Ursus 1/2021

Page 1

1 / 2021

Skotlannin matka lähestyy! Galashiel Scoutsin haastattelu Kokemuksia Skotlannista

Partiotoiminta jatkuu poikkeusoloissakin

Kesäristikko Suuri metsäkakkajuttu!

Partiolippukunta Jyväskylän Metsänkävijöiden tiedotuslehti

ursus


Ursus 1/2021 - Sisältö Lippukunnanjohtajan terveiset Kesää ja kolon avaamista odotellen

Toimitus 3

Ryhmät

4 Parasta partiossa 6 Sudenpentujen retkiraportti Etäpartio Pihkanokan mukaan 7

KV-projekti

8 Joko ollaan perillä? 10 Kokemuksia Skotlannista Ystävälippukunnan haastattelu 12

Opi uutta

Toimittajat Mikko Ilmoniemi,

Helmi Jyrkkänen, Viivi Keinänen, Vili Keinänen, Justus Leppäaho, Henri "Herni" Lemmetty, Onni Maaniemi, Tero Maaniemi, Helena Marjoniemi, Mikael Siipola, Jeremias Tahkola, Annimaria Valli, Sanna "Kukka-Hamsteri" Vähäaho ja Marko "Marsu" Yrjänä

Kuvat Tero Maaniemi (kaikki

valokuvat joissa ei toisin mainita), Niina Latva-Karjanmaa (piirrossymbolit), Tuomas Turpeinen, Helmi Jyrkkänen, Pixabay

Suuri metsäkakkajuttu Palamisen kemiaa

14 16

Loch Nessin hirviö, Kolon lukot ja Sanna Marin

18

Kesäristikko

21

Painopaikka DM Print

Partiotoiminta pyöri myös poikkeusoloissa Talkootunnelmia talliportilta

22

Julkaisija Jyväskylän

Kysy Erkiltä Puuha

Taustalla

Tulevat tapahtumat Johtajisto

Mikä ihmeen hallitus?

Taitto Helmi Jyrkkänen

Metsänkävijät ry 24 25 26

www.jyme.org Facebook: JyvaskylanMetsankavijat Instagram: jyvaskylanmetsankavijat

17.5.2021

2


Lippukunnanjohtajan terveiset

Kesää ja kolon avaamista odotellen Kevätpäivät vähenee ja kesä lähenee. Kausi alkaa lähestymään loppuaan, yllättävän nopeasti. Onneksi partiota saa harrastaa kesälläkin. JyMellä on luvassa parikin vaellusta, talkoopuuhastelua sekä eeppinen ja legendaarinen kesäleiri Iku-Turso lähilippukuntien kanssa. Pikkulinnut ovat visertäneet myös, että JyMen Kolo ei taida olla kesällä pelkkä autiokolo… Jännä kesä siis luvassa, ottakaamme kesä ja sen tapahtumat ilolla vastaan. Kesän jälkeen ei toivottavasti ole pitkästikään, kun lippukunnastamme pääsee retkikunta valloittamaan Skotlannin nummia. Toki pandemian epävarmuuden verho leijuu yhä yllämme, mutta ollaan luottavaisia ja toiveikkaita asioiden järjestymisestä parhain päin. Keväänkin tapahtumista on hienosti saatu järjestettyä välillä jopa viimehetken suunnitelmamuutoksilla toimivia ja mukavia tapahtumia lippukuntalaisille. Kolo on ollut syksystä asti pois ryhmien käytöstä, mutta yksittäiset henkilöt ovat päässeet järjestelemään Koloa pala palalta. Kiitoksia kaikille Koloa siistineille, välillä itseänikin ihan hämmästyttää kuinka paljon paikat ovat parantuneet poissaollessa. Toivottavasti ryhmätkin tulevat yllättymään Kolon järjestyksestä ja kokevat paikan viihtyisänä, kun se taas avataan. Tästä voidaankin ottaa pienimuotoinen vedonlyönti; montako päivää tai viikkoa kolon järjestys säilyy, kun ryhmäläiset saadaan Kololle? Uskon itse, että järjestys pitkälti säilyy, koska partiolainen osaa jättää paikat parempaan kuntoon kuin missä ne löytää. Kolottomuus on ollut iso haaste viikkotoiminnassa, mutta ryhmänjohtajat ovat onnistuneet hienosti ulkotoiminnan järjestämisessä edelleen. Iso hatunnosto ryhmänjohtajille ja ryhmäläisille pitkästä maltista ja suuresta kärsivällisyydestä toiminnan suhteen.Aurinkoista kesää!

Justus

3


Parasta partiossa Teksti: Myrskypandat, Onni Maaniemi ja Viivi Keinänen

Seikkailijaryhmä Myrskypandat kokosi syitä, mikä partiossa on parasta ja miksi juuri he harrastavat partiota.

Partiossa on kivaa leikkiminen, kisailu ja palkinnot.

Partiossa saa oppia selviytymään luonnossa niin sitten osaa aikuisena selviytyä metsässä. Harrastan partiota koska se on mukavaa ja hauskaa kun saa oppia uusia asioita.

Minä harrastan partiota, koska hyvä ystäväni ehdotti sitä ja olen huomannut kuinka mukavaa se on ja minusta on erityisen mukavaa olla leireillä.

