Kimppu 2014 - Kansalaisyhteiskunta by Kehy Valiokunta

KIMPPU KANSALAISYHTEISKUNTA

HYY:n kehitysyhteistyรถvaliokunnan lehti 2014

Julkaisija: Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kehitysyhteistyövaliokunta PÄÄTOIMITTAJA Milja Rämö TOIMITUSSIHTEERIT Miia Kirsi Mikaela Remes

SISÄLLYS

ART DIRECTOR Meri Qvist

KIRJOITTAJAT Minja Hinkkanen Suvi Laakso Susanna Lehtinen Konsta Naumi Anu Paajanen Saara Viitanen Johanna Virtanen Kiitos Felix, Hanna-Maija, Mila, Sofia ja Suvi PAINO Erweko Oy PAINOS 10 300 Suomen ulkoasiainministeriö on myöntänyt viestintä- ja globaali kasvatustukea lehden julkaisuun. ISSN-L 2323-4741 ISSN 2323-4741 (Painettu) ISSN 2323-475X (Verkkoversio)

Kimppu on HYY:n kehitysyhteistyövaliokunnan julkaisema kehityskysymyksiä käsittelevä lehti, jota opiskelijat tekevät vapaaehtoistyövoimin. Lehti on ilmestynyt lähes joka vuosi 90-luvun lopulta lähtien.

Lehti lähetetään kaikille Helsingin yliopiston 1.-3. vuoden opiskelijoille ja sitä jaetaan mm. Maailma kylässä -festivaaleilla. blogs.helsinki.fi/kimppu-lehti

TOIMITUKSELTA / LEDARE / EDITORIAL LETTER

5 CIVIL ACTIVITIES FROM WORKERS’ UNIONS TO ENVIRONMENTAL ISSUES THE FINNISH CIVIL SOCIETY HAS CHANGED WITH ECONOMIC CURRENTS.

7 KANSALAISYHTEISKUNNASTA/ OM CIVILSAMHÄLLET/ ON CIVIL SOCIETY

9 HYVÄT, PAHAT JA TARVITSEVAT UUTTA LASTENSAIRAALAA RAHOITETAAN VAPAAEHTOISVAROIN.

13 SYMBOLEISTA SUBJEKTEIKSI: NAISET POLITIIKAN VÄLINEINÄ TURKISSA POLIITTISTEN KRIISIEN RAVISTELEMASSA TURKISSA MYÖS NAISTEN YHTEISKUNNALLINEN ASEMA ON MUUTOKSEN KOURISSA.

INTERNET = DEMOKRATI FÖR ALLA? HAR WEBBEN GJORT OSS ALLA TILL FRIA GLOBALA MEDBORGARE?

NUORET LUOVAT UUTTA VIRETTÄ LIMAN LAITAMILLA VAPAAEHTOISTYÖ AVAA MAHDOLLISUUKSIA PERULAISILLE NUORILLE

32 ACTIVISM WITHIN RESTRICTIONS THE CHINESE CIVIL SOCIETY IS BECOMING MORE VIVID.

TILAA TOIVOLLE KANSALAISYHTEISKUNTA KADUILLA JULKINEN TILA MAHDOLLISTAA KANSALAISYHTEISKUNNAN KRITIIKIN.

31 ARESTIN EROTTAMAT KIINALAINEN RAKKAUSTARINA ARVOSTELU TOSITARINASTA, JOKA KERTOO TOISINAJATTELIJA PARISKUNNASTA.

KITISIJÄN KOULUTIE KANSALAISVAIKUTTAJAKSI/ FRÅN GNÄLLSPIK TILL PÅVERKARE SOSIAALISESSA MEDIASSA NURISEVA MAAILMANPARANTAJA RYHTYI TOSITOIMIIN./ GNÄLLSPIKEN PÅ SOCIALA MEDIER DROG SIG UPP FRÅN SOFFLOCKET.

TOIMITUKSELTA/LEDARE/ EDITORIAL LETTER

Kimpun 2014 teemaksi valikoitui kansalaisyhteiskunta, koska suurin osa meistä on jollakin tavalla osa sitä, huomaamattaankin. Aiheen valintaa inspiroi myös viimeaikaiset suuret kansanliikkeet. Pienet ja suuret liikehdinnät kertovatkin kansalaisyhteiskunnan monimuotoisuudesta. Toimitus halusi lähteä tutkailemaan tätä moniulotteisuutta. Lopputulos näyttää pienen osan kansalaisyhteiskuntaa, mutta jo tämä pieni osa ehti useaan otteeseen sekoittaa toimituksen pään teeman merkityksistä ja ulottuvuuksista. Ajoittainen ajatusten sekoittaminen toi vielä lisää uusia ajatuksia ja näkökulmia. Tekemällä Kimppu-lehteä olemme myös olleet osa kansalaisyhteiskuntaa, mikä tekee toimituksesta niin teema tarkastelijan kuin toimijan. Toivottavasti teille lukijoillekin herää uusia ajatuksia lehteä tarkastellessanne!

Civilsamhället blev temat för Kimppu 2014, eftersom det är något som största delen av oss är inblandade i, på ett eller annat sätt, till och med omedvetet. Valet inspirerades av de folkrörelser som vi fått följa med under den senaste tiden. Små och stora rör elser berättar en hel del om civilsamhällets mångfald, och denna mångfald var något som redaktionen ville utforska. Slutresultatet presenterar en liten bit av civilsamhället, men även denna lilla del fick redaktionen ibland att bli snurrig av olika betydelser och perspektiv. Genom att jobba med Kimppu har vi bidragit till civilsamhället, både som granskare och aktörer. Förhoppningsvis väcker tidningen nya idéer hos dig som läsare!

Civil society was chosen as the theme for Kimppu 2014 as most of us are somehow a part of it, even without noticing. The decision was also inspired by the recent large civil movements. Small and large movements show well how multilayered civil society can be. The editorial group wanted to research this extent. The result shows only a small part of civil society. However, all the nuances of even this small part has managed to several times mess up the thoughts of the editorial group. This twist of thoughts helped to bring new viewpoints. By making Kimppu we have also been part of the civil society. We have looked at it from outside but we have also been acting in it. Hopefully you will also come up with new ideas by reading our magazine!

CIVIL ACTIVITIES FROM WORKERS’ UNIONS TO ENVIRONMENTAL ISSUES TEXT// Minja Hinkkanen IMAGES // Rämö’s family archieve

THE CHANGES IN SOCIETY CAN BE DISTINGUISHED BY WHAT KIND OF CIVIL ACTIVITIES PEOPLE WANT TO INVEST THEIR ENERGY IN. ECONOMIC STABILITY HAS ENABLED PEOPLE TO FOCUS ON THEIR PERSONAL INTERESTS.

hen reading papers or watching the evening news, Finnish society comes across as very bureaucratic and official. This image of a stiff and rule-following society is accurate but only touches the surface of the Finnish society.

“INSIDE THE FINNISH SOCIETY func-

tions a very established civil society, which is in many ways invisible but still acts as an all-attaching glue”, says Päivi Uljas, PhD. Uljas has written her doctorate on the birth of Finnish welfare society and the role of civil activity. “This second society within a society is not based on commercialism. It is perhaps the most essential security of our system. “ The importance of civil society can

be understood when it acts as a safety net in the world of profitable business, official decisions and governmental procedures. Civil society and activity is something that keeps people from falling through the cracks of the system and lifts them in the public eye. FINNISH CIVIL ACTIVITY only truly

started to develop in the mid19th century. It was the result of economic growth, increased political freedom and a newly developed feeling of shared nationality and togetherness. Political parties, women’s organizations and co-operatives are the result of this national awakening – as are the workers’ unions. Industrialization had created a new social class of workers and free trade and competition weakened their position. Civil activity was crucial in creating social awareness of the struggles of workers, which is a perfect example of how something officially forgotten becomes important and dominant.

CIVIL ACTIVITY REQUIRES ENERGY, ENTHUSIASM AND PASSION.

CIVIL ACTIVITY REQUIRES energy, en-

thusiasm and passion. After the civil war people had little of those. The country was divided, had political restrictions and was affected by the great depression, which made people tired, worried and scared. However after World War II civil activity became a part of daily life again and people were proud to be part of it. Until the 1960s civil activity was still more of a pastime and a way to meet friends and neighbors. From these more or less political decades one can realize how important trust, the feeling of something shared and a common ground are to a functioning civil society.

THE CIVIL ACTIVITY of the 70s laid

the base for the welfare state. Highly organized political organizations and unions were active, loud and demanded attention from the government. As a result the government started to spread to areas previously inhabited by NGOs.” Finland was no longer one of the poorest countries in Europe, wages formed a larger portion of the GNP and taxation became more progressive,” explains Uljas. “Consequently the importance of environmental problems grew, perhaps passing the questions raised by previous movements

that focused on social and economic equality.” Since then the largest political civil movements have focused on environmental issues and human rights. People have also directed their attention and energy towards personal interests such as sports, food, crafts, books and games, leaving social issues in the background. This mirrors the social shift towards individualism.

THE NATURE OF CIVIL ACTIVITY AND THE CYCLIC DEVELOPMENTS MIRROR BOTH THE SOCIAL AND THE ECONOMIC CHANGES IN THE SOCIETY FINNISH CIVIL ACTIVITY has histori-

cally been connected to economic and social insecurity. Globalization has not only brought new opportunities to connect with people all over the world but it has also directed civil activity back to its traditional contexts. With increasing competition, free trade and offshoring, people are more unsure and worried about their position in the job markets. Once again more attention is directed towards social and economic equality. “The nature of civil activity and the cyclic developments mirror both the social and the economic changes in the society, “says Uljas. “Getting to know civil movements and their history can be a good way to get to know the changes and hidden currents of the society.”

