Nuorten Ystävät 3/2015

NUORTEN YSTÄVIEN LEHTI 3 • 2015

»Väkivallan » uhka lastensuojelussa

Tässä numerossa NUORTEN YSTÄVÄT 3 / 2015

s. 10

s. 4

Lainalapsille vanhempina

Taitto Jarno Kinnunen ja Anu Isoaho

s. 14 Ikäihmisten perhekodista hoivaa ja huolenpitoa

16 ����������������������Uusia näkökulmia nuorten matalan kynnyksen toimintaan 17 ������������������ Näkymättömästä itsevarmaksi nuoreksi

s. 24 Valoa näkyvissä!

26 ����������������������Taide on tekemisen iloa

32 ����������������������VillaAuran valokuvaajavirtuoosi 33 ����������������������Markku Sepän muistolle

35 ����������������������Henkilöstöpäivät PopUp Koulun -toimintamallin mukaisesti 36 ����������������������Ystäviltä kuultua

2

Ilmoitukset ja tilaukset Nuorten Ystävät / Viestintäpalvelut Torikatu 28 90100 Oulu lehti@nuortenystavat.fi

Painos 4000 kpl Painopaikka Erweko Oy ISSN 1236-8229

28 ����������������������Euroopan talousjätti Saksa ja oppisopimuskoulutus

34 ����������������������Mietteitä pöydän takaa

Kannen kuva Studio Timo Heikkala

Tilaushinta Vuosikerta (4 nroa) / 45 €

20 ������������������ Topakasti etukenossa

24 ����������������������Valoa näkyvissä!

Taittopohja Gasworks

Lehden postituspäivät 2015 6.3 5.6 25.9 4.12

19 ������������������ Koljonen juoksi kultaa Los Angelesissa

22 ����������������������Taikasauva-toiminta

Toimituspäällikkö Jarno Kinnunen

Yritysmarkkinoija Tuomo Mäkelä

4 �������������������� Väkivallan uhka lastensuojelussa

14 ����������������������Ikäihmisten perhekodista hoivaa ja huolenpitoa

Päätoimittaja Arja Sutela

Toimitussihteeri Anu Isoaho

3 �������������������� Pääkirjoitus: Työntekijöihin kohdistuva väkivalta

10 ����������������������Lainalapsille vanhempina

Julkaisija ja kustantaja Nuorten Ystävät ry Torikatu 28 90100 Oulu p. 044 7341 500 etunimi.sukunimi@nuortenystavat.fi www.nuortenystavat.fi

s. 32

VillaAuran valokuvaajavirtuoosi

Nuorten Ystävät on valtakunnallinen sosiaalija terveysalan asiantuntijaja vaikuttajajärjestö, jonka omistama liiketoimintakonserni tuottaa sosiaali- ja terveysalan erityispalveluja, joilla kunnat täydentävät palvelutarjontaansa.

Pääkirjoitus

Työntekijöihin kohdistuva väkivalta Euroopan komission määritelmän mukaan työpaikkaväkivallalla tarkoitetaan ”tapahtumia, joissa henkilöitä loukataan sanallisesti, uhataan tai pahoinpidellään heidän työhönsä liittyvissä oloissa ja jotka suoraan tai epäsuorasti vaarantavat heidän turvallisuutensa, hyvinvointinsa tai terveytensä”.

Kansallisen uhritutkimuksen mukaan väkivallan uhka työssä on lisääntynyt 1980-luvulta 2000-luvulle, mutta sen jälkeen kasvu näyttäisi pysähtyneen. Uhritutkimuksen mukaan työllisistä suomalaisista runsas viisi prosenttia olisi joutunut väkivallan tai uhkailun kohteeksi työssään. Mielestäni tämä luku tuntuu vähäiseltä. Joko uhritutkimuksen kysymyksenasettelussa on jotain mielenkiintoista, työtätekevät eivät tunnista kohtaamaansa väkivaltaa ja sen uhkaa tai sitten itse olen ajautunut työpaikoille, joissa väkivalta uhkaa poikkeuksellisen usein.

Millä tahansa alalla voi esiintyä väkivallan uhkatilanteita.

Tyypillisimmin työpaikkaväkivalta liittyy tilanteisiin, joissa joudutaan puuttumaan asiakkaan yksityisasioihin tai itsemääräämisoikeuteen tai häneltä evätään toivottu palvelu tai etuus. Nämä tilanteet korostuvat sekä sosiaali- ja terveysalalla, vartiointialalla että vähittäiskaupassa.

Väkivallan uhkaa tai suoranaista uhkailua olen kokenut erilaisissa työpaikoissa; kioskin myyjänä, pienen valintamyymälän kassalla sekä sairaalassa ja sosiaalityössä. Vähittäiskaupassa joudutaan rajaamaan kaljan ja tupakan ostamista. Kioskinmyyjiä uhkaavat ryöstäjät ja vaanijat. Sosiaalityössä puututaan ihmisten yksityiselämään ja arvioidaan etuuksien tarpeellisuutta. Yksityiselämään puuttuminen korostuu lastensuojelutyössä.

Pohjolakodissa heinäkuussa tapahtunut työntekijän raaka surma järisytti meidän kaikkien, mutta ennen kaikkea omaisten ja työtovereiden perusturvallisuutta ja uskoa tulevaan. Ehkä myös uskoa tähän työhön. Karmea tapahtuma oli muistutus siitä, että kenen tahansa elämä voi muuttua pysyvästi minä hetkenä hyvänsä.

Tämänkaltainen tapahtuma muistuttaa meitä omasta haavoittuvuudesta. Murhana tutkinnassa oleva väkivallanteko jättää ikuiset jäljet jokaisen muistiin.

Oma elämänhistoria, persoona ja suhde väkivaltaan sekä väkivallan uhriin – ja myös tekijöihin – vaikuttavat siihen, miten tapahtumiin reagoimme ja millaiset haavat ne jättävät. Työpaikan ja sen johdon ymmärrys väkivaltatilanteiden käsittelystä vaikuttaa suoraan siihen, miten kielteisesti tapahtunut vaikuttaa työyhteisön ja työntekijöiden tulevaisuuteen. Hyvän kriisityön tuloksena traumaattisen tilanteen on mahdollista prosessoitua ja integroitua osaksi työpaikan historiaa.

Arja Sutela Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri

3

Pohjolakodin johtaja Kati Lehtolan mukaan nuoren luottamusta lähdetään rakentamaan pala palalta.

Koulukotiin tuleva nuori on yleensä kiertänyt monia paikkoja.

Suhde häntä auttaviin aikuisiin on katkennut usein eikä hän siksi uskalla enää luottaa.

Väkivallan uhka lastensuojelussa Kun lapsi tai nuori ajautuu syystä tai toisesta suuriin vaikeuksiin, on tärkeää, että hänen lähimmät auttajansa löytävät nopeasti oikean tavan auttaa. Pohjolakodin kokeneen henkilökunnan tavoitteena on kuntouttaa voimakkaasti oireilevia nuoria tulemaan toimeen itsenäisessä elämässä. teksti EVA-LIISA NIKULA kuvat STUDIO TIMO HEIKKALA

K

oulukotinuorilla on paljon haasteellisia ongelmia, sillä monien vaikeudet ovat kasautuneet vuosien mittaan.

Tilanne on erilainen riippuen myös siitä, onko lapsi sijoitettu perheen ongelmien vuoksi 9-vuotiaana tai ongelmiin ajautuneena 17-vuotiaana. Jokaisen kanssa tehdään työtä se aika, jonka hän on Pohjolakodissa. Käytet-

tävissä olevan ajan puitteissa etsitään parhaat mahdolliset tavat työskennellä juuri hänen kanssaan. Pohjolakotiin ei oteta ketään säilöön.

– Koulukodin työssä on koko ajan olemassa sekä henkisen että fyysisen väkivallan uhka.

Vaikka siihen varaudutaan, kaikkea väkivaltaa ei pystytä poistamaan, Pohjolakodin johtaja Kati Lehtola sanoo.

LASTENSUOJELULAKI »» Lastensuojelulakiin lisättiin 2006 yksityiskohtaiset säädökset rajoitustoimenpiteiden käytöstä. Säädösten tarkoituksena on turvata nuoren perusoikeuksien toteutuminen.

Perustellusta syystä nuoren käyttäytymiseen voidaan puuttua.

MUUTOS LASTENSJUOJELULAKIIN »» Vuonna 2012 tuli voimaan lakimuutos, jonka mukaan huostaan otetut lapset tulee ensisijaisesti sijoittaa perhehoitoon. Muutos on oikeansuuntainen, mutta lakia tulkitaan joskus liian kaavamaisesti. Lain mukaan tärkeintä on kuitenkin valita paikka, joka pystyy parhaiten vastaamaan lapsen tarpeisiin.

Lievän väkivallan ennakoiminen On muistettava, että koulukoteihin tulevat nuoret ovat marginaalinen joukko kaikista nuorista. On myös olemassa joukko nuoria, jotka syystä tai toisesta jäävät kokonaan avun ulkopuolelle. Tällä hetkellä Pohjolakodissa on noin 40 nuorta.

– Työntekijät oppivat tarkkailemaan väkivallan uhkaa ja erityisesti sitä, milloin uhka on muuttumassa fyysiseksi, Heikki Vieresjoki kertoo. Hän toimii vastaavana ohjaajana Pohjolakodin sijaishuoltoyksikössä, Kuuselassa.

– Keskeistä on, miten nuori kohdataan arjessa. Miten häntä kuullaan ja miten hän kokee tulevansa kuulluksi. Kun nuoreen saadaan luoduksi kontakti, pystytään väkivaltaa ehkäisemään, Lehtola toteaa.

– Yksiköissä kaikki nuoret eivät suinkaan käyttäydy väkivaltaisesti, vaikka osalla itsehillintä joskus pettää. Tilanteet ovat vaikeasti ennakoitavia, kun impulsiiviset nuoret kiihtyvät hetkessä nollasta sataan. Silloin lautanen tai kaikki oman huoneen tavarat voivat lentää.

Tällaisissa tilanteissa aikuinen menee väliin, ettei nuori vahingoita itseään eikä toisia, Vieresjoki sanoo ja jatkaa: – Myös nuorten välisen väkivallan uhka on olemassa ja vaaratilanteisiin puututaan heti.

Kuten esimerkiksi kouluissa, myös koulukodissa on tietty hierarkia lasten ja nuorten kesken. Tyttöjen keskinäiseen väkivaltaan osallistuu yleensä useita nuoria. Väkivalta on lähinnä henkistä, suunniteltua ja pitkään kestävää ja se päättyy harvoin fyysiseen yhteenottoon. Poikien keskinäinen väkivalta muuttuu hetkessä fyysiseksi, mutta ongelmaa päästään selvittämään saman tien.

Joskus tilanne voi kärjistyä niin vaikeaksi, että nuori on sijoitettava erillisellä päätöksellä tilapäisesti erityisen huolenpidon yksikköön.

Vastaava ohjaaja Heikki Vieresjoki kertoo, että joidenkin koulukotinuorten toimintaan liittyy myös suunnitelmallista väkivaltaa. Siksi ohjaajat tarkkailevat, pitävät silmät ja korvat auki. Epäilyttävät asiat otetaan avoimesti esille.

Myös omassa yksikössä voidaan tehdä päätös nuoren toiminnan rajoittamisesta määräajaksi.

Lapset ja nuoret oppivat Pohjolakodissa konkreettisia keinoja aggressioiden hallintaan. Uusia käyttäytymismalleja harjoitellaan ryhmissä niin sanotulla ART-menetelmällä (Agression Replacement Training). Se koostuu kolmesta osasta. Sosiaalisia taitoja opettelemalla pyritään saamaan väkivaltaisen käyttäytymisen tilalle uusia käyttäytymismalleja.

Vihanhallinnan tarkoituksena on oppia tunnistamaan ja hallitsemaan omaa suuttumusta.

Kolmas osa-alue on moraalisen päättelyn har5

joittelu. Nuoret miettivät ryhmissä, mikä heistä olisi oikea toimintatapa tarinan muodossa kerrottuun ongelmatilanteeseen.

Vakavan väkivallan kohtaaminen Yksiköissä on työntekijöiden turvana muun muassa hälytyspainikkeita, joista hälytys lähtee muihin yksiköihin ja vartiointiliikkeeseen. Kun väkivallan ennaltaehkäisyn keinot on käytetty ja nuoren väkivalta muuttuu kovaksi, henkilökunnan on pystyttävä rauhoittamaan tilanne nopeasti.

– Tunnemme lapset ja nuoret ja tiedämme, kenen kohdalla on oltava erityisen tarkkana.

Siksi yksiköissä ollaan aina varuillaan, Vieresjoki sanoo ja Lehtola jatkaa: – Kun uusi lapsi tai nuori tulee, aloitamme heti selkeillä rajoilla. Jos nuoren käyttäytymistä ei ole aiemmin rajattu, hänen suhtautumisensa on aluksi luonnollisesti kielteistä.

– On selvää, että nuori on aluksi uhmakas.

Lopulta kovan pinnan alta nousee usein laiminlyöty lapsi. Uskomme, että aina on mahdollisuus todelliselle kohtaamiselle. Arvostamme jokaista nuorta. Lähdemme rakentamaan luottamusta jokapäiväisistä asioista, jotka auttavat nuorta normaaliin elämään. Kohtelemme kunnioittavasti jokaista nuorta yksilönä, hänen teoistaan riippumatta. Välitämme aidosti jokaisesta, Lehtola painottaa.

– Nykyisin nuorten ohjaus perustuu nuoren ja aikuisen vuorovaikutukseen, dialogiseen

Yksiköissä on hälytysnapit. Apuvoimia Pohjolakodin alueella tulee nopeasti muista yksiköistä.

ohjaukseen, ei rangaistukseen eikä autoritääriseen otteeseen. Meillä edetään keskustelevalla työotteella muistaen mistä työssä on kysymys.

Emme unohda kuitenkaan nuorelle turvallisia rajoja. Kuten muuallakin, myös täällä arkea rytmittää koulunkäynti joko Pohjolan koulussa tai Luovin ammatillisessa oppilaitoksessa, Vieresjoki kertoo.

