Tammikuu 2019
LYYDIA
MATKA SAKSAAN JOULUJUHLA
Nakkilan lukion oppilaskunnan julkaisu Viestintäkasvatus
Rasmus Viitanen, Tuomas Kurri, Niilo Puosi ja Herman Mäenpää ihailevat Drachenfelsin vuorelta avautuvia maisemia.
Matka Dormageniin Lokakuun alussa teki lukion ryhmä matkan Dormageniin, Saksaan. Sää oli erittäin kesäinen, reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpö ja auringonpaiste helli useimpina päivinä. Matkaan sisältyi erilaisia kaupunkikohteita ja maaseutua. Bertha von Suttnerin lukio sijaitsee Dormagenissa, joka on tunnettu valtavasta Bayer AG:n tehtaasta. Dormagen sijaitsee Düsseldorfin ja Kölnin välissä. Yhteys Bertha von Suttnerin lukioon on Comenius-projektin perua. Dormagenin asukasluku on 64.000, mutta se on käytännössä kasvanut kiinni Düsseldorfin kaupunkiin. Saksalaisia opiskelijoita ja opettajia odotetaan vastavierailulle maaliskuussa.
Lyydia 32 Tätä Lyydia-lehteä ovat olleet tekemässä Rasmus Viitanen, Liisi Aarikka, Josefiina Nieminen, Niilo Puosi, Herman Mäenpää, Nelly Sivonen ja Teemu Ojaniitty, Tuomas Rajamäki, Emilia Erkkilä, Tiia Mitikka, Samu Puumala ja Tuomas Kurri Opettaja Juha Kopio. Nakkilan lukio, Porintie 13, 29250 Nakkila. Kansi: Tuuli tarttuu hiuksiin. Christina Kofer ja Luisa Purcell Drachenfelsin vuorella.
Opas kertoi Kölnin tuomiokirkon historiasta.
Matka Saksaan Saavuimme AirBalticin lennolla Helsingistä Riikan kautta Düsseldorfiin lokakuun 2. päivänä. Saksalaiset isännät olivat meitä lentokentällä vastassa. Junalla pääsimme kätevästi Dormageniin, josta jakaannuimme koteihin. Koulun lähimmän rautatieaseman nimi on Nievenheim. Seuraava päivä oli vapaa, joten meille oli järjestetty perheiden kautta erilaisia retkiä. Torstaina oli koulupäivä. Se alkoi tutustumiskierroksella koulualueeseen, oppaana toimi opettaja Ina Filip. Sen jälkeen menimme isäntiemme kanssa oppitunneille. Iltapäivällä menimme junalla tutustumaan Kölnin tuomiokirkkoon. Meillä oli opastettu kierros. Opas kertoi tuomiokirkon värikkäästä historiasta. Noin vuonna 800 rakennettiin paikalle, jolla oli jo aiemmin sijainnut pyhiä rakennuksia, kirkko. Se vihittiin vuonna 873 ja sitä laajennettiin 900- ja 1000-luvulla. Keisari Fredrik I Barbarossa lahjoitti vuonna 1164 arkkipiispalle merkittäviä pyhäinjäännöksiä, mm. kolmen itämaan tietäjän pyhäinjäännökset.
