Nuorten Ystävien lehti 2/2015 by Jarno Kinnunen

NUORTEN YSTÄVIEN LEHTI 2 • 2015

»» Koulukoti rokkasi Muhoksella

»»Pohjolakodissa kasvoin aikuiseksi

Tässä numerossa NUORTEN YSTÄVÄT 2 / 2015

s. 4

s. 9

Tositarinoita koulukodista

Taitto Jarno Kinnunen ja Anu Isoaho

9 �� Tositarinoita koulukodista

s. 12 Tukea mielenterveyskuntoutujien asumiseen

16 ��Yhdessä kohti muutoksen esteitä

19 �� Työttömien valmennuspaja Tärppi avattiin Muhoksella

24 ��Paikka auki 26 ��Lasten ja nuorten laitoshoito: viimesijainen vaihtoehto vai myönteinen mahdollisuus

s. 19

Työttömien valmennuspaja Tärppi avattiin Muhoksella

31 ��Nuorten Ohjaamo aloitti Rovaniemellä 32 ��Elämyspajasta motivaatiota opiskeluun

34 ��Yksityiset terveys- ja hyvinvointipalvelut kasvun mahdollistajina 37 ��Ystäviltä kuultua

Kannen kuva Jarno Kinnunen Ilmoitukset ja tilaukset Nuorten Ystävät / Viestintäpalvelut Torikatu 28 90100 Oulu lehti@nuortenystavat.fi

Tilaushinta Vuosikerta (4 nroa) / 45 €

29 ��VillaKapteeni valmistuu syksyllä Turkuun

33 ��Pohjois-Suomen Perhehoitopäivät Oulussa

Taittopohja Gasworks

Lehden postituspäivät 2015 6.3 5.6 25.9 4.12

17 �� Dialoginen ohjaus Nuorten Ystävien työvälineeksi

22 ��Taikasauva-toiminta

Toimituspäällikkö Jarno Kinnunen

Yritysmarkkinoija Tuomo Mäkelä

4 �� Pohjolakodissa kasvoin aikuiseksi

12 ��Tukea mielenterveyskuntoutujien asumiseen

Päätoimittaja Arja Sutela

Toimitussihteeri Anu Isoaho

3 �� Pääkirjoitus: Miten rahankeräyslaki uudistuu?

10 ��PokoRock - koulukoti rokkasi Muhoksella

Julkaisija ja kustantaja Nuorten Ystävät ry Torikatu 28 90100 Oulu p. 044 7341 500 etunimi.sukunimi@nuortenystavat.fi www.nuortenystavat.fi

s. 29

VillaKapteeni valmistuu syksyllä Turkuun

Painos 4000 kpl Painopaikka Erweko Oy ISSN 1236-8229

Nuorten Ystävät on valtakunnallinen sosiaalija terveysalan asiantuntijaja vaikuttajajärjestö, jonka omistama liiketoimintakonserni tuottaa sosiaalija terveysalan erityispalveluja, joilla kunnat täydentävät palvelutarjontaansa.

Pääkirjoitus

Miten rahankeräyslaki uudistuu? Kootessamme Nuorten Ystävien vuosikertomusta huomioni kiinnittyi jälleen siihen, miten monet yksityiset henkilöt, yhdistykset ja yritykset ovat halunneet avustaa Nuorten Ystävien Taikasauva-toimintaa ja stipendirahastoa. Lahjoitukset vaihtelevat pienistä merkittäviin, ja jokainen tulee tarpeeseen. Kaikki saadut lahjoitukset ohjataan hyvin läpinäkyvästi suoraan toiminnan piirissä olevien nuorten käyttöön. Nuoret kiittävät Taikasauvan kautta saamistaan avustuksista esimerkiksi tämän lehden palstoilla. Emme ole kampanjoineet avustusten saamiseksi, vaan olemme ajatelleet hyvän ja tuloksellisen työn puhuvan puolestaan. Suomen Kuvalehti kirjoitti numerossa 14-15/2015 siitä, millä keinoilla keräykset saavuttavat hyviä tuloksia. Esimerkkeinä käytettiin Uuden Lastensairaalan, Yhteisvastuun ja Helsinki Mission keräyksiä. Suurille, paljon avustuksia saaneille keräyksille yhteistä on ollut yritysmaailman keinojen käyttö: mainostoimiston toteuttamat ammattimaiset kampanjat, selkeästi viestitty lupaus, kosketus kohteeseen, joissain tapauksissa myös vastine rahoille. Lastensairaalahanke saavutti tavoitteensa, 30 miljoonaa euroa, jo puolessatoista vuodessa. Eikä rahan tulolle näytä olevan loppua. Suunta on muutenkin pienistä keräyksistä yhä suurempiin, näyttävämpiin ja tuottoisempiin. Suomen Kuvalehden mukaan 20 suurimmalle järjestölle kasautuu jo yli 80 prosenttia lahjoituksista. Viime vuoden vaihteessa tuli julkisuuteen hallituksen valmistelu rahankeräyslain uudistamiseksi. Valmistellun uudistuksen mukaan rahankeräyksen voisi käynnistää pelkän ilmoituksen turvin, kun nykyään keräykseen tarvitaan perusteltu, ennakoiva lupa poliisihallinnolta. Vaikka luvan hankkiminen tuntuukin selvityksineen ja liitteineen byrokraattiselta menettelyltä, on se kuitenkin turvannut keräysten asianmukaisuuden. Kansalaiset voivat olla kutakuinkin varmoja siitä, että annetut roposet menevät tarkoitettuun kohteeseen. Rahankeräyslain uudistus jäi kuitenkin vaalien yli uuden hallituksen valmisteltavaksi. Mikäli rahankeräyslaki uudistetaan edellisen hallituksen esittämällä tavalla, olisiko tulevaisuudessa mahdollista kenen tahansa mennä kadulle keräämään avustuksia mihin tahansa tarkoitukseen? Perustetaanko yrityksiä ja yhdistyksiä nimenomaan rahankeräystarkoituksessa? Tästä toimintatavasta on mainio esimerkki englantilaissa elokuvassa Pride, joka kuvaa Britannian kaivostyöläisten lakkoa 1984-1985 ja sitä, kuinka lontoolainen Lesbians and Gays Support the Miners –niminen organisaatio perustetaan rahan keräämiseksi lakkolaisten tueksi. Homoseksuaalit näkevät yhtäläisyyksiä kaivostyöläisten ja itsensä kohtelussa, ottavat ämpärit kainaloon ja menevät kadulle rahaa keräämään. Ongelmia syntyy vasta siinä vaiheessa, kun kaivostyöläiset eivät näekään yhtäläisyyksiä itsensä ja kyseisen organisaation jäsenten välillä. Heidän on vaikea ottaa vastaan homojen keräämää rahaa. Tätä kirjoittaessa ei vielä ole selvillä, onko rahankeräyslain uudistus uuden hallituksen ohjelmassa. Kaikki kunnia Lesbians and Gays Support Miners –tyyppiselle toiminnalle, mutta ainoa tae jatkossakin sille, että lahjoittajat voivat olla varmoja sekä keräyksen järjestäjän että keräyskohteen luotettavuudesta on nykyisen kaltaisen, tarkan lupamenettelyn säilyminen. Arja Sutela Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri

Pohjolakodissa kasvoin aikuiseksi

teksti ja kuvat JARNO KINNUNEN

Helsinkiläisellä Santeri Iljamalla on aihetta leveään hymyyn. Nuorella miehellä on hyvä ammatti, vakituinen työpaikka ja tyttöystävä. Kaikki on paremmin kuin hyvin.

Kaksi vuotta Pohjolakodilla sai levottoman pojan rauhoittumaan. Rellestäminen loppui ja tulevaisuuden suunnitelmat selkiytyivät.

ukaan nuori ei halua koulukotiin. Ei halunnut Santerikaan. Kuitenkin kuusi vuotta sitten hänet sijoitettiin rikoskierteen katkaisemiseksi koulukoti Pohjolakotiin Muhokselle. Santeri oli tuolloin 16-vuotias. – Onneksi niin silloin tehtiin. Mulle annettiin mahdollisuus kasvaa isoksi pojaksi. Pohjolakodissa tajusin, että rellestäminen ei voi jatkua loputtomiin.

Yläasteella väärille urille Teini-iässä Santerilla meni lujaa. Niin lujaa, ettei kukaan oikein pysynyt perässä. Vauhti oli alkanut kiihtyä, kun yläaste alkoi. Ensitreffeille alkoholin kanssa Santeri lähti jo 13-vuotiaana. – Sehän lähti lapasesta jo ihan eka kerrasta. Varastettiin kavereiden kanssa viinat ja illanvieton lopputuloksena äiti haki minut itkien sairaalasta. Voin vaan kuvitella, kuinka huolissaan äiti silloinkin oli. Vaikka ensimmäinen päihdekokeilu päättyi sairaalareissuun päätti Santeri kuitenkin jatkaa hölmöilyjään viinan kanssa. – Tuntui, että humalassa olen ihan päällikkö. Kännissä tuli sitten pelleiltyä oikein urakalla. Oli tappeluita, rattijuopumuksia, varastelua ja muita rötöksiä. Koko ajan sattui ja tapahtui. Pikkuhiljaa Santeri kavereineen tuli tutuksi 6

niin poliiseille kuin sosiaalityöntekijöillekin. Viranomaiset alkoivat kiinnostua poikaporukan tekemisistä. – Enhän minä ketään kuunnellut, en äitiä enkä etenkään sossuja. Omasta mielestäni mulla oli kaikki oikein hyvin vaikka koulustakin potkittiin vähäksi aikaa pihalle. Perheessä meillä ei ollut koskaan mitään ongelmia. Kaikki oli puhtaasti meikäläisen omia törttöilyjä. Kyllä äiti kaikkensa yritti saadakseen meikäläisen ruotuun. Kaikesta huolimatta Santeri sai yläasteen päästötodistuksen ja haki yhteishaussa ammattikouluun talonrakennuslinjalle. Surkealla todistuksella ei kouluun ollut mitään asiaa, joten ainoa vaihtoehto oli mennä kymppiluokalle korottamaan numeroita. – Pari viikkoa siellä jaksoin kulkea ja lopetin. Se syksy menikin sitten rällätessä ja kännitoilailut ja rötökset vain lisääntyivät.

Lopulta viranomaisten oli pakko puuttua Yhtenä syksyisenä iltana Santeri kavereineen varasti humalassa skootterin. Poliisit ottivat pojat kiinni ja veivät koko porukan yöksi putkaan. Skootterivarkaus ja rattijuopumus olivat viranomaisille se kuuluisa viimeinen pisara. Santerista oli tehty kahden vuoden aikana 16

Se porukka sai mulle pikkuhiljaa puhuttua järkeä päähän. Ne vakuutti, että koulukoti on mulle hyvä polku.

lastensuojeluilmoitusta. Äidille oli jo aiemmin kerrottu, että poika halutaan ottaa huostaan. – Putkayön jälkeen meni päivä, kun kotiovelle ilmestyi sossu ja kaksi poliisia. Siitä sitä lähdettiin porukalla poliisilaitokselle, missä odotti kaksi Lisäturvan vartijaa. Sossu ilmoitti, että meikäläinen otetaan huostaan rikoskierteen katkaisemiseksi ja seuraava osoite on koulukoti Muhoksella. Enhän minä siinä tajunnut, mitä tapahtuu. Eikä mulla ollu hajuakaan, missä Muhos on. Laitokselta lähdettiin vartijoiden kanssa ajamaan saman tien kohti Muhosta. Santeri muistelee, että vartijat olivat mukavia ja välillä pysähdyttiin tupakoimaankin. Perillä Pohjolakodilla oltiin myöhään illalla. – Sytytin siinä pihalla röökin, jonka minua vastassa ollut ohjaaja aika vikkelästi otti pois ja sammutti. Meikäläinen oli, että mitä helkuttia… Sääntöjen opettaminen aloitettiin heti, Santeri muistelee naureskellen. Santeri oli tuotu Pohjolakodin kriisi- ja erityisen huolenpidon yksikkö Hiidenkiveen.