Yksi nykyajan ongelma on väkivallan ihannointi. Väkivaltaiset elokuvat ja pelit vaikuttavat erityisen voimakkaasti niihin nuoriin, joilla on vaikeuksia oman käyttäytymisen hallinnassa ja jotka käyttävät muutenkin herkästi väkivaltaa.

Siksi Pohjolakodissa rajataan pelaamista.

– Nuorille opetetaan, mikä on oikein, mikä väärin. Tässä yhteydessä olemme työyhteisössämme pohtineet, mikä tämän päivän kasvatusperiaatteissa on pielessä. Kun nuoren kanssa käydään läpi asioita, jotka ovat Suomen lain mukaan rikoksia, hän saattaa tunnistaa rikokseksi vain pari, esimerkiksi raiskauksen ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön, Lehtola toteaa.

Moniammatillista yhteistyötä tarvitaan Lastensuojelulaitosten konsulttina 30 vuotta toiminut filosofian tohtori, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Pirkko LehtoSalo on työssään nähnyt, että useat käyttäytymisellään vaikeasti oirehtivat nuoret hyötyvät rajoitustoimenpiteistä.

Lastensuojelukäytäntöjen muutokset ovat johtaneet siihen, että yhä useamman käyttäytymisellään oirehtivan nuoren sijoitusikä on myöhäisempi, 16–17-vuotiaiden sijoitukset ovat selkeästi lisääntyneet.

6

Kati Lehtola painottaa, että hyvä yhteistyö nuoren sijoittaneen sosiaalityöntekijän ja nuoren perheen kanssa varmistaa Pohjolakodin työn onnistumisen.

POHJOLAKOTI »» Pohjolakoti on koulukoti, jossa on kolme perhekotia, kaksi sijaishuollon yksikköä, kaksi sijaishuollon erityisyksikköä sekä kriisi- ja erityisen huolenpidon yksikkö.

Koska Pohjolakodin perhekodit ovat osa koulukotia, ne toimivat samojen säädösten mukaan kuin koulukodin muutkin yksiköt. »» Yksiköissä tehtävää kasvatustyötä tukevat erityistyöntekijät, sosiaalityöntekijä ja psykologi. Lisäksi käytettävissä ovat psykiatrisen sairaanhoitajan ja päihdepsykiatrin palvelut. Myös erityistyöntekijät ja ohjaajat tekevät päihdetyötä. »» Pohjolakodin lapset ja nuoret opiskelevat pienryhmissä erityisopettajien johdolla Pohjolan koulussa, jossa perusopetuksen lisäksi on ns. kymppiluokka. »» Pohjolakoti sijaitsee Muhoksella, 35 kilometriä Oulusta kaakkoon.

– Tällöin sijoitus voi pahimmillaan olla lähinnä säilytystä lastensuojelulaitoksen ammattitaidosta huolimatta. On toki kuntia, jotka päättävät nuoren sijoituksesta riittävän ajoissa, jolloin nuorta voidaan auttaa paremmin.

– Lastensuojelukäytännöt ovat johtaneet myös siihen, että lapselle kertyy lukuisia sijoituksia, kun oikeaa paikkaa haetaan ja välillä ollaan kotonakin. Kuitenkin jokainen uusi sijoitus tarkoittaa uusia ihmissuhteita ja uutta sopeutumista, mikä on näille nuorille varsin haastavaa.

Sijoitus koulukotiin tehdään, kun muut keinot on käytetty ja ne ovat epäonnistuneet.

– Lapsia ja nuoria sijoittavat sosiaalityöntekijät asetetaan mielestäni vaikean tehtävän eteen. Heidän pitäisi ymmärtää, mistä nuoren oireet kumpuavat ja mitä hoivaa tällainen

vaikeasti oirehtiva nuori tarvitsee. Lastensuojelutyöntekijöiden tulisi myös löytää oikea sijoitusratkaisu moniongelmaiselle, haastavasti käyttäytyvälle nuorelle.

Lastensuojelusijoitukset ovat kalliita. Siksi tulisi huolehtia, että sijoituksen aikana nuori saa kaiken mahdollisen avun. Moniammatillinen yhteistyö psykiatrian ja muiden ammattilaisten kanssa on välttämätöntä.

Jotta vaikeasti oirehtivaa nuorta voidaan auttaa, psykiatrinen hoito pitää liittää osaksi sijoitusta. Se ei saa olla sijoituksen ulkopuolinen tapahtuma. Psykiatrisen hoidon tulee olla Lehto-Salon mukaan pitkä, usein kolmisen vuotta. Jos nuori pääsee tarvitsemaansa hoitoon esimerkiksi 14-vuotiaana, on toivoa, että 17-vuotiaana on päästy tuloksiin. Siihen vai7

kuttaa ratkaisevasti, miten nuori motivoituu hoitoon ja hyväksyvätkö vanhemmat nuoren sijoituksen sekä hoidon.

Kentän kannalta Valviran ohjeet ovat ristiriitaisia nuoria ajatellen. Lomia on vaikea kieltää, vaikka nuoren tiedetään käyttävän lomilla päihteitä tai olevan alttiina rikoksille. Laitoksissa ei sallita tupakointia, mutta työntekijät eivät saa ottaa tupakkatuotteita pois. Kännykkää ei myöskään saa ottaa, vaikka sieltä tulvii nuorta hämmentävä ja rauhoittumista estävä netinmaailma.

– Mielestäni sijoitusyksiköissä pitäisi sallia nuoren parhaaksi enemmän yhteisesti sovittuja rajoituksia, joiden käytöstä voisi päättää nuoren kasvatuksesta vastaavan yksikön henkilökunta, Lehto-Salo toteaa.

Väkivallasta ei saa vaieta Miksi palvelujärjestelmämme ei aina huomaa tai puutu lapsen tai nuoren kotonaan kohtaamaan väkivaltaan? Ruumiillisen kurituksen perinne on elänyt vahvana Suomessa. Se kiellettiin vasta vuonna 1984.

– Väkivalta koetaan edelleen erilaisena ongelmana kuin mielenterveys- ja päihdeongelmat. Lisäksi väkivalta on oikeasti pelottavaa.

Syvällä biologisessa perimässämme on se, että reagoimme väkivallan uhkaan. Kun joku henkilö tuntuu uhkaavalta, auttajakaan ei halua sohaista arkoja asioita, sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Mäkelä muistuttaa, että tunne-elämän sää8

tely kehittyy läheisissä aikuissuhteissa, joissa lasta autetaan tulemaan toimeen tunteiden ja niiden voiman kanssa. Väkivaltaisissa perheissä kielteiset tunteet korostuvat, jolloin lapsen ja nuoren on vaikea lukea toisen tunneviestejä tarkasti. Silloin korostuvat vihan ja pelon tunteiden havainnot. Siksi hän kokee toiset usein vihamielisinä. Vastaavasti, kun jaettua iloa on vähän, syntyy pohja masennukselle ja itsetuhoisuudelle.

Väkivaltakokemukset vaikuttavat lapsen ja nuoren mielenterveyteen, myöhemmin muun muassa elämäntapavalintoihin. Väkivalta muodostuu tavaksi selvitä: kiusaamisesta ja kiusatuksi tulemisesta voi kasvaa rikollinen elämäntapa.

– Jopa puolet lapsista pärjää väkivaltakokemuksista huolimatta omien ominaisuuksiensa ja läheisten aikuissuhteiden ansiosta. Toiset tarvitsevat apua.

Nykyisin terveydenhuollon ammattilaisella on käytössään kysely, jolla hän kartoittaa kaikkien perheiden alkoholin ja väkivallan käyttöä.

– Hyvä asia on, että lastensuojelua aletaan ymmärtää yhä laajemmin. Auttamisen kulttuuri on asteittain muuttumassa. Yhä useammin apua antaa jo moniammatillinen ryhmä.

Lisäksi kouluissa tehdään aiempaa laajempia terveystarkastuksia, joihin kuuluu perheen hyvinvoinnin kartoitus. Edistystä on myös se, että perheet ovat oikeutettuja apuun olematta lastensuojelun asiakkaita.

– Väkivallan vähentäminen edellyttää, että jokainen uskaltaa nähdä lapseen ja nuoreen kohdistuvan väkivallan ja uskaltaa ilmoittaa siitä eteenpäin, Mäkelä painottaa.

9

Sijaisperheenä yli kolmekymmentä vuotta toiminut Kamilan pariskunta saa hyvillä mielin vetäytyä eläkkeelle ja nostaa kotitalonsa lippusalkoon Isonkyrön vaakunalla varustetun isännänviirin.

10

Lainalapsille vanhempina Kolmekymmentä vuotta, kolmekymmentä lasta. Tämä on isokyröläisten Pirjo ja Martti Kamilan komea saldo toiminnastaan lastensuojelun sijaisperheenä. teksti ja kuvat OUTI RANTALA

K

amilat ovat kasvattaneet viisi lasta aikuisiksi ja tarjonneet kodin 25 sijaislapselle eripituisina ajanjaksoina.

Viimeiset kahdeksan vuotta he ovat toimineet Nuorten Ystävien kautta kriisisijoitusperheenä. Sijaislapsia on ollut vauvasta teini-ikäiseen, ja kriisisijoitukset ovat kestäneet yhdestä kuukaudesta neljään vuoteen.

Nyt eläkkeelle totutteleva pariskunta muistelee lämmöllä elettyä aikaa. Kiitollisuus lapsista ja heidän kauttaan syntyneistä lukuisista muista ihmissuhteista heijastuu heidän puheistaan. Heistä on tullut myös isovanhempia.

Heidän toimintansa lähtökohtaa kuvastaa ajatus siitä, että lapset ovat aina lainassa.

– Mitään täällä ei saa omaksi. Lapset on saatu lainaksi, olivatpa he sijaislapsia tai biologisesti omia, Martti sanoo.

Sysäys sijaisvanhemmiksi Kamilat ovat olleet naimisissa vuodesta 1972.

Ajatus adoptiolapsesta kypsyi, kun he ensin olivat käyneet vuosien lapsettomuushoidot läpi tuloksetta.

– Kolme vuotta paperisota kesti, sitten helmikuussa 1981 saimme hakea 2-vuotiaan Ullan Porista kotiin, Pirjo kertoo.

Kun he alkoivat miettiä toista lasta, sosiaalityöntekijä ehdotti ryhtymistä sijaisperheeksi.

Muutaman vuoden sisällä heillä olikin jo neljä lasta, Ullan lisäksi sijaislapset Jouni, Janne ja Anne. Pauliina tuli heille myöhemmin. Kamilat ovat innostaneet vuosien varrella muitakin perheitä lähtemään sijaisperheeksi.

– Paljon on itketty ja naurettu. Perhehoitajana ei pidä odottaa pelkkää ihanuutta. Työ

antaa paljon, mutta myös ottaa paljon. Täytyy olla valmis antamaan itsensä, kukkaronsa ja avioliittonsa, Pirjo kuvailee ja lisää, että parisuhde vaatii erityistä hoitamista, kun kotona yksityisyyttä ei juuri ole.

Heidän kaikki viisi ”omaa” lastaan ovat nyt aikuisia ja asuvat omillaan. Ulla on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Annen vauva kastettiin loppukesästä, ja ristiäiset pidettiin Kamiloilla, joiden mukaan Anne halusi lapselleen sukunimenkin.

Yhteistyön voimaa Pirjo muistuttaa, että jokaiselle lapselle siteet omiin biologisiin vanhempiin merkitsevät erittäin paljon, olipa vanhempi millainen tahansa.

Sijaisvanhemman täytyy edistää tämän siteen vahvistamista. Hänen on siirrettävä sivuun mahdolliset ennakkoluulonsa ja omat mustasukkaisuuden tunteensa. Sijaisvanhemmalla on joka tapauksessa oma erityinen asemansa lapsen elämässä.

– On tärkeää, että lapsen suhde omiin biologisiin vanhempiin ja sukulaisiin säilyy. Sijaisvanhemman tehtävä on vahvistaa näitä suhteita, vaikka aina se ei ole helppoa. Sukulaisia voi kutsua syntymäpäiville, ja soittaa heille säännöllisesti ja kertoa lapsen kuulumisia.

Pirjo on omalla suorasukaisella tyylillään ottanut aina kontaktia lasten vanhempiin ja sukulaisiin. Käytäntö on monesti osoittanut, että reilusti ja avoimesti puhumalla hankalakin tilanne on mahdollista kääntää parempaan, jolloin parhaassa tapauksessa huostaanotto voidaan purkaa.

– Kun lapsi palaa biologisten vanhempi11

Martti ja Pirjo Kamila pitävät sijaisvanhempien yhtenä tärkeimmistä tehtävistä lujittaa lapsen siteitä hänen biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa.

ensa luo, se on meille työvoitto! Sen pitäisi olla tämän työn lähtökohta.

Välillä kovakaan työ ei tuota tulosta, mutta pettymyksestä on ponnisteltava eteenpäin.

Yksin ei vaikeiden asioiden kanssa kannata jäädä piehtaroimaan. Pirjo kannustaa sijaisvanhempia pyytämään neuvoja ja apua aina, kun niitä tarvitaan. Soitto lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle voi avata monta solmua.

– Kannattaa kysyä, kysyä ja kysyä. Sillä tavalla saa selvyyden mieltä askarruttaviin asioihin. Minulle on ollut suuri apu myös vertaistuesta. Toinen samassa tilanteessa oleva tietää, mistä puhutaan.

Joustavuutta tarvitaan Monissa tilanteissa sijaisvanhemmalta tarvitaan sitkeyttä ja päättäväisyyttä – niin lapsen kasvattamisessa kuin viranomaisten kanssa asioimisessa.

Kamiloilla on kokemusta lapsista, joilla on erityistarpeita esimerkiksi kehitysvamman vuoksi. Heistä huolehtiminen vaatii aina sujuvaa yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä päiväkodin ja koulun kanssa. Sijaisvanhempi toimii näissä tilanteissa lapsen yksilöllisten tarpeiden asiantuntijana, jolloin pystytään parhaiten räätälöimään palvelut, joita lapsi kas12

vaessaan eri elämänvaiheissa tarvitsee.

– Paras lopputulos syntyy, kun palvelut suunnitellaan yhdessä yksilöllisesti, Martti sanoo.

Juridisesti epäselviäkin tilanteita Kamilat ovat kahlanneet läpi. Laki ei aina tue käytännön ratkaisuja ja sosiaalityöntekijöiden toimintatavat vaihtelevat kunnittain. Martti toivoo joustavuutta sijaisperheiden asemaan vaihtelevissakin tilanteissa, että oikeuksia ei tarvitsisi perätä jälkikäteen.

