eKlubilehti 3/2021 by Klubilehti

eKlubilehti 3/2021 XXV Vuosikerta - Helsingin Klubitalo

Yhteisöllisyydessä on voimaa!!

Pääkirjoitus

eilun vuoden aikana Helsingin Klubitalo on saanut neljä uutta työvalmentajaa – ja he ovat me: Katja, Hanna, Ville ja Heidi. Tervehdys meiltä teille kaikille! Moniin yhteisön jäseniin olemmekin ehtineet jo Teamsin ja Facebookin kautta tutustua, mutta osalle teistä olemme vielä tuntemattomia johtuen tästä erikoisesta poikkeusajasta. Normaalina aikana olisimme tutustuneet suureen osaan jäsenistöä kerralla, mutta nyt Klubitalon yhteisö on ollut kuin pala palalta avautuva lahjapaketti. Muutamien kuukausien työskentelyn jälkeen kokonaisuus on alkanut kuitenkin hahmottua ja olemme päässeet ihastelemaan klubimaailman eri muotoja, sävyjä ja syvyyksiä.

un meiltä pyydettiin pääkirjoitusta lehteen, pidimme palaverin keskustellaksemme ajatuksistamme uusina työntekijöinä. Jokaisella meillä oli kokemus etuoikeudesta saada aloittaa työskentely juuri täällä. ”Olo oli kuin lottovoittajalla!”, huudahti Ville muistellessaan ensitunnelmiaan Klubitalolla. Meistä kaikista oli hienoa aloittaa työ sellaisessa paikassa, josta olimme kuulleet paljon hyvää ja jonka toimintaan luotimme jo etukäteen.

ääkirjoituspalaverimme pääteemaksi ja punaiseksi langaksi, kaikkien ilon säikeiden keskeltä, nousi lopulta yhteisöllisyys. Aihe on meille jokaiselle kovin merkityksellinen. ”On hienoa olla osa yhteisöä, jossa diagnoosit eivät määritä ihmistä”, totesi Katja. ”Yhteisöllisyys on minulle todella tärkeä asia ja se, miten Klubitalolla yhteisöllisyys näkyy, on mielestäni todella upeata”, jatkoi Ville.

hteisöllisyys luo raameja, sekä antaa turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Parhaimmillaan yhteisö on enemmän kuin jäseniensä summa, ja tämä näkyy mielestämme erityisen hyvin juuri Klubitalolla. Meistä on hienoa, että saamme olla osa tätä kokonaisuutta ja rakentaa toimintoja rintarinnan teidän jäsenten kanssa. Olemme myös kiitollisia siitä lämmöstä millä meidät on otettu vastaan. Hanna totesikin osuvasti: ”olen ensimmäisestä päivästä lähtien tuntenut kuuluvani joukkoon ja tämä on paras työyhteisö, missä koskaan olen ollut töissä”.

hteisöllisyys vaatii myös työtä ja siihen liittyy arjessa haasteita. Miten jokainen saa olla turvallisesti oma itsensä, kun jäseniä on paljon ja persoonat ja temperamenttitasot erilaisia? Kuinka saamme muodostettua yhteisymmärrystä eri asioista ja millä tavoin mahdollisimman moni saisi äänensä kuuluviin? Näiden kysymysten kanssa yhteisömme työskentelee aktiivisesti ja on ollut hienoa seurata, miten notkeasti pystymme tarvittaessa muuttamaan toimintaamme.

ätä kirjoittaessamme on kesä vaihtunut syksyyn. Poikkeusajan ja etätöiden värittämien kuukausien jälkeen tuntuu hyvältä työskennellä jälleen fyysisesti Klubitalolla. Erityisen hienoa on ollut päästä tutustumaan myös teihin yhteisömme jäseniin, joita emme ole virtuaalimaailman kautta kohdanneet – nähdään siis talolla!! Mukavia syyshetkiä toivotellen, työvalmentajat Katja, Hanna, Ville & Heidi

Sisällys 4 Valokuvaharrastukseni 4 Standardit Klubitalomme kivijalka 4 Anoreksiasta 6-7 Klubitalomaista, osa 2 8-9 Taivaallinen maisema ja rauha Valamon luostarissa 10-11 Klubin monipuolinen kesätoiminta 12 Kaupunginpuutarha 13 Vaalikokemuksia 14-15 Kesäni veden äärellä 16-17 Lassen runoja ja kuvia 18 SATAKOLKYT -rannansiivoustalkoot 19 Hylje 20-21 Tale of Two Kings, osa 3 22 Minnan runoja 23 Liisan runoja 24 Kuppi 25 Liisan fingerporeja 26 Toiminnan tukeminen

Kannen kuva: Anu

Valokuvausharrastukseni 19.6.2010Kruununprinsessa Victoria ja Daniel kymmenvuotishääpäivä Olin hyvissä ajoin varaamassa paikkaa, seisoin kuusi tuntia paikallani rauta-aidan takana. Paikalla oli mieletön määrä ihmisiä, n. 250 000. Minulla oli tasan sekunnin sadasosa aikaa ottaa kuva hääparista ja vaunuista Nikonilla. Tätä kuvaa ei ole julkaistu aikaisemmin kuin nyt tässä Klubilehdessä. JVP