Totuus valkeni nopeasti – Ensimmäisenä aamuna mietin, että mikäs paikka se tämä onkaan. Ei mulla ollut etukäteen mitään hajua koulukodista. Kysyin ohjaajalta, että koska täältä pääsee pois. Vastaus oli, että kun täytät 18 vuotta. Silloin tajusin, mihin olin joutunut. Ensimmäiset viikot Pohjolakodilla Santeri vietti tiukasti aikuisten ohjauksessa ja valvonnassa. – Alku oli kyllä tosi tiukkaa ja rajoitettua. Mihinkään ei menty ilman ohjaajaa. Opettajakin toi aluksi läksyt sinne yksikköön, heti minua ei kouluun päästetty. Tarkoitus oli varmaan rauhoittaa tilannetta ja katella millainen mies taloon oli tullut. Päätin, että hatkaan heti kun pystyn. Ensimmäinen kuukausi Pohjolakodilla kului kuitenkin nopeasti. Koulua piti käydä ja omaa elämäntilannetta pohtia. Siinä sivussa koulukodin tavat ja säännöt tulivat tutuiksi. – Kuukauden jälkeen äiti tuli minua katsomaan. Sehän oli tietenkin ihan murtunut

mutta taisi se rauhoittua kun näki, että mulla oli kaikki kunnossa. Tuolloin Santeri tapasi äitinsä kanssa ensimmäistä kertaa perhekoti Karhulan perhekotivanhemmat Maritta ja Terho Halosen. Karhula on yksi Pohjolakodin seitsemästä asumisyksiköstä. – Kävimme äidin kanssa yhdessä tutustumassa Karhulaan, joka vaikutti heti ihan kivalta paikalta. Aika pian minä sitten sinne muutin.

Perhekodin arki rauhoitti Karhulassa arjen rutiinit alkoivat vaikuttaa rauhoittavasti, vaikka aluksi rajoja olikin hankala noudattaa. – Ei päässyt lomille, jos ei noudattanut sääntöjä tai jos koulunkäynti ei maistunut. Sääntöjä kun noudatti niin homma alkoi toimia. Pikkuhiljaa siihen tottui. Ensimmäisen kerran pääsin kotilomille parin kuukauden jälkeen. Kahden vuoden aikana jäin yhden ainoan kerran omille lomille pariksi päiväksi. Tosi nopeasti tulin katumapäälle ja soitin Marittalle, että saanhan tulla takaisin, Santeri muistelee hymyillen. Karhulassa asui kuusi muutakin poikaa, joiden kanssa Santeri ystävystyi nopeasti. – Meillä oli tosi hyvä porukka, muiden poikien kanssa oltiin hyviä kavereita. Me käytiin paljon salilla, pelattiin sählyä ja muutenkin urheiltiin paljon. Sellaista tavallista elämäähän se oli, koulua ja harrastuksia. Luottamuksen rakentaminen koulukodin aikuisiin vei aikansa. Koulukotiin johtaneita asioita käsiteltiin perhekotivanhempien ja ohjaajien kanssa. – Se porukka sai mulle pikkuhiljaa puhuttua järkeä päähän. Ne vakuutti, että koulukoti on mulle hyvä polku. Sitä sitten tajusi, että pakkohan tässä on rauhoittua tai huonosti käy. Ne työntekijät halusivat meille nuorille ihan oikeasti hyvää. Maritta ja Terho pitivät meitä omina poikinaan. Asiat sujuivat mallikkaasti ja koulukäynti maistui. Santeri korotti kymppiluokan aikana roimasti numeroitaan ja pääsi Muhoksen ammattiopisto Luoville opiskelemaan talonrakentajaksi. Iltahommiakin löytyi Marittan 7

Santeri ja Sandra ovat asuneet yhdessä reilun vuoden. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on ensimmäisen yhteisen omistusasunnon hankkiminen.

avustuksella Muhoksen S-marketista. Ajatus paluusta kotiin Vantaalle alkoi yllättäen tuntua huonolta vaihtoehdolta. – Halusin jäädä Muhokselle vaikka olin täyttänyt jo 18 vuotta. Silloin tuntui, että Vantaalla tämä ei onnistuisi. Sain sossun vakuutettua, että minun kannattaa jatkaa opintoja Muhoksella ja muutin Nuorten Ystävien tukiasuntoon Muhoksen keskustaan. Kaikenlaista siinä aluksi sattui, kun pääsin omaan kämppään yksin asumaan, Santeri muistelee naureskellen.

suoritin näytöt ja valmistuin talonrakentajaksi. Valmistumisestaan lähtien Santeri on tehnyt kovasti töitä. Nykyisellä työnantajallaan Santeri on ollut töissä yli vuoden. Työsuhde on vakituinen. - Olen tehnyt oikeastaan kaikenlaisia rakennusalan hommia. Nyt me rakennetaan Osuuspankin pääkonttoria Helsingin Vallilassa. Se on iso työmaa, jossa on satoja miehiä töissä.

Villistä pojasta kasvoi rakennusalan ammattilainen

– Kaikki on ihan mallillaan vaikka kyllähän sitä toisinkin olisi voinut käydä, jos meikäläisen tekemisiin ei olisi aikanaan puututtu. Oli tosi hyvä, että jouduin silloin Pohjolakodille. En usko, että missään muualla minua olisi saatu ruotuun. Pari vuotta Muhoksella kasvatti. Siteet Pohjolakodille ja perhekoti Karhulaan ovat edelleen vahvat. – Pidän Marittaan ja Terhoon edelleen tiiviisti yhteyttä. Soitellaan ja tekstaillaan kuulumisia melkeinpä viikoittain. Viime kesän lomareissulla poikkesinkin Pohjolakodilla. Kiva oli käydä tuttuja moikkaamassa. Puolitoista vuotta sitten kaverin kotibileissä Santerin katse tarttui yhteen erityiseen tyttöön, joka opiskelee nyt sairaanhoitajaksi. Tuosta katseesta alkoi pikkuhiljaa kehittyä tarina, joka on saattanut nuoret asumaan saman katon alle. Jos jotakin tämän pariskunnan keskinäisistä katseista pitäisi päätellä, niin tämä tarina jatkuu. Ja pitkään.

Kun ammattikoulua oli vuosi jäljellä alkoi Santerista tuntua, että Muhokselta oli kaikki mahdollinen oppi saatu. – Rehellisesti sanottuna siinä kävi niin, että aikuistuin. Tajusin, että kyllä se pää kestää Vantaalla jos se kestää Muhoksellakin. Kotiikäväkin oli. Santeri sopi ammattikoulun kanssa, että viimeinen vuosi opinnoista on työharjoittelua ja ammattinäytöt suoritetaan harjoittelun ohessa. Työharjoittelupaikan Santeri hommasi itse helsinkiläisestä kylpyhuonesaneerauksia tekevästä yrityksestä. Santeri palasi kahden vuoden jälkeen kotiin Vantaalle. – Muutin takaisin äidin luokse. Äiti oli kyllä aivan mielissään kun tulin kotiin. Sanoin sille, että ole ihan rauhassa, entinen ralli ei jatku. Eikä se jatkunutkaan. Kävin työharjoittelun loppuun, 8

Elämä hymyilee

Tositarinoita koulukodista Tänä vuonna koulukoti Pohjolakodin perustamisesta on kulunut 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Nuorten Ystävät on julkaissut kirjan Elämää etsimässä – Pohjolakoti sata vuotta.

NUORTEN YSTÄVÄT antoi puheenvuoron lapsena tai nuorena Pohjolakotiin sijoitetuille. Haastateltavat kertovat, millaisena he kokivat tai kokevat elämän koulukodissa. Tätä täydentävät muutaman vanhemman kokemukset lapsensa sijoittamisesta. Tarinat kertovat koulukotiin johtaneista tapahtumista, Pohjolakodin arjesta ja siitä, miten elämä on sujunut koulukodin jälkeen. Kirjassa nousevat esille myös

henkilökunnan näkökulma ja huoli tulevaisuuden lastensuojelun ongelmista. Kirjaan on haastateltu kolmisenkymmentä henkilöä.

Puolen vuosisadan takaa nykypäivään Arvomaailma ja kasvatuskäsitykset ovat muuttuneet sadan vuoden aikana. Yli puolen vuosisadan taakse ulottuvissa tarinoissa näkyy, millai-

KIRJAN HINTA ON 25 EUROA. Tuotto menee lyhentämättömänä Pohjolakodin nuorten harrastustoiminnan tukemiseen.

Tilaukset: WWW.NUORTENYSTAVAT.FI nen arvomaailma ja kasvatuskäsitys kunakin aikana vallitsi. Kirjan aloittaa Pohjolakodissa vuonna 2014 olleen kolmen nuoren tarinat. Vanhimmat koulukotilapsen muistot ovat vuonna 1961 taloon tulleen Veijon. Haastattelut on tehnyt ja kirjan kirjoittanut yhteiskuntatieteiden maisteri Eva-Liisa Nikula. Haastateltavat on kuvannut valokuvaaja Timo Heikkala.

Koulukoti rokkasi Muhoksella Nuorten Ystävien koulukoti Pohjolakodilla rokattiin ja räpättiin 20.5.2015. PokoRockin lavalle nousivat koulukodin omat räppärit sekä huikeassa nousussa oleva rap-artisti Mikael Gabriel. teksti ja kuva JARNO KINNUNEN

okoRock oli yksi Pohjolakodin satavuotisjuhlavuoden tapahtumista, jonka järjestelyissä näkyi erityisen vahvasti koulukodin nuorten kädenjälki. – Halusimme järjestää juhlavuoden hengessä tilaisuuden, joka on aidosti nuorillemme suunnattu. PokoRock sai alkunsa nuorten ideasta järjestää rokkitapahtuma koulukodille. Nuorten lisäksi näissä talkoissa on ollut mukana koko koulukodin henkilökunta, kertoo Pohjolakodin musiikin ohjaaja Matti Haapalainen PokoRockin synnystä.

Mikael Gabriel villitsi Nuoret valitsivat itse tapahtuman pääesiintyjäksi huippusuositun Mikael Gabrielin ja osallistuivat muutenkin innokkaasti PokoRockin järjestelyihin. Pohjolakodissa on lahjakkaita ja taitavia räppääjiä, jotka riimittelevät jatkuvasti muiden nuorten sekä aikuisten iloksi. Nuoret toimivatkin Mikael Gabrielin lämppärinä ja myös juonsivat koko minifestarin. Yksityistilaisuutena järjestettyyn PokoRockiin osallistui Pohjolakodin nuorten ja henkilökunnan lisäksi Nuorten Ystävien muiden palvelujen piirissä olevia sekä ammattiopisto Luovin nuoria. Nuorilta ja muulta yleisöltä saatu palaute ei jätä PokoRockin tulevaisuutta epäselväksi. – Pakkohan tästä on tehdä jokavuotinen perinne, Haapalainen myhäilee tyytyväisenä. Lavalle pääsi myös musiikin ohjaaja itse, sillä Haapalaisen johtama bändi, oululainen suomipop-

rokkia soittava Wahtola veti tunnin keikan ennen iltapäivän pääesiintyjää.

Pesistä ennen rokkia Aamulla ennen PokoRockia Pohjolakodin nuoret pelasivat pesäpallo-ottelun jääkiekon Suomen mestareita Oulun Kärppiä vastaan Ponkilan pesäpallostadionilla Muhoksella. Musiikin ohella urheilu on Pohjolakodissa kaikkien sydäntä lähellä. Nuoret osallistuvatkin hyvällä menestyksellä vuosittain erilaisiin urheilukilpailuihin. Nyt Pohjolakodin joukkue valmistautuu Suomen koulukotien urheiluyhdistyksen järjestämään pesäpalloturnaukseen Kouvalassa. – Haastoimme Kärpät, jotta saisimme tasokkaan harjoitusottelun ennen Kouvolan turnausta, virnuilee Pohjolakodin liikunnanopettaja Arto Leino. Vaikka tällä kertaa Kärpät oli tiukassa pelissä piirun verran parempi, niin Pohjolakodin poikia se ei tuntunut paljon haittaavan. Pelin jälkeen nimittäin poseerattiin yhdessä Kärppien ja Kanada-maljan kanssa. Pohjolakodin satavuotista toimintaa juhlistetaan vuoden 2015 aikana monin eri tavoin huomioiden Pohjolakodissa asuvat ja asuneet nuoret, yhteistyökumppanit sekä toiminnan muut sidosryhmät. Juhlavuoden kantavana teemana on osallisuus ja yhteisöllisyys. Pääjuhlaa vietetään 27.8.2015 Pohjolakodilla.

Tukea mielenterveyskuntoutujien asumiseen teksti ANU ISOAHO kuva FREEIMAGES.COM

Nuorten Ystävien Kintas-toiminta Turussa tarjoaa tuettua asumista 18–30-vuotiaille mielenterveyskuntoutujille. Toiminnan tarkoituksena on löytää yhdessä asiakkaan kanssa ratkaisuja tulevaisuutta varten.

intas-toiminta aloitettiin Turussa keväällä 2014 kahden työntekijän voimin. Nyt toiminnan piirissä on noin kymmenen asiakasta. Kintas-toiminnassa tuki annetaan asiakkaan omaan kotiin. – Tuemme asiakasta arkielämän taidoissa sekä tulevaisuuteen suuntautumisessa. Toiminnan sisältö määräytyy yksilöllisten tavoitteiden ja muutostoiveiden mukaisesti, tiivistää toiminnasta vastaava ohjaaja Hanna Fröberg. Tapaamisia asiakkaan kanssa on 1-2 kertaa viikossa. Tavoitteet ja sisältö sovitaan yhdessä, sillä Kintas-toiminnassa asiakas nähdään oman elämänsä parhaana asiantuntijana. – Yhteistyössä olennaista on asiakasta kunnioittava ja arvostava vuorovaikutussuhde sekä asiakkaan voimavarojen vahvistaminen.