Eläkkeelle hyvillä mielin Kamilat saattelivat viimeiset neljä vuotta heillä asuneen veljesparin biologisen isänsä hoiviin elokuun lopussa. Näin työ sai arvoisensa päätöksen ennen eläkkeelle siirtymistä.

Pirjo aikoo tehdä eläkkeellä asioita, joihin ei aikaisemmin ole ollut aikaa.

– Luen lukemattomat kirjat, kierrän kirpputoreja ja lenkkeilen ahkerasti.

Martti keskittyy metsästysharrastukseensa ja koirien kasvattamiseen. Hän on myös taitava käsistään, mistä osoituksena Kyrönjoen varressa sijaitsevan kotitalon pihasta löytyy hänen rakentamansa rantasauna. Se on heidän lempipaikkansa, jossa ruumis ja mieli lepäävät.

VAMMAISPALVELUT Kasvua, kehitystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevia palveluja lapsille, nuorille ja aikuisille NUORTEN YSTÄVIEN VAMMAISPALVELUT ovat laadukkaita ja yksilöllisiä palveluja asiakkaille, joilla on monitahoisia tuen ja avun tarpeita. Tarpeet liittyvät (kehitys)vammaan tai kehityksen viivästymiseen sekä siihen yhdistyviin muihin vaikeuksiin, joita ovat esimerkiksi neuropsykiatriset ja kommunikaatiovaikeudet, mielenterveysongelmat, traumatisoituminen tai erilaiset riippuvuudet.

Palvelut järjestetään erityishuolto-, vammaispalvelu- tai lastensuojelulain perusteella. Yksiköt sijaitsevat Muhoksella, Imatralla, Turussa ja Vantaalla.

Mielekäs arki Asiakkaan palvelukokonaisuus muodostuu yksilöllisesti asumis- tai sijaishuollon palveluista sekä opiskelusta tai työ- ja päivätoiminnasta. Tavoitteena on lapsen, nuoren tai aikuisen kasvun, kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen.

Palveluyksiköt Muhos »» Sijaishuollon yksikkö »» Ryhmäkodit: tehostettua palveluasumista lapsille ja aikuisille »» Lyhytaikainen asuminen »» Työ- ja päivätoiminta »» Nuorten Ystävien koulu (erityisopetus)

Imatra »» Tehostettu palveluasuminen: aikuiset ja lapset »» Työ- ja päivätoiminta

Moniammatillinen yhteistyö Palvelut toteutetaan yhteistyössä asiakkaan ja hänen perheensä, yksikköjen, koulujen, työ- ja päivätoiminnan sekä kotikunnan edustajien ja konsultoivien asiantuntijoiden kanssa.

Turku »» Sijaishuolto »» Tehostettu palveluasuminen

Vantaa »» Tehostettu palveluasuminen (käynnistyy 1/2016)

Erityisosaamista »» Työskentely lasten ja nuorten kanssa, joilla on kehitys- tai muu vamma tai lastensuojelun tarve »» Työskentely lasten, nuorten ja aikuisten kanssa, joilla esiintyy itseä, toisia henkilöitä tai ympäristöä vahingoittavaa käyttäytymistä »» Neuropsykiatrisen kuntoutuksen menetelmät kuten strukturointi ja visualisointi »» Kommunikaation tukeminen (puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio)

WWW.NUORTENYSTAVAT.FI

Kemijärvi Rovaniemi Tornio Oulu

Muhos

Kajaani

Lapinlahti Seinäjoki Jyväskylä

Imatra

Tampere

Turku

Helsinki

Vantaa

PALVELUNOHJAUS p. 044 7341 422

13

Ikäihmisten perhekodista hoivaa ja huolenpitoa Syyskuun alussa Muhoksen Vainiotiellä toimintansa aloitti kuusipaikkainen ikäihmisten perhekoti Ainola. Ikäihmisten perhehoito on inhimillinen, kotoisan ja turvallisen arjen mahdollistava hoivamuoto. teksti JARNO KINNUNEN kuvat iSTOCK, JARNO KINNUNEN

T

ähän asti perhehoitoa on Suomessa käytetty pääasiassa lastensuojelussa ja vammaistyössä, mutta viime vuosina sitä on alettu hyödyntää myös vanhustenhoidossa.

Käytännössä perhehoito tarkoittaa sitä, että ikäihminen muuttaa joko väliaikaisesti tai pysyvästi yksityiseen perheeseen, jossa hänestä pidetään huolta. Perhehoidon edut ovat vanhusten kohdalla monella tapaa samoja kuin lapsillakin. On tuttu, turvallinen ja kodin14

omainen ympäristö, jossa hoidettavat kokevat aidosti kuuluvansa yhteisöön.

Iäkkäälle ihmiselle perhehoito on hyvä ratkaisu siinä vaiheessa, kun hän ei tarvitse laitoshoitoa, mutta eläminen omassa kodissa tuntuu turvattomalta tai yksinäiseltä erilaisista tukipalveluista huolimatta. Perhehoito sopii myös henkilölle, jolla on muistisairaus, mutta joka ei tarvitse huolenpitoa ympäri vuorokauden.

PERHEKOTI AINOLA »» Kuusipaikkainen ikäihmisten perhekoti »» Perhehoito voi olla jatkuvaa tai lyhytaikaista »» Perhehoitajat ovat toimeksiantosuhteessa kuntaan

Nuorten Ystävien uusi avaus Ajatus ikäihmisten perhehoidon käynnistämisestä sai Nuorten Ystävillä tuulta alleen, kun Muhoksen kunta ilmaisi tarpeensa uuteen palvelumuotoon.

– Nuorten Ystävillä on pitkä kokemus perhehoidosta etenkin lastensuojelussa, joten meillä oli helppo lähteä soveltamaan tätä osaamista ikäihmisten hoidossa. Toimintaa varten tilatkin olivat jo valmiina, kun Pohjolakodin entinen perhekoti Ainola oli tyhjillään. Päätös ikääntyvien perhekodin käynnistämiselle oli helppo tehdä. Kunnan kanssa käytyjen keskustelujen lopputuloksena Ainola käynnistetään perhekotina, jossa perhehoitajat itsekin asuvat, toteaa Nuorten Ystävien palveluesimies Tiina Lotvonen.

Käytännössä perhehoitajilla on perhekodissa oma asunto ja toinen puoli Ainolasta toimii ikäihmisten perhekotina. Perhehoitajat ovat toimeksiantosuhteessa Muhoksen kuntaan ja Nuorten Ystävät tarjoaa tilat toiminnalle sekä tarvittavan ammatillisen tuen perhehoitajille.

Yksilöllisyyttä ja turvallisuutta Perhehoidossa ikääntyneen hoito rakentuu perushoidon ja perhehoitajan ympärivuorokautisen läsnäolon varaan. Perhehoidon kodinomaisuus ja ryhmän pieni koko mahdollistavat ikääntyneille yksilöllisyyden toteutumisen, mutta myös yhteisöön kuulumisen ja osallisuuden kokemuksen. Hoitajan pysyminen samana tuo turvallisuutta elämään.

Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa palvelujen kehittämisen arvoja ovat itsemääräämisoikeus, yksilöllisyys ja turvallisuus.

Lotvosen mukaan perhehoidossa nämä arvot toteutuvat erinomaisen hyvin. Pienessä ryhmässä ja kodinomaisessa yksikössä voidaan helposti huomioida ikääntyneen elämänhistoria ja yksilölliset tarpeet.

– Me uskomme kuntotuttavaan hoitoon ja siihen, että kotiympäristö tukee ikäihmisten arjen taitojen säilymistä. Ainolassa kaikenlaiset kodin arkiset toimet kuten leipominen tai pyykinpesu kuuluvat päivittäisiin rutiineihin, liikuntaa ja muita harrastuksia unohtamatta, kertovat Ainolan perhehoitajat Irja Laissaoui ja Jani Kuismin.

Irja Laissaoui ja Jani Kuismin kertovat, että perhehoidon vahvuuksia ovat pysyvät ihmissuhteet, jatkuvuus ja koti elinympäristönä.

Enemmän elämäntapa kuin työ Irja ja Jani ovat lähteneet perhehoitajiksi vahvasti sitoutuneella asenteella. Irja on valmistunut lähihoitajaksi suuntautuen vanhustyöhön.

Opintojen aikana Irja suoritti myös perhevalmennuskurssin, jonka myötä ajatus ikäihmisten perhehoitajaksi ryhtymisestä alkoi toden teolla kiinnostaa. Alun perin Irja oli ajatellut ryhtyvänsä perhehoitajaksi yksin omassa kodissaan ja Jani toimisi omien töidensä ohella ”yleismiesjantusena” ja auttelisi talon töissä tarpeen mukaan.

– Viime keväänä sitten huomasimme Janin kanssa Nuorten Ystävien ilmoituksen, jossa haettiin tänne Muhokselle perhehoitajapariskuntaa. Mietittiin, että tässä se nyt on ja päätimme yhteistuumin tarttua tilaisuuteen. Sen verran alkuperäinen suunnitelma muuttui, että lähdimme molemmat tähän työhön täysillä mukaan, Irja kertoo.

Muhoksella jo pitkään asuneet Irja ja Jani muuttivat kesällä Ainolaan ja ovat siitä asti valmistelleet ja sisustaneet perhekotia asukkaita varten. Ensimmäiset asukkaat muuttavat Ainolaan syyskuun aikana.

– Toiminta käynnistetään kaikessa rauhassa, jotta perhekodin toiminta saadaan alusta lähtien räätälöityä hoidettavien kunnon ja kiinnostuksen mukaiseksi, Irja valottaa syksyn suunnitelmia.

Jani saa marraskuussa suoritettua perhevalmennuskurssin, jonka jälkeen perhekotiin voidaan ottaa kaksi asukasta lisää.

– Ainolan toiminnan punaisena lankana tulee alusta lähtien olemaan oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, osallisuus, pysyvät ihmissuhteet, turvallinen oma koti ja yksilöllinen hoiva, Irja ja Jani painottavat.

15

Uusia näkökulmia nuorten matalan kynnyksen toimintaan Parhaimmillaan matalan kynnyksen toiminta on monipuolista sosiaalista kuntoutusta turvallisessa yhteisössä, mihin nuoret ohjautuvat joko vapaaehtoisesti ilman lähetettä tai sosiaali- ja terveystoimen, nuoriso- ja opetustoimen tai TE-toimiston ohjaamana.

VAPA-hanke kehittää matalan kynnyksen toimintaa Muhoksella. teksti ANU ISOAHO kuvat iSTOCK, ANU ISOAHO

V

APA-hanke on vaikeimmassa asemassa olevien nuorten matalan kynnyksen toiminnan kehittämishanke vuosille 2014-2015. Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaman VAPA-hankkeen seminaari järjestettiin Oulussa 1.9.2015 ja paikalla oli yli 130 alan ammattilaista sekä lisäksi pajatoiminnassa mukana olevia nuoria.

VAPA-hankkeen tavoitteena on auttaa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria löytämään oma paikkansa yhteiskunnassa. VAPA kehittää nuorten matalan kynnyksen toimintaa Muhoksella Nuorten Ystävien valmennuspaja Mahiksella yhteistyössä kunnan kanssa.

16

Ammatillisen oppilaitosten, työnantajien ja viranomaisverkoston kanssa tehtävä tiivis yhteistyö on välttämätöntä nuorten jatkopolkujen löytämiseksi. Keskeistä toiminnassa on oma työntekijä, yksilöllinen palveluohjaus, neuvonta ja tuetun työllistymisen työhönvalmennus sekä tarvittaessa päihde- ja mielenterveyskuntoutus osana paikkakunnan omaa palvelujärjestelmää.

Eri syistä tukea tarvitsevat nuoret pääsevät toimintaan mukaan välittömästi. Tuen tarpeet voivat johtua selkiytymättömistä tulevaisuuden suunnitelmista, oppimisvaikeuksista, keskeytyneistä opinnoista, sosiaalisen tilanteiden peloista tai mielenterveys- ja päihdeongelmista.

Valmennuspaja Mahiksen työhönvalmentajat lukivat ääneen nuorten koskettavia tarinoita VAPA-hankkeen seminaarissa Oulun pääkirjastolla 1.9.2015.

– Valmennuspaja Mahis on yksi esimerkki tuloksellisesta matalan kynnyksen toiminnasta. Mahiksen toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja vapaaehtoisuuteen. Keskeistä on nuoren kuulluksi tuleminen, kohtaaminen yksilönä ja nuoren oman toimijuuden vahvistaminen. Valmennuspajalla nuoret saavat mielekästä tekemistä, vertaistukea ja osallisuuden kokemuksia. He kokeilevat monipuolisia työtehtäviä, saavat työkokemusta tavallisilta työpaikoilta sekä hankkivat valmiuksia koulutukseen ja työelämään. Samalla nuoret oppivat uutta, vahvistavat arkielämän taitojaan ja lisäävät hyvinvointiaan. Olennaista on se, että nuori on osallisena oman polkunsa suunnittelussa ja toteutuksessa, kertoo Mahiksen työhönvalmentaja Miia Simontaival.

Kuuluu mulle Perinteisesti erilaisilla työpajoilla usein ajatellaan, että toimintaan ei voi ottaa mukaan päihdeongelmista kärsiviä nuoria. Nuorten Ystävien kuntoutusohjaaja Amira Bushnaief ja sosiaalisen työllistymisen kehittämispäällikkö Lea Nikula ovat asiasta toista mieltä.

– Vaikeimmassa asemassa olevilla nuorilla on yleensä päihde- ja mielenterveystausta ja myös he voivat osallistua pajatoimintaan, kunhan saavat tarvittavan tuen, korostaa Nikula.

– Toiminnassamme on mukana nuoria, jotka ovat menneet kouluun ja palkkatyöhön sen jälkeen, kun päihdeongelma on saatu hallintaan. Oleellista on, että työntekijä sitoutuu nuoreen ”kuuluu mulle” -asenteella, vaikka esimerkiksi yksi tapaamiskerta jäisikin väliin.

Annetaan nuorelle uusi mahdollisuus, vaikka siihen menisi vuosikin, Bushnaief sanoo.