Standardit Klubitalotoiminnan kivijalka Standardit, eli tuttavallisemmin stanut, ovat klubitalotoiminnan kivijalka, eettinen pohja. Ne kumpuavat jäsenten tarpeista. Standardeja eli laatusuosituksia on alettu laatia 1970-luvulta lähtien samaan aikaan kun toiminta alkoi vähitellen laajentua USA:n ulkopuolelle. Kaikkien maailman Klubitalojen edellytetään hyväksyvän ne. Kahden vuoden välein standardeihin voi tehdä muutosehdotuksia. Clubhouse Internationalin komitea valitsee relevantit ehdotukset jatkokäsittelyyn. Klubitalojen maailmanseminaarissa käydään ehdotuksista yleiskeskustelua. Sen jälkeen Standards Review Committee tekee lopullisen päätöksen uusista muutoksista. Tämä komitea koostuu laatusertifikaatin saaneiden Klubitalojen jäsenistön ja henkilökunnan edustajista. Akkreditointia, eli standardien pohjalta tehtävää Klubitalojen laadunarviointia, on koronan tähden tehty etänä. Ennen sitä jäsenemme Pauli L. on toiminut aktiivisesti laadunarvioijana paikan päällä eri Klubitaloilla. Akkreditoinnissa perehdytään siihen, miten standardit ovat toteutuneet ja millaisen laatusertifikaatin Klubitalo saa Clubhouse Internationalilta. Standardikeskusteluja aletaan uudelleen viritellä talollamme. Niissä pohditaan yhdessä perustuksiamme ja niiden toimivuutta. Jokaisella klubitaloyhteisön jäsenellä on mahdollisuus tarttua mikrofoniin ja kertoa ajatuksensa ja mielipiteensä, vaikuttaa asioihin. Pauli L. ja Liisa R.

Anorexiasta Anorexian – laihuushäiriön – voi laukaista pieneltä, mitättömältä tuntuva seikka, esimerkiksi nuorelle tytölle lausuttu ajattelematon huomautus vartalon muodoista. Syyt tähän sairauteen eivät toki ole pelkästään ulkomuotoon liittyvät paineet vaan ihmisen tietyt persoonan piirteet ja henkilöhistoria altistavat sille. Täydellisyyden tavoittelija ja läheisiä, tärkeimpiä ihmissuhteita vaillinaisesti kokenut tai vaille jäänyt on vaaravyöhykkeellä. Ihminen tarvitsee monipuolista, riittävää ravintoa päivittäin. Eri asia on, jos ollaan paastossa. Se onkin oma lukunsa ja vaatii taitoa. Anorexiassa ollaan jatkuvassa aliravitsemustilassa, keho käy säästöliekillä – ”paastolla” ei ole loppua. Se riistäytyy käsistä. Oma sairastumiseni anorexiaan ajoittui aikuistumisen kynnykselle 12 – 13 vuoden ikään. Se naamioitui terveellisiin elämäntapoihin: juoksuharrastukseen ja terveelliseen ruokavalioon. Syömistä en koskaan kokonaan lopettanut. Olin aina muun perheen kanssa aterialla. Näin tilanteeni vakavuutta ei heti huomattu. Päästyäni hoitoon Lastenklinikalle lääkkeenä oli ravintoa, lisäravintoa – ja terapiaa. En ensin oikein uskonut, että nyt täytyy syödä. Mutta kun lääkäri sanoi, että laitetaan tippa, tajusin toden olevan kysymyksessä. Alkoi hidas toipuminen. Jos en olisi saanut käydä kerran viikossa yli vuoden kestävässä terapiassa, en varmaan olisi selvinnyt. Puhumalla selvisin. Käymällä elämääni rehellisesti läpi. Liisa R

Klubitalomaista, osa 2 Klubitaloja löytyy ympäri maailmaa. Tämä artikkelisarja kertoo maista, joissa on Klubitalo tai useampi. Maat esitellään aakkosjärjestyksessä neljä kerrallaan.

Etelä-Afrikan Tasavalta

Fountain House/South Africa 227 Lower Main Road/Observatory Capetown, South Africa 7925 Director: Rene Minnies Phone: 27 21 447 7409 27 Email: coordinator@fountainhouse. org.za

Etelä-Afrikka sijaitsee Afrikan mantereen eteläkärjessä. Suomi mahtuisi sen sisään kolme ja puoli kertaa. Maalla on kolme pääkaupunkia: lakiasäätävä pääkaupunki Kapkaupunki (3,5 miljoonaa asukasta), hallinnollinen pääkaupunki Pretoria (2 miljoonaa asukasta) ja oikeudellinen pääkaupunki Blomenfontein (750000 asukasta). Etelä-Afrikan sisällä sijaitsee Lesothon valtio. Maassa on 11 virallista kieltä, ja niiden lisäksi perustuslaki mainitsee vielä 14 muuta kieltä. Etelä-Afrikka on Afrikan mantereen taloudellisesti kehittynein valtio.

Kapkaupunki on yksi Etelä-Afrikan kolmesta pääkaupungista

Etelä-Korean Tasavalta Etelä-Korean Tasavalta sijaitsee Korean niemimaan eteläosassa. Se on yhteenlaskettuna Lapin ja Satakunnan kokoinen, mutta asukkaita on lähes 52 miljoonaa. Pääkaupunki Soulissa heistä asuu 10 miljoonaa. Maa on käytännössä sodassa pohjoista naapuriaan Korean Demokraattista Tasavaltaa vastaan. Maat ovat olleet aselevossa vuodesta 1953 lähtien. Pienestä koostaan huolimatta Etelä-Korea on maailman 13. suurin talous. Aasiassa sen edelle menevät vain Kiina, Japani ja Intia. Maassa on peräti 11 Klubitaloa.

