Irlanninsetteri_1_25

IRLANNIN Setteri

Punaiset ja Punavalkoiset

Irlanninsetterit ry

www.irlanninsetterit.com

SISÄLLYS

3…. Puheenjohtajalta

4.... Harrastajahaavi

6.... Harrastajahaavi

7.... Club Show & Open Show tuomariesittelyt

9.... Club Show & Open Show

IRLANNINSETTERI

TOIMITUS

Maarit Takala

Sarkatie 4 41310 Leppävesi takala.maarit@kolumbus.fi

050 590 2633

APUTOIMITTAJAT:

Pirjo Hinkkanen, Irene Kantonen, Susanna Luojus, Heidi Slögs, Kati Tuomisalo

10.. Setterin elämää-Teams: Kurkistus koiran hampaistoon

11.. Vuoden Setteri-kilpailujen voittajat selvillä

18.. Aivokalvontulehdus koiralla – Kaapon tarina

19.. Kutsu kevätkokoukseen

20.. Setteri testaa Lihashuoltoa

22.. Nuoren Junior handlerharrastajan tarina Päiväkirja matkani setteritytöksi

30.. Setterin elämää-Teams: Harrastuksena Junior Handling

31.. Puhetta kakasta

28.. Koiran hieronta - myös sohvanvaltaajan etuoikeus

33.. Paikalla

34.. TalviKuulumisija!

Seuraavan lehden dead line 1.5.

TULOSSA

Kurkista sivulle 7 ja katso kalenterista, mitä kaikkea vuosi vuosi tuo tullessaan! Kalenteria päivitetään sitä mukaa kun tapahtumia tulee lisää. Seuraa myös kotisivuja, facebook- sekä instagram-tapahtumia niin pysyt ajan hermolla!

Aineistot seuraavaan lehteen tulee toimittaa mielellään sähköpostitse rtf- tiedostoon tallennettuna. Aineiston voit toimittaa Maaritille määräpäivään mennessä. Kaikki viimeisen aineistopäivän jälkeen saapunut materiaali julkaistaan sitä seuraavassa lehdessä. Nimimerkillä kirjoittajien tulee antaa oikea nimensä toimituksen tietoon. Lehteen tulevien ilmoitusten maksun eräpäivä on sama kuin materiaalien jättöpäivä. Kun suunnittelet ilmoitusta, ota yhteys Maarittiin.

AINEISTON JÄTTÖ

Lehti Ilmestyy aineisto

1/2025 maaliskuu 01.02.2025 2/2025 kesäkuu 01.05.2025 3/2025 syyskuu 01.08.2025 4/2025 joulukuu 01.11.2025

ILMOITUSHINNAT:

1/1 sivu 50 euroa, ei-jäsen 100 euroa 1/2 sivu 30 euroa, ei jäsen 60 euroa 1/4 sivu 20 euroa, ei jäsen 40 euroa (1 valokuva)

Rivi-ilmoitus (Kasvattajia, jalostusuros) 25 euroa / vuosi, 5 euroa / kerta 3 sertiä/ pentuilmoitus 10 euroa /kerta Ilmoitusten viitenumero: 9001

KANSIKUVA:

Valokuvauskilpailun satoa

SIVUN VALMISTUS:

JÄSENMAKSUT 2025:

Varsinainen jäsen 28 euroa

Perhejäsen 5 euroa

Ainaisjäsen 300 euroa Kannattajajäsen 10 euroa

OSOITTEENMUUTOKSET ANNA-RIITTA FORSS

Vierutie 3, 15560 Nastola 040 595 6529 ansku.forss@gmail.com

YHDISTYKSEN TILINUMERO: IBAN FI31 1147 3000 2099 95

BIC NDEAFIHH

Info på Svenska/

Info in English

Kickie Boman +358 40 5801 851

Punaiset ja Punavalkoiset Irlanninsetterit ry

TULOSTUS: Kirjapaino Kari Jyväskylä

VUOSIKERTA: 29.

PAINOSMÄÄRÄ: 296 kpl

JULKAISIJA: Punaiset ja Punavalkoiset Irlanninsetterit ry ISSN 2243-1950

HALLITUS

Puheenjohtaja

JYRKI TIIHONEN

Lillängintie 46, 04130 Sipoo 050-3466261 tiihonenjyrki@gmail.com

Varapuheenjohtaja

HEIMO ASIKAINEN

Tavinlahdent. 264, 79700 Heinävesi 0500 276812 heimo.a@hotmail.fi

Jäsen/ Sihteeri

MAARIT KEMPPAINEN

Kaunispääntie 3 E 28 00970 Helsinki 040-7000442 setteriyhdistys.sihteeri@gmail.com

Jäsen/ Jäsensihteeri

ANNA-RIITTA FORSS

Vierutie 3, 15560 Nastola 040 595 6529 setteriyhdistys.jasenasiat@gmail.com

Jäsen

JONNA KAARNA

Andersmaantie 4, 14770 Eteläinen 0505922204 Jonna.Kaarna@luukku.com

Jäsen

SARI KANGASJÄRVI

Lahnajoentie 409, 35700 Vilppula 0400-883 128 Sarikangasjarvi1@gmail.com

Jäsen

IRENE KANTONEN

13600 Hämeenlinna 0400 639998 setteriyhdistys.tuotteet@gmail.com

Jäsen

SUSANNA LUOJUS

Tuiskunkatu 5, 24100 Salo 050 400 3247 setteriyhdistys.pennut@gmail.com

Kunniajäsen

MAARIT TAKALA

Sarkatie 4, 41310 Leppävesi 050 590 2633 takala.maarit@kolumbus.fi

Varajäsen

JONNA-TUULIA JORONEN

Kettulantie70 58520 Hiukkajoki 0505919085 jonna-tuulia@hotmail.com

Varajäsen

JUKKA AHONEN

Kassaratie 5 A, 00760 Helsinki 050-5843444 ahonenj03@gmail.com

Hallituksen ulkopuolelta Rahastonhoitaja

TIINA HAVU

Hevosseläntie 30, 79140 Kotalahti 044-2942447 setteriyhdistys.talous@gmail.com

Pentuvälittäjä

SUSANNA LUOJUS (yhteystiedot yllä)

Kunniapuheenjohtaja

JUHANI SALMENPOHJA

Puheenjohtajalta

Hei taas!

Joulukuun lehdessä odottelin lunta tänne Etelä-Suomeen ja sitä odotan nyt helmikuussa edelleen… Mutta vaikka en tästä lumettomuudesta itse tykkääkään, katselin yhtenä päivänä koirien touhuja metsässä ja tajusin, että nehän tykkäävät tästä lumettomasta maasta ehkä (?) enemmän kun paljaasta maasta saa huomattavasti enemmän tuoksuja irti kuin lumesta. Tosin lumessa on paljon mukavampaa kieriskellä kuin varvikossa, luulisin.

Tervetuloa vuoden ensimmäisen Irlanninsetteri -lehden pariin. Vuosi 2025 on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja olemme innoissamme kaikista tapahtumista ja projekteista, joita olemme suunnitelleet yhdistyksen jäsenten ja heidän upeiden koiriensa iloksi tälle vuodelle. Tapahtumakalenteri täydentyy vuoden edetessä.

Tässä lehden numerossa jälleen monia mielenkiintoisia ja hyödyllisiä juttuja. Voit lukea muun muassa Vuoden setteri -kilpailujen voittajista, saada vinkkejä koiran lihashuoltoon ja tutustua Junior handleriin sekä paljon muuta. Toivotan mukavia lukuhetkiä. Yhdistyksen tämän vuoden Club ja Open Show’t järjestetään 7.-8.6.2025 Hämeenlinnassa. Tuomareiksi saamme Skotlannista Chloe Allan’in (Glencarron Kennel) ja Kimberly Vallancen. Sisäsivulla heidän omat tuomariesittelynsä sekä näyttelyn ilmoittautumisohje. Näyttelytoimikunta toivottaa sekä tuomarit että teidät kaikki tervetulleiksi näyttelyihin. Molemmissa näyttelyissä mukana Noviisi -luokka, johon ihan jokainen koira ilman näyttelykokemusta on todella tervetullut. Noviisi -luokkaan voi osallistua myös koira, joka ei terveydellisestä, esim. purentavirheen tms., syystä voi osallistua Kennelliiton virallisiin näyttelyihin. Jos koiran esittäminen jännittää, löytyy paikalta ihan varmasti esittäjä narun päähän.

Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous pidetään Teams -kokouksena 27.4.2025 klo 14 alkaen. Kutsu sisäsivuilla. Tervetuloa osallistumaan ja vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan.

Mukavaa kevättä kaikille ja rapsutuksia koirille!

Jyrki Tiihonen Puheenjohtaja

Harrastajahaavi

Moikka! Olen Hanna Torniosta ja koiraharrastukseni on lähtenyt liikkeelle vuonna 2004 jolloin sain ensimmäisen oman koirani. Vielä kotona asuessani äitini osti minulle kiinanharjakoira powder puffin nimeltä Kiikunkaakun Enne Uni, tuttavallisemmin Enne. Ennen kanssa harrastimme agilityä muutamia vuosia kunnes koiralla mielenkiinto loppui harrastukseen ja Enskasta tuli sohvaperuna. Enne kulki mukanani nuoruuden ja muutti kanssani omaan asuntoon kun täytin 18 vuotta.

Myöhemmin Ennen kaveriksi vuonna 2010 keväällä tuli kiinanharjakoirasta naku versio Big Jokes Golden Breeze, joka kulki nimellä Tyyne. Molemmat koirat arvostivat rauhaa ja rakkautta, hyvällä ja lämpimällä ilmalla myös lenkkeilyä. Ennen elettyä pitkän elämän joka tuli päätökseen 2016 alku vuodesta jäi Tyyne harjis yksin. Tyynestä huomasi että hän koki yksinäisyyttä ja aloin miettimään millaisen kaverin hänelle laittaisin.

Naapurissamme oli tuohon aikaan kaksi englannin setteri poikaa ja siitä oli mieleeni tullut että voisimme kokeilla millainen olisi punainen irlanninsetteri. Siskolle asiasta olin puhunut ja sainkin puhelun siskolta kun olimme kesälomareissulla 2017, että lomareissumme ohimatkalla olisi 2 vuotias setteri narttu vailla rakastavaa kotia. Minä soitin koirasta ja pian olimmekin häntä katsomassa. Tämä tyttö valloitti sydämmemme ja muuttikin meille piakkoin. Näin alkoi matkani punaisten irlanninsettereiden parissa ja ensimmäinen punanuttu kulkikin nimellä Black Happies Fire Walk With Me ja tuttavallisemmin Fatima.

Fatima oli meillä lenkkeilykaverina ja silloin tällöin mätsäreissä hänen kanssa kuljin. Fatima tuli kaikkien

kanssa toimeen ja rakasti lapsia, joten hänen kanssaan oli helppo mennä ja tulla. Fatima oli rauhallinen ja niinsanottu ”vanhasielu”, joskus hieman villiteli mutta melko nopeasti kainalopaikan haki sohvalta. Tyyne ja Fatima tulivatkin siis vallan mainiosti toimeen keskenään.