Päihdeongelmista kärsivän nuoren kanssa lähdetään liikkeelle yksilötapaamisilla, joissa kartoitetaan nuoren tämän hetkinen elämäntilanne, selvitetään ja lisätään kuntoutumis-

valmiuksia sekä annetaan tietoa Mahiksen toiminnasta. Näin madalletaan toimintaan osallistumisen kynnystä ja nuori voi edetä omaan tahtiin pienryhmätoiminnan kautta varsinaiseen valmennuspajatoimintaan.

Uusiin matalan kynnyksen toiminnan näkö-

Näkymättömästä itsevarmaksi nuoreksi teksti MAHIKSEN NUORI

Lähtötilanne. Kuulin ensimmäisen kerran Mahiksesta kun sosiaalitoimistosta otettiin yhteyttä ja kehotettiin käymään tutustumaan pajaan, olinhan ollut vuosia pelkän toimeentulotuen varassa. Olin lukio-opiskeluideni loppusuoralla, tai ollut viimeiset pari vuotta. Se oli nopeasti venymässä kuusivuotiseksi.

Totta puhuen ei koko paja kiinnostanut minua yhtään, kuten ei moni muukaan asia sen aikaisessa elämässäni. Myös ennakkoluulot olivat kovat, ainut ajatus joka valmennuspajasta tuli mieleen, oli lähinnä työleiri. Paikka jossa nuoret jäävät kasvottomiksi, otetaan sisään, ohjataan tiettyyn suuntaan ja työnnetään ulos. Oletin että käyn pajalla vähän aikaa ja jättäydyn vain pois ilmoittamatta mitään, joka oli tullut pahaksi tavaksi ja rutiiniksi koulussakin. Olin lintsannut paljon viimevuosina.

Arkenikin pyöri lähinnä mitään tekemisen ympärillä. Elämäntavat ja rutiinit olivat mitättömät. Jos en tavannut silloin tällöin kavereita, istuin sisällä television tai tietokoneen ääressä. Syy tähän oli useamman vuoden masennus joka oli kyllä tuona aikana jo helpottanut, mutta jättänyt arkielämän pyörimään tuollaiseen noidankehään, jossa en jaksanut panostaa mihinkään. Olin kai sellainen klassinen, näkymätön

17

Uskalsin hakea kouluun unelma-alalleni.

Hyväksymiskirje sai kirjaimellisesti hyppimään kohti kattoa.

syrjäytynyt nuori, jonka nimi näkyi vain toimeentulohakemusten papereissa.

Kun tein ohjaajani kanssa viime joulukuussa pajan aloittamisen jälkeen tavoiteportaita, ei minulla ollut hajuakaan mitä portaille kirjoittaisin. Unelmoin muistaakseni vain tasapainoisesta elämästä, ihan vain yleisesti. Koska olen huono puhumaan ääneen, en saanut puhuttua siitä kuinka ahdistunut ja hukassa itseni kanssa olin. Sain pakistettua yhden portaan tavoitteeksi hyvän itsetunnon ja mietin, mitä edes oikeasti haluan.

Pajalla käydessä huomasin pikkuhiljaa, että eihän se ollutkaan sellainen paikka kuin aluksi luulin. Koin että me nuoret saimme oikeasti olla osa porukkaa eikä vain asiakkaita tai valmennettavia. Paja tarjosi tarvittavat rutiinit ja vaihtoehtoja, mutta antoi vapauden vaikuttaa ja valita. Omalla tahdilla ja omilla ehdoilla.

Yksi tärkeimmistä tekijöistä oli myös rentous ja avoimuus: aloin päästä eroon tavastani vältellä asioita ja päätöksiä. Koin saavani helpotusta sosiaalisiin pelkoihini. Uskalsin tuoda omat kykyni ilmi ja tarjouduin tekemään pajalle työn, joka lopulta päätyi siihen, että pääsin työharjoitteluun tekemään asioita joihin luulin etten ollut tarpeeksi hyvä, ainoastaan nähdäkseni että mielipide olikin vain omani. Pelotti mennä aivan helvetisti, näin kärjistetysti, mutta lähdin suurten kiitosten ja kiitettävien arvosteluiden kanssa pois, edelleen vähän hämilläni.

Uskalsin hakea kouluun unelma-alalleni ja vaikka toiveikas olinkin, en uskonut pääseväni sisään ainakaan vielä tänä vuonna, mutta arvatkaapa vaan missä nytkin istun. Hyväksymiskirje sai kirjaimellisesti hyppimään kohti kattoa. Tammikuussa en ajatellut tämän olevan edes vaihtoehto.

Nyt olen tajunnut, että kaikki tämänpäiväiset taitoni ja haaveeni olivat jo tuolloin vuosi sitten olemassa, tarvitsin vain vähän ulkopuolista rohkaisua niiden esille tuomiseen. Paja tarjosi paikan mihin mennä ilman painostusta ja olla osallisena niin käytännössä kuin ajatuksen tasollakin, eikä vain rämpiä yksin ajatustensa kanssa. Olin pajalla miltei vuoden, mikä oli juuri se aika mitä itse tarvitsin. Arkipäiväisen sisällön lisäksi tärkeintä mitä pajajaksoltani sain, oli varmuus itsestäni ja rohkeus ottaa päätäntävalta elämästäni. Tuleva polku tuntuu selvältä ja tulevaisuus toiveikkaalta, joten sanotaanko vaikka että ei olisi paljon paremmin voinut mennä.

18

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Elina Palola korostaa matalan kynnyksen toiminnan tärkeyttä. kulmiin kuuluu ajatus pitkäkestoisesta tuesta ja palveluiden joustavuudesta. Kun nuori lähtee töihin tai opiskelemaan, on hänellä mahdollisuus palata takaisin pajalle ja saada konkreettista tukea arjen asioihin. Myös nuorten osallistuminen mahdollistetaan monella tavalla.

Nuori saa esimerkiksi määrittää omat reunaehtonsa pajatoiminnalle.

– Nuoret kokevat ongelmaksi liiallisen vapaa-ajan, päihteiden käytön, yksinäisyyden ja sosiaaliset pelot. Pienryhmätoiminta tarjoaa vertaistukea ja sosiaalista kuntoutusta, edesauttaa luottamuksen rakentamista yhteisöön ja suuntautumista kaikin puolin tulevaisuuteen.

Jatkossa olisi entistä tärkeämpää nuorten kokemusasiantuntijaroolin vahvistaminen, mikä tarkoittaa sitä, että nuoria otetaan mukaan ryhmien vetäjiksi, työpareiksi, tiedottamaan ja toiminnan suunnitteluun. Keskeistä on nuoren kohtaaminen yksilönä ja kuulluksi tuleminen.

Toiminnassa tärkeää on nuoren oman toimijuuden vahvistaminen, huomauttaa Bushnaief.

Sosiaali- ja terveysministeriön tuki Sosiaali- ja terveysministeriön osallisuuden edistämisen yksikön neuvotteleva virkamies Elina Palola korostaa myös matalan kynnyksen toiminnan tärkeyttä ja työntekijän kokemusta osaamisestaan.

– Työntekijä on asiakasta varten ja asiakkaalla on olo, että on tervetullut ja tunne, että voi vaikuttaa siihen mihin ohjautuu. Myös vertaisryhmien hyödyntämistä tulisi lisätä. Kaikki eivät välttämättä edes halua yksilötapaamisia tai eivät ole niihin heti valmiita. Työnsisältö ei tule ainoastaan lainsäädännöstä vaan omasta tietotaidosta ja asiakkaan kohtaamisesta, huomauttaa Palola.

Muhoksen kunnan sosiaali- ja terveysjohtaja Merja Honkanen on tyytyväinen siihen, miten yhteistyö kunnan ja valmennuspaja Mahiksen välillä on toiminut.

– Yhteistoiminnalle on tahto olemassa, mutta se näkyy myös taloudellisesti. Muhoksen kunnan toimeentulotukimenot ovat kääntyneet lasku-uralle. Kaikin puolin aitoa yhteistoimintaa ja onnistumisia, Honkanen sanoo.

teksti JARNO KINNUNEN kuva JUKKA LAHTI

Koljonen juoksi kultaa Los Angelesissa Vuosien kova työ palkittiin, kun oululainen vammaisurheilija Kai Koljonen voitti kultaa puolimaratonilla Special Olympics kesämaailmankisoissa Los Angelesissa.

K

ai Koljonen osoitti olevansa raudanluja kestävyysjuoksija, sillä armoton hellekään ei pystynyt pohjoisen poikaa sulattamaan Kesämaailmankisojen viimeisenä kilpailupäivänä 2.8.2015 juostulla puolimaratonilla. Koljonen otti päämatkallaan ylivoimaisen voiton huippuajalla 1.45.35.

– Palkintojen jaossa aloin vasta tajuta mitä olin saavuttanut. Tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt, minä vaan nautin kaikesta tehdystä työstä. Kun olet korkeimmalla pallilla niin olet ykkönen, Kai Koljonen kertoo hymyssä suin.

Juoksuunsa Koljonen on tyytyväinen sillä kilpakumppanit jäivät yli kymmenen minuutin päähän.

– Huomasin jo kahdeksan kilometrin kohdalla, että muut jäivät katselemaan meikäläisen selkää.

Valmentajakin huusi, että nauti poika juoksusta ja auringon lämmöstä. Mietin, että nyt on Kaitsulla pullat hyvin uunissa ja annoin vaan mennä. Loppua kohden yleisökin

ihan villiintyi. Maalintulo oli huippuhetki elämässäni, Koljonen kertaa tunnelmiaan.

Ilmaiseksi ei menestys ole kuitenkaan tullut sillä valmistautuessaan kisoihin Koljonen ei aikaa eikä hikipisaroita ole säästellyt. 31-vuotias Koljonen tunnetaankin juoksulle omistautuneena himotreenaajana.

– Kun 13 vuotta sitten juoksukärpänen puraisi se puraisikin syvältä.

Olen vieläkin innostunut kuin pikkupoika, kun vedän juoksukengät jalkaan. Tästä hommasta saa niin paljon muutakin kuin kaulaan ripustettavia mitaleita. Hyviä kavereita ja hienoja kokemuksia on kertynyt roppakaupalla.

Vielä yhdet isot kisat Menestyksekäs ura yleisurheilukentillä on saamassa jatkoa, sillä Koljonen aikoo pysyä huipulla vielä seuraavat neljä vuotta.

– Kuten Teemu Selänne joskus sanoi: four more years. Ajattelin kiu-

sata nuorempia kilpakumppaneita vielä seuraavissakin kesämaailmankisoissa. Sitten annan nuoremmille tilaa. Treenaaminen vaatii kuitenkin niin raakaa työtä, että neljän vuoden päästä alan miettimään jo muita juttuja, Kai kertoo.

Lajin parissa Koljonen jatkaa uransa jälkeenkin, sillä mies on nyt jo aktiivisesti mukana Athlete Leadership eli ALPs –ohjelmassa mentoroimassa ja tukemassa nuoria vammaisurheilijoita.

– Ei näistä kuvioista taida koskaan päästä irti, Kai virnuilee. Olen saanut urheilulta itse niin paljon, että haluan jakaa kokemuksiani ja osaamista muillekin. Kun oma ura loppuu niin panostan ALPs toimintaan enemmän.

SPECIAL OLYMPICS -KESÄMAAILMANKISAT »» Järjestetään neljän vuoden välein »» Tänä vuonna kisat järjestettiin 25.7.– 2.8.2015 Los Angelesissa »» Kisoihin osallistui noin 7 000 urheilijaa 177 maasta »» Suomesta kisoihin osallistui 92 urheilijan joukkue, joka tunnetaan lempinimellä Sisujengi 19

Topakasti etukenossa Nuorten Ystävät käynnisti vuosi sitten sisäisen Topakkastrategiahankkeen. Tavoitteeksi asetettiin järjestökonsernin toiminta- ja palvelukonseptin uudistaminen, josta hanke sai oululaiselta kalskahtavan napakan nimensäkin. teksti MIKKO ORANEN kuvat HANNU VÄHÄMAA

T

yöskentelyn edetessä tarve organisaation peruskysymysten pohdintaan vain kirkastui. Toimintaympäristön muutosvauhti ja koko sosiaali- ja palvelujärjestelmää koskevat paineet pakottavat kaikki toimijat tarkastelemaan perustehtäväänsä ja toimintatapojaan. Topakassa lähdettiinkin liikkeelle toimintaympäristön muutosten analysoinnista. Sen rinnalla kulki koko ajan asiakasymmärryksen rakentaminen ja itsekriittinen oman organisaation tarkastelu.

20

SOTE takkuaa mutta karavaani kulkee Sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisvaltainen uudistaminen on ollut poliittisella tehtävälistalla vuosikausia. Hanke on edennyt takkuisesti ja lähtöruutuun on jouduttu palaamaan useita kertoa. Kun ministereiden asettamat työryhmät ovat istuneet kokouksissaan, on kentällä koko ajan tapahtunut paljon. Vahvimmin tilanteeseen on vaikuttanut kilpailuttami-

Topakassa on ollut mukana yli sata työntekijää, asiantuntijaa ja luottamushenkilöä. sen leviäminen lähes kaikkeen palvelujen järjestämiseen. Hankintaosaaminen kunnissa on koko ajan parantunut. Hitaasti mutta varmasti hankinnoissa on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota vaikuttavuuteen, vaikka hinta on edelleenkin tärkein hankintakriteeri. Palvelujen käyttäjien asema on vahvistunut. Palvelusetelit ja henkilökohtainen budjetointi siirtävät päätösvaltaa ammattilaisilta asiakkaille. Entistä useammin heidän antamansa palaute vaikuttaa sopimusten jatkumiseen ja he ovat myös tekemässä ratkaisua siitä, minkälaisia palveluja he haluavat käyttää.

Hitaudesta huolimatta SOTE-uudistus tulee jossain vaiheessa toteutumaan. Tämä tuo mukanaan palvelujen järjestäjätahojen totaalisen mullistuksen. Yli 300 kunnan sijasta sosiaali- ja terveydenhuollosta tuleekin vastaamaan parikymmentä toimijaa. Tällä hetkellä lähes jokaisella kunnalla on omat tapansa hankkia palveluita ja omat kriteerinsä arvioida niitä. Jatkossa meillä on toivottavasti enemmän valtakunnallisia toimintalinjauksia ja yhteisesti sovittuja kriteerejä hyville palveluille.

