Nakkilan lukion vuosikertomus 2019 by Jari Koski

Vuosikertomus

NAKKILAN LUKIO 2018-2019

Isernia - Nakkila -vaihto Matka Saksaan ja saksalaisten vastavierailu

Lukiossa ja yhteiskoulussa kävi toukokuun alussa pikavisiitillä japanilainen vaihto-opiskelija, Mai Yamada. Hän on 18-vuotias ja opiskelee Iida Fuetsu High Schoolissa, Naganossa. Se on runsaan 800 000 asukkaan kaupunki Honshun saaren keskiosassa, Japanissa. Nagano on nk. ydinkaupunki. Se ei siis ole kuin suurkaupunki, mutta sillä on erilaisia valtaoikeuksia, jotka perustuvat mm. siihen, että siellä on enemmän yöväestöä kuin päiväväestöä. Myös pinta-ala on määritelty. Määräyksiä on muutettu moneen otteeseen vuoden 1995 jälkeen, jolloin määritelmä tuli käyttöön. Mai Yamada oli Nakkilassa kaksi päivää, Suomessa hän ollut jo kahdeksan kuukautta. Hän asuu karvialaisessa perheessä. Hän on tutustunut suomalaiseen koulujärjestelmään, jota hän pitää selvästi parempana kuin kotimaassaan. Hänen mielestään täällä on kaikki vapaata, mutta silti oppimistulokset ovat mahtavia. Hän on ehtinyt matkailemaan ja käynyt esimerkiksi Lapissa. Mai Yamada kertoi japanilaisesta kulttuurista yhteiskoulun ja lukion opiskelijoille.

Tuomas Kurrin ikuistama auringonlasku Yyterissä, jonne dormagenilaiset vietiin tutustumaan maaliskuussa. Kansi: Tutustumiskäynti Joe Zenzin maatilalla, Wisconsinissa. Ryhmäläiset pääsivät kylvölannoitinta vetäneen traktorin kyytiin. Laitteistoa ohjataan satelliitin avulla.

REHTORIN MIETTEITÄ

Rehtorin ajatuksia kuluneesta vuodesta Mennyt lukuvuosi toi mukanaan sekä uusia että vanhoja tuttuja haasteita. Vanhat haasteet koskivat opetuksenjärjestämiseen liittyviä asioita sekä miten kurssien opetusjärjestelyt etenevät. Digitaaliset ylioppilaskokeet kuuluivat enemmän näihin tuttuihin haasteisiin, sillä onhan kokeita järjestetty Nakkilan lukiossa jo useamman vuoden. Tämän vuoden abit olivat saaneet ensi kosketuksen digikokeisiin olleessaan kahdeksannella luokalla rakentaessani koulumme ATK-luokkaa abittikokeen mahdollistavaksi luokaksi. Muistan erään heistä silloin kysyneen, ”onko todella niin että minä tulen kirjoittamaan yo-kirjoitukset tietokoneella?” Muistan heidän silloin epäilevän koko digikoeympäristöä ja halunneen pysyä perinteisessä paperi, kynä ja pyyhekumi koeympäristössä. Tänä keväänä kaikki ylioppilaskokeet tehtiin digikokeina. Koepäivät itse järjestelmän puolesta toimivat lukiossamme moitteetta, eikä tekemämme muutokset koejärjestelmäämme tuoneet mitään ongelmia kokeiden järjestämiseen. Tänä keväänä, me opettajat ja henkilökunta, iloitsemme siitä, että kaikki, jotka osallistuivat ylioppilastutkintoon, sen myös suorittivat. Uskon, että tänä vuonna lukiomme pärjää erittäin hyvin median perinteisessä lukiovertailussa. Menestystä on tullut toisen vuosikurssin opiskelijalle Matias Selinille, joka keväällä osallistui maantiedon kansalliseen kilpailuun. Menestys kilpailussa merkitsi paikkaa Suomen maantiedon olympiajoukkueessa. Maantiedon olympialaiset pidetään kesä-heinäkuun vaihteessa Hong Kongissa. Onnea Matiakselle! Nakkilan lukio on myös kansainvälinen lukio. Vuoden aikana lukiossamme on käynyt vieraita Italiasta ja Saksasta. Lukiomme opiskelijat, opettajineen ovat tehneet vastavierailuja näihin maihin. Vierailut ovat tuoneet oman mielenkiintoisen mausteen opiskeluvuoteen. Lukiostamme kävi kevään aikana myös neljän opiskelijan ja kahden opettajan ryhmä tutustumassa USA:n elämään. Opintomatkan aikana ryhmä tutustui kolmeen erilaiseen kouluun, paikalliseen maatalouteen sekä kauppojen tarjontaan. Vierailut kouluihin mahdollisti, kuvataiteen lehtori Juha Kopion luomat kontaktit. Tulevan kesän jälkeen, lukioon tulee uusi opetussuunnitelma. Uudistuminen on yleensä hyväksi ja joskus uudistuksen tahti on nopeaa, sillä nykyinen opetussuunnitelma on ollut käytössä vasta viimeiset kolme vuotta. Lämmintä ja aurinkoista kesää toivottaen Jari Koski Nakkilan lukion ja yhteiskoulun rehtori

Vuosikertomus 2018-2019 Tätä vuosikertomusta ovat olleet tekemässä Liisi Aarikka, Eemeli Aro, Emilia Erkkilä, Pauli Grahn, Inkeri Hakanen, Sanni Hakanen, Eeva Koski, Tuomas Kurri, Josefiina Nieminen, Teemu Ojaniitty, Tuomas Rajamäki, Nelly Sivonen, Hilda Uusi-Kerttula, Konsta Viinamäki, Tuomas Viljanen, Mari Viitaniemi. Opettaja Juha Kopio. Nakkilan lukio, Porintie 13, 29250 Nakkila. Nakkilan

LUKIO

KIRJOITUSKILPAILU

Suomalaisuus-kirjoituskilpailu 2019 III Markus Korhonen, Nakkilan lukio ohjaava opettaja lehtori Hanna-Leena Korhonen suomalaisuus.fi

Suomalaista menneisyydenhallintaa – historian tulkinta ja nykyisyys On mitä suurimmassa määrin perusteltua todeta, että vuoteen 2018 mennessä viime vuosisadan tapahtumat on pitkälti puettu sanoiksi, joiden määrä ja monipuolisuus vain lisääntyy vuosi vuodelta.Kuitenkin, asiakirjojen ollessa pöydällä, datan ollessa käsillä, jää suuren yleisön elintärkeäksi tehtäväksi löytää tasapainoinen lähestymistapa menneisyyden tapahtumiin, sekä pohtia, mitkä asiat ovat tämän päivän kannalta relevantteja ja mitkä eivät. Yhtä tärkeää on pohtia tapaa niiden käsittelemiselle. Tällaiselle pohdinnalle on olemassa nimi - menneisyydenhallinta. Sana on kuitenkin harhaanjohtava, sillä menneisyydenhallinnan alkuperäinen saksalainen nimi Vergangenheitsbewältigungtarkoittaa pikemminkin ”menneisyydestä selviytymistä”, ei sen hallintaa. Tällä erotuksella on keskeinen rooli tarkasteltaessa asennoitumista menneisyyden tapahtumiin ja tapaan, jolla tämä asennoituminen vaikuttaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Menneisyyden kohtaamisessa voidaan epäonnistua. Saksaa pidetään usein menneisyydenhallinnan oppikirjaesimerkkinä, kun taas itäisestä naapurimaastamme kantautuu ajoittain uutisia neuvostonostalgiasta sekä Vladimir Leninin ja jopa Stalinin hahmojen rehabilitoinnista ja ihannoinnista näiden rikoksista huolimatta. Venäjällä menneisyyden käsittely on saanut poliittisen hallinnan muodon; historian kipupisteet jäävät pimentoon, sillä toiset asiat ovat kriittisen käsittelyn arvoisia, toiset eivät. Eron tekeminen jää tällöin lopulta valtaapitävien käsiin, eivätkä sirpin ja vasaran iskemät haavat pääse parantumaan, vaan menneisyyden haamut vaeltavat Venäjällä rauhattomina. Tämä on vaarallinen tie, jota en halua Suomen kulkevan. Emme halua ikuista totuutta, vaan haluamme tasapuolisella analyysillä päivittää tulkintaamme menneisyydestä ja valistuneen kriitikon tavoin ymmärtää historiaa, jota englantilainen runoilija Matthew Arnold osuvasti kutsui ”valheen mahtavaksi Mississippiksi”. Historia on täynnä sekä valheita että totuuksia, joista olemme tehneet tiliä niin itsemme kuin toistemme kanssa. Pian itsenäisyyttämme seurannut sisällissota on ehkäpä eniten tulkinnallista eripuraa herättänyt tapahtuma Suomen historiassa. Vaikka Yle Uutisten 14.1.2018 julkaiseman artikkelin mukaan suomalaisten suhtautumista sisällissotaan käsittelevän kyselyn vastaajista 83% pitää tärkeänä sisällissotaa koskevien tarkkojen tietojen ja muistikuvien ylläpitämistä, 68% kuitenkin uskoo, että sota jakaa vieläkin ainakin jonkin verran suomalaisia. Haluamme siis selvästi muistaa vuoden 1918 tapahtumat, ja hyväksyä kuitenkin niiden lyövän kiilaa keskuuteemme vielä sadan vuoden jälkeenkin. Tämä on tervettä ajattelua, sillä kuten entinen presidenttimme Paasikivikin totesi, on kaiken lähtökohtana oltava ”tosiasioiden tunnustaminen.” Me kehitymme ja kuljemme kohti yhteistä päämäärää ristiriitojen ja vastakohtaisuuksien kautta.Menneisyydestä haetaan ennen kaikkea opetuksia ja yhdistäviä tekijöitä, mutta myös jakolinjoja ja erottajia, joista oppimalla ja joita sovittelemalla voimme kehittyä kansakuntana ja vaikuttaa tulevaisuuteen, joka jonain päivänä tulee olemaan muiden nykyisyys. Vuoden 1918 sisällissota edustaa tätä kaikkea.Vuosikymmeniä kansaa jakanut ja Ylen kyselyn mukaan tietyssä määrin vielä nykypäivänäkin kansaa jakava konflikti kaikessa julmuudessaan oli yhteinen tragedia ja koettelemus, sillä sodan tuho ja fanaattinen raivo, verhottuna kuinka ylväiden ideaalien taakse hyvänsä, ei ole punaista tai valkoista. Se on koko yhteiskunnan totaalinen epäonnistuminen, ja pienelle kansalle äärimmäinen opetus: Yhteiskunta tarvitsee joustovaraa ja ihmiset tilaa hengittää, mutta äärimmilleen venytettynä erimielisyys idealismilla höystettynä muuttuu nopeasti Pandoran lippaaksi, joka avauduttuaan ei sulkeudu, ennen kuin sen vapauttama tuho on tehnyt tehtävänsä. Tämä on opetus, joka myös nykypäivän moninaistuvassa Nakkilan

