät. Raimo Goyarrolan, katolisen kirkon ylivikaarin, lääkärin ja teologin, Sachdeva Gayan, Helsingissä asuvan kenialaissyntyisen yleislääkärin; pastori Bishnu Pandayn Tansenista, Nepalista ja kuudennesta tiedekunnasta Ruotsista vastavalmistuneen Fanni Koivusaaren.

Hengellisen yhteyden säilyttäminen entistä tärkeämpää

Tri Goyarrola aloitti kertomalla olevansa baski ja suomalainen, pappi ja lääkäri. Hän kiinnitti huomiotamme siihen, miten pandemia on yhdistänyt meitä. Yhtäkkiä se, mitä sinä tai te teette vaikuttaakin minuun ja kaikki pelkäämme, toivomme, eristämme itsemme – yhdessä, samanaikaisesti. Monet asiat saavat myös hengellisen merkityksen ja pakottavat pohtimaan elämää ja kuolemaa uudella tasolla, myös käytännöllisellä. Tri Goyarrola muistutti meitä siunauksistamme Suomessa: mm. hyvästä luottamuksesta hallintoon, kansalaisten yleisestä tottelevaisuudesta jne.

Katolinen kirkko on ylläpitänyt pienten ryhmien messuja, hengellistä hoitoa ja yhteyttä, koska se on nähnyt tämän erittäin tärkeänä. Hän kertoi myös kotimaansa, Baskimaan kulttuuripiirteistä ja poliittisista paineista. Baskimaassa perhe laajemmin käsitettynä on keskeinen, ja sosiaalinen verkosto on tiivistynyt pandemian keskellä ja esim. nettikokoukset lisääntyneet. Tri Goyarrola muistutti lopuksi siitä, että paluuta entiseen ei ole ja toivoi, että lisääntynyt yhteys ja hengelliset ulottuvuudet saisivat jatkossakin enemmän painoarvoa.

Harventuneet kohtaamiset entistä syvällisempiä

Sain ilon haastatella tri Sachdeva Gayaa. Hän pohti mm. sitä, miten yhteys on kärsinyt. Kirkko ja jumalanpalvelus on Keniassa perinteisesti koko päivän kestävä tapaamispäivä myös toisten kotona kirkon jälkeen, yhdessä ateriointi jne. Tässä on todella ollut vaikeuksia, kun ei enää voi tai saa tavata. Toisaalta yhteyttä on opittu arvostamaan, kun sen eteen on ollut ponnisteltava. Keskustelut ja kohtaamiset ovat muuttuneet syvällisemmiksi, koska niitä ei enää voikaan pitää itsestään selvyyksinä.

Monet ovat myös päättäneet panostaa kohtaamisiin ja ihmissuhteisiin enemmän. Miten teemme sen todemmaksi, että kuulumme samaan Kristuksen ruumiiseen, on mietittävä. Osaamme myös rukoilla toistemme puolesta viisaammin, jos tiedämme, minkälaisten haasteiden kanssa läheinen kamppailee. Meidän tulee myös kertoa, että rukoilemme toistemme puolesta. Tri Gaya kertoi, miten saattoi pitää videokokousta sisartensa kanssa: toinen Kannelmäessä ja toinen Nairobissa. Kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla näistä teknisistä mahdollisuuksista, joita ei aiempien pandemioiden aikana ole ollut, hän huomautti.

Olisi helpompaa tukea toisiamme, jos ensisijaisesti olisimme veljiä ja sisaria Kristuksessa ennen kuin olemme työtovereita.

Pohdimme myös, miten tukea ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä ja hoitajia Suomessa. Tri Gaya totesi, että erilaisia paineita kelvata, osata, pärjätä on heillä paljon. Kristityt sisaret ja veljet samoissa ammateissa voisivat todella tukea. Olisi helpompaa tukea toisiamme, jos ensisijaisesti olisimme veljiä ja sisaria Kristuksessa ennen kuin olemme työtovereita. Monilla ulkomaalaistaustaisilla on hyvin pienet sosiaaliset ympyrät. Miten voisimme ottaa nämä kollegat, veljet ja sisaret mukaan yhteyteemme? Sitä kautta voisimme tukea ja palvella myös muita ulkomaalaistaustaisia kollegoita. Päädyimme siihen, että voisimme kokoontua rukoilemaan. Se voisi olla alku.

Nälkäiset tarvitsevat ruokaa

Pastori Bishnu Tansenista, Nepalista kertoi sulkutoimenpiteiden vaikutuksista ja kuinka seurakunta ponnisteli mm. jakaakseen ruoka-apua vaikeassa tilanteessa oleville. Sulut ovat vaikeuttaneet ihmisten elämää monella muullakin tavalla. Sosiaalinen eristäytymien on ollut hankalaa, koska se poikkeaa normaalikäytännöistä. Perheet ovat enemmän olleet vain yhteydessä keskenään. Koronatartunnat ovat etäännyttäneet ihmisiä: tuonne ei uskalla enää mennä, kun siellä on koronaa.