Edellä kuvatut muutostrendit ovat ehdottoman positiivisia mutta myös palvelujen tuottajalle vaativia. Näitä vaatimuksia pyrimme Topakassa kartoittamaan ja sitä kautta tunnistamaan keskeisiä kehittämisen alueita.

Palvelut ketjuiksi Topakka on alusta alkaen ollut koko Nuorten Ystävien hanke. Siihen on osallistunut yli sata työntekijää, asiantuntijaa ja luottamushenkilöä.

Konsernissa on paljon erityistä osaamista niin järjestötoiminnassa kuin palveluissa esimerkiksi lastensuojelun asiakkaille, vammaisuuden takia tukea tarvitseville sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa kamppaileville.

Erikoistuneilla toimialoilla on pystytty syventämään osaamista ja tehostamaan toi-

mintaa. Samalla on ollut vaara kokonaisuuden hämärtymisestä ja kaverin unohtumisesta.

Topakka on kuitenkin näyttänyt, että tässä kokonaisuudessa on erittäin hyvät ainekset monipuolisten palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen rakentamiseen, joka on eräs jatkotyöskentelyn keskeinen teema.

Tukevasti tässä päivässä Nuorten Ystävät on perustaltaan kansalaisjärjestö. Sen juuret ovat yksityisten ihmisten aktiivisessa toiminnassa oman yhteisönsä hyväksi.

Vaikka palvelutuotannossa kilpaillaan samoilla markkinoilla ja samoilla pelisäännöillä puhtaasti kaupallisten toimijoiden kanssa, toiminnan arvopohja on järjestöomistajuuden takia erilainen.

Pitkä historia osoittaa, että Nuorten Ystävien luottamushenkilöillä on ollut kykyä nähdä pidemmälle ja luovuutta selviytyä vaikeistakin haasteista. Ratkaisevaa on ollut, ettei historiaan ole jääty kiinni vaan on osattu päivittää ajattelu ja toiminta vastaamaan kunkin ajan vaatimuksia. Tämä on ollut myös Topakka-hankkeen keskeinen tavoite. Askelmerkit eteenpäin on nyt saatu. Työ jatkuu topakassa etukenossa.

21

Taikasauva-toiminta teksti MIKA LUKKARI, HANNA MAIJANEN, ANTTI JAAKOLA, HANNA JÄRVI kuva TUULA PIETILÄINEN, HANNA MAIJANEN, ANTTI JAAKOLA

Taikasauva-toiminta on Nuorten Ystävien malli kanavoida eri kautta saadut hyväntekeväisyystuotot viiveettä suoraan niitä tarvitseville asiakkaille tai asiakasryhmille.

Runoja elämän varrelle Runot syntyvät yleensä yhdestä pienestä ajatuksesta, kokemuksista taikka jonkun ihmisen eleestä.

Usein kun alkaa haaveilemaan elämästä tai kuvittelee itsensä johonkin paikkaan, se aiheuttaa inspiraation. Sitä tunnetta on hyvin vaikea pukea sanoiksi, sen tietää jos kokee asian itse.

Muistot voivat laukaista kirjoittamisen ja se helpottaa oloa melkoisesti. Se riippuu mielentilasta minkälainen runo tulee. Olen kuullut, että jos on mielenterveysongelmia, niin heillä on useimmiten kykyjä kirjoittaa. Kirjoitan usein rakkaudesta, lapsuudesta, erilaisista tunnetiloista sekä muistoista.

Olen kirjoittanut yhdeksänvuotiaasta lähtien.

Ajatus runokirjan tekemiseen tuli Nuorten Ystävien Kajaanin klubitalo Tönärin vastaavan työhönvalmentajan Susanne Ilvosen suusta. Vähän aikaa mietittyäni hoksasin sen olevan ihan ookoo ajatus.

Siitä se sitten lähti, vuoden verran koottiin runoja mappiin. Lopuksi selailin runoja, jotka olisivat kelpaavia kirjaan ja mielestäni hyviä.

Haimme Taikasauva-toiminnasta tukea runokirjan julkaisemiseen. Tönärin väki auttoi minua runokirjan koostamisessa ja ystäväni Juhani Kemppainen taittoi sen julkaistavaan muotoon. Nyt runokirjaa on jaettu mm. Kajaanin markkinakadun tapahtumassa ja yritysten illassa Kajaanin torilla. Ja lisäksi aion viedä mukanani muutaman kirjan Vantaalle, johon pian muutan. Kiitos Nuorten Ystävien Taikasauvatoiminnalle, joka mahdollisti ensimmäisen runokirjani julkaisemisen!

Mika Lukkari

22

Tapionpirtin asukkaille liikuntavälineitä Tapionpirttiin haettiin avustusta Taikasauvalta kuntopyörän sekä trampoliinin suojaverkon ja reunapehmusteen hankkimiseen. Tapionpirtti on 10-paikkainen tehostetun palveluasumisen yksikkö Muhoksella, jonka asukkaat ovat nuoria aikuisia.

Trampoliinilla pomppiminen on kesällä mieluista puuhaa, ja ketterät asukkaat harjoittelevat trampoliinilla mitä taitavampia temppuja. Uuden suojaverkon ja reunapehmusteen ansiosta hyppiminen on nyt mukavaa ja turvallista.

Kuntopyörän hankkimiseen idea lähti siitä, että pyöräily on kaikille asukkaille mieluinen liikuntamuoto. Halusimme antaa asukkaillemme mahdollisuuden polkea pyörällä myös silloin, kun keli ei ole ulkona pyöräilyn kannalta paras mahdollinen.

Suurin osa asukkaista on jo kokeillut miltä kuntopyörällä polkeminen tuntuu ja kilometrejä pyörän mittariiin onkin kertynyt jo melkoisesti.

Kuntopyörästä löytyy mittari, mistä voi tarkkailla niin sykettä, poljetun matkan pituutta kuin kulutettuja kaloreitakin.

Kiitokset Taikasauvalle!

Hiekkarinteen nuoret Espanjan lämmössä Rovaniemellä sijaitsevassa Hiekkarinteen palvelukeskuksessa heräsi vuosi sitten ajatus nuorten kanssa tehtävästä ulkomaanmatkasta. Reissuidea saikin nuorten keskuudessa innostuneen vastaanoton. Viime toukokuussa neljän Hiekkarinteen nuoren haave toteutui, kun Rovaniemen viileä kevät vaihtui toukokuussa viikon ajaksi Espanjan Fuengirolan auringon lämpöön. Nuorten mukana matkalle osallistui kaksi Hiekkarinteen ohjaajaa.

Matkan ideana oli, että nuoret saisivat hyvällä edistymisellä sekä mallikkaalla koulunkäynnin onnistumisella ansaita matkan ulkomaille. Nuoret sitoutuivat myös matkakassan keräämiseen ja toimivia ideoita varojen kerryttämiseksi syntyikin roppakaupalla. Lukemattomien arpojen, leivonnaisten ja saippuoiden myynnin sekä jouluaaton joulupukkikeikkojen ohella nuoret hankkivat matkakassaan ison pääoman osallistumalla paikallisen marketin mittavaan inventaarioon. Matkakassa sai täytettä myös nuorten tekemistä ahkeruustöistä Hiekkarinteellä. Nuoret hakivat onnistuneesti tukea myös Taikasauva-toiminnalta, josta saadut varat käytettiin lentomatkojen kustannuksiin.

Pitkäjänteisen ahertamisen jälkeen matkakassa oli saanut sen verran täytettä, että kauan odotettu ulkomaan matka voitiin toteuttaa. Monelle lentomatka oli elämän ensimmäinen. Fuengirolassa

nautittiin pitkän talven jälkeen etelän lämmöstä ja tutustuttiin innokkaasti espanjalaiseen kulttuuriin sekä paikalliseen ruokaan. Mieleenpainuvia lomaelämyksiä nuoret kokivat myös eläintarhassa ja vesipuistossa. Matkan aikana ei tietenkään unohdettu shoppailua ja tarkkaa tutustumista kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Viikko hurahti varsin nopeasti ja matka sujui hyvin muutamia pieniä kommelluksia lukuun ottamatta.

Onnistunut matka antoi nuorille kokemuksen siitä, mitä kaikkea saadaan aikaan, kun tehdään yhdessä töitä asetetun päämäärän saavuttamiseksi.

Ohjaajille Espanjan matkan toteuttaminen nuorten kanssa oli mahtava kokemus ja mielenkiintoinen projekti normaalin arkityön lomassa.

Eräs nuorista kommentoi Espanjan reissua hymyssä suin.

- Nuorten näkökulmasta reissu oli mahtava!

Meitä oli hyvä porukka reissussa ja aktiviteettia oli sopivasti joka päivälle. Pidimme muiden nuorten kanssa erityisesti siitä, että vapaa-aikaa oli reilusti.

Mukavaa oli myös se, että meillä oli rahaa, kävimme eläinpuistossa, vesipuistossa ja ulkona syömässä joka ilta. Hyvä että tämmöisiä juttuja on mahdollisuus järjestää, sillä jotkut nuoret eivät ole koskaan käyneet ulkomailla. Reissu antoi motivaatiota koulunkäyntiin ja hoitaa asiat niin kuin ne tulee hoitaa.

Lopuksi kiitos Taikasauva-toiminnalle avustuksesta, joka osaltaan mahdollisti matkamme.

Pohjolan koulun oppilaat Powerparkissa Keväällä Pohjolan koulu sai Taikasauvalta mukavan yllätyksen. Taikasauvalta anomamme taloudellinen tuki varmistui ja leirikouluretkemme Alahärmän Powerparkiin tuli mahdolliseksi. Pääsimme näin toteuttamaan mukavan sekä ikimuistoisen, yön yli kestävän leirikoulun.

Leirikoulun kohteena oli Alahärmässä sijaitseva Powerpark, jonne matkasimme kevään viimeisellä kouluviikolla toukokuussa. Powerparkissa vierähti koko päivä eikä tunnelmaa latistanut edes ajoittai-

nen vesisade. Yövyimme Härmän Kuntokeskuksessa, jossa ohjelmassa oli illalla uimista kylpylässä sekä mukavaa yhdessäoloa. Aamuvirkuimmat heräsivät vielä pirteänä aamu-uinnillekin.

Retki oli mukava lopetus kouluvuodelle, osalle ryhmäläisistä myös viimeinen reissu Pohjolan koulun oppilaana ennen toisen asteen kouluhaasteisiin siirtymistä. Leirikoulun jälkeen Muhokselle palasi rentoutuneita oppilaita ja aikuisia kera hyvien muistojen.

23

Lastensuojelun kehittäjänuoret koolla

Valoa näkyvissä!

Lastensuojelun kehittäjänuorten toinen yhteinen Valoa näkyvissä -foorumi järjestettiin 10.9.2015 Helsingissä Säätytalolla.

Komeissa puitteissa kokoontui melkein 40 nuorta, jotka edustivat kymmentä kehittäjäryhmää eri puolilta Suomea. Aikuisia ammattilaisia ja asiantuntijoita oli paikalla lähes 60, joista osa oli matkassa ryhmissä toimivien nuorten kanssa. teksti MIKKO ORANEN kuvat MAARIT KYTÖHARJU

N

uorten kehittäjäryhmätoiminta on laajentunut huimaavaa vauhtia. Kaksi vuotta sitten ryhmiä oli vain muutama.

Ensimmäisessä Valoa näkyvissä foorumissa puhuttiin ryhmätoiminnan levittämisestä uusille paikkakunnille. Nyt ryhmiä toimii jo parikymmentä, joista suurin osa oli edustettuina tilaisuudessa.

Kokemus on voimaa Vaikka aikuiset valtasivat aamupäivällä pelikenttää, nuoret ottivat tilanteen haltuun iltapäivän työryhmätyöskentelyssä. Ryhmissä puitiin unelmia, jälkihuollon järjestelyjä, lastensuojelun leimaa ja nuorten kohtaamista lastensuojelussa sekä kokemusasiantuntijatoimintaa.

Kehittäjänuoret eivät todellakaan halua olla koriste kunnan tai palvelutuottajan imagossa vaan he tahtovat tosissaan olla kehittämässä parempaa lastensuojelua.

Kokemusten jakaminen ja niiden muuttuminen kehittämisen voimavaraksi on ollut monille nuorille ja toiminnassa tukena oleville aikuisille vahva elämys. Lastensuojelun negatiivista leimaa vastaan halutaan taistella, koska se on ylimääräinen taakka usein muutenkin haasteellisessa elämässä. Nuorten viesti oli, että 24

avun hakeminen ei ole häpeä ja lastensuojelu voi oikeasti tehdä paljon lasten ja nuorten hyväksi, jos se vain kuuntelee ja ottaa asiakkaat vakavasti.

Nuorten Ystävien Pohjolakodin nuoria ja nuorten ryhmä Senaattia edustivat hienosti Joona ja Aino Tuulikki. Molemmat olivat sitä mieltä, että matkaan kannatti lähteä. Aamupäivän pitkät puheet vähän puuduttivat mutta iltapäivällä päästiin asiaan. Joonan mielestä aikaa keskustelemiseen ryhmissä olisi pitänyt olla vieläkin enemmän. Hänellä olisi ollut toiveista ja unelmista vielä paljon sanottavaa.

Unelmista totta Tapahtuma järjestettiin yhteisvoimin. Päävastuun kantoi Pesäpuu ry, joka on lastensuojelun kokemusasiantuntijatoiminnan uranuurtaja Suomessa. Mukana porukassa oli lähes kymmenen yhteistyökumppania. Myös Nuorten Ystävät osallistui foorumin suunnitteluun ja

toteuttamiseen. Tavoitteena on pysyvän valtakunnallisen lastensuojelun kehittäjälasten ja nuorten verkoston rakentaminen. Valoa näkyvissä foorumi osoitti, ettei unelmointi ole turhaa. Unelmat voivat myös toteutua.

VALOA NÄKYVISSÄ II »» Jatkoa vuonna 2013 pidetylle seminaarille, jonka tavoitteena oli toimia lähtölaukauksena paikallisille nuorten kehittäjäryhmille sekä nuorista ja aikuisista koostuvalle valtakunnalliselle sijaishuollon verkostolle. »» Valtakunnallisen nuorista ja aikuisista koostuvan Kehittäjäverkostofoorumin tavoitteena on herättää keskustelua lastensuojelun pulmakohdista ja siitä, millaisia asioita nuoret paikallisilla tasoilla ovat nostaneet esille.

