Klubilehti 1/2024

HELSINGIN KLUBITALON KLUBILEHTI

Elinikäinen oppiminen

Ei oppi ojaan kaada, sanotaan Ei varmaankaan, jos se on tarkoituksen mukaista eikä kuormita liikaa. Nykyään tarvitaan työelämää varten monenlaista koulutusta, ehkä useampikin tutkinto elämän aikana Opiskelusta ei kuitenkaan saa tulla itsetarkoitusta ja sen tulee antaa tukea myös muille elämän alueille

Oppiminen on elämänasenne. Kun kulkee tuntosarvet herkkänä, ympäristöään havainnoi tarkasti. Tällaisesta seurailusta voi olla hyötyä. Esimerkiksi kamera kulkee helposti mukana

Oppimisen keinot ovat moninaiset, joista tunnetuimpia ehkä kertaus Täytyy saada aikaan muistijälkiä. Jokaisella on vahvat puolensa, joiden avulla parhaiten omaksuu asioita Yhdelle tapa on kuulemalla, toiselle näkemällä, kolmas onnistuu etupäässä käytännössä tekemällä. Riittävä uni on myös hyvin tärkeä oppimisen kannalta.

Jos ei tiedä jotakin, voi kysyä tietävämmältä, osaavammalta. Nykyään se usein tarkoittaa nettiä: googletetaan tai kysytään ChatGPT:ltä eli keskustelevalta tekstipohjaiselta tekoälyltä.

Kuvankin voi luoda tekoäly DALL-E 3:a käyttämällä. Toivon mukaan ympärillä on myös ihmisiä: lihaa ja verta. Tämä toteutuu Klubitalolla, jossa pyritään saamaan jäsenten vahvuudet esiin

Meihin on sisäänrakennettu kykyjä, jotka tarvitsevat vain suotuisan kasvuympäristön, kuten vaikkapa opinahjon päästäkseen oikeuksiinsa. Jokainen saakoon lahjansa käyttöön itsensä ja toisten hyväksi

Teksti: Liisa Ruotoistenmäki

Kuva: Kati Sutela

Kannen kuva: Katja P

Sisältö

Pääkirjoitus: Elinikäinen oppiminen 2

Luova piirustus 4

Viulua ja shakkia 5

Taideterapia 6

Hiisi 7

Yliopisto-opinnot 8

Erilaisia oppimistyylejä 9

Kansainväliset opinnot potilasjärjestössä 10

IT-tukihenkilömme Nico 11

Autokouluun keski-iän kynnyksellä 12

Kohti työtä -kurssi 14

Tekoälyn vallankumous 15

Klubi-info 16

LUOVA PIIRUSTUS

Olin työväenopiston kurssilla syksyllä 2023. Kuten nimestäkin voi päätellä, meno oli todella ”luovaa”. Teimme metsä-, eläin-, alastonmalli-, asetelma- ja muotokuva-aiheisia piirustuksia ja maalauksia. Välineinä käytimme mm. hiiltä, öljypastelleja, nestemäisiä tusseja ja akvarellivärejä. Opetus oli niin ennennäkemättömän tehokasta, että oli melkein pakko oppia jotakin. Opiskelijoiden teokset olivat todella hienoja ja saimme kiittävää palautetta loppunäyttelyssä. Kannatti olla mukana.

Viulua ja shakkia

Viulua ja shakkia yhdistää ainakin se, että molemmissa lajeissa on ollut ja on ihmelapsia. Itse en lukeudu näihin, mutta olen ollut tavallaan ihmelapsi viulussa siinä mielessä, että aloitin viuluopinnot “vasta” 15-vuotiaana. Tuolloin minulle sanottiin, että siinä iässä ei opita viulua enää. Pidin kuitenkin pääni ja sain kuin sainkin viulun. Ensimmäinen opettajani oli sikäli kehno, että hän ei osannut edes näyttää, miten viulua pidetään. Minulla on ollut lukuisia opettajia matkan varrella, mutta varsinaisesti aloin harjoitella viulua n. 10 vuotta sitten. Siihen asti kävin vain soittotunneilla enkä harjoitellut kotona juuri laisinkaan. Samoihin aikoihin menin Työväenopiston viuluryhmään, ensiksi tasolle kaksi ja nykyään soitan ylimmällä, 4. tasolla. Viimeisimmäksi pääsin tänä syksynä Metropolia AMK:n pedioppilaaksi. Sain taas uuden opettajan, joka opettaa taas toisesta näkökulmasta kuin edelliset