2019 alku vuonna oli Tyynen jatkettava matkaa vihreämmille laitumille ja Fatima jäi yksin. Punaisiin niin ihastuneena aloin melko piakkoin miettimään toisen punaisen hankintaa ja aloinkin silloin aktiivisesti seuraamaan eri kenneleiden pentutarjontaa ja pentusuunnitelmia. Kesällä 2019 laitoin Minnalle sähköpostia kun hänellä oli edellisestä pentueesta jäänyt yksi uros vaille kotia. Kuitenkin selvisi että tämä kyseinen oli löytänyt jo uuden kodin, mutta onnekseni uudet pennut oli jo syntymässä. Kerroin Minnalle kiinnostukseni olevan näyttelyissä ja hainkin itselleni näyttely urosta ja sellainen varattiin.

Fansett Da Vinci eli Dimitri muutti meille alku syksystä 2019. Pentuaika Dimitrin kanssa oli vauhdikasta ja erilaista mitä aikaisempien harjispentujen kanssa. Olin välillä aivan yllättynyt siitä energian määrästä ja pennun mahtavasta kekseliäisyydestä, mutta pentuajastakin selvittiin. Fokus oli Dimitrin kanssa näyttelyihin, mutta 2020 tuli korona ja näyttelyt olivat pitkälti jäissä. Yhdet näyttelyt kerettiin junnuiässä käydä ja ne meni oikein mallikkaasti. Paljon kiersimme pohjoisen näyttelyitä ja tulipa Dimitrin kanssa kerran messarissakin käytyä. Dimitrin ehdottomasti paras näyttelykesä oli 2023 ja suunnitelmat olikin jo kaukana tulevaisuudessa. Joulukuussa 2023 meille muutti tuttavalta reilu 2 vuotias oletettu kiinanharjakoira uros Robin, joka hyvin paljon

Kuvat vasemmalla ja yllä Noora Leppikangas

muistutti ensimmäistä harjakoiraamme Enneä. Pikku koira sulautui hyvin isojen koirien laumaan. Dimitrin terveyshuolet alkoivat loppuvuodesta 2023 ja vuosi 2024 olikin meille synkkä. Jouduimme luopumaan aivan liian aikaisin rakkaasta pojastamme tammikuun 19 päivänä 2024 ja suru menetyksestä oli valtava.

Keväällä 2024 kun suru menetyksestä alkoi helpottamaan alkoi katseemme kääntyä kohti tulevaisuutta ja uuden koiran hankintaa. Kesä 2024 tuli kierrettyä näyttelyissä tuttuja tapaamassa, mutta kaipuu kehään oman koiran kanssa oli kova. Pentuja syntyi mutta urospennut olivat tiukassa. Viimein löysimme pentuehdokkaan Eeviltä ja pentua kävimmekin tapaamassa jälleen kesälomareissulla. Elokuun alussa meille muutti Jet Star´s Bamboozle ´n Buckle Up eli kultapoika Bruno. Fatima kerkesi olla Brunolle esikuvana vain hetken aikaan kun terveyshuolet alkoivat hänelläkin painaa, ikää kuitenkin oli jo 9 vuotta. Jouduimme luopumaan rakkaasta tytöstämme elokuun viimeisenä päivänä 2024.

Tällä hetkellä laumamme kokoonpanossa on siis Minä ja mieheni, meidän 9 vuotias tyttäremme Ellen, oletettu harjispoika Robin ja punanuttu Bruno.

Brunon kanssa pentuelämä on ollut hyvin erilaista kuin Dimitrin kanssa. Bruno on paljon lempeämpi ja selvästi mammanpoika. Luonnettakin kyllä aika-ajoin löytyy. Bruno on hyvin mukautuva erilaisiin tilanteisiin ja erittäin avoin uusiin asioihin. Ensimmäiset näyttelymme Brunon kanssa kävimme Helsingissä messarissa joulukuussa 2024. Nyt olemme kovasti suunnitelleet jo ensi kevään/ kesän näyttelyreissuja.

Terveisin Hanna ja nelijalkaiset ystävät

Ps. Nähdään näyttelykehien laidalla!

Kalenteriarvonta

Jäsenmaksunsa eräpäivään mennessä maksaneiden kesken arvottiin kolme uutta Setterikalenteria ja arpaonni suosi tällä kertaa

Petteriä Lappeenrannasta

Heikkiä Vaasasta

Anniinaa Näädänmaalta

Kalenterit on postitettu voittajille. Onnittelemme voittajia!

Harrastajahaavi

Olen Suvi, Oulusta. Asumme puolison ja kahden punaisen irlanninsetterin kanssa.

Lapsuudessa meillä oli kotona bretoni ja oli myös tarkoituksena, että kunhan elämäntilanne sallii koiran niin bretoni on ykkösrotu. Noh, miten kävikään. 2017 loppuvuonna kysyttiin, että voisinko ottaa Heron muuttuneen elämäntilanteen takia. Hero oli jo tuttu koira ennestään, mutta rotu oli lähinnä tuttu koiranäyttelyistä. En jäänyt pohtimaan asiaa vaan vastasin myöntävästi.

Heron kanssa matka alkoi 1.1.2018 ja poika oli silloin reilu 5-vuotias. Heron kanssa asuimme Pirkanmaalla, ja aloin tutustumaan rotuun syvemmin. Löytyi facebookista Tampereen seudunsetterit ja kävimme muutamilla treffeillä. Lapsuudessa olin käynyt koiranäyttelyssä ja aloimmekin Heron kanssa harjoittelemaan. Kävimme muutamissa Match Show’ssa. Tarkoitus oli lähteä käymään koiranäyttelyssä mutta Heron liike ei ollut aluksi kovin puhdasta ja jouduin sitä työstämään.

Elämäntilanne muuttui meillä 2019 kun muutimme töiden perässä Äkäslompoloon. Heron kanssa oli helppoa vaihtaa ympäristöä, oli niin kiltti ja ystävällinen koira. Asuimme siellä soluasunnossa työpaikan yläkerrassa, Hero oli kaikkien ystävä. Monesti työpäivän aikana lähti vapaapäivän viettelijöiden kanssa retkille. Hero osasi myös häätää huonot sulhasehdokkaat. Hero oli todellakin elämäni koira, josta voisi vaikka kirjan kirjoittaa.

Tuli aika palata synnyin seuduille Ouluun ja halusin toisen setterin Heron kaveriksi. Pentu löytyi Redword- kennelistä, sieltä meille muutti Urho. Pentuaika setterin kanssa oli uutta, Urho oli toimelias ja puuhaa tarvitseva.

Urhon kanssa harrastankin melko laajasti. Syksyisin käymme metsällä, kesällä kuljemme näyttelyissä ja vesipelastustreeneissä. Välikausina käymme rallytokossa, dopossa, yms ja tietenkin hillumme Oulun alueen irkkujen kanssa. Urho tykkää harrastaa ja nykyään osaa myös nauttia sohvalla loikoilusta. Urho ja Hero saivat viettää yhteistä aikaa lähes päivälleen kaksi vuotta.

Heron poismeno oli kova paikka ja jäi toisen koiran paikka tyhjäksi. Pitkään etsin miellyttävää yhdistelmää ja toiveena oli, että saisin vähän samaa sukulinjaa kuin Hero oli. Tuli kesä -24 ja meillä kasvaa nyt setterin taimi James.

James todellinen touhottaja myös ja samanlainen seikkailujen rakastaja kuin Hero. Jameksen kanssa on tarkoitus kiertää näyttelykehiä ja vähän mielessä kaverikoira-toiminta, kun ikää saa tarpeeksi.

2025

Kalenteria päivitetään vuoden varrella joten kannattaa pysyä kuulolla!

Maaliskuu

25.3. Setterin elämää Teams: Kurkistus koiran hampaistoon

Kesäkuu

Irlanninsetteri 2/2025

7.6. Open Show

8.6. Club Show

Elokuu

26.8. Setterin elämää Teams: Harrastuksen Junior Handling

Syyskuu

Irlanninsetteri 3/2025

Suunnitteilla terveysluento, aiheena esim. suolistovaivat, allergiat tai ruokatorven laajentuma

Joulukuu

Irlanninsetteri 4/2025

Muutokset mahdollisia

Kalenteria päivitetään lisää myöhemmin

Pojat ovat kyllä niin vastakohtia tällä hetkellä Urho on suuri sääntöjen noudattaja, kun James taas kokeilee useita kertoja, että saako näin tehdä. Punainen irlanninsetteri on kyllä valloittanut oman sydämen täysin ja juuri sopiva rotu itselle.

Kevät terveisin Suvi, Urho ja James

Club Show & Open Show tuomariesittelyt

I was blessed with my first lrish Setter Clansey (Laggan Glenfinart), when 1 was just 11, and we were inseparable. 39 years later l’m still smitten with the breed. I started showing seriously in 2000 and have had 6 dogs who gained their Studbook numbers, Loyal David Bright Star, Braidmount Georgie Girl ShCM (2RCCs), Braidmount Midnight Roue at Corcencone ShCM(1 RCC), Lynwood His Grace of Corcencone ShCM as well as the the two girls. I am currently campaigning Bridget (Lynwood Rather Ravishing at Corcencone 1 RCC) and Kahlo (Giencarron Second Edition to Corcencone1 RCC).

I started judging in 201 0 and l’m really looking forward to my appointment in Finland Kimberley Vailance

For as long as I can remember, my world has been filled with Irish Setters. My grandparents, David and Betty Laidlaw, had Irish Setters long before I was born. They founded the Glencarron affix in 1979, and later bred their first champion “Sh Ch & Ir Sh Ch Glencarron Macallan”. I entered the world of dog showing at a young age, and showed “Sh Ch & Ir Sh Ch Glencarron Macduff” shortly after he gained his champion title.

In 2015 my grandparents gifted me their affix, which was an honour to carry on their legacy. I got my own Irish Setters from Mona Hunter and Will Brown, “Braidmount Lord Darnely” and “Braidmount Dreamed a Dream for Glencarron”. I welcomed my first litter in 2022, where we kept “Glencarron Show Must Go On JW”, who is doing himself well in the show ring.

Outside of the show ring I work proudly as a Registered Veterinary Nurse, a career that I love. I recently got married, and am enjoying my first year of married life with my husband Stuart.

I had my first judging appointment when I was 16 years old, and after many years judging around the UK, I am looking forward to awarding my first set of “CCs” this year in August.

I am delighted to have been invited to judge at your show in Finland, my first judging appointment outside of the UK. I am very much looking forward to visiting your beautiful country. Thank you very much for welcoming Kimberley and myself to your show.