Niiden ansiosta Kölnistä tuli merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Uuden tuomiokirkon peruskivi laskettiin vuonna 1248. Rakennus tehtiin goottilaiseen tyyliin, ranskalaisten kirkkojen esikuvan mukaisesti. Kirkkoa laajennettiin vähitellen, vuonna 1265 valmistuivat ensimmäiset kappelit ja niissä alettiin pitää messuja. Alttari vihittiin vuonna 1277. Työt keskeytettiin vuonna 1520. Liki kolmesataa vuotta kirkko sai rapistua rauhassa ja alkoi näyttää rauniolta. Keskeneräisen tornin huipulla oli puinen nostokurki, josta tuli kaupungin symboli. Kirkko suljettiin vuonna 1796, kun Ranska valtasi Reininmaan. Sitä käytettiin tallina, varastona ja vankilana. Kirkko palautettiin alkuperäiseen käyttöönsä vuonna 1801 ja piispanistuin vuonna 1821. Kölnin asukkaiden perustaman rahaston turvin kirkkoa alettiin viimeistellä alkuperäisten piirustusten mukaisesti vuonna 1823. Kirkon valmistuessa vuonna 1880 se oli maailman korkein rakennus, 157 metriä. Kirkko kärsi pommituksista toisen maailmansodan aikana, mutta taideaarteet oli saatu pelastettua turvaan. Kirkko saatiin korjattua vuonna 1956. Vuonna 1996 Kölnin tuomiokirkosta tuli Unescon maailmanperintö-
kohde. Tuomiokirkon jälkeen menimme katsomaan lukkoja, joita oli ripustettu läheisen rautatiesillan kaiteisiin. Sen jälkeen meillä oli mahdollisuus käydä kaupungilla ennen paluutamme koteihin. Perjantai alkoi taas koulussa. Menimme oppitunneille aamupäivällä ja iltapäivällä tutustumaan Drachenburgin linnaan. Opas esitteli meille linnaa ja sitä ympäröivää puutarhaaluetta. Linna on rakennettu 18821884 Drachenfelsin vuorelle, Königswinteriin, joka sijaitsee lähellä Bonnia. Linnalle asti pääsee junalla, me kävelimme ja saimme samalla ihailla kauniita vuoristomaisemia. Linnan rakennutti paroni Stephan von Sarter ajatuksella asua siellä jonain päivänä. Se ei kuitenkaan toteutunut. Linna on rakennettu ulkoa uusgoottilaiseen tyyliin, sisätilat edustavat uusrenessanssia. Vuodesta 1931 linna palveli poikien katolisena sisäoppilaitoksena. Linnan Rein-joen puoleinen sivu kärsi vaurioita toisessa maailmansodassa. Se oli pitkään käyttämättömänä, koska merkittävämpiäkin kunnostuskohteita Saksasta löytyi sodan jäljiltä, mutta sitä alettiin kunnostaa 1950-luvun lopulla. Linna palveli mm. valtionrautateiden kouluna. 1971 linna puistoineen Lukkoja rautatiesillan kaiteissa. myytiin Paul Spinat nimiselle yksityishenkilölle noin 250.000€ vastaavalla summalla. Sopimukseen kuului kunnostaa linna ja puisto alkuperäiseen loistoonsa. Linnan rakentaminen kesti aikoinaan kaksi vuotta, mutta restaurointia jatketaan vielä nykyäänkin, esimerkiksi alkuperäisenkaltaiset lasimaalaukset valmistuivat viime vuonna. Karhuntalja Drachenburgin linnassa. Näkymä Drachenburgin linnasta Reinille.
Tulppaanisipulien istuttamista koulun pihalla.
Opettaja Gerd-Bodo Trostmann ohjeistaa kuvataideoppilaitaan. Iltajuhla ravintola Torschenkessä, Zonsissa.
1986 Nordrhein-Westfalenin luonto-, kotiseutuja kulttuurisäätiö osti sen noin neljämiljoonaa euroa vastaavalla summalla. Linnaa ympäröivä 10 hehtaarin puistoalue kuuluu Euroopan puutarha-perinteen verkostoon. Viikonloppuna olimme taas perheiden kanssa eri kohteissa. Maanantaina oli koulupäivä, joten menimme isäntien kanssa heidän oppitunneilleen. Iltapäivällä vierailukohteena oli Zonsin historiallinen kaupunki. Se on säilyttänyt keskiaikaisen asunsa, vaikka siellä asutaan nykyäänkin. Opas kertoi kaupungin historiasta saksaksi, isäntämme käänsivät englanniksi. Zons mainitaan ensimmäisen kerran jo 600luvulla, mutta se sai kaupunkioikeudet vuonna 1373. Kaupunki sai tuloja keräämällä tullia viereisen Reinin laivaliikenteeltä, mutta maanviljely on ollut monille kaupunkilaisille tärkeä elinkeino. Zons kärsi vaurioita kolmikymmenvuotisen sodan lopulla. Ranskan vallankumouksen jälkeen Zons oli moneen kertaan ranskalaisten miehittämä. Toistuvat ruttoepidemiat vähensivät asukaslukua. Reinin tulvat ovat olleet rakennuskannalle tuhoisia,