Shakkia aloin pelailemaan elokuun lopussa. Ostin jopa aihetta käsittelevän kirjan, joka on tosin vaikealukuinen. Ensin pelasin tietokonetta vastaan aloittelijan tasolla, sitten helpolla, minkä jälkeen keskitasolla, viimeisimmäksi tasolla vaikea (olen ylpeä siitä, että tätä kirjoittaessani pelasin tasapelin tällä tasolla). Lisäksi olen pelaillut Klubitalon väen kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Viulu ja shakki täydentävät toisiaan sikäli, että molemmat opettavat analyyttiseen ajatteluun ja kärsivällisyyteen. Suunnitelmissani on mennä joku päivä shakkikerhoon pelailemaan.

Viereinen kuva on luotu Canvan tekoälysovelluksella

Juha Näres

“Text to image”

Taideterapia

Meidän maailma...

Mun joka puolelta tulee eilen ratkaistavaksi tarkoitettuja viestejä tänään. Mulla ei oo aikaa ja mun aivot on jo finaalissa. Aistitkin on tiukassa tukossa. Kuulemma kun mä väsyn, mun asennekin on väärä.

Mulla on vaikea aivovamma ja dystymia, tarkottaa toistuvia depiksiä läpi elämän. Mä tuijotan välillä tyhjää kun mä katson sua silmiin, mä sivallan sanalla kun sä toivotat hyvää huomenta. Mä en välitä, mä en osaa käyttäytyä kuten muut.

MUTTA...

Mitä vähemmän mä ponnistelen, sitä enemmän mä saan aikaan. Muuten tuntuu et aina pitäs ponnistella ja silti käten jää mätä kara. Vaik sä jätit sen ompun lihan siitä ympäriltä syömättä.

HALUUX...

Vastutuskykyä paremmaksi?

Kivut vähemmälle ?

Vähemmän solutason tulehduksi ?

Enemmän positiivisia tunteita ?

Masennusta, ahdistusta ja stressiä vähemmälle ? Sosiaalisia suhteita paremmiksi ?

Enemmän tunneälyä ?

Enemmän myötätuntoa ja kykyä toisen asemaan asettautumiseen ?

Yksinäisyyttä tai sen tunnetta vähemmän sun elämään ?

Parempaa itsehillintää ?

Haluutko tutkia, kuka sä oot ?!

Elän tässä ja nyt, meditoin, mietin Mä voin ihan hyvin siirtää mieleen tulevia juttuja miettimisen ajaksi, ne ehtii myöhemminkin Tärkeetä on se, että meditoin säännöllisesti, eikä mitään aikaa voi muuten ees asettaa, joku miettii aamulla heti herättyä joku iltpäivällä. Jotta saan kaikki hyödyt irti, pyrin 20 minuuttiin. Eikä sängyllä, sit tulee helposti päiksyteltyä.

Lisäksi, mä maalaan, tuherran, soperran ja luen runoja, mietin muotoja, käyn brutaaleissa näyttelyissä, tanssin teosteni (HA !) päällä, soitan täysii punkkia kovalla tuntikausilla, luon ja antaudun siihen, tekemiseen. Ja jaksan taas elää kela-elämääni.

Taideterapiassa muodolla ja kuvilla ei oo merkitystä. Ei oo mitään maalia, tärkeintä on se et tekee. Jokainen mun tekele on täydellinen hetken ja ajatusten sekamelskan kuvaus. Värit vaikuttaa voimakkaasti. Mä teen lyijäreillä, koska mulla on sokeritoukan itsetunto. Saa kummata veks ja kirjottaa siihen lopulta kauppalistan. Tai vekseli, ihassama. Tulee käytyä tunnetiloja läpi, raivottua paperille, rakastuttua taas, kerrottua omaa tarinaa, vierailtua menneisyydessä ja tulevaisuudessa tekemisen lomassa. Taideterapia on nimenomaa eheyttävää. Toki tekeleissä voidaan hakea tasapainoa, mut on tullu sen verran reivattua et taitaa tulla sitä paperille entistäkin enemmän, vieläkin. Ja elämähän on aaltoliikettä, niin mun työtki (maailman helpoin työ !!)

