Kimppu 2007
2007
KIMPPU
YmpäristÜ ja kehitys
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu 1
Kimppu 2007
Kimppu 2007 Ulkoministeriö on myöntänyt tiedotustukea Kimppu-lehden julkaisuun
julkaisija: Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
Pääkirjoitus
3
Ympäristö vuosituhattavoitteissa
4
Kiinan kolmen solan pato Jangtsen siunaus vai kirous
6
Siemenpuusäätiö suojelee ympäristöä kehitysmaissa
9
toimitussihteeri: Melissa Säilä
Kauniilla, heleillä perhosilla köyhyyttä vastaan
10
ulkoasu ja taitto: Salka Pöllänen
Ilmastonmuutos haastaa kehityksen
12
kirjoittajat: Maaria Haikarainen Emmi Lappalainen Aleksi Knuutila Tanja Pirhonen Jarkko Pylväs Salka Pöllänen Merja Savolainen Melissa Säilä Elina Valkama Johanna Warius
Riippuvuus puuhiilestä uhkaa Tansanian metsiä
14
Ekoturismin monet mahdollisuudet
16
Sademetsien pygmikansojen vahva luontosuhde heijastuu musiikkiin
18
Oikeudellista koulutusta ja oikeusneuvontaa Itä-Sambian maaseudulla
20
Kohti osaamisyhteiskuntaa ICT kehityksen mahdollistajana
22
painos: 14 300 kpl
HYY on kasvattamassa kehitysyhteistyö tysyhteist määrärahojaan tysyhteistyö
25
painopaikka: Multiprint, Helsinki 2006
Namibialaisia herkkuja
26
Mannerheimintie 5 A 00100 Helsinki päätoimittaja: Salka Pöllänen
kansien kuvat: Veera Mäkelä ja Johanna Warius
2
Sisältö
Kimppu 2007
Pääkirjoitus
Kestävän kehityksen jäljillä Kehitys voi olla uhka ympäristölle ja sitä kautta kehitykselle itselleen. Ainakin mikäli kehitys käsitetään - kuten nykyisissä teollisuusmaissa - kulutuksen ja aineellisen hyvinvoinnin kasvuna. Liiallinen luonnovarojen kulutus ja muut ihmisen aiheuttamat muutokset ympäristössämme aiheuttavat jo nyt vakavia ongelmia ja seurauksia kaikkialla maapallolla. Teollistumisen ja nykyisen elämäntapamme aiheuttamat ympäristöongelmat, niistä vakavimpana ja uhkaavimpana ilmastonmuutos, saavat kyseenalaistamaan läpikäymämme kehityksen ja nykyisen elämäntapamme kestävyyden. Maapallomme on kantokykynsä rajoilla. Paitsi kestämätön taloudellinen kasvu, myös köyhyys voi olla uhka ympäristölle. Köyhissä maissa ympäristöolosuhteet, kuten kuivuus ja vähäravinteinen maa, heikentävät ruokaturvaa ja ylläpitävät köyhyyttä. Köyhyys voi ajaa ihmiset noidankehään, jossa luonnonvaroja käytetään yli niiden uusiutumiskyvyn, ja siten tuhotaan edellytykset kestävään kehitykseen. Taloudellinen kehitys voi antaa ihmisille mahdollisuuden ajatella tätä päivää pidemmälle ja huomioida toimintansa vaikutukset ympäristöön pidemmällä aikavälillä. Vaikka erityisesti länsimaiset ihmiset ovat nykyään vieraantuneet kauas luonnosta, kaupunkeihinsa, on elämämme edelleen riippuvainen ympäristöolosuhteista ja luonnonvaroista. Ympäristön saastuminen vaikuttaa terveyteemme, ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat äärimmäiset sääilmiöt voivat romuttaa talouden etelässä ja pohjoisessa, ja globaalien ympäristömuutosten vaikutusten ennakoimattomuus tekee investoinneista riskialttiita. Puhdas ja turvallinen ympäristö on ehdoton edellytys ihmisten, yhteiskunnan ja eläinten hyvinvoinnille. Luonnonvarojen kestävä käyttö, energian säästö ja uusiutuvien energiamuotojen käyttö ovat keskeisiä tekijöitä sekä ympäristön että kehityksen kannalta. Tämän Kimppu-lehden teemana on ympäristö ja kehitys. Kirjoittajat nostavat esiin erilaisia näkökulmia eri maanosista liittyen ympäristö- ja kehityskysymyksiin. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!
Kuva: Veera Mäkelä
Salka Pöllänen
3
Kimppu 2007
Ympäristö vuosituhattavoitteissa Vuonna 2000 sopivat YK:n jäsenmaat kahdeksasta kehitystavoitteesta, jotka tulisi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Seitsemäs tavoitteista vaatii maita takaamaan ympäristön kestävän kehityksen. Lisäksi yympäristöllisesti kestävä kehitys on keskeinen edellytys kaikkien muiden vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle.
YK:n Vuosituhattavoitteet Tavoite 1: Puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien ja nälkää kärsivien osuus vuoteen 2015 mennessä Tavoite 2: Vuoteen 2015 mennessä kaikilla lapsilla on mahdollisuus suorittaa loppuun peruskoulutus ja tytöillä ja pojilla on yhtäläinen pääsy kaikille koulutuksen tasoille Tavoite 3: Edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten aseman vahvistamista köyhyyden, nälän ja sairauksien vastaisen taistelun tehokkaina välineinä ja todellisesti kestävän kehityksen edistäjinä Tavoite 4: Vähentää lapsikuolleisuutta Tavoite 5: Parantaa odottavien äitien terveyttä Tavoite 6: Taistella aidsia, malariaa ja muita tauteja vastaan Tavoite 7: Taata ympäristön kestävä kehitys Tavoite 8: Luoda globaali kumppanuus kehitykseen
Kuva: Veera Mäkelä
4
Kimppu 2007 puolten tasa-arvoa, sillä perinteisesti naiset kuluttavat suuren osan päivästään näiden hankkimiseen. Lapsikuolleisuus vähenee myös kun parannetaan puhtaan veden ja veden keittämiseen tarvittavan energian saatavuutta. Näillä voidaan estää saastuneen veden välityksellä leviäviä tauteja, kuten ripulia, joka on keskeisimpiä lapsikuolleisuuden aiheuttajia. Puhtaampi sisäilma ja välttyminen raskaiden vesi- ja puukuormien kantamiselta ehkäisee raskauden aikaisia terveysriskejä. Malarian kalKuva: Kepan arkisto taisten tarttuvien tautien on kuitenkin arvioitu leviävän Ensimmäinen ja tärkein vuosituhatjulistuksen tavoit- ilmastonmuutoksen vaikutuksesta laajemmalle. teista on puolittaa niiden ihmisten lukumäärä, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä ja näkevät nälkää. Globaalit ympäristöongelmat vaatiMuut tavoitteista liittyvät muun muassa tasa-arvoon, vat kansainvälistä yhteistyötä peruskoulutukseen, äitien ja lasten terveyteen, ja tarttuvien tautien ehkäisemiseen. Koska monet ympäristöongelmista ovat luonteeltaan Vuosituhatjulistuksen seitsemäs tavoite liittyy ympäris- globaaleja, tarvitaan niiden ratkaisemiseksi vahvaa kantöön. Sen mukaan kunkin maan tulee sisällyttää kehi- sainvälistä yhteistyötä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen tyspolitiikkaansa kestävän kehityksen periaatteet ja py- ratkaiseminen voi vahvistaa kansainvälistä demokratiaa, säyttää luonnonvarojen hupenemisen. Lisäksi puhtaan jos kaikki maat ja ei-valtiolliset toimijat tunnustavat veden ja sanitaation puutteesta kärsivien ihmisten lu- vastuunsa ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta ja toikumäärä tulee puolittaa vuoteen 2015 mennessä, ja vä- mivat yhdessä lämpenemisen hidastamiseksi ja sen vaihintään 100 miljoonan slummiasukkaan elämän laatua kutuksiin sopeutumiseksi. Toimia tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan niin paikallisella, kansallisella kuin tulee parantaa vuoteen 2020 mennessä. kansainväliselläkin tasolla.
Kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää ympäristön suojelua
Salka P Pöllänen
Ympäristöllisesti kestävä kehitys on myös keskeinen edellytys kaikkien muiden vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle. Köyhimpien ihmisten toimeentulo ja ruokaturva on yleensä kaikkein eniten riippuvainen ympäröivästä luonnosta, joten äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen edellyttää ympäristön ja luonnonvarojen suojelua ja kestävää käyttöä. Puhtaan veden ja polttopuiden parempi saatavuus edistää koulutustavoitteen saavuttamista. Kun aikaa ei mene niin kauan veden ja polttopuiden kantamiseen, jää enemmän aikaa opiskeluun ja koulun käymiseen. Samoin veden ja polttopuiden saatavuus edistää suku5
Kimppu 2007
Kolmen solan pato – Jangtsen siunaus vai kirous? Kiinassa on valmistumassa maailman suurin vesivoimala. Patohanketta pidetään maan historian suurimpana ja vaativimpana rakennushankkeena sitten Kiinan muurin. Jangtsejoella Itä-Kiinan Hubein provinssissa sijaitseva kolmen solan pato on luokassaan ainutlaatuinen megahanke. Lähes kaksi ja puoli kilometriä leveää ja 185 metriä korkeaa patoa on rakennettu vuodesta 1993 lähtien ja rakennustoimet saatiin päätökseen toukokuussa 2006. Vuonna 2009 padon yhteydessä toimivan vesivoimalan kahdenkymmenenkuuden generaattorin on tarkoitus olla täydessä toiminnassa. Niiden sähköntuotantoteho tulee olemaan 20 kertainen Loviisan ydinvoimalaan verrattuna. Pato on ollut kiihkeän keskustelun aiheena aina siitä asti kun ”kansantasavallan isä” Sun Yat-sen vuonna 1919
Kuva: Johanna Warius
esitti idean padosta. Padon puolestapuhujat viittaavat sen jättimäiseen energiatuotantokapasiteettiin ja sen toimimiseen Jangtse-joen toistuvien tulvien lievittäjänä. Kriitikot puolestaan luettelevat monta haittavaikutusta parin miljoonan ihmisen pakkomuuttamisesta ekosysteemin häiriintymiseen ja arkeologisesti arvokkaiden alueiden tuhoutumiseen. Kiinan tänä päivänä ylivoimaisesti tärkein energianlähde on hiili, joka on ympäristön kannalta monella tavoin haitallinen energianlähde. Vesivoima on tärkein osa hallituksen ohjelmaa, jonka mukaan uusiutuvien energianlähteiden on tarkoitus kattaa 10 prosenttia Kiinan energiatuotannosta vuoteen 2020 mennessä. 6
On laskettu, että hiilenkulutusta voidaan kolmen solan padon vesivoimalan ansiosta vähentää 40 miljoonalla tonnilla vuodessa. Näin pato myötävaikuttaisi osaltaan ympäristöllisesti kestävämpään energiantuotantoon. Energiaa totisesti tarvitaan taloudellisesti huikeaa vauhtia kasvavassa Kiinassa. Talouskasvu ja siitä johtuva energiankulutuksen kasvu ovat vaikuttaneet myös siihen, että voimala tulee kattamaan suunniteltua pienemmän osan maan tarvitsemasta energiamäärästä. Suurtulvat ovat tähän asti koetelleet Jangtse-joen varrella asuvia ihmisiä noin joka kymmenes vuosi ja lähes puoli miljoonaa ihmistä on menettänyt henkensä tulvissa
Kiinan kasvava talous ja kaupungit tarvitsevat lisää energiaa.