Chloe Allan

Vuoden Setteri-kilpailujen voittajat selvillä

Vuoden Setteri-kilpailuissa tapahtui viime vuoden aikana selkeä sukupolven vaihdos, kun listoja laitettiin uusiksi useammassa sarjassa. Vuoden Irlanninsetteriuros-kilpailussa kultaa nappasi sekä kotimaassa että ulkomailla hyvin menestynyt Redword Up And High kannoillaan vielä nuori Hook Enthuziastas, joka onnistui kahtena vuotena nousemaan aivan kärkeen myös Vuoden Nuori-kilpailussa. Harvinainen saavutus! Kolmas sija meni huikean uran tehneelle iäkkäälle veteraanille Entice Karibbean Pirate, joka yhä jaksoi kiertää kehiä häntä heiluen ja voittaen myös Vuoden Veteraani-tittelin. Narttujen puolella nuorissa oli niin ikään tulevaisuus, kun nartut että Vuoden Nuori-kilpailun voitti hienoa tulosta tehnyt Fansett I Have A Dream. Parhainta vastusta sille tarjosi Wildrind´s Majestic Royal Flush, joka vei nimiinsä kesän Open Show’n BIStittelin. Kolmannen tilan itselleen varmisteli hyvillä tuloksillaan niin ikään nuori koira Dollydanes Unique Queen, joka saavutti saman tuloksen myös Vuoden Nuori-kilpailussa.

Punavalkoisissa uroksissa veteraani Killary´s Color Me Grand For Redwhitesilk kirkasti edellisvuoden hopean nyt kullaksi kannoillaan vahvan paluun kehiin tehnyt, niin ikään veteraani Rhoswendale Diesel On My Tail. Kolmas palkinto meni nuorempaa polvea edustavalle koiralle Rhoswendale Full Of Fire. Nartuissa saman omistajan kauniit nartut Rhoswendale Dizzy Miss Lizzy ja Shendalay Moonflow To Bevelle varmistelivat itselleen kärkisijat kannoillaan myös hyvin menestynyt Rhoswendale Dressed For Success.

Vuoden Pentu-kilpailun kärkisijasta käytiin tiukkaa kilpailua koirien Flamerish It´s Cool To Be Jet Star ja Infinity Enthuziastas välillä, joista ensin mainittu vei tittelinnimiinsä kahden pisteen erolla. Kolmanneksi sijoittui osan vuotta myös nuorissa kilpaillut Silver Hillock´s Expert Of Love And Magic. Veteraanien puolella voittajaa eniten haastoi Entice O´Really, joka teki vakuuttavaa tulosta läpi vuoden. Kolmas sija jaettiin säästeliäästi kehiä kiertäneelle mutta hienosti menestyneelle koiralle Glow´s Affairs O´The Heart.

Vuoden Jalostuskoira-kilpailussa kärki pysyi tiukasti edellisvuoden voittajan Fansett Daydreams In Paris tassuissa. Hopeatilan uusi Copper´s The Magic Flute jälkeläisineen hyvillä tuloksillaan ja sitä haastoi listalla uusi tulokas Fansett Daydreamer, joka on muuten sarjan voittajan jälkeläinen. Kasvattajissa kärkikolmikko säilyi nimien osalta samana mutta sijoitusjärjestykset laitettiin uusiksi. Voitokkain kasvattaja oli kennel Dollydane´s, toiseksi nousi kennel Redword ja kolmannen sijan varmisteli itselleen kennel Entice.

Vuoden Rally-Toko-koirakilpailuun saatiin menneenä vuonna hienosti useampi osallistuja. Voitosta kamppailivat Glow´s Blow Me A Kiss ja Redword Blue Velvet joista ensin mainittu vei täpärästi voiton. Kolmanneksi merkittiin lajin kokeneempi kisaaja Entice Quite Rebel. Vuoden Kotikoira-kilpailuun saatiin tällä kertaa kaksi kirjoitusta ja niistä hallitus valitsi voittajaksi koiran Wildrind´s Mesmerize By Stratosphere. Kuitenkin yhtä hyvin tittelin olisi voinut saada myös Wildrind´s Love At First Sight hyvillä perusteluillaan.

Vuoden Kotikoira Wildrind’s Mesmerize By Stratosphere

Tassun tarina

Wildrind’s Mesmerize By Stratosphere syntyi 28.päivä toukokuuta 2022. Kuten arvata saattaa setterineiti on saanut kutsumanimensä juurikin tassunsa vuoksi. Tämä on Tassun tarina.

Setterityttönen ei saanut parhaita kortteja elämän alkuun. Tassulla oli vasen etujalka erityinen. Etujalan tassun luut olivat vajaasti kehittyneet ja osaksi surkastuneet. Varpaat olivat myös poikkeavassa asennossa.

Lisäksi Tassulla oli rintalastan takana vatsaontelon keskilinjassa seinämän aukile, kudospuutos n. 7cm x 3 cm alueella ja palleatyrä. Se aiheutti sen, että vatsaontelon elimet siirtyivät rintaontelon puolelle. Käytännössä vaiva aiheutti hengitysvaikeuksia. Tassu joutui hyvin nuorena, vain 4,5 kuukauden ikäisenä vatsaontelon aukileen korjausleikkaukseen. Samassa leikkauksessa korjattiin kirurgisesti myös pallean läpi sydänpussiin ulottuva reikä, johon oli työntynyt valtaosa vatsapaidan rasvasta. Leikkauksessa elimet laitettiin niille kuuluville paikoilleen ja tyräportti suljettiin. Leikkaus onnistui erinomaisesti ja pikkusetterin täysi elämä saattoi alkaa. Etujalan varpaille ei tehty mitään, niitä ei voi leikkauksella korjata. Leikannut eläinlääkäri totesi, että Tassu on erityinen pentu ja nyt täysin terve, sillä vain on kolme ja puoli jalkaa, sekä erityinen tassu.

Tassulla on kaunis pää, tummanruskeat mantelinmuotoiset silmät, sekä tumma, suorahko turkki. Tassu on kotikoira, sillä etutassu estää osallistumisen näyttelytoimintaan, sekä jalostuskäyttöön. Liikkuminen onnistuu hienosti kolmen jalan avulla. Tassu käyttää erityistä jalkaansa lähinnä kuralätäköiden hämmentämiseen ja omistajan läpsimiseen. Tassu käy fysioterapiassa ja laserterapiassa. Ne poistavat ja ehkäisevät liikkumisesta tulevia lihasjumeja, sekä kireyksiä.

Tassu on luonteeltaan iloinen, aina positiivinen, utelias, lempeä, ystävällinen, ulospäin suuntautunut ja reipas. Lempipuuhaa on pallojen kanssa touhuaminen ja Myy-siskon kanssa painiminen. Tassun perheeseen kuuluu Myy-siskon lisäksi Maisa-äiti, sekä kaksi muuta setteriä Venla ja Siina. Lisäksi saksanpaimenkoira Demi. Leikkikavereita siis riittää. Tassu on porukan hemmotelluin, hän tietää olevansa erityinen ja Tassulla onkin kotona ihan omat säännöt.

Tassu hoitaa myös kotona hoitotädin virkaa, silloin kun meillä on pennut. Tassu on hyvin omistautunut pienten setterintaimien opastamiseen ja hoivaamiseen. Meidän lauman elämä on hyvin erityistä, kiitos siitä erityisen Tassun!

Jonna Kaarna

Vuoden Kotikoiraehdokas Wildrind’s Love At First Sight

Kohta 4-vuotias Wildrind’s Love At First Sight ”Ellu”. Ellu, siis Jokisen Ellu on kumman kaa sarjasta tuttu; melkein psykologi ja terveydenhoitaja. Kaikkien kaveri, etenkin poikien seurassa viihtyy hyvin.

Ellun kanssa aloitettiin harrastus näyttelykehistä, mutta sairaus yllätti ja missiura jäi kesken.

Eipä haittaa meidän menoa. Ellu vaatii palveluita päivittäin isoon ääneen. Ja turha kuvitella että pyynnön voisi ohittaa tai jättää tekemättä. Silloin iskee kosto yöllä, pissahädän tai yöllisen hälytyksen merkeissä. Kun kaikki on saatu hereille, prinsessa ottaa ja menee keskelle sänkyä nukkumaan tyytyväisen urinan kera.

Vesi maistuu kotona ainoastaan vessan hanasta, mökillä ja vaunulla menee muovi tai posliinikupista. Mutta kotona on turha tarjota vettä kupista. Se on vessan ovella sellainen komento, että hana auki ja heti!

Viikonloppuisin Ellun on päästävä saunaan. Ja tämäkin pyyntö ilmaistaan saunan ovelta kuuluvalla äänellä. Ellu saunoo kaikkien kanssa ja lopuksi vielä jälkilämmössä yksin nauttien.

Parasta ulkoilua on sekoilu ja riehuminen kavereiden kanssa, eritoten boyfriend Urhon kanssa. Kotona Ellun kavereina on Ransu ja Vili, joita Ellu pitää kurissa komentamalla. Pojat on välillä aika ihmeissään!

Tällaista menoa meillä, terkuin Eija

Vuoden Irlanninsetteriuros 2024

Redword Up And High

Into osaa yllättää! Tämä uskomaton vuosi alkoi tammikuussa Liettuan Kaunasin kansainvälisistä näyttelyistä, joissa Into oli 2xROP, 2XRYP ja lopulta päätöspäivänä BIS 1, eli koko näyttelyn kaunein koira! Kolmevuotias Into saavutti vuoden aikana Liettuan, Viron, Latvian ja Baltian muotovalion arvot. Ensimmäinen CACIB Suomesta napsahti toukokuussa Tampereelta. Vuoden näyttelymenestyksen kruunasi joulukuussa kutsu Suomen Kennelliiton Champions of Champions

– gaalaan. Suuri kiitos ja kunnia menestyksestä kuuluu Inton handlerille ystävälleni Tiia Nybergille.

Vuoden näyttelykoiran menestyksen taustalla on useita tekijöitä. Pelkkä hyvä rakenne ei riitä – voittoisan koiran täytyy myös esiintyä edukseen. Inton ryhti ja iloinen asenne tekevät siitä kehässä erottuvan. Kuitenkin Into on myös jääräpäinen koira, joka ei anna mitään ilmaiseksi. Tämä temperamentti tuo sen esiintymiseen tarvittavaa säteilyä ja itsevarmuutta setterimäisiä ylilyöntejä unohtamatta, kun intoa on joskus liikaa.

Menestyksen taustalla on tietysti aina harkittu jalostustyö, mutta myös koiran kunnosta ja turkista huolehtiminen. Uskon, että meidän hyvä tiimihenki näyttelyreissuilla heijastuu myös koiraan. Kun koiralla on hauskaa, se näkyy esiintymisessä. Inton kanssa on ollut upeaa kulkea tämä matka – ja toivottavasti tämä on vasta alkua!