tulvavedet ovat tuoneet myös tauteja kaupunkilaisten kiusaksi. Nykyään Zonsissa asuu vajaa 6.000 henkeä eli saman verran kuin Nakkilassa. Turismi on merkittävä kaupungin taloudelle. Iltajuhla oli järjestetty ravintola Torschenkeen, jonka omistaa Juchin perhe, joka oli myös Rasmus Viitasen isäntäperhe. Torschenke on toiminut ravintolana yhtäjaksoisesti vuodesta 1378. Torschenke on rakennettu kaupunkia ympäröivään muuriin, ts. kävelemällä läpi ravintolan pääsee itse kaupunkiin. Ravintolassa on 100 asiakaspaikkaa, joista 30 terassilla. Siellä on suuri määrä mielenkiintoista esineistöä ja esimerkiksi vanha kaivo kaupunginmuurissa. Perheet toivat ravintolaan erilaisia salaatteja ja jälkiruokia. Ravintolan puolesta oli pitsoja. Kaikille jaettiin lopuksi diplomit. Opettajat pitivät juhlapuheet. Loppuilta kului matkalaukkuja pakaten. Tiistaina kokoonnuimme koululle. Veimme opettaja Möllerin toimistoon matkalaukkumme ja menimme oppitunneille. Puolenpäivän aikaan lähdimme junalla kohti Düsseldorfin
lentokenttää. Oli aika sanoa jäähyväiset isännillemme. Viikko meni nopeasti. Aloimme suunnittelemaan jo paluumatkalle minne veisimme vieraamme, kun he tulevat Nakkilaan maaliskuussa. Paluulentomme oli HelsinkiVantaalla kello 19.30, kotona olimme vähän ennen puoltayötä.
Rasmus Viitasen isäntäperhe Minun vaihto-oppilasparini on Philip-Noel Juch. Hän on 15 vuotias ja harrastaa jalkapalloa. Hän asuu Zonsissa, Dormagenissa yhdessä äitinsä Carlan kanssa. Heillä on myös 2 koiraa Mimi ja Gimly. Heidän talonsa on rakennettu 1300luvulla, ja onkin yksi alueen vanhimmista
rakennuksista. Talon alakerrassa on Carlan omistama ravintola, jota hän ylläpitää työkseen. Asuintilat ovat yläkerrassa, joista on auringon noustessa hienot näkymät Rein-joelle. Kouluun on noin 15 minuutin ajomatka. Carla ja Philip olivat asuneet kaksi vuotta Barbadoksen saarella, joten englannin puhuminen luonnistui hyvin. Vapaapäivinä kävimme esimerkiksi pelaamassa jalkapalloa ja rantalentopalloa. Rasmus Viitanen, Liisi Aarikka, Josefiina Nieminen, Niilo Puosi, Herman Mäenpää ja Tuomas Kurri
Alla: Dormagenin lähialueet ovat erinomaiset mm. viininviljelyyn.
Areas around Dormagen are excellent e.g. for vineries.
Trip to Dormagen The school exchange between Nakkilan lukio and German high school, Bertha von Suttner, continues. People from Nakkila visited Germany in October. The Germans are going to visit Finland at the beginning of March. We got to know lots of interesting places during the week. Besides that our host families took us in to different places in our freetime. Some of us even visited the Benelux countries.
Bertha von Suttnerʼs high school is in Dormagen. Dormagen is famous for itʼs huge Bayer AGʼs factory. Dormagen is located between Dusseldorf and Cologne. There are 64 000 people in Dormagen.
Tuesday We arrived to Dusseldorf with AirBalticʼs flight on the 2nd of October. German hosts met us at the airport. We went to Dormagen by train. Schoolʼs nearest train station was Nievenheim.
Water was very low everywhere, also on River Rhein. It allowed people to clean river banks. We were collecting stones...
Wednesday Wednesday was free day from school, so we all did something with our host families.
Thursday Thursday was school day. It began with a tour to the school area and our guide was teacher Ina Filip. After that we went to our partnerʼs lessons. We went to Cologne by train in the afternoon. We visited Cologne Cathedral and we had a guided tour there. The guide told us about the colorful history of the cathedral. Cologne cathedral was started to build in 1248. The cathedral was fixed in 1956 because it suffered from bombing in the Second World War. Cologne cathedral was added to the UNESCO World Heritage List of culturally important sites in 1996. After the church we went to bridge there were many locks in the bridge railing. After that some of us went shopping and the others went somewhere else.