viime vuosisadalla. Padon odotetaan rajoittavan tulvia niin, että niitä sattuisi jatkossa vain noin kerran sadassa vuodessa. Lisäksi laivaliikenne helpottuu ja muuttuu turvallisemmaksi ja edullisemmaksi padon laivahissin ja sulkujen ansiosta. Kaikki tämähän kuulostaa kovin hyvältä. Missä siis ongelma?
Miljoonat jäävät kodittomiksi Ensinnäkin parin miljoonan ihmisen kodit ja ravinnerikkaat viljelysmaat tuhoutuvat vedenpinnan noustessa 175 metriä. Virallisesti muutettavia ihmisiä on 1,3 miljoonaa, mutta määrä on todennäköisemmin 2 miljoonaa.
Kuva: Johanna Warius
Kimppu 2007
Näille ihmisille luvatut korvaukset ovat usein jääneet sovittua pienemmiksi, osittain virkamiesten korruption seurauksena. Monet muuttavat kaupunkeihin, joissa aikaisemmin kalastajina ja maanviljelijöinä työskennelleiden ihmisten taidot eivät kelpaa työmarkkinoilla. Monet päätyvät kerjäläisiksi, roskankerääjiksi ja prostituoiduiksi. Patohanketta on moitittu siitä, että sen suurimmat haitat koituvat miltei äänettömälle paikallisväestölle ja siitä hyötyvät eniten suuret rannikkokaupungit.
ennakoida. Lisäksi pelätään, että pato voi saada aikaan maanjäristyksiä mahtavan painonsa seurauksena, sillä se sijaitsee seismisellä maalla. Hanke myös tuhoaa 1300 arkeologisesti ja kulttuurisesti merkittävää paikkaa. Osa esineistä pyritään siirtämään turvaan, mutta suuri osa muinaisjäännöistä jää vesimassojen alle.
Mittavia ympäristövaikutuksia ja salailua
Projektin yhteydessä on kriitikoiden mukaan ilmennyt korruptiota ja budjetin ylittämistä. Kiinan valtio pitää kiinni väitteestä, jonka mukaan projekti ei ole ylittänyt noin 20 miljardin euron budjettikehystä, mutta epävirallisten arvioiden mukaan pato voi tulla maksamaan jopa nelinkertaisesti tuon verran.
On myös todennäköistä, että tämän luokan toimenpide maailman kolmanneksi pisimmällä joella vaikuttaa merkittävästi ympäristöön. Jangtse-joessa ja sen ympäristössä elävien uhanalaisten eläinten, kuten kiinalaisen delfiinin, jättiläispandan ja siperiankurjen elinympäristö muuttuu radikaalisti. Nämä lajit joutuvat padon takia entistä ahtaammalle.
Patohanketta veikataan Kiinan historian kalleimmaksi yksittäiseksi projektiksi. Maailmanpankin vetäydyttyä hankkeesta laajojen haittavaikutusten takia on suuri osa rahoituksesta täytynyt lainata ulkomaisilta pankeilta. Rakennusmateriaalin laadusta on myös ollut epäilyjä, varsinkin sen jälkeen kun suuri halkeama ilmestyi padon seinämään vuonna 2000.
Padon taakse muodostuvassa 600 km pitkässä vesisäiliössä saattaa myös muodostua huomattavia määriä kasvihuonekaasuja, erityisesti metaania. Lisäksi kemikaalien pelätään liukenevan veteen sen alle jäävistä kaupungeista ja tehtaista. Joidenkin arvioiden mukaan patoprojekti voi saada aikaan jopa maailmanlaajuisia ilmastonmuutoksia, sillä kaikkia sen vaikutuksia on mahdotonta
Yksi vesivoimalan suurimmista haasteista on lietteen kerääntyminen padon taakse. Mekanismi, jonka on tarkoitus puhdistaa pato lietteestä, on kriitikoiden mukaan toiminnaltaan epävarma. Koko pato voi tukkiintua lietteestä, jota kerääntyy noin 530 miljoonaa tonnia vuodessa. Vaikutukset heijastuvat myös padon alapuolella virtaavaan jokeen ja sen valuma-alueeseen: Jangtsen del7
Kimppu 2007 ta voi vajota alaspäin lietteen vähentyessä. Ironista on, että deltan tuntumassa sijaitsee yksi patoprojektin suurimmista hyödynsaajista, Shanghain kaupunki.
Kovaäänisimpiä kriitikoita on yritetty vaientaa. Kiinassa ei katsota suopeasti valtion toimia moittivia, eikä vankilatuomiota ole kovinkaan vaikea hankkia. Vangituista tunnetuin lienee Dai Qing. Hän on kirjoittanut Kiinassa kielletyt kirjat Yangtze! Yangtze! (1989) ja The River Kriittiset äänet vaiennetaan Dragon Has Come (1997), joissa esitetään teräviä vastaKiinan valtiolle projekti on tärkeä, sillä se saa maail- lauseita patoa vastaan. Dain mukaan hanke on ”ympämanlaajuisesti valtavasti huomiota. Maailman suurim- ristöllisesti ja sosiaalisesti maailman tuhoisin projekti”. man vesivoimalan voi ajatella symboloivan Kiinan ja kommunistisen puolueen suuruutta, joten tässä ei sovi Kaikki kolmen solan patoon liittyvä on suurta; itse pato, virheitään myöntää. Kriitikot ehdottivat jättipadon si- voimalan tuottama energiamäärä, ympäristövaikutukjasta rakennettavan kolme pienempää patoa, jotka aihe- set, kustannukset, muutettava ihmismäärä ja kaiken täuttaisivat vähemmän haittavaikutuksia ja riskejä, mutta män herättämä keskustelu. Nähtäväksi jää, minkälaiset jotka tuottaisivat yhtä paljon energiaa ja lievittäisivät ja miten suuret seuraukset pato loppujen lopuksi saa. tulvia yhtä tehokkaasti. Nämä ideat eivät kuitenkaan Varmaa kuitenkin on, että Jangtse ei ole entisellään. vedonneet päättäjiin, vaan pato seisoo valmiina ja voiJohanna Warius malakin on jo osittain toiminnassa.
8
Kuva: Johanna Warius
Kimppu 2007
Siemenpuusäätiö suojelee ympäristöä kehitysmaissa Ympäristöjärjestöjen ja kehitysjärjestöjen kesken oli jo pitkään suunniteltu yhteisen kehitysyhteistyötä tekevän järjestön perustamista ennen kuin Siemenpuusäätiö perustettiin vuonna 1998. Siemenpuu-säätiön perusti 15 ympäristö- ja kehitysasioiden parissa toimivaa kansalaisjärjestöä ja – säätiötä.
Siemenpuusäätiön tavoitteena on alusta asti ollut kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien tukeminen, kehitysyhteistyön muotojen kriittinen arviointi sekä vastavuoroisen yhteistyön lisääminen pohjoisen ja etelän järjestöjen välillä. Säätiö antaa tukea kansalaisyhteiskunnan toimijoille kehitysmaissa mm. ekologisen demokratiaan, ympäristönsuojeluun ja ympäristöuhkien torjumiseen keskittyviin hankkeisiin.
taan useimmiten hankehallinnon, ympäristöasioiden, kehitysmaiden ja järjestökentän tuntemusta.
Säätiö saa varat hankerahoitukseensa ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyömäärärahoista, joiden käytöstä säätiö raportoi ministeriölle. Muutoin säätiö on toiminnallisesti ja juridisesti riippumaton kansalaisyhteiskunnan toimija. Säätiön kokonaisbudjetti vuodelle 2006 on noin miljoona euroa.
Lisätietoja: www.siemenpuu.org
Myös vapaaehtoiset voivat olla mukana säätiön toiminnassa, sillä Siemenpuun hanketyötä tukemaan perustettiin muutama vuosi sitten resurssihenkilörekisteri. Resurssihenkilöt ovat auttaneet hanke-ehdotusten arvioinnissa, mikä on ollut erittäin arvokasta. Siemenpuun vastaanottamat hankehakemukset jakautuvat nimittäin Siemenpuusäätiö myöntää hankerahoitusta suoraan kan- sekä maantieteellisesti että aihepiireiltään laajalle alueelsalaisjärjestöille ja -järjestöjen verkostoille, kansalaisliik- le, joten monipuoliselle asiantuntemukselle on tarvetta. keille ja tutkimuslaitoksille, joiden toiminta ja kotipaik- Hankearvioinnin lisäksi resurssihenkilöiden asiantunteka ovat kehitysmaissa. Säätiöllä on tähän vuoteen saakka musta toivotaan jatkossa voitavan käyttää myös hankollut avoin hakumenettely, jossa kaikki halukkaat etelän keiden seurantaan ja Suomessa tapahtuvaan tiedotukjärjestöt ovat voineet hakea tukea hankkeilleen. Tällä het- seen. Resurssihenkilöksi voi ilmoittautua säätiön nettikellä uusia hanke-ehdotuksia otetaan ainoastaan muuta- sivujen kautta. mien alueellisten yhteistyöohjelmien kautta. Laajempi, kaikille avoin haku avattaneen uudelleen vuoden 2008 Lisäksi kaikki säätiön toiminnasta kiinnostuneet voialussa, mutta sen kriteereitä ja tapaa (esimerkiksi alu- vat liittyä uudelle sähköpostilistalle, jossa kerrotaan eellista tai teemallista fokusta) pohditaan vielä. Säätiön hankekuulumisia ja annetaan tietoa tulevista tapahtumyöntämät tuet ovat vaihdelleet 5000–50 000 euron mista. Listalle voi ilmoittautua lähettämällä sähköposvälillä, keskimäärin noin 20 000 euroa hanketta kohti. tia osoitteeseen info@siemenpuu.org, otsikoksi ”lista”.