ANNA MEDITAATIOLLE JA TAIDETERAPIALLE MAHDOLLISUUS TEHDÄ SUT EHEÄKSI - KIELONNE

Hiisi

Hiisi ja sen apulaista viisi

siitä syntyi soljuva biisi kompissa Iki-Turso oiva basistina Ahti on soiva veden kansan soitannon mahti

bändi tämä ei sorru sahtiin kun basistina on raitis Ahti

ja soitto nousee ylös tähtiin

Aallottaren työ soiton tahti

laulajan vedenneito Siiri

kitaralla sooloilee Näkki äkkiä soitto hurja lähti

S. Männynsalo

Kuva : DALL-E3

YliopistoYliopistoYliopisto-

Yliopistossa opiskelu vaihtelee kovasti oppiaineesta riippuen. Itse valitsin pääaineekseni vieraan kielen, koska se kiinnosti minua ja tuolloin ajattelin, että siltä alalta työllistyisi paremmin kuin taiteen tutkimuksen alalta, joka myös kiinnosti. Eri tiedekunnissa opinnot eroavat toisistaan esimerkiksi niiden käytännönläheisyyden ja työllistymisen todennäköisyyden suhteen.

opinnot opinnot opinnot

“Sisu” on yliopiston opintotietojärjestelmä, jossa mm. suunnitellaan kunkin jakson lukujärjestys. Opiskelija voi joissain opintosuunnissa laatia ne tosiaan itse, mikä on sitä “akateemista vapautta”. Sisu-työpajassa saa asiantuntevaa apua sitä tarvitessaan.

Yliopisto-opinnot vaativat vastuun ottamista ja itsenäistä työskentelyä. Lahjakkuudella voi pärjätä aluksi, mutta viimeistään opintojen edetessä ahkeruus on tärkeämpää. Jotta opinnot etenisivät aikataulussa eikä jäisi ajelehtimaan, kannattaa hankkia tuttavuuksia samaan aikaan aloittaneiden opiskelijoiden parista. Kanssaopiskelijat osaavat hyvän seuran lisäksi usein auttaa saamaan vastauksen mieltä painaviin käytännön ongelmiin.

Yksi yliopisto-opintojen hyvä puoli on opiskelijaravintola Unicafe. Niitä on kaikkiaan 18 ja siellä syö monipuolisesti. Vegaaninen lounas maksaa 2.85€, muut lounaat 2.95€.

Yliopistolla kannattaa myös aktiivisesti hakeutua sosiaalisiin kontakteihin. Niin voi tehdä esimerkiksi ainejärjestöissä, osakunnissa sekä erilaisissa harrastuskerhoissa, joita on paljon Martta-kerhosta kuoroihin ja urheilukerhoihin. Myös Unisportissa voi liikkua vapaa-ajalla edullisesti.

Varsinkin massaluennolla ei ole tavatonta, ettei luennon aikana tule puhuneeksi kenenkään muun opiskelijan kanssa. Ryhmässä ja sosiaalisissa tilanteissa kannattaakin itse tehdä aloite. Toisaalta jos tahtoo olla luennolla rauhassa, sekin varmasti onnistuu.

Päivi

Erilaisia oppimistyylejä

VARK oppimisteorian on kehittänyt kasvatustieteilijä Walter Burke Barbe, sekä myöhemmin opettaja Neil Fleming

Jokaisella on jokin

vallitseva oppimistyyli

1) Auditiivinen = oppii parhaiten kuuloaistin avulla

2) Visuaalinen = oppii parhaiten näköaistin avulla

3) Kinesteettinen = oppii parhaiten tuntoaistin avulla

4) Lukija-kirjoittaja = oppii parhaiten lukemalla ja kirjoittamalla

Jos olet visuaalinen, hyödynnä opiskeluaineiston lukemista ja silmäilyä, kaavioita, kuvia sekä symbolein ja värein höystettyjä miellekarttoja ym. Luo vahvoja näkömielikuvia opittavista asioista.

Lukija-kirjoittaja oppii parhaiten tehdessään muistiinpanoja ja lukiessaan niitä. Tämän oppimistyylin omaava oppija lukee tekstiä sana kerrallaan hyvin tarkasti, kun taas visuaalinen oppija voi vaan selata kirjaa ja muistella tekstin muodon ja kuvienperusteellakirjansisältöä.