Tapaamiset sisältävät muun muassa tukea antavia keskusteluja, yhdessä asiointia, tekemistä ja liikkumista, toimeentuloon ja raha-asioihin liittyvää neuvontaa sekä tukea harrastuksiin, opintoihin ja työelämään. Teemme yhdessä asiakkaan kanssa esimerkiksi kodinaskareita kuten siivousta ja ruuanlaittoa sekä tarvittaessa olemme tukena kodin ulkopuolella liikkumisessa, kertoo erityisohjaaja Jenni Koskinen. Kintas-toiminnan tarkoituksena on ennen kaikkea vahvistaa asiakkaan elämänhallintaa ja osallisuutta omassa elämässään sekä lisätä asiakkaan valmiuksia itsenäiseen elämään ja omassa kodissa asumiseen. Tähän sisältyy myös asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn sekä psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin edistäminen kotona ja muussa ympäristössä. – Tarkoituksena on löytää yhdessä ratkaisuja asiakkaan tulevaisuuden suunnitelmiin kuten opiskeluun, työhön ja vapaa-aikaan. Mielenterveyskuntoutujien tuettu asuminen on omatoimisuutta tukevaa ja kuntoutumista edistävä asumismuoto. Asiakas asuu omassa asunnossaan ja häntä tuetaan ja ohjataan säännöllisesti kotikäynneillä ja kodin ulkopuolella tavanomaiseen elämään kuuluvissa asioissa, kertoo Fröberg.

Sosiaalista kuntoutusta Tuettu asumisen on luonteeltaan tilapäistä ja tavoitteena on, että asiakas siirtyy itsenäiseen asumiseen. Turussa toiminta päätettiin aloittaa, kun kyseinen palvelumuoto siellä kilpailutettiin. – Nuorten Ystävillä on pitkä historia mielenterveyskuntoutujille suunnatuista palveluista. Kintas-toiminta on kehitetty Oulussa Nuorten Ystävien ja Ray:n yhteistyönä yli 17 vuotta sitten. Turun kilpailutuksen myötä toiminnan laajentaminen muuallekin Suomeen tuli mahdolliseksi, vaikka alueellisia eroja tietysti on, kertoo Nuorten Ystävien avopalveluiden palvelupäällikkö Janne Lehtimäki. Mielenterveyskuntoutujien tuettua asumista hankitaan asiakkaalle, joka psyykkisen kuntonsa vuoksi ei selviydy itsenäisestä asumisesta kunnan avopalveluiden turvin, vaan tarvitsee tähän tukea ja ohjausta. Tuetun asumisen tarpeen arvioi kunnan sosiaalija terveystoimen viranhaltija ja se on yksi sosiaalisen kuntoutuksen muoto. Oulussa Kintas-toiminta pitää sisällään mielenterveyskuntoutusta. Kuntoutuksessa koros-

Kintas-toiminnassa asiakas nähdään oman elämänsä parhaana asiantuntijana.

KAKSI TARINAA Ville VILLE ON 21-VUOTIAS AMK-opiskelija. Lapsena hän asui vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona. Ensimmäisestä luokasta lähtien hän kulki bussilla kotien väliä, minkä vuoksi kaveripiirit eivät kehittyneet kestäviksi. – Harrastin lapsena partiota, mutta minua kiusattiin ja lopetin sen. Keskityin tietokonemaailmaan. Koulu on sujunut aina hyvin ja elämä onkin pyörinyt koulun ja kodin ympärillä, Ville kertoo. Villellä on diagnosoitu masennus ja depersonalisaatiohäiriö. Sosiaalityöntekijä suositteli Kintas-toimintaa, koska uskoi palvelun ennaltaehkäisevän Villen syrjäytymisvaaraa sekä asunnolle jämähtämistä. Kintas-toiminta onkin herätellyt Villeä erilaisiin arjen toimintoihin. – Esimerkiksi pyykkien pesu, siivouksen tarve, omasta hygieniasta huolehtiminen, mitä ruokaa voisi valmistaa ja tarvikkeiden hakeminen kaupasta, toimeentulohakemuksen täyttäminen... Ville ei välttämättä itse tiedosta, että edellä mainittuja asioita pitäisi tehdä ja olemme yhdessä tekemisen ja keskustelun kautta keskittyneet arjen askareista huolehti-

tetaan asiakkaan kuntoutumisvalmiuksien ja prosessin edistämistä, arkielämän taitojen tukemista sekä tulevaisuuteen suuntautumista. Kuntoutus toteutetaan yksilö- ja ryhmätoimintoja sisältävänä avokuntoutusjaksona. Turussa taas Kintas-toiminta on mielenterveyskuntoutujien tuettua asumista. Tukea annetaan pääasiassa asiakkaan omaan kotiin ja lisäksi kodin ulkopuolella muihin arkielämään kuuluvissa tehtävissä ja elämänhallinnassa. Yhteistyötä tehdään niin sosiaalija terveystoimen henkilökunnan kuin myös asiakkaan oman lähiverkoston kanssa. – Sosiaalinen kuntoutus on myös yksi keväällä 2015 voimaan tulevaan sosiaalihuoltolakiin sisältyvistä palveluista. Lakiesityksen 18 §:ssä määritellään sosiaalinen kuntoutus yhdeksi sosiaalihuollon palveluista ja siinä sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Kuntoutukseen 14

miseen, kertoo erityisohjaaja Jenni Koskinen. Kintas-toiminnan aikana Villelle on muodostunut rutiineja, jotka tuovat vaihtelua ja sisältöä arkeen sekä auttavat ennakoimaan asioita. Tulevaisuudessa tavoitteena onkin, että asiat hoituvat Villeltä itsenäisesti. Nyt Ville asuu yksin kaksiossa ja opinnot ovat edelleen tärkeitä. – Olen kiinnostunut tietokoneista ja tietokonemaailmasta. Haaveena on saada opinnot loppuun ja töitä, jotka olisivat hyödyllisiä ja tuntuisi, ettei tekisi töitä, Ville kertoo. Risuja Ville antaa Kintas-toiminnalle siitä, että toiminta rajoittuu arkiaikaan. – Joskus tarvitsisin tukea myös ilta-aikana ja viikonloppuina, Ville pohtii.

Bellariina 26-VUOTIAS BELLARIINA on lähtöisin perusperheestä. Hankaluudet koulussa alkoivat 11-vuotiaana. Bellariina oli poissaoleva tunneilla ja yhdeksännen luokan hän kävi sairaalakoulussa. Bellariinalla todettiin myöhemmin epävakaa ja skitsotyyppinen persoonallisuus sekä toistuva masennus.

sisältyvän toiminnan avulla pyritään edistämään henkilön työmarkkinavalmiuksia ja elämänhallintaa. Jos työllistyminen avoimille työmarkkinoille ei näytä mahdolliselta, tuetaan henkilön toimintakykyä ja elämänhallintaa, tiivistää Lehtimäki. Sosiaalinen kuntoutus on siis suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jonka lähtökohtana on sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen kokonaisvaltainen selvittäminen. Palvelut ja sen toiminnalliset kuntoutuselementit räätälöidään yksilöllisten tavoitteiden ja tarpeiden pohjalta, ja niihin voi sisältyä valmennusta arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan, vertaistukea tarjoavaa ryhmätoimintaa ja tukea sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin, sosiaalista kuntoutumista edistävää työtoimintaa tai muita toiminnallisia palveluja. Sosiaalisen kuntoutuksen yksityiskohtaiseen määrittelyyn ei kuitenkaan riitä ainoastaan laki, vaan sisällöt syntyvät kuntoutujakohtaisesti asiakkaan ja asiantuntijoiden yhteistyöllä.

Sosiaalityöntekijä suositteli Kintas-toimintaa kuntoutuspalaverissa. Toiminta on Bellariinan kohdalla keskittynyt asunnon siisteyden ylläpitämiseen, asioiden hoitamiseen kuten esimerkiksi kaupassa käynteihin ja sosiaalikeskuksessa asiointiin sekä tukea antaviin keskusteluihin. Bellariina asuu yksin kaksiossa. Päivät kuluvat pääsääntöisesti kotona, kuntosalilla ja muutamaa hyvää ystävää tavatessa. – Haluan oppia huolehtimaan asunnon siisteydestä itsenäisesti ja olla omatoiminen. Kintas-toiminnan myötä olen nykyään hieman pirteämpi, olen saanut rutiinia arkeen esimerkiksi ennalta sovituilla tapaamisilla ja yhdessä tekemisen avulla asunnon siistiminen on helpompaa ja kannustavampaa, Bellariina sanoo. Bellariina toivoo tulevaisuudessa voivansa huolehtia kaikesta itsenäisesti, asuvansa ulkomailla oman perheen kanssa ja persoonallisuushäiriön olevan taakse jäänyttä elämää. Bellariina haaveilee myös toimivansa jonakin päivänä kampaajana. – Nyt kaikki on mennyt ok ja Kintas-toiminnasta olen saanut kannustusta ja apua, Bellariina sanoo.

OSAOsta ammattiin

Oppisopimuksella osaajaksi Oppisopimus voidaan tehdä uudelle työntekijälle tai jo työsuhteessa olevalle – tarve ratkaisee! Esimerkiksi: • Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja • Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja • Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto Lisätietoja: Koulutussuunnittelija Mirva Saastamoinen, p. 050 593 7076 tai mirva.saastamoinen@osao.fi www.osao.fi/oppisopimus

KINTAS-TOIMINTA, TURKU »» Kintas-toiminta tuottaa yksilö- ja ryhmämuotoista mielenterveyskuntoutusta 18–30 -vuotiaille nuorille aikuisille, joilla on hoitoa vaativa mielenterveyshäiriö tai sairastumisriski on suuri. »» Toiminta täydentää kuntien mielenterveyspalveluja ja soveltuu asiakkaille, joilla on valmiudet kuntoutumista edistävään suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn. »» Asiakaspaikkatiedustelut ja palvelunohjaus p. 044 7341 821, Yliopistonkatu 16 B, 20100 Turku.

Yhdessä kohti muutoksen esteitä Jani on pilvessä, vaikka pitäisi olla koulussa. Assi ei uskalla mennä kauppaan. Eki saa aina raivarin tilanteissa, jotka muiden mielestä ovat rauhallisia ja mukavia. Tällaiset tilanteet ovat tuttuja haasteita kaikille ihmisten auttamisen ja tuen parissa työskenteleville. Muutoksen tavoitteet saattavat olla hyvinkin selvillä, mutta jokin vain ”jumittaa” niin, että eteenpäin ei päästä. Dialogisessa ohjauksessa näitä toimijuuden esteitä tutkitaan yhdessä. teksti ANU ISOAHO, MIKKO ORANEN kuvat FREEIMAGES.COM, ANU ISOAHO

meritusprofessori Mikael Leiman korostaa, että edellä kuvatun kaltaiset ongelmat ovat usein ihmisen tapa suojautua hankalilta asioilta kuten esimerkiksi avuttomuuden, pelon tai häpeän tunteilta. Ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla, koska käyttäytymismalli on kehitetty “vastaukseksi” johonkin ongelmaan. - Ihminen voi esimerkiksi alkaa lääkitä pahaa oloaan päihteillä, mutta se ei poista asiaa, mikä alunperin on aiheuttanut ongelmallisen käyttäytymisen. Välttäminen on yleinen 16

suojautuvan käyttäytymisen tapa, huomauttaa Leiman. Ihmiset eivät ole olosuhteiden suoria kopioita, vaan ihmiset tekevät päätelmiä kokemuksistaan, ja samasta kokemuksesta voi tulla useita erilaisia tulkintoja. Niinpä se, minkä suojan ihminen omaksuu riippuu siitä, mitä ihmisen elämässä on sillä hetkellä tarjolla. Toimijuus on aina yhteydessä ympäristöön, mutta toimijuus ja olosuhteet eivät koskaan ole suorassa suhteessa toisiinsa. Ihminen asettuu yhteyteen ympäristönsä kanssa suojaavien toimintatapojensa avulla silloinkin, kun ne ovat hankaluuden lähteenä. Käy niin, että selviytymisen keinosta tuleekin ongelma. Kun suojautumistavasta, esimerkiksi päihteistä, tulee elämäntapa, on terveydenhuollon keinot auttaa hyvin vähäiset. Auttaako tällöin tieto siitä, miksi henkilö on alun perin alkanut käyttää päihteitä? – Ei jos ihminen itse haluaa lopettaa ja siinä onnistuu. Jos tulee repsahdus, sitten asia on toinen. Mitä henkilö hakee päihteiden avulla? Mitä hän esimerkiksi pelkää itsessään? Ihminen käyttää päihdettä niin kauan, että pääsee kosketukseen jonkin sellaisen kanssa, mihin ei muuten pääse käsiksi tai uskalla mennä. Mikä retkahduksen provosoi? Jos henkilö ei ymmärrä syytä retkahdukseen, rapauttaa oma

Dialoginen ohjaus Nuorten Ystävien työvälineeksi Nuorten Ystävät käynnistää syksyllä 2015 Dialogisen ohjauksen koulutuksen, joka kestää 2,5 vuotta ja kattaa lähes kaikki Nuorten Ystävien palvelut ja toimintamuodot. Dialoginen ohjaus on psykoterapeuttiseen osaamiseen perustuva lyhytinterventio, joka on sovellettavissa ohjaukseen, neuvontaan, sosiaaliseen kuntoutukseen sekä terapeuttiseen tukeen. Dialogisen ohjauksen tavoitteena on asiakkaan elämän ongelmien helpottuminen lisääntyneen itseymmärryksen ja uusien, joustavampien toimintatapojen kehittymisen myötä. Kyseessä on lähestymistapa, jonka yhteydessä voidaan käyttää erilaisia työmenetelmiä ja –välineitä kuten esimerkiksi ratkaisukeskeisiä menetelmiä, narratiivista työskentelyä sekä toiminnallisia ja luovia menetelmiä.