Juttua varten haastateltiin Siemenpuu säätiön toiminnanjohtaja Hanna Matinpuroa. Elina Valkama
Vuosina 2005 – 2008 hankerahoituksen painopistealueena on ollut muun muassa ympäristöasioihin liittyvä aktivismi, poliittinen vaikuttaminen ja lobbaus. Lisäksi on tuettu hankkeita, jotka edistävät ekologista demokratiaa metsä- ja metsämaa-aluekysymyksissä. Tällä hetkellä säätiöllä on 5 kokopäiväistä työntekijää. Säätiöön on rekrytoitu erilaisen koulutustaustan omaavia ihmisiä, mutta painotus on ollut ympäristöalan ja kehitysyhteistyön osaajissa. Lisäksi työntekijöiltä vaadi9
Kimppu 2007
Kauniilla, heleillä perhosilla köyhyyttä vastaan Ei ole helppoa olla itäusambaralainen maanviljelijä. Maanviljely ei kannata, polttopuuta ei saa hakata myyntiin suojellusta sademetsästä ja työ teeplantaaseilla tuottaa maanviljelyäkin vähemmän. Mikä siis avuksi? Ratkaisu voi olla perhosten viljely. Itä-Usambaran vuoriston sademetsissä Amanin suojelualueella Tansaniassa perhostarhausta on harjoitettu pari vuotta. Alueen asukkaat ovat ottaneet uuden elinkeinon innolla vastaan. Perhosten viljeleminen on viljelijälle hyvätuottoista puuhaa. Lisäksi perhosten kasvattaminen edistää sademetsän suojelua. Perinteisiin elinkeinoihin luottavien itäusambaralaisten kyläläisten päiväpalkka on dollarista kahteen. Perhosten kasvattajana pienituloisesta maanviljelijästä tulee menestyvä pienyrittäjä. Muutaman hengen muodostaman viljelijäryhmän kuukausitulot voivat nousta jopa 500 dollariin kuukaudessa.
Helppoa hommaa Viljelijöiden mukaan työ on helppoa, helpompaa kuin perinteinen maanviljely. Tärkeintä viljelyssä on oikea ajoitus. Matka tuottajalta tilaajalle kestää kaksi viikkoa, joten kotelot on osattava kerätä juuri oikealla hetkellä. Perhosten suurimmat markkina-alueet ovat Euroopassa ja Pohjois-Amerikkassa. Elävien perhosten tilaajat ovat pääasiassa perhostarhoja ja -näyttelyitä.
Viljely aloitetaan pyydystämällä raskaana oleva naarasperhonen ja siirtämällä se suureen kärpäsverkosta tehtyyn häkkiin. Häkissä täytyy kasvaa perhoslajille sopivaa kasvia, sillä kukin perhoslaji munii vain tietyn kasvin lehdelle. Kasvit viljelijä kasvattaa itse metsästä Toiset kyläläiset pitivät ensimmäisiä perhosten viljelijöitä keräämistään siemenistä. Kun naaras on muninut, lähinnä hulluina, mutta hyvätuottoisen bisneksen myötä munat kerätään pieniin purkkeihin. asenteet ovat muuttuneet. Nyt kaikki haluaisivat viljellä Munat kuoriutuvat toukiksi, jonka jälkeen toukat perhosia. Hankkeessa on mukana kaikkiaan noin 300 sijoitetaan omaan häkkiinsä. Toukat syövät runsaasti viljelijää neljästä kylästä. lehtiä, ja muuttuvat lopulta koteloksi. Kotelot kerätään ja viedään bussilla maan hallinnolliseen keskukseen Dar es Salaamiin, josta ne lähetetään lähettipalvelun kautta tilaajille. Lajikkeesta riippuen kotelon hinta vaihtelee 12,5 dollariin.
Kuva: Tanja Pirhonen
10
Kimppu 2007 Amanin perhosviljelyhanke tuotti vuonna 2004 eli ensimmäisenä vuotenaan 20 000 dollaria, ja tuottoodotukset ovat jopa 100 000 dollaria vuodessa. Tuloista 61 prosenttia menee suoraan viljelijäryhmille. Neljännes tuotoista menee hankkeen hallinnollisiin kustannuksiin ja 7 prosenttia sekä alueen kyläyhteisöjen kehitykseen että Tansanian luonnonsuojeluun.
Nirsoilu edistää metsänsuojelua Hyvätuottoinen perhosviljely metsänsuojeluun.
kannustaa
myös
Harvinaisuus on valttia Itä-Usambaran vuoristo kuuluu Itäisiin kaarivuoriin eli Eastern Arc -vuoristoon, joka alkaa Etelä-Keniasta ja jatkuu Tansanian halki. Vuoriston uskotaan olevan jopa sata miljoonaa vuotta vanha. Alue on ollut eriytyneenä muista itäisen Afrikan metsäalueista ainakin miljoona vuotta. Tämän vuoksi suurta osaa lajeista ei tavata muualta. Itä-Usambara onkin maailman 25 tärkeimmän biodiversiteettikeskuksen joukossa. Perhosten viljely alueella kannattaa, koska Itä-Usambaran alueen harvinaisia perhosia ei voi tavata eikä näin ollen kasvattaakaan muualla.
Suurin uhka luonnonvaraisille perhosille on niiden elinympäristön nopea muuttuminen. Alueen metsiä rasittavat etenkin liiallinen polttopuun hakkuu sekä Pelkoa, että Amanin sademetsäalueen harvinaiset perhoslajikkeet kuolisivat sukupuuttoon ei kuitenkaan jatkuva paine teeplantaasien perustamiselle. ole. Viljelijät siirtävät luonnosta vain muutaman Perhosten viljely edellyttää terveitä ja hyvinvoivia täysikasvuisen naaraan omaan perhostarhaansa. metsiä. Ruokavalioltaan nirsot perhoset kelpuuttavat Naarasperhonen munii elinaikanaan 250-1000 munaa. ravinnokseen vain tiettyä kasvia. Kasvit puolestaan Seuraava sukupolvi täyttää nopeasti edellisen sukupolven vaativat hyväkuntoisen elinympäristön. Taloudellisen mahdollisesti jättämän aukon. kannustimen ansiosta alueen viljelijät sitoutuvat Sen sijaan vaarana perhosten viljelyssä on, että sen huolehtimaan myös metsän kunnosta. saama suuri suosio tiputtaa markkinahintoja. Perhosia Perhosten viljelystä tehdyissä tutkimuksissa on käynyt viljellään Afrikassa Tansanian lisäksi ainakin Keniassa ja ilmi, että perhosviljelijöiksi ryhtyneet ihmiset liikkuvat Etelä-Afrikassa. metsässä aiempaa enemmän. Tämä lisää metsässä havaintoja tekevien ihmissilmien ja -korvien määrää, Perhosten viljely Amanin suojelualueella on Tanzania mikä on oleellista etenkin suojelualueella. Jos metsässä Forest Conservation Groupin hanke, joka on osa on meneillään hämäräperäisiä puuhia, ne havaitaan laajempaa Itä-Usambaran sademetsän suojeluhanketta. nopeasti. Merja Savolainen
11
Kimppu 2007
Ilmastonmuutos haastaa kehityksen Ilmastonmuutos on todellisuutta: ilmastomme on jo lämmennyt noin 0,7 astetta verrattuna esiteolliseen aikaan. Ja vaikka kaikki kasvihuonekaasujen päästöt lopetettaisiin tänään, jo ilmakehään tuprutellut päästöt lämmittäisivät ilmastoamme vielä toiset 0,7 astetta. Pahiten ilmastonmuutoksesta kärsivät nyt ja tulevaisuudessa köyhät maat ja syrjäytyneet väestönosat. Ilmastonmuutosta kiihdyttävät ihmisten toiminnasta, erityisesti liikenteestä, energiantuotannosta ja -kulutuksesta sekä metsien tuhoista vapautuvat kasvihuonekaasut. Vaikka teollisuusmaat ovat pääosin vastuussa ilmastonmuutosta aiheuttavista kasvihuonekaasupäästöistä, kohdistuvat lämpenemisen haitalliset vaikutukset vakavimmin kehitysmaihin ja köyhiin ihmisiin. Koko Afrikan manner aiheuttaa vaivaiset kolme prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Silti eri puolilla maanosaa kärsitään ilmastonmuutoksen vaikutuksista jo nyt. Kuva: Kepan arkisto
12
Lämpeneminen lisää epävarmuutta Lämpenemisen ennustetaan lisäävän äärimmäisten sääilmiöiden, kuten rankkasateiden ja kuivuuskausien todennäköisyyttä sekä ilmastollista epävarmuutta. Kuivat alueet uhkaavat kuivua entisestään ja sadekausien vaihtelu muuttuu, mikä heikentää edellytyksiä maanviljelykseen. Tarttuvien tautien levinneisyys laajenee ja meren pinta nousee jättäen miljoonat ihmiset kodittomiksi.
Kimppu 2007 Kuva: Kepan arkisto
Köyhät ihmiset, erityisesti naiset ja muuten heikot ryhmät, kärsivät näistä vaikutuksista eniten. He ovat erityisen herkkiä ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille. Köyhien ihmisten toimeentulo on usein suoraan riippuvainen luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille herkistä aloista, kuten maanviljelyksestä. Toisaalta myös ilmasto on jo ennestään vaihtelevampi ja lämpimämpi kehitysmaissa. Lisäksi köyhissä maissa on puutetta perusinfrastruktuurista ja terveydenhuollosta, ja ihmisillä ja valtioilla on heikommat edellytykset varautua ja sopeutua muutoksiin, sekä selviytyä ja toipua äärimmäisistä olosuhteista.