KANSALAISYHTEISKUNNASTA / OM CIVILSAMHÄLLET / ON CIVIL SOCIETY

ansalaisyhteiskunnan kirjo on laaja. Siihen kuuluvat niin mielenosoittajat, järjestöjen vapaaehtoiset, puolueiden ja uskonnollisten järjestöjen aktiivit, ammattiyhdistysten jäsenet kuin pienimuotoisen osuustoiminnan harjoittajat ja moni muu. Usein kansalaisyhteiskunta nähdään toimintana, joka jää valtion, yritysten ja perheen ulkopuolelle, ja jonka avulla ihmiset pääsevät vaikuttamaan asioihin. Pohdintaa herättää sen rooli yhteiskunnassa. Voidaan ajatella, että kansalaisyhteiskunnan tulisi ottaa valtion tehtäviä vastuulleen, esimerkiksi tarjota koulutusta tai terveydenhoitoa. Tällainen toiminta kuitenkin siirtää valtion vastuuta ja pahimassa tapauksessa syö kansalaisyhteiskunnan voimavaroja.

Näe/Lue/Mene Dokumenttielokuva The Square seuraa egyptiläisiä aktivisteja vallankumouksen keskellä ja sen jälkeen. Sitä ei voida näyttää Egyptissä, vaikka se onkin maan ensimmäinen elokuva, joka on ollut Oscar-ehdokkaana.

ivilsamhället kännetecknas av mångfald. Termen omfattar allt från demonstranter och volontärer för olika organisationer till personer som är aktiva inom partier och religiösa samfund, medlemmar i fackförbund och mindre andelslag samt många andra. Ofta uppfattas medborgardeltagande som verksamhet som faller utanför ramen för statens, företagens och familjens uppgifter och är en kanal för påverkan. Civilsamhällets roll är ett favoritämne för samhällsdebatten. Vissa anser att det civila samhället borde i större utsträckning ta hand om uppgifter som i dagsläget anses tillhöra staten, såsom utbildning eller hälsovård. Risken finns dock att det här leder till att statens ansvar överförs annanstans, vilket i värsta fall tär på civilsamhällets resurser.

he spectrum of civil society is very broad. Demonstrators, volunteers of organisations, activists of parties and religious organisations, members of trade unions, practitioners of small cooperatives and many others are part of it. Civil society is often seen as action that is somewhere between states, companies and families and through which people can take part in decision making. Its role is often discussed. It can be seen as something that should fulfil some tasks of the governments such as offering education and healthcare. However this moves the responsibility of the state and in worst cases takes away from active and vivid civil society.

Jonas Gardellin kolmiosainen romaani Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin kertoo paitsi HI-viruksen leviämisestä Tukholman homoyhteisöön 1980-luvulla, myös laajemmin seksuaalivähemmistöjen kamppailusta ihmisoikeuksiensa puolesta. Trilogiasta on tehty myös tv-sarja.

Helsingin vanhin kaupunginosafestivaali Kallio Kukkii järjestetään 20. kerran 9.-18.5. Festivaali toteutetaan vapaaehtoisvoimin ja kuka tahansa voi järjestää festivaaliohjelmaa. Perinteisesti katujuhlan 20 000 kävijää ovat pääseet nauttimaan musiikista, teatterista, näyttelyistä, työpajoista ja luennoista.

“AKTIIVINEN KANSALAISYHTEISKUNTA ON YKSI DEMOKRAATTISEN YHTEISKUNNAN PERUSPILAREISTA.” KEPA

“KANSALAISYHTEISKUNTA VOI USEIN VAIKUTTAA MYÖS SIELLÄ, MINNE MUUT KEHITYSYHTEISTYÖN KEINOT JA VÄLINEET EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ ULOTU.” ERKKI TUOMIOJA, SUORAA PUHETTA KEHITYSYHTEISTYÖSTÄ –TILAISUUS, HELSINKI, 12.3.2013

“A CIVIL SOCIETY DEMANDS FROM EACH OF US GOOD WILL AND RESPECT, FAIR DEALING AND FORGIVENESS.” GEORGE W. BUSH, INAUGURATION SPEECH

Klima (KLEE-MUH) IS THE FONT USED FOR THIS MAGAZINE, A FREE TYPEFACE FOR THE CLIMATE MOVEMENT. Klima (KLEE-muh) is the typeface used for this magazine. It is mainly targeted for climate movement but it can also be used free of charge for example by academics, students and NGOs, basically by anyone that’s non-commercial and non-climate denial. Matthew Anderson came up with this typeface when he realized that there are not many free fonts. Even though designers deserve to get paid, climate change volunteers will not have hundreds of dollars to use for licenses, which is the reason why Anderson created Klima.

“A CIVIL SOCIETY IS A PUBLIC SPACE BETWEEN THE STATE, THE MARKET AND THE ORDINARY HOUSEHOLD, IN WHICH PEOPLE CAN DEBATE AND TACKLE ACTION.” BBC WORLD SERVICE

“YHTEISKUNTA, JOSSA VALLITSEE TASA-ARVO JA JOSSA KANSALAISTEN PERUSTARPEET ON TYYDYTETTY, RUOKKII KESKINÄISTÄ AUTTAMISEN ILMAPIIRIÄ JA VAHVISTAA LUOTTAMUSTA. SITÄ VOIDAAN KUTSUA MYÖS SOSIAALISEKSI PÄÄOMAKSI.” SARI KUVAJA, KANSALAISYHTEISKUNTA.FI

LUE LISÄÄ KANSALAISYHTEIKUNNASTA KIMPUN BLOGISTA blogs.helsinki.fi/kimppu-lehti

TYKKÄÄ KIMPUSTA FACEBOOKISSA

www.facebook.com/kimppulehti

TEKSTI// Anu Paajanen

SUOMALAINEN ON LUOTTANUT SIIHEN, ETTÄ VEROVAROIN YLLÄPIDETTY HYVINVOINTIYHTEISKUNTA HOITAA SAIRAAT JA APUA TARVITSEVAT. UUDEN LASTENSAIRAALAN RAHOITTAMISEKSI KUITENKIN KÄYNNISTETTIIN KANSALAISKERÄYS, JOSSA VAPAAEHTOISET LAHJOITTAJAT OTTIVAT KANTAAKSEEN YHTEISKUNNAN TEHTÄVIÄ. ONKO KERÄYS OSOITUS VAPAAEHTOISUUTEEN PERUSTUVAN TUEN TOIMIVUUDESTA VAI ONKO SE OMIAAN RAPAUTTAMAAN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN PERUSTAA?

n vuosi 1948. Kaunis, reliefein koristeltu rakennus on juuri noussut Taka-Töölöön. Talo on Mannerheimin Lastensuojeluliiton rakennuttama uusi Lastenlinna, johon on kerätty suomalaista ja ruotsalaista avustusrahaa niin myyjäisillä, talkoilla kuin Jean Sibeliuksen hyväntekeväisyyskonsertillakin. Lastenlinnan rakentamisesta tuli 40-luvulla koko kansan asia: keräykseen osallistui sekä nuorisoa, työväenkuoroja että Stockmannin kaltaisia yrityksiä. Lastensairaala oli kohde, jonka kaikki saattoivat kokea arvokkaaksi, ja talkooapu oli sodan runtelemassa ja sotakor-

vausten raskauttamassa maassa aidosti tarpeen. Julkinen sairaalarakentaminen lähtikin Suomessa käyntiin vasta myöhemmin, 1950-luvulla. Se ei ollut sattumaa, vaan liittyi kiinteästi toiseen, vielä suurempaan rakennusprojektiin: hyvinvointivaltion luomiseen. RUOTSALAISET JA ENGLANTILAISET ajatuk-

set kaikille kansalaisille kuuluvasta sosiaa liturvasta rantautuivat Suomeen samoihin aikoihin kuin Lastenlinnaa muurattiin. Tätä ennen suomalaiset olivat voineet hädän hetkellä turvautua köyhäinhoitoon, joka perustui suuresti yksityisten ihmisten ar-

meliaisuuteen ja säälin tunteisiin. Sääliä riitti lähinnä työkyvyttömille vanhuksille, sairaille ja lapsille, ja avunantoon liittyi läheisesti avunsaajien kontrolli ja kasvatus. VIELÄ SOTIEN VÄLISENÄ AIKANA sosiaalimenojen osuus kansantulosta oli alle prosentin luokkaa, mutta 80-luvulla Suomi täytti jo kaikki pohjoismaisen hyvinvointivaltion merkit. Pohjoismaiselle mallille on erityistä, että valtiolla on päävastuu sosiaaliturvan tarjoamisesta ja sosiaalipolitiikan kohteena on kaikkein köyhimpien sijaan koko väestö, jolloin avun saamiseen ei liity lähtökohtaisesti epäonnistujan tai rassukan leimaa. Esimerkiksi lapsilisät, kouluruoka, maksuton koulutus ja opintotuki palvelevat suomalaista keskiluokkaa siinä missä vähävaraisiakin. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion pyrkimyksenä on mahdollistaa kaikille kansalaisille heille taustoistaan ja erilaisista elämäntilanteistaan huolimatta kohtuullisen hyvä elämä. SAMAAN AIKAAN KUN SUOMALAINEN hyvinvoin-

tivaltio alkoi olla valmis, konservatiivi Margaret Thatcher nousi valtaan Britanniassa. Hän määräsi uuden suunnan maalle, joka aikoinaan oli suomalaisenkin hyvinvointivaltion mallina. Yhteiskunnan ohjenuoraksi tuli ajatus jokaisesta oman onnensa seppänä; jos joku ei pärjää, se kertoo luultavasti siitä, ettei hän ole yrittänyt tarpeeksi. Tavoitteeksi tuli, että ihmiset elävät itsenäistä elämää riippumattomina valtiosta, ja jos on jostakin oltava tukalassa tilanteessa riippuvainen niin mieluummin perheestä ja ystävällisistä hyväntekijöistä. 2000-luvun Britanniassa Thatcherin perintö ei ole kadonnut. Konservatiivit lanseerasivat vuonna 2010 uuden käsitteen, Big Society. Sillä tarkoitetaan yhteiskuntaa, jossa kansalaiset ottavat ruohonjuuritasolla aktiivisesti vastuuta paitsi itsestään, myös muista. Big Society kannustaa ihmisiä lahjoittamaan rahaa ja tekemään vapaaehtoistyötä toinen toisensa hyvinvoinnin eteen.