Beacon

Phone: 82 53 628 5868 www.benest.co.kr

Chamsari

Phone: 82 51 544 0562 Website Address: www.chamsari.or.kr

Clubhouse Happy Together Phone: 82 32 545 7585 ww.clubhappy.or.kr

Life-nest

Phone: 8242 274 1982 www.life-nest.co.kr

NulPooRum

Phone: 82 31 373 1900 www.nulpoorum.org

Saebeot Clubhouse

Seodaemun Haebeotnuri Phone: 82 2 375 5042 www.sdmcmh.or.kr

Song-guk Clubhouse Phone: 82 51 747 0578 www.songguk.com

Taiwha Fountain House Phone: 82 2 392 1155 www.fountainhouse.or.kr

Taiwha Sunrising Club house Phone: 82 22 040 1781 www.i-sunrising.org

Vitamin

Phone: 82 41 578 4774 www.cafe.daum.net/chvitamin

Phone: 82 2 3662 9004 www.sbhouse.or.kr

Etelä-Korealaisen räppäri PSY:n musiikkivideosta ”Gangnam Style” tuli maailmanlaajuinen viraali. Sen katselukerrat ylittivät vuonna 2014 kaksi miljardia, ja YouTube joutui tekemään päivityksen, koska videon katselukerrat ylittivät laskurin kriittisen rajan.

Taivaallinen maisema ja rauha Valamon luostarissa Vietin kesäisen viikonlopun Uuden Valamon luostarissa Heinävedellä. En osannut arvata etukäteen, mitä kaikkea saisin siellä kokea. Luostarin hautausmaa oli karuudessaan todella kaunis, rauhallinen ja mieltä rauhoittava. Vanhat ja kookkaat kuuset häkellyttivät. Museossa oli nähtävissä Laatokan saaressa sijainneen alkuperäisen Valamon luostarin suuria rikkauksia. Ja luostarin söpöt, kainuulaista alkuperäisrotua olevat lampaat kerjäsivät ihmisiltä huomiota ja rapsutuksia. Säväyttävä kokemus oli myös nähdä luostarissa esillä ollut ”Taivaallinen maisema – venäläiset mestarit Laatokan Valamossa” -taidenäyttely. Se esittelee luostarin taidekokoelmaan kuuluvan 1800-luvun venäläisen maisemamaalauksen kokonaisuuden, joka kuvaa Laatokan Valamon maisemia monipuolisesti ajan maisemamaalauksen tyylivirtauksia heijastaen. Tässä laajuudessa kokoelma ei ole ollut esillä koskaan aiemmin Suomessa. 8

Kokoelma syntyi, kun kuuluisan Pietarin taideakatemian opiskelijat vierailivat 1800-luvun puolivälissä ja jälkipuoliskolla kesäisin maalaamassa Laatokan Valamossa ja lahjoittivat luostarille teoksiaan saamaansa täysihoitoa vastaan. Akatemialaisten maalauksissa heijastuvat aikakauden eurooppalaiset romanttis-realistiset esikuvat ja romantiikan kansallisuusaatteet, jotka käänsivät kiin-

nostuksen oman maan luontoon ja kulttuuriin, ”kansallismaiseman” etsimiseen ja kuvaamiseen. Vaikka useimmissa maalauksissa esiintyy yksityiskohtina luostarin rakennuksia ja munkkeja arkisissa töissään tai tapahtumia kuten keisari Aleksanteri II:n vierailu Valamossa, pääosassa ovat herkästä dramaattiseen vaihtelevat, usein maiseman syvyyttä korostavat panoraamat. Näyttelyn taideteoksia täydentävät ihastuttavat aikakauden valokuvat, jotka kertovat niin Valamon sataman vilkkaasta kesäisestä hyörinästä kuin munkkien arkisista askareista jylhän saaren vaikuttavan luonnon keskellä. Valamon luostarin perustaminen ajoittuu nykytiedon mukaan 1300-luvulle. Luostari toimi Laatokan Valamon saarella talvisotaan asti, jolloin se evakuoitiin ja siirtyi nykyiseen paikkaansa Heinävedelle. Kaikkein arvokkain irtaimisto kuljetettiin pois jo joulukuussa 1939, mutta suuri osa esineistöstä saatiin siirrettyä saarelta vasta Moskovan rauhan tultua luostarin hevosilla ja armeijan kuorma-autoilla muutaman päivän kuluessa. Mm. luostarin kirjasto tungettiin tyhjiin perunasäkkeihin, joita oli riittävästi ja joissa se matkasi uuden rajan länsipuolelle. Viimeisenä toimena 19. maaliskuuta 1940, kun määräaika Valamosta poistumiseen

meni umpeen, isä Simforian kiipesi pääkirkon kellotorniin ja soitti Pyhän Andreaksen kelloa 12 kertaa. Munkkeja kuljetettiin pois useassa eri vaiheessa, mutta kymmenesosa järkyttyneistä ja osin hyvin iäkkäistäkin munkeista kuoli evakuointimatkalla. Tämän jälkeen luostaritoiminta lakkasi Laatokan Valamossa 50 vuodeksi, kunnes vuodesta 1989 alkaen se on käynnistynyt siellä uudestaan Moskovan patriarkaatin alaisuudessa. Uusi Valamo Heinävedellä toimii Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa.