Vuoden Irlanninsetterinarttu 2024, Vuoden Nuori 2024 Fansett I Have A Dream

Peppi kiinnitti huomioni pikkupentuna erityisesti liikkeillään. Se kantoi itsensä hienosti ja juoksi aina pää ylväästi korkealla kuten äitinsäkin. Niinpä tämä tyttö jäi kotiin. Tuo sama ylväs pitkällä askeleella esiintyjä Peppi on edelleen ja se on vienyt hänet pitkälle näyttelykehissä. Juniorivuoden jälkeen oli tarkoitus käydä viime vuonna vain muutamassa lähinäyttelyssä, koska Peppihän oli vielä hyvin nuori koira, jonka olisi vaikea kilpailla jo valmiita aikuisia vastaan, mutta kun Peppi oli heti ensimmäisessä näyttelyssä Vaasa kv:ssä RYP2 ja siitä heti kolmen viikon päästä Kruunupyyssä BEST IN SHOW niin pakkohan sitä oli jatkaa kiertämistä.

Upean näyttelyvuoden kruunasi se, että Peppi pystyi nappaamaan sekä Vuoden Nuori että Vuoden Narttu-tittelit. Itselleni

tämän saavutuksen arvoa nostaa etenkin se, että Peppi on jo 4. sukupolvi peräkkäin omaa kasvatustyötäni, joka on onnistunut nappaamaan Vuoden Narttu-tittelin.

Kuitenkaan näyttelyt eivät ole tärkeintä vaan Peppi on ennen kaikkea rakastettu perheenjäsen, joka tuo valtavasti iloa päivittäiseen elämäämme. Peppi on äärimmäisen hellyydenkipeä ja näyttelyissäkin parkkeeraa takuuvarmasti nojailemaan ihmiseen, joka erehtyy sitä rapsuttamaan. Peppi on perinyt paljolti äitinsä luonnetta ja haluaa aina olla huomion keskipisteenä, ollaan sitten kotona tai näyttelyissä. Hän on hyvin oman arvonsa tunteva neiti.

Vuoden Pentu 2024

Flamerish It´s Cool To Be Jet Star

Olivia, Oltsu, Olivieteri tai kuten meidän poika sanoo Ovilia, muistutti jo pienenä kovasti isäänsä. Olivia oli 6 viikkoinen, kun tuntui etten saanut siitä enää silmiäni irti. Taisinpa heittää ilmoille Olivian kasvattajallekin, että yksi suosikki minulla siellä on. «Mun sydän sykkii tuolle tummansininauhaiselle tytölle.» Vastauksena sain: «Se on kyllä ihan sun näköinen pentu.” Jännästi siinä sitten niin kävi, että Olivia matkusti kohti Etelä-Suomea, ja minä kovasti vakuuttelin etsiväni sille hyvän sijoituskodin. Sitten katselin sitä siinä viikon jos toisenkin kriittisellä silmällä ja ajatus alkoikin kääntyä siihen suuntaan, että pitäisikö sen kuitenkin jäädä kotiin.

Luonteeltaan Olivia on aivan mainio kakara: leikkisä halia ja suukottelija, kiva reissukaveri. Isännän mielestä taas aikamoinen termiitti, ja kovasti se tarjoaa sitä matkaan jokaiselle vierailijalle.

Ne jotka sanoo, että uros ei tunnista omia mukuloitaan tai toisesta kennelistä saapunut pentu ei tunnista omaa isäänsä, niin näinhän se ei näköjään ole. Erikoinen suhde on isälle ja tyttärelle muodostunut. Olivian silmissä Olle on jumalasta seuraava, palvonnan ja rakkauden kohde. Ollen mielestä sen oma kakara on vielä ärsyttävämpi kuin kaikkien muiden kakarat yhteensä, paitsi sillä erotuksella, että Olivia on ainoa joka saa repiä sen häntä- ja korvakarvat kaljuiksi. Olle on istunut hyvin närkästyneen isän rooliinsa, mutta kuitenkin vaikuttaa salaa tyytyväiseltä, että joku palvoo häntä.

Olivian kanssa lähdimme sitten kokeilemaan näyttelyiden maailmaa ja hienostihan se sujuikin! Kiitosta Olivia on saanut erityisesti liikkeistä ja hyvin kehittyneestä rungosta, tasapainoisesta rakenteesta sekä kauniista päästä ja ylälinjasta. Tästä on hyvä jatkaa!

Vuoden Jalostuskoira 2024

Fansett Daydreams In Paris

Hildan jälkeläisten hieno kisamenestys toi Vuoden Jalostuskoira-tittelin sille jo kolmannen kerran peräkkäin, huikeata! Tällä kertaa sen pisteet koostuivat Vuoden Irlanninsetteriuros Redword Up And High’n, Redword Ups-A-Daisy’n, Redword What’s Up’n ja Fansett Dream A Little Dream of Me’n pisteitä menneenä vuonna. Kiitos teille ja kaikille muillekin aktiivisuudesta koirienne kanssa. Hilda itse eläköityi jo kehähommista mutta kannustaa lapsiaan kotoa käsin ja toivottaa kaikille kivaa, uutta näyttelyvuotta!

Vuoden Kasvattaja 2024

Kennel Dollydane´s

Vuoden kasvattaja kilpailun voitto oli todella mieltä lämmittävä. Ihania näyttelyreissuja yhdessä, kera parhaiden ystävien, kasvattien omistajien sekä upeiden punaisten settereiden kanssa. Vaikeaa pukea ajatuksia sanoiksi, niin paljon, koko sydämestäni rakastan tätä rotua ja olen enemmän kuin kiitollinen siitä kuinka rakastavia ja hyviä koteja olen näille rakkaille punanutuilleni saanut! Terkuin Nina

Vuoden Irlanninsetteriuros (pv) 2024

Killary´s Color Me Grand For Redwhitesilk

Pappa Parker, Killary´s Color Me Grand For Redwhitesilk, on vihdoin noussut parrasvaloihin vielä niin nuorekkaana ja vetreänä kymmenen vuoden iässä. Parker hurmasi isoilla silmillään ja kepeillä liikkeillään tuomarit yhdistyksen Club - ja Open Showssa viime kesänä ollen Best in Show 2 ja Veteraani Best In Show 1 molemmissa näyttelyissä.

Nakit ja lihapullat Paukulla pitää olla myös mukana näyttelyssä ja niiden avulla esiintyminen sujuukin jo näin veteraanina melkein aina hienosti. Kiitos kaikille Parkkerin kavereille, jotka ovat olleet tsemppaamassa häntä kisoissa. Toivomme Parkerille onnellisia, toimeliaita vuosia ”kot´konnuille» ja mahdollisesti myös visittejä kehiin! Sirke ja Päivi

Vuoden Irlanninsetterinarttu (pv) 2024 Rhoswendale Dizzy Miss Lizzy

Lila tuli elämäämme aivan yllättäen kesällä 2016. Olimme juuri jättäneet jäähyväiset vanhuskoiralle, kun ystäväni Kati varovasti kysyi, olisiko meillä paikka lupaavalle narttupennulle. Voiko sellaiseen edes vastata ei? Niin tuli Lila ja opetti punavalkoisen sielunmaailmasta kenties enemmän kuin yksikään koira sitä ennen tai sen jälkeen. Lila on viisas, herkkä ja uskollinen koira, joka lukee ihmistä kuin täysin avointa kirjaa ja on luotsannut mitä hienoimmalle matkalle kohti ihmisen ja koiran kumppanuuden ydintä.

Lilan näyttelyura alkoi vasta aikuisena, mutta sitten se olikin tähtisadetta alusta asti. Vuosi 2024 veteraaniluokkaan siirtymisen myötä oli huikea: 20 näyttelyä, joista 17 x ROP/VSP-veteraani, 11 x ROP/VSP, kahdeksan uutta titteliä sekä ainoana narttuna ryhmäsijoitus Suomessa. Lilan kanssa on ihana kiertää kehiä, se on varma ja kokenut esiintyjä, jonka kanssa on ilo matkustaa. Kotona Lila on rauhallinen kainaloinen, joka viettää päivänsä mummilassa nauttien ainoana koirana elosta.

Tänä vuonna meillä on tarkoitus jatkaa hieman rauhallisempaan tahtiin veteraanikehiä, niin kauan kuin kunto pysyy hyvänä ja mieli pirteänä. Jokainen päivä tämän ainutlaatuisen kultakimpaleen kanssa on suloinen muisto matkasta koiraystävän vierellä.

Vuoden Rally-Tokokoira 2024

Glow´s Blow Me A Kiss

Pihla on todella innokas kaikkeen tekemiseen, ja parempaa harrastuskaveria en olisi osannut toivoa. Kilpailemisen aloittaminen ei ollut helppoa, mutta nyt odotamme innolla voittajaluokan aloittamista.

Vuoden Irlanninsetteriuros Redword Up And High

Vuoden Irlanninsetterinarttu, Vuoden Nuori Fansett I Have A Dream

Vuoden Irlanninsetteriuros III, Vuoden Veteraani Entice Karibbean Pirate

Vuoden Irlanninsetterinarttu II Wildrind´s Majestic Royal Flush

Vuoden Irlanninsetteriuros II, Vuoden Nuori II Hook Enthuziastas

Vuoden Irlanninsetterinarttu III, Vuoden Nuori III Dollydanes Unique Queen

Vuoden Pentu Flamerish It´s Cool To Be Jet Star

Vuoden Pentu II Infinity Enthuziastas

Alex design Janne Mäkelä

Vuoden Pentu III Silver Hillock´s Expert Of Love And Magic

Vuoden Veteraani III Glow´s Affairs O´The Heart

Vuoden Veteraani II Entice O´Really

Kuva Aino Vakkilainen

Vuoden Jalostuskoira Fansett Daydreams In Paris

Vuoden Jalostuskoira II Copper´s The Magic Flute

Vuoden Jalostuskoira III Fansett Daydreamer

Madeleine Bäckman

Vuoden Kasvattaja Kennel Dollydane´s

Vuoden Kasvattaja II Kennel Redword

Vuoden Irlanninsetteriuros II Rhoswendale Diesel On My Tail

Vuoden Irlanninsetterinarttu Rhoswendale Dizzy Miss Lizzy

Vuoden Irlanninsetteriuros Killary´s Color Me Grand For Redwhitesilk

Vuoden Irlanninsetteriuros III

Rhoswendale Full Of Fire

Vuoden Kasvattaja III Kennel Entice

Vuoden Irlanninsetterinarttu II Shendalay Moonflow To Bevelle

Vuoden Rally-Tokokoira Glow´s Blow Me A Kiss

Vuoden Rally-Tokokoira II Redword Blue Velvet

Kuva Mirella Ruotsalainen

Asta Nummenranta

Aivokalvontulehdus koiralla – Kaapon tarina

Se oli ihan tavallinen tiistai, toukokuun loppupuolella. Pojilla oli ollut trimmauspäivä ja sitä varten oli ajettu reilun puolen tunnin ajomatkan päähän Riitta-tädille. Turkki oli laitettu nätiksi ja sen jälkeen sai kauniista käytöksestä palkinnoksi kuivatun kanafileen. Kaapo 10 kk vaikutti hieman väsyneelle ja trimmauksessakin hän roikotti päätä. Kotiin tullessa kuukautta nuorempi velipoika Onni halusi autosta päästyään riehua pihalla ja pojat törmäsivät hyörinässä yhteen, Kaapo vingahti. Hän tuli emännän viereen, eikä halunnut yhtään leikkiä. Kaapo näytti apealle, oli huono olo.