ON VUOSI 2014. Ahtaudesta ja kosteuson-

gelmista kärsivä Lastenlinna on tullut tiensä päähän. Uusi lastensairaala on luvattu rakentaa, mutta siinä vaikuttaa kestävän tuskastuttavan kauan. Siksi sairaalan rakentamista on lähtenyt jouduttamaan Uusi Lastensairaala 2017 -yhdistys, joka on luvannut kerätä 30 miljoonaa euroa uutta sairaalaa varten. HUS ja valtio osallistuvat projektiin 40 miljoonalla kumpikin ja loput tarvittavat 50 miljoonaa pyritään kattamaan vieraalla pääomalla. Uusi Lastensairaala 2017 on ollut suurmenestys. Se on kerännyt sairaalalle jo yli 18 miljoonaa euroa ja saanut hankkeelle valtavasti huomiota. Uudesta lastensairaalasta on tullut koko kansan asia, aivan kuin Lastenlinnasta aikoinaan.

ON VUOSI 2014. AHTAUDESTA JA KOSTEUSONGELMISTA KÄRSIVÄ LASTENLINNA ON TULLUT TIENSÄ PÄÄHÄN. UUSI LASTENSAIRAALA ON LUVATTU RAKENTAA, MUTTA SIINÄ VAIKUTTAA KESTÄVÄN TUSKASTUTTAVAN KAUAN HELSINGIN YLIOPISTON yhteiskuntapolitiikan professori Heikki Hiilamo suhtautuu keräyk seen kuitenkin varauksella. Hän kirjoittaa Lapsen maailma -lehdessä (4/2013), että näyttävän lastensairaalahankkeen vaarana on, että sen seurauksena suomalaisten veronmaksuhalukkuus kärsii. KAHVIPÖYDISSÄ VOI HERÄTÄ kysymys: jos viattomille sairaille lapsille ei riitä rahaa yhteisestä kirstusta, niin mitä niillä kunnon kansalaisilta haalituilla veroilla oikein tehdään?

Tuetaan postmodernia tekotaidetta? Mahdollistetaan laiskojen nuorten täyspäiväinen pleikkarinpeluu? Rakennetaan Töölöön asuntola narkkareille, jotka ovat ihan itse omat soppansa hämmentäneet? Jos ei koe sympatiaa työttömiä nuoria tai päihdeongelmaisia kohtaan, voi veronmaksu tuntua turhauttavalta. YKSI HYVINVOINTIVALTION ja hyväntekeväisyy-

den perustavanlaatuisista eroista onkin se, että yksityinen hyväntekijä voi lahjoittaa jokaisen ylimääräisen euronsa juuri siihen tarkoitukseen, jonka itse kokee arvokkaaksi. Hyvinvointivaltiossa taas verojen käytöstä päätetään demokraattisesti. Vaikka veroja maksaisi miten paljon tahansa, kullakin on vaalien tullen vain yksi ääni. Lahjoittajalla taas on valtaa niin paljon kuin on rahaakin.

LISÄKSI VEROTTAJALTA SAA luultavasti vain mätkyt, mutta hyväntekijänä voi saada niin paljon enemmän: hyvän mielen, kiiltävän julkisuuskuvan ja parhaassa tapauksessa oman nimensä sairaalan seinään. Sen nähdessään tulevatkin sukupolvet voivat tuntea kiitollisuutta epäitsekästä auttajaa, esimerkiksi lastensairaalalle sievoisen summan lahjoittanutta Cheekiä, kohtaan.

HERLININ YKSITYISOMAISUUS RIITTÄISI 20 UUDEN LASTENSAIRAALAN RAKENTAMISEEN JULKISTEN VEROTIETOJEN MAASSA täytyy to-

sin olla varovainen. Esimerkiksi lastensairaalan puuhamies Antti Herlin ja osa sairaalalle lahjoittaneista yrityksistä ovatkin saaneet sädekehän sijaan päälleen paheksuntaa aggressiivisesta verojen välttelystä. Heikki Hiilamo huomautti, että Herlinin yksityisomai-

suus riittäisi 20 uuden lastensairaalan rakentamiseen. Sen sijaan hän kiersi veroja esimerkiksi vuonna 2012 noin 10 miljoonan euron edestä ja lähti sitten mukaan lastensairaalakampanjaan, joka kritisoi valtiota siitä, ettei tärkeään asiaan riitä rahaa. MYÖS SAIRAALAHANKKEEN näkyvin ajaja Anne

Berner on vaatinut yhteisöveron alentamista. YLElle antamassaan radiohaastattelussa hän sanoo, että yksi keräyksen tarkoituksista on luoda ”yhdessä tekemistä, talkoohenkeä ja yhteistä vastuuta asioista, jotka olemme tottuneet delegoimaan yhteiskunnalle.” Hänen mielestään ei olisi tarkoituksenmukaistakaan, että muutama rikas maksaisi koko lystin, vaan olisi ”hienompaa, aidompaa ja rehellisempää, jos jokainen meistä maksaisi vitosen”. Tavoitteet ovat vahvasti linjassa Big Society -henkisen ajattelun kanssa. Vaikka sairaalahankkeen kriitikoita on syytetty hyvää tarkoittavien auttajien epäreilusta mustamaalaamisesta, eivät heidän epäilynsä suomalaisen hyvinvointivaltion tarkoituksellisesta nakertamisesta ole Bernerin lausuntojen valossa täysin tuulesta temmattuja. MONIA YKSITYISIÄ hyväntekijöitä motivoi kui-

tenkin varmasti ennen kaikkea auttamisen halu. Esimerkiksi viime vuonna puhuttanut 875 grammaa -keräys herätti monien Facebook-käyttäjien hellyydentunteet ja innosti tavallisia ihmisiä lahjoittamaan pieniä ja suuria summia uusien keskoskaappien hankintaan. Lahjoituksia onkin helppo kerätä lämpimiä tunteita herättäviin kohteisiin, kuten sairaille lapsille ja sotaveteraaneille. Jos avun tarjoaminen kuitenkin perustuu kansalaisaktiivisuuteen, voivatko myös alkoholisoituneet kodittomat, kummallisesti käyttäytyvät kehitysvammaiset ja työttömät luottaa siihen, että kansalaisyhteiskunta pitää myös heistä huolta? Kuka ansaitsisi sinun vitosesi? Ja toisaalta, kenen säälistä sinä haluaisit avun tarpeessa olla riippuvainen?

SYMBOLEISTA SUBJEKTEIKSI: NAISET POLITIIKAN VÄLINEINÄ TURKISSA TEKSTI// Suvi Laakso KUVAT// Milja Rämö

MITTAVAT MIELENOSOITUKSET KESÄLLÄ 2013 NOUSIVAT OTSIKOIHIN SUOMESSAKIN. LUKUISAT NAISET OTTIVAT OSAA PROTESTEIHIN JA VAATIVAT PAREMPIA YHTEISKUNNALLISIA VAIKUTUSMAHDOLLISUUKSIA. MITÄ TURKIN NAISILLE KUULUU NYT, KUN HALLITUS ON LUJITTANUT OTETTAAN VALLANKAHVASTA?

esän 2013 mielenosoitukset Istanbulin Gezi-puistossa ja muissa turkkilaisissa kaupungeissa nykyistä hallitusta vastaan sekä ne tavat, joilla mielenilmauksiin vastattiin, kertovat huolestuttavia asioita kansalaisdemokratian toteutumisesta Turkissa. Yksi huomiota herättäneistä seikoista mielenosoituksista puhuttaessa oli se, että mielenosoituksiin osallistuneista yli puolet oli naisia. He vaativat puuttumista sukupuolittuneeseen väkivaltaan, itsemääräämisoikeutta omaan ruumiiseensa ja naisten aseman parantamista työelämässä. Naisryhmät puuttuivat myös loukkaavaan ja syrjivään kieleen, jota käyttivät niin puiston muut ryhmittymät kuin poliitikot puiston ulkopuolellakin.

Mielenosoittajat pääsivät moniin kauppoihin suojaan väkivallalta ja kyynelkaasulta.

KYSYMYKSET NAISTEN osallistumisesta yhteiskuntaan nousivat viime marraskuussa toistuvasti esiin Istanbulissa, jossa olin opintomatkalla. Helsingin yliopiston ja Suomen Lähi-idän instituutin järjestämän matkan tarkoituksena oli tutustua intensiivisesti 90-vuotiaan Turkin lähihistoriaan ja nykytilanteeseen. Vierailujen ja luentojen perusteella naisten asema on viime vuosina monella tapaa synkistynyt.

on yhä voimakkaammin pyrkinyt pelkistämään naiset vain vaimoiksi ja äideiksi. Puolueen uusi lisääntymis- ja perhepolitiikka on johtanut muun muassa tiukentuneeseen aborttilainsäädäntöön. Viimeisimpänä myrskyn aiheutti aloite, joka kannustaa naisia hankkimaan vähintään kolme lasta ja toinen, jolla pyritään rajoittamaan keisarinleikkauksia. Puhuessaan naisista pääministeri Erdoğan vetoaa mielellään perhearvoihin ja uskonnolliseen moraaliin ja on ainakin kerran ilmoittanut, ettei usko sukupuolten väliseen tasa-arvoon. NYKYINEN HALLITUS

Mitä Turkin naisille kuuluu? TILASTOLLISESTI KATSOEN ei kovin hyvää: suku-

puolten välisiä eroja taloudellisten mahdollisuuksien, poliittisen osallistumisen, koulutuksen ja terveyden saralla mittaavassa Global Gender Gap Indexin maalistauksessa Turkki on sijalla 120, vaikka se onkin viime vuosina hitaasti parantanut sijoitustaan. Vaikka viime vuosien aikana esimerkiksi naisten lukutaito on kasvanut ja heidän työssäkäyntinsäkin on hieman lisääntynyt, kokonaisluvut ovat tasa-arvon kannalta edelleen huolestuttavan matalia. Monien naisjärjestöjen mukaan nykytilanteessa huolestuttavinta on se, että naisiin kohdistuva väkivalta on 14-kertaistunut vuodesta 2002.

Istanbul Pride keräsi mielenosoitusten jälkeen ennätysmäärän osallistujia. Vapaaehtoiset jakoivat Gezi-puistossa mielenosoittajille ruokaa.