Pauli L.

Klubin monipuolinen kesätoiminta

Viljelimme ensimmäistä kertaa sisäpihan kallion laella monenmoista syötävää ja ihasteltavaa: kukkia, yrttejä ja vihanneksia. Ahkeralla kastelulla saimme komeita kesäkurpitsoja, tomaatteja ja kurkkuja lounassalaatteihin.

Kalastusryhmä kokoontui pari kertaa kuussa. Kalastamassa käytiin Vanhankaupunginkosken suvannolla

Vallilan siirtolapuutorhalla Ihastelukierroksella saimme kutsun yhden mökin omistajalta tulla peremmälle. Hän esitteli istutuksiaan ja kertoili, kuinka asustelevat vaimonsa kanssa mökillä peräti useamman kuukauden vuodesta ja nauttivat sen rauhasta suunnattomasti. Lopuksi kävimme vielä nauttimassa leivokset puutarhan omassa pikkukahvilassa.

Haagan alppiruusupuiston hehkuvat atsaleat ja rhodot huumasivat tuoksullaan ja väriloistollaan.

Pornaistenniemen retkellä kuunneltiin, katseltiin ja opeteltiin tunnistamaan lintuja. Reitti kulki suojellulla metsä- ja ruovikkoalueella. Merenpoukamaan on rakennettu piilokoju, josta voi tarkkailla vesilintuja häiritsemättä niitten iloa ja eloa. Kati opetti tunnistamaan peipon, mustarastaan, tiltaltin, punavarpusen, lehtokertun, pajulinnun ja sirittäjän laulun. Luontoportin (www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut) avulla voi itsekseen opetella lintujen laulua.

Kaupunginpuutarha

Helsingin Klubitalon ryhmäsiirtymätyöpaikka kaupungin puutarhalla ollut meillä toistakymmentä vuotta. Tärkeä paikka meidän kuntoutujille, missä he ovat voineet kokeilla turvallisesti työelämää. Meidän pitkäaikainen yhteyshenkilömme Pirkka eläköityi sieltä ja halusimme tehdä hänestä lehtijutun. Kysymyksethän olivat: 1. Miten päädyit puutarha-alalle? 2. Mikä on parasta työssäsi? 3. Missä olet käynyt koulusi? 4. Mikä on ollut haastavinta työssäsi? 5. Mitä teet vapaa-ajallasi? 6. Vapaa sana

1. Päädyin puutarha-alalle alkujaan harrastusten kautta. Olin pienestä pitäen kiinnostunut luonnosta. Murrosikäiselle pojalle epätyypillisen tapaan halusin hoitaa kesämökkimme pientä puutarhapalstaa aina koulun kesälomien aikoina. Kaukaa viisas tätini toimi kirjastonhoitajana ja hänellä oli sydämen asianaan hienovaraisesti ohjata sisarensa lasten kirjallista harrastusta. Hänen mukanaan pääsimme aina joskus valitsemaan poistokirjoja. Noina aikoina mukaani tarttui luontevasti muutama 1950-luvun puutarhanhoidon perusteos. Kirjojen oppien soveltaminen oli palkitsevaa ja loi hyvän pohjan tulevaan. Koulut käytyäni pyrin yliopistoon, mutta en ensi yrityksillä päässyt. Lisäpisteitä sai ammatti- ja opistotason kouluista. Muutaman vuoden päästä valmistuin agrologiksi - olin tuolloin kummajainen, stadin kundi landepaukkujen puuhissa! Tuota reittiä kuitenkin avautuivat mielekkäät työmarkkinat. Pian olin markkinointihommissa maatalouskaupassa. Parempipalkkaiset työt houkuttelivat ja pääsin mainostoimistoon, joka haki tätä alaa tuntevaa suunnittelijaa. Sillä uralla vierähti 10 vuotta useassa toimistossa eri puolilla Suomea. Vauhti oli kova, mutta pysäytys sitäkin tuntuvampi. Tuli 90-luvun alun lama - ja myös henkilökohtainen konkurssi - niin henkinen kuin aineellinenkin. Hoito12