Seuraavana aamuna Kaapolla oli kuumetta. Vingahdus ja huono olo eivät tainneetkaan johtua Onnin sekopäisestä törmäilystä, vaan jokin muu oli vialla. Lämpöä oli ihan reilusti. Lähimmällä eläinlääkäriasemalla sattui onneksi olemaan vapaa aika ja poika pääsi samana päivänä tutkimuksiin ja hoitoon. Eläinlääkäri määräsi antibiootin ja kipulääkettä ja Kaapo söi kiltisti määrätyt lääkkeet. Kipu ei kuitenkaan talttunut.

Kotona emäntä videoi pihalla seissyttä Kaapoa. Kuvassa poika horjuu, selkä on kaarella, eikä hän halua liikkua. Pää roikkuu alhaalla, eikä isännän houkutteluyritykset saa tassuja liikahtamaan eteen eikä taakse. Muutamat harvat

askeleet ovat jäykkiä, näyttää siltä, ettei Kaapo oikein tiedä minne pitäisi mennä tai kuinka olla. Stressaantuneena hän nuolee kovasti huuliaan ja vaikuttaa poissaolevalta. Tämän videon emäntä päättää lähettää Kaapon eläinlääkärikasvattajalle. Vastaus tulee pian, Kaapolla taitaa olla aivokalvontulehdus.

Meningiitti eli aivokalvontulehdus on koirilla melko harvinainen. Tauti on kivulias, siinä aivokalvot sekä niiden verisuonet tulehtuvat. Sairaudella on monia mahdollisia lähteitä. Vaikein hoidettava sekä ihmisillä että koirilla on bakteeriperäinen aivokalvontulehdus. Se on henkeä uhkaava, etenee hyvin nopeasti ja vaatii pikaista antibioottihoitoa. Bakteeriperäiset tulehdukset ovat koirilla erittäin harvinaisia. Virusaivokalvontulehdukset ovat yleensä lievempiä ja vaikkei sellaisiin ole lääkettä, toipuu niistä nopeammin ja paremmin kuin bakteeriperäisestä vitsauksesta. Samat virukset, jotka aiheuttavat aivokalvontulehdusta, aiheuttavat myös aivokudoksen tulehduksia eli enkefaliitteja.

Virusten ja bakteerien lisäksi koirilla esiintyy monissa roduissa steroidiresponsiivista meningiitti-arteriittia (SRMA), joka on aivokalvojen immuunivälitteinen tulehdus. SRMA on autoimmuunisairaus, yksilön keho siis reagoi johonkin

Susanna Luojus

ärsykkeeseen virheellisesti. Puolustautuessaan kuvitteellista taudinaiheuttajaa vastaan keho hyökkää kohti itseään ja sairaus alkaa tuhota yksilön omia kudoksia. Tyypillisesti SRMA:han sairastuu alle kaksivuotias koira. Tauti puhkeaa hyvin äkillisesti, eikä siihen ole mahdollista varautua millään tapaa. Yleisemmin sairautta esiintyy novascotiannoutajilla ja berninpaimenkoirilla, muilla roduilla satunnaisesti. Suomessa on käynnissä tutkimusprojekti, jossa pyritään paikantamaan SRMA:an vaikuttavat geenit. Perintötekijöiden lisäksi sairauden ilmentymiseen uskotaan liittyvän jokin ulkopuolinen laukaiseva tekijä, esimerkiksi voimakas stressi ja nartuilla myös hormonaaliset muutokset, kuten juoksuaika.

Aivokalvontulehduksen oireet ovat koirilla samantapaiset kuin ihmisillä. Taudin puhjetessa vaivaavat korkea kuume, päänsärky ja niskajäykkyys. Sekavuus ja tajunnan häiriöt ovat lisäksi tyypillisiä bakteerin aiheuttaman aivokalvontulehduksen oireita. Usein esiintyy myös pahoinvointia, eikä ruoka maistu, juominenkin voi olla vaikeaa. Monet sairaudet voivat koiralla aiheuttaa samankaltaisia oireita, kuten punkkivälitteiset borrelioosi ja anaplasmoosi. Puutiaiset voivat aiheuttaa myös suoraan aivokalvontulehdusta sekä borreliabakteerin että TBE-viruksen (puutiaisaivokuume) kautta.

Meningiitti todetaan selkäydinnestenäytteestä, mutta diagnoosi voidaan tehdä myös oireiden ja muiden sairauksien poissuljennan avulla. SRMAn hoidossa käytetään kortisonia, antibiootista ei ole apua. Mikäli koiran oireiden nähdään helpottavan nopeasti kortisonihoidon alettua, voidaan SRMA-diagnoosia pitää entistä varmempana. Toipumisennustetta parantaa merkittävästi sairauden nopea diagnosointi ja lääkityksen aloitus. Kortisonikuuri on pitkä ja yleensä koira vastaa lääkehoitoon nopeasti ja toipuu täysin.

Koska antibiootti ja kipulääke eivät tuntuneet Kaapoa auttavan, lähdettiin hänen kanssaan heti seuraavana päivänä uudestaan toiselle klinikalle, kasvattajaeläinlääkärin vastaanotolle. Otettiin verikokeita ja nyt saatiin hoitopakettiin lisäksi kortisoni. Verinäytteissä ei ilmennyt mitään erikoista. Kaapon kunto oli huono. Kuume oli edelleen korkea,

niska oli arka ja pää ei noussut. Poika oli haluton ja ihan loppu. Hän ei ottanut mitään kontaktia, ei edes katsonut päin ja eristi itsensä muista. Ensimmäiset hoitoviikot Kaapo makasi vaan omissa maailmoissaan, vaikka kortisoni alkoi selvästi jo auttaa parin päivän jälkeen. Riehakas Onnikin väisti potilasta, ymmärsi, että kaveri on tosi kipeä. Kortisoni on varsin voimakas lääke, jolla on monenlaisia sivuvaikutuksia. Sairaana Kaapolla ei ollut mitään ruokahalua, mutta lääkkeen myötä hän alkoi syödä hurjemmin kuin yksikään labradori. Mikään maailman ruoka ei olisi riittänyt Kaapolle. Juominenkin oli holtitonta ja lääkityksen sivuvaikutuksena Kaapo alkoi pissata sisälle. Koska vesi maistui, myös pissaa riitti. Tämän vuoksi kortisonin määrää päätettiin yrittää laskea ja sen rinnalle otettiin ihmistenkin käyttämä solunsalpaaja Imurel. Ja sitten törmättiin uuden lääkkeen sivuvaikutukseen, se aiheutti Kaapolle hurjan anemian. Oli siis hylättävä Imurel, nostettava kortisonin määrää ja seurattava anemian kehittymistä. Punasoluarvot onneksi kohenivat vauhdilla, kun solusalpaaja jäi pois käytöstä. SRMAn hoidossa kriittisin kohta on silloin, kun lääkitys loppuu. Meningiitti voi alkaa silloin uudestaan. Olennaista on, että lääkekuuri on riittävän pitkä, useita kuukausia. Kortisonin käyttö lopetetaan pikkuhiljaa pienentämällä annosta.

Lokakuussa lääkitys sitten lopetettiin kokonaan. Kaapon kaunis turkki tippui lattialle, nyt sitä kasvatetaan ahkerasti takaisin. Sairauden aikana myös tapahtui lihaskatoa, jota kortisoni osaltaan kiihdytti. Liikkuminen kipeänä oli vähäistä ja tervehdyttyään Kaapon oli vaikea saada voimaa takaosaansa. Juokseminen ei tahtonut ensin sujua ollenkaan, mutta sitkeän yrityksen jälkeen alkoivat takajalatkin taas totella. Nyt kuntoa olisi mukava kasvattaa remmilenkkien lisäksi lähimetsässä, mutta harmillisesti sinne muutti sairastelun aikana susia. Päällisin puolin Kaaposta ei tuntemattomat enää sairastelua edes huomaa. Mutta perhe on havainnut Kaapon luonteen muuttuneen. Hän on hyvin läheisyydenkaipuinen, tulee ihan iholle viereen ja kellahtaa selälleen. ”Ottakaa kainaloon, halatkaa ja rapsuttakaa massua.” Kaapo haluaa olla niin lähellä ihmisiään kuin pääsee, kokea turvaa ja huolenpitoa. Onneksi meningiitti on enää vain ikävä muisto.

Kutsu kevätkokoukseen

Aika: 27.4.2025 klo 14.00 Kokous pidetään Teams- kokouksena.

Voidaksesi osallistua kokoukseen ilmoita oma sähköpostiosoite yhdistyksen sihteerille (setteriyhdistys. sihteeri(at)gmail.com) tai puheenjohtajalle (tiihonenjyrki(at)gmail.com) viimeistään 20.4.2025 mennessä. Kokouslinkki lähetetään kokoukseen ilmoittautuneille. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen kevätkokoukselle määräämät asiat. Jos jäsen haluaa saada jonkin asian käsiteltäväksi kevätkokouksessa, on hänen siitä ilmoitettava hyvissä ajoin yhdistyksen hallitukselle.

Tervetuloa vaikuttamaan ja päättämään yhdistyksen asioista.

Jyrki Tiihonen, Puheenjohtaja

Koiran ja ihmisen lihashuolto on yllättävän samanlaista. Sillä tarkoitetaan ihmisen/koiran itse tai toisen henkilön tekemiä aktiivisia tai passiivisia toimenpiteitä, joilla edistetään palautumista suorituksesta. Sitä tehdään myös ennaltaehkäisemään urheiluvammoja, parantamaan lihasten rentoutta ja varmistamaan koiran/ urheilijan tehokas ja taloudellinen suoritusvalmius.

Liikkuminen on setteristä kivaa, mutta niin ovat nyt jälkityötkin! Hämeen alueen setterit pitivät lihashuoltoon perehdyttävän tapahtuman Valkeakoskella joulukuun alussa. Settereiden lihashuoltoharjoitukset käsittivät tasapainotreenejä ja eri lihasryhmien venyttelyä. Tälläista harjoituksissa oli.

Lihakset lämpimiksi alkuverkalla

Niin setterin kuin ihmisenkin on hyvä lämmitellä lihaksensa ennen liikunnan aloittamista. Lämmittelyn tarkoitus oli valmistaa koiran keho tulevaan suoritukseen, herätellä karvakaverin hermolihasjärjestelmä (aivot, liikehermot ja asentotunto), aktivoida tulevassa harjoituksessa tarvittavat lihakset ja tukilihakset sekä lisätä keskittymistä ja aktivoida koiran henkinen vireystila.

Lähdemme liikkeellä rauhallisella kävelyllä. Sitten kävelyyn otetaan mukaan eri tempoja ja lopulta pieniä spurtteja. Näitä tehtiin eri suuntiin ja koko harjoitushallin tila huomioon ottaen. Vähitellen mukaan otetaan liikkeen pysäytyksiä ja liikkeelle lähtöä eri asennoista, kuten istuma-asennosta ja makuulta.