NAISET OVAT SELVÄSTI ALIEDUSTETTUINA KAIKISSA VALTION ELIMISSÄ, JA KANSALAISJÄRJESTÖJEN ON VAIKEA SAADA ÄÄNTÄÄN KUULUVIIN. MITÄ TULEE NAISTEN POLIITTISEEN osallistumiseen, näyttää siltä, että iso osa turkkilaista politiikkaa pyrkii kontrolloimaan naisruumiita tai naisten käyttäytymistä tavalla tai toisella ilman, että naisilla itsellään on kuitenkaan mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Naiset ovat selvästi aliedustettuina kaikissa valtion elimissä, ja kansalaisjärjestöjen on vaikea saada ääntään kuuluviin. Päätöksenteossa ei esimerkiksi ole kuultu naisjärjestöjen toistuvia vaatimuksia sukupuolikiintiöiden asettamisesta. Naistutkimuksen professori Yezim Arat huokasi kertoessaan luennollaan, kuinka jälleen viime vuonna hallitus toimi päinvastoin kuin nais-

järjestöt ehdottivat säätäessään lakeja, joiden myötä naisten työllistymismahdollisuudet heikkenevät. OPINTOMATKAAN KUULUI vierailu vuodesta 2002 maassa valtaa pitäneen islamilaisen AK-puolueen paikallistoimistolla, jossa puolueen PR-henkilö vakuutti puolueen ajavan naisten asiaa. Hänen mukaansa tämän osoittaa viime vuonna voimaan astunut historiallinen lakiuudistus, joka sallii naisten käyttää huivia julkisissa viroissa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että huivikysymystä lukuun ottamatta todelliset toimet naisten aseman edistämiseksi ovat olleet vähäisiä.

PÄÄMINISTERI ERDOĞAN ON PYRKINYT LUOMAAN VOIMAKASTA VASTAKKAINASETTELUA SEKULAARIEN JA USKONNOLLISTEN NAISTEN VÄLILLE.

NIMENOMAAN HUIVIKESKUSTELU kiteyttää erinomaisesti erilaisten feminismien välisen väännön Turkissa. Osa sekulaareista feministeistä uskoo, että uskonto on patriarkaalinen järjestelmä, joka sortaa naisia – joidenkin muslimifeministien mielestä taas islam itsessään on tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen uskonto, jonka pyhiä tekstejä kuitenkin usein tulkitaan väärin naisten alistamiseksi. Tämänkaltaista islamilaista feminismiä ei pidä suoraan kytkeä AKP:n politiikkaan, vaan esimerkiksi Gezin mielenosoituksiin osallistui myös vakaumuksellisia musliminaisia, jotka vastustivat hallituksen sortotoimia. Naiset eivät aina ole yhtä mieltä siitä, mikä heille on parasta tai mitä tasa-arvo heille merkitsee, ja näiden erojen yllyttämänä pääministeri Erdoğan on pyrkinyt luomaan voimakasta vastakkainasettelua sekulaarien ja uskonnollisten naisten välille. Lietsonnasta huolimatta turkkilaiset feministit jakavat monia tavoitteita ja eri ryhmät ovat yhdessä panostaneet esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen.

Kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa? tasavallan historiassa valjastettu poliittisten tavoitteiden työkaluiksi. Jo Turkin tasavallan alkuvuosina 1920-luvulla ”vapautuneet naiset” tulivat symboloimaan uutta nationalistista ideologiaa ja sekulaaria ihannekansalaista. Opintomatka vahvisti käsitystäni Turkista voimakkaasti polarisoituneena yhteiskuntana, jossa pienetkin yksityiskohdat tulkitaan voimakkaina poliittisina symboleina. Kuinka sellaisessa yhteiskunnassa voidaan päästä eteenpäin tilanteesta, jossa naisia ja naisten oikeuksia käytetään retorisina pelinappuloina sellaiseen todellisuuteen, jossa naisten asioihin suhtaudutaan vakavasti niiden itsensä vuoksi, ei niihin kytketyn poliittisen agendan edistämisen vuoksi? NAISET ON USEIN TURKIN

Pekka Shemeikka Suomen Ankaran suurlähetystöstä osoitti luennollaan, että EU:n jäsenneuvotteluprosessi on osaltaan edistänyt tasa-arvon ja naisten oikeuksien toteutumista Turkissa. Eurokriisi on syönyt kuitenkin EU:n houkuttavuutta turkkilaisten silmissä ja rapauttanut neuvotteluja. Niinpä ulkopuolisen painostuksen lisäksi myös päättäjien pitäisi motivoitua muuttamaan asioita. Demokratisoitumiseen tähtäävän uuden perustuslain valmistelussa on kyllä luvattu kuulla kansalaisyhteiskunnan jäseniä, mutta toistaiseksi prosessi ei mainittavasti ole edennyt. MINISTERINEUVOS

jonka lehdistönvapaus on rajallinen, monet kansalaisaktivistit ja feministit turvautuvat sosiaalisen median voimaan. Tuoreen lakiuudistuksen myötä internetin kontrollia kuitenkin kiristetään

YHTEISKUNNASSA,

Kyynelkaasu täytti Istanbulin kadut karkoittaen mielenosoittajat piiloihinsa, ainakin hetkeksi.

entisestään, ja pääsyä monille sosiaalisen median sivuille vaikeutetaan. Meneillään oleva korruptioskandaali myös vaikeuttaa entisestään demokratisoitumiskehitystä. on edelleen hyvin jännitteinen, ja hallinto on yhä kovemmalla kädellä rajoittanut kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon, ilmaista mielipiteitään ja kokoontua yhteen. Niinpä naisten vetoomukset saavat toistaiseksi kaikua kuuroille korville. Toisaalta pinnan alta huhutaan, että mielenosoitukset eivät kaikesta huolimatta menneet hukkaan, vaan Turkin kansalaiset ovat rohkaistuneet ja alkaneet uskoa omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa. TILANNE TURKISSA

FEMINISTIT VAALIVAT AVOINTA, PLURALISTISTA JA DEMOKRAATTISTA VASTARINTAA, JOSSA ERILAISET – USKONNOLLISET JA SEKULAARIT NÄKEMYKSET VOIVAT TULLA KUULLUIKSI VIISAUTTA OSOITTAISI, jos Turkki ottaisi mallia kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen Gezissä mieltään osittaneilta naisilta. He paitsi kehittivät oman tasa-arvoisen ja syrjintää vastustavan vastakielensä, myös osoittivat taitonsa horisontaalisessa järjestäytymisessä ja saivat hyvin artikuloitua viestinsä oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja vapaudesta. Lisäksi feministit vaalivat avointa, pluralistista ja demokraattista vastarintaa, jossa erilaiset – uskonnolliset ja sekulaarit näkemykset voivat tulla kuulluiksi. Kuten professori Arat huomautti luennollaan, vahva valtio tarvitsee vahvan kansalaisyhteiskunnan. Sen sijaan, että naisista vain puhuttaisiin, heitä kannattaisi kuunnella.

TILAA TOIVOLLE KANSALAISYHTEISKUNTA KADUILLA TEKSTI // Konsta Naumi

JULKINEN TILA ANTAA KANSALAISYHTEISKUNNALLE MAHDOLLISUUDEN KRITISOIDA VALLASSA OLEVIA NÄKYVÄSTI. KRITIIKKIÄ TAPAHTUU NIIN MIELENOSOITUKSISSA KUIN KATUTAITEESSA.

utiset ovat viime vuosina täyttyneet tapauk sista, joissa ihmiset ympäri maailmaa vyöryvät kaduille pyytäen oikeudenmukaisuutta. Tämä ei ole mitenkään uusi ilmiö, varsinkaan globaalissa ja modernissa maailmassamme. Kadulla, tai ehkä tarkemmin julkisella tilalla, on ollut vahva merkitys kansalaisten hallinnan kannalta. Arjessa kadulla on paljon vallan symboleita kuten monumentteja, sääntöjä ja rajoituksia, joiden merkitykset katoavat niin poikkeustilanteissa kuin katutaiteen muodoissa. Julkisen

tilan käytössä on kysymys oikeudenmukaisuudesta ja vallasta. ENNEN ARABIKEVÄTTÄ katu nähtiin

paikkana, jossa voidaan mielenosoittaa ja vastustaa valtaa. Mielenosoitukset kuitenkin on voitu hajottaa nopeasti. Globalisaation ja informaatioteknologian myötä katu on saanut uusia merkityksiä. Sosiologi Saskia Sassen kirjoittaa Arabikevään jälkimainingeissa siitä miten katu on paikka, jossa myös ne, joilla ei ole poliittista valtaa, voivat vaikuttaa. Sassen käyttää kirjoituksessaan käsitettä globaali katu erottamaan tapahtumat pe-

KAUPUNKITILA ON TEKEMÄSSÄ PALUUN PAIKAKSI, JOSSA TEHDÄÄN POLITIIKKAA JA TAPAHTUU SOSIAALISIA MUUTOKSIA. rinteisistä katukäsityksistä. Globaalilla kadulla mielenosoituksia ei voida tukahduttaa valtion väkivallalla. Sassen myös korostaa, että kaupunkitila on tekemässä paluun paikaksi, jossa tehdään politiikkaa ja tapahtuu sosiaalisia muutoksia.

KUTEN MIELENOSOITUKSET Arabimaissa, Turkissa ja Ukrainassa ovat osoittaneet hallitseva valta pyrki rajoittamaan mielenosoituksia ja samalla julkisen tilan käyttöä. Julkisesta tilasta tuli väkivallan näyttämö. Joskus tilanne voi kääntyä myös mielenosoittajien puolelta väkivaltaiseksi. Vaikka väkivalta ei olekaan paras mahdollinen työkalu, tulee sitä tarkastella tapauskohtaisesti ja laajemmassa yhteydessä. Usein keskustelu jää jumiin siihen,onko kyseessä huliganismia vai hyväksyttävää toimintaa. Kiakkovierasjuhlat olivat tästä hyvä esimerkki. Hevosten vahingoittamisen ja rikottujen ikkunoisen sijaan olisi ollut tärkeämpää keskustella tapahtuman syistä ja pohtia epätasa-arvoa suomalaisessa yhteiskunnassa. AUKTORITEETTIEN vastustami-

nen kadulla saa myös lievempiä muotoja esimerkiksi katutaiteen muodossa. Katutaiteen avulla voidaan muistella ja kunnioittaa mielenosoituksia ja niihin osallistuneita. Se jättää jäljen, jopa niin pysyvän että, vaikka se pyyhittäisiin pois, huomaa että paikalla on joskus ollut jotain. Samalla tavalla esimerkiksi kadulla skeittaavat nuoret haastavat sen miten kaupunkitilaa saa käyttää ja miten siellä kuuluu liikkua. Heissä piilee myös paljon potentiaalia kaupunkitilan käytön parantamiseen ja ongelmakohtien hyödyntämiseen. Esimerkiksi Johannnesburgissa, skeittaajat tuntevat kadut parhaiten ja tietävät missä kohdin se vaatii kunnostamista. Kadun käyttäjät ovat tärkeä voimavara julkisen tilan muokkaamisessa kaikille sopivaksi ja avoimeksi.

