Settereitä Tuulimyllyjen maassa terveiset Tussock’s Manorin
Talviset terveiset Hollannista! Olen Susan Mogony, 52-vuotias koiraharrastaja ja luonnollisesti setteristi. Asun aviomieheni sekä viiden punaisen setterimme kanssa pienessä kylässä Den Boschin ja Eindhovenin välillä. Vietän kaiken vapaa aikani koirien parissa ja olen mm. mukana järjestämässä vuotuista erikoisnäyttelyämme, toimin aktiivisesti rotuyhdistyksessämme sekä kouluttaudun koiranäyttelytuomarina. Minulla on oikeudet arvostella lähes kaikki rodut kanakoirien FCI ryhmästä 7.
teytti keskenään. Koiramme sai nimekseen Öcsi, joka tarkoittaa unkariksi pikkuista. Öcsi muistutti ihan puhdasrotuista setteriä. Tuohon aikaan 1980-luvulla koirien terveystutkimukset eivät olleet samalla tapaa pinnalla kuin nykyään. Meidän pikkuisemme kuoli 3-vuotiaana sydänongelmiin. Koko perheemme oli musertunut. Meihin oli iskenyt setterivirus, halusimme pian uuden punanutun. Öcsin sairastamisesta viisastuneina halusimme hankkia hyvältä kasvattajalta koiran, jolla oli kunnollinen sukutaulu. Piet Roks oli 1980-90-luvuilla Hollannin tunnetuin setterikasvattaja ja niinpä meillekin tuli hänen kennelinsä Hunter’s Homen kasvatti. Tällä hetkellä meillä asuu viisi koiraa ja heitä on jo edeltänyt 9 punaista setteriä.
Työelämässä toimin johtajana yhdistyksessä, joka edustaa vakuutusyhtiöiden vahinkoarvioitsijoita. Koiraharrastus tuo erinomaista vastapainoa työlle. Asumme pienellä maatilalla Liempden kylän ulkopuolella ja tilamme mukaan kennelini nimi on Tussock’s Manor. Kotimme suurine puutarhoineen sijaitsee peltojen välissä, aivan metsäalueen vieressä. Ympäristö on koirille erinomainen! Olemme entisöineet taloa perinteiseen tapaan vanhan tyyliseksi. Käymme joka päivä kävelyllä läheisillä pelloilla sekä metsässä ja koirat nauttivat loikkiessaan ojien ja muiden esteiden yli, ne saavat juosta rallia niin paljon kuin jaksavat. Tutustuin aikoinaan settereihin oikeastaan vanhemman sisareni aloitteesta, sillä ollessani 14-vuotias hän halusi koiran ja sen oli oltava juuri irlanninsetteri. Aiemmin perheessämme oli ollut vain lintuja ja kissoja. Tuttavaperheessämme oli irlanninsetteri ja sieltä sisareni rodun bongasi. Ensimmäinen koiramme oli paperiton punanuttu, jonka ostimme eräältä maanviljelijältä. Hän ei yhtään tiennyt mitä koiria hän kasvatti, koiria vain pennutettiin. Hänellä oli cockerspanieleita ja settereitä, joita hän ris-
Minua irlanninsetterissä viehättää ei ainoastaan niiden ulkonäkö vaan rodun hurmaava luonne. Irlanninsetteri on ulkoisesti liioittelematon, normaalisti rakentunut koira, jolla on kaunis ja tyylikäs turkki. Mutta se mistä erityisesti pidän, on niiden jalo ulkonäkö, pehmeä ja ylhäinen ilme, joka silti sekunnissa voi muuttua riiviömäiseksi veijariksi. Setteri näyttää ensivilkaisulta pehmeältä ja ylväältä, mut-
30