Emeritusprofessori Mikael Leiman

Dialogista ohjausta on hyödynnetty esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävissä hankkeissa ja se on käytössä monin paikoin nuorten opintoohjauksessa sekä mielenterveystyössä. Ensimmäinen kontrolloitu vaikuttavuustutkimus on käyn-

nissä Lahdessa psykiatrisen avohoidon piirissä. Dialogisen ohjauksen keskeinen kehittäjä on psykologian emeritusprofessori Mikael Leiman, joka toimii syksyllä käynnistyvän koulutuksen pääkouluttajana.

Tuoreet kukat Puutarha Kryytikorista! Ympärivuotista koristekasvituotantoa Puutarhatalouden ammatillista erityisopetusta Palvelemme arkisin klo 10–17, sesonkiaikoina aukioloajat vaihtelevat. Tervetuloa! Puutarha Kryytikori Tyrnäväntie 15, 91500 Muhos Puh. 040 319 3321 kryytikori@luovi.ﬁ / www.luovi.ﬁ

Se kuinka näemme asiakkaan, vaikuttaa siihen, kuinka asiakas itse suhtautuu itseensä ja haasteisiinsa. käyttäytymismalli itsetuntoa. Ilmiongelmat ovat vastaamisen tapoja jollekin hankalalle, sietämättömälle tai luvattomalle, kertoo Leiman. Dialogisen ohjauksen tavoitteena on asiakkaan ilmiongelman taustalla olevien toimijuuden esteiden tunnistaminen tapausjäsentämisen avulla. Tavoitteena on asiakkaan itsehavainnoinnin ja tätä kautta itsehallinnan vahvistaminen. Tämä tapahtuu asiakkaan elämäntilanteen ja olosuhteiden asettamien rajoitusten ja mahdollisuuksien tunnistamisella ja työskentelyn sovittamisella niiden mukaisesti.

Ohjaussuhde on tutkiva yhteistyösuhde Ohjausprosessi lähtee aina käyntiin molemmin puolisella tutustumisella. Tarkoituksena on luoda yhteistyösuhde, jossa voidaan yhdessä tutkia asiakkaan tilannetta. Ohjauksen alkuvaiheessa kiinnitetään erityistä huomiota asiakkaan kohtaamiseen. Koska ilmiongelma ei yleensä kerro välittömästi, mistä on kysymys, keskeistä dialogisessa ohjauksessa on kontaktin saaminen henkilöön siten, että hän pystyy hahmottomaan tapahtumien sarjaa. Tapausjäsennys on ilmaisun tutkimisen menetelmä ja työväline toistuvien toimintatapojen tunnistamiseen. Sen lähtökohtana ovat asiakkaan puheilmaisu ja puheen sävyt kuten painotukset, rytmi ja tyylipiirteet. Ilmaisua ovat myös ilmeet, eleet, asennot sekä tahattomat ruumiilliset vasteet kuten esimerkiksi punastuminen, vapina ja äänen salpautuminen.

– Se kuinka näemme asiakkaan, vaikuttaa siihen, kuinka asiakas itse suhtautuu itseensä ja haasteisiinsa. Ohjaaja voi tuoda helpotusta asiakkaan oloon normalisoimalla tilannetta, kuitenkaan vähättelemättä sitä ottaen todesta asiakkaan sanoman ja vahvistamalla asiakkaan jo olemassa olevia vahvuuksia ja taitoja. Helpottuneisuuden myötä asiakas saa toivoa tulevaan ja uskaltaa rauhoittua yhteistyösuhteeseen, kertoo Leiman. Alkukartoituksessa pyritään hahmottamaan kaikki se tieto, jota tarvitaan asiakkaan tilanteen ymmärtämiseksi ja ohjausprosessin suunnittelemiseksi. Ohjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota asiakkaan ongelmia ylläpitäviin tekijöihin, ilmiongelmien taustalla oleviin seikkoihin – vaikkapa sosiaalisten vuorovaikutustaitojen puutteeseen − joista puolestaan saadaan ohjaustyöskentelylle tavoitteita. Asiakkaan kehittyvän toimijuuden edellytyksenä ovatkin itsehavainnoinnin taidot, joita ohjauksessa vahvistetaan. Ohjaus on sovitettava ohjattavan kehitysedellytyksiin, jotka vaihtelevat hänen elämänolojensa ja hänen toimijuutensa mahdollisuuksien ja rajoitteiden mukaisesti. Tavoitteena on, että ohjauksen aikana ja sen jälkeen asiakkaan suhde alkuongelmaan muuntuu, ongelma poistuu, helpottuu tai sen kanssa pystyy elämään. Kun ihminen saa kokemuksia siitä, että hän voi itse ymmärtää omaa toimintaansa ja vaikuttaa siihen, valmiudet selvitä elämän uusista haasteista paranevat.

Etsitkö kämppää vai

kotia? Nuori aikuinen, kodin sinulle vuokraa Osnakodit.

Isokatu 50, 90100 Oulu, (08) 3114 699, www.osna.fi

v u o k r a a

j a

v ä l i t t ä ä

Työttömien valmennuspaja Tärppi avattiin Muhoksella teksti JENNA HEPO-OJA kuva FREEIMAGES.COM

Nuorten Ystävät avasi matalan kynnyksen valmennuspajan yli 28-vuotiaille työelämän ulkopuolella oleville muhoslaisille. Muhoksella osoitteessa Tehtaantie 5 sijaitsevan Valmennuspaja Tärpin tavoitteena on tarjota tukea ja valmennusta mm. työmarkkinoille palaamiseen, oman uran löytämiseen ja koulutus- ja työpaikkojen etsimiseen. Tärppi on myös kohtaamispaikka, jonne jokainen voi tulla omana itsenään, saada vertaistukea muilta ja opetella tarvittaessa uusia elämänhallinnan ja arjen taitoja. Matalan kynnyksen toimintamallin esimerkkiä on vajaan kahden vuoden ajan Muhoksella näyttänyt nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu Nuorten Ystävien valmennuspaja Mahis. Pajalla on ollut yli 70 nuorta, joista suurin osa on löytänyt oman jatkopolkunsa. – Nuorten palaute on ollut niin positiivista, että toimintamallista pidetään kiinni uudellakin pajalla. Tavoite on sama niin aikuisille kuin nuorillekin: tarjota valmennustoimintaa, jossa yhdistyy kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva toiminta, työpajatoiminta sekä urasuunnittelu ja työhönvalmennuspalvelut, kertoo

Anu Lappalainen, joka toimii vastaavana työhönvalmentajana sekä Mahiksella että Tärpissä.

Päämääränä työllistyminen Matalan kynnyksen pajalla kaikki palvelut ovat käytettävissä nopeasti ja läheltä. Osallistuja ei tullessaan tarvitse lähetettä tai maksusitoumusta, vaan pajalle voi tulla omatoimisestikin, jolloin odotusaikoja ei synny. Valmennuksen sopimus, muoto, sisältö ja kesto suunnitellaan siten, että se parhaiten tukee osallistuvien omia tavoitteita. Paikkakunnan tukea tarvitsevien aikuisten tavoittaminen on alku, mutta todellinen päämäärä on tarjota polkuja työhön ja opiskeluun sekä kohtaamispaikka, jossa keskeisintä on ihmisten aito kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen sekä vertais-

tuki ja tasavertaisuus osallistujien kesken. Osallisuus toteutuu kaikessa valmennuspajan toiminnassa, jotta monipuolinen toiminta saadaan syntymään osallistujien omista tarpeista ja toiveista. Valmennuksen aikana voikin kokeilla laidasta laitaan uusia asioita, kuten esim. ATKja toimistotyöt, kiinteistöhuoltotyöt, keittiö- ja siivoustyöt, valokuvaus ja kuvankäsittely, remontointi ja kunnostustehtävät sekä käsityöt. Toimintaa toteutetaan myös pajan ulkopuolella seinättömänä valmennuksena aidoissa työpaikoissa niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Tiivis yhteistyö Muhoksen kunnan, työhallinnon, sosiaalija terveystoimen, oppilaitosten ja muiden tahojen kanssa on tärkeää monialaisten palveluiden varmistamiseksi ja kattavaa yhteistyötä pyritäänkin jatkuvasti lisäämään.

NUORTEN YSTÄVIÄ KESÄLLÄ 2015 Oulujokilaakson paikallinen sanomalehti Muhos - Utajärvi - Vaala - PRINTTINÄ JA SÄHKÖISESTI -

Aaronkuja 5, 91500 Muhos. Puh. 08 531 3700 www.tervareitti.fi Sunnuntai

Lauantai

rjantai

eli

Elmeri, Elmo, Elmer

o, Veli, Veikka

Nyyrikki

Ilmari, Ilmo

Toni, Anton, Anttoni, Antto

Enni, Enna, Eini, Eine

Irja

Senja

Alli

Tiitus, Ruut

Kari, Karri

Laura

Pauli, Paavo, Paul, Paulus, Paavali

Koneurakointi Mustonen Ky Kylm채l채nkyl채ntie 2745 91500 Muhos Puh. 0400 283 441

koneurakointi.mustonen@mail.suomi.net www.koneurakointimustonen.com Kaivuri-, mets채kone- ja traktoriurakointia

Valtatie 17 91500 Muhos Puh. 044-589 1589, muhos@mustijamirri.fi Ma-Pe 10-18 La 10-14

Taikasauva-toiminta teksti LAHJA LEIVISKÄ, TOMMI PAAVOLA kuva LAHJA LEIVISKÄ

Taikasauva-toiminta on Nuorten Ystävien malli kanavoida eri kautta saadut hyväntekeväisyystuotot viiveettä suoraan niitä tarvitseville asiakkaille tai asiakasryhmille.

Musiikkikerho sai uusia soittimia

Nuorten Ystävien Oulussa järjestämä kehitysvammaisten musiikkikerho sai Taikasauvalta 200 euron avustuksen erilaisten rytmisoitinten, laulukirjojen ja muiden musiikkitarvikkeiden hankintaan. Musiikkikerhossa on kymmenen musiikista innostunutta kerholaista, jotka pitävät laulamisesta tai soittamisesta tai nauttivat muutoin musiikista. Kerholaisista on muodostunut tiivis porukka, joka on esiintynyt erilaisissa tilaisuuksissa Tähtitaivas-orkesterina. Kerhossa on harjoiteltu bändisoiton alkeita niin, että jokainen kerholainen voi kokea musiikin, laulamisen ja soittamisen iloa. Nyt uusien soitinten ja laulukirjojen myötä musiikkikerholaiset ovat saaneet uutta puhtia harjoitteluun. Eniten käytössä ovat olleet bongorummut ja shakerit, joiden tahtiin on ollut hyvä opetella tuoreita kappaleita uusista kirjoista. Tähtitaivaan jäsenet jatkavat harjoittelua hymyssä suin ja kiittävät lämpimästi Taikasauvaa!