LUKIO

KIRJOITUSKILPAILU

yhteiskunnassa olisi hyvä pitää mielessä. Suomalaiset ottivat opikseen 20 vuotta myöhemmin punaarmeijan kolkutellessa ovella, jolloin alle neljämiljoonainen kansa yhdistyi saman lipun alle sulkien avaamansa lippaan yhteisvoimin. Tällöin menneisyyden käsittely ei ole hallintaa, vaan ennen kaikkea selviytymistä sanan varsinaisessa merkityksessä: selviytymistä menneisyyden haamuista, jaselviytymistä nykyhetken koettelemusten edessä. Toisen vastaavan esimerkin löydämme hieman lähempää omaa aikaani kylmän sodan aikaisestasuomettumiskeskustelusta, joka ”menneisyydenhallinnan” tavoin sekin sai alkunsa Saksasta. Ajan itsesensuurin tarpeellisuus jakoi ja jakaa yhä voimakkasti mielipiteitä. Presidentti Urho Kekkosen arvostelijoiden silmissä kyseinen aika saattaa näyttäytyä suomalaisen demokratian rappiona, orwellilaisena painajaisena, jossa Isoveli Kekkonen valvoo kansalaisia ja kätyreineen uudelleenkirjoittaa historian, nykyisyyden - ja vääjäämättä tulevaisuuden. Puolustajat taas näkevät Kekkosen todellisena isänmaanystävänä, joka vastasi ajan vaatimuksiin turvaten Suomen itsenäisyyden. Yhtä totuutta emme voi löytää, ja oli todellisuus mikä tahansa, 25 vuotta kestänyt yhtäjaksoinen presidenttiys oli ponnahduslauta uudenlaiselle demokratian aikakaudelle. Tämä sinetöitiin vuonna 2000 voimaan tulleessa nykyisessä perustuslaissa. Samana vuonna saimme myös ensimmäinen naispresidenttimme, Tarja Halosen. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä viisi vuotta aiemmin toteutuneeseen EU-jäsenyyteen, olivat selvä päätös avata uusi sivu suomalaisessa kertomuksessa. Hahmotamme syy-ja seuraussuhteet, ja huomaamme yhä uudestaan palaavamme tälle sivulle, jota lukiessaan monet pohtivat sen avaamisen hyödyllisyyttä ja vaikutuksia arkipäivään. Tämä pohdinta on kuitenkin vielä kesken, sillä käymme sitä muodossa tai toisessa lehtien sivuilla sekä TV:n ja radion kanavilla lähes päivittäin. Menneisyydenhallinta ei suinkaan ole ohi, vaan se on jatkuva prosessi. Tärkeä osa kansallista itsetutkiskelua ja menneisyyden heijastelua on muistaa, että viime kädessä historiaa rakentavat ja sen seurauksia elävät yksilöt. Esimerkiksi isovanhempani ovat pitkänelämänsä aikana kokeneet niin sotavuodet kuin kylmän sodan aikaisen painostuksen ja ymmärtävät täten itsenäisyyden merkityksen tavalla, jolla minä en sitä koskaan tule ymmärtämään. Kuitenkin kylmän sodan ajan tullessa puheeksi havaitsen isoisäni pienimuotoisen katkeruuden presidentti Kekkosta kohtaan, sillä hän sulki isovanhempieni kannattaman kokoomuksen hallitusten ulkopuolelle lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi toivoen näin poistavansa mahdolliset neuvostovastaiset elementit Suomen hallinnosta. Tämän kaltainen toiminta tuo väistämättä oman värinsä tulkintoihin menneisyyden tapahtumista.Emme ole robotteja, vaan teemme tulkintamme aina tietyn väristen lasien takaa, eivätkä lasit ole ikinä värittömiä. Löydämme lisäksi itsemme ikuisuuskysymyksen ääreltä: kumpi on tärkeämpi yhteisö vai yksilö? Vaikka sota-ajan sankarit ja poliitikot turvasivat maamme itsenäisyyden ja tulevaisuuden, kuulemme myös tarinoita rintamakarkureiden teloituksista, keskitysleireistä ja sensuurista. Voimmeko kuulla yhtä aikaa kumpaakin? Yksilön etu on sidottu yhteisön etuun, mutta yhteisön edut ja sen historia nähdään viime kädessä aina yksilöiden silmin. Tarvitsemme molempienääntä kehittäessämme kansallista identiteettiä, joka palvelee suomalaista tulevaisuutta pettämättä kuitenkaan suomalaista menneisyyttä. Monelle onnistuneen menneisyydenhallinnan lähin esimerkki löytyy yllättäen sukuympäristöstä. Omasta suvustani löytyy sisällissodan ajalta taustaa niin valkoisten kuin punaistenkin puolelta. Suvustani löytyy niin kantasuomalaisia kuin ulkomaalaistaustaisiakin, oikeistolaisia ja vasemmistolaisia, kristittyjä ja ateisteja, vanhoja ja nuoria, kaikilla omat tulkintansaasiasta kuin toisesta, mukaanlukien menneisyydestä. Mutta silti me olemme kykenväisiä yhteishenkeen, jokainen valmiina nostamaan siniristilipun salkoon. Tämän päivän historiantulkintaamme leimaakin vahva pyrkimys sovinnon henkeen, joka on mitä suurimmassa määrin lähihistoriamme seuraus. Muuhun maailmaan nähden suhteellisen pienelle Nakkilan

LUKIO

KIRJOITUSKILPAILU

kansalle yhtenäisyys on kultaakin kalliimpaa, kuten menneisyyden tapahtumat ovat osoittaneet. Kuitenkin edellä käsittelemissäni Suomen kehityksen kannalta merkittävissä ja seurauksiltaan kauaskantoisissa tapahtumissa on kaikissa pohjimmiltaan kyse vastakkainasetteluista: punaiset vastaan valkoiset, itsenäisyys vastaan miehitys, yksilönvapaus vastaan yhteisön etu ja nationalismi vastaan federalismi. Nykyhetken ja tulevaisuuden kannalta ei ole yhdentekevää, miten näitä vastakkainasetteluja sovitellaan, sillä, kuljemme eteenpäin vastakohtaisuuksien kautta, jolloin niistä tehdyn tulkinnan luonne on elintärkeä. Tämän sovinnon hengen löytäminen ja tasapuolisen dialogin mahdollistaminen on menneisyydenhallinnan tehtävä, jota on onnistuneesti toteutettu jo usean vuosikymmenen ajan. Lopulta menneisyyden käsittelyn vaikutus näkyy kansallisen identiteetin luonteessa ja sen tärkeimmässä ainesosassa, tarinoissa. Tarina ei tässä yhteydessä ole negatiivinen ilmaus. Me luomme nykyisyyden tarinoiden ja kertomusten avulla, joita me taas pidämme elossa vetoamalla nykyhetkeen, jonka onnistuneet kertomukset ovat mahdollistaneet ja luoneet. Tarinat 1800-luvun lopun kansallisista herättäjistä suomalaisen kulttuurin luojina ja Kekkosesta Suomen itsenäisyyden turvaajana kuuluvat näistä tunnetuimpiin. Monenlaisia tarinoita on esitetty, ja monet niistä on hylätty; suuri osa viime vuosisadan yhteiskunnallista ilmapiiriä ravistelleista kotikutoisista aaterakennelmista, kuten äärioikeistolainen Suur-Suomi-aate ja radikaalivasemmistolainen taistolaisuus, on talutettu historian giljotiiniin uuden uljaan maailman tieltä. Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen toteaa kirjassaan Järki voittaa: Suomalainen identiteetti globalisaation aikakaudella (2008): ”Toistasataa vuotta harjoitettu nationalistinen kampanja on jättänyt jälkensä tämän päivän suomalaisuuteen ja törmää moderniin, kosmopoliittiseen identiteettiprojektiin. Kypsän suomalaisen identiteetin rakentaminen on vielä kesken.” Lipponen näkee selvän ristiriidan perinteisen kertomuksen, ja uusien vaikutteiden välillä. Olemme sekä menneisyyden että nykyisyyden vankeja. Haluamme tarinan, jossa historiallisen suuruuden perinnönvartijoina voimme ylistää jääkäreitä, sota-ajan torjuntavoittoja sekä hyvinvointivaltion kehitystä, mutta samaan aikaan kyseenalaistaa vanhoja käsityksiä ja vastata tulevaisuuden haasteisiin, kuten asia on nykyään tapana ilmaista. Haluamme nähdä monumentin, kuten myös ihmiset monumentin takana. Kaksi vastakohtaa toisistaan riippuvaisina. Tämä on kypsän historiantulkinnan, toisin sanoen menneisyydenhallinnan, ydin. Nähdäkseni sen tarkoituksenmukainen luonne, kuten Euroopan unionin mottokin sen toteaa, In varietate concordia, moninaisuudessaan yhtenäinen. Näkemysten sulatusuuni, ei moderaattori, joka autokraattisesti seuloo ei-halutut mielipiteet näkymättömiin ja kuulemattomiin. Joku saattaisi kysyä,eikö historiassa ole kyse faktoista ja tosiasioista, eikä mielipiteistä? Faktoilla ei ole mielipiteitä, mutta meihin eivät vaikuta faktat, eikä menneisyys vaikuta nykyisyyteen. Ei, meihin vaikuttavat ihmiset, jotka faktoja tulkitsevat, sekä mielipiteet ja näkemykset, jotka he menneisyydestä muodostavat. Meihin vaikuttaa se tapa, jolla me menneisyyttä hallitsemme, ja miten me historian ylitsevuotavasta virrasta, valheen mahtavasta Mississippistä, selviydymme Lähdeluettelo Palmolahti, Harri 14.1.2018: Vuoden 1918 sota jakaa yhä kansaa, vaikka enemmistö seisoo juoksuhautojen välissä – Ylen kysely kertoo, mitä Suomi ajattelee sisällissodasta. Yle Uutiset. Linkki: https://yle.fi/uutiset/3-10014896 Lipponen, Paavo 2008: Järki voittaa: Suomalainen identiteetti globalisaation aikakaudella s. 207. Otava, Helsinki Opettajakunta valitsi Markus Korhosen pitämään ylioppilaan puheen lakkiaisjuhlassa.