Friday Friday started again in school. In the forenoon we went to lessons and afternoon we went to Drachenburgʼs castle. Guide told us about the castle and the garden around the castle.
Weekend We spent the weekend with our host families.
Monday Monday was school day so in the morning we participated to the classes. Afternoon we visited the historical town of Zons. The guide told us about history of the town, but in German so our host students translated it to English.
Christina Kofer, Herman Mäenpää and Tuomas Kurri had a walking tour in the historic city of Zons.
Evening party was at a restaurant called Torschen. The host family of Rasmus Viitanen owned the restaurant. All host families brought different kind of salads and desserts there. The restaurant gave us many different pizzas. At the end of the evening party all the students got their own diplomas. Teachers had us a speech. In the late evening all went to their host families houses and packed their luggages.
Tuesday Tuesday morning we gathered at the school. We took our luggages to teacher Möllerʼs room and then we went to the lessons. In the afternoon we went to Dusseldorfʼs airport by train. It was time to say goodbyes to our hosts. Week went by so quickly. In our return trip we started to plan what we could do when the Germans come to Finland. Our return flight were at Helsinki-Vantaa airport at 19.30. We arrived to Nakkila just before midnight. Liisi Aarikka and Josefiina Nieminen
Vineries of Ahr Valley. Different families own small plantations. Cooperatives take care about wine making and marketing.
Günter Möller shows how thick is the city wall of Zons. The farewell party was in the restaurant Torschen, which is located Another place with thick walls: The bunker for WestGermanyʼs government during the Cold War, now a inside of the city wall. museum. Itʼs situated 25 km from Bonn, the capital of West-Germany.
Haribo factory outlet. Founded by Hans Riegel from Bonn. The name comes from his first name, last name and hometown. Haribo is the ninth biggest candy maker in the World. The most famous product is bear candy, which they have produced since 1922. Haribo has five factories in Germany and 13 in other countries. Haribo has created also products especially to please Finnish taste e.g. candies made of salmiakki (salty liquorice) and liquorice.
Korumies Arvi Perjantaina 14.12 koko koulu, 7. luokasta abeihin asti, kokoontui juhlasaliin kello 12.05. Kouluumme saapui vierailulle 13vuotias Arvi Martikainen, joka tuli puhumaan yrittäjyydestä, unelmista sekä kiusaamisesta. Hän on yksi Suomen nuorimmista yrittäjistä. Arvia vastassa olivat lukion puolesta Niilo Puosi sekä Lenni Reponen. Kun koko koulu oli asettunut istumaan juhlasaliin, Arvi pääsi aloittamaan. Esityksensä Arvi aloitti kertomalla ilkeistä asioista, joita hänelle on sanottu hänen elämänsä aikana. Tämä sai huomion hyvin varsinaiseen esitykseen. Ensiksi Arvi kertoi itsestään sekä vaiheittain siitä, miten hänestä tuli yrittäjä. Arvi aloitti rahan keräämisen 10-vuotiaana, sillä hän halusi itselleen oman kilpahevosen. Sellaisen hinta on 10 000 euron luokkaa. Rahankeräämisen Arvi aloitti kolaamalla naapuruston vanhusten pihoja. Tämä kuitenkin oli liian hidas tapa. Arvi sai myynti-ideansa siskonsa kautta. Hänen siskonsa oli saanut korujen osia, joista hän kasasi koruja. Arvi alkoi valmistaa ja myydä niitä. Korut menivät todella hyvin kaupaksi.