Jos olet auditiivinen, ota luennoista kaikki irti, keskity kuuntelemaan, kysele. Tarkkaile erilaisten taustaäänien (esim. musiikin) vaikutusta oppimiseesi. Kokeile myös opittavien asioiden kertaamista ääneen puhumalla.

Joillekin on tärkeää käden kautta tuleva tieto; tällaisia oppijoita sanotaan taktiilisiksi. Silloin on tärkeää tehdä muistiinpanoja. Piirtely ja esineiden näpräily tai kädessä pitäminen voivat auttaa keskittymään.

Vallitsevan tyylinsä lisäksi jokainen käyttää jossain määrin muitakin oppimiskeinoja.

Kansainväliset opinnot

potilasjärjestössä

Ystäväni houkutteli loppuvuodesta 2022 minua hakemaan Myeloma Patients Europe -potilasjärjestön vuoden kestävään Advocacy Development Program -koulutusohjelmaan. Tämä ystäväni on toistaiseksi ainoa kyseisen koulutusohjelman suorittanut suomalainen

Koulutus käsittelee sairastamaani parantumatonta plasmasolusyöpää, multippeli myeloomaa. Tarkoituksena on valmistaa koulutusohjelmassa mukana olevia erilaisiin vaikuttamistehtäviin esimerkiksi paikallisissa potilasjärjestöissä, sairaanhoidossa ja lääketutkimuksissa. Saamme perustietoa sairaudesta, sen syistä, hoidoista, lääkityksestä, lääkkeiden kehittämisestä ja käyttöönhyväksymisprosesseista

Koulutusohjelmaan haettiin täyttämällä englanninkielinen hakemus ja kirjoittamalla maksimissaan 500 merkkiä pitkä motivaatiokirje.

Tämän jälkeen seurasi tunnin mittainen virtuaalisesti järjestetty haastattelu, jossa koulutuksen järjestävän potilasjärjestön kaksi työntekijää kävivät keskustelun hakijan kanssa –tietenkin englanniksi Koulutusohjelmaan hyväksyttiin seitsemän henkilöä eri puolilta Eurooppaa. Muita suomalaisia ei ole mukana.

Sisältönä on kaikkiaan viisitoista virtuaaliluentoa, joihin jokaiseen liittyy ennakkomateriaali, johon täytyy perehtyä ennen luentoa. Ennakkomateriaalit ovat lähes poikkeuksetta olleet lääketieteellisiä tutkimusartikkeleita, tietenkin englanniksi Myös luennot ovat englanniksi Osa luennoitsijoista on puhunut hyvinkin epäselvästi, mistä on ollut hyvin vaikea saada selvää.

Jokaisen luennon jälkeen täytyy suorittaa tentti osioon liittyvästä ennakkomateriaalista ja pidetystä luennosta. Tentin jälkeen on annettava myös arvio osion materiaaleista ja opetuksesta Tätä evaluaatiota ei pisteytetä, kuten tenttejä

Viidentoista osion lisäksi opintoihin on kuulunut osallistuminen European Hematology Association -yhdistyksen järjestämään viisipäiväiseen konferenssiin Frankfurtissa, Saksassa. Tämä he-

Opiskelutovereitani, kurssisihteeri sekä yksi opettajamme Frankfurtissa.

matologian alan konferenssi sisälsi paljon luentoja, paneelikeskusteluita sekä laajan tutkimustyöesittelyn julisteiden muodossa. Konferenssin jälkeen olen ollut huomattavan paljon tietoisempi myelooman hoidon tuoreimmista lääketutkimuslinjoista ja niiden tuloksista.

Opinnot ovat olleet todella antoisia ja sisällöltään mielenkiintoisia, mutta samalla erittäin haasteellisia. Kirjoitettuani hakemuksen koulutukseen ystäväni yllyttämänä, en tiennyt mihin ryhdyin. Nyt miettisin toisenkin kerran ennen hakemuksen kirjoittamista. Tätä lehtijuttua kirjoittaessani olen saanut suoritetuksi neljätoista osiota viidestätoista. Viimeinen tentti evaluaatioineen sekä koko kurssin evaluaatio ovat ainoat puuttuvat osat opinnoistani Vuoden lopussa olen toinen suomalainen tämän koulutusohjelman suorittanut henkilö Ensi vuoden jälkeen meitä pitäisi olla neljä