25

Taide on tekemisen iloa Kolmatta kertaa järjestettävä Kirjavaa kulttuuria –tapahtumakokonaisuus valtaa Oulun syys- ja lokakuussa. Kirjavaa kulttuuria on kattokäsite eri erityisryhmien taide- ja kulttuuritapahtumille sekä -näyttelyille. teksti HANNA-MAARIT LUKKARI kuvat LAHJA LEIVISKÄ, ANU LEVÄ

K

irjavaa kulttuuria –tapahtumakokonaisuus on toteutettu monen toimijan yhteistyönä. Kokonaisuutta koordinoi kulttuuritalo Valveen alueelliset kulttuuripalvelut ja yhteistyössä on ollut mukana Oulun kaupungin eri yksiköitä sekä kulttuurin ja hyvinvoinnin alan toimijoita. Nuorten Ystäviltä Klubitalo Pönkkä ja Oulun seudun avopalvelukeskus ovat hienosti esillä tapahtumakokonaisuuden aikana.

Syyskuun alussa aukesivat Oulun kirjastoissa Klubitalo Pönkän jäsenten taide- ja runonäyttelyt sekä Nuorten Ystävien Koulukoti Pohjolakodin 100-vuotisjuhlavuotta käsittelevä valokuvanäyttely. Isoja tapahtumia on useita.

Esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivät esiintyy kulttuurikeskus Valveella syyskuun lopussa.

Bändin kehitysvammaiset jäsenet Pertti, Kari, Toni ja Sami esiintyvät isolla asenteella ja ylpeydellä. Signmark puolestaan esiintyy Valveella lokakuussa ja lisäksi Signmark pitää Inspiraatioluennon Oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa Tervaväylän koulun Lohipadon yksikössä.

teokset ovat esillä pääkirjastossa. Sandri on ollut sekä alakoulussa että lukiossa kuvataideluokalla, mutta lukion jälkeen maalaus on jäänyt. Kesäyliopistossa Sandri on opiskellut kirjoittamisesta ja arvosana Appro on muutamaa suoritusta vaille valmis. Hän aikoo jatkaa avoimeen korkeakouluun, luovan kirjoittamisen linjalle. Sandri on osallistunut kirjoituskilpailuihin ja saanutkin niissä kunniamaininnan. Eräs runouden harrastaja on verrannut häntä Edith Södergranin, jonka runous on riimitöntä ja loppusoinnutonta ja sisältää runsaasti kuvailua.

Taide on tekemisen iloa Klubitalo Pönkän jäsen Juha-Matti Sassi osallistuu tapahtumakokonaisuuteen ensimmäistä kertaa. Juha-Matti on ollut taiteellinen pienestä pitäen. Kuvataiteilun lisäksi hän kirjoittaa runoja ja soittaa pianoa ja huilua. Juha-Matti kertoo maalavansa monenaiheisia maalauksia.

Fiiliksen on oltava hyvä, alakuloisena maalaamisesta ei tule mitään.

– Taide merkitsee minulle onnistumisen ja tekemisen iloa, Juha-Matti sanoo.

Juha-Matin taidenäyttely aukesi lauantaina 5. syyskuuta Kiimingin kirjastossa Galleria Oskari Jauhiaisessa. Juha-Matti on järjestänyt aikaisemmin useamman oman näyttelyn Oulun seudulla.

Pönkkäläisen Sandri Isakssonin runo26

Sandri Isakssonille kirjoittaminen on tapa käsitellä tunteita.

– Mun runot kertoo kliseisesti kuolemasta ja rakkaudesta. Kirjoittaminen on henkireikä, tapa käsitellä tunteita, Sandri sanoo.

Pönkän jäsenen Karoliina Välimäen runot ja maalaukset ovat esillä Haukiputaalla. Karoliina osallistui viime vuonna Kirjavaa kulttuuria -tapahtumaan runoillaan ja tänä vuonna häneltä on esillä kolme maalausta nimeltään Masennus, Parempaan Päin ja Suru on kunniavieras, jonka innoittajana on Jenni Vartiaisen kappale sekä TV-sarja Mustat Lesket. Taiteen teko on Karoliinalle ensisijaisesti tunteiden purkamiskeino ja inspiraatio iskee, kun mieli on maassa.

Kaakkurin kirjastossa on esillä näyttely Voimakuvia valokuvauksen ja maalauksen keinoin, johon on koottu klubitalo Pönkän kesällä järjestetyn taidepajan aikana syntyneet teokset.

Klubitalo Pönkän jäsen Henna Olkkola osallistui taidepajaan, jossa tutustuttiin taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämään voimauttavan valokuvauksen menetelmään, koska halusi lisää itseluottamusta ja koska hän tykkää olla valokuvattavana. Itseluottamus on lisääntynyt ja myös taito nähdä itsensä kauniina on kohentunut. Maalauksessa sovellettiin taideterapiaa ja sen tavoitteena oli musiikin avulla purkaa paperille sisäistä maailmaansa ja tuntojaan akryyliväreillä. Lopuksi pajalaiset kirjoittivat vapaasti ylös ajatuksiaan taidepajasta. Tapahtumakokonaisuuden valmistelut ovat vieneet paljon aikaa, mutta on palkitsevaa nähdä omat työnsä esillä näyttelyissä.

Juha-Matti Sassi teostensa vierellä Galleria Oskari Jauhiaisessa.

Kirjavaa kulttuuria -tapahtumakokonaisuuden avajaisia vietettiin Oulun pääkirjastolla 9.9.2015. Tilaisuuden juonsi Stella-pelle.

27

Euroopan talousjätti Saksa ja oppisopimuskoulutus Saksassa ei kaikkia yrityksissä avoinna olevia oppisopimuskoulutuspaikkoja voida täyttää alalle tai ammattiin soveltuvien hakijoiden puuttuessa. Toisaalta useat nuoret eivät löydä soveltuvaa koulutuspaikkaa itselleen. Yritysten vaatimusten ja monien nuorten koulutuksellisten edellytysten välillä on ammottava aukko.

Toimenpiteitä vaativat myös oppisopimuskoulutuksen korkeat keskeyttämisluvut.

teksti MARJA IRJALA kuvat iSTOCK

MARJA IRJALA KM, ekonomi Tohtorikoulutettava

28

E

uroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus CEDEFOP on määritellyt oppisopimuskoulutuksen pitkäkestoiseksi koulutusohjelmaksi, joka tapahtuu vuorotellen työpaikalla ja oppilaitoksessa. Opiskelija ja työnantaja solmivat keskinäisen sopimuksen ja opiskelija saa korvausta tekemästään työstä.

Työnantaja vastaa siitä, että opiskelija saa koulutuksessa ammatillisen tutkinnon.

Oppisopimuskoulutuksella on Saksassa pitkät perinteet. Eräänä duaalikoulutuksen mallina se käynnistyi maassa jo 1800-luvulla.

Talous- ja kaupan järjestö OECD julkisti syyskuussa 2010 arvion saksalaisen ammattikou-

lutuksen vahvuuksista ja haasteista. Se totesi, että ammattikoulutuksen duaalijärjestelmää on erityisen hyvin kehitetty nimenomaan Saksassa, jossa työtä ja koulutusta on onnistuneesti integroitu siirtymäksi kokopäiväiseen työsuhteeseen. Maassa on panostettu järjestelmään vahvasti sekä yksityisesti että julkisesti, myös taloudellisesti huonoina aikoina. Heikkoutena siinä OECD toteaa muun muassa koulutusta koskevien määräysten vaihtelut osavaltiosta toiseen.

Sijoitus yritysten tulevaisuuteen Oppisopimuskoulutuksen avulla saksalaisille työpaikoille pyritään varmistamaan pitkällä aikavälillä ammatillisesti päteviä ammattilaisia. Maan kauppa- ja teollisuuskamarit sekä OECD:n raportti korostavat, että tulevaisuuden näkymät maassa heikentävät tilannetta, sillä työikäisten määrät pienenevät. Yritykset näkevät oppisopimuskoulutuksen tärkeänä strategisena investointina osaamiseensa ja tulevaisuuteensa. Nuorten työnhakijoiden määrä laskee eikä kaikkia koulutuspaikkoja pystytä täyttämään. Viime vuosina saksalaiset yritykset ovatkin rekrytoineet oppisopimuskoulutettavia muun muassa Espanjasta ja Italiasta.

Valtakunnallisen ammattikoulutusinstituutti BIBB:n asettama työryhmä julkisti sekä valtakunnallisesti että eri osavaltioille tarkoitetut linjaukset kesäkuussa 2011 koskien maan koulutuksesta ammattiin -siirtymävaiheeseen tarvittavia tehostamistoimenpiteitä. Toimenpiteiksi kirjattiin riittävän varhainen valmentautuminen siirtymiseen, yksilölliset tuki- ja ohjaustoimenpiteet kullekin nuorelle sekä riittävät neuvontapalvelut, opetuksen vahvempi sitominen ammatti- ja yrityskäytäntöihin, parempi seudullinen koordinointi ja ohjaus eri toimijoiden kesken, toiminnan läpinäkyvyys, tulosten selkeä dokumentointi sekä kehittämisohjelmien ja toimenpiteiden arviointi.

Elinkeinoelämällä iso rooli Saksalaisten kauppa-, teollisuus- ja pienteollisuuskamareiden tehtävänä oppisopimuskoulutuksessa on toimia oppisopimustyöpaikkojen ”pörsseinä”, oppisopimustyöpaikkojen neuvonta- ja opastustyö, väli- ja päättökokeiden vastaanottaminen, jatkokoulutuksen edellyttämien kokeiden tai tutkintojen järjestäminen, ammatillisen uudelleen koulutuksen kokeiden järjestäminen sekä työpaikkakouluttajien kou-

luttajatutkintojen järjestäminen. Ne vastaavat myös päättötutkinnoista ja tukevat yrityksiä koulutustoiminnan järjestämisessä, juridisessa neuvonnassa, koulutettavien rekrytointipalveluissa ja työpaikkakouluttajien kouluttamisessa. Näin ollen potentiaalisten koulutettavien ja yritysten ammattitaitoisen työvoiman tarpeilla on suora yhteys toisiinsa. Koska maan ammattikoulutuksessa on vallalla vahva tekemällä oppimisen periaate ja työnantajat vahvassa toimija-asemassa, opetushallinnon lait eivät yksin määrittele toimintaa vaan sitä säätelevät laajasti myös alan työehtosopimukset ja muut määräykset sekä työlainsäädäntö.

Saksalainen oppisopimusmalli ei ole identtinen suomalaisen mallin kanssa. Julkisella hallinnolla on oppisopimuskoulutuksessa vähäinen rooli Suomen järjestelmään verrattuna.

Työvoimatoimistot antavat ammatillista neuvontaa ja auttavat harjoittelupaikkojen löytämisessä. Ammatinvalinnan ohjauksen puutetta ja sen tason vaihtelevuutta eri osavaltioiden kesken OECD pitää saksalaisen ammatillisen

RÄÄTÄLÖITYJÄ RATKAISUJA LIIKEMATKOJASI VARTEN. Suunnittelemme matkanne kokemuksella ja ammattitaidolla toivomustenne mukaan.

Liikematkustus | Kokoukset, Ryhmät ja Tapahtumat HRG NORDIC hrgworldwide.com/fi

29

koulutuksen heikkoutena ja kehottaa maan viranomaisia vahvistamaan järjestelmää niin, että ammatinvalinnanohjaus palvelisi nykyistä kattavammin kaikkia opiskelijoita. Toimintaa johdetaan Saksassa yritys- ja elinkeinoelämälähtöisesti, yritysten tarpeista lisätä ja uusintaa työvoimaansa. Työnantaja on vastuussa koko opiskeluohjelmasta ja työnantajien toimintaa tässä mielessä koordinoivat kamarit. Saksassa on kyse koulutussopimuksesta työpaikan ja opiskelijan välillä, ei siis työsopimuksesta kuten Suomessa.

Oppisopimusajan toimeentulo Työnantaja maksaa opiskelijalle ”kohtuullista koulutuskorvausta”, joka on ”rahoituksellinen tuki ja samalla vähimmäispalkka opiskelijan työpanoksesta”. Korvauksen määrää nostetaan opiskelun edistyessä ja vähintään vuosittain.

Koulutuskorvauksen määrästä sovitaan eri ammattialojen työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä ja ne ovat liittoihin kuuluvia yrityksiä sitovia. Opiskelun aikana opiskelija ei voi solmia varsinaista työsopimusta ja oppisopimusaika on suojattu irtisanomiselta. Lisäksi opiskelijalla on mahdollisuus anoa työvoimatoimistosta koulutustukea ensimmäisiin opintoihinsa erityisesti, jos hän ei asu enää vanhempiensa luona tai työpaikka sijaitsee kaukana tai muusta pakottavasta syystä. Tuella on tarkoitus kattaa opiskelijan elinkustannukset niin, että opiskelu on ylipäätänsä mahdollista.

30

Maassa on säädetty, montako koulutettavaa kouluttajayritykseen voidaan ottaa suhteutettuna yrityksen ammattitaitoiseen työntekijämäärään. Esimerkiksi kolmesta viiteen ammattilaista käsittävä yritys voi ottaa korkeintaan kaksi koulutettavaa. Oppisopimuskoulutusta edeltää vähintään yhden ja enintään neljän kuukauden koeaika, jonka aikana sopimus voidaan irtisanoa molemmin puolin ilman perusteluja. Pienteollisuusalojen oppisopimuskoulutuksessa koulutus kestää noin 36 kuukautta, joissakin ammateissa 42 kuukautta. Koulutuksen kulku, ammattinimikkeet ja perinteet noudattavat tältä osin järjestelmän keskiaikaisia perinteitä kisällistä mestariin. Oppisopimuskoulutuksen jälkeen henkilö voi käyttää kyseistä ammattinimikettä.

Teoriaopetuksen osuutta tulisi vahvistaa Painopiste oppisopimuskoulutuksessa on Saksassa, kuten Suomessakin, työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa. Saksassa oppisopimuksen opiskelija on 3-4 päivää viikosta töissä ja 1-2 päivää käy teoriatunneilla oppilaitoksessa.