laitoksen, vertaistuen ja velkajärjestelyjen kautta pääsin vähitellen ”takaisin kiertoradalle”. 2. Uusi alku tuli puutarha-alan aikuisopintojen kautta. Pääsin harjoittelemaan Helsingin kaupungille. Sitten pätkätöihin ja 1997 alkaen vakituiseksi. Työssäni on ollut monta hyvää puolta. Kasvien ja luonnon parissa työskentelyyn ei kyllästy koskaan. Kuitenkaan yksin ei näitäkään töitä kukaan tee. Siksi kait parasta lopultakin ovat olleet työkaverit ja ne lukuisat muutkin ihmiset, joihin on saanut tutustua. Sen voin rehellisesti sanoa, että tämän alan kanssa kosketuksissa olevat ovat paljon vivahteikkaampiaa ja aidon ihmisen oloisia, kun vertaa yleisesti vaikkapa liike-elämän tyyppeihin. Toki poikkeusiakin on. 3. Ylioppilaaksi kirjoitin Alppilan lukiosta. Muita koulujani ovat olleet Hyvinkään maatalousopisto (nykyisin Hyria), Markkinointi-instituutti ja Työtehoseura Rajamäellä. Kaupunki on sitten vuosien varrella järjestänyt monenlaista sisäistä koulutusta. 4. Haastavinta työssäni on ehkä ollut keväinen kiireaika, jolloin aloittaa useita uusia ihmisiä ja tapahtuu paljon. On kysynyt voimavaroja keskittyä riittävästi henkilöiden perehdyttämisen ja monen yhtäaikaisen homman junailuun. Mutta kasvattavaa se on ollut myös - vaikkapa omasta täydellisyyden tavoittelustaan on pystynyt terveellä tavalla antamaan periksi. Pysyvää ja lisääntyvää haastetta tuovat kaiken aikaa muuttuvat ja kehittyvät tietojärjestelmät välillä kelkasta on tipahtanut ihan kunnolla. 5. Iän myötä vapaa-ajasta tuntuu palautuminen ja lepo vievän suuren osan. Toki elvyttäviä harrastuksia kuluu jokaisella olla, joista minulla musiikki - lähinnä osallistuminen kuorotoimintaan, on päällimmäisenä. 6. Paras pysyä liikkeellä - ja ylläpitää henkistä harrastusta - ettei sammaloidu!

Vaalikokemuksia Toissa talvena mietin, miten voisin vaikuttaa vaaleihin. Tammikuussa 2020 mietin vaaleihin osallistumista, helmikuussa ilmoitin kiinnostukseni vaaleihin. Keskustelin ja ehdotin ideaa. Ilmoitin ehdokkuushalukkuuteni keväällä. Asia meni muistiin. Myöhemmin kirjoitin sähköisen hakemuksen. Aikaa kului ja minä aloitin koulutuksen eri koulutuksissa. Monta teemaa käytiin läpi. Lopulta kirjoitin paperisen vakuutuksen ehdokkuudesta, kävin kuvauksissa ja hankin oikeuden kuvaan. Vaaliavajaisten jälkeen julkaistiin esite netissä. Äitini auttoi kirjoittamaan oikein ajatukseni selkeiksi. Muutin twitter-tilini selkeäksi, vastasin erilaisiin vaalikoneisiin, osallistuin eri toimijoiden kutsumana heidän infotilaisuuksiinsa. Vaalitoiminta on monipuolista ja haastavaa. Arto H

”Vaikuttaminen kannattaa.”

Kesäni ved Kati

Suomenlinna

Sääksjärvi, Rajamäki

den äärellä Sutela

Pornaistenniemi

Uunisaari

Toplanen, Mikkeli

Pornaistenniemi 15

Lassen runoja ja kuvia ja sen tuottama mielihyvä ja miten se sitouttaa ihmisen yhteiskuntaan Myös siitä saatava rahallinen korvaus näyttelee merkittävää osaa ihmisten hakeutuessaan ammattiinsa mutta kuinka pitkään ihminen jaksaa pyörittää ns. tahkoa urakkapalkalla eli mielekkyys löytyy ehkä parhaiten haaste raha-akselilta jotkut kyllä sietävät jatkuvia haasteita stressaamatta toiset rauhallista menoa sosiaalisuutta ja pienempää rahallista korvausta

Työtä Se joka nauttii haasteista siunaa työtään ei ole niin vähä arvoista työtä ettei se kanna hedelmää mutta se on ratkaisevaa millä mielellä sitä teet ja sen sopivuus itsellesi ei toisten luoma arvostus merkityksellistä on korottaako työ sinut vai sinä työn

arvostetaanko työtä sen vaativuuden mukaan vai sen vaikutusten mukaan me tarvitsemme kirurgeja mutta myös siivoojia jotka pitävät leikkaussalin puhtaana ehkä arvostamme mutta jokaisen on saatava palkkaa sen verran että hän voi elättää itsensä ja tehdä työnsä sen vaatimusten mukaan

Kiitoksen perimmäinen tarkoitus ohjata ihminen tekemään yhteisön tai ympäristön kannalta hyviä ratkaisuja ei sitomaan tai korottamaan ihmistä toisten yläpuolelle vaan toimimaan tietoisesti vallitsevan tilanteen tai tarpeen mukaan

Niin monta kilometriä Helsingissä on rantaviivaa. SATAKOLKYT-hankkeen tavoite on innostaa kaupunkilaiset liikkumaan Helsingin rannoilla ja samalla saada rantaviiva siivottua roskista. Idea siivouskampanjaan on alun perin lähtenyt helsinkiläisiltä nuorilta, jotka ovat huolissaan ympäristön roskaantumisesta. Hankkeen takana ovat Helsingin kaupungin lisäksi neljä järjestöä: Pääkaupunkiseudun Partiolaiset, Helsingin NNKY, 4H Helsinki sekä Helsingin Vihreät Nuoret. Päätimme osallistua talkoisiin ja saimme kivan porukan kootuksi Klubilta. Rannaksi valitsimme kauniin Lauttasaaren. Kirjastoista sai talkoosettejä pihteineen, roskapussineen ja jätesäkkineen. Löysimme mm. muovileluja, kuohuviinilasin, verkkokalastusmerkin 23 vuoden takaa, tennispallon ja paljon monenmoista muovihippua. Kiva päivä ja hyvä mieli - suosittelen muillekin! Lisätietoa saat sivulta www.satakolkyt.fi.