Pauli Löija

IT-tukihenkilömme Nico

It-tukihenkilö Nico, 24, on työskennellyt Helsingin Klubitalolla viime heinäkuusta asti. Hän pitää huolta talon tietotekniikasta. Jäsenet saavat ilmaista opastusta tietokoneiden ja puhelimien kanssa. Nico yrittää myös tukea ihmisiä, jotta heille tulisi rohkeutta toimia itse koneiden kanssa. Joskus ihminen voi löytää ratkaisun ongelmaan, mutta ei osaa tulkita vastausta. Kieli on liian vaikeaa hänelle. Nico auttaa myös tulkitsemisessa. Lisäksi Nico ohjaa tietotekniikkakurssia, jossa käsitellään tietotekniikan perusjuttuja.

Nico kiinnostui tietotekniikasta yläasteella. Hän alkoi oma-aloitteellisesti neuvomaan opettajia. Lukion jälkeen Nico opiskeli Business Collegessa datanomiksi. Hän kuitenkin sanoo, että tietotekniikka-alalla pitää opiskella koko ajan lisää. Jos ei opiskele koko ajan, niin putoaa kelkasta. Lisäksi hän oppii itsekin lisää, kun selvittelee eri ihmisten erilaisia ongelmia.

Nicon tie Klubitalolle kulki Suomen diakoniaopiston kautta. Hän oli siellä työkokeilussa ja vapaaehtoisena.

Etsivä nuoriso-ohjaaja tiesi kertoa Klubitalosta Nico tuli tutustumaan paikkaan Hän piti heti Klubitaloa hyvänä paikkana

Nicon mielestä hänen työssään parasta on ihmiset Klubitalolla ei tarvitse esittää mitään, vaan voi olla oma itsensä Nico sanoo: ”Tulin paikalle ja kaikki ottivat hyvin vastaan” Nicon mielestä parhaita hetkiä hänelle ovat ne hetket, kun onnistuu auttamaan toista ja näkee, että toinen on ilahtunut

Kaikista haastavinta työssä ovat tilanteet, joissa Nico ei löydä ratkaisua Hän haluaisi, että voisi auttaa kaikkia Nicolla on taipumusta perfektionismiin Onneksi melkein aina löytyy ratkaisuja ja vastauksia ongelmiin

Nico harrastaa musiikkiin liittyviä asioita Hän soittaa pianoa, ukulelea ja bassoa Hän myös tanssii jonkin verran Lisäksi hän harrastaa kaikenlaista tietotekniikkaan liittyvään, kuten pelaamista Hän työskentelee kolmena päivänä viikossa eli keskiviikosta perjantaihin. Hän toivoo, että jäsenet tulisivat rohkeasti kysymään neuvoa. Nico ei tiedä vastauksia kaikkiin ongelmiin, mutta hän on valmis etsimään vastauksia. Nico sanoo: ”Tyhmiä kysymyksiä ei ole.”

Teksti: Petra

Kuva: DALL-E3

Autokouluunkeski-iän kynnyksellä

Nuorempana mietin usein ikääni suhteessa tekemisiini Kun aloitin opiskelut yliopistossa 22-vuotiaana, ajattelin olevani ”tosi vanha fuksi”. Joitakin harrastuksia jäi tuolloin myös aloittamatta, koska ajattelin olevani niihin liian vanha. En voinut esimerkiksi aloittaa tanssiharrastusta, koska en ollut koskaan aikaisemmin tanssinut En muista hassun päättelyketjuni logiikkaa kovinkaan tarkasti, mutta todennäköisesti se liittyi jotenkin nolostumisen tunteeseen ja siihen, että en halunnut paljastua aloittelijaksi. Vertasin itseäni muihin, mikä on kai siinä iässä melko tavallista.

Onneksi ikä tuo armollisuutta ja suhteellisuudentajua. Kolmenkympin jälkeen turha vertailu alkoi rapistua ja keskityin muiden tekemisten sijaan enemmän omaan tekemiseeni ja omaan polkuuni. Tämä oli vapauttavaa ja laajensi näköpiiriä ja mahdollisuuksia. Kaikenlaista kannattaisi ainakin kokeilla.

Ajatus ajotaidon hankkimisesta oli kytenyt minussa ainakin kymmenen vuotta, mutta muut asiat olivat aina kiilanneet edelle. Pandemia-aikana ajotaidottomuus kuitenkin konkretisoitui ja alkoi ärsyttää. Olisin niin mielelläni vuokrannut monen muun lailla auton ja lähtenyt retkeilemään kotimaassa. Suomi on iso maa ja esimerkiksi moniin luontokohteisiin ei yksinkertaisesti pääse ilman autoa.