RAJOITTAMINEN JA VÄKIVALTAINEN TALTUTTAMINEN JOHTAA YLEENSÄ KEHÄÄN, JOSSA TILANNE KÄRJISTYY. TÄRKEÄ HUOMIO kansalaisyhteis-

kunnasta ja kansalaisista kadulla on tilanteeseen reagointitapojen tärkeys. Rajoittaminen ja väkivaltainen taltuttaminen johtaa yleensä kehään, jossa tilanne kärjistyy. Olennaista on myös ymmärtää, että tunne, joka ajaa kansalaisyhteiskunnan kaduille on niin vahva ettei sitä voi taltuttaa elleivät ihmiset kadulla koe, että heitä kuunnellaan. Tämä tunne on toivo paremmasta elämästä ja muutoksesta sekä oikeudesta käyttää julkista kaupunkitilaa avoimesti ja demokraattisesti.

INTERNET = DEMOKRATI FÖR ALLA? TEXT // Mikaela Remes

TJUGOFEM ÅR AV INTERNET - DET MASSIVA NÄTVERKET AV DATORER SOM OPTIMISTISKT BESKRIVS SOM ETT BEFRIANDE VERKTYG MED POTENTIAL ATT GE RÖST ÅT DE FÖRTRYCKTA. ANTAGLIGEN HAR VI ÄNNU INTE UPPLEVT ALLT SOM DEN DIGITALA UTVECKLINGEN HAR ATT ERBJUDA, MEN VI KAN FRÅGA OSS VILKA PÅVERKNINGSMÖJLIGHETER WEBBEN HAR MEDFÖRT HITTILLS. HAR DRÖMMEN OM EN JÄMLIK CYBERVÄRLD FÖRVERKLIGATS OCH GJORT OSS ALLA TILL FRIA GLOBALA MEDBORGARE?

nder de senaste årtiondena har vårt samhälle varit med om en rejäl förändring; allt från att hålla kontakten med nära och kära och söka jobb till att göra inköp har revolution erats tack vare webben. Också uppfattningen om auktoriteter har skiftat. Tidigare var det medierna som agerade portvakter för vem som fick komma till tals i det offentliga rummet, men idag lever vi i ett samhälle där vem som helst har möjlighet till att få sin åsikt publicerad och kan engagera människor till aktivism med virtuella medel. När webbens framtid ännu var öppen och nätverket fortfarande sökte sin form, uttryckte författaren Howard Rheingold sina förhoppningar om att internet skulle bilda en virtuell gemenskap, ett samfund bortom

kalla krigets gränser, där människor oberoende nationalitet skulle känna samhörighet och bidra till att göra världen till en jämlikare plats. Riktigt så blev det kanske inte. Det tog inte länge förrän marknadskrafterna tågade in i det virtuella rummet och fokus riktades från det gemensamma till den personifierade upplevelsen, en individuell värld där allt kan skräddarsys enligt dina egna preferenser.

Att navigera i mediebruset Idag är vi internetanvändare pjäser på en internationell spelbricka, där olika aktörer, så som medier och andra kommersiella företag samt olika organisationer tävlar om vår uppmärksamhet i en uppsjö av information.

Många erkänner sig överväldigade av ett liv mitt i bruset. Medieforskare Zizi Papachrissi anser symptom som cynism och apati vara reaktioner på informations överbelastning, vilket i sin tur leder till minskat intresse för samhälleliga frågor. Och vem skulle hinna engagera sig i samhället, då vi har fullt upp med att navigera igenom informationsflödet för att hitta relevanta uppgifter med anknytning till våra dagliga liv? En av internets kontroversiella egenskaper är dess förmåga att filtrera fram information enligt våra egna preferenser, vilket – i kombination med brist på medieläskunnighet – kan göra det enklare för extrema rörelser att bygga upp ensidiga världsåskådningar. Detta återspeglas också i vardagen, eftersom vi medie användare enligt undersökning gärna bläddrar oss fram till sådan information som bekräftar våra tidigare åsikter. Vi lever i en värld där en konstant växande mängd information hela tiden produceras till ett allt billigare pris. Den totala mängden tillgänglig kunskap på internet är större än en enskild person kan anamma under

DEN TOTALA MÄNGDEN TILLGÄNGLIG KUNSKAP PÅ INTERNET ÄR STÖRRE ÄN EN ENSKILD PERSON KAN ANAMMA UNDER EN HEL LIVSTID. en hel livstid. Det enorma utbudet har lett till att informationssökning blivit en extremt komplicerad beslutsfattandeprocess. De överväldigade användarna nöjer sig lätt med första bästa svar ur en sökmaskin utan närmare kritisk granskning, vilket i sin tur leder till att de aktörer som bäst hanterar sin internetsynlighet har en stor inverkan på hur vi formar våra uppfattningar exempelvis om politik och samhällsfrågor.

Lättare att uttrycka sig – svårare att engagera Tack vare internet har vi medborgare tillgång till ett uppslagsverk om så gott som alla allvarliga förbrytelser mot mänskligheten på några musklick, även dem som sker i realtid. Varför stormar vi då inte ut på gatorna för att demonstrera mot fattigdom och korrumperade regimer? Enligt journalisten Malcolm Gladwell bidrar sociala nätverk till ökat ”light”-deltagande genom att sänka mängden motivation som krävs för en enskild person att delta. So-

ciala nätverk på webben baserar sig på mingel med bekanta, sådana människor som får oss att delta i så kallade lågrisk-kampanjer, men sällan i mer riskfylld aktivism. ”(Internet) .. gör det enklare för aktivister att uttrycka sig men svårare att få detta uttryck att ha någon inverkan” skriver Gladwell. Ibland sätter teknologin ändå fart på oss. Forskning visar att den politiska folkresningen i Mell anöstern som startade 2011 faktiskt påverkades av tweets och blogginlägg, vilka bidrog till att samla demonstranter på gatorna. Ändå har debatten om Arabvårens ursprung kritiserats, eftersom fokus ofta ligger på de västerländska verktyg som användes (d.v.s. sociala medier, så som Twitter och Facebook, skapade i USA), vilket enligt kritikerna lätt får de verkliga aktivisterna, d.v.s. människorna, att hamna i skymundan.

Den digitala klyftan Teknologisk determinism är uppfattningen om att teknologi är en drivande kraft för sociala och kulturella framsteg. Ett exempel på sådant tänkande är övertygelsen om att när hela världen får tillgång till nya teknologiska verktyg, kommer de stora massorna att stå upp mot auktoritära regimer och demokratin att spridas. Dock är kopplingen mellan demokrati och teknologi inte solklar. Exempelvis i Kina har mången tillgång till internet och smarttelefoner, men dessa används främst i underhållningssyfte och inte för att störta regeringen. I takt med att världen blir mer uppkopplad, har det även uppstått

oro för vad som kommer att hända dem som haltar efter i utvecklingen. Den så kallade digitala klyftan avser en klyfta av tillgänglighet mellan olika samhällen, en som forskare Eli Noam förutspår till och med kunna leda till internationella konflikter. Orsakerna till klyftan ligger i bristen på modern infrastruktur, vilket förorsakar hinder för installering av telefonnät och internet på olika håll i världen. Att låta den digitala klyftan växa kan enligt samhällsteoretiker Manuel Castells leda till en värld där den snabba spridningen av informationsteknologi skapar nya slags ömsesidiga beroenden, och där de som har resurser och breda nätverk samlar på sig ytterligare makt medan de som inte är uppkopplade marginaliseras i allt högre grad.

De nya medierna gör oss allt mindre bundna till traditionella former av demokratisk påverkan, men samtidigt bidrar de till att skapa ny slags, ”återuppfunnen” medborgaraktivism, där människor över nationsgränserna kan engageras med nya verktyg, så som via forum, bloggar och andra offentliga rum på internet. På senare tid har

allt fler aktivister höjt sina röster för att internetanvändarna i högre grad borde bli bemötta som medborgare i stället för konsumenter, för att öka internets demokratiska potential. Att samhället blivit mer individcentrerat har lett till att medbor garna delvis övergett traditionella sociala institutioner, såsom politiska partier och religiösa kollektiv. Men det här betyder inte att folk skulle ha blivit mindre samhällsengagerade eller antireligiösa, det tyder snarare på att människor själva vill välja hur, när och var de engagerar sig. Kanske är vi mitt i en fundamental informationsrevolution. Dock påminner teknologiexpert Dan Gillmor om att det inte finns något nytt i den här sortens utveckling; att övergången från homogena samhällen mot mer fragmenterade grupper har börjat långt innan internet dök upp. Vilka samhälleliga förändringar som sätts igång med hjälp av de nya medierna kommer antagligen att kunna urskiljas först långt efteråt. Ifall de områden i världen som hittills haltat efter i den digitala utvecklingen kommer att träda fram på den internationella arenan när de lämnar ”offline-samhället” bakom sig återstår också att se.

Nätneutralitet. (eng. net neut-

Digital klyfta. Ett begrepp som

En ny era – eller?

E-demokrati. Att utnyttja informationsteknologi i politiska processer och medborgardeltagande. Tanken är ge medborgarna en jämlik möjlighet till att lägga fram, utveckla och besluta om lagstiftning. Kunde under idealiska förhållanden tillämpas på kommunalt och nationellt såväl som på globalt plan.

rality) Principen om att bredbands opertörer bör behandla all datatrafik opartiskt, oavsett avsändare och mottagare. Kampen för nätneutralitet har pågått sedan början av 2000-talet, och i dagsläget har telekombolagen fortfarande rätt till att prioritera vissa leverantörers tjänster.

beskriver avståndet mellan dem som har tillgång till informationsteknik och dem som inte kan utnyttja tekniken, och därmed riskerar diskriminering och exklusion. Gäller personer både inom ett samhälle och i ett globalt perspektiv. Handlar ofta om internet, men kan även syfta på television och mobiltelefoner.