Liisa R. -81

Tale of two kings – kahden kuninkaan tarina osa 3 On myöhäinen ilta ja Cedric ja pojat ovat aivan väsyneitä. He eivät ole pystyneet lepäämään kunnolla koko matkan aikana. Cedric on yrittänyt selvittää heidän sijaintiaan kauppiaalta, mutta tämä on ollut kiireinen. Cedric istuu nuotiolla vielä hetken, pojat ovat menneet jo nukkumaan, kun kauppias tulee hänen luokseen. -

Saavumme huomenna leiriin, kauppias sanoo lyhyeen tyyliinsä.

Millainen leiri on kyseessä? Cedric kysyy. Kauppias on muutaman kerran maininnut leirin kuin se olisi jotenkin merkittävä paikka, mutta Cedric ei ymmärrä leirin tärkeyttä.

Se on tämän seudun tärkeimpiä paikkoja Ileidan jälkeen, kauppias sanoo. – Garderc Vanha on leirin johtajana laajalti tunnettu ja kunnioitettu, hän lisää.

Garderc Vanha? Cedric miettii. Hänellä on kaukainen muistikuva, että hän olisi joskus kuullut nimen, mutta ei saa päähänsä mistä. Kauppias nyökkää lyhyesti ja palaa vankkureilleen nukkumaan. Cedric nojautuu taaksepäin ja katselee tähtitaivasta.

Parin tunnin kuluttua he ovat taas matkalla. Cedric antaa Edwardin ajaa samalla kun hän itse yrittää levätä tavarasäkkien vierellä. Yhtäkkiä Cedricin valtaa omituinen tuntemus. Kaikkialla on aivan liian hiljaista. Vankkurit ovat pysähtyneet. Hän nousee istumaan ja kömpii takaisin ajajanpenkille Edwardin viereen. Heidän ympärillään on useita miehiä keihäät käsissään. He eivät liiku eivätkä puhu, vaan tuijottavat vain tulijoita. Cedricin ja poikien edellä olevista vankkureista kuuluu hiljaista keskustelun ääntä. He eivät saa selvää sanoista. -

Mitä on tekeillä? Walther kysyy hiljaa. Cedric kohauttaa harteitaan.

Heidän on vain odotettava. Kohta edelläolevat vankkurit nytkähtävät taas liikkeelle -

Nähtävästi jatkamme matkaa, Cedric huomauttaa. Edward maiskauttaa hevoselle ja he jatkavat eteenpäin toisten vankkurien perässä.

He tulevat isolle aukiolle, jota reunustaa iso määrä pieniä telttoja ja vähän kauempana isompi, lähes talomainen teltta. Kauppias ohjaa vankkurinsa lähelle vapaata paikkaa aivan aukion reunassa ja pysäyttää aivan sen vierelle. Edward pysäyttää vankkurit kauppiaan perään, mutta tämä viittoo häntä ohjaamaan vankkurit vierelle. Edward ohjaa vankkurit toisten viereen ja pysähtyy. -

Taidamme olla perillä, Edward sanoo.

Niin, mutta missä? Walther huomauttaa.

Leirissä, Cedric sanoo. Pojat naurahtavat.

Siltä se tosiaankin näyttää, Edward naurahtaa. Cedric huomaa, että kauppias on poistunut jo omasta vankkuristaan ja suuntaa kohti isoa rakennusta. Danderc, kauppiaan nuorempi poika ja apumies tulee heidän luokseen.

Purkakaa tavarat ja kootkaa teltat, hän sanoo lyhyesti osoittaen vankkureita ja niissä olevia telttoja.

Tunnin päästä Cedric ja pojat ovat viimeinkin saaneet purettua vankkurit ja alkavat olla valmiita kun he huomaavat kauppiaan palaavan tummatukkaisen, hyvin ylhäisen näköisen miehen ja tämän vartijoiden kanssa. -

Tässä ovat tämänkertaiset tavarani, Ylhäisyys, kauppias sanoo mielistelevällä äänensävyllä. Cedric huomaa miehen olevan aika lailla peloissaan ja varuillaan. Kauppias tosin ei näytä jostain syystä olevan peloissaan tästä ylhäisyydestä vaan

pysyy loitolla vankkureista. Hän viittoo pojalleen nopeasti ja tämäkin vetäytyy kauemmas vankkureista. -

Ja nuoko ovat ne kolme, jotka mainitsit? ylhäinen henkilö kysyy kalsealla äänellä. Cedricin niskakarvat sojottavat pystyssä, mutta hän ja pojat eivät ehdi reagoimaan mitenkään kun heidän päihinsä osuu lyönti ja he menettävät tajuntansa.