Viimein Arvin ollessa 12-vuotias hänen äitinsä luvan perustaa Facebook-sivut markkinointia varten. Myynti kasvoi nopeasti. Arvi sai loppujen lopuksi kerättyä rahat kilpahevoseen. Hevosen hän nimesi Valkoksi. Arvi kertoi, että on päässyt kokemaan näiden vuosien aikana aivan mahtavia asioita. Yksi Arvin parhaista kokemuksista oli päästä tapaamaan Suomen hallitusta. Hevosharrastuksen puolella oli oman hevosen osto. Arvi kertoi, että Suomessa hevosia harrastavat pojat joutuvat kestämään paljon kiusaamista, hänen harrastusystävänsä oli kokenut jopa tappouh-kauksia. Arvi haluaisi saada muutosta tähän, siksi hän kiertää esimerkiksi kouluissa puhu-massa asiasta. Puhuminen muille ihmisille on Arvin mieleen, hän tykkää kierrellä kertomassa kuinka saavutti unelmansa. Arvi painotti, että “esteet on tehty ylitettäviksi” sekä että unelmien eteen kannattaa tehdä töitä. “Vain mielikuvitus on rajana” sanoi Arvi, kun oppilaat kysyivät miten tienata rahaa. Nelly Sivonen ja Teemu Ojaniitty
Abit 100 päivää Abiturientit juhlivat 100 päivää koulua jäljellä -päivää aamunavauksella keskusradiossa. He kuittailivat muistuttamalla muiden opiskelijoiden aamujen suunnattomasta määrästä. Iltapäivällä oli Lyydia Puttonen -saliin järjestetty kilpailuja, kuten esimerkiksi kisa, jossa piti tunnistaa juomasekoitukseen käytetyt ainesosat. Juniori- ja senioriopiskelijoiden välillä oli myös esitelmänpitokilpailu. Abit toimivat tuomareina. Esitelmässä piti kuvailla abeja - toki myönteiseen sävyyn. Seniorit voittivat kisan,
Abien aamukampa.
koska tuntevat abiturientit paremmin kuin juniorit. Tuomas Rajamäki, Samu Puumala ja Tuomas Kurri
Yhteiskoulun ja lukion oppilaskunnat laskivat seppeleen Sankarihaudoille 5.12.2018.
Seppeleenlasku 5.12. ennen koulupäivän alkua lukion ja yhteiskoulun oppilaskunnat laskivat seppeleen Sankarihaudoille kunnioittamaan sodissa kaatuneiden muistoa. Lukiota edustivat Nea Airaksinen, Nuutti Karjalainen ja Markus Korhonen. Emilia Erkkilä
Uudet ylioppilaat Nakkilan lukiosta valmistui syksyllä kaksi uutta ylioppilasta, Nuutti Taipale ja Tero Helo. Heidän lakkiaisjuhlansa oli 5.12. aamulla Lyydia Puttonen salissa, ennen tanssiaisten alkua. Annika Tarkkanen ja Laura Myllykoski toimivat juontajina, juhlassa vaihtui Vapauden Viestikapula, siellä esitettiin pianonsoittoa ja juhlapuheen piti rehtori Jari Koski. Tilaisuus päättyi Gaudeamus Igitur -yhteislauluun. Sen jälkeen vanhemmat ja muut sukulaiset sekä opettajat ja opiskelijat pääsivät onnittelemaan vastavalmistuneita ylioppilaita. Vapauden viestikapu vaihtoi haltijaa. Niilo Puosi sai Nuutti Karjalaisen luovuttaman Viestikapulan.
Elli Hakulinen ja Annika Tarkkanen toimivat juontajina.
Rehtori Jari Koski ylensi Tero Helon ja Nuutti Taipaleen ylioppilaaksi.
Lukiolaiset onnitteluvuorossa. Siiri Tuominen, Iina Henttinen ja Anni Suominen kättelemässä vastavalmistuneita.
Helka Lohivuo esitti pianonsoittoa.
Itsenäisyyspäivän tanssiaiset Nakkilan yhteiskoulu ja lukio juhlivat itsenäisyyden 101. vuotta järjestämällä tanssiaiset 5.12.. Koulun ruokailua oli aikaistettu, juhlasaliin siirryttiin kello 11.50. Ovella yhteiskoulun oppilaskunnan edustajat kättelivät kaikki vieraat. Lukion oppilaskunnan puheenvuoron piti Lenni Reponen. Nakkilan Harmonikat vastasi musiikista. Liikuntatunneilla oli harjoiteltu erilaisia tansseja, kuten valssia ja tangoa. Väliajalla yhteiskoulun oppilaskunta piti buffettia. Myynnissä oli juotavaa sekä erilaisia makeisia. Lukion toisen vuosikurssin opiskelijat valitsivat tanssiaisten kuninkaan ja kuningattaren. Tänä vuonna kruunattiin Nelle Nurmi ja Sampo Nummi. Tanssit päättyivät letkajenkkaan, johon kaikki osallistuivat. Kotiin pääsimme kello 14. Tiia Mitikka
Nakkilan seudun harmonikat Seura on perustettu vuonna 1990 ja se on saanut alkunsa kansalaisopiston harmonikkapiiristä. 20 perustajajäsenestä järjestö on kasvanut 200 jäseneen ja alusta alkaen perustuen nuoriin soittajiin. Taiteellisena johtajana on ollut koko toiminnan ajan Vesa Formunen. Formusen johtamat harmonikkayhtyeet ja -orkesterit ovat menestyneet hyvin. Yhdistyksen suurin vuotuinen tapahtuma on harmonikkaviikko. Juulia Suonpää/nakkilanseudunharmonikat.fi
Liikuntatunneilta tutut kappaleet houkuttelivat parketille.