Tavallisin malli on, että työpaikalla työskennellään neljä päivää viikossa ja yksi päivä teoriaopintojen ääressä yhteistyökoulun tiloissa.

Työpaikalle nimetään koulutuksen työpaikkakohtaiseksi vastuuhenkilöksi, kuten Suomenkin mallissa, työpaikkakouluttaja, jolta edellytetään erikoisammattitutkinnon sekä, toisin

kuin Suomessa, kauppa- tai teollisuuskamarin järjestämän kouluttajatutkinnon suorittamista.

Tutkintoon kuuluu kaksiosainen päättökoe, johon sisältyvät sekä kirjallinen osa että käytännön opetusnäyttö. Työpaikkakouluttajan tulee olla myös henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään soveltuva.

Alle 18-vuotiaiden teoriaopetus on Saksassa viiden tunnin opetusjakso yhden päivän ajan viikosta eikä heidän työpäivänsä saa ylittää kahdeksaa tuntia päivässä eikä 40:ää tuntia viikossa. OECD kehottaa maan viranomaisia vahvistamaan teoreettisen koulutuksen roolia. Täysi-ikäisillä yli 18-vuotiailla työtuntien määrä on enintään 48 tuntia. Saksassa oppisopimuskoulutukseen sitoutuneelta työnantajalta edellytetään opiskelijan käyttöön korvauksetta annettavia riittäviä työvälineitä ja muita tarvittavia varusteluja sekä sellaista tuotantoa,

tuotteita tai palvelutarjontaa, jotta valmiudet, tiedot ja ammattitaitotavoitteet voidaan saavuttaa. Kun kyseessä ovat erikoistumisvaatimukset tai muut ammattiin liittyvät vaatimukset, voidaan koulutussisältöjä suorittaa muissakin yrityksissä.

Oppisopimuskoulutukseen sisältyvät kokeet jaetaan väli- ja päättökokeisiin. Kokeet vastaanottaa ja arvioi kauppa- tai muun kamarin lautakunta ja paikalla ovat myös ammatillisen oppilaitoksen ja työnantajan edustajat. Kokeiden sisältö ja suoritustapa on määritelty kyseisen ammatin kulloistenkin säännösten mukaisesti.

Kamarien hallitsevaa roolia päättökokeiden arvioinnissa OECD pitää saksalaisen järjestelmän yhtenä heikkoutena. Koska arvioinnissa ei oteta huomioon teoriaopetuksessa saavutettuja tuloksia, jolloin opiskelijat eivät ehkä ota teoriaopetusta riittävän vakavasti.

Kirjoittaja valmistelee Oulun yliopistossa väitöskirjatyötä ”Osallinen, syrjässä, onnellinen, marginaalissa -tutkimus oppisopimuskoulutuksen suorittaneiden vammaisten arjen kokemuksista Suomessa ja Saksassa” erityisesti oppisopimuskoulutuksen mahdollistaman työelämän osallisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tutkimukseen haastatellaan 15 vammaista nuorta molemmissa maissa.

31

VillaAuran valokuvaajavirtuoosi Aku Makkonen on itseoppinut kuvaaja ja valokuvauksen harrastaja, joka tarkastelee kuvissaan persoonallisella tavalla arjestamme löytyviä yksityiskohtia. teksti MERJA HIIDENSALO, RIITTA NYKÄNEN kuvat JARKKO UTRIAINEN

Nummen lähikirjastossa Turussa järjestettiin 15.-18.6.2015 taide- ja valokuvanäyttely otsikolla Minun tarinani – kuvia ja kertomuksia autismin kirjolta. Minun tarinani -kampanja on osa Autismi- ja Aspergerliiton valtakunnallista Aktiivinen ikääntyminen autismin kirjolla -projektia.

Näyttelyssä oli esillä Aku Makkosen valokuvia ja Tuuli Aution akvarellejä. Lisäksi näyttelyyn oli valikoitu kampanjassa kerättyjä autismin kirjon henkilöiden kirjoittamia tarinoita elämästään ja kokemuksistaan.

Näyttely herätti paljon kiinnostusta ja ihastusta ja siitä uutisoitiin laajasti itäturkulaisessa paikallislehdessä.

Taitavan kuvaajan valokuvat ihastuttavat Nuorten Ystävien VillaAuran ryhmäkodissa asuvalla Akulla on jo aiempaakin kokemusta valokuvanäyttelyistä. Hänen töitään on aiemmin ollut esillä toisessakin turkulaisessa kirjastossa ja nuorisokeskus Vimmassa. Aku on innokas valokuvaaja, jolla kamera on aina mukana.

Aku kuvaa omintakeisesti arjen ilmiöitä: numeroita, kylttejä, tuuletusventtiilejä, pyöreitä muotoja, hylättyjä esineitä ja roskia kadulla ja

32

luonnossa. Kokonaisuuksien sijaan Aku löytää kuviinsa pieniä yksityiskohtia. Kuvat ovat joskus arvoituksia, ennen kuin katsoja hahmottaa, mitä kuva esittää. Myös luontoa Aku kuvaa yksityiskohtaisesti. Minun tarinani –näyttelyyn oli valittu teoksia, jotka kertovat Akusta itsestään ja hänen mieliasioistaan.

Paikallisena järjestäjänä Turussa oli mukana Turun seudun autismija ADHD-yhdistys Aisti ry. Viikko huipentui 18.6. vietettävään kansainväliseen Autistic Pride Day -päivään, jonka tarkoituksena on tuoda esille ja edistää autismin kirjon henkilöiden oikeuksia. Autistic Pride Day -päivä oli nimensä mukainen toisellakin tavalla: Akun kasvot loistivat ylpeydestä, kun hän sai paikan päällä itse esitellä upeita valokuviaan!

Markku Sepän muistolle Pohjolakoti ja koko Nuorten Ystävät yhteisö pysähtyi järkyttävän suru-uutisen äärelle 25.7.2015. Perhekoti-isä, ohjaaja Markku Seppä oli menehtynyt väkivallan seurauksena työvuoroa tehdessään. Markun puoliso Jaana ja lapset sekä muut lähiomaiset, ystävät ja työtoverit kaipaavat leppoisaa, myhäilevää Markkua.

Markku syntyi 24.9.1957 Mirjam ja Ilmari Sepän viisilapsiseen perheeseen. Hänen vanhempansa viljelivät kotitilaa Muhoksen Sosolla ja Markku pääsi osallistumaan maatilan moninaisiin töihin jo pienestä pitäen.

Nuorena miehenä Markku kävi ammattikoulun autonasentajalinjan Muhoksella ja suoritti sen jälkeen Jyväskylässä Valmetilla myös traktoriasentajan erikoistumisopinnot. Opintojensa jälkeen Markku meni Ruotsiin töihin.

Markun tultua Suomeen lomalle Pohjolakodin silloinen johtaja Seppo Saloranta houkutteli hänet töihin laitoksen autonhuolto- ja metallityöosastolle, missä Markku aloittikin työt konemestarina marraskuussa 1981. Metallityöosastolla Markun toimenkuvaan kuuluivat mm. kiinteistöhuollon tehtävät sekä maatilan ja laitoksen koneiden ja laitteiden huolto- ja korjaus. Markku toimi myös silloisen Merikosken ammattikoulun opettajana.

Pohjolakoti oli 1980-luvun alussa luopumassa asuntoloista ja siirtymässä pienyksikkövaltaiseen toimintaan. Vuonna 1981 Jaana siirtyi Sampolan oppilaskotiin vastaavaksi hoitajaksi. Samana vuonna Jaana ja Markku vihittiin avioliittoon. Jaana sai Markusta työparin oppilaskotiin, joskin Markun päätyönä olivat edelleen konemestarin tehtävät. Markun muuton myötä oppilaskoti Sampolan luonne muuttuikin perhekodiksi.

Vuonna 1985 Markku ja Jaana muuttivat pienen tyttärensä ja oppilaidensa kanssa vasta perustettuun Kotiranta-perhekotiin Muhosjoen rannalle. Pian perheeseen syntyi myös poikavauva. Markun työt jatkuivat metallityöosastolla ja täydentyivät alati ahkeroiden perhekoti-isänä iltaisin ja viikonloppuisin. Samana vuonna alkoi myös oman kodin rakentaminen Muhoksen Sosolle. Pian Markku aloitti myös kesämökin rakentamisen Oulujärven rannalle.

Kesämökki oli myös perhekodin nuorten käytössä.

Vuoden 1988 keväällä Jaana ja Markku siirtyivät vanhemmiksi uudisrakennettuun tyttöjen perhekoti Ainolaan. Ainolassa ollessaan Markku suoritti nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja -tutkinnon pätevöityen näin päätoimiseksi perhekoti-isäksi.

Perhekoti Ainolan toiminta lopetettiin vuonna 2013. Sen jälkeen Markku toimi Pohjolakodissa mm. toiminnallisessa päiväryhmässä Dynamossa oppilaan ohjauksessa ja opettajana ja lopuksi yövalvojana Salorinteellä ja Metsolassa.

Markun rakkaimpia harrastuksia olivat kalastus ja metsästys. Erityisesti vetouistelu yhdessä Jaanan ja ystävien kanssa oli Markun mieleen.

Hän osallistuikin useisiin vetouistelukilpailuihin vuosittain. Jokasyksyinen hirvenmetsästys näytteli tärkeää osaa Markun elämässä ja Ainolan tytötkin pääsivät niitä kokemaan.

Markun haaveena oli, että eläkkeelle päästyään hän keskittyisi entistä enemmän kalastukseen ja mökkeilyyn. Tätä hänelle ei kuitenkaan sallittu.

Tunsimme Markun ahkerana, luotettavana ja avuliaana ystävänä ja läheisenä työtoverina.

Markku oli työssään ja kaikissa toimissaan rauhallinen, pitkäpinnainen ja huumorintajuinen.

Niin omat lapset kuin kasvatettavatkin olivat Markulle tosi tärkeitä ja lähellä sydäntä.

Ennen kaikkea Jaana ja lapset, mutta myös omaiset, ystävät ja koko Pohjolakodin kasvatusyhteisö on kokenut suuren murhenäytelmän, jota ei voi järjellä käsittää.

On lähes mahdotonta ymmärtää läheisten tuskaa, voi vain kulkea rinnalla ja tarjota apuaan ja tukeaan. Meidän kaikkien tulee huolehtia siitä, ettei Jaana jää yksin murheensa kanssa.

Tapio ja Auli Siekkinen Aira Saloranta Markku Sepän läheiset ystävät ja työtoverit 33

Mietteitä pöydän takaa Tämän lehden yhtenä teemana on väkivallan uhka lastensuojelussa. Nuorten Ystävien arkeen se iski konkreettisesti Pohjolakotiin kuuluvassa perhekoti Metsolassa. Vakavat onnettomuudet työpaikoilla ovat aina asioita, jotka käynnistävät monia selvityksiä tavoitteena ennalta ehkäistä uudet tapaturmat.

Metsolan väkivallanteon arvaamattomuus oli ainutkertaista. Tätä kirjoittaessa rikostutkinta on vielä kesken. Kun tutkinta päättyy, niin monta avointa kysymystä tulee saamaan vastauksen. Tässä totean, että tapauksen käsittelyssä poliisin apu ja yhteistyö Pohjolakodin kanssa on ollut kiittämisen arvoista.

Muu viranomaisselvitys on parhaillaan käynnissä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran kanssa.

Toisena teemana lehdessä on Nuorten Ystävien toiminta- ja palvelukonseptin uudistamiseen tähtäävä Topakka-hanke. Sen aikana olemme analysoineet toimintaamme ja olemme rakentamassa uutta strategiaa lähivuosille.

Organisatorisesti kävimme läpi suuren muutoksen viimeksi vuonna 2007, kun yhtiöitimme palveluliiketoiminnan.

Samalla se oli merkittävä muutos sata vuotta jatkuneeseen yhdistyksen toimintaan. Niin vinhaa ajan pyörä pyörii, että vaikka takana on vasta vajaat yhdeksän osakeyhtiövuotta, niin uuden arvioinnin paikka on edessä. Yksityisessä sosiaali- ja terveysalan toimintakentässä tapahtuu kaiken aikaa verraten isoja muutoksia.

Toimialalla on erityisen kasvuhakuisia yrityksiä, joiden omistajat haluavat jatkuvaa kasvua.

Käytännössä se tarkoittaa yrityskauppoja, uusien yksiköiden perustamista ja tulemista uuteen markkinaan, vaikka kuntien ostomäärät eivät kasva.

Nuorten Ystävien asema yhdistyksen omistamana yhtiönä on edellä mainituista lähtökohdista

haasteellinen. Uusia toimintoja olemme voineet ja voimme käynnistää vain niukoista talouden voimavaroista lähtien. Meillä vain kannattava toiminta takaa kasvumahdollisuudet. Topakan myötä tähtäämme uusiin palveluketjuihin yhtenä ”nuorten ystävänä” riippumatta siitä, onko asiakas ry:n tai yhtiön palvelujen käyttäjä.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä hallitus on nimennyt viisi kärkihanketta, joissa muun muassa lisätään palvelujen asiakaslähtöisyyttä ja digitalisaatiota, edistetään terveellisiä elämäntapoja sekä uudistetaan lapsiperheiden palveluja, omaishoitoa ja ikäihmisten kotihoitoa. Lapsi- ja perhepalvelujen osalta painopistettä siirretään ennalta ehkäisyyn ja vanhuksille tarjotaan palveluja yhä enemmän kotiin sekä parannetaan osatyökykyisten mahdollisuuksia päästä työelämään. Kärkihankkeet mahdollistavat meille uusia avauksia, koska ne osuvat niin lähelle meidän uutta palveluketjutoimintamallia.

Hallitusohjelmasta on syytä vielä nostaa esille tavoite normien purkamisesta ja hallinnon joustavoittamisesta. Tavoite sisältää Nuorten Ystävien toiminnan kannalta monia erittäin kannatettavia asioita, kuten kelpoisuuksien joustavoittamisen, mitoitusten keventämisen, omavalvonnan lisäämisen, toimijoiden vastuun korostamisen ja viranomaisten keskinäisen työnjaon uudelleen arvioinnin. Kun lähes kaikki palvelumme ovat luvanvaraisia, niin byrokratian vähennys lisää aikaa päätehtävään eli asiakastyöhön.