Kehitystavoitteiden saavuttaminen vaarantuu Ilmastonmuutos uhkaa syventää köyhyyttä ja lisätä eriarvoisuutta. Se ehkäisee kehitystavoitteiden saavuttamista ja voi tehdä tyhjäksi kehityshankkeilla jo aikaansaadut hyödyt. Jo pienet lämpötilan muutokset uhkaavat pahentaa ruoka- ja vesipulaa, ongelmia tervetydenhuollossa ja tuhota kokonaisia ekosysteemejä. Koska naiset kärsivät vaikutuksista eniten, ehkäisee ilmastonmuutos vähentää päästöjään. Kaikkein köyhimmiltä mailta ei vielä voida vaatia päästöjen vähentämistä, vaan niiden myös tasa-arvon parantamista. kohdalla on keskityttävä ilmastonmuutoksen vaikutukIlmastonmuutos heijastuu myös länsimaihin lisääntyvi- siin varautumiseen ja sopeutumiseen. nä konflikteina vedestä ja muista luonnonvaroista, sekä Sillä, miten kehitysmaat kehittyvät on merkitystä: sen ympäristöpakolaisten kasvavana joukkona. lisäksi että ilmastonmuutos vaikuttaa kehitykseen, myös kehitys voi joko edistää tai ehkäistä ilmastonmuutosta ja Ilmastonmuutosta tulee torjua ja sen vaikutuksiin varautumista. Teollisuusmaiden tulee sen vaikutuksiin varautua tukea puhtaamman teknologian käyttöönottoa kehitysmaissa, kestävän ilmastopolitiikan ja energiantuotanJotta ilmastonmuutoksen kaikkein katastrofaalisimmat non luomista, sekä vaikutuksiin sopeutumista erityisesti uhkat voitaisiin ehkäistä kohtuullisella todennäköisyy- vähiten kehittyneissä maissa. dellä, tulee globaalit kasvihuonekaasupäästöt puolittaa vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 Jo tällä hetkellä monet ilmastonmuutoksen vaikutukpäästötasoihin. Sen jälkeen niitä tulee edelleen leikata sille erityisen herkät yhteisöt joutuvat sopeutumaan ilrajusti. Kansainvälisen ilmastopolitiikan lähtökohtana maston muutoksiin ja lämpenemiseen. Tätä paikallista on, että koska teollisuusmaat ovat aiheuttaneet pääosan tietotaitoa tulisi arvostaa ja hyödyntää sopeutumisstraongelmasta, tulee niiden myös ensimmäisenä vähentää tegioiden laatimisessa. päästöjään. Kuitenkin jotkut teollisuusmaistakin ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan sitovia päästövähennys- Salka Pöllänen tavoitteita. Ja ylipäätään teollisuusmaat ovat vähentäneet kasvihuonekaasupäästöjään liian hitaasti. Vaikka päävastuu päästöjen vähentämisestä on tällä hetkellä teollisuusmailla, myös erityisesti suurten ja nopeasti teollistuvien kehitysmaiden tulee myös pian alkaa
13
Kimppu 2007
Kuva: Kepan arkisto
Riippuvuus puuhiilestä uhkaa Tansanian metsiä
Tansaniassa matkustavaa ihmetyttävät usein juomaveden monenlaiset sivumaut. Vedestä voi maistaa hieman porkkanaa tai pekonia, jopa silloin kun ostaa veden kaupasta pullotettuna. Tavallisten kotitalouksien käyttämää vettä juodessa tyypillisesti esiin nouseva aromi on kuitenkin savu. Useimpien tansanialaisten on nimittäin keitettävä vetensä sen sisältämien epäpuhtauksien poistamiseksi, ja yleensä tämä tapahtuu avotulella polttopuiden tai niistä valmistetun puuhiilen avulla.
Valtaosa kotitalouksien energiatarpeesta täytetään polt-
tamalla puita. Harvemmin asutuilla alueilla ihmiset käyttävät lähistöltä keräämäänsä puuta sellaisenaan, mutta kaupungeissa puuhiilen kuljetus on helpompaa ja taloudellista. Metsistä hakattua puuta poltetaan hiileksi yksinkertaisissa uuneissa teiden varsilla ja ajetaan kuorma-autoilla kaupunkeihin, jossa sen jakaminen ja kuljettaminen tapahtuu usein polkupyörillä. Dar Es Salaamissa voi nähdä aamuisin lukuisia pyöräilijöitä tasapainottelemassa kolme suurta tiilisäkkiä tarakoillaan.
14
Hiilen kysyntä kasvaa Kaupunkien myötä kasvava hiilen kysyntä uhkaa koitua Tansanian metsien tuhoksi. Hiilen tuottamiseen kuluu paljon puuta, sillä jopa 90 prosenttia puun sisältämästä energiasta voi kulua valmistusprosessissa. Vaikka metsien häviämisestä on vaikea saada täsmällistä tietoa, viittaavat useimmat tutkimukset siihen, että maan metsäpinta-ala on pienenemässä. Etenkin kaupunkien lähellä teiden ympäristöstä puita hakataan poltettavaksi no-
Kimppu 2007 peammin kuin ne ehtivät uusiutua. Tämä näkyy myös siinä, että hiiltä joudutaan jatkuvasti kuljettamaan kauempaa. Kun 70-luvulla hiiltä tuotiin Dar Es Salaamiin pääasiassa 50 kilometrin säteeltä, saapuu kaupunkiin nykyään hiilikuormia jopa yli 200 kilometrin päästä, koska lähempänä ei sopivia metsiä enää juurikaan ole. Suurin osa poltettavaksi päätyvistä puista hakataan julkisesti omistetuista metsistä. Näiden käyttöä on yritetty saada vastuullisemmaksi muun muassa kieltämällä pienten puiden kaataminen. Riittämättömän valvonnan vuoksi rajoituksilla ei kuitenkaan ole haluttuja vaikutuksia. Naapurimaassa Keniassa puuhiilen valmistaminen on kielletty kokonaan. Yhtä voimakas hiilitalouden rajoittaminen olisi vaikea toteuttaa Tansaniassa jo siksikin, että miljoonien asukkaiden elanto on osin riippuvainen siitä. Hiilen tuottaminen on monille maanviljelijöille tärkeä sivutulojen lähde. Voimakkaamman sääntelyn aiheuttama energian hintojen nousu vaikeuttaisi myös kaupunkilaisten elämää. Tansanian hallitus on yrittänyt estää metsien häviämistä varovaisilla toimenpiteillä, kuten velvoittamalla yhteisöjä istuttamaan puita ja tukemalla vaihtoehtoisten energianlähteiden hyödyntämistä. Etenkin nestekaasun käyttöönottoon on kannustettu veropolitiikan avulla. Kaasuhellojen käyttäminen olisi puuhiilen käyttöön verrattuna suhteellisen ympäristöystävällistä ja taloudellista, mutta lieden ja kaasusäiliön vaatimat alkuinvestoinnit ovat useimmille liikaa.
Vain harvoilla on varaa valita Noin kymmenesosa tansanialaisista voi käyttää sähköä, mutta sähköverkon toiminnan epävarmuus tekee sähköhelloista epäkäytännöllisiä. 60 prosenttia Tansanian sähköntuotantokapasiteetista on vesivoimaa, ja etenkään vuonna 2005 maata ravistelleen kuivuuden jälkeen ei vesivoimalla ole voitu tuottaa sähköä kaikille halukkaille. Kuluvana vuonna sähköä on säännöstelty kytkemällä päivisin joitakin alueita irti verkosta. Öisin sähköt pyritään pitämään päällä kaikkialla muun muassa turvallisuuden vuoksi.
Eräällä tavalla paikalliset ovat oppineet rakastamaan kohtaloaan. Kenties vain puoliksi tosissaan he vakuuttavat pitävänsä avotulella valmistetusta ruoasta. Sähköhellalla ruoan mausta jää puuttumaan jotain oleellista - savun maku. Aleksi Knuutila
Sähköntuotanto kehitysmaissa Maailmanpankin mukaan 46 % alhaisen tulotason maiden sähköstä ja 68 % Saharan eteläpuolisen Afrikan sähköstä tuotettiin kivihiilellä vuonna 2003. Muita tärkeitä energianlähteitä ovat öljy ja vesivoima. Joissakin kehitysmaissa, kuten esimerkiksi Mosambikissa ja Sambiassa suurin osa sähköstä tuotetaan vesivoimalla. Lämpimillä ja vulkaanisilla alueilla olisi mahdollista myös lisätä aurinkoenergian ja geotermisen lämmön hyödyntämistä. Energiainfrastruktuurin kehittäminen ja monipuolistaminen edellyttäisi investointeja, joihin kehitysmaissa ei kuitenkaan ole resursseja. Melissa Säilä
Tansanian köyhyydessä elävän enemmistön ei ole mahdollista valita ekologista energian lähdettä, vaan he joutuvat käyttämään halvinta mahdollista vaihtoehtoa. Pidemmällä tähtäimellä he maksavat tästä kuitenkin kalliin hinnan. Metsien häviäminen vaikuttaa niin veden saantiin kuin viljelysmaan laatuun ja eläinlajien monimuotoisuuteen. 15
Kuva: Emmi Lappalainen
Kimppu 2007
Maisemaa Monteverden kansallispuistosta (Reserva biológica bosque nuboso Monteverde), Costa Rica
Ekoturismin monet mahdollisuudet Ekoturismin määritelmästä vallitsee erimielisyys. Erään määritelmän mukaan ekoturismi on matkailua, jossa luonto on matkailun kohteena, oli kyseessä sitten lintujen bongailu, safariajelu tai patikointi sademetsässä. Ekoturismi myös jakaa mielipiteitä. Sen ei tulisi muuttaa luontoa, vaan säilyttää sen tasapaino matkailusta huolimatta. Ekoturismin tulisi myös edistää luonnosuojelua sekä vahvistaa paikallista taloutta, yhteiskuntaa ja kulttuuria. Jotkut pitävät tätä markkinointikeinona ja tekosyynä matkustaa ilman omantunnon tuskia, jonka tavoitteet eivät kuitenkaan käytännössä toteudu.