Nakkilan

LUKIO

OPISKELIJAVAIHTO

Matka Saksaan Lokakuun alussa teki lukion ryhmä matkan Dormageniin, Saksaan. Sää oli erittäin kesäinen, reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpö ja auringonpaiste helli useimpina päivinä. Matkaan sisältyi erilaisia kaupunkikohteita ja maaseutua. Bertha von Suttnerin lukio sijaitsee Dormagenissa, joka on tunnettu valtavasta Bayer AG:n tehtaasta. Dormagen sijaitsee Düsseldorfin ja Kölnin välissä. Yhteys Bertha von Suttnerin lukioon on Comenius-projektin perua. Dormagenin asukasluku on 64 000, mutta se on käytännössä kasvanut kiinni Düsseldorfin kaupunkiin.

Opettaja Ina Philip esitteli Bertha von Suttnerin koulua.

Saavuimme AirBalticin lennolla Helsingistä Riikan kautta Düsseldorfiin lokakuun 2. päivänä. Saksalaiset isännät olivat meitä lentokentällä vastassa. Junalla pääsimme kätevästi Dormageniin, josta jakaannuimme Opastettu kierros Kölnin tuomiokirkossa. koteihin. Koulun lähimmän rautatieaseman nimi on Nievenheim. Seuraava päivä oli vapaa, joten meille oli järjestetty perheiden kautta erilaisia retkiä. Torstaina oli koulupäivä. Se alkoi tutustumiskierroksella koulualueeseen, oppaana toimi opettaja Ina Filip. Sen jälkeen menimme isäntiemme kanssa oppitunneille. Iltapäivällä menimme junalla tutustumaan Kölnin tuomiokirkkoon. Meillä oli opastettu kierros. Opas kertoi tuomiokirkon värikkäästä historiasta. Noin vuonna 800 rakennettiin paikalle, jolla oli jo aiemmin sijainnut pyhiä rakennuksia, kirkko. Se vihittiin vuonna 873 ja sitä laajennettiin 900- ja 1000-luvulla. Keisari Fredrik I Barbarossa lahjoitti vuonna 1164 arkkipiispalle merkittäviä pyhäinjäännöksiä, mm. kolmen itämaan tietäjän pyhäinjäännökset. Niiden ansiosta Kölnistä tuli merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Uuden tuomiokirkon peruskivi laskettiin vuonna 1248. Rakennus tehtiin goottilaiseen tyyliin,

Nakkilan

Tuomiokirkon lähellä oleva silta on saanut tuhansista lukoista koristelun.

LUKIO

OPISKELIJAVAIHTO

ranskalaisten kirkkojen esikuvan mukaisesti. Kirkkoa laajennettiin vähitellen, vuonna 1265 valmistuivat ensimmäiset kappelit ja niissä alettiin pitää messuja. Alttari vihittiin vuonna 1277. Työt keskeytettiin vuonna 1520. Liki kolmesataa vuotta kirkko sai rapistua rauhassa ja alkoi näyttää rauniolta. Keskeneräisen tornin huipulla oli puinen nostokurki, josta tuli kaupungin symboli. Kirkko suljettiin vuonna 1796, kun Ranska valtasi Reininmaan. Kirkkoa käytettiin tallina, varastona ja vankilana. Kirkko palautettiin alkuperäiseen käyttöönsä vuonna 1801 ja piispanistuin vuonna 1821. Kölnin asukkaiden perustaman rahaston turvin kirkkoa alettiin viimeistellä alkuperäisten piirustusten mukaisesti vuonna 1823. Kirkon valmistuessa vuonna 1880 se oli maailman korkein rakennus, 157 metriä. Kirkko kärsi pommituksista toisen maailmansodan aikana, mutta taideaarteet oli saatu pelastettua turvaan. Kirkko saatiin korjattua vuonna 1956. Vuonna 1996 Kölnin tuomiokirkosta tuli Unescon maailmanperintökohde. Tuomiokirkon jälkeen menimme katsomaan lukkoja, joita oli ripustettu läheisen rautatiesillan kaiteisiin. Sen jälkeen meillä oli mahdollisuus käydä kaupungilla ennen paluutamme koteihin. Perjantai alkoi taas koulussa. Menimme oppitunneille aamupäivällä ja iltapäivällä tutustumaan Drachenburgin linnaan. Opas esitteli meille linnaa ja sitä ympäröivää puutarha-aluetta. Linna on rakennettu 1882-1884 Drachenfelsin vuorelle, Königswinteriin, joka sijaitsee lähellä Bonnia. Linnalle asti pääsee junalla, me kävelimme ja saimme samalla ihailla kauniita vuoristomaisemia. Linnan rakennutti paroni Stephan von Sarter ajatuksella asua siellä jonain päivänä. Se ei kuitenkaan toteutunut. Linna on rakennettu ulkoa uusgoottilaiseen tyyliin, sisätilat edustavat uusrenessanssia. Vuodesta 1931 linna palveli poikien katolisena sisäoppilaitoksena. Linnan Reinjoen puoleinen sivu kärsi vaurioita toisessa maailmansodassa. Se oli pitkään käyttämättömänä, koska merkittävämpiäkin kunnostuskohteita Saksasta löytyi sodan jäljiltä, mutta sitä alettiin kunnostaa 1950-luvun lopulla. Linna palveli mm. valtionrautateiden kouluna. 1971 linna puistoineen myytiin Paul Spinat -nimiselle yksityishenkilölle noin 250 000€ vastaavalla summalla. Sopimukseen kuului kunnostaa linna ja puisto alkuperäiseen loistoonsa. Linnan rakentaminen kesti aikoinaan kaksi vuotta, mutta restaurointia jatketaan vielä nykyäänkin, esimerkiksi alkuperäisenkaltaiset lasimaalaukset valmistuivat viime vuonna. 1986 Nordheim-Westfalenin luonto-, kotiseutu- ja kulttuuri-säätiö osti sen noin neljämiljoonaa euroa vastaavalla summalla. Linnaa ympäröivä 10 hehtaarin puistoalue kuuluu Euroopan puutarhaperinteen verkostoon.

Nakkilan

LUKIO

Rasmus Viitanen, Tuomas Kurri, Niilo Puosi ja Herman Mäenpää Drachenburgin linnassa, josta avautuu maisema yli Rein-joen.

OPISKELIJAVAIHTO

Opettaja Günter Möller esittelee kaupunginmuurin paksuutta Zonsissa.

Viikonloppuna olimme taas perheiden kanssa eri kohteissa. Maanantaina oli koulupäivä, joten menimme isäntien kanssa heidän oppitunneilleen. Iltapäivällä vierailukohteena oli Zonsin historiallinen kaupunki. Se on säilyttänyt keskiaikaisen asunsa, vaikka siellä asutaan nykyäänkin. Opas kertoi kaupungin historiasta saksaksi, isäntämme käänsivät englanniksi. Zons mainitaan ensimmäisen kerran jo 600-luvulla, mutta se sai kaupunkioikeudet vuonna 1373. Kaupunki sai tuloja keräämällä tullia viereisen Reinin laivaliikenteeltä, mutta myös maanviljely on ollut monille kaupunkilaisille tärkeä elinkeino. Zons kärsi vaurioita kolmikymmenvuotisen sodan lopulla. Ranskan vallankumouksen jälkeen Zons oli moneen kertaan ranskalaisten miehittämä. Toistuvat ruttoepidemiat vähensivät asukaslukua. Reinin tulvat ovat olleet rakennuskannalle tuhoisia, tulvavedet ovat tuoneet myös tauteja kaupunkilaisten kiusaksi. Nykyään Zonsissa asuu vajaa 6000 henkeä eli saman verran kuin Nakkilassa. Turismi on merkittävä kaupungin taloudelle. Iltajuhla oli järjestetty ravintola Torschenkeen, jonka omistaa Juchin perhe. Se oli myös Rasmus Viitasen isäntäperhe. Torschenke on toiminut ravintolana yhtäjaksoisesti vuodesta 1378. Torschenke on rakennettu kaupunkia ympäröivään muuriin, ts. kävelemällä läpi ravintolan pääsee itse kaupunkiin. Ravintolassa on 100 asiakaspaikkaa, joista 30 terassilla. Siellä on suuri määrä mielenkiintoista esineistöä ja esimerkiksi vanha kaivo kaupunginmuurissa. Perheet toivat ravintolaan erilaisia salaatteja ja jälkiruokia. Ravintolan puolesta oli pitsoja. Kaikille jaettiin lopuksi diplomit. Opettajat pitivät juhlapuheet. Loppuilta kului matkalaukkuja pakaten. Tiistaina kokoonnuimme koululle. Veimme opettaja Möllerin toimistoon matkalaukkumme ja menimme oppitunneille. Puolenpäivän aikaan lähdimme junalla kohti Düsseldorfin lentokenttää. Oli aika sanoa jäähyväiset isännillemme. Viikko meni nopeasti. Aloimme suunnittelemaan jo paluumatkalle minne veisimme vieraamme, kun he tulevat Nakkilaan maaliskuussa. Paluulentomme oli Helsinki-Vantaalla kello 19.30, kotona olimme vähän ennen puoltayötä. Nakkilan