Pienet kotiryhmät ovat tulleet yhä tärkeämmäksi myös uskon tukemisessa. Perheet ovat paremmin oppineet tuntemaan ja tukemaan toisiaan. Monet ovat myös tulleet hengellisesti nälkäisiksi ja etsineet enemmän hengellistä yhteyttä, Jumalaa, Raamatun lukua jne. kasvaakseen. Katumusta ja parannuksen tekemistä on myös ollut paljon enemmän. Tämä on johtanut siihen, että saarnat ovat muuttuneet syvällisemmiksi. Myös hengellinen nälkä sekä seurakunnassa että pastoreissa on kasvanut. Jumalanpalveluksiin on sitten alettu etsiytyä enemmän ja kristittyjen kokoontumiset ovat keränneet lukuisampia ihmisiä.

Seurakunta on siellä, missä kristityt

Fanni Koivusaari, vastavalmistunut kollega Ruotsissa kertoi, miten kokoontumiset ja jumalanpalvelukset rajoitettiin keväällä 2020. Monet jumalanpalvelukset ja pienryhmät siirtyivät Zoomiin. Syksystä 2020 siirryttiin uudestaan etäyhteyksiin. On konkretisoitunut se. että seurakunta on siellä, missä kristityt ovat, ei kirkossa. Lähipiirin kanssa yhteys, rukous- ja ylistyshetket ovat tulleet tärkeiksi. On myös pyritty ottamaan mukaan muita, yksin jääneitä.

On todettu, kuinka yhteys myös etänä kantaa ja on merkityksellistä. Yhteys kotimaahan on ollut rajoittunutta ja myös koti-ikävää on tuntenut, kun ei ole päässyt tapaamaan. Kiitollisuutta on mm. videopuheluista, ja yhteisestä rukouksista.

Korona-aika on ollut suuri kriisi, joka lupaa kysymättä on tunkeutunut meidän elämäämme monin tavoin. Koronakriisi ei ole poistanut käskyä välittää rakkautta eikä käskyä olla valo.

Tri Koivusaari totesi, että eroja Suomen ja Ruotsin välillä näkyy mm. rajoitusten ja ohjeiden noudattamisessa. Korona-aika on ollut suuri kriisi, joka lupaa kysymättä on tunkeutunut meidän elämäämme monin tavoin. Koronakriisi ei ole poistanut käskyä välittää rakkautta eikä käskyä olla valo. Tärkeimpiä keinoja on pitää yhtä, olivatpa muodot mitkä tahansa. Me tarvitsemme yhteyttä, koska siinä me tulemme kannetuiksi ja ravituiksi ja muistutetuksi siitä, että kaikki on Jumalan käsissä.

Klo 19.00 rukoushetki

Viimeisen puheenvuoron piti tri Mark Pickering Englannista. Hän on Christian Medical Fellowship’in (CMF) toiminnanjohtaja. Järjestö on joutunut paljon pohtimaan, miten yhdistää ja tukea kristittyjä lääkäreitä ja hoitajia näissä muuttuneissa olosuhteissa. Hän esitteli mm. Covid 1900 rukoushetken, jota he pitivät joka arki-ilta klo 19.00 pandemian alkuvaiheessa. Hengellistä apua annettiin tukipuhelimessa. Uusia tilaisuuksia on tullut. Kansallisen terveyspalvelun (NHS) kristittyjä johtajia on kutsuttu yhteen nettikokoukseen, koska johtajat ovat olleet todella kovan paineen alaisia. Tämä kokous osoittautui hyvin hedelmälliseksi ja johtanee uuden verkoston syntyyn.

Etäyhteyksien kautta on myös kyetty tukemaan ulkomailla olevia jäseniä.

Eettisiä ongelmia on jouduttu kohtaamaan. Pandemian aikana mm. mahdollistettiin itse tehty etäabortti kotona. Tämä oli tarkoitettu tilapäiseksi ja CMF on vastustanut tämän jatkamista. Naiset voidaan pakottaa aborttiin täten, he voivat olla kivuissa, vuotaa runsaasti jne. CMF ei ole pitänyt tätä eettisenä.

Kansainvälinen kristittyjen lääkäreiden ja hammaslääkäreiden liiton (ICMDA) toiminta on kokenut monia haasteita. ICMDA:n sivuilta (https://cmda.org/) löytyy webinaareja ja kirjoituksia. Etäyhteydet ovat auttaneet monia tapaamaan ja yhteyksiä on syntynyt. Eettiset kysymykset ovat yhteinen haaste koskien mm. elämän alkua ja loppua sekä seksuaalisuutta. Etäkokouksissa näitä on pohdittu eurooppalaisella tasolla.

Yhteinen missiomme pysyy samana, mutta strategiaa pitää sopeuttaa olosuhteisiin!

Merja Kallio