NUORET LUOVAT UUTTA VIRETTÄ LIMAN LAITAMILLA

TEKSTI JA KUVAT /// Susanna Lehtinen

LATINALAISEN AMERIKAN SUURKAUPUNKIEN EPÄVIRALLISET ASUINALUEET OVAT TUNNETTUJA SOSIAALISISTA ONGELMISTA, KÖYHYYDESTÄ JA JENGIYTYMISESTÄ. LIMAN LAITAMILLA PERUSSA NUORTEN VAPAAEHTOISTYÖ TARJOAA UUSIA NÄKÖALOJA KAUPUNGIN LAPSILLE JA NUORILLE.

uljen pitkin ylöspäin viettävää hiekkatietä. Bussi on hetkeä aiemmin jättänyt minut alhaalla sijaitsevalle kääntöpaikalle. Sen pidemmälle ei julkisella, tai juuri millään liikenteellä pääse. Talojen välissä mutkitteleva tie vaihtuu pian portaiksi ja vähitellen kapeaksi sorapoluksi, johon on kaiverrettu askelmia. Kiiruhdan ylöspäin kohti rumpujen pauketta ja kovaäänisten kajahtelua ja koitan pysyä värikkäisiin asusteisiin pukeutuneiden nuorten perässä. YLÖS ASTI KIIPEÄMINEN kannattaa,

sillä huipulta on häikäisevät näkymät: harmaan ja jätteiden peittämän asuinalueen keskellä kohoaa pala koskematonta luontoa. Keväisin kukkula alkaa vihertää ja esiin nousevat Flor de Amancaes -nimiset kukat, joiden mukaan alue on saanut nimensä, minulle kerrotaan. — Tämä on meidän oma Machu Picchumme, alueen nuoret vitsailevat.

OLEN RÍMACIN KAUPUNGINOSASSA, yhdessä

Liman monista ”nuoriksi kyliksi” nimetyistä epävirallisista asuinalueista. Täällä, kuten muillakin kaupungin epävirallisilla alueilla on lukuisia ongelmia, jotka koskettavat erityisesti nuoria. Heikot koulutusmahdollisuudet, näköalattomuus ja turhautuneisuus aiheuttavat rikollisuutta ja väkivaltaa ja johtavat helposti jengiytymiseen ja huumekauppaan.

JUURI NYT TUNNELMA on kuitenkin kaikkea muuta kuin epätoivoinen. Rumpuryhmä paukuttaa soittimiaan ja värikäs ihmisvirta seuraa perässä Flor de Amancaesin kapeilla kujilla. Huomatessaan kulkueen alueella asuvat lapset ryntäävät kodeistaan joukon jatkoksi. ON LAUANTAIAAMU ja useita kymmeniä nuoria

on kerääntynyt paikalle. 15-vuotias Benjamin on nukkunut edellisenä yönä vain muutaman tunnin. Hän opiskelee kokiksi ja on töissä ravintolassa. Silti hän on ensimmäisten joukossa paikalla ja täynnä energiaa. Mikä oikein saa nuoret heräämään vapaapäivänään näin aikaisin ja kapuamaan ylös tälle syrjäiselle seudulle? — Minua motivoi se, että saan auttaa lapsia ja näen miten he kehittyvät ja oppivat leikin avulla. On mahtavaa nähdä, miten paljon lapset odottavat näitä kohtaamisia ja miten innokkaina he ottavat meidät vastaan, kertoo 15-vuotias yläkoululainen Jean Carlos.

Edellinen aukeama Luonnonsuojelualue Flor de Amancaes- kukkulan huipulla. Rumpuryhmä kutsuu alueen lapsia paikalle. Seinämaalaus valmistuu nuorten vapaaehtoisten ja taiteilijan ohjauksella. Rollin, 14, kotonaan lemmikkikanansa kanssa. Seuraava aukeama Tyttöjen turvakodissa La Victoriassa asuvat vapaaehtoiset Danitza, Sania ja Anghy.

17-VUOTIAS YELCA ON SAMAA mieltä. Hänen

mukaansa vapaaehtoistyö myös rentouttaa ja vie ajatukset toisaalle. — Leikkiessämme lapset nauttivat ja unohtavat kaikki ongelmat, joita heillä on kotona ja itsekin sitä unohtaa kaikki omat murheensa, ongelmat kotona ja koulussa, hän jatkaa.

RYHMÄSSÄ NUORET SAAVAT TUKEA TOISILTAAN, HYVÄ ENERGIA TIIVISTYY JA SITÄ HALUTAAN VÄLITTÄÄ ETEENPÄIN.

NUORET OVAT Habla Batería- nimisen ryhmän

vapaaehtoisia, jotka järjestävät viikonloppuisin aktiviteetteja asuinseutujensa lapsille. He haluavat vaikuttaa omalla toiminnallaan yhteisöjensä kehitykseen sekä toimia roolimalleina lapsille, joiden arjessa tällaiset positiiviset mallit ovat vähäisiä.

nykyään yhä useammat vanhemmat ovat alkaneet pitää nuorten ryhmän toimintaa turvallisena ja järkevänä tekemisenä myös tyttärilleen.

AIEMMIN KAATOPAIKKANA toiminut kenttä on

KYSYESSÄNI NUORILTA MITÄ he ovat oppineet va-

siivottu ja raivattu vapaaehtoisvoimin ja se toimii nyt aktiviteettien keskuksena. Kentällä leikitään, puhutaan mm. ympäristönsuojelusta ja huumeidenkäyttöön ja nuorisojengeihin liittyvistä ongelmista, kerätään roskia ja soitetaan perulaisia laatikkorumpuja. Toisella puolella lapset toteuttavat valtavaa seinämaalausta nuorten vapaaehtoisten ja paikalle saapuneen taiteilijan ohjauksella.

TIETYSTI TÄNNE TULLAAN myös kavereiden takia. Nuorten ryhmän aktiviteetit ovat luonteva kokoontumispaikka nuorille, joiden asuinseuduilla harrastusmahdollisuudet ovat rajalliset. Erityisesti tytöille nuorten ryhmän tapaamiset ovat olleet hyväksyttävä syy lähteä kodin ulkopuolelle ja tavata kavereita. Ongelmallisilla asuinalueilla tyttöjen ulkona liikkumista vahditaan tarkasti mutta

• Suomen lasten ja nuorten säätiö toteuttaa Limassa paikallisen yhteistyökumppaninsa CEDRO:n kanssa hanketta, joka tukee nuorten työllistymistä elämäntaitokoulutuksen, työelämätaitojen, ammatillisen koulutuksen ja pienyrittäjyysvalmennuksen avulla.

paaehtoisena toimimisen aikana, monet välttävät koulumaiselta tuntuvaa oppia-sanaa ja kertovat sen sijaan ryhmähengen ja hyvien asioiden yksinkertaisesti tarttuneen heihin. Ryhmähenki on uskomaton. Monet aiemmin ujot ja sulkeutuneet nuoret kertovat vapautuneensa ja olevansa nykyään sosiaalisempia ja itsevarmempia. Ryhmässä nuoret saavat tukea toisiltaan, hyvä energia tiivistyy ja sitä halutaan välittää eteenpäin. Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. — Ehkä me ollaan kaikki vähän outoja ja vinksahtaneita, marsilaisiksi itseään leikkimielisesti kutsuvat ryhmäläiset naureskelevat.

OUTOJA TAI EI, UUSIA IDEOITA On tälläkin hetkel-

lä vireillä. Toimintasuunnitelmaa hiotaan mm. nuorten ryhmän facebook-sivulla, jolla on jo yli 13 000 tykkääjää.

• Koulutusten lisäksi keskeinen osa hanketta on nuorten tekemä vapaaehtoistyö, jonka tarkoituksena on edistää nuorten osallistumista yhteisöjensä kehittämiseen ja lisätä heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.

• Hankkeessa on mukana 300 15 — 20- vuotiasta nuorta Rímacin ja La Victorian kaupunginosista, jotka kuuluvat Liman köyhimpiin alueisiin.

Lisää tietoa hankkeesta: http://www.nuori.fi

ARESTIN EROTTAMAT

– KIINALAINEN RAKKAUSTARINA TEKSTI // Saara Viitanen

SAMI SILLANPÄÄN KIINALAINEN RAKKAUSTARINA (WSOY 2013) ON TOSITARINA KIINALAISESTA TOISINAJATTELIJAPARISTA HU JIASTA (S. 1973) JA ZENG JINYANISTA (S. 1983).

omaanin muotoon kirjoitetussa Kiinalaisessa rakkaustarinassa keskitytään Zeng Jinyanin ja Hu Jian elämään, mutta heidän kertomuksensa sijoitetaan myös osaksi heidän sukujensa epäonnista tarinaa ja Kiinan historiaa, mikä tekee kirjasta varsin yleissivistävän. Kiinalainen rakkaustarina on kuvaus myös Kiinan varhaisemmasta ja nykyisestä kansalaisaktivismista ja siitä, miten Kiinan johto on toisinajattelijoihin tavannut aina suhtautua. Kouriintuntuvimmin kirjassa kuvataan sitä, millaista on elää salaisen poliisin jatkuvassa tekoja ja ajatuksia kahlitsevassa valvonnassa.

KIRJAN PÄÄHENKILÖT TAPAAVAT toisensa ensim-

mäistä kertaa maaseudulla tehtävän vapaaehtoisen aids-työn parissa. Kiinan mediassa vaietun aids-katastrofin laajuuden paljastuminen on varsinkin Zengille silmiä avaava kokemus. Kirjassa kuvataankin hyvin sitä, miten erilaisessa todellisuudessa niin sanotut tavalliset kiinalaiset ja toisinajattelijat elävät. Koska myös Zeng ja Hu ovat koko lapsuutensa ja nuoruutensa kuulleet opettajiltaan ja medialta vain tietynlaisia totuuksia, heille selviää uusia asioita vähä vähältä. Ympäristöaktivistina aloittanut Hu joutuu ongelmiin vasta, kun hän alkaa kiinnittää huomiota ihmisoikeuksiin ja vallanpitäjien toimintaan.