4


Partiossa mukavinta on se, että on edes joskus tekemistä eikä tylsää.

Parasta partiossa ovat leirit ja muu kiva.

Partiossa on mukavaa leirit, leikit, ruuanlaitto.

Harrastan partiota, koska partio on hauskaa ja koska partio liittyy ympäristönsuojeluun. Ja minusta kivointa partiossa on leirit, vaellukset ja kokkisodat.

5


Sudenpentujen retkiraportti Teksti: Sähkörauskut ja Annimaria Valli Salakorventie on pehmeä ja kuoppainen. Vaikka kaupungissa on jo lähes lumetonta, Kämpälle johtavan polun varressa on edelleen puolimetriset kinokset. Onneksi hanki kantaa yöpakkasten ansioista. Kämpän pihassa pienet purot solisevat rinnettä alas. Päivästä on selvästi tulossa aurinkoinen ja lämmin. Sudenpentulauma Sähkörauskut on lähtenyt kauan odotetulle päiväretkelle. Mukaan on pakattu trangiat, lounastarvikkeet, jumppapallot, majan suunnitelmat ja sopiva annos iloista retkimieltä. Retki aloitetaan katsastamalla tilukset ja pumppaamalla jumppapallot. Ensimmäisenä ohjelmassa on jumppapallogolfia. Golfradat osoittautuvat haastaviksi, mutta taitavat pelaajat selvittävät ne kuitenkin kunnialla. Pelatessa ehtikin jo tulla nälkä, joten seuraavaksi on vuorossa lounaan valmistus. Tällä kertaa reseptiksi on valikoitunut lippukunnan perinteisiin sopivasti ananaksella höystetty kanakastike. Ruoka yllätti positiivisesti ja maut

6

olivat harmonisessa tasapainossa, vaikka reseptiin kuuluneet sipulit unohtuivatkin Kolon jääkaappiin. Iltapäivä kuluu majaa rakentaessa. Sateelta ja tuulelta suojaava katos syntyy pressusta, riu’uista ja köytöksistä. Majan pohjaksi asetellaan vielä lyhyitä koivunrankoja, sillä paikaksi on jostain syystä valikoitunut varsin kuoppainen maastonkohta. Ennen kotiinlähtöä ehdimme vielä paistaa makkarat ja kypsytellä suklaabanaanit nuotiolla. Auringon edelleen lämittäessä on tullut aika pestä viimeiset tiskit, pakata tavarat ja siistiä nuotiopaikka valmiiksi seuraavaa retkeä varten. Toivottavasti sen aika on jo pian.


Etäpartio Pihkanokan mukaan Teksti: Pihkanokka ja Mikael Siipola Tarpojat pääsivät olemaan muutaman viikon Kololla normaalissa viikkotoiminnassa ennen kuin siirryimme etäpartioon. Etäpartion alussa tarpojat osallistuivat heikosti etäaktiviteetteihin, mutta urheat johtajat kokosivat hienon etäohjelman, jotta tarpojat saavat vuoden tavoitteensa - Selviytymisja Leiri-tarpot - suoritettua. Tarpojien etäaktiviteetteihin kuului muun muassa suunnistusta itsenäisesti käyttäen MOBO-sovellusta, hauskojen pelien pelaamista, sekä erilaisten viestintäkielten, kuten morsen harjoittelua.

Tarpojat olivat seikkailijoita ja sudenpentuja pidempään etäpartiossa, mutta ovat nyt päässeet takaisin normaaliin rytmiin. Tässä ryhmäläisten fiiliksiä: Ilari: “Ihan jees, motivaatiota oli välillä hankala löytää, mutta meeteissä oli kiva tavata ja pelata esim. Cards Against Humanitya.” Mauno: “En itse hirveästi osallistunut etäpartioon, mutta sillon kun osallistuin se oli ihan mukavaa.” Aatos: “Jotkut tehtävät oli ihan mukavia, mutta jotkut tehtävät olivat turhauttavia.”

Etäpartion lisäksi tarpojat pääsivät myös retkeilemään.

7


Kohti Skotlantia Joko ollaan perillä? Teksti: Henri Lemmetty, kuva: Tuomas Turpeinen Ei

vielä…

...mutta projekti etenee! Matkaan on jäljellä alle puoli vuotta ja tässä alkaa jo allekirjoittanuttakin jännittää. Oikeastiko me ollaan päätymässä pian Skotlantiin? Mieltä hieman painaa eräs pieni ystävämme jonka nimeä emme mainitse. Rokotukset toki etenevät kivaa vauhtia eli pää pystyyn, nenä kohti ylväitä ylämaita ja katsotaan mitä meillä on eikä sitä mitä meillä ei ehkä ole.