Kavaletit

Sitten siirryimme harjoittelemaan kavalettiradalle. Kavaletit ovat esteitä, jotka koostuvat vaakasuorista puomista kahden telineen välissä. Tämä harjoitusmuoto on lainattu koiramaailmaan hevosilta. Kavalettiharjoittelu kehittää tasapainoa.

Kavaletit voidaan asettaa joko suoraan tai kaarevasti. Aloitamme suoraan asetuilla kavaleteilla. Ensin ylitämme ne kävelemällä rauhallisesti niiden yli. Sitten ylitykset jatkuvat eri tempoilla eli nopeuksilla. Lopulta vauhti kiihtyy juoksuksi. Kaikki paikalla olleet setterit suoriutuvat tehtävästä hienosti. Sitten teimme harjoituksia eri puolilta ja suuntaa vaihtaen, myös takaperin. Harjoituksissa on aina hyvä harjoittaa koiran molempia puolia.

Suorien kavalettien jälkeen teimme harjoituksia myös kaarevalla kavalettiradalla. Kaarevan radan muoto «pakottaa» setterin askeltamaan ja ottamaan pidempiä askeleita. Näissäkin edettiin eri tempoilla ja lopulta juosten. Tässäkin treenejä tehtiin eri suunnista, karvakaverin molemmat puolet harjoituttaen.

Tasapainoilua

Tämän jälkeen siirryimme tasapaino harjoituksiin. Siinä käytimme ensin hyväksi tasaista lattiaa ja sitten apuvälineinä tasapainotyynyjä ja korokkeita. Tasapaino liittyy koiran kehon hallintaan. Tasapainoharjoittelu kehittää koiran syviä eli asentoa ylläpitäviä lihaksia

Irene Kantonen

Setteri testaa Lihashuoltoa

sekä koordinaatiokykyä. Hyvistä asentoa ylläpitävistä lihaksista on apua karvakaverin monissa terveysongelmissa.

Tasapainoa ja syviä lihaksia kehittävät harjoitteet eivät ole ainoastaan setterin fyysisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Ne vaativat hyvin paljon keskittymistä. Harjoitukset siis hyödyttävät hyvin vilkkaita settereitä. Esimerkiksi tasapainotyynyllä tai korokkeella tasapainoillessa koheltaminen on vain pakko unohtaa, jotta pysyy pystyssä. Kehonhallinta lisää vielä aran tai epävarman setterin itseluottamusta.

Tasapainoharjoittelussa ideana on, että koira pitää jonkin tietyn asennon. Seisonnassa tasaisella lattialla teimme ensin ilman apuvälineitä harjoituksia, joissa omistajat nostelivat setterinsä jalkoja. Ensin yhtä raajaa, sitten kahta. Nostelimme vastakkaisia etu- ja takajalkoja. Koiruuden tehtävänä oli seistä paikallaan ja hakea itse tasapainoaan. Sitten siirryimme tekemään harjoituksia tasapainotyynyjen kanssa. Tyynyä käytettiin vuorotellen koiran etujalkojen ja takajalkojen alla. Ja nostelimme raajoja. Sitten otimme mukaan korokkeet. Niitäkin käytettiin vuorotellen etujalkojen alla tasapainotyynyn ollessa takajalkojen alla. Sitten vaihdettiin tyynyjen ja korokkeiden paikkoja.

Venyttelyä

Koirillakin voi olla kireyksiä lihaksistossaan. Venytyksiä teimme sekä seisomaasennossa että kylkimakuulla. On hyvä muistaa, että venytyksiä ei saa koskaan tehdä kylmille lihaksille. Venyttelyllä koiruuden lihakset saadaan rentoutumaan ja lepopituus palautumaan normaaliksi. Niitä ei saa koskaan tehdä väkipakolla vaan koiran ehdoilla.

Teimme lyhytkestoisia ja pumppaavia venytyksiä setteriemme kehon etu- ja takaraajoihin. Nämä lyhyet venytykset nopeuttavat koiran palautumista. Ne ovat vielä venyttelyyn tottumattomalle setterille parempia venytyksiä. Koirat tottuvat venytyksiin kuitenkin pikkuhiljaa. Venytyksissäkin kävimme läpi raajojen molemmat puolet. Venyttely on tehtävä aina rauhallisesti.

Lopuksi

Kaikki paikalle tulleet setterit nauttivat harjoittelusta. Punanutut selviytyivät ensikertalaisina hienosti treeneistä. Me omistajat opimme myös paljon uutta koirista ja koiran kanssa treenaamisesta.

Lihashuollon tekeminen on mukavaa puuhaa oman karvakaverin kanssa. Se lähentää suhdetta omaan koiraan. Harjoittelussa oppii koirastaa uusia asioita. Saa arvokasta tietoa setterinsä tilasta. Huomaa koirassaan puolieroja tai lihaskireyksiä. Onko vasen vai oikea puoli heikompi tai vahvempi? Tietää harjoituttaa jatkossa huonompia puolia enemmän. Lihashuollon tekeminen kotona on halpaa. Ei se vaadi ihmeellisiä välineitä. Pärjää hyvin hankkimalla kotiin tasapainotyynyn. Korokkeita voi tehdä paksuista kirjoista itse. Lihashuollon harjoitukset sopivat hyvin setterille ja sen luonteelle.

Suosittelen ehdottomasti jokaista setterin omistajaa kokeilemaan!

Aika ennen settereitä

Yritän tiivistää alkuvuottani mahdollisimman paljon, jotta pääsemme nopeammin kohtaan, jossa setterit hyppäävät elämääni kunnolla! Paljon jää kertomatta mutta nyt ei malta!

Tammikuu 2024

Tähän mennessä minulla on kisauraa takana hieman reilu vuosi. Tai noh, ensipuraisu tapahtui mätsärissä (match show, eli epävirallinen harjoitusnäyttely) lapsi ja lelukoira kisassa, kun olin 6- vuotias, hih. Kilpakumppanina oli karkeakarvainen kettuterrieri pehmolelu. Ihan ensimmäisen JH kisan kävin 2022 loppuvuodesta Jyväskylän Monster dog showssa. Se lähtikin kivasti ja olin piirinmestari 2, rakkaan oman koirani Kharman kanssa. Kharma muuten valioitui samoissa näyttelyissä.

Kesällä 2022 olimme aloittaneet harjoittelun äitini kanssa, siis muilla kuin pehmoleluilla. Vuoden 2023 aikana kävin yhteensä 14 JH kisat, joista viidessä sijoituin. Pääosin kilpailin Kharmalla, mutta mukana oli välillä myös lainakoiria. Tammikuun 2024 alussa menimme Kajaanin näyttelyyn. Kajaaniin lähdimme lauantai aamuna. Siellä kisasin kahdet JH kisat Kharman kanssa. Olimme harjoitelleet kotona hurjasti, sillä tiesin, että nämä tulevat olemaan viimeiset kisat yhdessä pitkään aikaan, sillä Kharma oli jäämässä mammalomalle. Kajaanin pallohalli oli outo paikka. En ollut ennen käynyt siellä, oli outoa, kun oli sisällä ja silti oli jäätävän kylmä. Kisa meni hyvin ja voitettiin Kharman kanssa nuoremmat! Sunnuntaina Kajaanissa oli SM-osakilpailu, jossa sijoituimme Kharman kanssa JH 4! Kisan jälkeen lähdettiin ajamaan kohti kotia hirveässä lumimyrskyssä.

Seuraava tammikuun kohokohta oli, kun sain Keski-Suomen 2023

Kiia Jaatinen

Nuoren Junior handlerharrastajan tarina Päiväkirjamatkani

setteritytöksi

Päiväkirjan omistaa:

Kiia Jaatinen

Ikä: 13-vuotta

Asuinpaikka: Jyväskylä

Nykyiset koirani: Bichon Frise nartut Jitterbop Crazy In Love ”Kharma”, s. 2020 sekä Jitterbop Naughty Sock Returns ”Khosto”, s. 2024.

Parhaat setterikamuni: Redword Pump Up The Jam ”Joy” sekä Redword Up To Glory ”Rose”

Lempirotuni: Bichon Frise, Punainen Irlanninsetteri, Amerikancockerspanieli sekä Löwchen

Nyt hyppäävät viimein kelkkaani punaiset irlanninsetterit Joy ja Rose! Setteri on ollut mulle tosi opettavainen rotu. Isoja koria en ole juurikaan päässyt ennen handlaamaan. Ihastuin settereihin kertaheitolla! Aiemminkin olin katsellut näyttelyissä, että onpa upeita, mutta on muuten eri juttu, kun saa semmoisen käsiinsä!! Kerran aiemmin tänä keväänä olin päässyt kokeilemaan tämän kasvattajan koiraa, mutta silloin hyvä kun perässä pysyin… Silloin jännitti kovasti ja koira vei varmaan ohjaajaa, ei ohjaaja koiraa. Ja nyt syyskuussa otettiin treffit kahdesti meidän kennelkerhon kentällä. Nämä upeat setterit ovat kennel Redword Maaritin koiria. Aivan mahdottoman ihania tättähääriä kyllä nämä kaverit, aina iloisia ja jaksavat puuhata kans-

vuoden nuori koiraharrastajakannustuspalkinnon.

Tammikuussa sain myös Kennelkerhon Keski-Kuomen Junior Handler 2 palkinnon.

Helmikuu 2024

Helmikuussa olikin jännää, valmistauduttiin pentujen tuloon. Kharma teki mammajumppaa pysyäkseen kunnossa, koska agility ja muut raskaat lajit olivat jo jääneet tauolle. Kharmaa harmitti selvästi, kun ei ollut päässyt melkein kuukauteen oikein mihinkään koirapuuhiin mukaan, pöpöriskin vuoksi, sanoi äiti, höh ja pyh, sanoi Kharma. Agilityssä kävin lainakoira Elsan kanssa niin tammi- kuin helmikuunkin. Elsaan olin tutustunut loppuvuodesta 2023, kun etsimme minulle messariin kisakoiraa.

Aloin yksi päivä muistelemaan entisiä koiriamme. Kotonamme oli käyttölinjaisia saksanpaimenkoiria ja dobermann kun synnyin. Äitini ja isäni harrastivat niiden kanssa palveluskoiralejeja, suojelua, tokoa ja muuta. Ne olivat vähän isoja koiria minun harrastuskavereiksi. Viimeinen saksanpaimenkoira meiltä nukkui pois 2018, kun Khaos jouduttiin lopettamaan, sen ollessa yli kymmenvuotias. Ja sitten aloimmekin miettiä uutta rotua, paremmin pienelle lapselle ja kerrostaloon sopivaa koiraa. Oli sillä iso lista juttuja mitkä piti ottaa huomioon, luonteeseen ja terveyteen liittyen. Ja 2020 tuli sitten Kharma. Vähänhän nuo ovat erilaisia rotuja ja oli äiti aluksi ihmeissään muuttuneesta koiraharrastuksestaan, mutta ei voisi parempaa koiraa ja minun opettajaa meillä kyllä olla, kuin Kharma. Ilman Kharmaa en olisi päässyt aloittamaan kaikkia näitä lajeja ja ottamaan vastuuta koirasta näin paljon. Kharman kanssa ollaan oltu kesäleireillä, menty kahdestaan junalla Vaasaan koirakavereiden luokse ja vaikka mitä!