Nuorten Ystävien koulun oppilaat Oulun Tietomaassa Aamulla 18.3.2015 lähdimme Tietomaahan Aino-ohjaajan linja-auto-kyydillä. Tulimme Tietomaahan kello kymmeneltä. Tietomaassa oli teemana ”Mies yli laidan”. Siellä oli meriaiheisia juttuja. Tietomaassa oli paljon nähtävää. Mieleeni jäi etenkin hävittäjäsimulaattori ja laite, jolla mentiin pää alaspäin pyörien. Kävimme välissä syömässä ravintola Hilkussa. Ruokana oli lohta ja pyttipannua. Jokaisella oppilaalla oli viisi euroa rahaa omiin ostoksiin. Itse ostin rahoillani limun ja mansikkasuihkepullon. Lounastauon jälkeen kävimme katsomassa ”Hait” 3D-elokuvan. Mielestäni se oli hyvä. Elokuvan jälkeen oli vielä aikaa tutustua mm. näköalatorniin. Iltapäivällä oli aika palata bussikyydillä koululle. Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kiitos Taikasauvalle!

Tommi Paavola, Nuorten Ystävien koulu

teksti ANU ISOAHO kuvat KLUBITALO TÖNÄRI, KLUBITALO ROIHULA, KLUBITALO PÖNKKÄ, MIKA MÄHÖNEN

Paikka auki Raha-automaattiyhdistyksen Paikka auki -avustusohjelma edistää vaikeasti työllistyvien ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten mahdollisuuksia päästä työelämään sekä vahvistaa nuorten työelämävalmiuksia.

Paikka auki -työpaikat on tarkoitettu alle 30-vuotiaille nuorille, jotka eivät ole työelämässä eivätkä tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Vaikeasti työllistyväksi nuori katsotaan myös, jos hän on ollut pitkään työttömänä tai hänellä on jokin työkykyä alentava asia kuten sairaus tai vamma. Avustusohjelman tavoitteena on löytää uusia toimintamalleja nuorten työelämävalmiuksien vahvistamiseksi ja mahdollistaa työelämän ulkopuolella olevien nuorten palkkaamisen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävien järjestöjen yleishyödyllisiin toimintoihin. Nuori voi työskennellä järjestössä monenlaisissa tehtävissä. Tärkeää on, että nuori saa mielekkäitä tehtäviä ja työkokemusta, josta on hyötyä tulevaisuuden työnhaussa. Järjestöjen ensimmäiset uudet työpaikat avautuivat nuorille vuoden 2014 alkupuolella. Avustusohjelmassa on tällä hetkellä mukana 105 järjestöä, jotka palkkaavat vaikeasti työllistyviä nuoria. Ensimmäisenä vuonna työpaikan sai hieman yli 100 nuorta ja vuonna 2015 uusia työpaikkoja avautuu noin 120:lle nuorelle.

Nuorten työllistymistä edistäviä kehittämishankkeita on puolestaan mukana 19. Nuorten Ystävien Klubitalo-hanke on mukana Paikka auki -avustusohjelmassa. Oulussa, Kajaanissa ja Rovaniemellä sijaitsevista klubitaloista on löytynyt työtä kolmelle ohjaajalle. Paikkoja haluttiin tarjota erityisesti siitä syystä, että kokemus on osoittanut, kuinka vaikea nuorilla ylipäätään on päästä töihin. Koko prosessin ajan mielessä on pidetty pitkäjänteisen työllistymisen näkökulma, koska sosiaalija terveydenhoitoalalla töitä kuitenkin on. – Huippuhakijoita olisi ollut vaikka kuinka paljon. Ideana oli tarjota oikeasti mahdollisuus niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet töihin. Alunperin ajateltiin, että työtä tarjotaan vuodeksi kerrallaan, mutta RAY:n kanssa neuvoteltiin kuitenkin heti alustavasti mahdollisuudesta pidempään jaksoon ja oppisopimuskoulutukseen. Nyt kaikki kolme ohjaajaa ovat meillä vajaan kolmen vuoden oppisopimuksella, kertoo sosiaalisen työllistymisen kehittämispäällikkö Lea Nikula tyytyväisenä. Ohjaajat aloittivat työt klubitaloilla maaliskuussa 2014. Jokaisella ohjaajalla on työpaikalla oma tuutori, jonka kanssa voidaan jopa viikoittain käydä keskusteluja ja jolta saa tukea aina tarvittaessa. Opiskelun ja työnteon ohessa ohjaajille tulee tutuksi järjestötyö. – Tällä kaikella turvataan se, että nuorilla on avustusohjelman myötä paremmat työelämävalmiudet, kolme vuotta työkokemusta ja lähihoitajan koulutus, kun heidän osaltaan ohjelma loppuu. Mahtavaa että RAY on lähtenyt mukaan valtakunnallisiin työllistämistalkoisiin, Nikula sanoo.

SAMI KIVINIEMI Klubitalo Roihula, Rovaniemi

VELI-ANTTI PIETILÄ Klubitalo Pönkkä, Oulu

JUHO HANNUKAINEN Klubitalo Tönäri, Kajaani

Kerro taustastasi! Olen opiskellut suurtalouskokiksi ja metsäkoneenkuljettajaksi, mutta molemmat koulut jäivät vähän kesken. Olen tehnyt monenlaisia eri töitä ennen kuin tulin klubitalolle ohjaajaksi. Entisiä töitä olivat muun muassa maatalouslomittaja, tehdastyöntekijä, peltiseppä ja kokki.

Kerro taustastasi! Tein ennen keikkaluontoisesti ravintolaalan töitä Oulussa ja Helsingissä lähes kymmenen vuotta. Minulla on tarjoilijan ammattitutkinto, baarimestarin erikoisammattitutkinto sekä matkailupalveluiden tuottajakoulutus ja myynnin ammattitutkinto. Vaikka olen etsinyt töitä jatkuvasti ja lähettänyt satoja työhakemuksia, töihin on ollut vaikea päästä.

Kerro taustastasi! Nuoresta iästäni huolimatta olen kerinnyt työskennellä paljon. Aiemmin olen toiminut vanhempieni matkailualan tehtävissä ja kiinteistöhuollon tehtävissä sekä järjestyksenvalvojana. Koulutukseltani olen turvallisuusvalvoja.

Miksi Nuorten Ystäville? Minä hain Nuorten Ystäville töihin, koska olin kiinnostunut sosiaalija terveysalasta ja yhdistystoiminnasta. Tämä on loistava paikka saada työkokemusta ja hyvänä lisänä sain oppisopimusmahdollisuuden. Millaista työskentely klubitalolla on ollut? Klubitalolla työskentely on mieluisaa ja monipuolista. Täällä työskennellessäni olen tavannut paljon uusia mukavia ihmisiä niin klubitalolla kun sen ulkopuolellakin. Olen päässyt hyvin verkostoitumaan muiden yhdistysten työntekijöiden kanssa. Millaisia työtehtäviä? Päivittäisten perustöiden lisäksi saa vetää erilaisia ryhmiä kuten liikuntaa eri muodoissa ja lehtityöryhmää. Nyt kun kesä lähestyy kovaa vauhtia niin pidämme pyöränhuoltopäivän, jota minä ohjaan ja autan sitten jäseniä tarvittaessa. Mitä suunnitelmia ja haaveita tulevaisuudelle? Tulevaisuuden haaveena minulla on lähihoitajaksi valmistuminen ja sen jälkeen olisi tavoitteena päästä ulkomaille joksikin aikaa töihin. Millaista tukea olet saanut klubitalolla? Täällä Roihulassa on todella hyvä työyhteisö, joten tänne oli todella helppo tulla töihin jo ensimmäisenä päivänä, vaikka kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Sain hyvän perehdytyksen työpaikkakouluttajaltani ja muissa töihin liittyvissä asioissa olen voinut tukeutua muihinkin työntekijöihin.

Miksi Nuorten Ystäville? Halusin päästä tekemään muita kuin ravintola-alan töitä ja halusin myös päästä opiskelemaan sairaanhoitoalaa. Halusin pysyvyyttä ja ammatinvaihtoa.

Miksi Nuorten Ystäville? Huomasin ilmoituksen työpaikasta Nuorten Ystäviltä jossa oli mahdollisuus valmistua oppisopimuksella lähihoitajaksi ja se tukee minun opiskelujani monimuotoisesti. Nyt minulla on mahdollisuus työskennellä alalla, joka kiinnostaa minua ja samalla saan ammatin.

Millaista työskentely klubitalolla on ollut? Työskentely on ollut aivan mahtavaa! Työilmapiiri on hyvä, työkaverit ovat mukavia ja heidän kanssaan tulee hyvin toimeen. Jokainen päivä töissä on erilainen.

Millaista työskentely klubitalolla on ollut? Työskentely on ollut erittäin opettavaista ja mielenkiintoista. Työpäivät ovat vaihtelevia ja ajoittain haastaviakin. Olen pitänyt kovasti!

Millaisia työtehtäviä? Työtehtäviini kuuluu muun muassa jäsenten ohjaaminen keittiössä ja siivoamisessa. Välillä teen ja ohjaan kiinteistönhuoltohommia ja kesäisin hoidamme yhdessä jäsenten kanssa puutarhapalstaa Hietasaaressa. Vedän välillä liikuntaryhmiä ja kerran järjestin jäsenille perhonsidontakerhon, jonne tuli ammattiopettaja. Työtehtäväni ovat erittäin monipuolisia.

Millaisia työtehtäviä? Liikunnan ja viriketoiminnan sekä jäsenten ohjaaminen talon päivittäisissä töissä.

Mitä suunnitelmia ja haaveita tulevaisuudelle? Yksi haave ainakin on se, että saan käytyä nykyiset opintoni loppuun ja valmistun! Toivon, että saan tehdä töitä, eikä minun tarvitse pelätä milloin työt loppuvat, niin kuin aikaisemmin välillä joutui miettimään.

Mitä suunnitelmia ja haaveita tulevaisuudelle? Olen vähän ”päivä kerrallaan tyyppiä”, että ei vielä toistaiseksi suurempia haaveita. Millaista tukea olet saanut klubitalolla? Työntekoon liittyviä asioita sekä opiskeluun liittyvää tukea ja ohjausta.

Millaista tukea olet saanut klubitalolla? Työkaverit, jäsenet ja harjoittelijatkin tukevat aina silloin, kun siihen on tarvetta tai kun pyytää tukea. Tuutorini tukee minua myös opinnoissa eteenpäin.

LASTEN JA NUORTEN LAITOSHOITO

Viimesijainen vaihtoehto vai myönteinen mahdollisuus

Laitoshoidon purkamisvaatimuksen taustalla on yllättävän vähän tutkimustietoa, sen sijaan sitäkin enemmän poliittista ja ideologista tahtoa. teksti KARI MATELA kuvat FREEIMAGES.COM

L KARI MATELA sosiaalihuollon asiantuntija Nuorten Ystävät

astensuojelulaitokset tuottavat erilaisia vastakkainasetteluja: ollaan laitosta vastaan tai sen puolesta, laitokset ovat huonoja tai hyviä, ne lisääntyvät tai vähentyvät. Keskeisimmin nykyiseen laitoshoitokeskusteluun on vaikuttanut vuoden 2003 toukokuussa pidetyn kansainvälisen, lasten laitoshoitoa käsitelleen, konferenssin julkilausuma. Niin kutsutun Tukholman julistuksen mukaan laitoshoidolla voi olla vain kielteisiä seurauksia sekä yksittäisille lapsille että yhteiskunnille. Uuden vuosituhannen oli määrä lopettaa laitoshoito kokonaan ja korvata se ehkäisevillä, perheiden tukemiseen ja ongelmien ehkäisyyn tähtäävillä palveluilla. YK:n ja Euroopan unionin 2010-luvulla julkaisemat suositukset tähtäävät nekin laitoshoidon purkamiseen ei ainoastaan lasten ja nuorten, vaan myös muiden laitosmaisessa huolenpidossa elämäänsä viettävien asiakas-

ryhmien, kuten vammaisten ja vanhusten, palveluissa. Suositusten tueksi on käytetty tutkimustietoa, jonka ajallista ja paikallista osuvuutta ei kuitenkaan ole pohdittu. Lastensuojelua koskevan osion perusteina mainitaan muun muassa selvitys, jonka mukaan lapsia kuolee laitoksissa ravinnon puutteeseen, ja väkivallan, sitomisen ja vahingollisten lääkkeiden käyttö on niissä hyvin yleistä. Laitoshoidon purkamista on perusteltu argumenteilla, joilla ei välttämättä ole kiinnekohtia vallitsevassa laitosmaailmassa – ei ainakaan suurimmassa osassa Eurooppaa.