Galashiel

Scouts: Olemme pitäneet yhteyttä paikalliseen lippukuntaan Galashiel Scoutsiin. Koronarajoitukset ovat hieman tätä häirinneet, kun retkikunta ei kokonaisuudessaan voi olla paikalla. Lokakuun lähestyessä tämä yhteistyö tulee varmasti syventymään entisestään. Varainhankinta:

Neljä varainhankintaryhmää on toiminut kevään aikana ja saanut kukin osaalueensa varainhankinnan pyörimään. Ryhmät itse ovat tulleet päätökseensä, mutta työskentely

8

jatkuu. Nyt odotellaan mm. vastauksia yrityksiltä ja säätiöiltä; peukut siis korkealle vielä korkeamman rahasaaliin puolesta! Jännittävimpiä uutisia varainkeruun saralta on juuri alkanut tuore pakohuoneprojekti. Tavoitteena on muuttaa Kolo kesän ajaksi pakohuoneeksi, jonka avulla kerättäisiin rahaa projektin hyväksi. Kannattaa pysyä kuulolla, ja tottakai tulla kesällä pelaamaan.

Matkarunko:

Ideoita on kerätty pitkin projektia, mutta nyt on aika ottaa syväluotaus matkan sisältöön ja tarkentaa sitä entisestään. Varainhankintaryhmien tilalle kasataan ohjelmaryhmät joista kukin pääsee suunnittelemaan yhtä matkan osa-aluetta, kuten vaellusreittiä tai kaupunkiseikkailua Edinburghissa. Matka siis etenee ja osallistujilla riittää intoa. Jännittäviä aikoja, sillä kohta ostetaan jo lentolippuja. Ota siis rokoteruisku iloisesti vastaan tai manifestoi itsesi immuuniksi sillä kohta mennään!


Retkikuntaa syksyn kokoontumisessa.

9


Kokemuksia Skotlannista Teksti ja kuvat: Helmi Jyrkkänen

Osallistuin Jyväskylän opiskelevien partiolaisten eli Jopa ry:n juhlavaellukselle Skotlantiin toukokuussa 2015. Olin ennen vaeltanut vain kotimaassa, joten reissuun lähtö oli jännittävää ja mielenkiintoista. Tässä joitain muistoja ja kokemuksia sieltä. Vaellusreitiksemme valikoitui netin tutkailun jälkeen West Highland Way, joskin taisimme poiketa sivupoluille enemmän kuin seurata varsinaista reittiä. Reissu alkoi Glasgow’sta, jossa teimme viimeiset vaellusvalmistelut, koska esimerkiksi retkikeittimen kaasua ei saa kuljettaa lentokoneessa. Sieltä matkustimme junalla Rannochiin ja lähdimme kävelemään nummille. Skotlannissa kulkijoilla on aika samanlaiset säännöt vaeltamisen ja leiriytymisen suhteen kuin Suomessa jokamiehenoikeudella. Poroaitojen ylittämisen sijaan siellä pääsi availemaan ja sulkemaan lammaslaitumien portteja. West Highland Waylla ei kuitenkaan ollut samanlaista

10

ss erämaan tuntua kuin pohjoisLapissa, koska reitille osui yksi isompi kylä ja joihinkin hienoimmista nähtävyyspaikoista pääsi myös suoraan autolla. Mutta ne maisemat! Nummilla oli karua ja kaunista, mutta vaikutuin etenkin vuorista, jotka vielä toukokuussa olivat lumihuippuisia. Kapeassa ja jyrkkärinteisessä, alkupäästään rehevässä Kadonneessa laaksossa (Coire Gabhail) tuntui siltä kuin jostain voisi tupsahtaa dinosauruksia. Jätin välistä Iso-Britannian korkeimman huipun, Ben Neviksen (1345 m), koska huiputimme lähistöllä jo aiemmin toisen yli 1000m huipun jonka laelta emme nähneet yhtään mitään sumun takia. Ben Neviksen huippu onkin sumun peitossa yli puolet ajasta. Muuten säät olivat uskomattoman suosiolliset, eikä vettä satanut kuin yhtenä iltana. Sää kuitenkin vaihteli tiuhaan, mistä on syntynyt myös paikallinen sanonta ”Jos olet tyytymätön Skotlannin säähän, odota 20 minuuttia."


Elämäni telttapaikka Kerreran saarella. Reissun vaellusosuus kesti viikon, ja päättyi kun saavuimme Fort Williamin leirintäalueelle. Siihenastisten maisemien upeudesta huolimatta elämäni telttapaikka löytyi kuitenkin vasta kun matkustimme bussilla Obanin rannikkokaupunkiin ja sieltä lautalla läheiselle Kerreran saarelle. Majoituimme saaren kärkeen, 1500lukulaisen vartiotornin raunion lähettyville. Aamulla istuin auringonpaisteessa juomassa aamuteetä ja katselemassa merta vailla huolen häivää, tietäen saavani pakata kuivan teltan. Hetken päästä raesade kyllä yllätti ja teltta kastui sittenkin, mutta teehetki oli silti täynnä tyytyväisyyttä.

Obanista matkustimme lopuksi vielä Edinburghiin, jota ihastelimme pari päivää. Opiskelin silloin yliopistossa englantia, ja olin innoissani Edinburghin linnasta ja Skotlannin vauhdikkaaseen historiaan tutustumisesta paikan päällä. Näimme linnassa myös näytöksen kiltin pukemisesta, mikä onkin aikamoinen operaatio. Tuo reissu oli upea kokemus, ja suosittelen Skotlantia ehdottomasti sekä vaellus- että kaupunkilomakohteeksi. Sikäläisiä ruokaerikoisuuksia, haggista ja uppopaistettua Mars-patukkaa, kannattaa kokeilla ainakin kerran.