Ikävä tosiasia on, että myös ekomatkailusta koituu haittaa ympäristölle. Useat suositut ekoturismikohteet sijaitsevat kaukana Euroopasta ja Yhdysvalloista, joissa suurin osa potentiaalisista turisteista asuu. Vain murto-osa matkoista taitetaan maanteitse tai meritse. Lentoliikenteestä aiheutuvat merkittävät kasvihuonekaasujen päästöt ovat suurin matkailusta aiheutuva kuormitus ympäristölle. Ekoturismi voi myös horjuttaa paikallisen luonnon monimuotoisuutta, eivätkä paikalliset ihmiset aina hyödy siitä taloudellisesti paljoakaan. 16
Koska matkailu tulee tuskin vähentymään lähitulevaisuudessa, on pelkän arvostelun sijaan syytä tarkastella ilmiön myönteisiä puolia sekä sitä, miten se parhaimmillaan voi toteutua. Ekoturismi synnyttää työpaikkoja ja voi tuoda vaurautta maahan. Juuri ekoturismista saatu taloudellinen hyöty on ollut useille maille motivaationa luonnonsuojeluun. Kilpailu alalla voisi parhaassa tapauksessa johtaa myös uusiutuvien energiamuotojen kehittymiseen ja käyttöönottoon sekä parantaa useiden maiden alkeellisia jäte- ja jä-
Kimppu 2007 tevesihuoltojärjestelmiä. Yrittäjän lisäksi kuluttajalla on merkittävä rooli ekoturismin menestyksessä ja sen ympäristöllisen kestävyyden takaamisessa. Kuten muissakin kulutusvalinnoissamme, myös matkailussa voimme suosia ekologisinta ja reiluinta vaihtoehtoa.
projektit tähtäävät juuri merikilpikonnien suojeluun.
Ekoturismista saadut taloudelliset voitot eivät valitettavasti päädy aina paikallisväestölle. Erään lähteen mukaan jopa 80 prosenttia kaikista rannikkoalueiden hotelleista Costa Ricassa on eurooppalaisten ja yhdysReilua ja ekologista matkailua Väli- valtalaisten omistuksessa. Tähän tilanteeseen on tultu, kun paikallisilla ei ole ollut pääomaa sijoitettavaksi matAmerikassa kailualanyrityksiin, ja turistidollarien houkuttelemana ulkomaisille sijoittajille on myyty maata naurettavan Ekoturismin mahdollisuudet ovat monet sekä Costa halvalla ja yrityksille on myönnetty verovapautuksia. Ricassa että Nicaraguassa. Kummastakin maasta voi löytää mitä vaihtelevinta luontoa pilvimetsistä tulivuo- Tilanne Nicaraguassa on uhkaavasti kehittymässä sariin ja hiekkarantoihin, ja ilmastovyöhykkeitä aina tro- maan suuntaan. Nicaragua-järvellä sijaitsevalta uskopiikista viileään vuoristoilmastoon. Costa Rican kasvi- mattoman kauniilta Isla de Ometepeltä tai Bluefieldsin ja eläinlajisto on yksi läntisen pallonpuoliskon moni- lähettyviltä Karibian rannikolta voi ostaa hehtaarin muotoisimmista. Siellä elää yli 850 havaittua lintulajia, maata vain 5000 dollarilla. Toki ulkomaalaisten omisvähintään 35 000 hyönteislajiketta, yli 200 nisäkästä ja tamat ravintolat tai hotellit luovat uusia työpaikkoja, lähes 220 matelijaa, joista noin puolet on käärmeitä. joista voi olla hyötyä ainakin yksittäisille paikallisille. Lisäksi Costa Ricassa on yli 12 000 tunnettua kasvilajia. Parasta ekoturismin kehityksen kannalta olisi kuitenkin, Nämäkään maat eivät ole välttyneet ympäristöongelmilta. Kummankin maan suurimpia ympäristöongelmia ovat metsien nopea häviäminen muun muassa banaaniplantaasien takia. Metsien mukana katoavat kymmenettuhannet lajit. Kun 1940-luvulla Costa Rican pinta-alasta 90 prosenttia oli metsää, 1990-luvun alussa sama luku oli vain 25 prosenttia. Nicaraguassa eroosio ja liiallinen kalastus ovat myös vakavia ongelmia. Esimerksi maan erikoisuus, makeanveden hai, on kuolemassa sukupuuttoon Nicaragua-järvellä tapahtuvan liikakalastuksen takia.
Hyötyjä ja haittoja
jos paikalliset itse voisivat osallistua laajemmin matkailualatoimintaan ja ekoturismin kehittämiseen, ja näin hyötyä enemmän maahansa kohdistuvasta turismista.
Ekoturismin tulevaisuus maissa näyttää valoisalta. Paikallisissa yliopistoissa voi lukea pääaineena ekomatkailua. Nicaraguasta poistuvilta matkailijoilta kysellään heidän kulutuksestaan maassa oleskelun aikana. Tämä on yksi keino tutkia ja kehittää paikallisia hyödyttävää matkailua. Paikallisten omistamien matkailualanyritysten määrä kasvaa jatkuvasti, ja näin ollen valinta siitä, haluaako tukea reilua matkailua, jää kuluttajan päätettäväksi. Emmi Lappalainen
Miten ekoturismi on sitten käytännössä vaikuttanut näiden maiden luonnonsuojelun onnistumiseen ja paikallisen väestön elintason nousuun? Etenkin Costa Ricassa ekoturismin taloudellinen hyöty on havaittu merkittäväksi, ja luonnonsuojeluun on panostettu. Jopa neljäsosa maan pinta-alasta on suojelualueita ja kansallispuistoja. Varsinkin yksityis- ja vapaaehtoistahot ovat kehittäneet luonnonsuojeluohjelmia ja toteuttaneet niitä. Costa Ricaan kohdistuu myös paljon niin sanottua vapaaehtoisturismia, jonka tarkoituksena on sosiaalis-kulttuurisiin tai luonnonsuojeluprojekteihin osallistuminen. Jatkuvasti kasvava ekoturismi on kuitenkin myös horjuttanut etenkin eliölajien populaatioita. Eräät lintulajit ja merikilpikonnat ovat häiriintyneet pesimäaikoinaan turistien paljoudesta ja ovat olleet jopa vaarassa kuolla sukupuuttoon. Useat vapaaehtois17
Kimppu 2007
Sademetsien pygmien vahva luontosuhde heijastuu musiikkiin Keski-Afrikan luonnontilaisissa sademetsissä asuu parhaillaan ehkä noin 200000-250000 pygmiä. He puhuvat useita eri pygmikieliä ja murteita. Pygmien väestön ja kielien tarkkaa lukumäärää on vaikea arvioida, sillä he asuvat yhä laajamittaisesti vaikeakulkuisissa sademetsissä ja eristyksessä muusta maailmasta.
Pygmit ovat järjestäytyneet sademetsissä pieniksi kyläyhteisöiksi ja heidän asuinalueensa levittäytyy kahdeksan eri valtion alueelle Keski-Afrikassa. Näin kertoo Marius Billy, Keski-Afrikan sademetsien pygmikulttuurin asiantuntija ja vannoutunut puolustaja. Kongo-Brazzavillen tasavallasta kotoisin oleva, syntyjään beteke-bantuheimon jäsen ja vuosia pygmien parissa asunut etnomusikologi Marius Billy on hiljattain jättänyt Uumajan yliopistoon väitöskirjan, joka käsittelee musiikin roolia Ruotsin saamelaisessa ja Keski-Afrikan sademetsien pygmiläisessä kulttuurissa. Billy vieraili Turun Wanha Domino-elokuvateatterissa kuudennen kerran järjestetyillä Etnia-elokuvafestivaaleilla 19.-22.10.2006, jossa oli teemana Afrikka ja alkuperäiskansat. Pygmikulttuurin asiantuntija Marius Billy.
Billy kertoo, että pygmiyhteisön luontosuhde on vahva ja heijastuu heidän musiikissaan. Ve r t a i l u n vuoksi hän ottaa esille ruotsalaiset, suomalaiset ja saamelaiset. ”Toisin kuin ruotsalaiset ja sittemmin suomalaiset, saamelaiset eivät koskaan rakentaneet musiikin temppeleiksi isoja kirkkoja, joissa musisoitiin isoilla, raskailla instrumenteilla, joita ei voi kanniskella mukanaan luonnossa. Saamelaisilla oli alun perin vain primitiivinen rumpu, jota he saattoivat kuljettaa aina mukanaan. Myös saamelaisten musiikissa, joikussa, improvisaatiolla on hyvin merkittävä rooli,” Billy kertoo.
myös Keski-Afrikassa laajamittaisesti kaupungistuneen ja luonnosta vieraantuneen bantuvaltaväestön ja sademetsissä luonnonmukaisesti asuvien pygmien musiikin välillä”, Marius Billy jatkaa.
Sademetsien hakkuut uhkaavat pygmiyhteisöä Pygmien ainutlaatuinen kulttuuri on parhaillaan uhattuna monilta eri suunnilta. Kongo-Brazzavillen tasavallan alueella yhden tällaisen uhkan muodostaa vuonna 1997 alkanut, edelleen jatkuva sisällissota. ”Sota uhkaa pygmien traditionaalista elämäntapaa, koska kapinallisten joukkojen kätkeytyessä sademetsiin hallituksen joukkoja paetessaan he ovat ottaneet pygmejä panttivangeikseen ja pakottavat näitä hankkimaan ruokaa itselleen,” Marius Billy kuvailee vakavaa tilannetta. ”Toisen uhan muodostaa monikansallisten yhtiöiden laajamittaiset sademetsien hakkuut, jotka ovat merkittävästi pienentäneet aluetta, jolla pygmit ovat perinteisesti eläneet”, Billy kertoo, ja jatkaa “Myös läntisen KeskiAfrikan alueella valtioiden luonnonsuojelutarkoituksessa perustamat luonnonpuistot, uhkaavat nekin pygmien perinteistä elämäntapaa. Valtioiden politiikkaan on nimittäin usein kuulunut häätää näiltä alueilta kaikki asukkaat mukaan lukien niiden luonnolliset asukkaat, pygmit. Sademetsien hakkuut tulisi yksinkertaisesti lopettaa ja valtioiden tulisi ottaa huomioon pygmien oikeudet.”