Järjestämistavoissa suuria eroja Suositusten taustalla olevien ideologisten pyrkimysten varjoon ovat jääneet merkittävät erot laitoshoidon järjestämistavoissa, laitoshoidon sisällöissä ja kohdentamisessa. Tuleekin muis-

taa, että laitoksilla tarkoitetaan Euroopassa – puhumattakaan maailmanlaajuisesti – hyvin erilaisia asioita. EU:n suositusta valmistelleen asiantuntijatyöryhmän määritelmän mukaan laitos on asumispalvelu, jolle on tunnusomaista asiakkaiden eristäminen muusta yhteisöstä, yksilöllisten tietoja liikenneyhteyksien puuttuminen sekä yksilöllisiä tarpeita vastaavan avun ja tuen puute. Joskus lastensuojelulaitoksilla tarkoitetaan pienten lasten laitoksia, ja nuorten laitoksista puhutaan erikseen kasvatuslaitoksina tai sisäoppilaitoksina. Keskustelu laitoshoidosta voi viitata pieniin, 6–12-paikkaisiin yksiköihin tai satojen lastenkotipaikkojen suuruisiin laitoskomplekseihin. Suomalaisessa lastensuojelussa keskeinen sijaishuoltovaihtoehto, ammatillinen perhekoti, on kansainvälisesti niin harvinainen käytäntö, että se on aiemmin tilastoitu laitoshoidoksi. Uuden perhehoitolain myötä ammatillinenkin perhekoti luetaan perhehoidoksi, jota se olosuhteiltaan edustaakin.

Onko vertailu mahdollista? Laitosten ammatillisuuden aste vaihtelee niin ikään: niissä voi olla ammatillisesti laitostyöhön erikoistuneita työntekijöitä tai alalle kouluttamattomia vapaaehtoisia. Jossakin maassa laitossijoitus on harvinainen, adoptiolle vaihtoehtoinen toimenpide, jossakin taas lasta ja perhettä tukeva, väliaikaiseksi tarkoitettu toimenpide. Kansainvälinen keskustelu vinoutuu helposti, koska keskenään rinnasteisia käsitteitä ei ole eikä vertailevalle tutkimukselle ole vahvaa perustaa. Kansallisten ja kulttuuristen erojen sivuuttaminen jättää samalla pimentoon monia laitoshoidon sisällöllisiä ydinasioita. Suomessa lasten laitoshoito on jo 1980-luvulta alkaen koostunut pienistä asuinyksiköistä, ja niin sanottu normaaliusperiaate on toiminnan kantavana pääsääntönä. Sijoitetut lapset käyvät tavanomaisessa koulussa, harrastavat laitosyksikkönsä ulkopuolella, eikä liikkumis- ja oleskelutilaa ole rajattu laitosalueeseen. Yksiköt ovat enintään seitsemänpaikkaisia, sijoitetuilla lapsilla on oma huone ja hoito- ja kasvatushenkilöstön määrä ja kelpoisuudet ovat tarkoin säädeltyjä. Suomalaista lastensuojelulaitosta onkin ulkoisesti melko vaikea erottaa asuinalueensa muusta asuntokannasta. Esimerkiksi Nuorten Ystävien ylläpitämä koulukoti, Muhoksella sijaitseva Pohjolakoti, koostuu seitsemästä 27

Laitoshoidon dramaattinen vähentäminen ilman tarpeen mukaisia korvaavia sijaishuoltomuotoja jättäisi laitoshoitoa tarvitsevat lapset ja nuoret heitteille.

yksiköstä, jotka sijaitsevat eri puolilla kuntaa. Laitosalueellakin sijaitsevat yksiköt ovat vähintään satojen metrien päässä toisistaan.

Tutkimustieto vähäistä Laitoshoidon vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta on problematisoitu runsaasti, mutta tutkittu vähän. Hollantilainen Erik Knorth tutkijakumppaneineen selvitti aikavälillä 1990–2005 tehtyjä tutkimuksia eikä löytänyt yhtä ainoaa empiiristä tutkimusta, joka antaisi mahdollisuuden tehdä kausaalisia päätelmiä laitoshoidon vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Knorthin selvitys viittaa siihen, että yleisesti ottaen on olemassa hyvin vähän tutkimusta lasten ja nuorten laitoshuollon tuloksellisuudesta ja että nimenomaan kausaalisia suhteita koskevia kannanottoja ei ole esitetty. Saatavilla oleva tutkimustieto antaa kuitenkin viitteitä siitä, että laitossijoitus tukee useimmissa tapauksissa lapsen myönteistä kehitystä tilanteissa, joissa lapsella on vakavia käyttäytymis- tai tunne-elämän häiriöitä. Vaikuttavuuden avainsanoja näyttäisivät olevan muun muassa hyvä jälkihuolto, tehokas perhetyö, terapeuttinen miljöö, hyvä sosiaalinen ilmasto ja lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen perehtynyt, ammatillisesti koulutettu henkilökunta.

Kehittämistä purkamisen sijaan Britannian lastensuojelulaitoksia muutama vuosi sitten tutkineet David Berridge, Nina Biehal ja Lorna Henry päätyivät samantapaisiin päätelmiin ja muistuttivat, että laitoshoidon asema viimesijaisena sijaishuoltovaihtoehtona tulee ottaa huomioon vaikuttavuutta arvioitaessa. Pitkäaikaiseen laitoshoitoon sijoitettavat lapset ja nuoret ovat käyneet läpi useita sijoituksia, ja heidän ongelmansa ovat laitokseen tultaessa kärjistyneet hyvin vakaviksi. Tällä on ilmeisiä seurauksia laitoksessa tehtävän työn onnistumisedellytyksille. Berridge ja kumppanit päätyivätkin vaatimaan laitoshoidon mahdollisuuksien perinpohjaista tutkimista ja laitostyön kehittämistä laitosten purkamisen sijaan. Laitoshoidon dra28

maattinen vähentäminen ilman tarpeen mukaisia korvaavia sijaishuoltomuotoja jättäisi laitoshoitoa tarvitsevat lapset ja nuoret heitteille. Espanjalainen seurantatutkimus (Del Valle & Bravo 2008) laitoshuollossa olleista nuorista toi esiin, että yli kolmannes niistä nuorista, jotka ovat viettäneet nuoruudestaan pitkiäkin aikoja laitoksessa, on kyseisen tutkimuksen mukaan selvinnyt elämässään hyvin. Tämän kaltaiset tutkimustulokset varoittavat tekemästä liian yksinkertaisia analyyseja ja radikaaleja johtopäätöksiä laitoshuollon tuloksellisuudesta.

Joskus laitoshoito on paras ratkaisu Alle koulukäisten lasten pitkäaikaisten laitossijoitusten välttäminen sen sijaan on tutkimuksellisesti hyvinkin perusteltua niissäkin tilanteissa, joissa tarjolla olisi hyvin varusteltuja ja ammatillisesti edistyneitä laitosvaihtoehtoja. Hyvin tuettu tai suorastaan ammatillinen perhehoito on pitkäaikaissijoituksissa pienen lapsen kehityksen ja kasvun kannalta suositeltavampi vaihtoehto. Tutkimuksen anti onkin otettu huomioon, ja esimerkiksi Pohjoismaissa pieniä lapsia sijoitetaan laitoksiin, lähinnä lastenkoteihin, ainoastaan väliaikaisesti. Ammatillisissa ja tutkimuspiireissä laitoshoidon ja perhehoidon välinen jakolinja näyttäytyykin tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä, ei ideologisena kahtiajakona. Suomessa suosituksia laativan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen näkemyksen mukaan hyvin järjestettyä laitoshoitoa voidaan usein pitää parhaana ratkaisuna lapsen sijaishuollon järjestämiseksi silloin, kun lapsen sijoitus on väliaikainen, ja kun laitoshoitoon liittyy kiinteästi työskentely lapsen vanhempien kanssa ja tiivis yhteydenpito lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Vaikka perhehoito on lapsen pysyväisluontoisessa sijoituksessa yleensä tavoiteltavin ratkaisu, ei lapsen sijoittaminen perhehoitoon ole aina mahdollista, esimerkiksi lapsen erityisen vaikeahoitoisuuden vuoksi. Laitoshoito on usein tarkoituksenmukaisin ratkaisu myös sijaishuollon tarpeessa olevalle murrosikäiselle lapselle.

VillaKapteeni valmistuu syksyllä Turkuun Nuorten Ystävät avaa syksyllä Turkuun 16-paikkaisen asumispalveluyksikön, joka tarjoaa kuntoutumista tukevaa tehostettua palveluasumista ja ohjatun asumisen palveluja kehitysvammaisille henkilöille. teksti JARNO KINNUNEN kuva ASPA-SÄÄTIÖ

Uittamon kaupunginosaan Jalustinkadulle syksyllä valmistuvan VillaKapteenin rakennustyöt ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Valmistuttuaan VillaKapteeni on toinen Nuorten Ystävien vammaispalveluja tarjoava yksikkö Turussa. – Tavoitteenamme on saada yksikön toiminta käyntiin vielä tulevan syksyn aikana ja ensimmäiset asukkaat muuttaisivat taloon 1.10.2015. Henkilökunnan rekrytointi on aloitettu ja muutkin valmistelut toiminnan käynnistämiseksi etenevät tällä hetkellä ennakkosuunnitelmien mukaisesti, kertoo palveluesimies Jaana Jussila. VillaKapteenin vaativan autetun asumisen palvelut ovat ympärivuorokautisia asumispalveluja aikuisille kehitysvammaisille ja autismin kirjon henkilöille, jotka tarvitsevat

erityistä apua, ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa ja vuorovaikutustilanteissa. Ohjatun asumisen palveluita järjestetään henkilöille, jotka asuvat itsenäisesti mutta tarvitsevat päivittäistä tukea, ohjausta ja toimintakyvyn aktivointia arjessaan. – VillaKapteenin arjessa toteutetaan omaehtoista elämää ja toimintakykyä tukevaa työotetta, jolla tuetaan asukkaiden itsenäistä selviytymistä ja vahvistetaan omatoimisuutta kannustamalla ja tukemalla omien voimavarojen käyttöä. Lähtökohtana on tarjota palveluita Turun kaupungille ja Turun lähikunnille, jotta asukkaiden läheiset ja muut sosiaaliset verkostot olisivat asukkaan elämässä kiinteästi mukana, toteaa Jussila.

VILLAKAPTEENI »» Tehostetun palveluasumisen yksikkö

aikuisille kehitysvammaisille henkilöille »» Vaativaa autettua asumispalvelua ja ohjattua asumispalvelua »» Rakennuttajana ASPA-säätiö

VILLAKAPTEENISSA ON VIELÄ MUUTAMA ASUNTO VAPAANA. Tiedustelut: Palveluesimies Jaana Jussila p. 044 7341 413 jaana.jussila@nuortenystavat.fi

J채re채채 softaosaamista ja digimarkkinointiskillsej채!

Nuorten Ohjaamo aloitti Rovaniemellä Yhden luukun periaate

teksti JARNO KINNUNEN kuva JONI MÄKITALO

Nuorisotakuun toteuttaminen, heikossa työmarkkina-asemassa olevien nuorten työllistymisen edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen ovat Rovaniemellä huhtikuussa aloittaneen Ohjaamohankkeen päätehtäviä.

ovaniemen Piekkarilla toimiva Nuorten Ohjaamo on matalan kynnyksen ja yksilöllisen kohtaamisen palveluohjaamo alle 30-vuotiaille nuorille. Se tarjoaa moniammatillista ohjausta työhön, koulutukseen ja kuntoutukseen ”yhden luukun” periaatteella. Ohjaamo edistää erityisesti vaikeimmassa asemassa olevien nuorten kiinnittymistä yhteiskuntaan työn, opiskelun tai sosiaalisen ja ammatillisen kuntoutuksen avulla. Toiminnalle on Rovaniemellä tilausta jo tilastojenkin valossa. – Rovaniemellä oli vuosi sitten yli 1600 alle 29-vuotiasta työtöntä työnhakijaa, sairauspäivärahaa tai kuntoutustukea saavaa nuorta, kertoo Ohjaamo-hankkeen projektipäällikkö Paula Kähkönen Rovaniemen kaupungilta. Halutessaan nuorella on mahdollisuus intensiiviseen työskentelyyn Ohjaamon oman työntekijän kanssa,

joka edesauttaa nuoren sitoutumista toimintaan sekä pohtii yhdessä nuoren kanssa erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Toimintatapoina käytetään yksilövalmennusta, jalkautumista nuorten ja yhteistyökumppaneiden pariin, verkostotapaamisia, ryhmätreenejä sekä teemainfoja ja tapahtumia. Ohjaamosta nuori saa valmiuksia opiskeluun, työhön ja urasuunnitteluun palvelunohjauksen, sosiaalisen kuntoutuksen tai vertaistuen keinoin heti, kun hänellä on siihen tarvetta tai valmiuksia. – Ohjaamossa työskentelee pysyvästi kahdeksan työntekijää, jotka ovat työllisyyden, yrittäjyyden, sosiaalija terveysalan, opiskelun, vuorovaikutuksen ja valmentamisen ammattilaisia. Lisäksi seudullisen palvelujärjestelmän toimijat esimerkiksi etsivästä nuorisotyöstä ja Eduro-säätiöltä osallistuvat sektorirajat ylittävään työskentelyyn, Kähkönen kertoo.

