KIINTEISTÖLIITTO VARSINAIS-SUOMEN TEEMALEHTI TALOYHTIÖIDEN HALLITUKSILLE JA ASUKKAILLE 13.10.2018 PÄÄKIRJOITUS Juuso Kallio, Toiminnanjohtaja, Kiinteistöliitto Varsinais-Suomi
Asumismenojen kAsvu tAitettAvA
Alueellinen edunvalvoja, vaikuttaja ja asiantuntija
Kiinteistöliitto Varsinais-Suomi on vuonna 1907 perustettu alueen kiinteistönomistajien edunvalvoja- ja asiantuntijajärjestö. Yhdistyksen jäsenenä on yli 2.300 yhtiötä. Jäsenkentästä yli 90 % on asunto-osakeyhtiöitä koko maakunnan alueelta. ■
■
■
■ ■
Jäsenyys tuo taloyhtiön päättäjille tietoa, varmuutta ja mielenrauhaa Tarjoamme jäsenillemme neuvontaa, lakiasioissa sekä teknisissä ja taloudellisissa kysymyksissä Tarjoamme tutkittua tietoa rakennusten energiatehokkuudesta, kunnossapitovastuista, korjausrakentamisesta, uudistuvasta talotekniikasta ja korjaushankkeiden päätöksentekomenettelystä Järjestämme ajankohtaista koulutusta Jäsenillämme on käytössään alan tuoreinta tietoa, sekä kiinteistöalaan erikoistuneiden asiantuntijoiden palvelut.
Suomen Kiinteistöliiton muodostavat 23 alueellista yhdistystä ja valtakunnallinen toimialajärjestö Suomen Vuokranantajat. Kiinteistöliittoon kuuluu yli 28 000 taloyhtiötä, joissa asuu yhteensä lähes kaksi miljoonaa ihmistä.
Kiinteistöliitto Varsinais-Suomi Puolalankatu 1 D, 4 krs, 20100 Turku www.kiinteistoliitto.fi/varsinais-suomi varsinais-suomi@kiinteistoliitto.fi puh 02 277 5150 Taloyhtiö.nyt on Kiinteistöliitto VarsinaisSuomen julkaisema teemalehti taloyhtiöiden asukkaille, hallituksille ja isännöitsijöille. Lehden sisältö rakentuu Kiinteistöliitto yhteisön artikkeleista ja sisällöistä. Julkaisu 13.10.2018 Julkaisija ja kustantaja Kiinteistöliitto Varsinais-Suomi ry, Päätoimittaja Juuso Kallio, Taitto: Turun Sanomat Painopaikka: Salon Lehtitehdas
Asumisen kustannuskehitys on jatkunut huolestuttavasti. Kiinteistöliiton indeksitalo kustannusvertailussa kiinteistökustannukset ovat vuosina 2009-2017 nousseet Turussa 35 % ja valtakunnan tasolla 38 %. Samalla jaksolla elinkustannusindeksi on noussut noin 12 %. Asuminen haukkaa entistä suuremman osan käytettävissä olevista tuloista. Erilaisia uusia maksuja, joita on kiinteistönomistajille markkinoitu kustannusneutraaleina, on käytännössä vyörytetty asumisen kustannuksiksi. Kunnan perimien maksujen tulee kohdella kiinteistönomistajia tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Viimeisimpinä esimerkkeinä ovat jätehuollon perusmaksu sekä hulevesimaksu. Tämänkaltainen erillisveloitusten kasvu kuvaa nähdäkseni kuntatalouden kriisiä. Kustannuserille ei kyetä budjetoimaan tai ylläpitämään kohtuullista ja tarkoituksenmukaista rahamäärää. Joudutaan ottamaan käyttöön erillisveloituksia, joilla voidaan kiinnittää tiettyyn kustannuspaikkaan tarvittava määräraha. Kun tällainen ansaintalogiikka avataan, niin mitä seuraavaksi? Eikö pelkkä kunta- ja kiinteistövero riitä kunnan tuloksi? Uudet maksut ovat usein ongelmallisia, koska olemassa oleva maksuperuste muuttuu. Joskus se voi muuttua oikeudenmukaisempaan suuntaan ja joskus toisin päin. Uudistus voidaan toteuttaa kuluneutraalisti tai sillä voidaan kerätä lisää tuloja. Maksujen perusteet ovat poliittisten päättäjien käsissä ja ne pitää kyetä perustelemaan avoimesti. Esimerkiksi hulevesien osalta on ongelmallista, että kiinteistönomistaja joka on liittynyt hulevesijärjestelmään maksaa hulevesimaksua saman verran kuin naapuri, joka ei järjestelmään halunnut liittyä. Vastaavalla tavalla Turussa esitetty maksu ei kohtele oikeudenmukaisesti kiinteistöomistajaa, joka on esimerkiksi huolehtinut tontilla tapahtuvasta hulevesien imeytyksestä.