Neljännen uhan muodostaa norsunluunmetsästys, johon myös pygmejä on pakotettu osallistumaan. Perinteisesti erittäin taitavina metsästäjinä tunnetut pygmit ovat taitavia norsunmetsästajiä. He eivät kuitenkaan välitä Musiikin temppelinä saamelaisilla oli ympäröivä luonto. norsunluusta, koska eivät itse katso sillä olevan mitään ”Myös musiikissaan he ovat intensiivisemmin herkisty- arvoa. neet ympäröivälle luonnolle. Ruotsalaisten ja suomalaisten valtakulttuurin musiikissa luontosuhde on aut- Pygmit eivät yleisesti myöskään harjoita kauppaa bantamattomasti jäänyt taka-alalle. Sama ilmenee nykyisin tuväestön tai valkoihoisten eurooppalaisten kanssa. Siitä 18
Kimppu 2007 Kuva: Jukka Pylväs K
huolimatta heidät on pakotettu osallistumaan norsunluun metsästykseen muun muassa kiristämällä ja ottamalla heimojen jäseniä panttivangeiksi. Keski-Afrikan bantuväestö on myös laajamittaisesti pakottanut pygmejä työskentelemään plantaaseillaan aivan kuten valkoihoiset eurooppalaiset puolestaan bantuväestöä, mikä on laajasti johtanut pygmien etnisen identiteetin ja kielen katoamiseen. Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) aloitetta maailman alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien turvaamiseksi Marius Billy pitää yleisesti ottaen hyvänä, jalomielisenä ja humaanina. YK on ansiokkaasti järjestänyt myöskin alkuperäiskansojen maailmanfoorumeja, jossa maailman alkuperäiskansojen edustajat voivat kohdata toisiaan. Viimeisimmät näistä järjestettiin Genevessä 2003 ja Tunisissa 2005. Jatkuvasti foorumien osallistujalistasta on kuitenkin puuttunut yksi etninen ryhmä, Keski-Afrikan sademetsien pygmit. Syy tähän on selvä. ”He eivät omista passeja, joten he eivät ole täten voineet saada viisumejakaan. Eivätkä he ”Pygmikulttuuri on lisäksi hyvin tasa-arvoinen, eikä liioin ymmärrä, mitä nämä voisivat olla, sillä heidän kie- pygmiyhteisössä ole luokkaeroja. Kullakin yhteisön jäsenellä on oma roolinsa yhteisössä ja häntä kunnioitelessään ei ole sanoja näille asioille.” taan tasa-arvoisena. Myös miehet ja naiset ovat hyvin tasa-arvoisia”, Marius Billy kuvailee pygmiyhteisön Mitä voimme oppia pygmeiltä? luonnetta. ”Pygmien kulttuuri sademetsien siimeksessä edustaa elämäntapaa, joka on täydellisen puhdas ja Marius Billy listaa kolme keskeistä asiaa, jotka teollivapaa luonnon saastuttamisesta ja vaarallisista ympärissessa yhteiskunnassa asuvalla länsimaisella ihmisellä on tömyrkyistä. Todellakin meillä on nykypäivänä paljon opittavanaan sademetsien pygmeiltä. Nämä ovat luonoppimista pygmeiltä,” Marius Billy tiivistää. non monimuotoisuuden kunnioitus, luonnon kuunteleminen, ja yhteiskunnan tasa-arvoisuus. ”Pygmit ovat Jarkko Pylväs täydellisesti ymmärtäneet monimuotoisuuden merkityksen. Luovuus ja kehitys syntyvät erilaisuudesta ja ristiriidasta”, Marius Billy opastaa. ”Meillä on paljon opittavaa pygmien taidosta kuunnella luontoa. Esimerkiksi jos pygmi kuulee metsästämään lähtiessään erään tietyn lintulajin laulua, kukaan yhteisöstä ei sinä päivänä voi metsästää. Tällä tavoin pygmit kommunikoivat lintujen ja koko ympäröivän luonnonympäristön, sademetsän kanssa,” Billy kertoo. Myös aamun ensimmäinen ääni on pygmikulttuurissa tärkeä: se käsitetään tulevan päivän enteeksi ja siksi pygmit eivät mieluiten koskaan nuku yli aamunsarastuksen. 19
Kimppu 2007
Oikeudellista koulutusta ja oikeusneuvontaa Itä-Sambian maaseudulla Eastern Province Women’s Development Association levittää tietoa naisten ja tyttöjen oikeuksista Sambian maaseudulla. Tavoitteena on parantaa naisten ja tyttöjen mahdollisuutta hyödyntää oikeusjärjestelmää. HYY on tehnyt yhteistyötä itäsambialaisten naisjärjestöjen kanssa vuodesta 2001 lähtien. Aiempi hanke on toteutettu neljän aluetason naisjärjestön kanssa ja nyt uutena, joskin jo ennestään tuttuna, kumppanina toimii naisjärjestöjen kattojärjestö, Eastern Province Women Development Association (EPWDA).
maaseudulla vuonna 2000 tekemään tutkimukseen, jonka tavoitteena oli selvittää, millaisista ongelmista ja syrjinnästä naiset ja tytöt alueella kärsivät. Tutkimus osoitti naisilla ja tytöillä olevan keskimääräistä heikommat mahdollisuudet hyödyntää Sambian oikeudellisia kanavia.
EPWDAn perustivat kahdeksan itäsambialaista naisjärjestöä vuonna 1996 ja sen tavoitteena on voimallistaa maaseudun naisia sosiaalisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti esimerkiksi kehittämällä erilaisia tulonhankintakeinoja, järjestämällä lukutaito-opetusta, peltometsäviljelykoulutusta sekä HIV/aids-valistusta.
Tutkimuksessa selvisi myös, että naisten ja tyttöjen tietoisuus omista oikeuksistaan on vähäistä. Lisäksi heidän asemansa on erityisen heikko omistus-, perimis- ja taloudellisissa kysymyksissä, koulutukseen pääsyssä, päätöksentekoprosesseissa ja initiaatioriitteihin liittyvissä perinteissä.
Yksi EPWDAn laajimmista ohjelmista on oikeudellisen koulutuksen ohjelma (Legal Education Programme). Ohjelma perustuu EPWDAn jäsenten Itä-Sambian
EPWDAn koulutuksen tavoitteena on levittää oikeudellista tietoisuutta maaseudulla, järjestää neuvontaa ja kampanjoita kylätason johtajille sekä parantaa naisten ja
20
Oikeudellista koulutusta Itä-Sambiassa. Kuva: Tanja Pirhonen
Kimppu 2007
HYY ja EPWDA yhteistyössä HYYn ja EPWDAn tarkoituksena on toteuttaa kolmivuotinen hanke, jossa koulutetaan noin 25 uutta oikeusneuvojaa kyliin ja järjestetään uudelleenkoulutus kaikille jo koulutetuille oikeusneuvojille. Tarkoituksena on edelleen tehdä radio-ohjelmia, järjestää työpajoja ja Etelä-Sambiassa jo toteutetun esimerkin mukaisesti perustaa niin sanottuja oikeudellisia pisteitä (Legal Desk) myös itäsambialaisiin kyliin. Näin kyläläisten ei tarvitsisi etsiä käsiinsä yksittäisiä oikeusneuvojia, vaan he voisivat päivystysaikoina pistäytyä oikeudellisessa pisteessä kysymässä neuvoa. Lisäksi hankkeen puitteissa järjestetään kylätason työpajoja, joissa käsitellään naisten oiSambialainen oikeussali. Kuva: Tanja Pirhonen keuksia, ihmisoikeuksia ja Sambian valtiollista lakia. tyttöjen mahdollisuutta hyödyntää oikeusjärjestelmää. Tulevaisuudessa tavoitteena on myös kouluttaa päivysOhjelmassa on koulutettu 127 naista ihmisoikeuksien täjiä konfliktin osapuolten välittäjiksi, jolloin osa konja maan oikeusjärjestelmän asiantuntijoiksi, oikeusneuflikteista voitaisiin ratkaista kylätasolla. vojiksi. Nämä naiset ovat palanneet kyliinsä antamaan oikeudellista neuvontaa sekä järjestämään aihetta käsitJokaisen ylioppilaskunnan jäsenen on mahdollista osalteleviä työpajoja, jotka on tarkoitettu kaikille kyläläisillistua hankkeeseen maksamalla kehy-maksun ylioppilasle. Erityishuomiota on kiinnitetty siihen, että mukana kunnan jäsenmaksun yhteydessä, syömällä kehy-aterian on myös perinteisiä johtajia, kuten kylän ja kirkon vankerran kuussa Unicafessa (katso tarkemmat ajat ja paihimpia, opettajia ja initiaatiorituaaleista vastaavia henkat osoitteesta www.helsinki.fi/hyy/kehy) ja tulemalla kilöitä. mukaan kehy-valiokunnan toimintaan. Sambian maaseudulla on yleisesti käytössä tapaoikeus Lisätietoja EPWDAsta osoitteessa http://zambia.ded.de ja jokaisella etnisellä ryhmällä, joita on yli 70, on oma partners EPWDA tapaoikeutensa. Sambian valtiollinen laki, joka on tapaoikeuden yläpuolella silloin, kun niissä on ristiriitaiTanja Pirhonen suuksia, on maaseudun väestön keskuudessa huonosti tunnettu. Yksi EPWDAn tavoitteista on kasvattaa maaseudun väestön tietoisuutta valtiollisesta oikeudesta, jotta he osaisivat vedota siihen tilanteissa, joissa perinteisen tapaoikeuden mukaan annetut tuomiot ovat syrjiviä. EPWDA on myös nauhoittanut paikallisilla kielillä oikeusasioista kertovia radio-ohjelmia, joissa käsitelty muun muassa perheväkivaltaa, oikeusistuinkäytäntöjä sekä lasten oikeuksia. Radio-ohjelmat ovat osoittautuneet oivaksi tavaksi tavoittaa erityisesti syrjäseuduilla asuvia ja palaute niistä on ollut erittäin positiivista. Erilaisista oikeudellisista aiheista on myös julkaistu kirjasia. 21
Kimppu 2007
Kohti osaamisyhteiskuntaa ICT kehityksen mahdollistajana Tieto- ja viestintäteknologian kehitysyhteistyöllä edistetään tiedon saatavuutta, osaamisen kehittymistä, paikallisten ideoiden kehittämistä ja paikallisia ratkaisuja. Tieto- ja viestintäteknologian avulla voidaan mm. vähentää korruptiota, parantaa naisten asemaa ja hallita ympäristöriskejä. Lukuisista mahdollisuuksista huolimatta tieto- ja viestintäteknologian hyötyjen saattaminen kehitysmaiden ihmisten ulottuville on haasteellista.