Nuorten Ystävien työntekijänä Ohjaamossa toimii ohjaaja Kim Kreus, jonka mukaan yksilöllisessä työskentelyssä tärkeintä on nuoren kuulluksi tuleminen, kohtaaminen ja oman työntekijän kokonaisvastuu nuoren elämänhallintaan liittyen. Tiivis seudullinen verkostoyhteistyö on välttämätöntä monialaisten palveluiden varmistamiseksi. – Oleellista on, että nuorta ei ohjata seuraavalle luukulle vaan hänen tarpeisiin vastataan välittömästi. Kartoitamme nuoren tiedot, taidot ja valmiudet lähteä eteenpäin kohti opiskelua tai työelämää ja valmennamme nuoria, jotka eniten tukea tarvitsevat, Kreus painottaa. Nuoret tulevat Ohjaamoon vapaaehtoisesti ilman lähetettä ja voivat alusta alkaen vaikuttaa toiminnan sisältöön. – Kokemuksemme mukaan matalan kynnyksen paikassa vastuun ottaminen, toiminnan suunnittelu ja vapaaehtoisuus motivoivat nuoria aivan eri tavalla kuin ammattilaisten jo valmiiksi suunnittelema toiminta. Meillä on valmiudet toimia myös iltaisin ja viikonloppuisin, jos nuoret niin toivovat, Kreus kertoo.

ROVANIEMEN OHJAAMO »» Yksilöllistä ohjausta ja tukea nuorille

matalan kynnyksen asiointipisteestä. »» Sijaitsee Piekkarilla, Pohjolankatu 2, Rovaniemi. »» Tavoitteena pysyvä toimintamalli Rovaniemen seudulla yhteistyössä sosiaalija terveystoimen, koulu- ja nuorisotoimen, TE-toimiston, KELAn, oppilaitosten ja kolmannen sektorin kanssa. »» ESR-rahoitteinen hanke 2015-2017, jonka päätoteuttaja Rovaniemen kaupunki. 31

Elämyspajasta motivaatiota opiskeluun Seinäjoella ehkäistään koulupudokkuutta ja opintojen keskeyttämistä toisen asteen oppilaitoksessa Elämyspajan avulla. Kolmen pajajakson antamat tulokset ovat lupaavia.

Marja-Leena Nuormaa-Wilén ja Piia Lampinen ovat tyytyväisiä Elämyspajojen tuloksiin.

teksti JARNO KINNUNEN kuva HELI RANTAMÄKI

iime syksynä Nuorten Ystävien Komiasti opintiellä -hanke ja Koulutuskeskus Sedu käynnistivät Seinäjoella Sedun Koskenalantien yksikön lähihoitajaopiskelijoille Elämyspaja-toiminnan, jonka avulla ehkäistään koulupudokkuutta taidekasvatuksen keinoin. Pajatyöskentelyn aikana suoritetaan rästiin jääneitä opintoja ja pureudutaan koulupoissaolojen syihin nukketeatterin avulla. Pajan kesto voi vaihdella viidestä kymmeneen viikkoon ja se toimii kahtena päivänä viikossa. Rästiopintojen suorittamisen lisäksi pajaan osallistuminen kerryttää opintoja yhden opintoviikon verran. Elämyspajan toteuttamisesta vastaavat Komiasti Opintiellä -hankkeen projektityöntekijä ja Sedun ammattiohjaaja yhdessä esittävän taiteen ohjaajan kanssa. – Paja on tarkoitettu ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille, joilla on jo paljon poissaoloja. Koulu ohjaa oppilaat pajatyöskentelyyn ja mukaan otetaan kerrallaan 10-15 nuorta, toteaa Komiasti Opintiellä -hankkeen projektityöntekijä Piia Lampinen.

Kannustusta ja kädentaitoja Elämyspajassa pureudutaan opiskelijan kanssa asioihin, joiden vuoksi opinnot eivät ole edenneet suunnitellusti. Yleisin syy poissaolojen syntymiseen on motivaation puute, kun tulevaisuuden suunnitelmat eivät olekaan vielä selvillä. 32

– Toisen asteen opinnot vaativat paljon omatoimisuutta ja vastuuta. Osalle opiskelijoista se tuottaa vaikeuksia etenkin jos motivaatio ei riitä. Teemme pajan jokaiselle nuorelle konkreettisen suunnitelman, jonka avulla opintoihin pääsee taas kiinni, Lampinen kertoo. Pajan työskentelymuodoksi valittiin nukketeatteri, koska taidekasvatuksen avulla pääsee nuoren lähelle konkreettisen tekemisen ohella. – Asioiden tuottaminen taiteen keinoin voi auttaa nuorta avartamaan omaa sisäistä maailmaa selvemmäksi. Nukketeatteri on prosessi, jonka aikana nuori kokee onnistumisen iloa, turhautumisen hetkiä ja oppii toisenlaisia ajattelutapoja, toteaa yksi pajan vetäjistä, esittävän taiteen ohjaaja Marja-Leena Nuormaa-Wilén.

Tekemisen meininkiä Lampinen kertoo, että Elämyspajassa opiskelijat saavat aina jotain valmiiksi. Sillä on suuri merkitys nuoren itsetunnolle. Nukketeatterin nuketkin tehdään itse ja rästiopintoja saadaan suoritettua. – Näillä nuorilla on aikuisen nälkä. Pajatyöskentelyn ohessa he saavat

puhua arjen haasteistaan rennossa ilmapiirissä aikuisten ja muiden samassa tilanteessa olevien nuorten kanssa, Lampinen toteaa. Kolmen Elämyspajan tulokset ovat rohkaisevia. Pajoihin on osallistunut 500 opiskelijan koulusta yhteensä 37 opiskelijaa. Pajajaksojen aikana rästiin jääneitä opintoja on suoritettu jo 120 opintoviikkoa. Samalla nukketeatteriesityksiä on valmistunut päiväkotien ja vanhusten päivätoimintakeskuksen iloksi. – Nuoret ovat päässeet koulunkäyntiin takaisin kiinni ja motivaatio koulunkäyntiin on kasvanut. Ja mikä tärkeintä, kukaan ei ole lopettanut opintojaan. Toimintaa jatketaan ensi syksynä ja suunnitelmissa on käynnistää pajatoimintaa ensi vuoden alusta myös Sedun muissa yksiköissä, kertoo Lampinen tyytyväisenä.

Pohjois-Suomen Perhehoitopäivät Oulussa teksti ja kuvat ANU ISOAHO

Oulun Seudun Perhehoitajat ry järjesti yhteistyökumppaneiden kanssa 30-vuotisjuhlatapahtumansa yhteydessä ensimmäiset Pohjois-Suomen Perhehoitopäivät. Perjantaina 15.5. Lasaretissa järjestettyyn Monimuotoinen perhehoito -seminaariin osallistui reilu sata perhehoitajaa, perhehoidon ammattilaista sekä perhehoidosta kiinnostunutta henkilöä. – Haluamme korostaa perhehoidon merkitystä vanhusten, kehitysvammaisten ja huostaan otettujen lasten hoidossa. Perhehoito on useimmille paras hoitomuoto. Kuntien, perhehoidon erityisosaajien ja perhehoitajien saumatonta yhteistyötä tarvitaan, jotta perhehoidossa olevien ihmisten hyvinvointi voidaan taata. Yhteistyö tuottaa parhaimmillaan inhimillistä, hyvää ja kustannustehokasta hoitoa. Perhehoitajien jaksamisen tukeminen vaativassa työssään on ensiarvoisen tärkeää, Oulun Seudun Perhehoitajat ry:n puheenjohtaja Pasi Orava kertoi. – Seminaarin rikkaus oli se, että hyvän asiasisällön lisäksi se kokosi

yhteen perhehoitajat ja muut perhehoidon toimijat. Perhehoito on kaikille yhteinen tärkeä ja arvokas asia, jonka eteen mukana olleet ovat valmiita tekemään yhteistyötä. Toivottavasti Pohjois-Suomen yhteiset perhehoidon päivät saavat jatkoa tulevina vuosina, Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja Pirjo Hakkarainen puolestaan kiitteli tapahtumaa. Lauantaina 16.5. Oulun tähtisirkuksen tiloissa Värtössä vietettiin perhehoitajien perheiden lasten ja nuorten päivää. Paikalla olleet yli 90 lasta osallistuivat muun muassa erilaisiin sirkustyöpajoihin ja seurasivat taikureiden esityksiä. Pohjois-Suomen Perhehoitopäiviä olivat järjestämässä Perhehoitoliitto, Oulun kaupunki, Pelastakaa Lapset ry Pohjois-Suomen aluetoimisto, Nuorten Ystävät, SOS-Lapsikylä, PKS Perhehoitokumppanit Suomessa ja Sinut ry.

Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja Pirjo Hakkarainen, kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen ja Sinut ry:n toiminnassa mukana oleva Heikki Mustonen.

Yksityiset terveys- ja hyvinvointipalvelut kasvun mahdollistajina Oulun kauppakamari haastatteli tänä keväänä kuutta aluetaloudellisesti merkittävää terveys- ja hyvinvointipalveluja tuottavaa jäsenyritystään Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Olimme mukana tässä kyselyssä. Tämä kirjoitus perustuu luottamustoimeeni kauppakamarin Palvelu- ja aluerakennevaliokunnan puheenjohtajana, kun olen ollut mukana laatimassa yhteenvetoa kyselystä. Sosiaali- ja terveysala on kasvanut merkittäväksi toimialaksi niin kansantalouden tilinpidon arvolla kuin yritysten liikevaihdollakin mitattuna. Palvelutuotannon suuruuden vuoksi on merkityksellistä, miten palveluja ja niiden toimintamalleja tulevaisuudessa kehitetään näillä seuduilla. Suomessa terveys- ja sosiaalipalveluilla on pitkä, pääosin julkisesti tuotettu historia. Elinkeinorakenteen muutos 1970-luvulla lisäsi kunnallisten palveluiden tarvetta ja niitä tuotettiin kasvavalla tahdilla aina 1990-luvun lamaan saakka. 2000-luvulla ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että kuntien sosiaalija terveydenhuollon budjetit ovat ylittyneet. Tämä käytäntö ei voi jatkua. Muutos saadaan aikaiseksi palveluiden tuottamisen rakenteita ja prosesseja kehittämällä. Rakennemuutoksen tarve on pakottanut meidät pohtimaan sote-palveluiden tuottamista ja tulevaisuuden palvelutarpeita. Palvelurakennetta uudistettaessa tulee huomiota kiinnittää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välisen yhteistyön kannustamiseen ja lisäämiseen. Kaikkien edun mukaista on, että yritykset pystyvät kehittämään palveluitaan pitkäjänteisesti parantaen laatua, saatavuutta ja asiakkaan valinnanmahdollisuutta. Useiden tutkimusten mukaan kansalaisille ei ole merkityksellistä, tuottavatko palvelut yksityinen vai julkinen taho. Tärkeäksi koetaan sen sijaan pitkäaikainen ja luottamuksellinen suhde hoitohenkilökunnan kanssa sekä mahdollisuus osallistua palveluiden kehittämiseen.

Oulun kauppakamarin jäsenyritykselleen tekemän haastattelun perusteella voidaan todeta, että alan yritykset ovat merkittävässä asemassa niin liikevaihdon, työllistämisen kuin osaamisenkin kannalta katsoen. Haastattelussa mukana olleiden kuuden yrityksen yhteenlaskettu liikevaihto on noin 200 miljoonaa euroa ja yritykset maksavat yhteisöveroa alueelle yli kaksi miljoonaa euroa. Hoivapalveluiden ja terveysteknologian kysyntä kasvaa globaalisti. Monet hyvinvointialan yritykset ovat valmiita viemään tuotteitaan kansainvälisille markkinoille ja myymään palveluitaan mm. matkailijoille. Kansainvälistyminen lisää tärkeitä vientituloja. Hoito- ja hoivapalvelut ovat työvoimavaltainen toimiala. Yksistään kyselyyn osallistuneet yritykset työllistävät, ammatinharjoittajat mukaan laskettuna, alueella lähes 2 700 hoiva-alan ammattilaista. Henkilöstön arvioidaan maksavan palkkaveroa noin 34 miljoonalla eurolla. Suurimmat ammattiryhmät ovat lähihoitajat, ohjaajat, sairaanhoitajat ja lääkärit. Nämä yritykset ostavat palveluita alueelta yli 30 miljoonalla eurolla vuodessa, yli sadalta alihankkijayritykseltä. Asiakkaina yrityksillä on kymmeniä kuntia ja loppuasiakkaita on satoja tuhansia. Viime aikoina tehdyt vertailut osoittavat, että Etelä-Suomen suuret kaupungit ostavat palveluita yksityisiltä selvästi enemmän kuin pohjoisen kaupungit. Julkisilla hankinnoilla voidaan luoda kasvun mahdollisuuksia omalle talousalueelle ja vauhdittaa yritysten investointeja. Toimivia malleja yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä pitää edelleen kehittää ja tähdätä siihen, että yksityinen sektori tuottaa tulevaisuudessa oleellisesti nykyistä suuremman osuuden hyvinvointipalveluista. Pitkäjänteiseen palveluiden kehittämiseen päästään hyvin kilpailutetuilla ja palvelun laadun huomioivilla sopimuksilla. Palvelusetelijärjestelmässä käyttäjä valitsee vapaasti palveluntuottajan laatukokemuksensa myötä. Palveluseteli kannustaa palvelun tarjoajaa asiakaslähtöiseen toimintaan. Kilpailun kautta haastetut palvelut asettavat vapaasti hintatason ja palveluiden laadun oikealle tasolle. Tulevaisuudessa on aivan olennaista, että julkinen ja yksityinen sektori pystyvät yhdessä tuottamaan hyvinvointipalveluita käyttäjien tarpeisiin.