Vielä ympäristöaktivistiaikoinaan hänestä oli tehty ihailevasävytteinen haastattelu kommunistisen puolueen nuorisoliiton lehteen. Päähenkilöistä kumpikaan ei ole tiennyt salaisen poliisin olemassaolosta ennen kuin siitä tulee osa heidän omaa elämäänsä. SILLANPÄÄ ON TUTUSTUNUT pääpariin hyvin kir-

jan kirjoittamisen aikana, ja tämä näkyy tekstissä intiimiytenä ja yksityiskohtaisuutena. Kirjassa kerrotaan totuudenmukaisesti myös pariskunnan – ja myöhemmän avioparin – sisäisistä ristiriidoista esimerkiksi sen suhteen, millä tavoin ja kuinka paljon aktivismiin voi käyttää yhteistä aikaa ja kuinka paljon kannattaa riskeerata etenkin sen jälkeen, kun tilanne koskettaa myös omaa lasta.

JATKUVA KOTIARESTISSA ELÄMINEN, TÄYDELLINEN YKSITYISYYDEN PUUTE JA VÄKIVALLAN PELKO EIVÄT MENE OHI JÄLKIÄ JÄTTÄMÄTTÄ, MUTTA SELVITÄKIN VOI. KIRJOITTAJA ON TEHNYT perusteellista taustatyötä ja pyrkinyt tarkistamaan myös Zengin ja Hun kertoman useammasta lähteestä. Teksti on sujuvaa ja vetävää lievästä alleviivaavuudestaan huolimatta. Selväksi tulee, että jatkuva kotiarestissa eläminen, täydellinen yksityisyyden puute ja väkivallan pelko eivät mene ohi jälkiä jättämättä, mutta selvitäkin voi. Kirjan ansioihin kuuluukin se, että se kertoo toisinajattelijoista tavallisina ihmisinä pelkoineen ja epäilyksineen. Ehkäpä tämä voi rohkaista muitakin ajamaan tärkeinä pitämiään asioita.

ACTIVISM WITHIN RESTRICTIONS TEXT /// Milja Rämö IMAGE /// Yong Zhou

CHINA HAS AN INCREASINGLY VIVID CIVIL SOCIETY THAT ACTS IN CHALLENGING CONDITIONS. DOCTORAL STUDENT XINHONG WANG SEES CHINESE ACTIVISM BECOMING STRONGER.

“O

nce people get organized and show their influence and power, it will be very likely cracked down on immediately by the government. The aim might not even be radical at all and might even be promoted by the government, for instance right to education, and not mentioning the other more politically sensitive issues, such as established opposition party or Tibet”, says Xinhong Wang, a doctoral student at the The Center of East Asian Studies in The University of Turku. In order

for civil organizations to be successful, they need to work with the government or at least have a supervising entity. Organizations are like cooperative partners to government agencies. “While Greenpeace members occupied the Russian rigs to protest against its policy, in China Greenpeace has been endeavouring to help the Chinese government to enforce its laws, monitoring product quality, whether it is harmful for human health and whether its production affects the environment”, Wang explains.

IT IS CHALLENGING to act in Chinese civil society. One faces many restrictions, of which the Great Firewall of China is probably the most famous. While Facebook, Youtube, and many other such sites are banned in China, people have their own local forums to share information in. “The problem with domestic platforms is that they are almost simultaneously monitored by the Chinese government. For instance, if one posts a news about Ai Weiwei, or the June 4th Tiananmen Incident, it could be deleted very quickly if found. Certain words are listed as censored that cannot be searched or posted on the Chinese Internet.” describes Wang. THIS DOES NOT STOP the activists. For example, there is a project called The Grass-Mud Horse Lexicon that has created new terms on sensible issues in China, so the topics can be discussed without censorship. The name The Grass-Mud Horse Lexicon sounds almost the same as “fuck your mother” in Mandarin, which is an example of how expressions can be modified into a new form. Some use virtual private network, or VPN, to jump over the Great Firewall and become active on non-Chinese hosted Internet forums. ”A good example is Tsering Woeser, who is a Tibetan writer, and keeps on recording the self-immolated Tibetans and other issues relating to Tibet on her blog Invisible Tibet. She clearly cannot post on any China hosted website.”

IMPRISONING A FEW CAN ONLY MAKE OTHERS TO ACT WITH MORE COURAGE

MOREOVER CHINA is known for its prisoners of conscience. One would imagine that these would stop the civil society. ”We all have concerns as well as fear; however, once we overcome it, there is no fear any more. This is my feeling about Chinese activists. Imprisoning a few can only make others to act with more courage” Wang describes and adds: ”And more seriously, once activists are detained and imprisoned, some families will have no income to support their lives. Other activists thus established a ‘meal-delivery party’ to collect money and help those families. It is indeed a huge challenge for people to be activists in China. Sometimes there is unimaginable pain that one has to endure. Liu Xia, the wife of the Nobel Peace Laureate Liu Xiaobo, has been under house arrest ever since Liu won the Nobel Prize until today. Xu Zhiyong’s daughter was born when he was in trial, and the little girl was only two weeks old when he was sentenced for four years imprisonment for the alleged crime of ‘disrupting public order’ but in fact for calling for democracy, human rights, and rule of law in China.”. EVEN WITH SUCH RESTRICTIONS Chinese activists

are able to make changes and get their voices heard. More changes are on the way. ”Repression will not stop people’s activism. Instead, the seemingly unorganized activism in China has been already spreading. More and more people have started to call for political reform and China’s real political transition towards democracy and the rule of law”, says Wang. At the same time, though, she feels that as a Chinese abroad there is not much she can do. ”However, I do think that as researchers, we should try our best to let the world know the truth, and know the real China that is not only represented by the authoritarian government. There are also brave and hard-working people, and people who have persistently been working towards a better China.”

KITISIJÄN KOULUTIE

KANSALAISVAIKUTTAJAKSI

MITÄ TAPAHTUU, KUN SOSIAALISESSA MEDIASSA NURISEVA MAAILMANPARANTAJA KAMPEAA ITSENSÄ SÄNGYN POHJALTA JA RYHTYY TOSITOIMIIN? JOHANNA VIRTANEN MAANITTELI ESIIN SISÄISEN JÄRJESTÖJYRÄNSÄ KEPAN KANSALAISVAIKUTTAMISEN KOULUTUSOHJELMAN AVULLA.

FRÅN GNÄLLSPIK TILL PÅVERKARE VAD HÄNDER NÄR EN VÄRLDSFÖRBÄTTRARE, SOM MEST SÄTTER NER SIN TID PÅ ATT KLAGA PÅ SOCIALA MEDIER, DRAR SIG UPP FRÅN SOFFLOCKET OCH VIDTAR ÅTGÄRDER? JOHANNA VIRTANEN LOCKADE FRAM SIN INRE ORGANISATIONSNÖRD PÅ KEPAS UTBILDNINGSPROGRAM FÖR MEDBORGARDELTAGANDE. TEKSTI/TEXT // Johanna Virtanen KÄÄNNÖS/ÖVERSÄTTNING //

KUVITUS/ILLUSTRATION //

ää maailmanmeno on kyllä ihan perseestä. Eriarvoisuus lisääntyy, eikä muuta osata tehdä kuin äänestää persuja ja huudella herravihaa Hesarin nettikommenteissa. Ympäristö tuhoutuu pikkuhiljaa, mutta pakkohan sinne Pattayalle on päästä, kun talvi ketuttaa ja elämä on tylsää. Suuryritykset hoitavat homman pian niin, että demokratian merkitys haihtuu kuin pieru Saharaan, jolta muuten koko maapallo pian näyttää. Eiks ihmiset tajuu?!

KAIKKI TÄMÄ MAAILMANTUSKAN poteminen ja

sen purkaminen pääosin Facebookissa on hoitunut kohdallani vähän liiankin hyvin sängynpohjalta käsin. Pikkuhiljaa kuitenkin takaraivossani kaikunut järjestöjyrän moite ”helppohan sitä on huudella ja olla tekemättä mitään” alkoi vaivaamaan. No joo, jotain pitäis kai tehdä.

Meri Qvist

Mikaela Remes

agens värld suger. Ojämlikheten ökar och det ända vi sysslar med är att rösta på Sannfinländarna och hata eliten på dagstidningarnas kommentarfält. Naturen förstörs så småningom, men det är ju superviktigt att få flyga till Pattaya i varje fall, när nu vintern är deprimerande och livet allmänt tråkigt. Storföretagen fixar det snart så att demokratin är ett minne blott och det dröjer inte länge förrän jordklotet ser ut som ett enda stort Sahara. Fattar inte folk?!

FÖR MIN DEL HAR DET varit nästan alltför enkelt att skrika ut sin världsångest från sängbotten på Facebook. Så småningom började organisationsnörden i mitt bakhuvud störa mig med sina kommentarer: “ja, det är ju lätt att klaga och inte göra något”. Okej, jag kanske borde ta mig i kragen.

PÄÄSTESSÄNI YLIOPISTOON kuvittelin, etten

muuta pariin vuoteen tekisikään kuin järjestöshoppailua vähän alkuun ja sitten hengailua ja henkeviä keskusteluja järjestötiloissa. Voisin tehdä mitä tahansa: maailmanparannusta, hauskanpitoa ja uusien ihmisten tapaamista – uusi järjestöjyrä oli syntymässä! Miten kävi? Puolen vuoden jälkeen löysin itseni edelleen peiton alta linkittelemässä hyviä dokkareita Facebookissa.

KUNNES KEPA RY lähetti sähköpostia:

”Kouluttaudu omatoimiaktivistiksi ja paranna maailmaa! Kansalaisvaikuttajan koulutusohjelma antaa sinulle tietoja ja taitoja toimintaan oikeudenmukaisen maailman puolesta.” Kerran kun olin ollut yksinäni niin onnettoman saamaton, koulutusohjelma vaikutti täydellistä: tiedot, taidot sekä sosiaalinen paine vaikuttamistyön aloittamiseen samassa paketissa!