Siispä tuumasta toimeen, viime vuoden alussa päätin vihdoin ja viimein ilmoittautua autokouluun.

Heidi auton ratissa

Vaikka en 39 vuoden ikääni paljon nolostellutkaan, tulin siitä kuitenkin uudella tavalla tietoiseksi aloittaessani autokoulun. Pohdin vaikuttaisiko se opetukseen tai oppimiseeni. On ihan faktaa, ettei reaktionopeuteni ollut enää 18-vuotiaan tasolla, mutta toisaalta vahvuutenani oli iän tuoma harkitsevuus ja vastuuntunto. Ajaminen jännittikin alussa hyvin paljon, koska olin hyvin tietoinen turvallisuudesta ja toisaalta niistä virheistä, joita huolimaton ajaminen saattaisi aiheuttaa. Erityisesti suurilla nopeuksilla ajaminen tuntui hyvin pelottavalta. Muistan kuinka ensimmäisessä moottoritieajossa puristin rattia rystyset valkoisina ja olkapääni olivat korvissa. Ajo-opettajani kehotuksesta pyrin vain hengittämään syvään ja rentoutumaan tilanteessa mahdollisimman paljon. Ajotuntien karttuessa myös varmuus kasvoi ja sitä kautta onneksi myös jännitykseni lieventyi, tämä vahvisti itseluottamustani omaan oppimiseeni.

Ajokokeeseen uskaltauduin vasta ylimääräisten ajotuntien jälkeen ja se meni kertaheitolla läpi. Olo oli tuolloin pökerryttävän onnellinen. Autokoulu oli kuitenkin ollut työn ohella suoritettuna aika rankka projekti, sekä ihan ajankäytöllisesti, mutta myös emotionaalisesti. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen ja jännityksen työstäminen vaati paljon mielikuvaharjoittelua ja itseni tsemppaamista. Sain onneksi paljon kannustusta lähipiiriltäni sekä Klubitalolta, mikä oli hyvin merkityksellistä ja auttoi haastavampien hetkien yli, kiitos siitä!

Uusien taitojen opettelu tekee hyvää aivoille ja mielelle monella tapaa. Itseluottamus karttuu, kun huomaa harjoittelun tuovan tulosta. Alussa jokainen on aloittelija ja on selvä, että asioita ei voi osata, jos niitä ei ole ennen harjoitellut. Oman osaamattomuuden tietoinen paljastaminen on kuitenkin lähtölaukaus oppimiselle. Osaamattomuus ei ole siis heikkous, vaan se antaa mahdollisuuden löytää ennennäkemättömiä horisontteja.

Opintovalmentaja Heidi

Kohti työtä -kurssi

Kävin viime syksynä ”Kohti työtä” -kurssin, jonka Helsingin Klubitalo järjesti jäsenilleen. Meitä oli alun perin kuusi jäsentä, joista viisi kävi kurssin loppuun. Kurssin vetäjinä toimivat työvalmentajat Birgit ja Susanna sekä opintovalmentaja Suvi. Kurssilla käytimme ”Työelämässä tarvittavia taitoja” -opasta ja ”Kohti Keikkatyötä”työkirjaa. Kurssi kokoontui kuusi kertaa, yksi kerta kesti 1,5 tuntia. Meillä oli paljon keskusteluja ja ne olivat yksi kurssin parhaista puolista

Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi aikataulun ja ryhmän säännöt sekä tutustuimme ”Työelämässä tarvittavia taitoja” -oppaaseen. Toisella kerralla aiheenamme oli Kuka minä olen ja mitkä ovat vahvuuteni ja tukiverkostoni. Kolmannella kerralla aiheena oli Jaksaminen, ajankäyttö, osaaminen ja oppiminen. Neljännellä kerralla käsittelimme työtä ja työn haasteita. Viidennellä kerran aiheenamme oli työhön valmistautuminen. Kuudennella kerralla mietimme mitä kurssin jälkeen.