Cedric palaa tajuihinsa jonkin ajan päästä ja kuulee ympäriltään oudon tutulla kielellä hiljaista supatusta. Hän avaa silmänsä varovasti ja joutuu heti sulkemaan ne. Päässä pyörii ja takaraivossa tykyttää. Mitä on tapahtunut? Joku lähestyy häntä hitaasti ja hän avaa silmänsä uudelleen. Tulija on nuori poika, ei kuitenkaan Walther eikä Edward. Poika katsoo häntä epäluuloisena ja Cedric huomaa, että pojalla on tavanomaiset silmät, samanlaiset kuin hänellä itsellään. Poika kysyy jotain kielellä, jota Cedric ei ensin tunnista, mutta joka tuntuu hämärästi tutulta. Hän tajuaa, että poika puhuu vähän latinaa. Cedriciä oli alun perin ajateltu papilliselle uralle ennen kuin hänen isänsä sai vielä yhden pojan, joten hän oli ehtinyt opetella latinaa vähän. -

Minä olen Cedric, hän sanoo latinaksi osoittaen itseään. Poika kallistaa päätään kysyvästi. Hän kaivaa taskustaan samanlaisen amuletin kuin kauppiaalla oli ja ojentaa sen Cedricille. Cedric ottaa amuletin ja laittaa sen kaulaansa. – Mitä…? hän aloittaa kun

hänen korvissaan humisee ja hän joutuu ottamaan tukea jonkinlaisista puisista paaluista. Hetken päästä huimaus menee ohi ja poika katsoo häntä. -

Ymmärrätkö sinä minua? hän kysyy. Cedric katsoo poikaa ihmeissään. Hän näkee etteivät pojan huulet liikkuneet lainkaan.

Mitä…? Poika pudistaa päätään ja nostaa sormen huulilleen.

Ajattele vastauksesi, hän sanoo Cedricin pään sisällä.

Kuinka…? Cedric muotoilee ajatuksen kun äkkiä alkaa tapahtua. Poika hyppää hänen päälleen, kaataen tämän lattialle ja Cedric ehtii juuri ja juuri huomata kalterimaisen katon ennen kuin hänet ja poika vedetään pois häkistä.

Cedric ja poika konttaavat kauemmas leiristä. Taakse vilkaistessaan Cedric tajuaa heidän olleen jonkinlaisessa vankihäkissä. Ketään muuta ei näy häkissä, jonka takaseinään on ilmestynyt iso aukko. Cedric miettii, missä Edward ja Walther ovat, mutta ei ehdi tehdä mitään kun takaa kuuluu hälytyshuuto. Heidän pakonsa on huomattu! Cedric ja poika ryömivät nopeammin eteenpäin samalla kun takaa-ajajien äänet lähestyvät.

Taija L

SINÄ Minä rakastan sinua enemmän kuin entistä minääni äitini muistoa veren makuista muistoani lapsuudesta Enemmän kuin totuutta ikuisuutta taivasta enemmän kuin omaa mieltäni ja puhtauttani En soisi sinun lähtevän en koskaaan, vasta huomenna. Minna R.

KULJEN MISSÄ KULJEN Kuljen missä kuljen linnunlaulun tietä Itään Pohjoisesta Etelään Ajattomat ajatukset kuljettavat minua tässä maailmassa vaan ei täällä Tulisitko kanssani jos kysyisin lähdetkö epävarmalle matkalle kauas sinne minne tuuletkaan eivät meitä tavoita Ei et lähtisi tahdot kahlita minun itseesi tänne Älä vangitse lintua joka laulaa vain vapaana Minna R.

Kuva: Minna P.

Minna R

Timo

Minna - toimelias nainen

Timo hioo kiteitä ammattitaidon mukaan

kestänyt on monet paineet Pää pelaa kynä käy,käsi samalla kirjaa selaa Minna myös lenkkiä juoksee se onkin hänelle lempisuksee Heijastuu liikkeeseen asenne elämän Se uutta säveltä heläjää Liisa R

hänellä on myös mielipiteitä eikä ne aina myötäile myötäsukaan hän laittaa kuntoon koneen kuin koneen tästä stadin kundista on moneen Särmikäs, herkkä on mies graniitinlujan kuoren alla Pyörää polkee hies kestää kuin talla! Liisa R

Taija V Taija on kaukaa viisas kun vieterinsä Ahvenanmaalle piisas Sieltä käsin hän meitä hoivaa olkoonpa aallokko myrskyä tai loivaa Kädentaidoiltaan on tämä nainen pätevä muun muassa silmukoiden luonnissa kätevä On paljon nuoressa elämässään tapahtunut -ei ole mimmi paikalleen hapantunut vauhtinsa on ripeä – vaan ei tarkkuus Tassun lipeä Liisa R

Kuva: Lasse M.

Kuppi

iitä on kymmenen vuotta, kun olin tavalliseen tapaan peltotöissä ja kuu loisti kirkkaana kuin aurinko konsanaan. Olin talonpoika ja kylällä puhuttiin minun olevan yksinkertainen, ehkä siksi koska vanhempani eivätkä sisarenikaan käyneet kouluja. Kuuntelin lapsena heidän kanssaan pappia (joka tosin oli itse äveriäs), varttuneempana opin tekemään töitä, sillä kaltaiseni arvostivat ahkeria ihmisiä, mutta pelkkä maanviljely ei tehnyt minua onnelliseksi, halusin myös löytää naisen, jota rakastaa. Muistan sen yön kuin eilisen. Olin vienyt hevosen talliin ja seisoin pellon laidalla, silloin näin hahmon kulkevan polkua pitkin. Se oli kuin neito mutta tavallista kauniimpi. Se ei ollut pyylevä, vaan hyvin hento sekä ulottuva. Se ei ollut tutun näköinen, mutta se tuli kuin tulikin pohjoisesta. Sinne päin kulkemalla virstan verran, kukin pääsi kylälle tai kirkkomaalle. Arvelin naisen lähteneen kylältä ja usvasta huolimatta näin, että hän kulki kovaa vauhtia, mutta sitten hän hidasti tahtia kun näki minut.