Infrasta innovaatioihin “Tieto- ja viestintäteknologian alan yhteistyötä on ollut kehitysmaiden kanssa yhtä pitkään kuin on ollut kehitysyhteistyötäkin”, ulkoasiainministeriön ICT-alan neuvonantaja Jyrki Pulkkinen kertoo. ICT eli Information and Communications Technologies on yhteisnimitys tietoliikenteelle, -teollisuudelle, -palveluille ja digitaaliselle viestinnälle. 1990-luvun loppuun asti yhteistyö oli perusinfrastruktuurin kehittämistä ja keskittyi puhelinyhteyksiin. 2000-luvun alussa yhteistyön näkökulmaksi tuli ICT kehityksen välineenä, sitten tietoyhteiskunta, ja viime aikoina osaamis- ja innovaatioyhteiskunta. Infrastruktuurin rakentaminen on vielä monien, erityisesti Afrikan maiden osalta kesken. Pulkkisen mielestä infrastruktuurin kehittämiseen tarvitaan sekä yksityistä että julkista rahoitusta. Kaupalliset intressit takaavat, että infrastruktuuria myös ylläpidetään. “Tietotekniikkaan pätee sama kuin teihin. Kertaluokkainen investointi ei riitä; infrastruktuuri romahtaa, jos sitä ei ylläpidetä”. Julkistakin rahoitusta kuitenkin tarvitaan, sillä tarpeellisen infrastruktuurin rakentaminen ei aina ole taloudellisesti kannattavaa. “Suomessakin 10-20 % tietoverkkoinfrastruktuurin rakentamisesta rahoitetaan julkisin varoin Itä- ja Pohjois-Suomessa”, Pulkkinen kertoo.
Kuva: Jyrki Pulkkinen
Tukea tiedolle, ei teollisuudelle
Kun tuetaan tieto- ja viestintäteknologiaa kehitysmaissa, edistetään tiedon saatavuutta, osaamisen kehittymistä, paikallisten ideoiden kehittämistä ja paikallisia ratkaisuja. “Vain tiedon saatavuus mahdollistaa osaamisyhteiskunnan kehittymisen”, Pulkkinen korostaa. Koska tieto on yhä enenevässä määrin digitaalisessa muodossa, tietotekniikka on kehitysmaidenkin ainoa mahdollisuus EU:n ja Afrikan infrastruktuurikumppanuus pyrkii tiedon saavuttamiseksi. Jos kehitysmaiden ihmiset eivät infrastruktuurin kehittämiseen niin teiden, veden ja pääse käsiksi digitaalisessa muodossa olevaan tietoon, he energian kuin ICT:n osalta. Pulkkinen muistuttaa jäävät riippuvaisiksi ulkopuolisista. kuitenkin, ettei infrastruktuuri ilman osaavaa ja koulutettua väestöä auta kehitysmaita. Pääasia on mahdol- Tietoyhteiskunnan edistämiseen keskittyvät kehitysyhtlistavan toimintaympäristön luominen. eistyöhankkeet eivät kuitenkaan ole ainoa eikä riittävä 22
Kimppu 2007 yhteistyön muoto. Suomen linjana on ICT:n valtavirtaistaminen kehityspolitiikan eri sektoreille eli ICT:n hyödyntäminen välineenä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Pulkkinen kertoo esimerkin: “Eräässä opetusalan hankkeessa yhtenä osana oli tietotekniikan integroiminen osaksi kaikkia oppiaineita. Erityisesti naisopettajat innostuivat hankkeesta, ja he nousivat hankkeen toteutuksessa ratkaisevaan asemaan. Mikäli kouluihin olisi luotu vain yksittäinen tietotekniikka-oppiaine, sitä olisi todennäköisesti opettanut mies, ja aineen olisivat valinneet vain pojat. Laajemman näkökulman ansiosta naiset ja tytöt kuitenkin innostuivat tietotekniikan mahdollisuuksista, ja näin hanke valtaisti naisia.”
si ohjelmistopatenteissa ja tekijän oikeuksissa on lopulta kyse tiedon omistajuudesta. “Maailmanlaajuisia järjestelmiä laillisuuspohjan luomiseksi taloudelliselle toiminnalle tarvitaan, mutta esimerkiksi ohjelmistopatentit ja tekijänoikeudet ovat menneet liian pitkälle. Suuret ohjelmistoyhtiötkin alkavat havaita sen: patentit voivat rajoittaa kehitystä ja innovaatioita”, Pulkkinen kertoo.
“Eniten ohjelmistopatenteista ja tekijänoikeuksista kärsivät kuitenkin kehitysmaat, jotka eivät omista juurikaan patentteja ja tekijänoikeuksia. Rikkaiden maiden tarpeita ajatellen laaditut säännöt pitävät kehitysmaat näiden sääntöjen ulkopuolella tai estävät orastavan kehityksen. Kehitysmaiden erityisasema pitäisi tunnustaa Tietotekniikan avulla voidaan myös parantaa kehitys- ja antaa niille patentti- ja tekijänoikeusasioissa eritymaiden tuotantorakennetta. Tietojärjestelmät tuottavat iskohtelu, oli kyse sitten lääkkeistä, maataloudesta tai avoimuutta, mikä tehostaa toimintaa ja ehkäisee kor- ohjelmistoista”, Pulkkinen vaatii. ruptiota. Tietotekniikan avulla on esimerkiksi luotu tullaustietojärjestelmiä, joiden ansiosta tullivirkailijoi- Avoimelle lähdekoodille Pulkkinen ei varauksetta lämden työskentelyä on voitu seurata tarkemmin. Tämä on pene. “Avoin lähdekoodi ei itsessään ratkaise mitään. ehkäissyt korruptiota ja tullivirkailijoiden mielivaltaa Oleellinen kysymys on, edistääkö avoin lähdekoodi murajalla, koska tullivirkailijat tietävät, että he väärin unkin kuin ohjelmistokooditiedon saatavuutta ja onko avoimen lähdekoodin osaamista kehitysmaissa riittävästi toimiessaan jäävät kiinni. saatavilla. Tiedon saatavuutta lisättäessä keskeisessä asePulkkinen summaa, että tiedon saatavuus, osaaminen massa ovatkin tietojärjestelmien käytön kokonaiskusja oppiminen tuottaa innovaatioita ja hallinnon te- tannukset. Laitekanta on joka tapauksessa saman hinhokkuus ja avoimuus vähentävät korruptiota. Sen sijaan tainen ohjelmista riippumatta, ja suljetun lähdekoodin tietoteollisuutta sinänsä ei kehitysyhteistyövaroilla tueta ohjelmia ostettaessa ei osta pelkkää ohjelmaa vaan usein suoraan.“Vaikka Suomessakin suurehko osa taloudellis- myös tuen ohjelmalle. esta kasvusta selittyy tietotekniikalla, niin tietoteollisuuden suora osuus tästä on vain murto-osa. Suurin osa On vielä huomattava, että suuri osa kustannuksista tästä kasvusta liittyy muiden taloussektorien tehostumis- koituu tietoverkon käytöstä, jonka kustannustaso rieen tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä. Tärkeää ippuu muista kuin ohjelmistoista”, Pulkkinen toteaa. kehitysmaissa onkin ICT-palvelusektorin kehittyminen, Avoimen lähdekoodin suurena hyötynä Pulkkinen näjoka auttaa muita sektoreita ICT:n hyödyntämisessä,” kee sen, että avoimen lähdekoodin ohjelmistokehitys on luonut tervettä kilpailua ohjelmistotuotantotapojen Pulkkinen kertoo. välille ja näin edistänyt innovaatioita.
Kilpailulle kyllä, patenteille moitteita
ICT ja ympäristö
Pulkkisen mielestä kehitysmaiden tietoyhteiskuntapolitiikkaan vaikuttaminen on tärkeää. “Esimerkiksi valtion monopolit telesektorilla johtavat liian korkeisiin hintoihin. Valtio kyllä saa monopolin avulla varoja, mutta köyhiä tämä ei hyödytä, kun esimerkiksi kirjastoilla ja kouluilla ei ole varaa tietotekniikan käyttöön. Kilpailua tarvitaan hintojen järkeistämiseksi,” Pulkkinen toteaa.
Tieto- ja viestintäteknologia on kehitysmaiden ympäristölle sekä uhka että mahdollisuus. Uhkan muodostaa vanhan tekniikan dumppaaminen kehitysmaihin. Vanhentuneita tietokoneita lahjoitetaan kehitysmaihin ottamatta huomioon, että kehitysmaissa on huonommat kierrätysmahdollisuudet kuin kehittyneissä maissa, ja vanhentunut tekniikka voi siten olla kehitysmaissa ympäristöriski. ”Mikäli ei ajatella, minne koneet lopKehitysmaiden sisäisiin säännöksiin ja politiikkaan ulta joutuvat, on kyseessä suorastaan ympäristörikos”, vaikuttaminen ei kuitenkaan riitä, vaan huomiota on ki- Pulkkinen moittii. Vanhojen koneiden käytettävyyskin innitettävä myös globaalin tason sääntöihin. Esimerkik- on huonompi kuin uusien, eivätkä niiden ohjelmistot 23
Kimppu 2007 Kuva: Jyrki Pulkkinen
ole tuettuja. Jotkin kehitysmaat ovatkin jo alkaneet määritellä, minkä tasoisia koneita ne suostuvat ottamaan vastaan. ICT luo kuitenkin myös mahdollisuuksia ympäristösektorilla. Tietotekniikka esimerkiksi mahdollistaa ympäristöuhkien ennakoinnin varoitusjärjestelmien avulla. Varoitusjärjestelmien kehittäminen sai lisäpontta tapaninpäivän 2004 tsunamin jälkeen, mutta myös muihin ympäristöuhkiin varautuminen on tärkeää. ”Kehitysmaissa esimerkiksi hurrikaanit saavat aikaan pahaa jälkeä”, Pulkkinen kertoo. Pulkkisen mielestä ympäristöön liittyvät teknologiat ovat kehitysmaissa kuitenkin usein liian riippuvaisia avunantajista ja konsulteista. ”Kestävällä pohjalla nämä järjestelmät ovat vain, jos kehitysmaidenkin ihmisillä on mahdollisuus saada tekniikoihin koulutusta. Tämä mahdollistaa myös omat innovaatiot”, Pulkkinen pohtii.