REIJO MOILANEN

Kirjoittaja on Nuorten Ystävien liiketoimintakonsernin toimitusjohtaja.

Huomionosoitukset Pro pueris septentrionalibus -mitali Nuorten Ystävien korkein huomionosoitus

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä

Pirjo Holm Nuorten Ystävien pääsihteeri Arja Sutela sekä Nuorten Ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja Seppo Saarela luovuttivat Helsingissä 26.3.2015 yhdistyksen korkeimman huomionosoituksen Pro pueris septentrionalibus, Pohjoisen lapsen puolesta -mitalin Helsingin kaupungin pitkäaikaiselle lastensuojelun sosiaalityöntekijä Pirjo Holmille kiitoksena merkittävästä, arvokkaasta ja pitkäaikaisesta työstä lasten, nuorten ja perheiden hyväksi sekä erinomaisesta yhteistyöstä. Samalla Holm nimitettiin Nuorten Ystävien koulukoti Pohjolakodin 100-vuotisjuhlavuoden Arjen sankariksi. Kuntien lastensuojelun sosiaalityöntekijät työskentelevät kovien ja ristikkäistenkin paineiden puristuksessa. Lastensuojelupalvelujen tarve ja työn määrä ovat kunnissa kasvaneet vuosi vuodelta. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria on tällä

hetkellä jo yli 18 000 ja kuntien avohuollon piirissä lähes 80 000. Helsingin kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijä Pirjo Holm edustaa erinomaisesti lastensuojelun parissa työskenteleviä kuntien sosiaalityöntekijöitä, joilla on suuri vastuu kymmenientuhansien sijoitettujen tai avohuollon piirissä tuettavien lasten ja nuorten tulevaisuudesta. Pirjo Holm on työskennellyt alalla 28 vuotta, koko ajan Helsingin kaupungin palveluksessa. Pirjo Holm on yhteistyökumppanien mukaan työssään laaja-alainen, monia näkökulmia huomioonottava lastensuojelutyön huippuammattilainen. Hänen työskentelyn keskipisteessä ovat aina olleet lasten ja nuorten yksilölliset tarpeet ja lähtökohdat. Hän pystyy vaikeissakin tilanteissa ottamaan huomioon asiakkaan näkökulman menettämättä kuitenkaan sosiaalityössä vaadittavaa määrätietoisuutta. Holm on erityisen arvostettu työtovereiden keskuudessa. Työtoverina Holm on pidetty ja helposti lähestyttävä, joka tukee ja kannustaa kollegoitaan. Kiireisestä työstään huolimatta Holmilla on aina aikaa muille. Haastavissakin tilanteissa hän löytää asioiden positiiviset puolet.

Nuorten Ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja, emeritusprofessori

Seppo Saarela Nuorten Ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja eläinfysiologian professori Seppo Saarelan muotokuva julkistettiin Oulun yliopistolla 7.4.2015. Saarela jäi eläkkeelle biologian laitoksen professorin virasta, mutta jatkaa emeritusprofessorina. Saarelan yli 40-vuotisen tutkijanuran kiinnostuksen kohteita ovat olleet muun muassa melatoniini ja valon vaikutus vuorokausirytmiin. Juhlatilaisuudessa Saarelalle luovutettiin Nuorten Ystävien korkein huomionosoitus Pro pueris septentrionalibus -mitali. Mitalin luovuttivat pääsihteeri Arja Sutela, hallituksen varapuheenjohtaja Jyrki Ristiluoma ja Nuorten Ystävien entinen pääsihteeri, järjestöneuvos Marja Irjala.

Ystäviltä kuultua Jukka Poika Tahkiksen kesätapahtuman vetonaula

Tahkokankaan palvelukeskuksen eli tuttavallisemmin Tahkiksen perinteinen kesätapahtuma toteutetaan nyt 11:ttä kertaa. Tapahtuma tarjoaa Oulussa ja ympäristökunnissa asuville kehitysvammaisille, heidän omaisilleen ja heidän kanssaan toimiville henkilöille yhteisen minifestarin, jossa voi tavata tuttuja ja viettää alkanutta kesää musiikin sekä muun hauskan toiminnan ympärillä. Tapahtuma on maksuton, ikärajaton ja päihteetön. Vuoden 2015 kesätapahtuman pääesiintyjä on huippusuosittu Jukka Poika. Ohjelmassa myös: Iso Ilo-kuoro esiintyy, ACOulun jalkapallokoulu, jääkiekon Suomen mestarien Oulun Kärppien pelaajien vierailu ja alkuillasta paikalla on myös karvaiset kaverikoirat.

Nimityksiä Nuorten Ystävillä

KATI LEHTOLA lastensuojelupalveluiden tulosaluejohtajaksi ja Pohjolakodin johtajaksi 1.2.2015 alkaen. Lehtola vastaa lastensuojelupalveluiden operatiivisesta johtamisesta sekä johtaa koulukoti Pohjolakodin toimintaa. Lehtola siirtyy tulosaluejohtaksi palvelujohtajan tehtävästä.

KARI MATELA sosiaalihuollon asiantuntijaksi 1.2.2015 alkaen. Matela seuraa alan lainsäädäntöä, toimintaympäristön kehittymistä sekä tekee selvityksiä ja raportteja Nuorten Ystävien toiminnan tarpeisiin.

KIM KREUS 17.4.2015 alkaen Rovaniemen Nuorten Ohjaamon ohjaajaksi. Kreus vastaa toiminnan asiakastyöstä, yhteistyöstä muihin kaupungin toimijoihin sekä toiminnan kehittämisestä. Aiemmin Kreus on työskennellyt Klubitalo Roihulassa ohjaajana.

Pääotsikko 3, nega

Lastensuojelupalvelut

»» Koulukoti Pohjolakoti, Muhos »» 3 sijaishuollon yksikköä tai perhekotia. Rovaniemi, Tornio ja Kemijärvi »» Opetus »» Perhehoitopalvelut »» Jälkihuolto- ja tukiasumispalvelut »» Avopalvelut

Vammaispalvelut

»» Palveluyksiköt: Muhos, Oulu, Imatra, Turku ja Tampere »» Sijaishuolto »» Asumispalvelut »» Työ- ja päivätoiminnat »» Opetus

Mielenterveyspalvelut

»» Kintas-toiminta tarjoaa mielenterveyskuntoutusta 18–30-vuotiaille nuorille aikuisille. Palvelu toteutetaan avokuntoutusjaksona, Oulu. »» Resiina järjestää mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennusta Oulussa ja Oulun lähikunnissa. »» MIEPÄ-kuntoutus on avokuntoutusta kaksoisdiagnoosiasiakkaille, joilla on päihdehäiriö ja samanaikainen muu mielenterveyden häiriö, Oulu.

Perhekuntoutuspalvelut »» Perhekuntoutuspalvelut ovat kuntouttavia palveluja lapsiperheille. Perhekuntoutuspalveluja tarjoaa Polokkaperhekuntoutus Muhoksella. Palveluja ovat perhekuntoutus, vanhemmuuden arviointi, avokuntoutus sekä tarvittaessa päihdeperhekuntoutus. »» Työmuotoja ovat perheen tarpeisiin vastaavat lasten ja vanhempien

yksilö- ja ryhmätoiminnot, perhe- ja verkostopalaverit ja yhteistyö perheen läheisten sekä viranomaisten kanssa.

Sosiaalinen työllistyminen

»» Nuorten Ystävien Klubitalotoiminnassa luodaan osatyökykyisten ihmisten työllistymistä tukevia yksilöllisiä jatkopolkuja avoimille työmarkkinoille. Talot edistävät osallisuutta ja tasa-arvoa tarjoamalla jäsenilleen matalan kynnyksen kohtaamispaikan, jossa voi kokea yhteisöllisyyttä, saada vertaistukea ja tehdä työtä Klubitalolla tai tavallisella työpaikalla. »» Nuorten valmennuspaja Muhoksella tukee nuoria ja nuoria aikuisia kohti työelämää ja opintoja. »» Työetsivä-hanke Oulussa etsii ja räätälöi töitä vammaisille ja osatyökykyisille.

Palvelunohjaus Lastensuojelupalvelut p. 044 7341 627 Vammaispalvelut p. 044 7341 422 Avopalvelut p. 044 7341 532 Mielenterveyspalvelut p. 044 7341 563 Perhekuntoutuspalvelut p. 044 7341 775 Sosiaalinen työllistyminen p. 044 7341 862 Opetuspalvelut p. 044 7341 759

Avopalvelut

»» Avopalvelut tukevat lasta, nuorta tai aikuista ja hänen perhettään sekä muuta verkostoa siten, että arki sujuu mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on, että asiakkaiden hyvinvointi lisääntyy ja sairaala/ laitoshoitoon tai perheen ulkopuoliseen sijoitukseen joudutaan turvautumaan mahdollisimman harvoin. »» Varmistamme muutoksen siirtymisen arkeen työskentelemällä lasten, nuorten ja aikuisten omissa toimintaympäristöissä. »» Palvelut toteutetaan joko työpari/ yksilötyöskentelynä tai ryhmämuotoisena toimintana.

Kemijärvi Rovaniemi Tornio Oulu Muhos Kajaani Lapinlahti Seinäjoki Jyväskylä Tampere

Imatra

Turku Helsinki

www.nuortenystavat.fi

Taikasauva-toimintaa tukemassa ovat seuraavat yritykset ja yhteisöt

eero.jaatinen@ejoy.fi

o50 514 3137

Saatko lehden? Nuorten Ystävät -lehti lähetetään maksuttomana jäsenetuna Nuorten Ystävät ry:n jäsenille ja kannattajajäsenille, Nuorten Ystävien kunta-asiakkaille, yhteistyökumppaneille sekä lehdessä ilmoittaville tahoille. Lehti tiedottaa Nuorten Ystävien toiminnasta. Lehteen kirjoittavat lasten ja nuorten kanssa työskentelevät eri alojen ammattilaiset, tutkijat sekä Nuorten Ystävien toiminnan piirissä olevat asiakkaat. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Tilaajapalvelu Nuorten Ystävät / Viestintäpalvelut Anu Isoaho p. 044 7341 537, anu.isoaho@nuortenystavat.fi LEIKKAA JA POSTITA

Tilaus ja osoitteenmuutos Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Nuorten Ystävien lehden Vuosikerta 45 €/vuosi

Teen osoitteenmuutoksen Tilausosoite • Osoitteenmuutoksessa vanha osoite Tilaajan nimi Ammattinimike Yhteisö Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka

Viestintäpalvelut Torikatu 28 Tunnus 5009446 90003 Oulu

Sähköposti

Laskutusosoite, jos eri • Osoitteenmuutoksessa uusi osoite Yhteyshenkilön nimi Yhteisö Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti

Asiakasomistajana omistat palan pankistasi! Oulun Osuuspankki on suomalainen pankki, joka syntyi yli 100 vuotta sitten asiakkaitaan varten ja heidän omakseen. Vielä tänäkin päivänä pankin omistamme vain me, paikalliset asiakasomistajat. Pankin asiakasomistajana omistat osan pankistasi ja samalla hyödyt parhaista eduistamme. Asiakasomistajuus on sijoitus tulevaisuuteen! Liity jo tänään! Varaa aika OP Oulun Puhelinpalvelusta 010 2535 014 tai netissä op.fi/oulu ja tule käymään konttorissamme.

Puhelu OP Ryhmän 010-numeroon maksaa 0,0835 e/puhelu+0,07 e/min kotimaan kiinteän verkon lankaliittymästä ja 0,0835 e/puhelu+0,17 e/min matkapuhelinliittymästä (hinnat sis. ALV:n).