Helmikuun puolessa välissä meille syntyi pennut! Kharman

sani! En malta odottaa, että pääsen uudestaan!

Lokakuu 2024

Kävin aivan lokakuun alussa Joy- ja Rose-settereiden kanssa mätsäreissä Toivakassa. Joy oli keltaisten toinen! Maarit toi koirat mätsäriin ja äiti toi minut. Mätsärissä oli kuvaaja ja sieltä sainkin pari tosi ihanaa kuvaa minusta ja Joysta! Mua jännitti vähän, sillä tämä oli mun eka mätsäri settereiden kanssa. Hyvin se kuitenkin meni! Mätsärit oli ulkona ja siellä oli vähän kylmä. Jossain vaiheessa alkoi myös vähän satamaan. Onneksi mulla oli isot koirat, joiden kanssa pääsi juoksemaan niin pysyin lämpimänä! Mulla oli tosi kivaa koirien kanssa. Joy olisi koko ajan halunnut antaa haleja mulle.

Lokakuussa Ylöjärvellä oli kennelliiton nuorten järjestämä JH päivä. Minulla oli mukana Kharma ja Terra. Kokeneilla kouluttajina oli Karen Dunaway ja Maksim Sedoi Virosta. Päivässä oli myös muunmuassa workshoppeja, joista yhden piti Tiia Nyberg, tämä oli huippu!

Olen käynyt tässä kuussa myös yhdet mätsärit Joy setterin kanssa! Meillä meni tosi hyvin, nimittäin oltiin JH 1, pun 1 ja lopulta vielä BIS 1! Joy on todella kiva! Laukaaseen lähdin isän kyydillä, äiti oli töissä. Tämä oli jännä päivä! Ensin mätsäreissä oli JH. Se oli mun ja Joyn eka JH kehä

mätsäreissä. Tuomari kehui meitä Joyn kanssa. Täälläkin Joy olisi halunnut antaa haleja koko ajan. Sitten mentiin isoihin aikuisiin. Siellä Joy oli taas niin upeasti ja tuomari kehui sielläkin. Saatiin punainen nauha. Sen jälkeen odoteltiin punaisten parhaita. Punaisten parhaassa Joylla heilui häntä niin paljon, että se taisi jopa vahingossa osua takana olevaan. Kehässä mentiin ympyrää ja sitten seistiin niin hienosti. Lopulta Joy sitten voitti. Sitten odoteltiin BIS kehää. Siellä Joy oli jo vähän väsynyt, mutta hienosti se jaksoi! Oli tosi ihanaa, kun Joy oli lopulta BIS 1! Kehän jälkeen käytiin ottamassa kuvia kaikkien palkintojen kanssa. Niitä oli paljon.

Lokakuussa pääsin treenaamaan venäjänvinttikoiralla! Oli kivaa päästä kokeilemaan niin valtavan isoa koiraa. Meillä oli kivaa treeneissä! En ole ennen koskenut tällaiseen. Se oli valtava, mutta jotenkin tosi jalo. Pääsin myös treenaamaan bordercollien kanssa pari kertaa. Se on ollut yksi toiveistani, jota haluaisin kokeilla, joten oli ihana päästä treenaamaan!

Lokakuussa oli yhdet näyttelyt Lahdessa. Khostolla oli rotukehä ja minulla JH! Lahteen mukanamme lähti Jonna ja havannankoira Iitu. Äiti esitti Khoston kehässä. Khosto oli hienosti ja sai KP! Äiti ei mennyt hienosti, koska oli unohtanut kunnon kengät taas kotio ja meni kehään

kasvattajan kanssa tehty yhteistyöpentue. Oli hoitoa, opettelua, siivousta, syöttöä, pesua, turkinhoitoa, tapaopetusta ja vaikka mitä ihan hirveästi! Raskasta mutta kivaa! Eläinlääkärin röntgentulkinnan mukaan Kharmalla oli neljä vauvaa mahassa, mutta viisi sieltä putkahti. Joten eikö se ollut selkeä merkki, että meille jääkin koira, vaikka äiti oli päättänyt, ettei meille pentua nyt tule!

Maaliskuu 2024

Kävin agilityn valmennuksissa JATilla, eli Jyväskylän AgilityTeamilla, missä muutoinkin treenaan kerran viikossa ohjatusti ja aina kun on aikaa niin itsenäisesti. Parasta tässä kuussa oli kuitenkin se, että Jyväskylässä alkoi viimeinkin pyörimään säännölliset ohjatut Junior Handler treenit, Keski-Suomen Kennelkerholla, jossa äitini päätti pistää treenit pystyyn. Meitä on viikottain kuudesta kymmeneen treenaajaa omien ja lainakoirien kanssa. Toki äiti on välillä vähän rasittava, mutta yleensä hyvä opettaja. Eilen viimeksi pyysi risuja sekä ruusuja koulutuspäivästään, kirjoitin että risuja kun äiti ei pitänyt mitään hauskaa väliaikaohjelmaa niinkun yleensä ja ruusuina, oli hauska katsella, kun äiti konttasi hallin lattialla. Oli tähän oikeasti syykin, mutta en viitsi sitä tässä kertoa niin saatte vähän nauraa.

Maaliskuussa osallistuin ekoihin agilityn möllikisoihin lainakoiran, Elsan-sheltin kanssa, putkiralliluokkaan, oltiin toisia! Käytiin myös Elsan kanssa mätsäreissä treenaamassa. Maaliskuussa oli yhdet Junior Handler-kisat, Lahti KV yhteydessä. Lahdessa kisasin Elsan kanssa. Ne olivat meidän toiset kisat. Kisat menivät todella hyvin ja oltiin noin 20 osallistujasta JH 5!

Huhtikuu 2024

Huhtikuun kohokohta oli PM-karsinta tapahtuma Lempäälän Ideaparkissa. PM-karsinnassa oli 58 kisaajaa. Kisassa ei päästy sijoituksille, mutta meillä oli hauskaa Elsa-sheltin kanssa! Koko Go Hau tapahtuma on kyllä käymisen arvoinen juttu! Tämä oli toinen kertani ja ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Huhtikuun puolessa välissä pennut lähtivät uusiin koteihin. NuuNuu, Hipsu sekä Pai lähtivät heti kahdeksanviikkoisina, LaaLaa jäi odottamaan lentskarimatkaa ja hupsis miten kävikään, mutta TiiviTaavi (Khosto) tyttönen jäi meille. Huhtikuussa treenattiin paljon aksaa Elsan kanssa, viikottain pyöri JH-treenit, joissa vaihtokoiria pääsin myös kokeilemaan paljon. Sain kokeilla kääpiövillakoiria, Mäyräkoiraa, Japaninpystykorvia, Samojedi, Havannankoira, Papillon, Silkkiterrieri.

Tässä kuussa ulkoiltiin ja lenkkeiltiin paljon, niin pentujen kanssa kuin ilman. Pennut raahattiin kaikkialle mukaan ja niistä tulikin aivan valtavan rohkeita ihan kaiken mahdollisen suhteen. Aivan samanlaisia rohkeita kuin äitinsä.

jossain aamutossun näköisissä hirvityksissä! Nää äitin kenkävalinnat on kyllä yksi vitsi. Sateella se menee pelkissä sandaaleissa, ja horisee vaan että eipähän kastu sukat. No ei kai jollei niitä edes ole… Khosto ja äiti pääsi mukaan myös Jitterbop kasvattajaryhmään, joka oli BIS 4! Junior handlerissa kisasin Kharman kanssa. Saatiin tosi kiva arvostelu ja lopulta oltiin JH 2! Jonna ja Iitu oli JH 3. Kun kehät olivat ohi, jäimme katsomaan vielä BIS kehän. Jäämme Jonnan kanssa katsomaan melkein joka kerta katsomaan BIS kehiä, mutta eikös sitä pidä koko rahan edestä nauttia? Äitiltä kuuluu aina sama mutina, että ”kaipa se nyt on jäätävä, kun tänne asti on ajettu”.

Marraskuu 2024

Marraskuussa pääsin Redword-setteripäivään! Paikalla oli 11-12 setteriä ja melkein kaikkia pääsin testaamaan! Koirien ikähaarukka taisi olla noin 5kk-13 vuotta, joten kyllä pääsi näkemään aivan ihanan hulivilipennun, vilkkaan junnupojan sekä sympaattiset vaarikoirat myös. Kyllä siinä tuli kuuma, kun kolme tuntia juoksi settereiden kanssa. Kaikki koirat olivat kyllä niin ihania. Mun piti aina vähän väliä käydä juomassa, koska kyllä siinä oikeasti kuuma tuli! Oli myös hauska huomata, vaikka kaikki koirat olivat samaa rotua, jokainen oli ihan eri luonteinen. Lopuksi oli myös koirahierontaa. Siihen sain osallistua oman Kharman kanssa. Hierontaa ohjasi Tuuli setterin omistaja Tiina. Tiinan olin nähnyt Mikkelin koiranäyttelyiss kun satuttiin telttanaapureiksi ja käytiinkin silloin katsomassa Tiinan koiran kehäkin, mutta en vaan tiennyt, että tämän Tiinan tulisin vielä näkemään. Päivästä opin taas tosi paljon ja oli kyllä mukavaa!

Erikoisimmat treenit ikinä, oli messarin häiriötreenit. Meidän treeniryhmästä oli useampi koira lähdössä messariin johonkin kisaan ja Kharma sitten sinne ison kehän finaaliin, joten päätimme pitää ylimääräiset treenit halukkailla, missä totutettaisiin koiria kaikkeen mahdolliseen äänimaailmaan yms. Tehtiin treenihalliin ”valekaivonkansia”, kolisevia alustoja, heiluvia alustoja, musiikkia, taputuksia, valoja sekä ihan kaikkea hässäkkää. Kharma vaan syttyi entisestään, se todella rakastaa esiintyä ja se oli aivan liekeissä mitä enemmän ympärillä tapahtui! Treenit meillä oli kahdessa osassa, eritasoisille koirille ja haastetta lisättiin vähän kerrallaan, jotta kaikilla koirilla on koko ajan mukavaa.