Ketkä tietoyhteiskunnasta hyötyvät? Tieto- ja viestintäteknologia voisi siis mahdollistaa kasvun ja kehityksen kehitysmaissakin. Mutta kuka tietoyhteiskuntakehityksestä lopulta hyötyy? Vuonna 2003 pidetyssä Geneven tietoyhteiskuntahuippukokouksessa (WSIS) periaatteeksi nostettiin, että tietoyhteiskunnan on tarkoitus hyödyttää kaikkia. Käytännössä kilpailu ja globaalin talouden arvot sanelevat toisenlaisiakin ratkaisuja. Pelkkä tekniikan kehitys ei auta, ellei meillä ole aitoa poliittista tahtoa tietoyhteiskunnan hyötyjen saattamiseksi kaikkien, myös yhteiskunnan vähemmistöjen ja vähempiosaisten ulottuville. Melissa Säilä
24
Kimppu 2007
HYY on kasvattamassa kehitysyhteistyömäärärahojaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on usein ollut edelläkävijä ja esimerkki muille Suomen ylioppilaskunnille - ja jopa Suomen valtiolle. Tänä syksynä tämä edelläkävijyys näkyy kehitysyhteistyössä. HYYn edustajisto päätti lokakuussa, että ylioppilaskunnan vuosien 2007 ja 2008 talousarviot valmistellaan niin, että kehitysyhteistyöhön käytettävät määrärahat nostetaan 0,7 prosenttiin loppusummasta. Toteutuessaan tämä tarkoittaa jopa yli 23 000 euron panostusta. HYYn talousarvion tulopuoli muodostuu kahdesta osasta: ylioppilaskunnan jäsenten vuosittaisista jäsenmaksuista sekä HYY Yhtymältä tuloutettavasta voitonjaosta. Noin yksi kolmasosa on jäsenmaksutuloja ja kaksi kolmasosaa ylioppilaskunnan liiketoiminnan voitonjakoa. Varsinaiseen kehitysyhteistyöhön ei tähän asti ole käytetty juuri lainkaan ylioppilaskunnan yhteisiä varoja, vaan kehy-hankkeiden omavastuuosuudet on katettu jäsenten vapaaehtoisin kehy-maksuin, UniCafessa tarjottavien kehy-aterioiden tuotolla ja Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan tuella.
jestöjen erilaisiin toimintatapoihin ja -kulttuureihin. HYYn kehy-rahoilla on pääsääntöisesti tarkoitus tukea suoraan etelän järjestöjä, eikä esimerkiksi rahoittaa suomalaisten järjestöjen kehy-hankkeita tai suuria kansainvälisiä avustusorganisaatioita kuten UNICEFiä. Järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeita rahoittava ulkoasianministeriö on kuitenkin esittänyt toiveen, että suomalaiset kansalaisjärjestöt toteuttaisivat kehy-hankkeita nykyistä enemmän yhteistyönä, joten yhteistyömahdollisuuksia ei kannata täysin poissulkeakaan. HYYllä on ollut kehitysyhteistyöhankkeita 1990-luvun alusta alkaen. Hieman haparoivan alun jälkeen ylioppilaskuntamme on onnistunut löytämään hyviä yhteistyökumppaneita ja rahoittamaan hyviä hankkeita - loistavana esimerkkinä Kenian Green Belt Movement -niminen, ruohonjuuritasolta aloittanut järjestö, jonka perustaja Wangari Maathai palkittiin vuonna 2004 Nobelin rauhanpalkinnolla. “Nollaseiska”tavoitteen myötä HYY voi edistää painokkaammin työtä oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
“Nollaseiska”-tavoitteen myötä tilanne siis muuttuu suuresti. Ensi vuodelle kehitysyhteistyöhön varataan 0,35 prosenttia, mikä on noin 11 000 euroa, ja vuodelle 2008 jo 0,7 %, yli 23 000 euroa. Tavoite myötäilee YK:n suositusta, jonka mukaan länsimaiden tulisi käyttää vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön vuodesta 2010 eteenpäin. Vaikka muut Pohjoismaat ovat jo saavuttaneet tämän tavoitteen, Suomen osalta sen toteutuminen näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä. HYY toivookin, että se esimerkillään edistää Suomen sitoutumista kansainväliseen tavoitteeseen. Maaria Haikarainen
Varoilla tuetaan etelän järjestöjä Esimerkkiä tärkeämpi vaikutus HYYn kehy-määrärahojen nostamisella on tietysti siinä, että rahoilla voidaan edistää kehitysmaiden järjestöjen toimintaa köyhimpien ihmisten toimeentulomahdollisuuksien, turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi. Määrärahoilla on tarkoitus käynnistää HYYlle toinen kehitysyhteistyöhanke, johon haetaan ulkoasianministeriön hanketukea. Osa määrärahoista tullaan käyttämään projektiavustuksiin, jotka ovat noin 500 - 3000 euron suuruisia avustuksia etelän järjestöille esimerkiksi seminaarin järjestämiseen tai tiedotuslehtisen painamiseen. Projektien valinta tarjoaa myös kehy-valiokuntalaisille erinomaisen mahdollisuuden tutustua kehitysmaissa toimivien kansalaisjär25
Kimppu 2007
Namibia – kasvissyöjän painajainen? Namibialainen ruokakulttuuri on yhdistelmä eteläisen Afrikan makuja ja Euroopasta tulleiden brittien ja buurien vaikutteita. Karuista luonnonoloista johtuen kasvikset ovat Namibiassa usein tuontitavaraa Etelä-Afrikasta ja sen vuoksi suhteellisen kalliita. Lihaa sen sijaan on saatavilla hyvin ja se on erittäin arvostettua ruokaa, jopa jonkinlainen statuskysymys. Kasvissyöjä onkin Namibiassa erikoinen ilmestys, eikä liharuokaa ole helppo välttää: jopa viattoman kuuloinen mac&cheese –annos saattaa yllättää jauhelihakuorrutuksella. Arkiruoka vähemmän varakkaissa talouksissa perustuu kuitenkin kasvisten käyttöön. Esimerkiksi kurpitsaa ja papuja voidaan viljellä pienimuotoisesti pihoilla ja varsinkin maan pohjoisosan viljavammalla seudulla kasvatetaan hirssiä. Seuraavat ohjeet pohjautuvatkin näihin yksinkertaisiin, mutta herkullisiin aineksiin. Lisäksi mukana on ohje monikulttuurisesta Etelä-Afrikasta, jonne Namibialla on pitkät kulttuurisidokset.
Mahangu eli hirssipuuro Tämä on tavallisesti aterian perusta. Sitä pyöritellään sormissa palloksi, jolla sitten kauhotaan kastiketta mukaan. Pyörittely on helpompaa paksuhkosta puurosta. Toinen suosittu vaihtoehto on karkeasta maissista (esim. polenta) samalla periaatteella tehtävä millie meal. 1,5 dl hirssijauhoa 3 dl vettä suolaa Lisää jauhot veteen samalla sekoittaen. Anna kiehahtaa ja laske sitten lämpöä. Anna puuron hautua vähintään 15 minuuttia. Lisää suolaa maun mukaan.
Kurpitsa-papumuhennos 1 rkl öljyä 1 sipuli 1 tölkki ruskeita papuja 100g kurpitsaa 1 kypsä banaani suolaa pippuria sinapinsiemeniä maapähkinöitä koristeeksi tuoretta korianteria Huuhdo pavut. Pilko sipuli, banaani ja kurpitsa. Paahda maapähkinöitä kuivalla pannulla. Kuumenna öljy kasarin pohjalla ja kuullota sipuli sekä sinapinsiemenet. Lisää kurpitsa, pavut ja banaani sekä tarvittaessa vettä. Hauduta keskilämmöllä, kunnes kurpitsa on pehmeää. Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Voit käyttää halutessasi myös chiliä. Lisää jäähtyneet maapähkinät ja koristele valmis muhennos tuoreella korianterilla. Syö mahangun tai millie mealin kanssa.
26
Kimppu 2007 Nainen myy lihaa Oshakatin Street market- torilla Namibian pohjoisosassa 2003. Kuva: Veera Mäkelä.
Chakalaka Tämä ruoka ei ole varsinaisesti namibialainen, mutta hyvin suosittu. Sitä tarjoillaan myös kylmänä, esimerkiksi pikaruokapaikoissa ranskanperunoiden tulisena lisukkeena. Chakalaka sopii syötäväksi sellaisenaan tai lisukkeena esimerkiksi edellä mainittujen ruokien kanssa. 2 rkl öljyä 1 sipuli 2 valkosipulin kynttä 1 paprika puolikas pieni kaali 1 porkkana suolaa 2 tl paprikajauhetta 1 keskivahva chili 2 tl curry-jauhetta puolen sitruunan mehu (1 dl pakasteherneitä) Raasta porkkana ja kostuta sitruunamehulla. Suikaloi paprika ja kaali. Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota sipuli, chili sekä mausteet. Lisää kaali ja paprika. Hauduta 5 minuuttia keskilämmöllä ja lisää sitten porkkana ja valkosipuli. Jatka hauduttamista noin 5 minuuttia ja tarkista suolaisuus. Halutessasi saat chakalakasta pääruoan lisäämällä joukkoon pakasteherneitä. Tällöin anna niiden lämmetä valmiissa ruoassa.
Veera Mäkelä 27
Kimppu 2007 2002007 7 Kimppu
28