Tuo nainen asteli polulta pellonlaidalle ja pyysi hyvin kohteliaasti: ”Voisitteko te auttaa minua, te ahkera ja vanttera, nuori mies?” ja hän jatkoi: ”Voisitteko te auttaa, olen hyvin heikkovointinen?” Hänen tapansa puhutella minua ja hänen kasvojensa sävy ihmetytti; ei hän näyttänyt vanhalta, mutta hän oli hyvin kalpea. Isäni sanoi: ”Kalpeat naiset ovat noitia ja ne vievät hartaatkin saatanan tyköön”. Isäni sanomiset eivät pelottaneet vaan totesin: ”Ei toki tarvitse teititellä.” ja kysyin: ”Miten voin auttaa?” Hän kertoi: ”Olen kovin janoinen, haluaisin kupillisen vettä.” Minua alkoikin naisen vointi huolettaa, jotenka jätin kuokan pellon laidalle, vein hänet peremmälle ja ajattelin että tällä kertaa työt saa odottaa. 24

Laitoin sitten kynttilän palamaan ja hain kaivosta vettä, jotta naisella oli juotavaa savisessa kupissa. Hän sanoi: ”Tämä on sinulta kovin kilttiä.” Huomautin: ”Ei tarvitse kiitellä, enhän ole herrasväkeä.” Siinä me olimme ikkunan ääressä ja panin merkille muutamia asioita: hän oli ryhdikkäässä istuma-asennossa, hän piti yllään ummehtuneen hajuista mekkoa ja hän ei juurikaan avannut suupieliään. Merkille pantavat asiat toki ihmetyttivät, mutta olin asunut niin kauan yksin, että kaipasin seuraa. Enkä pannut pahakseni, että naisella oli niin kauniit kasvonpiirteet kuin suuret silmät, kaidat kasvot ja suora nenä, en vielä tiennyt keneltä hän oli perinyt kauneutensa, tiesin kyllä miltä neidot näyttivät kylillä, ja että jotkut heistä ottivat kumppanikseen uutteran ja aikaansaavan miehen, mutta myöhemmin yhtyivät toiseen mieheen (ehkä ainoastaan siitä syystä, että hän oli hedelmällinen) ja kumppanista tulikin aisankannattaja, jolle kyllä sahti maistui mutta työt eivät niinkään. Edessäni istunut nainen oli puolestaan hienostuneen oloinen, en siis ollut hämmästynyt hänen kerrottua olleensa peräisin arvokkaasta suvusta, olin kyllä ärtynyt huomattuani hänen katselleen minua nenän vartta pitkin, toisaalta oli varsin ymmärrettävää, että hän suhtautui niin, sillä jo hänen isovanhemmat suhtautuivat kaltaisiini niin. Oli miten oli, en halunnut udella enempää, vaan välillä katselin ulos tietäen, että kohta olisi pimeän sijaan hämärää, ja minua harmitti se, että olin siinä istuskellut, vaikka alun perin oli tarkoitus tehdä töitä aamuun saakka, ja päätin lähteä töihin siltä seisomalta, mutta kun nousin seisomaan, nainen tarttui minua kädestä; hänen iho oli viileä, ja hän pyysi, etten olisi kauaa. Veeri

Liisa R:n fingerporeja Aurinko polttaa kenties pilveä ja lämmittää kyllä senkin takaa ja rakastavaiset pitävät toisiaan kädestä kiinni niin lujasti, että suhde saattaa alkaa rakoilla Linnunlaulu on ihan läpikuultava juttu, varsinkin kesällä Söin muuten joulunakin juhannuslenkkiä odotellessa

Kuva: Kati S.

Toiminnan tukeminen

Etelä-Suomen Klubitalot ESKOT ry. voi sääntöjensä mukaan ottaa vastaan avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja. Tukien avulla yhdistys edistää sääntöjensä mukaisesti mielenterveyskuntoutujien asemaa, toimintamahdollisuuksia ja työllistymisen yleisiä edellytyksiä yhteiskunnassa sekä harjoittaa Helsingissä kansainvälistä Fountain House -mallin mukaista klubitalotoimintaa. Yhdistyksellä on 7 klubitaloa. Taloista vanhin, Helsingin Klubitalo, sijaitsee Sörnäisissä ja on perustettu vuonna 1997. Kun haluat tukea yhdistyksen toimintaa, ota yhteyttä toiminnanjohtaja Kaiju Yrttiahoon, p. 040 7252 028 tai kaiju.yrttiaho@eskot.org

helsinginklubitalo@eskot.org

Päätoimittaja: Reetta Sedergren Toimitus, taitto, grafiikka: Helsingin Klubitalon viestintätyöryhmä Julkaisija: Etelä-Suomen Klubitalot - ESKOT ry 25. vuosikerta. 3 - 4 julkaisua vuodessa Verkkojulkaisu. ISSN-L 1799-9626 Copyright 2021 ESKOT ry Klubilehdet löytää myös verkosta www.helsinginklubitalo.org www.issuu.com