LUKIO

OPISKELIJAVAIHTO

Vastavierailu Maaliskuussa oli dormagenilaisten vastavierailun aika. Kaksi opettajaa ja 12 opiskelijaa tuli vieraiksemme maaliskuun 1. päivänä ja he olivat aina 8. päivään asti. Heti saatuamme ryhmän Helsinki-Vantaan lentokentältä Nakkilaan, jakaantuivat vieraat perheisiin ja siirryimme viikonlopun viettoon. Meillä oli viikonloppuna erilaista ohjelmaa, Nigulisten kirkon keskiaikainen Kuolemantanssi-maalaus oli pääsääntöisesti talveen liittyvää. Maaliskuun opettajien yhtenä tutustumiskohteena Tallinnassa. alussa oli kunnon pakkaset, joten osa ryhmäläisistä pääsi tutustumaan potkukelkkailun jaloon taitoon Köyliönjärven jäällä sekä seuraamaan jääkiekkopeliä Porin jäähallissa. Kävimme myös keilaamassa ja ostoksilla. Leivoimme pullaa ja mökkeilimme. Opettajat kävivät Tallinnassa asti. Maanantai 4. maaliskuuta oli ensimmäinen varsinainen, ohjelmanmukainen päivä. Menimme seuraamaan oppitunteja, opettajat aloittivat 7. luokkalaisille suunnatun bumerang-työpajan. Heille oli Günter Möller kertoo bumerangeista 7. luokan oppilaille. järjestetty juhlasaliin bumeranginheiton opetusta. Opettaja Günter Möller kertoi ensin bumerangien historiasta, sen jälkeen aerodynamiikasta. Miten oikealla tavalla muotoiltu bumerangi lentää, sitä kuuluu heittää ja se saadaan tulemaan heittäjälleen takaisin. Koululounaan jälkeen oli vuorossa ryhmän yhteinen kävelykierros Nakkilassa. Menimme vasta-avattuun liikuntakeskukseen, jossa tutustuimme kaikkiin mahdollisiin laitteisiin ja tiloihin. Illan vietimme perheissä. Tiistaina jatkui opettajien järjestämä bumerang-työpaja 7. luokkalaisille koko päivän. He muotoilivat bumerangeja käsityöluokassa. Opettaja Juha Koivula oli leikannut bumerangit ennakkoon oikeaan muotoon. Silti niissä riitti hiomista. Vierailevilla opiskelijoilla ja meillä oli liikuntakeskuskuksessa sählyturnaus. Kilpailimme myös ratajuoksussa ja iWallissa. Ruoan jälkeen jatkoimme oppitunneilla muiden mukana. Illan olimme perheissä.

Valerie Gaßmann ja Nina Steiner tustumiskierroksella uudessa liikuntakeskuksessa. Nakkilan

LUKIO

OPISKELIJAVAIHTO

Muumi-museossa pääsi tekemään myös omaa taidetta. Muumi-työpajan tehtävät vaihtuvat säännöllisin väliajoin. Nosferatu-elokuvan juliste vuodelta 1922.

Luonnonhistoriallisessa museossa oli esillä ilves, Hämeen maakuntaeläin. Torni-hotellin SkyBarista näki Tampereen keskustan.

Seuraavana päivänä menimme Tampereelle. Mukana seurasi myös yhteiskoulun joustavan perusopetuksen ryhmä opettajineen. Ensimmäinen kohde oli Vapriikin museokeskus. Yhdellä lipulla pääsi kaikkiin museoihin. Aikaa oli käytettävissä kuitenkin vain puolitoista tuntia, joten se rajoitti. Museokeskuksen erikoisnäyttely oli Draculasta. Se oli mielenkiintoinen, koska esillä oli mm. ensimmäisen Nosferatu-elokuvan juliste vuodelta 1922, vampyyrien tappamiseen käytettyjä työkaluja ja pelottavan realistisia elokuvanaamioita. Näyttely ei ollut kovin suuri, joten sen lisäksi ehti käymään esimerkiksi Luonnonhistoriallisessa museossa ja Jääkiekkomuseossa. Söimme eväät kuulakkaassa pakkasilmassa. Muumit eivät ole huippusuosittuja kuin Suomessa ja Japanissa, mutta saksalaisissakin on aitoja muumi-faneja. Christina Kofer on juuri sellainen. Hän oli ehtinyt käymään Tampereen Muumimuseossa jo viikonloppuna, nyt taas. Itse asiassa tämä oli hänelle kolmas vierailu, koska hän oli mukana jo edellisessä vaihdossa kaksi vuotta sitten. Museossa on mielenkiintoisia dioraamoja eri muumikirjoista. Kahteen kerrokseen on koottu Tuulikki Pietilän, Tove Janssonin ja Pentti Eistolan kokoelmat. Alunperin Tampereen taidemuseolle vuonna 1986 lahjoitetut kokoelmat ovat kokonaisuudessaan esillä Tampere-talossa. Museokäyntien päälle menimme vielä uuteen Ratinan ostoskeskukseen. Osa ryhmäläisistä kävi katsomassa Torni-hotellin SkyBarin ikkunoista avautuvia maisemia. Opettaja Kopio oli järjestänyt valokuvauskilpailun Tampereelle. Torstain aamupäivän olimme oppitunneilla, 7. luokkalaiset hioivat bumerangeja. Iltapäivällä menimme Salomonkalliolle laskemaan mäkeä. Nakkilan

LUKIO

OPISKELIJAVAIHTO

Yhteiskoulun oppilaat harrastivat slalomia, me laskimme mäkeä pulkalla. Se näytti ilostuttavan vieraitamme. Illalla oli vuorossa jäähyväisjuhla. Saimme syödä perheiden tekemiä maukkaita ruokia. Opettajat jakoivat osallistumistodistukset. Samalla jaettiin myös palkintoja, kuten valokuvauspalkinto, toistamiseen Suomessa palkinnot Louisa Purcellille ja Christina Koferille ja urheiluhallin joukkuekilpailun voittajien palkinnot. Jäähyväisjuhlassa oli perheiden valmistamaa, maistuvaa ruokaa.

Christina Kofer ja Louisa Purcell poronlihapulla-annoksen äärellä Kauppatorilla, Helsingissä.

Perjantaina oli kotiinpaluun aika. Menimme saattamaan vieraita Helsinkiin. Meillä oli ensin keskustakierros, joka alkoi Sibelius-monumentilta, sitten Temppeliaukion kirkko ja Senaatintori. Todelliset turistikohteet. Senaatintorilla ehdimme käymään myös katsomassa Uspenskin katedraalia, Helsingin tuomiokirkkoa ja Kauppatoria. Siellä osa vieraista söi poronliha-hampurilaisia. Kävimme katsomassa myös Jätkäsaaren ja Kalasataman rakennusprojekteja. Opettaja Kopio kertoi niistä ryhmälle. Hyvästelimme vieraat lentokentällä. Kotona olimme illalla kello 20. Nakkilan

LUKIO

OPISKELIJAVAIHTO

Colosseum oli yksi paikoista, joissa kävimme Roomassa, matkallamme Iserniaan Italiassa.

Nakkilan lukiolaiset Iserniassa Pieni ryhmä lukiolaisia, Annika Tarkkanen, Elli Hakulinen, Laura Myllymäki sekä Aleksandra Rauhaniemi, matkasivat Italiaan opettaja Anne Laadon kanssa. Matkalle lähdettiin hiihtolomalla 20.2. ja määränpäänä oli pieni italialaiskaupunki Isernia. Comenius yhdisti aikoinaan Isernian ja Nakkilan. Isernia on kaupunki, jossa on merkkejä esihistorialliselta ajalta saakka, ryhmä vierailikin Isernian arkeologisessa S. Maria delle Monace -museossa. Isernian lisäksi vierailtiin myös Pescolanicianossa ja sen kuuluisassa linnassa. Tutuksi tuli myös kaunis Casertan kaupunki sekä siellä sijaitseva Casertan palatsi, joka muuten on Unescon maailmanperintökohde. Viikon päätteeksi oli vielä tutustuminen Roomaan ja se kuuluisiin nähtävyyksiin. Päivän aikana tulivat tutuksi mm. Colosseum, kuuluisa suihkulähde Fontana di Trevi sekä tietenkin Espanjalaiset portaat. Annika, Elli, Laura ja Aleksandra pääsivät myös vierailemaan Rooman keisarikunnan sydämessä, Forum Romanumissa. Matka oli kaikkien mielestä mukava. Toiseen kulttuuriin tutustuminen ja uusien ihmisten tapaaminen on aina mukavaa ja mielenkiintoista. Aleksandra kertoo päässeensä mukavaan perheeseen. Giuliatytön lisäksi perheeseen kuului äiti, isä, veli ja koira. Kaikki olivat vieraanvaraisia ja iloisia. Ruoka oli hyvää ja mahan täydeltä sai tietenkin pizzaa ja pastaa. Sää oli Iserniassa vaihteleva: välillä oli lämmin ja välillä satoi lunta. “Paras muisto, mikä Italiasta jäi, oli vierailu Casertassa” kehui Aleksandra. Lopulta oli kuitenkin jo aika suunnata takaisin Nakkilaan. Haikein mielin 27.2. Aleksandra, Elli, Annika ja Laura sekä opettaja Anne Laato nousivat lentokoneeseen ja matka kohti Suomea alkoi. Nakkilan

LUKIO

OPISKELIJAVAIHTO

Isernia Isernia on kaupunki Molisen alueella, KeskiItaliassa ja se on Isernian maakunnan pääkaupunki. Isernia ei ole kovin suuri, siellä asuu runsas 20 000 asukasta. Kaupungin tärkein nähtävyys on kirkko Cattedrale di San Pietro. Kirkon paikalla on ollut temppeli jo ennen ajanlaskun alkua. Temppelistä saatiin tietää, kun kirkon perustuksia kaivettiin. Kirkko on tuhoutunut monissa maanjäristyksissä vuosisatojen aikana. Myös toisen maailmansodan pommitukset vaurioittivat kirkkoa. Isernia sijaitsee vuoristoisella alueella. Vieressä on syviä rotkoja. Rautatie kulkee Isernian läpi, jonka takia liittoutuneet pommittivat sitä.

Italialaiset Suomessa

Tutustuimme Kullaan Joutsijärven retkeilymaastoon.

Vieraat Italian Iserniasta saapuivat Suomeen puoliltaöin maanantain ja tiistain välisenä yönä 29. ja 30.4.. He lähtivät tilausbussilla kohti Nakkilaa ja saapuivat yhteiskoululle kello 4 aamulla. Vajaa viikko oli täynnä opettaja Anne Laadon suunnittelemaa, laadukasta ohjelmaa. Tiistai Koulupäivämme alkoi kello 8.50 ja saimme hyvin vähän nukuttua ennen sitä. Äidinkielen tunnilla ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat pitivät meille esityksiä. Äidinkielen tunnin jälkeen menimme saliin, jossa pelasimme erilaisia leikkejä ja tutustuimme toisiimme. Tämän jälkeen esittelimme heille koulua ja näytimme mm. tupakointialueen parkkipaikan takana. Menimme kello 11.00 syömään, jonka jälkeen siirryimme uudelle liikuntahallille pelaamaan salibandyä. Sieltä lähdimme Harjavaltaan, Emil Cedercreutzin museoon, jossa meillä oli englanninkielinen, opastettu kierros. Museon jälkeen veimme italialaiset Porin Puuvillaan ostoksille.