Kustannusten vyörytys näkyy myös erilaisten perusmaksujen osuuksien nousussa. Perusmaksujen kasvua perustellaan yleisesti sillä, että infra vaatii ylläpitoa ja infran ylläpidon kustannukset ovat kiinteät. Tämä pitää paikkaansa. Mutta mankala- eli omakustanneperiaatteella toimivat kuntien yhtiöt toimivat mielestäni kustannustehokkaammin mitä suurempi osa kassavirrasta perustuu myytävien palveluiden tuloihin. Mitä suurempi osuus liikevaihdosta tulee erilaisista kiinteistä korvauksista tuo mahdollisuuden löysätä otetta. Ja asukkaat maksavat. Näenkö liikaa uhkakuvia? Ehkä, mutta yritykset jotka toimivat markkinoilla vain rajoitetusti vaativat tiukkaa seurantaa ja siihen valvontaan ei välttämättä luottamushenkilöistä muodostuvat hallitus aina kykene. Ylipäätään politiikassa tunnistetaan, että luottamustehtävään valitusta henkilöstä tulee aika pian oman sektorinsa edunvalvoja. Rakennettu ympäristömme on suurin kansallisvarallisuutemme. Kansallisvarallisuustutkimuksen mukaan sen osuus on 600 miljardia euroa. Tästä asuinrakennusten osuus on 250 miljardia. Rakennuskannassamme ja yhdyskuntateknisissä järjestelmissä on mittavia korjaustarpeita. Kuntien päättäjillä on tärkeä tehtävä huolehtia rakennetun ympäristön kehittämisestä siten, että asumiskustannukset eivät nouse kohtuuttomasti. Kaupungistuminen haastaa meidät. Toisaalla rakennusten tonttimaan arvo nousee ja toisaalla sen arvo voi painua lähelle nollaa. Taloyhtiössä ollaan vastaavalla tavalla oman omaisuuden vaalijoita. Rakennuskantamme ikääntyy ja monet asuinrakennukset ovat korjausten kynnyksellä. Taloyhtiön hallituksella on tärkeä tehtävä huolellisesti toimien valvoa ja edistää yhtiön etua. Yhtiökokous päättää linjat ja korjaukset, joita kussakin yhtiössä toteutetaan.
Kysyimme neljältä eri puolueen kansanedustajalta:
mitkä ovAt mielestänne keskeiset keinot, joillA AsumiskustAnnusten nousuA voidAAn hillitä? Ilkka Kanerva, Kok Erilaisten verojen osuus asumiseen liittyvistä kustannuksista on korkea noin kolmannes. Asumiseen liittyvä verotus ei voi enää kiristyä, vaan on etsittävä muita keinoja. Rakentamiseen liittyvien energia- ja tehokkuusvaatimuksien tulee olla taloudellisesti kannattavia rakennuksen omistajalle ja kannustaa suunnitelmalliseen kiinteistöpitoon. Asumisen hinnan nousua voidaan parhaiten torjua lisäämällä tarjontaa eli nopeuttamalla kaavoitusta ja monipuolistamalla tonttitarjontaa. Kuntien päätösvaltaa kiinteistöverotuksessa tulisi lisätä poistamalla kiinteistöveroprosenttien alarajat.
Olavi Ala-Nissilä, Kesk Eduskunnan tarkastusvaliokunta käsittelee parhaillaan teettämäänsä tutkimusta asuntopolitiikan vaikuttavuudesta. Asuntojen tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen on tärkeä tehtävä. Riittävä asuntotarjonta hillitsee kustannusten nousua. Asumistuen parempaa vaikuttavuutta tullaan ehdottamaan sosiaaliturvan uudistuksen Toimihankkeen yhteydessä tarkasteltavaksi. Tuki ei ole tarkoitettu sijoittajille. Rakentamisen laatu, vastuut ja alan koulutus nostetaan esille rakennustekniikan edetessä. Kiinteistöverouudistus on tulossa mutta se ei saa nostaa verotuksen tasoa. Taloyhtiön oma hyvä hallinto luo luottamusta asukkaisiin.
Eeva-Johanna Eloranta, SDP Asumisen kustannusten hillitsemiseksi on tehtävä toimia usealla rintamalla ja samalla hillittävä järjettömien tuki- ja sääntelyratkaisujen syntymistä. Tehokas tontti- ja maankäyttöpolitiikka, järkevät asumisen ja asuntorakentamisen ja korjausrakentamisen tuet sekä nopea julkinen liikenne, myös kaukoliikenneyhteydet, jotka mahdollistavat työssäkäynnin vähän kauempaakin, ovat toimivan asuntopolitiikan perusta. Energiaratkaisut ja elinkaariajattelu ovat myös keskeisessä asemassa asumiskustannusten hillitsemissä.
Li Andersson, Vas Asumiskustannusten nousuun ei ole yhtä ratkaisua, joka sopisi koko maahan. Asumisen korkea hinta on erittäin suuri ongelma etenkin pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Samaan aikaan harvaan asutulla alueella asuntokauppa on hyvin hidasta ja hinnat alhaiset, mutta asumiskustannuksiin kohdistuu nousupainetta. Parhaiten asumiskustannusten nousua kasvukeskuksissa voidaan hillitä kuntien aktiivisella maa-, kaavoitus- ja tonttipolitiikalla, mutta tärkeää on huolehtia myös riittävästä kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta.