Ursus 2/2020 by Jyväskylän Metsänkävijät

2 / 2020

Partiolippukunta Jyväskylän Metsänkävijöiden tiedotuslehti

ursus

Ursus 2/2020 - Sisältö Lippukunnanjohtajan terveiset

Toimitus Toimittajat Justus Leppäaho,

Erilainen mutta jymemäinen partiovuosi

Mitä eroa on koloilloilla ja retkillä? Pihkanokan retki

Sähkörauskut, Pihkanokka, Henri Lemmetty, Helmi Jyrkkänen, Tero Maaniemi, Marko Yrjänä, Sanna Vähäaho

Kuvat Tero Maaniemi (kaikki

Miksi lähettää lapsi viikoksi ulkomaille?

Ryhmät

KV-projekti

Kysy Erkiltä

Partiohuivit, lippukunnan7 johtajuus, nuotiot ja jakolaskut

Johtajisto

Lippukunnan hallitus 2021

Taustalla

Jaossa oksitosiinia! Lomabingo Tule mukaan Ursuksen toimituskuntaan!

valokuvat joissa ei toisin mainita), Niina Latva-Karjanmaa (piirrossymbolit), Tuomas Turpeinen, Justus Leppäaho

Taitto Helmi Jyrkkänen Painopaikka DM Print Julkaisija Jyväskylän

11 Metsänkävijät ry 13 14

www.jyme.org

Facebook: JyvaskylanMetsankavijat Instagram: jyvaskylanmetsankavijat

Kuva: Justus Leppäaho

3.12.2020

Lippukunnanjohtajan terveiset

Erilainen mutta jymemäinen partiovuosi Vuosi alkaa olla taas tapissa. Korona on vaikuttanut partiotoimintaan monin osin, mutta on ollut hienoa seurata, miten haasteet on ratkaistu yhteisvoimin. Keväällä oltiin vielä etäpartiotoiminnassa, mutta kesällä päästiin näkemään taas kasvokkain, ja syksyn toimintakin on kivasti saatu toteutettua ulkotiloissa. Kesäleirillä kokeiltiin pitkästä aikaa haikkia Kololta Kämpälle, liu’uttiin vesiliukumäkeä Sallaajärveen ja pelattiin vauhdikasta käpysota-lipunryöstöä. Leirillä näkyi monia hymysuita, ja oli myös hauska olla järjestämässä leiriä, jossa porukka viihtyi. Toiminnallinen leiri JyMen hyvällä ja yhtenäisellä porukalla oli erittäin hyvää vastapainoa kevään pääosin koneilla tapahtuneelle toiminnalle. Syksyllä toimintaa jatkettiin ulkona, ja päästiin leireilemään ja retkeilemään perinteiseen JyMe-tyyliin. Parina aiempana vuonna Lokasaunan yhteydessä järjestetty siirtyvien tarpojien taitoja koetteleva riihitys järjestettiin tänä vuonna omana tapahtumanaan, mikä mahdollisti suuremman seikkailullisuuden rauhassa toteutettuna. Myöskin Lokasaunaan jäi näin hyvin aikaa puuhailla lippukunnan kaikkien ikäkausiryhmien kesken. Huikean leirin huipensi uudentyyppinen järveltä tuodulla soihdulla sytytetty suuri nuotio [toim.huom. katso viereisen sivun kuva], edellisten vuosien tornimaisten nuotioiden kasvettua turvallisuuden maksimi-mittoihinsa. Ryhmien omat retket kuulostivat ryhmien näköisiltä ja hauskoilta. Paljon myös muuta hauskaa on syksyllä tapahtunut, mutta nyt päästään vähitellen rauhassa joulun viettoon ja 2021 jatketaan tällä loistavalla porukalla hyvää toimintaa. Muistakaa nauttia teetä, glögiä, piparia ja muita jouluherkkuja. Hyvää joulua!

Justus

Mitä eroa on partioilloilla ja retkillä? Teksti: Sähkörauskut

Partiotoimintaan kuuluvat sekä viikottaiset koloillat että viikonloppuisin ja loma-aikoina järjestettävät leirit ja retket. Mutta mitä eroa näillä eri toimintamuodoilla onkaan? Sudenpentulauma Sähkörauskut kertoo tässä jutussa näkemyksiään aiheesta. Yksi iso ero on se, että retkillä on mukana myös sudenpentuja vanhempia partiolaisia. Lippukunnan yhteiset retket ja leirit ovatkin hyvä tilaisuus tutustua lippukunnan muihin partiolaisiin oman ryhmän lisäksi. Isommilla leireillä saattaakin sitten jo tavata partiolaisia ympäri Suomen. Edelliseen liittyen leirillä voi leikkiä isompaa ryhmää vaativia leikkejä, jotka eivät koloilloissa onnistuisi. Toisaalta jotkut leikit, kuten Ninja, sopivat erityisen hyvin vähän pienemmän porukan leikittäväksi ja ovat siten hyviä juuri koloiltoihin. Tärkeä ero on myös se, että kolo-

illoissa ei olla yötä. Retkellä saa nukkua teltassa tai tunnelmallisessa eräkämpässä. Retkellä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, mutta Kololta nämä ylellisyydet löytyvät. Joitakin akullisia sähkölaitteita kuitenkin pystyy käyttämään retkelläkin, kuten erään sudenpennun suosimaa sähköhammasharjaa. Sudenpennut kiinnittivät huomiota myös erilaisiin wc-fasiliteetteihin. Retkillä vessahommat hoituvat huussissa tai puskassa, mutta Kololla on normaali sisävessa. Sähkörauskujen mukaan mukavinta retkillä on iltanuotiot ja iltapalalla istuminen. Myös nukkuminen ja ruuan tekeminen itse ovat retkien hyviä puolia. Leireillä on “aivan sairaan hyvää ruokaa”, mutta koloilloissa ei ole yleensä ollenkaan ruokaa. Koloiltojen hyvänä puolena pidettiin sitä, että niiden jälkeen vaatteet eivät yleensä haise savulle.

Pihkanokan retki 6.-8.11. Teksti: Pihkanokka, kuva: Tero Maaniemi

Tarpojavartio Pihkanokan syysretki "Arvaamaton kurpitsa" suuntautui Kämpälle. Tässä jutussa ryhmä raportoi retken tunnelmista.

lounaan Sallaajärven laavulla.

Perjantaina saavuttiin kuuden aikaan Kämpälle, majoittauduttiin ja saunottiin. Iltapalaksi syötiin makkaraa ja leipää. Saunassa Tommy oli piilottanut kolapullon saunan ympäristöön, ja tarpojien oli ennen saunaan paluuta etsittävä se alastomina.

Lounaan jälkeen tarpojat lähtivät kiertämään rastirataa, jonka varrella oli kysymyksiä partiosta: oikean vaihtoehdon valitessaan tarpoja pääsi jatkamaan seuraavalle rastille, väärällä vastauksella tarpoja ohjattiin paikkaan metsässä, jossa ei ollutkaan seuraavaa rastia. Rastiradan jälkeen loppupäivä kului rauhallisissa merkeissä, illalla syötiin pakastepizzaa ja lettuja, myöhemmin saunottiin.

Lauantaina Ilari ja Jeremias heräsivät tekemään aamupuuroa kello 8, muut heräsivät kello 9. Aamutoimien jälkeen kiersimme Sallaajärven luontopolkua päivähaikilla, jonka jälkeen söimme

Sunnuntaiaamuna puuronkeitto epäonnistui ja aamupala venähti tunnilla. Sunnuntaina retken päättymisen jälkeen oli johtajiston kokous Kämpällä kello 13-15 johon tarpojat myös osallistuivat.

Myös elokuun suurjohtajisto pidettiin Kämpällä.

Miksi lähettää lapsi viikoksi ulkomaille vieraan aikuisen seurassa? Teksti: Henri Lemmetty, kuva: Tuomas Turpeinen Kun olin noin kaksitoistavuotias pieni partiolainen, alkoi minun ensimmäinen KV-projektini. Ensin oli tarkoitus lähteä jamboreelle Japaniin, mutta kun reissun hinta selvisi oli moni jo muuttanut mielensä. Matkakaipuu kuitenkin jäi mieleen. Kahden vuoden päästä löysin itseni Islannista, elämäni ensimmäiseltä vaellukselta ja seikkailemassa ystävieni kanssa Reykjavikin kaduilla. Nyt jo 19-vuotiaana partiolaisena olen aloittanut JyMe:ssä toisen KV-projektini, tällä kertaa sen johtajana. Saappaat ovat suuret, mutta mahdollisuus luoda uusi yhtä mahtava kokemus seuraaville nuorille partiolaisille vie eteenpäin. Projektin vetäminen lähti lennokkaasti käyntiin. Ennen ryhmän ensimmäistä tapaamista olin asennoitunut vankasti siihen, että matkamme suuntaa Norjaan. Kuinka ollakaan, ensimmäisen tapaamisen jälkeen matkamme ei

todellakaan ollut suuntautumassa Norjaan. Erään lapsille mieluisan leikin johdosta retkikuntamme tulisi lähtemään kohti Skotlantia syksyllä 2021. Ulkomaanmatkojen perinne JyMe:ssä ulottuu aina vuoden 2008 Etelä-Afrikan matkaan asti. Sen jälkeen on käyty Kreikassa 2011 ja edellä mainitussa Islannissa 2015. Jokaisen matkan runko on suurin piirtein sama ja se sisältää kolme pääosiota:

1. Luontoon tutustuminen

Matkalla tutustutaan kohdemaan luontoon. Tämä tapahtuu yleensä vaelluksen muodossa, mutta ei ole kiveen hakattua. Islannissa vaelsimme viisi päivää, yhden Islannin tunnetuimman vaellusreitin läpi.

2. Kulttuuriin tutustuminen

Kulttuuriin tutustuminen tarkoittaa reissun kaupunkiosiota. Silloin

Maisemia vaellusreitin varrella Islannissa. voidaan käydä museoissa, tutustua paikalliseen arkkitehtuuriin, mitä ikinä osallistujat toivovat. Yleensä löytyy myös aikaa jolloin jokainen voi tutustua vapaasti kaupunkiin, tottakai toisista huolta pitäen.

3. Paikalliset partiolaiset

Jos hyvin käy, päästään matkalla myös näkemään muita partiolaisia uudesta maasta. Isoimmillaan yhteistyö olisi yhteinen leiri. Islannissa emme valitettavasti päässeet tapaamaan ketään, mutta saimme edullisesti paikallisten partiolaisten enemmän kuin hulppean kolon käyttöömme. Skotlannista sen sijaan on jo olemassa kontakti partiolaisiin ja yhteistyö on alkanut!

Nämä matkat ovat yksi hienoimmista kokemuksista mihin partiossa pääsee osaksi. Harva nuorempi on käynyt ulkomailla muuten kuin vanhempien seurassa, joten retki on todellinen seikkailu. Nuoret pääsevät oppimaan, ottamaan vastuuta isommasta projektista, sekä työskentelemään jonkin ainutlaatuisen parissa. Ulkomaanmatkat ovat olleet minulle unohtumattomia kokemuksia. Mielestäni vastaus otsikon kysymykseen on siis: “Se on parasta mitä lapsellesi voi tapahtua.”

Kysy Erkiltä Partiolaisen tunnistaa huivistaan, mutta liian nuorena ei kannata ryhtyä lippukunnanjohtajaksi eikä tulta polttaa turhaan. Palstallaan Erkki vastaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin partioon ja joskus aika paljon muuhunkin liittyen. Tällä kertaa toimitus keräsi vastausta etsiviä kysymyksiä vuosilta 2020 (Myrskypandat) ja 2018 (Tulisudet). Hei Erkki! Miksi partiohuivit ovat erilaisia? Miksi partiohuivit vaihtavat omistajia? Mielenkiintoinen kysymys! Partiohuivin idea sai alkunsa B-P:n palvellessa sotilaana Afrikassa. Taitava tiedustelija — englanniksi “scout” — F.R. Burnham suojasi itseään polttavalta auringon paisteelta harmaalla kangaspalalla, jonka hän yleensä sitoi kaulansa ympärille. Niinpä B-P kuvasi vuosia myöhemmin samanlaisen huivin osaksi myös partiolaisten — samoin englanniksi “scout” — asua.

Näin B-P kirjoittaa partiohuivista: "Jokaisella lippukuntahuivilla on omat värinsä, ja koska lippukunnan kunnia on sidottu sen huiviin, on sinun hyvin tarkasti pidettävä se siistinä ja puhtaana.” Lippukunnan voi siis tunnistaa partiolaisen käyttämästä huivista, eikä huiveja haluta jakaa kevyin perustein. Metsänkävijähuivista löytyvät samat värit kuin Suomen lipusta, sillä metsänkävijät ovat ensimmäisiä Suomessa toimineita partiolaisia, salassa jo ennen itsenäistymistä. Pidä hyvää huolta omasta huivistasi! Suurilla partioleireillä partiolaiset eri lippukunnista saattavat ystävystyä ja vaihtaa huiveja muistoksi yhteisistä hetkistä. Toisen lippukunnan huivia ei kuitenkaan ole asiallista käyttää leirin jälkeen. Hanki tällöin itsellesi uusi metsänkävijähuivi hetimmiten. ---Erkki

Hei Erkki! Miksi lapset eivät saa olla lippukunnanjohtajia? Mielenkiintoinen kysymys! Monet nuoret johtajat ovat muuttaneet maailmaa, vaikkapa Aleksanteri Suuri, joka nuorukaisena johti armeijaa ja kukisti valtakuntia Intiaan saakka, tai Egyptin Tutankhamon, joka uudisti maataan jo sudenpentuiässä. Ja olihan Erkki itsekin aikanaan nuori. Ehkä lasten kuuluisi käyttää JyMessä suurempaa valtaa! Suomen laki kuitenkin estää alle 18-vuotiasta toimimasta yhdistyksen puheenjohtajana. Se saattaa olla toisaalta hyvä, sillä liian nuorina suurta vastuuta kantaneilla on perinteisesti huono loppu: Aleksanteri Suuri paloi loppuun ja kuoli 32-vuotiaana, Tutankhamon salaperäisesti jo 19-vuotiaana, ja vauvana kuninkaaksi kruunattu Henrik VI menetti lopulta järkensä. ---Erkki

Hei Erkki! Miksi partiolaiset sytyttää niin paljon nuotioita vaikka ei saisi? Mielenkiintoinen kysymys! Professori Tahvonen kritisoi puun käyttöä, professori Ilvesniemi taas pitää sitä ilmaston kannalta hyvänä vaihtoehtona, ja professori Vesala kehottaa kohtuullisuuteen puun poltossa. No, ehkäpä

professorien tehtäväkin on olla eri mieltä toistensa kanssa, mutta oli asia niin tai näin, tiheällä asutusalueella puulämmityksen savu ja pienhiukkaset voivat huonontaa ilmanlaatua ja jopa altistaa ihmisiä sairastumiselle. Satunnainen nuotiolla istuminen metsän siimeksessä ei sen sijaan ole partiolaiselle vaaraksi. Ilmastoon partiolainen suhtautuu kunnioittaen, eikä sytytä tulta turhaan vaan käyttää lämmön parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi: ruuan valmistamiseen, Kämpän lämmittämiseen ja vain

Erityisinä Hetkinä tunnelman luomiseen. Hiilijalanjälkeään partiolainen tasapainottaa hyvää tekemällä, vaikkapa istuttamalla uuden puun. ---Erkki

Hei Erkki! Mitä on 0 jaettuna 0:lla? Mielenkiintoinen kysymys! Erkki on joskus kuullut, ettei nollalla saisi jakaa, mutta kokeillaanpas…

...Hupsista. 9

Lippukunnan hallitus 2021 Teksti: Helmi Jyrkkänen, kuvat: Tero Maaniemi, paitsi Timi, Ida ja Sanna

Jyväskylän Metsänkävijät ry on itsenäinen, rekisteröity yhdistys, jonka toimintaa johtavat hallitus ja johtokolmikko (lippukunnanjohtaja, pestijohtaja ja ohjelmajohtaja). Korkeinta päätösvaltaa käyttää yhdistyskokous, joka järjestetään vähintään kahdesti vuodessa, keväisin ja syksyisin. Alkavan vuoden hallitus valittiin yhdistyksen syyskokouksessa 11.10. Lippukunnanjohtana jatkaa Justus Leppäaho, ja hänen lisäkseen hallitukseen kuuluvat Marko Yrjänä (varalpkj), Sanna Vähäaho (pestijohtaja), Annimaria Valli, Ida Tiittanen, Henri Lemmetty (sihteeri), ja uusina hallituslaisina Tommy Salminen (ohjelmajohtaja), Onni Maaniemi ja Timi Wahalahti (viestintävastaava). Tämä porukka tulee vuonna 2021 pohtimaan muun muassa JyMen toiminnan pitkän aikavälin kehittämistä, koulutuksia, ja yhteistyötä muiden lippukuntien kanssa.