Keskiviikko Lähdimme Poriin tutustumaan Juseliuksen mausoleumiin, jossa meille selitettiin englanniksi maalauksista ja rakennuksen historiasta. Kävelimme sieltä Kirjurinluotoon, jossa suomalaiset opiskelijat pitivät englanniksi kierroksen kertoen paikan historiasta. Kirjurinluodon jälkeen kävelimme Iso Karhun ostoskeskukseen, jossa vieraat pääsivät taas tekemään ostoksia. Kello 15 siirryimme Porin Megazoneen pelaamaan lasersotaa. Palattuamme Porista Nakkilaan kokoonnuimme Lauran luokse illanviettoon, jossa söimme ja keskustelimme kuluneesta päivästä. Nakkilan

LUKIO

OPISKELIJAVAIHTO

Ryhmä Megazonessa, Porissa.

Torstai Torstaina lähdimme koko lukion kanssa Raumalle, italialaiset mukana. Saimme koululta eväät, mutta osa oppilaista söi pikaruokaa lounastauon aikana Raumalla. Kävimme tutustumassa Teresia ja Rafaelin kotimuseoon. Tämän jälkeen meillä oli vapaa-aikaa, jolloin kiertelimme katselemassa Vanhaan Raumaa. Kello 15 olimme jo takaisin Nakkilassa. Menimme syömään ravintola Vanhaan Kirjakauppaan. Ilta kului kotona.

Perjantai Menimme italialaisten kanssa tutustumiskierrokselle Nakkilan alakouluihin, joissa seurasimme oppitunteja. Molemmat minun luonani asuvista italialaisista olivat unohtaneet varusteensa iltaa varten meille, joten en päässyt alakouluille, vaan lähin hakemaan niitä. Palasimme lounalle lukiolle. Italialaiset lähtivät bussilla kohti Joutsijärveä. Opettajat ja osa opiskelijoista tuli omilla autoilla, sillä linja-auto ei palannut Nakkilaan. Matkalla pysähdyimme tutustumaan Leineperin ruukin museoalueeseen. Joutsijärvellä kävelimme luontopolkua ja ihastelimme alkukevään luontoa. Sää ei ollut paras mahdollinen, koska satoi ja oli kova tuuli. Retkeilyn päälle lämmitimme saunan ja kävimme pulahtamassa järvessä. Saunan ja uimisen jälkeen grillasimme makkaraa. Kello 23 palasimme kotiin.

Lauantai Jäähyväisten aika. Italialaiset lähtivät Nakkilan yhteiskoululta aikaisin aamulla. Toimme heidän hyvissä ajoin ennen kahdeksaa lukion pihaan, josta linja-auto vei heidät Helsinki-Vantaan lentokentälle. Nakkilan

LUKIO

OPINTOMATKA

Matkakertomus Yhdysvalloista Keskiviikko 24.4. Lähdimme Nakkilan lukion pihalta kello 2.00, päämääränä Helsinki. Perinteinen pysähdys Forssan Autokeitaalla matkalla lentokentälle. Saavuimme Helsingin lentokentälle noin kello 5 ja lentomme lähti Lontoon Gatwickiin noin kello 8. Gatwickin lentokentällä oli välilasku. Kello oli 9.30 paikallista aikaa. Lento Chicagoon lähti kello 15.30. Odottelun aikana tutustuimme Gatwickin lentokentän tarjoamiin kauppoihin. Kun saavuimme illalla Chicagoon, haimme vuokra-auton ja lähdimme ajamaan Julie Zenzin luokse Lancasteriin. Julie Zenz oli opettaja Juha Kopion tilalla Nakkilassa, kun tämä oli Floridassa opettajavaihdossa kouluvuoden 2005-06. Ajoimme suurinpiirtein neljä tuntia ja saavuttuamme kello oli kaksi yöllä paikallista aikaa. Julie Zenzin lämpimän vastaanoton ja nopean talon esittelyn jälkeen menimme nukkumaan.

Vuokra-autossa on tunnelmaa.

Joe Zenz tankkaa kylvinkonetta.

Torstai 25.4. Vierailimme Julien veljen eli Joe Zenzin maatilalla. Joe omistaa yli 1000 hehtaaria maata. Maatila, jossa kävimme, oli Joen pienempi maatila. Tilalla viljellään lähinnä soijaa ja maissia. Joe sanoi, että yksi maissisäkki maksaa 3 000 dollaria. Pääsimme satelliittiohjatun traktori/kylvinkoneen kyytiin ja saimme ajaa myös mönkijällä. Illalla menimme Julien kanssa katsomaan pesäpallo-ottelua, jossa hänen veljenpoikansa Cole pelasi. Sitä oli Julie Zenz ja veljenpoika Colen lehmät. mukava katsella, vaikkakin satoi ja oli kylmä, mutta onneksi Julie oli varannut meille peittoja, joiden alle saimme kääriytyä. Pesäpallo-ottelun jälkeen lähdimme ajamaan takaisin Julien talolle, mutta teimme nopean vierailu Colen maatilalle. Pysähdyimme oikeastaan siksi, että pääsisimme kiipeämään korkeammalle katsomaan auringonlaskua. Julie muisti Colen maatilalla olevat viljasäiliöt, joiden päälle saimme kiivetä.

Fun fact: Cole osti maatilan ollessaan 16-vuotias ja pyörittää sitä ihan itse. Nakkilan

Baseball-ottelu, jonka Colen joukkue valitettavasti hävisi.

LUKIO

OPINTOMATKA

Perjantai 26.5. Lähdimme vierailemaan paikallisessa koulussa. Rakennuksessa oli lukio sekä yhteiskoulu samassa, joten vierailimme molemmissa. Meille piti esittelykierroksen yhteiskoulun ja lukion yhteinen rehtori. Esittelykierroksen jälkeen lähdimme käymään Cabelaʼs nimisessä eräkaupassa. Cabelaʼs on maailman johtavia metsästys-, kalastus- ja ulkoiluvarusteiden myyjiä. Seuraavaksi suuntasimme kohti Mississippi-jokea, mutta matkan varrella bongasimme Walmartin, joten oli pakko käydä sielläkin. Walmart on iso supermarket, joka on samankaltainen kuin meille tuttu Prisma. Walmartista tuli ostettua muun muassa ruokaa ja tuliaisia. Tämän jälkeen lähdimme katsomaan sitä Mississippijokea. Paikallisten asukkaiden mukaan Mississippi-joki ei ole tulvinut niin pahasti viiteen vuoteen. Mississippi-joen jälkeen lähdimme taas ajamaan kohti yöpymipaikkaamme, mutta matkan varrella päätimme käydä katsomassa Julien työpaikkaa, joka sijaitsi Bloomingtonissa. Julie on rehtori katolisessa St. Mary's -koulussa. Siellä Julie piti meille esittelykierroksen ja hän iloisesti esitteli myös lasten projekteja. Eräs oppilas oli tehnyt marmorikuulille radan. Julie pyysi häntä näyttämään miten rata toimi. Julien mielestä oli hauskaa, että heillä poikien vessat oli maalattu kahden erilaisen urheiluseuran mukaan ja tyttöjen vessoihin oli maalattu muun muassa perhosia. Kierroksella Julie esitteli koulun luokkia ja kertoi mitä niissä opiskellaan. Lopuksi menimme katsomaan leikkikentälle, kun lapset leikkivät the Panda Ball -leikkiä, jota saimme myös itse kokeilla. Julie ylpeänä kertoi siitä, miten lapset olivat huomanneet leikin jossain muussa koulussa ja halusivat itse kerätä rahaa, jotta voisivat rakentaa leikkiin tarvittavan pienen areenan. Kouluesittelyn jälkeen lähdimme takaisin Julien luokse. Illalla kuuden aikoihin Julie oli tehnyt meksikolaista ruokaa ja oli kutsunut kylään sukulaisiaan sekä kavereitaan.

Leipäjuuston resepti on kulkeutunut Wisconsiniin asti.

Rehtori Mark Uppena esitteli käsityöluokkaa rehtori Jari Koskelle.

Inkeri, Sanni, Liisi ja Josefiina sekä Lancasterin koulubusseja, joita amerikkalaiset koululaiset kutsuvat nimellä cheese machine.

Nakkilan

LUKIO

LUOKKAKUVAT, SEPPÄLÄ

Yhteiskoulun ja lukion opettajia, eturivi vas. Marika Peltoniemi, Kirsi Ilomäki, Joonas Hohkuri, Katriina Viskari, Elina Kivistö, Heini Hukkanen. Keskirivi Merja Siikilä, Marika Ahtola, Niko Salminen, Kirsti Lindfors, Maria Varho, Johanna Ekko, Suvi Hiljanen. Takarivi Juha Kopio, Juha Tontti, Henri Peltomäki, Jari Koski, Juha Koivula, Auli Antti, Pirjo-Riitta Krannila, Timo Mäenpää.

18AB, eturivi vas. Ida Sciotto, Siiri Tuominen, Jasmin Järvinen, Sini Suominen, Helka Lohivuo, Matleena Ranki, Viivi Laiho, Nina Vainionpää. Keskirivi Merja Siikilä, Miikka Koivula, Niilo Harjunen, Vili Mäkinen, Leevi Leppälammi, Ville Halonen, Iina Henttinen, Aleksandra Rauhaniemi, Helmi Koskela, Katriina Viskari. Takarivi Eero Hakanen, Milla Uusitalo, Jani Grahn, Lauri Marila, Severi Kankeri, Veeti Ellä, Veeti Lahdenmäki, Eetu Suominen, Anni Suominen. Nakkilan

LUKIO

LUOKKAKUVAT, SEPPÄLÄ

17AB, eturivi vas. Matias Selin, Eeva Koski, Mari Viitaniemi, Nelly Sivonen, Sanni Hakanen, Emilia Mäkelä, Teemu Ojaniitty, Tiia Mitikka, Hilda Uusi-Kerttula. Keskirivi Niko Salminen, Herman Mäenpää, Juulia Suonpää, Samu Puumala, Tuomas Viljanen, Konsta Viinamäki, Mia Palomäki, Eemeli Aro, Annika Tarkkanen, Nea Airaksinen, Liisi Aarikka, Lenni Reponen, Juha Tontti. Takarivi Inkeri Hakanen, Laura Myllymäki, Rasmus Viitanen, Niilo Puosi, Tuomas Rajamäki, Niko Mäkinen, Pauli Grahn, Tuomas Kurri, Ida Jokela, Elli Hakulinen, Annika Kuivala.