11


Skotlantilaisen ystävälippukunnan haastattelu Teksti: Onni Maaniemi ja Jeremias Tahkola, kuvat: Pixabay ja Galashiel Scouts

Haastattelimme kolmea skotlantilaista partiolaista, jotka kuuluvat ystävälippukuntaamme Galashiel Scoutsiin. Siis siihen, jonka luo suuntaamme reissullemme lähtiessämme. Kysyimme haastateltavilta Suomesta, Skotlannista ja partiosta yleisesti.

12

1. Minkälainen vaikutelma teillä on Suomesta?

Edinburgh

Kahdella oli molemmilla sama idea siitä, että Suomi on kylmempi, paljon järviä ja luntakin löytyy. Viimeinen ei tiennyt mitään Suomesta.


2. Mistä tykkäätte partiossa?

Kaikilla oli omat lempiasiansa. Yksi tykkäsi partiossa siitä, että oppii uusia asioita ja sitten voi käyttää näitä taitoja tilanteissa missä niitä tarvitaan, kun taas toinen tykkäsi olla kavereiden kanssa ja leireillä käynnistä. Kolmas tykkäsi sytyttää tulia ja oppia selviytymistaitoja.

3. Minkälaista Skotlannissa?

partio

on

Ensimmäinen pitää partiota Skotlannissa hauskana ja opettavaisena. Toinen puolestaan sanoo, että se vaihtelee alueelta alueelle, mutta yleisesti partiolaiset ovat

Skotlannissa hyvin innokkaita ja intohimoisia. Kolmas pitää partiota hyvänä, koska he ovat lähellä maaseutua.

4. Mitä mieltä Skotlannista?

olette

Ensimmäinen tykkää Skotlannista sen kauneuden, vehreyden, isojen kaupunkien ja historiallisten paikkojen takia, lisäksi hän pitää siitä, että siellä on paljon tehtävää ja paljon museoita. Seuraava kertoo Skotlannista sateisena, kauniina, kiinnostavan historian omaavana ja ylpeänä maana. Viimeinen sanoi vain, että Skotlanti on hyvä.

13


Suuri metsäkakkajuttu Teksti: Annimaria Valli

Edellistä Ursuksen numeroa valmistellessa kyselin sudenpennuilta ideoita juttuun, jonka he voisivat kirjoittaa lippukunnan lehteen. Suurta suosiota sai ajatus kirjoittaa metsässä kakkaamisesta. Akelana kuitenkin kyseenalaistin sudenpentujen asiantuntemuksen aiheesta, ovathan he partiourallaan toistaiseksi retkeilleet lähinnä Kämpällä tai muuten ympäristöissä, joissa on käytössä vähintään huussi. Koska aihe on kuitenkin varsin partiomainen ja olennainen osa vähän vaativampaa retkeilyä tai vaelluksia, lupauduin kirjoittamaan tämän jutun.

Sinänsähän tämä melko arkinen toimitus tapahtuu metsäolosuhteissa suunnilleen samalla tavalla kuin kaupungissakin. Huomioon on otettava lähinnä istuimen puute ja jätösten oikeaoppinen hävittäminen toimituksen jälkeen. Myös käsi-

14

hygienista on syytä pitää huolta aivan yhtälailla kuin kotonakin. Ei siis ole mitään syytä turhaan jännittää metsässä kakkaamista tai pilata muuten mukavaa reissua pidättelemällä päiväkausia. Ummetus ei ole yhtään sen mukavampi vaiva tunturissa kuin kotona.

Kuten moniin vaellukseen liittyviin asioihin, myös kakkaamiseen on hyvä varautua jo kotona ennen matkaan lähtöä. Mukaan kannattaa pakata ainakin vessapaperia, tulitikut, käsidesi ja mahdollisesti kosteuspyyhkeitä. Pieni kukkalapio tai vaikka teltan lumikiila helpottaa tuotoksen oikeaoppista hautaamista, isompi ryhmä voi varautua myös kenttälapiolla ja kaivaa yhteisen isomman kakkakuopan.


Kakkareissulle on hyvä ottaa mukaan lapio. Kakkapaikan valinnassa tarvitaan huolellisuutta ja harkintaa. Sen on syytä olla riittävän kaukana leiripaikasta ja erityisesti vesistöistä. Isomman porukan kannattaa sopia yhdessä, missä käydään, jotta koko leirialueen ympäristö ei tule miinoitetuksi pienillä kuopilla. Halutessaan paikan voi valita niin, että saatavilla on sopiva puunrunko tai kivi, johon voi tukeutua toimituksen aikana. Ensin kaivetaan kuoppa, tähdätään kuoppaan ja hoidetaan homma. Lopuksi kuoppa peitetään. Vessapaperit voi haudata kuoppaan mukaan, mutta kosteuspyyhkeet (mikäli sellaisia on käyttänyt) pitää laittaa roska-

pussiin ja kuljettaa pois maastosta, sillä ne eivät maadu. Jos voimassa ei ole metsäpalovaroitusta eikä maasto ole muuten erityisen kuivaa, voi vessapaperit polttaa ennen kuopan peittämistä. Niin ne maatuvat nopeammin. Lopuksi desinfioidaan tai pestään kädet.