Rehtori ohjeitaa tanssiinhaussa lukion juniori-vuosikurssin poikia. Taustalla aina niin suosittu letkajenkka.
Nelle Nurmi ja Sampo Nummi valittiin tilaisuuden kuninkaaksi ja kuningattareksi.
Yhteiskoulun oppilaskunta piti väliajalla kioskia.
Joulujuhla
Pasi Nieminen lauloi sekä soitti pianoa tilaisuuden alussa ja lopussa.
Lukion joulujuhla alkoi kello 23, kuten jo monena vuotena aiemmin. Myöhäinen ajankohta tuo lisää juhlan tuntua, kun ulkona on pimeää ja pääkatu on jouluvalaistu, kuin monet koditkin. Koululle oli saapunut runsaasti vanhempia, muita sukulaisia ja ystäviä seuraamaan huolella valmisteltua ohjelmaa.
Nea Airaksinen ja Tuomas Kurri toimivat juontajina.
Puheviestinnän kokeen todistusten jako.
Nea Airaksinen ja Tuomas Kurri toimivat juontajina. Tilaisuus alkoi koulun entisen opiskelijan, vt. kanttori Pasi Niemisen laululla, jota hän itse säesti. Opiskelijoiden käsikirjoittamat näytelmät ja musiikkiesitykset vuorottelivat. Mukaan mahtui myös opettajien humoristinen esitys, joka kertoi tapahtumista luokkatunnilla. Henkilöhahmot oli koottu monesta eri opiskelijasta, eikä tarkoitus ollut esittää ketään erityisesti, sanoivat matematiikanopettajat, joita haastattelimme. Juhlapuheen piti rehtori Pasi Koski. Äidinkielenopettaja HannaLeena Korhonen jakoi puheviestinnän kokeen todistukset. Ohjelma jatkui seuraavan vuorokauden puolelle. Lopuksi Pasi Nieminen säesti Enkeli Taivaan, jota kaikki lauloivat yhdessä.
Opettajien näytelmässä esitettiin lukiolaisia. Opettajat olivat käsikirjoittaneet itselleen roolit ja myös esittivät ne. Joulujuhlan päätyttyä monet lukiolaiset sanoivat tunnistaneensa itsensä.
Rehtori piti jouluaiheisen puheen, josta ei huumoria puuttunut.
“Katri-Helenan” esitys Vain tonttujen elämää -näytelmässä.
Mielenosoittaja Elli Hakulinen ja Niilo Puosi joulunäytelmässä.
Seniorien joulunäytelmässä Elli Hakulinen, Niilo Puosi, Tiia Mitikka, Ida Jokela ja Eeva Koski.
Tiia Mitikka, Niilo Puosi ja Tuomas Rajamäki Vain tonttujen elämää -näytelmässä.
Lukiolaiset kilpailivat paremmuudestaan. Kisan voittivat seniorit.
Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Lenni Reponen jakoi Vuoden tsemppaaja -palkinnon Eetu Ellällälle. Palkinnon kävi hakemassa hänen veljensä Veeti Ellä.
Lotta Kivelä lauloi sekä soitti kitaraa.
Seniorien joulunäytelmässä joulupukki on juuri vaihtanut tuoreempaan ja muori siirtyy syrjään. Tuomas Rajamäki, Tuomas Kurri, Teemu Ojaniitty ja Niilo Puosi.