TOKI EPÄILYKSIÄKIN HERÄSI: minkälaista poruk-

DÅ JAG KOM IN PÅ UNIVERSITETET tänkte jag att

de följande åren skulle gå åt till att plocka ut de bästa bland otaliga organisationer och sedan ägna sig åt informellt häng och djupsinniga analyser i föreningslokalerna. Jag skulle kunna pyssla med allt det roliga: att förbättra världen, ha det kul och möta nya människor – se upp, här kommer den nya organisationsnörden! Ja, hur gick det? Efter ett halvår hittade jag mig själv tillbaka under täcket, där jag låg och delade länkar till bra dokumentärer på Facebook.

TILLS DEN DAGEN då jag fick mejl av Kepa rf: “Utbilda dig till en aktivist och förbättra världen! Utbildningsprogrammet i medborgardeltagande ger dig information och färdigheter för att jobba för en rättvisare värld.” Eftersom jag inte annars tycks få fart på mig själv, verkade det här ju perfekt: kunskaper och den sociala pressen för att få något gjort allt i ett och samma paket!

kaa ohjelmaan oikein pyrkii ja miten ihmisistä mukamas koulutetaan aktiivikansalaisia? Ensimmäinen koulutusviikonloppu Vuosaaressa kuitenkin ylitti kaikki odotukseni. Ryhmään kuului 25 eri ikäistä ja täysin erilaisista lähtökohdista tulevaa ihmistä, jotka kuitenkin kaikki olivat melkolailla samalla aaltopituudella, mikä teki keskusteluista äärimmäisen hedelmällisiä, taipumatta jeesustelun puolelle. Kepan kouluttajat tiesivät mistä puhuivat, ilmaisivat asiat selkeästi ja olivat ennen kaikkea hyviä tyyppejä.

VISST HADE JAG MINA misstankar om vad det är

EI TARVITSE OLLA ALAN PROFESSORI VOIDAKSEEN VAIKUTTAA MAAILMAN EPÄKOHTIIN

MAN INTE BEHÖVER VARA EN PROFESSOR INOM BRANSCHEN FÖR ATT FÖRSÖKA ÅTGÄRDA VÄRLDENS ORÄTTVISOR

för folk som deltar i programmet och hur det överhuvudtaget ska vara möjligt att utbilda människor till aktivister. Dock överträffade det första utbildningsveckoslutet i Nordsjö alla förväntningar. Gruppen bestod av 25 i människor i olika åldrar med olika bakgrunder varav alla ändå var rätt likasinnade, vilket ledde till mycket givande diskussioner utan moralpredikan. Kepas handledare visste vad de talade om, snackade klarspråk och var framför allt väldigt bra typer.

ITSE KOULUTUKSEN SISÄLTÖÖN kuului esimer-

I SJÄLVA UTBILDNINGEN INGICK exempelvis information om kanaler och metoder för påverkande, diskussion om aktuella globala frågor samt reflektioner kring var och ens egna mål och möjligheter att påverka. Veckoslutet inspirerade mig definitivt till att stiga upp från sofflocket och gå från idé till handling. En av våra bästa gemensamma insikter var att man inte behöver vara en professor inom branschen för att försöka åtgärda världens orättvisor. I Nordsjö tog organisationsnörden i mig sina första travande men bestämda mot världen.

MITEN OLI LOPPUTULEMA? Kansalaisaktivismin sisällyttäminen identiteettiini ei ehkä ole vielä täysin onnistunut, sillä laiskuuden sijaan suurempi ongelma pikemminkin on omaan viiteryhmään sopivan järjestön löytyminen ja porukkaan integroituminen. Vaikka tarjontaa on varsinkin yliopistossa lähes rajattomasti, ei toimintaan sitoutuminen ole niin yksinkertaista; pelissä on sentään rajallinen vapaa-aika sekä itselleni tärkeäksi kokemani asiat, joita ei aina järjestöissä välttämättä käsitellä haluamallani tavalla. KOULUTUKSEEN KUULUU vielä kaksi muuta viikonloppua, joiden välissä tuleekin jo toimia jollakin tavalla, jotta saa ”todistuksen” koulutuksesta. Vaikken välttämättä olekaan toimintatavoiltani muuttunut niin radikaalisti vielä tähän mennessä, olen ottanut koulutuksen vuoksi ensimmäisen kosketuksen itseäni kiinnostavaan järjestöön, joka toimii oikeudenmukaisemman talousjärjestelmän puolesta, sekä lähtenyt pohtimaan, miten voisin suunnata voimavarojani järjestön toimintaan. Vaikkei uutta järjestöjyrää koskaan syntyisikään, on koulutus aktivoinut ainakin sen osan itsestäni, joka on aina ollut halukas toimimaan edes pienessä mittakaavassa pelkän kitisemisen sijaan.

SÅ HUR GICK DET DÅ? Medborgardeltagandet

kiksi tietoa vaikutuskanavista ja -tavoista, keskustelua ajankohtaisista globaaleista kysymyksistä sekä pohdintaa omista tavoitteista ja mahdollisuuksista vaikutustyössä. Viikonloppu ehdottomasti inspiroi nousemaan takamukseltani ja toteuttamaan syntyneitä ideoita. Yksi parhaista oivalluksista koko porukassa ehkä olikin, että ei tarvitse olla alan professori voidakseen vaikuttaa maailman epäkohtiin. Järjestöjyrän ensiaskeleet alkoivat Vuosaaresta haparoiden, mutta vakain aikein kohti maailmaa.

har kanske ännu inte blivit en enorm del av min identitet, eftersom ett ännu större problem än min slöhet är utmaningen att hitta den rätta föreningen och integreras i gruppen. Trots att universitetet har så gott som ett obegränsat antal organisationer, är det inte alltid så enkelt att binda sig vid verksamheten; det handlar ju om ens begränsade fritid och organisationerna behandlar inte alltid de ärenden som är viktiga för en själv på det sätt som känns bra för mig.

ytterligare två veckoslut, och där emellan gäller det redan att ge bevis på någon slags medborgardeltagande, för att få ett “betyg” för kursen. Trots att mina sätt att påverka kanske inte hittills genomgått igenom någon radikal förändring, har kursen fått mig att ta kontakt med en organisation, som jobbar för ett mer rättvist ekonomiskt system, och jag har planerat hur jag på bästa sätt kunde bidra till dess verksamhet. Trots att den nya organisationsnörden inte vore långlivad, har utbildningen åtminstone aktiverat den del av mig själv som är beredd att jobba för en bättre värld även med små medel, i stället för att bara klaga. I UTBILDNINGEN INGÅR

ESITTELYT ARTIKKELIEN JÄRJESTYKSESSÄ

MINJA HINKKANEN

on yleisen kirjallisuustieteen maisteriopiskelija, joka käsitteli gradussaan sosiaalista ja ryhmäidentiteettiä.

ANU PAAJANEN

on yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelija, joka uskoo edelleen hyvinvointivaltioon.

SUVI LAAKSO

on uskontotieteen maisteriopiskelija, joka osallistui marraskuussa turkkilaiseen yhteiskuntaan perehdyttävälle kurssille Istanbulissa.

SAARA VIITANEN

työskentelee media-analyytikkona.

SUSANNA LEHTINEN

on Latinalaiseen Amerikkaan suuntautunut alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriopiskelija. Viime syksynä hän oli työharjoittelussa Suomen lasten ja nuorten säätiössä, jossa hän pääsi osallistumaan seurantamatkalle Peruun ja tutustumaan siellä toteutettaviin kehitysyhteistyöhankkeisiin.

KONSTA NAUMI

on kolmannen vuoden kehitysmaa tutkimuksen opiskelija, jota kiehtoo urbaanin tilan käyttö ja sen luomat poliittiset tilat ja ulottuvuudet. Streets belong to us!

JOHANNA VIRTANEN

on kehitysmaatutkimuksen fuksi, joka valmistuu tänä keväänä kansalaisvaikuttajaksi - ehkä.

LUE JA ARVIOI LEHTI VERKOSSA

Kimpulla on blogi osoitteessa blogs.helsinki.fi/kimppu-lehti. Käy tutustumassa sivuihin ja antamassa palautetta tästä lehdestä. Toukokuun loppuun mennessä palautetta antaneet osallistuvat arvontaan. Sivuilta löytyy ajantasainen lehden arkisto. Aiempien Kimppujen teemoina ovat olleet muun muassa ihmisoikeudet, ympäristö ja kaupungit. Lue ja jaa!

LÄS OCH BEDÖM KIMPPU PÅ NÄTET

Kimppu har en blogg på adressen blogs.helsinki.fi/kimppu-lehti. Bekanta dig med sidorna och ge gärna respons kring den här tidningen. De som gett respons i maj deltar i en utlottning. På sidorna hittar du ett uppdaterat tidningsarkiv. Kimppu har tidigare behandlat bland annat mänskliga rättigheter, miljö, stadsutveckling och global rörlighet. Läs och dela med dig!

READ AND REVIEW KIMPPU ONLINE

Kimppu has a blog at blogs.helsinki.fi/kimppu-lehti. Feel free to explore the site and share your opinion on this magazine. By giving feedback in May you will participate in a raffle. In the blog you can read earlier volumes of Kimppu. Kimppu has been published under various themes,such as human rights, environment, urbanization and global movement. Read and share!

KEH ITYSYHTEISTY ÖVALIOKUNTA on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n alainen elin, jonka tapahtumiin ovat tervetulleita kaikki ylioppilaskunnan jäsenet. Tulemalla mukaan kehy-valiokunnan toimintaan saat mahdollisuuden tavata muita kehitysmaakysymyksistä kiinnostuneita opiskelijoita ja osallistua kehitysyhteistyöhön käytännössä. Lisätietoja saat osoitteesta blogs.helsinki.fi/kehy-valiokunta K E H Y - VA L I O K U N TA hallinnoi ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöhankkeita ympäri maailmaa / päättää HYY:n myöntämän kehitysyhteistyöhön tarkoitetun projektituen käyttökohteista / järjestää yliopistolla kehitysmaa-aiheisia tapahtumia / julkaisee Kimppu-lehteä / ylläpitää keskustelua kehitysyhteistyöstä ja kehitysmaista ylioppilaskunnassa / Liity valiokunnan sähköpostilistalle: 1. Jätä otsikko tyhjäksi / 2. Kirjoita viestikenttään subscribe kehy-vlk / 3. Lähetä viesti osoitteeseen majordomo@helsinki.fi

KIMPPU LEHTI KEHY-VALIOKUNTA