Kakkaaminen on olennainen osa ihmiskehon normaalia toimintaa. Joten kun vatsa toimii retkellä kuten pitääkin, sujuu retki muutenkin mukavasti.

15


Tiedenurkka: Palamisen kemiaa Teksti: Vili Keinänen

Usein palamisesta tulevat mieleen nuotion liekit, tuli- ja metsäpalot tai kauniit kynttilät vaikkapa joulupöydässä. Mutta millaista tiedettä palamisen takaa löytyykään? Mitä

palamiseen

tarvitaan?

Kolme asiaa: palavaa ainetta, riittävästi happea ilmasta ja riittävän korkea lämpötila. Kun yksi näistä kolmesta puuttuu, tuli ei pala. Tästä syystä tulipalon voi sammuttaa esimerkiksi vedellä – vesi näet viilentää palokohtaa riittävästi, ettei palaminen enää jatku. Sammutusvaahdolla tai -peitteellä sammutettaessa puolestaan estetään hapen pääsy tuleen. Palava aine palosta taas poistetaan usein esimerkiksi metsäpaloissa: metsää kaadetaan palon ympäriltä niin, että palo ei pääse leviämään aukkokohdan yli muuhun metsään.

16

Mitä

palaminen

on?

Tapahtuma, jossa palava aine reagoi ilman hapen kanssa. Esimerkiksi puun palaessa puun rakenneosaset ja happi reagoivat, jolloin syntyy palamistuotteita, kuten hiilidioksidia ja vesihöyryä, sekä tietysti lämpöä. Nimenomaan lämmön vuoksi myös makkarat ja muut herkut paistuvat nuotiolla näppärästi.

Tiesitkö että…

Palaminen ei aina tarkoita liekkiä: esimerkiksi raudan ruostuessa rauta reagoi ilman hapen kanssa, eli kyseessä on palamisreaktio. Muita esimerkkejä tästä hitaasta palamisesta ovat esimerkiksi puun lahoaminen ja ihmisen ruuansulatuksessa tapahtuva ravinnon palaminen. Tällainen hidas palaminen tuottaa myös lämpöä, mutta reaktio on niin hidas, ettei lämmöntuotantoa huomaa.


17


Kysy Erkiltä Hukkuvien pöksyjen ja sukkien arvoitus vuodelta 2017 saa jatkoa, ja samalla selviää jotain erikoista vuodesta 1933. Erkki vastaa palstallaan mieltä askarruttaviin kysymyksiin partioon ja joskus aika paljon muuhunkin liittyen. Tällä kertaa kysymyksiä kerättiin Skotlantiin lähteviltä partiolaisilta. Hei Erkki! Onko Loch Nessin hirviö olemassa?

Mielenkiintoinen kysymys! Ensimmäiset raportoidut näköhavainnot skotlantilaisen Loch Ness -järven suurikokoisesta olennosta juontuvat niinkin kauas kuin vuoteen 565, jolloin irlantilainen munkki Pyhä Columba väitti nähneensä järvessä suurikokoisen eläimen, joka uhkasi hyökätä toisen ihmisen kimppuun. Columba kuitenkin ehätti väliin ja käski olentoa menemään matkoihinsa. Columba oli ilmeisesti väkevä mies, sillä olento totteli. Seuraavien vuosisatojen aikana hirviöstä saatiin vain joitain havaintoja. Vuosi 1933 oli kuitenkin erityinen, sillä siitä alkaen Nessiestä saatiin paljon

18

uusia havaintoja ja legenda alkoi voimistua. 1933 onkin erityisen mainio vuosi legendojen syntymiselle, sillä se on myös erään legendaarisen lippukunnan, Jyväskylän Metsänkävijöiden, perustamisvuosi. Sattumaako? Tuskin, sanon minä! Nessietä on kuvailtu valtavan kokoiseksi olennoksi, joka muistuttaa lohikäärmettä tai esihistoriallista hirviöä. Nessien olemassaoloon uskoneet tutkijat ovat epäilleet lajin olevan joutsenlisko eli plseiosauri. Joutsenlisko on sukupuuttoon kuollut matelijoihin kuuluva merieläin, joilla oli pitkä kaula ja pieni pää ja joka saattoi olla jopa 15 metriä pitkä.

Harmillisesti Loch Nessin hirviön olemassaolosta ei ole esitetty vakuuttavia todisteita, ja monet valokuvat ja jalanjäljet ovat osoittautuneet väärennöksiksi tai kepposteluiksi. Loch Nessin hirviön myytti jatkaa elämistään.


Ehkä Skotlantiin matkaava mänkijäjoukko onnistuu saamaan Nessiestä uusia havaintoja! Mutta olettekos kuulleet Sallaajärven järvihirviöstä? ---Erkki

Hei Erkki! Miksi Kolon kaapit ovat lukossa?

Mielenkiintoinen kysymys! Erkillä onkin aivan erityinen historia lukkojen parissa ja nuoruusvuosinaan hänet tunnettiin nimellä “Tiirikka-Erkki”. Älkää kysykö miksi, se on jo kokonaan oma myöhäisillan iltanuotiotarinansa. Lukkoja on ollut kautta aikojen suojaamassa rikollisuudelta ja ne ovat olleet merkki suuresta vauraudesta. Jyväskylän Metsänkävijöissä lukkojen merkitys on hieman toisenlainen, sillä me partiolaiset emme tietenkään varastele toisiltamme… niin, ja koska meillä ei varsinaisesti ole “suurta vaurautta”. Sen sijaan meillä on paljon hukkuneita sukkia, kuivia tusseja, marmorikuulia, narunpätkiä ja rypistyneitä retkikirjeitä vuodelta 2010. Ne on ehdottoman tärkeää pitää lukkojen takana, sillä muutoin ne valtaisivat Kolon hallitsemattomasti ja ottaisivat lippukunnan johto-

kolmikon nukkejohtajikseen. Lukot auttavat meitä ylläpitämään lippukunnan valtatasapainoa. Lisäksi lukot auttavat pitämään monipuolisen retkeilykalustomme ja ryhmien omat aarteet tallessa ja siistissä kunnossa! Suurin osa Kolon kaapeista on kuitenkin lukitsematta, jotta jokainen meistä voisi käyttää yhteistä Koloa vapaasti ja viihtyä siellä.

19


PS. Kesän ajaksi ajaksi lukkojen määrä Kololla saattaa kasvaa eksponentiaalisesti, mikäli johtajiston suunnittelema pakohuonepeli toteutuu. Tiirikka-Erkkikään ei malta pysyä ananaskuvioisissa pöksyissään! ---Erkki

Hei Erkki! Mitä mieltä olet Sanna Marinista? Mielenkiintoinen kysymys! Erkki on pohtinut eläkepäivillään riippumatossaan keikkuessaan ajan kulumista ja pitänyt aivan erityisen mielenkiintoisena sitä, että Sanna Marin on Suomen nuorin pääministeri 34 vuoden iässään. Se on kiinnostavaa siksi, että demokratiassa on keskeistä se, että erilaiset ihmiset erilaisista taustoista saavat äänensä kuuluviin ja pääsevät keskustelemaan, neuvottelemaan ja väittelemään erilaisista arvoista ja näkemyksistä ja etsimään niistä yhteistä ymmärrystä. Erkki pitää tärkeänä, että nuoretkin pääsevät vaikuttamaan ja rakentamaan yhteiskuntaa. Tiesitkö, että pääministeri on ollut nuorena partiolainen? Ei kai se ihme olekaan, sillä partiossa

20

opitaan kantamaan yhteistä vastuuta ja huolehtimaan muista jo nuoresta pitäen. Yksi partioihanteista kuuluukin: “Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen” – partiolaiset eivät epäröi tarttua toimeen yhteisen hyvän puolesta! Sanna Marin on kuitenkin kertonut, että nuorena hän ei ajatellut itsessään olevan “johtajaainesta”. Taitaakin olla niin, että vaikka nuorena ei aina itse uskoisi, voi myöhemmin löytää tiensä vaikka pääministerin tehtävään – varsinkin jos on nuorena ollut partiolainen! Tiedätkö, keitä muita poliitikkoja ja julkkiksia on ollut partiossa? Erkki antaa vihjeen: yksi on erään Lennu-koiran omistaja, yksi on kävellyt ensimmäisenä kuussa ja yksi on näytellyt sekä jediritaria että arkeologia! ---Erkki


Ristikon ratkaisu löytyy sivulta 25.

21


Partiotoiminta pyöri myös poikkeusoloissa Teksti: Helena Marjokorpi, kuvat: Tero Maaniemi ja lippukuntalaiset Kun koronavirus keväällä 2020 käytännöllisesti katsottuna sulki Suomen, ei Metsänkävijöillä karhunkuono kauan tuhissut: etäpartiotoimintaan siirryttiin ketterästi kuin liito-oravat konsanaan! Viikoittaisia teemoja ja tehtäviä alkoi tupsahdella varsin pian. Oli bingoa, Mobo-suunnistusta, partiotaidoissa kisailua ja monenmoista muuta puuhaa – järjestettiinpä muutama oman lauman etäkoloilta ja koko lippukunnan yhteinen iltanuotiokin.

Puuhat ja tehtävät olivat hyvin suunniteltuja ja aidosti kivoja: etäkoulu- ja etätyöpäivän jälkeen oli hauskaa lähteä moboilemaan tai tutkimaan kevään merkkejä koko perheen voimin! Välillä aika stressaavankin etäarjen keskellä partiotoiminta oli myös joustavaa ja armollista: osallistumaan pystyi omien aikataulujen ja mahdollisuuksien mukaan, juuri sen verran ja sillä tavalla kuin tuntui hyvältä ja arkeen sopivalta. Tästä erityiset kiitokset kaikille etäohjelmaa suunnitelleille ja toteuttaneille! Etäkevään jälkeen yksi kesän kohokohdista oli lippukunnan yhteinen, ihan oikea partioleiri omalla kämpällä. Syksyn tultua viikkotoiminta normalisoitui –

Letkeä Lahna -talvileirillä perheet pääsivät retkeilemään Kämpälle perhekunnittain. Tässä yksi syntyneistä hyvän mielen metsätaideteoksista. 22


joskin Kolon sijasta on koko lukuvuoden ajan kokoonnuttu ulkona niin syksyn sateissa kuin talven pakkasissakin. Tästä ansaitsevat hatunnoston ohjaajien lisäksi myös kaikki sudenpennut, seikkailijat ja tarpojat: JyMen huuto kajahtaa kolon pihassa aina yhtä reippaasti!

jotain, mitä rajoitusten puitteissa on voinut tehdä. Vuoden aikana on onnistuttu pitämään koloiltoja, käymään retkillä ja leireillä ja jopa ruokkimaan letunnälkäiset. (Ennakkotilaus + take away -annos Lettu ja nuoli -kojusta oli loistava konsepti räntäsateisena päivänä!)

Partiotoiminta tämän poikkeuksellisen vuoden aikana on ollut ihailtavan ketterää. Rajoitukset ja suositukset ovat muuttuneet välillä hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, mutta JyMe on mukautunut niihin nopeasti ja tiedottanut muutoksista selkeästi. Toiminta ei ole missään vaiheessa ollut kokonaan pysähdyksissä, vaan aina on keksitty

Poikkeuksellisesta vuodesta on ollut myös iloa: se on tuonut partioharrastuksen ja -toiminnan lähemmäksi ja näkyvämmäksi myös meille vanhemmille, esimerkkeinä etäpartion yhdessä tehdyt tehtävät ja talvileirin perhepäivä. Tätä toivomme myös sitten, kun korona joskus hellittää!

Talvileirillä rakenneltiin myös majoja, kukin omassa kodissaan tietysti.

Myös erilaiset ohjevideot kuuluivat etäpartiotoimintaan. Tämä video nuotion tekemisestä löytyy JyMen Youtube-kanavalta! 23


Talkootunnelmia talliportilta Teksti ja kuvat: Tero Maaniemi

Edellisessä Ursuksessa kerroin, kuinka tukiyhdistyksen toiminta on muutakin kuin Killerin talliportilla auttamista. Tällä kertaa tuon vuorostaan esille talliportilla käyneiden ääntä. ”Olen käynyt Killerin talliportilla silloin tällöin parin vuoden ajan ja ajattelin jakaa teille hieman kokemuksiani, jos mietitte, millaisesta työstä on oikeastaan kyse. Monelle voi olla hankala tuo aloitusaika (klo 15.30), mutta itse tehtävä on hyvin helppo: seison talliportilla, jossa annan raviin saapuville tiedon siitä, mihin ajavat hevosensa kanssa (tieto löytyy listasta, kun kertovat, missä lähdössä kilpailevat). Olen hevosille allerginen, mutta tuossa hommassa siitäkään ei ole koitunut mitään haittaa. Parasta on ollut se, että olen tutustunut maailmaan, josta minulla ei ole ollut mitään käsitystä. Joskus vaikuttaa siltä kuin olisin palannut ajassa taaksepäin: vuosia Killerillä samaa työtä tehnyt järjestysmies, paikalle ajava

24

seinäjokelainen porkkanakauppias, portin eteen taksilla tuotu ravien kunniavieras ja itse ”ravi-isännät ja -emännät” muodostavat sisäpiirin, jota seuraan ulkopuolisen silmin. Iskelmät soivat ja tunnelma on leppoisa. Usein olen mennyt työpäivän jälkeen paikalle hermojani kiristellen mutta kiristely on tiessään parituntisen jälkeen. Aika hyvä viikonlopun aloitus.” - Marja ”Töitä on aika sopivasti, ei stressaa, mutta ei pääse pitkästymäänkään. Muutama tunti menee joutuisaan hevoskuljetusten kuskeja opastaessa. Luppoajan voi vaikka vaihtaa näkemyksiä maailman tilasta järjestysmiehen ja porkkanakauppiaan kanssa.” - Tomi Rentoa ja mielekästä tekemistä siis. Kaikki ovat tervetulleita portille auttamaan! Vinkkejä portilla toimimisesta saa Mari-Liis Lemmetyltä: 040 573 9353. Kannatusyhdistyksen puolesta, Tero Maaniemi (040 552 8264)


Tulevan kesän tapahtumia

Kämppätalkoot Piirin ennakkotulet Johtajien saunailta Kämpällä Kesäleiri Iku-Turso 22.-28.7. Suurjohtajisto 20.-22.8. Johtajatulet 27.-29.8 Muistathan seurata sähköpostiasi, sillä tiedotuskirjeessä saat lisää tietoa näistä tapahtumista!

Mukaan lippukunnan toimintaan? Ota yhteyttä pestijohtaja Sannaan, hän opastaa sinua eteenpäin ja selvittää juuri Sinulle parhaan tavan osallistua! 040 740 9382 / vahaaho.sanna@gmail.com

Vaakasuoraan 2. Itikka 5. Iltanuotio 6. Huivi 11. Taskulamppu 12. Huuto 13. Haikki 14. Rinkka 15. Kompassi

Pystysuoraan 1.Uiminen 2. Ikuturso 3. Onki 4. Riippumatto 7. Kämppä 8. Karhu 9. Kesäleiri 10. Puukko

Kesäristikon ratkaisu:

25


Mikä ihmeen hallitus? Teksti: Sanna "Kukka-Hamsteri" Vähäaho

Tulin mukaan JyMen hallitukseen kohta kaksi vuotta sitten. Hallituksen tehtävä ja työskentelytavat olivat ennen pestiin lähtemistä itselleni vieraita, ja yhdistystoiminta tuntematonta aluetta muutenkin. Parissa vuodessa olen saanut uutta ymmärrystä yhdessä päättämisen ja kehittämistyön kiemuroista. Parasta antia hallitushommissa ovat olleet monenlaiset keskustelut ja pohdiskelut ja yhteistyön kautta läheisiksi tulleet partiokaverit. Kyselin tätä juttua varten hallituksemme jäseniltä ajatuksia siitä, mikä heitä motivoi vastuutehtävässä ja mitä hallituspesti on toisaalta heille antanut. Tärkein motiivi hallituksen riveihin liittymisessä on nykyisille hallituslaisille ollut halu kehittää lippukuntaa – viedä asioita eteenpäin. Henkilöstä riippuen mukaan lähtemisen sysäys on voinut kuitenkin tulla kohdalle eri tavoin. Pitkään partiota harrastaneesta hallituspesti on voinut tuntua luonnolliselta jatkumolta, mutta se on saattanut olla myös

26

kokouspäivänä syntynyt spontaani idea, tai motiivina on voinut olla asioiden tekeminen yhdessä partiokavereiden kanssa. Syyt mukaan lähtemiselle voivat myös yksittäisen ihmisen kohdalla muuttua vuosien aikana, kokemuksen kertyessä. Tommy kiteyttää asiaa seuraavasti: ”Silloin kun tulin mukaan ensimmäistä kertaa, lähinnä kiinnosti nähdä, mitä se hallitus oikein tekee. Nyt kun lähdin mukaan toista kertaa, niin tiesin, mihin oli ryhtymässä, ja ajattelin, että olisi kiva olla mukana vaikuttamassa siihen, mitä oman harrastuksen parissa tapahtuu.” Hallituslaiset tuntuivat olevan pestiinsä tyytyväisiä. Anni kertoo, että ryhmänjohtajan näkökulmasta on ollut palkitsevaa saada kokonaiskuva lippukunnan toiminnasta – siitä, mitä on tekeillä oman tehtävän ulkopuolella ja päästä vaikuttamaan ja kokeilemaan uutta. Hernille hallitustyöskentely on tarjonnut kurkistuksen päätöksenteon maailmaan. Hallituksessa oleminen on osoittanut sen, että aiemmin kaukaiselta ja ihmeelliseltä tuntunut päätöksenteko


koostuu loppujen lopuksi aika arkisista asioista. Kehittäminen ja muutosprosessit ovat pitkäjänteistä ja aikaa vaativaa toimintaa. Niinpä pitkään hallituksessa mukana ollut Marsu kokeekin erityisen palkitsevana sen, kun pääsee näkemään, miten jokin asia lähtee toimimaan paremmin ja kestää myös henkilövaihdoksia. On tärkeää, että hallituksessa on mukana mahdollisimman erilaisia lippukunnan jäseniä ja erilaisia näkökulmia, jotta yhdessä voidaan edustaa sitä, keitä lippukuntaan kuuluu. Jos mietit, voisiko hallitus olla juuri sinulle seuraava askel, ehkäpä näistä nykyisten hallituslaisten listaamista asioista voi olla sinulle apua. Justus vinkkaa, että hänelle tärkein anti hallituksesta on hyvä porukka. Herni kuvailee hallituspestiä mieltä ja maailmankatsomusta avartavaksi kokemukseksi, josta saa vielä kaupan päälle hyödyllistä täytettä cv:seen. Marsu puolestaan kannustaa mukaan toteamalla, miten ”yleisesti ottaen on tärkeää vaikuttaa yhteiseen ja tehdä yhdessä - sehän lippukuntamme luo. ” Ida muistuttaa, ettei vastuuta kannata pelätä, sillä yhdessä tehdessä töitä jaetaan sen mukaan, mitä kukin on valmis ottamaan vastuulleen.

Kiinnostaisiko sinua tulla mukaan hallitukseen? Syyskokouksessa on seuraava mahdollisuus tulla mukaan! Kannattaa kysellä rohkeasti lisää hallituksen jäseniltä.

Lippukunnan hallitus pähkinänkuoressa

Lippukunnan hallitus valitaan lippukunnan kokouksessa. Hallituksen puheenjohtajana toimii yleensä lippukunnanjohtaja. Hallituksen jäseneksi voidaan valita kuka tahansa lippukunnan jäsen, joka on täyttänyt 15 vuotta. Hallitus kokoontuu säännöllisesti johtamaan ja kehittämään lippukunnan toimintaa. Lippukunnan hallitus on tärkeä osa lippukunnan johtajistoa, ja sen tehtävä on tukea, auttaa ja johtaa lippukuntaa ja sen toimintaa. Se on joukko johtajia, jotka haluavat kantaa vastuuta lippukunnassa ja päättää aktiivisesti sen asioista.

27


Sinun mainoksesi tähän?

Kadonnut laakso (Coire Gabhail). Kuva: Helmi Jyrkkänen

Etsimme lisää yhteistyökumppaneita! Mainostamalla Ursuksessa saat näkyvyyttä yrityksellesi tai järjestöllesi ja tuet samalla lasten ja nuorten partioharrastusta. Ota yhteyttä varalippukunnanjohtaja Marsuun: marko.yrjana@iki.fi


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.