Yhteiskuntaamme koettelee nyt uusi mullistus, kun pakolaisvirta Suomeen on kasvanut uusiin mittoihin.

Sen myötä monikulttuurisuus on joka päivä läsnä.

Paljon puhetta, sometusta ja kirjoitusta se kuitenkin herättää. Monikulttuurisuus sisältyy tiiviisti Nuorten Ystävien arkeen. Esimerkiksi Pohjolakodilla on jo yli 20 vuoden ajan ollut nuoria monista eri kansallisuuksista. Olemme oppineet työmme kautta ymmärtämään niin pakolaisten kuin muidenkin maahanmuuttajien kulttuuria ja tekemään yhteistyötä nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa. Tämän valoisan esimerkin ja kokemuksen myötä toivon, että osaamme ottaa pakolaisasiaan inhimillisyyttä ja auttamista korostavan näkökulman.

REIJO MOILANEN

Kirjoittaja on Nuorten Ystävien liiketoimintakonsernin toimitusjohtaja.

34

Henkilöstöpäivät PopUp Koulun -toimintamallin mukaisesti Naurun remakkaa, iloista puheensorinaa ja ympäri Suomea tulleisiin työtovereihin tutustumista. Niistä on Nuorten Ystävien henkilöstöpäivät tehty. teksti ANU ISOAHO kuvat HANNU VÄHÄMAA

Nuorten Ystävien henkilöstöpäiviä vietettiin kahtena perjantaina elo-syyskuussa Oulussa Maikkulan Kartanossa. Päiville osallistui yli 300 Nuorten Ystävien työntekijää eri puolelta Suomea.

Pipon löysytystä ja ropan rentoutusta Maikkulan Kartanon piha-alueella.

Yhteisöllistä ja innostavaa Henkilöstöpäivien ohjelma rakentui PopUp Koulun -toimintamallin mukaisesti yhteisölliseen, innostavaan ja hauskaan oppimistapahtumaan, jossa johto ja henkilöstö yhdessä vetivät erilaisia työpajoja. Työpajojen sisällöt vaihtelivat ilmapalloeläinkurssista taloustuntiin. Tuntien aikana pääsi myös jututtamaan luottamusmiehiä ja tutustumaan työsuojeluun, kokeilemaan mindfulnessia ja laulamaan livekaraokea, josta sai mukaansa livetallenteen ilahduttamaan vaikkapa sukulaisia perhejuhlissa.

Päivien teeman mukaan tehtiin ja opittiin muilta rennossa ja hauskassa ilmapiirissä.

Koulupäivä huipentui discoon ja Nuorten Ystävien työntekijöistä koostuva bändi tarjoili svengaavia hittejä 70-luvulta nykypäivään.

Reiman ilmapalloeläinkurssilla oli tungosta.

Kiinteä verkko: 8,28 snt/puhelu + 7,00 snt/min. Matkapuhelin: 8,28 snt/puhelu +17,00 snt/min

35

Tositarinoita koulukodista

KIRJAN HINTA ON 25 EUROA. Tuotto menee lyhentämättömänä Pohjolakodin nuorten harrastustoiminnan tukemiseen.

Tilaukset: WWW.NUORTENYSTAVAT.FI

36

Tänä vuonna koulukoti Pohjolakodin perustamisesta on kulunut 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Nuorten Ystävät on julkaissut kirjan Elämää etsimässä – Pohjolakoti sata vuotta.

Nuorten Ystävät antoi puheenvuoron lapsena tai nuorena Pohjolakotiin sijoitetuille. Haastateltavat kertovat, millaisena he kokivat tai kokevat elämän koulukodissa.

Tätä täydentävät muutaman vanhemman kokemukset lapsensa sijoittamisesta.

Tarinat kertovat koulukotiin johtaneista tapahtumista, Pohjolakodin arjesta ja siitä, miten elämä on sujunut koulukodin jälkeen.

Kirjassa nousevat esille myös henkilökunnan näkökulma ja huoli tulevaisuuden lastensuojelun ongelmista. Arvomaailma ja kasvatuskäsitykset ovat muuttuneet sadan vuoden aikana. Yli puolen vuosisadan taakse ulottuvissa tarinoissa näkyy, millainen arvomaailma ja kasvatuskäsitys kunakin aikana vallitsi.

Ystäviltä kuultua Nimityksiä Nuorten Ystävillä

HANNU VÄHÄMAA aloitti 1.6.2015 Resiinan työhönvalmentajana Oulussa. Resiina työhönvalmennus on Kelan ammatillista kuntoutusta mielenterveyskuntoutujille. Aiemmin Vähämaa on työskennellyt työvoimaneuvojana Etelä-Pohjanmaan TE-toimistossa sekä projektityöntekijänä Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksessa.

MARJO VILPPOLA aloitti 17.8.2015 projektisuunnittelijana Vanhempien Akatemiassa Oulussa. Vilppola vastaa vanhemmille ja perheille suunnattujen toimintojen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Koulutukseltaan Vilppola on kasvatuspsykologi KM, opettaja.

Aiemmin hän on toiminut opetustehtävissä.

PIRKKO TEIR on aloittanut perhehoidon erityisohjaajana Turussa. Teir on koulutukseltaan lastentarhanopettaja ja hän on aikaisemmin työskennellyt päiväkodissa. Teir on sijais- ja adoptioäiti ja hän on kouluttanut Pride-ennakkovalmennuksen kautta tulevia sijaisperheitä ja sosiaalialan ammattilaisia.

Georg Waenerberg rahaston apurahat haettavana Georg Waenerberg rahaston apurahat on suunnattu nuorille tutkijoille, joiden opinnäyte-, tutkimus- tai selvitystyö käsittelee tai opintomatka koskee lastensuojelua ja erityisesti lastensuojelun sijaishuoltoa Nuorten Ystävien koulukoti Pohjolakodin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Jaettava summa on 3000 euroa. Apurahan käytöstä on tehtävä selvitys vuoden kuluessa sen saamisesta.

Vapaamuotoiset hakemukset ansioluetteloineen tai nimikirjanotteineen, julkaisuluetteloineen sekä tutkimus- ja rahoitussuunnitelmineen on toimitettava 16.10.2015 mennessä osoitteeseen Nuorten Ystävät ry, Hallitus, Torikatu 28, 90100 Oulu. Kuoreen merkintä ’Apurahahakemus’. Lisätietoja antaa pääsihteeri Arja Sutela, arja.sutela@nuortenystavat.fi, p. 040 5132 676

Vanhempien Akatemiassa tapahtuu Nuorten Ystävien Vanhempien Akatemia -hankkeen syksy on täynnä tapahtumia. Nuoren murrosikä kasvatuksen haasteena –vanhempainilta järjestetään Oulussa Pohjankartanon koululla 26.10.2015. Parisuhde koetuksella pikkuvauvaperheessä? –tilaisuus puolestaan järjestetään 10.12.2015 Nuorten Ystävien keskustoimistolla.

Eroryhmä aikuisille aloittaa toimintansa 6.10.2015 ja syk-

syn aikana järjestetään myös Oletko eronnut tai eroamassa?

–tilaisuuksia sekä Miesten eroiltoja. Syksyn aikana Vanhempien Akatemia tarjoaa yhteistyössä Asianajotoimisto Antti Myllymäki Oy:n kanssa yksityishenkilöille suunnattua maksutonta lakineuvontaa.

Lisätietoja näistä ja muista tapahtumista Vanhempien Akatemian nettisivuilta: www.vanhempienakatemia.fi.

VillaKapteeni avaa ovensa Turussa Nuorten Ystävien uusin asumispalveluyksikkö VillaKapteeni käynnistää toimintansa 1.10.2015 Turun Uittamon Jalustinkadulla. 16-paikkainen VillaKapteeni on toinen Nuorten Ystävien vammaispalveluja tarjoava yksikkö Turussa Vaalantiellä sijaitsevan VillaAuran lisäksi.

VillaKapteeni tarjoaa kuntoutumista tukevaa tehostettua palveluasumista ja ohjatun asumisen palveluja aikuisille kehitysvammaisille henkilöille.

VillaKapteenin vaativan autetun asumisen palvelut ovat ympärivuorokautisia asumispalveluja aikuisille kehitysvammaisille ja autismin kirjon henkilöille, jotka tarvitsevat erityistä apua, ohjausta ja tukea arjessaan.

Ohjatun asumisen palveluita järjestetään henkilöille, jotka asuvat itsenäisesti mutta tarvitsevat päivittäistä tukea tukea, ohjausta ja toimintakyvyn aktivointia arjessaan.

VillaKapteenin rakennuttajana toimi ASPA-säätiö.

37

Pääotsikko 3, nega

Lastensuojelupalvelut

»» Koulukoti Pohjolakoti, Muhos »» 3 sijaishuollon yksikköä tai perhekotia. Rovaniemi, Tornio ja Kemijärvi »» Opetus »» Perhehoitopalvelut »» Jälkihuolto- ja tukiasumispalvelut »» Avopalvelut

Vammaispalvelut

»» Palveluyksiköt: Muhos, Imatra, Turku ja Vantaa (1/2016) »» Sijaishuolto »» Asumispalvelut »» Työ- ja päivätoiminnat »» Opetus

Mielenterveyspalvelut

»» Kintas-toiminta tarjoaa mielenterveyskuntoutusta 18–30-vuotiaille nuorille aikuisille. Palvelu toteutetaan avokuntoutusjaksona, Oulu. »» Resiina järjestää mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennusta Oulussa ja Oulun lähikunnissa. »» MIEPÄ-kuntoutus on avokuntoutusta kaksoisdiagnoosiasiakkaille, joilla on päihdehäiriö ja samanaikainen muu mielenterveyden häiriö, Oulu.

Perhekuntoutuspalvelut »» Perhekuntoutuspalvelut ovat kuntouttavia palveluja lapsiperheille. Perhekuntoutuspalveluja tarjoaa Polokkaperhekuntoutus Muhoksella. Palveluja ovat perhekuntoutus, vanhemmuuden arviointi, avokuntoutus sekä tarvittaessa päihdeperhekuntoutus. »» Työmuotoja ovat perheen tarpeisiin vastaavat lasten ja vanhempien

38

yksilö- ja ryhmätoiminnot, perhe- ja verkostopalaverit ja yhteistyö perheen läheisten sekä viranomaisten kanssa.

Sosiaalinen työllistyminen

»» Nuorten Ystävien Klubitalotoiminnassa luodaan osatyökykyisten ihmisten työllistymistä tukevia yksilöllisiä jatkopolkuja avoimille työmarkkinoille. Talot edistävät osallisuutta ja tasa-arvoa tarjoamalla jäsenilleen matalan kynnyksen kohtaamispaikan, jossa voi kokea yhteisöllisyyttä, saada vertaistukea ja tehdä työtä Klubitalolla tai tavallisella työpaikalla. »» Valmennuspajat Muhoksella tukevat nuoria, nuoria aikuisia ja työelämän ulkopuolella olevia aikuisia kohti työelämää ja opintoja. »» Työetsivä-hanke Oulussa etsii ja räätälöi töitä vammaisille ja osatyökykyisille.

Palvelunohjaus Lastensuojelupalvelut p. 044 7341 627 Vammaispalvelut p. 044 7341 422 Avopalvelut p. 044 7341 532 Mielenterveyspalvelut p. 044 7341 563 Perhekuntoutuspalvelut p. 044 7341 775 Sosiaalinen työllistyminen p. 044 7341 862 Opetuspalvelut p. 044 7341 759

Avopalvelut

»» Avopalvelut tukevat lasta, nuorta tai aikuista ja hänen perhettään sekä muuta verkostoa siten, että arki sujuu mahdollisimman hyvin.

Tavoitteena on, että asiakkaiden hyvinvointi lisääntyy ja sairaala/ laitoshoitoon tai perheen ulkopuoliseen sijoitukseen joudutaan turvautumaan mahdollisimman harvoin. »» Varmistamme muutoksen siirtymisen arkeen työskentelemällä lasten, nuorten ja aikuisten omissa toimintaympäristöissä. »» Palvelut toteutetaan joko työpari/ yksilötyöskentelynä tai ryhmämuotoisena toimintana.

Kemijärvi Rovaniemi Tornio Oulu Muhos Kajaani Lapinlahti Seinäjoki Jyväskylä Tampere Turku

Imatra

Vantaa Helsinki

www.nuortenystavat.fi

Taikasauva-toimintaa tukemassa ovat seuraavat yritykset ja yhteisöt Arkkitehtitoimisto Jukka Laurila jukka.laurila@pp.inet.fi p. 0400 581 375 BIOTOP OY www.biotop.fi Lakiasiaintoimisto Sarkkinen & Väisänen Oy Rautatienkatu 10 B 1, -90100 Oulu Puh. 08-311 3159, 040 586 0159 Maikkulan Yhtenäiskoulu Jatulikivenkatu 3, 90240 Oulu Tarviketori Oy Mäkelininkatu 33, 90100 Oulu Puh. 020 743 098

Saatko lehden?

Nuorten Ystävät -lehti lähetetään maksuttomana jäsenetuna Nuorten Ystävät ry:n jäsenille ja kannattajajäsenille, Nuorten Ystävien kunta-asiakkaille, yhteistyökumppaneille sekä lehdessä ilmoittaville tahoille. Lehti tiedottaa Nuorten Ystävien toiminnasta. Lehteen kirjoittavat lasten ja nuorten kanssa työskentelevät eri alojen ammattilaiset, tutkijat sekä Nuorten Ystävien toiminnan piirissä olevat asiakkaat. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Tilaajapalvelu Nuorten Ystävät / Viestintäpalvelut Anu Isoaho p. 044 7341 537, anu.isoaho@nuortenystavat.fi LEIKKAA JA POSTITA

Tilaus ja osoitteenmuutos Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Nuorten Ystävien lehden Vuosikerta 45 €/vuosi

Teen osoitteenmuutoksen Tilausosoite • Osoitteenmuutoksessa vanha osoite Tilaajan nimi Ammattinimike Yhteisö Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka

Viestintäpalvelut Torikatu 28 Tunnus 5009446 90003 Oulu

Sähköposti

Laskutusosoite, jos eri • Osoitteenmuutoksessa uusi osoite Yhteyshenkilön nimi Yhteisö Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti

39

40