16AB, eturivi vas. Kiia Reponen, Ulriika Loula, Jenna Parkkali, Sini Pärssinen, Lotta Kivelä, Suvi Pentikäinen, Saara Uusi-Kraapo, Alisa Leinonen. Keskirivi Ina Laine, Markus Korhonen, Ossi Niemi, Tuomo Loula, Markus Palmu, Jimi Alakahri, Jeremias Rauhaniemi, Emilia Hirvikoski, Wilma Heiskanen. Takarivi Kaisa Sjögren, Aleksi Virtanen, Frans Perkkola, Akseli Rantanen, Eetu Ellä, Nuutti Karjalainen, Kiia Ukkonen, Roope Kankeri.

Nakkilan

LUKIO

OPINTOMATKA

Rehtori Koskikin osallistui Panda Ball -peliin. Mississippi tulvii.

Josefiina Nieminen, Ronald Frenzen, Ann Merrill ja Jari Koski kuvataideluokassa, Tecumsehin lukiossa, Michiganissa. Merrill ja Frenzen ovat eläkkeellä, mutta jälkimmäinen vetää vielä kuvanveiston tunteja entisellä työpaikallaan. Rehtori Koski tutustui koululounaaseen.

Auton keula lumisateen jäljiltä. Ehdimme juuri ja juuri sakeaksi muuttuneen lumipyryn alta Wisconsinista Michiganiin.

Patricia Sanders opasti meitä korunvalmistuksessa. Nakkilan

LUKIO

OPINTOMATKA

Kävelyllä Detroitin keskustassa. Detroit on muuttumassa parempaan suuntaan. Siellä on ollut lukuisia huonokuntoisia taloja, jopa asuinalueita, joita on ryhdytty kunnostamaan tai purettu ja tilalle tehty uusia.

Monorail Detroitissa. Sillä pääsee näkemään keskustaa huokeaan hintaan. Jokaiselle asemalle on tehty myös taideteos.

Lauantai 27.5.

Lähdimme aikaisin aamulla ajamaan kohti Michigania. Pysähdyimme matkalla välillä syömään ja tankkaamaan. Sää oli mielenkiintoinen, sillä satoi paljon lunta ja räntää. Myöhemmin illalla ehdimme käymään muun muassa meikkiliike Ultassa ja supermarket Targetissa, joiden jälkeen ajoimme yöpymispaikkaamme Red Roof Inn -motelliin.

Sunnuntai 28.4. Menimme Birch Run -ostoskeskukseen, jossa oli outlet-kauppoja. Kaupat olivat eri tavalla sijoitettu kuin tavallisessa ostoskeskuksessa, sillä niiden ovet sijaitsivat parkkipaikan suunnassa, eikä niihin päässyt sisäkautta. Kaupat olivat lisäksi jaettu eri rakennuksiin. Teimme runsaasti hyviä ostoksia. Seuraavaksi lähdimme Clintoniin, jossa yövyimme loput matkasta Patricia ja Jerry Sandersin luona. Heillä oli grillijuhlat, joissa oli Patrician ja Jerryn sukulaisia ja ystäviä. Heidän ystävänsä Dexter esitteli meille rakentamansa kauko-ohjattavan, 3D-tulostetun sotalaivan. Dexter kertoi tehneensä sitä vuoden. Patricia esitteli meille taloaan ja asuntovaunun, jossa nukuimme lukuun ottamatta opettajia, jotka nukkuivat talossa.

Maanantai 29.4. Lähdimme Adrianiin klo 9. Kävimme Meijer-nimisessä supermarketissa matkalla. Pienten pysähdysten jälkeen menimme päivän kohteeseen, Tecumsehin lukioon, jossa oli luokat 9-12. Siellä tapasimme opettaja Kopion entisen työtoverin, Ronald Frenzenin, joka opetti savitöitä. Hän oli kutsunut paikalle myös entisen opettaja Ann Merrillin, jonka kanssa opettaja Kopio oli vaihdossa noin 25 vuotta sitten. Saimme taas hienon esittelykierroksen, jota edellisistä poiketen hoitivat koulun oppilaat. Eräs oppilas jopa esitteli meille oman kaappinsa. Söimme koulun ruokalassa. Ruokala ja ruoka olivat ihan erilaisia kuin Suomessa, sillä siellä oli tarjolla muun muassa pitsaa, ranskalaisia, täytettyjä leipiä ja salaattia. Itse sai valita mitä joi, kuten limsaa, energiajuomaa, teetä, maitoa tai vettä. Oppilaiden piti itse maksaa ruoasta, mutta meidän ei sillä kertaa tarvinnut, koska koulu tarjosi meille ruoan. Koulussa oli sinä päivänä tornadoharjoitus, mutta meidän ei tarvinnut osallistua siihen. Kuvataideluokassa saimme tulikuumille lautasille painaa höyheniä ja laittaa hevosen karvoja, jotka jättivät jälkeensä palaneita kuvioita. Kun olimme lähdössä, saimme koristelemamme lautaset mukaamme.

Nakkilan

LUKIO

OPINTOMATKA

Tiistai 30.4. Heräsimme aikaisin aamulla aloittamaan taas uutta päivää. Aamupala: paahdettua leipää, jonka päälle voi laittaa marmeladia, juustoa, kurkkua ja leikkeleitä sekä juomana kahvia, teetä ja appelsiinimehua. Tuoreita muffinseja ja hedelmäsalaattia oli myös välillä tarjolla aamupalapöydässä. Lähdimme päivän pääkohteeseen, Detroitiin. Matkaa oli noin puolitoista tuntia. Meidän kaupunkioppainamme toimivat Patricia ja hänen tyttärenpoikansa Dylan. Ensimmäinen nähtävyyskohteemme oli the Guardian Building. 36-kerroksinen pilvenpiirtäjä on nimetty kansalliseksi ja historialliseksi maamerkiksi. Rakennus edustaa sisältä Art Nouveau -tyyliä ja siellä oli suuri Michiganin kartta -seinämaalaus. Se muistutti neuvostoliittolaista taidetta. Seuraavaksi ajeltiin Detroitin ympäri kiertävällä monoraililla. Kierros oli 4,74 kilometriä pitkä ja maksoi vain 0,75 dollaria. Kierrettyämme täyden kierroksen tulimme ulos ja kävelimme joen vieressä sijaitsevalle muistomerkille. Se on pystytetty paikalle, jonne Antoine de la Mothe Cadillac rantautui vuonna 1701 tullessaan perustamaan Detroitin kaupungin. Joen toiselta puolelta näkyi Kanada ja Windsorin kaupunki. Menimme seuraavaksi syömään paikalliseen pizzeriaan. Mikä oli hienointa, siellä oli vanhoja pelikoneita, joilla pystyy pelaamaan. Esimerkiksi Pacman ja Donkey Kong. The Heidelberg Project (The HP) oli seuraava kohteemme. The HP sijaitsee yhdessä Detroitin huonokuntoisista lähiöistä. Projektin perustaja Tyree Guyton halusi the Heidelbergin olevan metafora siitä, mitä hän halusi naapuruston ja kaupunkinsa olevan. Guyton antoi tavaroille uuden elämän, uuden tarkoituksen. Projekti on alue, jossa saa toteuttaa taiteellista näkemystä. Loppupäiväksi menimme Great Lakes Crossing -ostoskeskukseen. Sitä oli mielenkiintoista verrata Birch Run ostoskeskukseen. Tämä oli moderni, kauppoihin pääsi rakennuksen sisältä, Birch Runiin vain ulkoa.

Keskiviikko 1.4. Jouduimme lähtemään aikaisin, koska menimme Chicagoon, joka oli viimeinen kohteemme Yhdysvalloissa. Illalla oli paluulento Lontooseen. Emme päässeet näkemään Chicagoa sen enempää, mitä auton ikkunasta ehdimme nähdä. Kävimme Field Natural History Museumissa, joka on suuri luonnonhistoriallinen museo. Museon tunnetuimpia museoesineitä on “Sue” maailman täydellisin Tyrannosaurus Rexin luuranko sekä muut dinosaurusten luurangot ja suuri ja monipuolinen kokoelma täytettyjä eläimiä, kuten Tsavon ihmissyöjäleijonat. Ne tappoivat Keniassa useita kymmeniä ihmisiä 1800-luvun lopulla. Museossa oli myös laaja kokoelma muinaisesta Egyptistä. Kokoelmassa oli oli muun muassa muumioita. Museovierailun jälkeen lähdimme lentokentälle.

Tsavon tappajaleijona täytettynä Fieldmuseossa, Chicagossa.

Torstai 2.4. Tulimme Gatwickin lentokentälle Lontooseen aamupäivällä. Ennen tämän matkan alkua olimme suunnitelleet käyvämme Lontoon keskustassa. Kuitenkin saimme vasta lentokentällä tietää, että junat ovat niin paljon myöhässä aikataulusta, ettemme ehtisi käymään keskustassa ennen lentomme lähtöä. Joten lentokentällä vietimme seitsemän tuntia, melkein saman verran kuin odotimme Chicagon lentoa.

Fun fact: Yhdysvalloissa ruokakaupoissa kassat pakkaavat asiakkaan puolesta hänen ostoksensa. Kaikissa kaupoissa kassoilla on telineitä, joissa muovipussit ovat kiinni. Se nopeuttaa ostosten pakkaamista. Isoimmissa kaupoissa muovipussit ovat telineissä, jotka myös pyörivät. Lisäksi muovipussit ovat hyvin ohuita.