Ylhäältä alas: Justus, Timi, Anni, Ida, Henri, Tommy, Onni, Marko ja Sanna

Jaossa oksitosiinia! Teksti ja kuvat: Tero Maaniemi

Jyväskylän Metsänkävijöiden taustayhteisönä toimii partiolaisten vanhemmista ja aiempien vuosien aktiiveista koostuva kannatusyhdistys. Usein lippukuntien taustalla on esimerkiksi seurakunta, mutta JyMen tapauksessa näin ei siis ole. Tässä jutussa tarkastellaan taustayhteisön tärkeää roolia toiminnan tukemisessa. Kannatusyhdistyksen tehtävä on kannatella vahvoilla aikuisten

harteillaan nuorten partioharrastusta. Työ mahdollistaa upean Kolon keskustasta ja toimivan eräkämpän Sallaajärven rannalta. Viime vuosien aikana olemme saaneet Kolon remontoitua, hoitaneet raviradan talkoot joilla kerätään varoja toimintaan, ja pitäneet kunnossa Kämppää. Lisäksi huolehdimme, että Koloon liittyvät kulut tulevat katetuiksi, jotta itse partiotoiminta on mahdollista kaikille.

Tästä iso kiitos kuuluu tälle uskomattoman mahtavalle porukalle: Tomi Löfman, Mari-Liis Lemmetty, Sami Makkonen, Pasi Leppäaho, Sami Löfman, Kalle Virtala ja Kimmo Suortamo (plus puoli sukua), unohtamatta teitä, jotka olette tämän sakin lisäksi käyneet talliportilla. Ilman tätä porukkaa lippukunnan partiotoiminta ei olisi mahdollista. Tähän tärkeään työhön osallistuvien joukko on kuitenkin tällä hetkellä kovin pieni, minkä vuoksi pelkona on ydinporukan uupuminen. Tähän upeaan porukkaan kaivataan lisää tekijöitä, jotta kuormaa saadaan jaettua ja

tekeminen pysyy kaikille mielekkäänä. Jos sinulla on antaa edes tunti vuodessa aikaasi hyvälle asialle, se on paljon. Toisaalta, jos aikaa ei ole, voi toimintaa tukea myös rahallisesti ja jo euro vie eteenpäin. Auttaminen antaa mielihyvää myös auttajalle ja nyt olisi tarjolla paikka, jonka tulokset näkyvät kotona iloisina partiotarinoina ja toisiaan tsemppaavana yhteisönä. Tervetuloa mukaan! Ota yhteyttä: tero.maaniemi@gmail.com p. 040 552 8264

Kirjoittaja ja muita talkoolaisia remontoimassa Koloa.

TĂ¤llĂ¤ kertaa bingoon on koottu kivoja lomapuuhia. Ota rennosti, puuhaile mukavia omaan tahtiin ja ruksaa ruutuja, jos jaksat. Lokoisaa lomailua kaikille!

Tule mukaan Ursuksen toimituskuntaan! Ursus on meidän jymeläisten yhteinen lehti, johon tallettuu hauskoja muistoja ja jonka avulla toimintaa voidaan myös esitellä kaikille ei-vielä-partiolaisille. Perustamme nyt Ursukselle toimituskunnan, joka suunnittelee yhdessä lehden sisällön, etsii jutuille kirjoittajat ja kuvaajat sekä tekee juttuja itse, etsii yhteistyökumppaneita, taittaa, painattaa, ja muilla tavoin toteuttaa ja kehittää Ursusta. Lehden teko on

konkreettista ja palkitsevaa, ja siinä pääsee toteuttamaan omia ideoitaan! Toimituskuntaan toivotaan kaikenikäisiä lippukuntalaisia, edustaahan Ursus meitä kaikkia. Sinun ei tarvitse vielä tietää lehden teosta mitään, opimme tekemällä. Jos kiinnostuit, ilmoittaudu Helmille: helmi.jyrkkanen@gmail.com p. 044 368 1392

TĂ¤mĂ¤n Ursuksen ovat mahdollistaneet