Opin kurssilla paljon. Olin ajatellut, että haen jotain osaaikaista työtä. Kurssin aikana tajusin, että ajankohta ei ole hyvä. Minun pitäisi pudottaa painoa ja kohentaa kuntoa liikunnalla. Minulla on myös ollut vaikeuksia pitää kotia siistinä ja puhtaana. En luovu haaveesta saada osaaikainen työ, mutta sen aika on myöhemmin. Haluan ensin myös parantaa ruotsin ja englannin kielen taitoja. Lisäksi haluan parantaa digitaitojani.

Klubitalon järjestämät ”Kohti työtä”-kurssit ovat tarkoitettu kaikille niille, joita työelämän valmiudet kiinnostavat Kurssilla voit pohtia omaa elämäntilannettasi Sinulla on mahdollisuus saada tietoa työelämään liittyvistä aiheista. Lisäksi voit miettiä millaisia toiveita ja unelmia sinulla on. Lainaan Kohti keikkatyötä -kirjaa: ”Unelmamme on, että jokainen voisi toteuttaa itseään kykyjensä mukaisesti ja olisi arvostettu ja tasavertainen työkaveri.”

Petra

Tekoälyn vallankumous:

Mahdollisuudet ja haasteet

Tekoäly on vallankumouksellinen teknologia, joka tulee muuttamaan tapamme elää, työskennellä ja kommunikoida. Tartuimme heti kiinni tekoälyn mahdollisuuksiin ja pyysimme

ChatGPT:tä eli tekstipohjaista keskustelevaa tekoälyä tarjoamaan meille ajatuksia tästä aiheesta.

ChatGPT:n mukaan “tekoälyn vaikutukset maailmaan ovat moninaiset. Tekoäly voi auttaa esimerkiksi diagnoosien tekemisessä, lääketieteellisten kuvien analysoinnissa ja hoitosuositusten antamisessa. Se voi myös auttaa ennustamaan epidemioiden leviämistä. Tekoäly voi tarjota opiskelijoille personoitua oppimista ja antaa opettajille työkaluja oppimisenseuraamiseenjaparantamiseen.

Vaikka tekoäly tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia ja tehokkuutta monilla aloilla, sillä on myös haasteitajaeettisiäkysymyksiä,kutentietosuoja, automaation vaikutukset työpaikkoihin ja tekoälyn päätöksentekoon liittyvät läpinäkyvyyden puutteet. Siksi on tärkeää kehittää ja säädellä tekoälyä vastuullisesti, jotta sen myönteiset vaikutukset voidaan maksimoida jahaittavaikutuksiaminimoida.”

Yllä olevasta voimme huomata, että tämä tekoäly osaa olla myös kriittinen. Se ei kuitenkaan kehity, vaan on staattinen malli. ChatGPT:llä ei myöskään ole mielipiteitä eikä tunteita. Tosin, kun kysyimme yksinäisyyden kanssa selviämisesta, se vastasi lopuksi, että “Toivon sinulle kaikkea hyvää!”

Jatkossa on tärkeää, että tekoälyn kehitystä ja käyttöä säännellään ja valvotaan huolellisesti. Säilyykö tekoälyn ohjattavuus ihmisillä? Miten pidämme huolen tekoälyn eettisyydestä?

Vaikka tekoälyssä on haasteita, sen potentiaali on silti valtava. Se voi auttaa ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia, kuten esimerkiksi ilmastonmuutosta. Ihanteellisesti toimiessaan tekoäly voisi palvella ihmisen hyvinvointia ja edistää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.

Teksti: Katja, Kati S., ChatGPT

Kuva: DALL-E 3

helsinginklubitalo@eskot.org

Toiminnassamme korostuvat työ- ja opintopainotteisuus, hyvinvointi ja arjen hallinta.

Klubitalomme on auki ma-pe klo 8-16. Talokokoukset pidetään joka tiistai klo 14. Opinto- ja työvalmennusta saa ympäri vuoden. Tutustumaan voit tulla varaamalla ajan numerosta 09 72 88 550.

Helsingin Klubitalo kiittää lahjoituksista: Helsingin Kaupunginorkesteri Jokerit Fredan kukkaistori

Päätoimittaja: Anu Rautelin Toimitus, taitto, grafiikka: Helsingin Klubitalon viestintätyöryhmä Julkaisija: Etelä-Suomen KlubitalotESKOT ry 26. vuosikerta Klubilehdet löytää myös verkosta www.helsinginklubitalo.eskot.org www.issuu.com

SSN 1799-9626 (painettu) ISSN 2814-4422 (verkkojulkaisu)