Nakkilan

LUKIO

VAIHTO-OPISKELIJA

vuotias. Täkäläisessä isäntäperheessä on seitsemänvuotias ”pikkuveli”. San Piero Patti on 2000 asukkaan kaupunki. Lähin iso kaupunki on Messina noin kahden tunnin ajomatkan päässä. Ida sanoi, että ei tiennyt mitään Nakkilasta ennen tuloaan tänne. Hän ei itse päättänyt sijoituspaikastaan, vaan hänet valinnut isäntäperhe. Ennen vaihdon alkua AFS:n vapaaehtoiset ja aikaisemmin vaihdossaolleet valistivat vaihtoajasta parhaansa mukaan eri tapaamisissa. Ida sanoi, että hänen kotikaupunkinsa on Nakkilan kaltainen eli ei kovin suuri. Siellä on kuitenkin enemmän kauppoja ja kahviloita. Nakkilan lukio poikkeaa hänen omasta koulustaan. Sisiliassa hän opiskelee kolmea vierasta kieltä ja siellä annetaan enemmän kotitehtäviä. Nakkilassa hän on opiskellut suomea, kuvataidetta, englantia, matematiikkaa, fysiikkaa ja musiikkia. Suomenkieli on osoittautunut vaikeaksi oppia, mutta sentään jotain on jäänyt mieleen, kuten kiitos, moikka ja hyvää yötä. Vapaa-ajallaan hän on ollut ulkona kavereidensa kanssa, kuten kotimaassaankin, mutta täällä harvemmin. Hän on käynyt kerran nyrkkeilemässä, mutta kotimaassaan hän käy kolmasti viikossa salilla. Yhteydenpito kotiin on onnistunut Skypen ja WhatsAppin avulla, mutta koti-ikävä on vaivannut. Eniten hän on kaivannut perhettä, poikaystävää ja italialaista ruokaa. Ida sanoo rakastavansa suomalaista suklaata ja suomalaisia makeisia. Ennakkoon hän sanoi olettaneensa Suomen olevan ilmastoltaan kylmä ja hyvin erilainen kuin hänen oma kotimaansa. Mielenkiintoisin kokemus lienee sauna. Ida on käynyt Helsingissa, Porissa ja Raumalla. Syysloman vierailukohde oli Riika Latviassa.

Vaihto-opiskelija Ida Sciotto Ida Sciotto tuli Nakkilan lukioon vaihtoopiskelijaksi 17. elokuuta 2018. Hän tuli AFSjärjestön kautta. Ida sanoi, että hän on samassa perheessä Nakkilassa koko oleskelunsa ajan eli lokakuun loppupuolelle asti. Hänen kotikaupunkinsa on sisilialainen San Piero Patti. Idan omaan perheeseen Sisiliassa kuuluu isä, joka on ambulanssinkuljettaja, äiti, joka on töissä toimistossa, ja pikkusisko, joka on 12-

Nakkilan

LUKIO

LUKION TAPAHTUMIA

Sotilaspoikatoimintaa Satakunnassa

Nakkilan lukion toisen vuosikurssin opiskelijat Hilda Uusi-Kerttula ja Mari Viitaniemi tutustuvat huittislaisen sotilaspoikaveteraani Antti Maunulan valokuviin.

Satakunnan Sotilaspoikien Perinnekilta otti tehtäväkseen kerätä aineistoa sotilaspoikien toiminnasta maakunnassamme. Sotilaspojat toimivat aikoinaan monissa merkittävissä tehtävissä vapauttaen aikuiset miehet rintamapalvelukseen. Sotilaspojat tekivät ilmavalvontaa, auttoivat pakolaisia sekä työskentelivät maatiloilla. Sotilaspoikaosastoissa nuoret saivat kosketuksen kurinalaiseen toimintaan, heille opetettiin myös ampumisen alkeita pienoiskiväärillä. Opit olivat hyödyksi varsinaisessa armeijapalveluksessa myöhemmin. Sotilaspoikaosastot perustettiin suojeluskuntien toimesta heti Vapaussodan jälkeen. Sotilaspoikien asut olivat ensin sekalaisia, mutta myöhemmin brittiläistä alkuperää. Nakkilan

Englanti ehti lahjoittaa 50 000 sotilaspukua vähän ennen kuin se julisti sodan Suomelle vuonna 1941. Valvontakomissio määräsi jatkosodan päätyttyä Suojeluskunnat, LottaSvärdin, Vapaussodan Rintamamiesten Liiton ja Sotilaspoikaosastot lopetettavaksi, koska katsoi ne Neuvostoliitolle vihamielisiksi järjestöiksi. Vasta 1990-luvulla Neuvostoliiton romahdettua alettiin vaalia kyseisten järjestöjen muistoa. Satakunnan Sotilaspoikien Perinnekilta on perustettu 1991. Perinteenkeräämistä tehtiin kuluneena vuonna yhteistyössä Nakkilan lukion kanssa. Lukiolaiset kävivät haastattelemassa entisen opinto-ohjaaja Pekka Lonkaisen mukana sotilaspoikaveteraaneja. Keruutyö ei ollut helppoa, koska sodan päätyttyä osallistuminen haluttiin salata ja se yritettiin aktiivisesti unohtaa. Valokuvia on säilynyt todella vähän, ylipäätään kuvia ei otettu 1930-40 -luvuilla paljoa. Yksi syy oli, että valokuvaaminen oli kallista.

LUKIO

LUKION TAPAHTUMIA

Yhteiskoulun ja lukion oppilaskunnat laskivat seppeleen Sankarihaudoille 5.12.2018.

Seppeleenlasku 5.12. ennen koulupäivän alkua lukion ja yhteiskoulun oppilaskunnat laskivat seppeleen Sankarihaudoille kunnioittamaan sodissa kaatuneiden muistoa. Lukiota edustivat Nea Airaksinen, Nuutti Karjalainen ja Markus Korhonen.

Uudet ylioppilaat Nakkilan lukiosta valmistui syksyllä kaksi uutta ylioppilasta, Nuutti Taipale ja Tero Helo. Heidän lakkiaisjuhlansa oli 5.12. aamulla Lyydia Puttonen salissa, ennen tanssiaisten alkua. Annika Tarkkanen ja Elli Hakulinen toimivat juontajina. Juhlassa vaihtui Vapauden Viestikapula, siellä esitettiin pianonsoittoa ja juhlapuheen piti rehtori Jari Koski. Tilaisuus päättyi Gaudeamus Igitur -yhteislauluun. Sen jälkeen vanhemmat ja muut sukulaiset sekä opettajat ja opiskelijat pääsivät onnittelemaan vastavalmistuneita ylioppilaita. Vapauden viestikapu vaihtoi haltijaa. Niilo Puosi sai Nuutti Karjalaisen luovuttaman Viestikapulan.

Nakkilan

LUKIO

LUKION TAPAHTUMIA

Elli Hakulinen ja Annika Tarkkanen toimivat juontajina.

Rehtori Jari Koski ylensi Sami Helon ja Nuutti Taipaleen ylioppilaaksi.

Lukiolaiset onnitteluvuorossa. Siiri Tuominen, Iina Henttinen ja Anni Suominen kättelemässä vastavalmistuneita.

Nakkilan

Helka Lohivuo esitti pianonsoittoa.

LUKIO

LUKION TAPAHTUMIA

Koulun tanssiaisiin osallistuivat molenpien koulujen opiskelijat ja opettajat.

Itsenäisyyspäivän tanssiaiset Nakkilan yhteiskoulu ja lukio juhlivat itsenäisyyden 101. vuotta järjestämällä tanssiaiset 5.12.. Koulun ruokailua oli aikaistettu, juhlasaliin siirryttiin kello 11.50. Ovella yhteiskoulun oppilaskunnan edustajat kättelivät kaikki vieraat. Lukion opiskelijakunnan puheenvuoron piti Lenni Reponen. Nakkilan Harmonikat vastasi musiikista. Liikuntatunneilla oli harjoiteltu erilaisia tansseja, kuten valssia ja tangoa. Väliajalla yhteiskoulun oppilaskunta piti buffettia. Myynnissä oli juotavaa sekä erilaisia makeisia. Lukion toisen vuosikurssin opiskelijat valitsivat tanssiaisten kuninkaan ja kuningattaren. Tänä vuonna kruunattiin Nelle Nurmi ja Sampo Nummi. Tanssit päättyivät letkajenkkaan, johon kaikki osallistuivat. Kotiin pääsimme kello 14.

7. luokan oppilaat Aatu Tuominen ja Petra Stenroos kättelivät vieraat.

Lukion opiskelijakunnan puheenjohtaja Lenni Reponen piti avajaispuheen. Nakkilan

LUKIO

LUKION TAPAHTUMIA

Pasi Nieminen lauloi sekä soitti pianoa tilaisuuden alussa ja lopussa.

Joulujuhla

Lukion joulujuhla alkoi kello 23, kuten jo monena vuotena aiemmin. Myöhäinen ajankohta tuo lisää juhlan tuntua, kun ulkona on pimeää ja pääkatu on jouluvalaistu, kuten monet koditkin. Koululle oli saapunut runsaasti vanhempia, muita sukulaisia ja ystäviä seuraamaan huolella valmisteltua ohjelmaa. Nea Airaksinen ja Tuomas Kurri toimivat juontajina. Tilaisuus alkoi koulun entisen opiskelijan, vt. kanttori Pasi Niemisen laululla, jota hän itse säesti. Opiskelijoiden käsikirjoittamat näytelmät ja musiikkiesitykset vuorottelivat. Mukaan mahtui myös opettajien humoristinen esitys, joka kertoi tapahtumista luokkatunnilla. Henkilöhahmot oli koottu monesta eri opiskelijasta, eikä tarkoitus ollut esittää ketään erityisesti, sanoivat matematiikanopettajat, joita haastattelimme. Juhlapuheen piti rehtori Jari Koski. Äidinkielenopettaja HannaLeena Korhonen jakoi puheviestinnän kokeen todistukset. Ohjelma jatkui seuraavan vuorokauden puolelle. Lopuksi Pasi Nieminen säesti Enkeli Taivaan, jota kaikki lauloivat yhdessä.

Nea Airaksinen ja Tuomas Kurri toimivat juontajina.

Puheviestinnän kokeen todistusten jako.

Nakkilan

LUKIO

LUKION TAPAHTUMIA

Opettajien näytelmässä esitettiin lukiolaisia. Opettajat olivat käsikirjoittaneet itselleen roolit ja myös esittivät ne. Joulujuhlan päätyttyä monet lukiolaiset sanoivat tunnistaneensa itsensä.

Rehtori piti jouluaiheisen puheen, josta ei huumoria puuttunut.

Mielenosoittaja Elli Hakulinen ja Niilo Puosi joulunäytelmässä. Lotta Kivelä lauloi sekä soitti kitaraa.

