Tale of Two Kings osa 2 Tapahtunut edellisessä: Cedric ja pojat pakenevat vaaraa käytäviin ja juoksevat oviaukon läpi tuntemattomaan.
C
ja pojat harppovat hänen peräänsä samalla kun muut miehet tulevat perästä.
edric ja pojat saapuvat auringonpaisteeseen äkisti. Aurinko paistaa suoraan heidän silmiinsä eivätkä he näe heti eteensä. Ympäriltä kuuluu kaukaista ääntensorinaa ja linnunlaulua. He eivät saa sanoista selvää, mutta äänet eivät kuulosta vihamielisiltä. He vetävät huput päähänsä hiukan syvemmälle auringonsuojaksi. Edessä näkyy puisto suurine hyvin hoidettuine puineen ja kasveineen. Kauempana näkyy ihmisiä kävelemässä puistossa. Cedric ja pojat astuvat esiin suojaisasta paikastaan ja lähtevät kävelemään rauhallisesti eteenpäin.
He saapuvat aukiolle, jota reunustavat omituiset pyöreät asumukset. Asumusten edessä on pieni aita ja aitojen takana kurkkii samanlaisia miehiä ja naisia kuin heidän vangitsijansa ovat. – Missä me oikein olemme? Mikä tämä paikka on? Edward puuskahtaa. – Tämä on Suuren Keisarikunnan läntisen maan Ileida, sanoo yksi miehistä ylpeästi. – Suuren Keisarikunnan? Edward ehtii kysyä ällistyneenä juuri ennen kuin he saapuvat isolle muurille, jonka keskellä on koristeltu portti. Portti avataan ja heidät työnnetään siitä ulos kovakouraisesti.
Cedric katselee ympärilleen. Hän ei tunnista kasveja sillä ne eivät muistuta englantilaisia. He eivät kuitenkaan uskalla jäädä paikoilleen, vaan jatkavat matkaansa. He näkevät ihmisiä lähellään, mutta kukaan ei näytä kiinnittävän heihin mitään huomiota.
Cedric ja pojat seisovat hämmentyneinä portilla ja katsovat edessään avautuvaa näkymää. Silta johdattaa heidät vallihaudan yli alakaupunkiin. He astelevat sitä pitkin arvokkaan näköisinä.
– Keitä te olette? kuuluu ääni heidän takaansa. Cedric pyörähtää ympäri käsi automaattisesti miekkansa kahvalla lähestulkoon päästäen kirosanan, joka jää hänen huulilleen. Hänen edessään seisoo häntäkin isompi mies, jolla on rautapaita päällään ja keihäs kädessään. Siihen kaikki tuttuus loppuukin. Miehen sähkönsiniset, pupillittomat silmät katsovat Cedriciin suoraan, kuin nähden hänen lävitseen.
– Mihin me menemme? Walther kysyy. – Meidän pitää löytää jostain ruokaa ja varusteita, Cedric sanoo. Hän lähtee kävelemään hiekkatietä eteenpäin. Pojat kiiruhtavat hänen peräänsä. He huomaavat vierellään tavanomaisempia, mutta selvästikin huonokuntoisia rakennuksia. Kapeilla kujilla juoksentelee laihoja, takkuisia koiria ja likaisia lapsia joukossa. Cedric huomaa yhden miehen, jonka ulkonäkö muistuttaa etäisesti heidän aiemmin tapaamiaan miehiä. – Päivää, Cedric sanoo.
– Olen Lord Cedric ja nämä ovat poikani Edward ja Walther, Cedric sanoo. Mies mittaa heitä katseellaan. – Tämä ei ole teidän paikkanne, hän sanoo lopulta. – Viemme teidät alakaupunkiin, hän sanoo. Samalla Cedric huomaa miehen ympärillä kolme muuta, samalla tavoin aseistautunutta miestä. Cedric ymmärtää, että heidän on parasta totella.
– Päivää, mies sanoo hetken mietinnän jälkeen. – Kuinka voida auttaa? hän kysyy. – Mistä löydämme kaupan? kysyy Cedric ja huomaa saman tien, että kysymys oli liian vaikea. Edward elehtii syömisen tyyliin ja mies osoittaa kauemmas portin suunnasta. – Kiitos, Cedric sanoo.
– Hyvä on, hän sanoo. Mies kääntyy saman tien ja lähtee kävelemään rivakasti eteenpäin. Cedric 16