Nakkilan

LUKIO

LUKION TAPAHTUMIA

Potkijaiset 2019 Nakkilan lukion vuoden 2019 potkijaiset eli abien koulusta potkiminen tapahtui 12. helmikuuta. Ilta oltiin jaettu kahteen osaan. Se alkoi kello 18.00, kun abiturientit saapuivat Lyydia Puttonen -saliin. Seniorit lähtivät kuljettamaan heitä illan ensimmäisen osan läpi, joka oli Amazing Race tyyppinen tehtävänratkonta. Matka maailman ympäri. Matkakohteita olivat mm. Japani, Venäjä, Ruotsi sekä USA, johon abiturienttien maailmanympärimatka päättyi. Silloin heille kerrottiin illan seuraavan osan kulku. Abien ulospotkimisen suoritti oppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja, Niilo Puosi. Illan toisen osion, jossa varsinainen juhliminen vasta alkoi, tapahtumapaikkana toimi Nakkilassa sijaitseva Lohiranta. Se oli koristeltu Las Vegas tyyliin. Juhlapaikalla oli tarjolla lämminruoka, monenlaista juotavaa sekä naposteltavaa. Illan aikana juhlittiin, tanssittiin, pelattiin pelejä, sekä totta kai, katsottiin senioreiden tuottama potkijaisvideo. Ilta oli menestyksekäs ja juhliminen jatkui pitkälle aamuyöhön asti.

“Amazing Race” johdatti kilpailijat eli abiturientit eri maihin. Luokkiin oli tehty rasteja, joista kilpailijat joutuivat suoriutumaan päästäkseen jatkoille Lohirantaan. Suvi Pentikäinen ja Alisa Leinonen taittelemassa laatikkoa. Emilia Erkkilä ja erään abiturientin näkemys laatikosta. Tuomas Loulan ja Jimi Alakahrin tanssiesitys. Nuutti Karjalainen punnertaa ja Markus Korhonen, Eetu Ellä, Akseli Rantanen, Frans Perkkola ja Aleksi Virtanen kannustavat.

Nakkilan

LUKIO

LUKION TAPAHTUMIA

Emilia Hirvikoski ja Ina Laine koristelevat oppilasta, Jeremias Rauhaniemi seuraa toimitusta taustalla.

Sirkustirehtööri Eetu Ellä ja Kiia Reposen esittämä “Anne Laato” taukojumppasivat.

Penkinpainajaiset

Wilma Heiskasen pelleasu.

Penkinpainajaisten vuoro oli 13. helmikuuta. Päivä alkoi oppilaiden ryömimisellä abien pulpeteista ja roskapusseista kyhäämän putken läpi, jonka jälkeen oppilaiden kasvoihin piirreltiin huulipunalla. Matematiikan siipi sekä Lyydia Puttonen -sali oli koristeltu sirkusaiheisesti. Myös abiturientit olivat pukeutuneet teemaan. Abiturietit pitivät keskusradiosta aamunavauksen, jonka jälkeen keräännyimme juhlasaliin katsomaan abi-gaalaa. Juontaja toimi sirkustirehtöörin asuun sonnustautunut Eetu Ellä. Abigaalassa nähtiin jos jonkinmoista esitystä, rentoutusharjoituksista flossaaviin opettajiin. Gaalassa tarjottiin myös uutta tietoa entisen historian ja yhteiskuntaopin opettajan, Kirsti Häivälän, äkilliselle katoamiselle. Abiturienttien mukaan hänet oli palkattu huippuvirkaan Brysseliin. Gaala päättyi abiturienttien laulamaan ja uudelleen sanoittamaan DJ Ibusalin kappaleeseen “Pilalla”. Gaalan jälkeen abiturientit lähtivät perinteiselle ajelulla kuorma-autolla ympäri Nakkilaa. Nakkilan

LUKIO

LUKION TAPAHTUMIA

Nea Airaksinen ja Tuomas Kurri johtivat vanhat kunniakujaa pitkin koulurakennukseen.

Vanhojenpäivä Abiturienttien lähdettyä koulusta olivat lukion toisen vuosikurssin opiskelijat eli seniorit vanhimpia. Tätä piti juhlia! Heti kellonsoiton jälkeen 8.55 keskusradiosta kajahti vanhojen aamunavaus ja kaikki kutsuttiin ulos muodostamaan kunniakuja vanhojen sisäänmarssia varten.

Tämän jälkeen alkoivat tanssiesitykset. Koko tapahtuman juontajina toimivat Mari Viitaniemi ja Matias Selin. Koulu kutsuttiin erissä katsomaan vanhojen perinteikästä tanssimista juhlasalissa. Esitys oli värikäs sekoitus eli tyylejä ja kappaleita vuosikymmenten varrelta. Tansseja seuraamaan saapuivat vuorollaan myös päiväkoti Kuperkeikan väki ja Ruskilan ala-aste. Tätä seurasi ruokailu, jossa juniorit toimivat vanhojen palvelijoina.

Yhteiskoululaiset seurasivat vuorollaan tanssiesityksiä.

Ruokailun jälkeen osa vanhoista lähti vanhainkoti Keinustooliin esiintymään asukkaiden riemuksi. Illalla kello 18 alkoi vanhojenpäivän tanssiesitys perheille. Vanhat esittivät lähes samanlaisen esityksen kuin päivällä, joskin pieniä muutoksia oli tehty. Kahteen kertaan vedettyjen esitysten jälkeen sukulaisilla oli tilaisuus tanssia vanhojen kanssa. Tilaisuudessa toimi myös buffetti, jossa oli myytävänä kahvia, teetä, mehua ja erilaisia leivonnaisia. Nakkilan

Perinteisten tanssien ohella esitettiin myös täysin uusia kappaleita.

LUKIO

OPETTAJAT

Opettaja

Oppiaine

Koski Jari

rehtori

Ilomäki Kirsi

vararehtori, biologia, maantiede, terveystieto

Ahtola Marika

liikunta

Antti Auli

erityisopettaja

kemia

Hohkuri Joonas

matematiikka

Koivula Juha

musiikki

Kopio Juha

kuvataide, viestintäkasvatus

Ekko Johanna

Korhonen Hanna-Leena 16a

äidinkieli, kirjallisuus

Laato Anne

16b

uskonto, psykologia, filosofia

Peltoniemi Marika

opinto-ohjaus

Peltomäki Henri

matematiikka

Salminen Niko

17a

historia, yhteiskuntaoppi

Siikilä Merja

18b

ruotsi

Tontti Juha

17b

matematiikka, fysiikka

Viskari Katriina

18a

englanti

Nakkilan

LUKIO

YLIOPPILAAT

Opiskelijakunnan hallituksen vuosikertomus Uusi hallitus valittiin elokuussa. Ensimmäisenä tehtävänä oli jo perinteeksi muodostunut vanhan hallituksen kahvitus sekä koulun järjestyssääntöjen käsitteleminen. Tänä vuonna päätimme myös lahjoittaa taksvärkkirahat Elämä lapselle -kampanjaan. Sihteeri ja tilavastaava osallistuivat opiskeluhuoltoryhmän kokouksiin, joissa teemana tällä kertaa oli päihteet. Joulukuussa toteutimme opiskelijoiden toiveen ja saimme korumies Arvin vierailemaan koulullemme. Järjestimme myös joulukalenterin, joka onkin tuttu jo aikaisemmilta vuosilta. Huhtikuussa puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja osallistuivat Nakkilan koulujen oppilaskuntien väliseen kokoukseen Kirkonseudun koululla. Hallituskautemme aikana olemme myös ostaneet MokkaMekkaan biljardimailoja, uudet pelikortit sekä Play Stationin. Perinteisesti olemme hankkineet maitoa ja kahvia. Hallituslaisia osallistui koulussa 24h-haasteeseen, josta tehtiin esittelyvideo Nakkilan lukion Instagramiin. Hallitus järjesti myös muuta ohjelmaa, kuten talviliikuntapäivän, hyvinvointiviikon, johon kuului mm. aamupala, jooga ja stressinhallinta-opetus opintopsykologi Riikka Turun johdolla, teemapäivän “pyjamabileet” ja “vappuasu-kilpailun” sekä hauskin kuva -kilpailun Rauman reissulle.

Hallitus Lenni Reponen, puheenjohtaja, Niilo Puosi, varapuheenjohtaja, Nea Airaksinen, sihteeri, Tuomas Kurri, rahastonhoitaja, Matias Selin, tilavastaava, Sini Suominen, some- ja postivastaava, Konsta Viinamäki, tiedotusvastaava

Ylioppilaat Syksy 2018 Sami Tero, Taipale Nuutti

Kevät 2019 Alakahri Jimi, Heiskanen WIlma, Hirvikoski Emilia, Kankeri Roope, Karjalainen Nuutti, Kivelä Lotta, Korhonen Markus, Laine Ina, Leinonen Alisa, Loula Tuomo, Loula Ulriika, Niemi Ossi, Palmu Markus, Parkkali Jenna, Pentikäinen Suvi, Perkkola Frans, Pärssinen Sini, Rantanen Aleksi, Rauhaniemi Jeremias, Reponen Kiia, Sjögren Kaisa, Ukkonen Kiia, Uusi-Kraapo Saara, Virtanen Aleksi

Stipendit Stipendit ovat nähtävänä koulun osoitteessa http://www.nakkila.fi/koulut/lukio/ Ilmoitusasiat Ilmoitettavat asiat ovat nähtävänä koulun osoitteessa http://www.nakkila.fi/koulut/lukio/

Nakkilan

LUKIO

Dormagenilaisten vastavierailu maaliskuussa sisälsi mm. potkukelkka-ajelua Köyliönjärven jäällä.

The Heidelberg Project on Tyree Guytonin taideprojekti, jonka hän on perustanut 1986 synnyinseudulleen, Detroitin afrikkalaisamerikkalaisten historialliselle asuinalueelle. Guyton aloitti taideprojektin maalaamalla ränsistyneisiin taloihin, sitten mukaan tulivat käytöstäpoistetut tavarat. Alue on saanut Rudy Bruner Award of Urban Excellence -hopeamitalin. Patricia Sanders ja Tyree Guyton.

Pulkkamäessä Salomonkallion hiihtokeskuksessa yhteiskoulun hiihtopäivänä. Dormagenilaiset innostuivat laskemaan mäkeä. Hohtokeilailua Harjavallassa. Dormagenilaiset saapuivat maaliskuun ensimmäisenä päivänä, joka oli perjantai. Meillä oli siis hyvää aikaa viedä heitä eri paikkoihin. Yksi kohteista oli keilarata Harjavallassa.

Koululounas. Laskiaispäivänä oli hernekeittoa ja laskiaispullia.