Paavo Tervosen valmennuksessa olin kolme kertaa marraskuussa, sekä yksityis-, että ryhmätunneilla. Koirina minulla oli erilaisia terriereitä, Joy-setteri sekä tietysti messarin kisakoira Kharma. Paavo entisenä menestyksekkäänä jh-kisaajana osasi antaa paljon vinkkejä. Joy on ollut minulla mukana myös kahdessa Paavon valmennuksessa. Joylla on kyllä ollut kivaa näissä valmennuksissa, vähän sellaista hyvää pilkettä silmäkulmassa. Aluksi Joy on aina ollut ihan innoissaan, että jee taas treenataan, mutta on se aina lopuksi rauhoittunut! Paavoltakin olen saanut hyviä neuvoja Joyn kanssa. Ja kävi siellä treeneissä myös pari

Toukokuu 2024

Tässä kuussa alkoi jo näyttelyt pyörimään ja kun pennut olivat jo lähteneet, näyttelyihin pääsi hyvin irtoamaan. Kharmakin alkoi hiljalleen palaamaan junior handleriin ja agilityyn. Kuukauden kohokohta oli Tampereen, Jyväskylän, Helsingin ja Keuruun näyttelyt. Tampereella lauantaina kisasin Elsan kanssa ja oltiin isosta porukasta taitavia handlereita ja JH 3! Sunnuntaina kisasin pitkästä aikaa Kharman kanssa. Ei sijoituttu, mutta meillä oli silti kivaa. Jyväskylässä kisasin Kharman kanssa. Piirinmestaruudessa oltiin PM 3 ja SM-osakilpailussa JH 4! Seuraavana päivänä lähdin Helsinkiin. Kisasin Helsingissä Elsan kanssa. Oltiin SM-osakilpailussa JH 2!

Tässä kuussa oli myös Keuruun näyttely, jossa esitin Elsa-sheltin ensimmäistä kertaa rotukehässä. Sielläkin meni kivasti.

Kesäkuu 2024

Järjestettiin äidin kanssa meillä Jyväskylässä JHtreenipäivä, johon kutsuttiin eri rotujen kasvattajia sekä harrastajia esittelemään rodun handlausta sekä rotua. Meitä oli kymmenkunta nuorta ja viitisentoista koiraa. Päästiin vaihtelemaan paljon koiria, harjoittelemaan eri handlausjuttuja, meillä oli myös nyyttikestit sekä oikea JH-tuomari pitämässä päivän lopuksi kisat! Näitä lisää!

Näyttelyt alkoivat kesäkuun osalta Jämsästä. Kehässä meni hyvin ja oltiin Kharman kanssa JH 1 ja BIS 2. Kesäkuussa käytiin myös Tuurin Miljoonakoira näyttelyssä. Voitettiin Kharman kanssa nuoremmat! Saatiin myös ihana arvostelu. BIS kehässä vaihtokoirana oli Keeshond. Lopulta oltiin Kharman kanssa BIS 2.

Rovaniemellä oltiin myös näyttelyissä kesällä! Tutustuttiin vähän Rovaniemen kauppatarjontaan, ja yllätys yllätys, eksyttiin sinnekkin. Äidin erityistaito. Lauantaina Rovaniemellä voitettiin Kharman kanssa nuoremmat ja oltiin lopulta BIS 1! Tämä oli eka kertani, kun olin BIS 1, eli voitin myös vanhemman ikäryhmän voittajan loppukilpailussa. Sunnuntaina Rovaniemellä oli SM-osakilpailu. Meillä meni Kharman kanssa kivasti ja oltiin JH 3. Viimeinen kesäkuun näyttely oli Turku KV. Lauantaina Turussa oli SM-osakilpailu. Osarissa voitettiin Kharman kanssa nuoremmat ja lopulta oltiin BIS 2! JH meni hyvin myös sunnuntaina ja voitettiin taas nuoremmat!

Heinäkuu 2024

Heinäkuussa oli yksi superjuttu! Kennelliiton Nuorten koiraleiri. Leiri järjestettiin tänä vuonna Tammelassa. Osallistujia oli noin 80. Jäin leirille suoraan Helsingin näyttelyreissulta. Kharman kanssa meillä meni leirillä tosi hyvin, Khosto oli aiheuttanut pyörremyrskyjä

hassua tilannetta. Treenihallikin tuntuu liian pieneltä tilalta, kun Joyn kanssa lähtee liikkumaan. Heti tulee kulmat vastaan!

Iso apu on myös ollut muiden entisten kisaajien neuvoista ja vinkeistä, etenkin siitä koiran lepäämisestä. Kisapäivä SM-finaalissa tulisi olemaan pitkä, ohjattua treeniä yms ensin pari tuntia ja sitten itse kisa valmisteluineen yli kaksi tuntia. Koiran pitää malttaa levätä isossa kehässä yleisön edessä lähes tunti ja katsella kun muut suorittavat. Kharmalta tämäkin sujuu, välillä pötkötellen, mutta pääosin muitten suorituksia rauhassa katsellen. Näin se ei väsytä itseään ennen omaa vuoroaan. Marraskuun jännin treeni oli harjoituskisat.

Agility rullasi hyvin. Khostosta löytyi myös uusia järkeviä puolia pikkuhiljaa. Khosto on kohta 9kk ja tekee tekniikkaa, hallintaa, putkia ja sitten esteitä ilman rimoja tai pienillä korkeuksilla. Khoston motto on ollut agilityssä, että TÄYSIÄ! Mutta ongelma on ollut, että se juoksee vaan päättömänä ihan omia ratoja sekä reittejä…. Nyt pikkuhiljaa sille on alkanut syttymään lamppu, että tätä lajia pitäisi harrastaa yhdessä ohjaajan kanssa. Höpsö rakas pentu. Khostosta tulee kyllä vielä hyvä agility-koira. Kharma on siinä pisteessä aksailun kanssa, että keinun varmuus ja kepit on kesken. Kepit kyllä tulisi, kun kerkeisi vaan treenata. Viikkotreeneissä meillä on yleensä rataa ja ratatekniikkaa, ilman keppejä. Keppejä ollaan käyty treenaamassa sitten erikseen omatoimisesti, hyvin harvoin, taikka keppikursseilla. Jokaiseen lajiin ei kuitenkaan mitenkään kerkiä täysiä panostaa. Virallisiin kisoihin olisi niin kiva Kharman kanssa päästä. Puomit ja A menee todella hienosti. Kharma rakastaa agilityä. Tosin se rakastaa kaikkea tekemistä. Mitä enemmän sen kanssa puuhaan niin sitä enemmän se tahtoo tehdä. Paitsi uinti, se ei ole Kharman juttu. Sitä se vihaa. Mutta kai kaikilla koirilla voi joku inhokkijuttu olla. Ja Khosto vetää mahaplätsejä kuralammikoihin senkin edestä… Marraskuussa sain paristi kokeilla myös mun valmentajan punaista setteri-ihanuutta! Olipa mahtavan vilkas nuorimies! Kyllä saakin pinkoa perässä ihan tosissaan, jos meinaa perässä pysyä! Ihana koira! Oli myös erilainen kuin Joy ja Rose. Mutta siinähän sitä oppii jos setterihandleriksi haluan tulla! Ja todellakin haluan! Kunnon VilliLiisa, vaikka olikin uros. Villivallaton? Mutta ihanalla tavalla! Pääsin myös testaamaan kahta gordoninsetteriä, kun varattiin Hurttahuoltamon halli. Tämmöisiinkään en ollut ennen koskenut. Oli oikein kivoja koiria. Omistaja lupaili, että saisin uudestaankin näitä treenikavereiksi! Huippua! Onko setterikärpänen nyt puraissut?

Joulukuu 2024

Joulukuun alku treenattin joka ikinen päivä. Meillä oli kahdet junnutreenit, Paavon vetämät sekä oman porukan, lisäksi muina päivinä kävin joko tavallisissa näyttelytreeneissä tai äidin kanssa kahdestaan. Paavon

yksin kotona äidin työpäivien aikana. Leirillä majoituttiin 2-3 hengen huoneissa. Tämä oli mun ja Kharman toinen kerta leirillä! Leirillä pääsi kokeilemaan rally-tokoa, agilitya, koiratanssia ja junior handleria! Leiri kesti maanantaista perjantaihin. Kävimme leirin aikana myös yhteislenkillä!

Heinäkuun ekat JH-kisat olivat siis Helsingissä, mistä tuolle leirille jäin. Kisasin kahtena päivänä Kharman kanssa. Oltiin molempina päivinä JH 2 hyvillä arvosteluilla! Meillä oli myös Kharman kanssa tosi kivaa! Sitten Laukaassa oltiin Kharman kanssa JH 1 ja BIS 2. Viikon päästä lauantaina Mikkelissä oli SM-osakilpailu, jossa olin Kharman kanssa JH 2! Lauantaina esitin myös Terran rotukehässä. Terra oli ROP veteraani ja ryhmissä top 7! Sunnuntaina oltiin Kharman kanssa JH 5. Sunnuntaina esitin myös lhasa apson ensimmäistä kertaa ikinä.

Meillä oli telttanaapureina Mikkelin näyttelyissä punainen irlanninsetteri omistajansa kanssa, joka myöhemmin syksyllä paljastuikin Tuulin omistaja Tiinaksi! Setterikehä Mikkelissä tietenkin katsottiin! Heinäkuussa sain esittää silkkiterrieri Terran myös rotukehässä terriereiden erikoisnäyttelyssä Oulussa. Terra sai veteraani sertin ja oli VSP veteraani! On ollut todella upeita kokemuksia päästä mukaan rotukehiin taikka kasvattajaluokkaan. Olen todella kiitollinen jokaisesta kerrasta, jokaisen koiran kanssa kehässä. Olen kuitenkin vasta alussa, mutta jokainen kokemus auttaa minua kehittymään ja on minulle todella tärkeä ja merkityksellinen.

Elokuu 2024

Elokuun kohokohta oli, kun lähdimme Kuopioon Sawo show näyttelyyn. Kuopioon mukaamme lähti omat bichonit, silkkiterrieri Terra ja kaverini Jonna ja hänen havannankoira Iitu. Jonnaan olen tutustunut alkuvuodesta äitini järjestämissä JH treeneissä. Kuopion tuliaisina oli JH 4 ja JH 1.Elokuussa oli myös paljon muita näyttelyitä! Jatketaan vaikka SKKY:n erikoisnäyttelystä. Kaivopuistossa oli Khoston eka rotukehä ja minulla oli JH kisat. Khostolla meni hyvin ja PPEN 1, KP ja lopulta VSP pentu! Tosi ylpeä miten Khosto lumpusti hanhen kakan seassa! Ja sitä oli paljon! Khostolla on muutenkin kunnon kolttosikä, milloin se tekee mahaplätsit täydestä vauhdista ja milloin juoksee tuulta karkuun tai vetää päänsä pannasta läpi. Tältä koiralta ei kepposia puutu.

Viimeinen elokuun kohokohta oli Riihimäen näyttely. Isini lähti viemään minua sinne. Hyvä isi! Uskalsit mukaan näyttelyyn toisen kerran ja selvisit hengissä! Riihimäellä kisasin JH kilpailun Terran kanssa. Osallistujia Riihimäellä oli yhteensä peräti 58, nuorempia oli 33. Terran kanssa tehtiin hieno suoritus ja voitettiin nuoremmat! BIS kehässä oltiin BIS 1 ja samalla saatiin paikka joulukuun SM-finaaliin! En odottanut

treeneihin valitsin tietenkin erilaisia terriereitä. Vielä sinä aamuna, kun lähdettiin ajamaan koti messaria, käytiin treenaamassa neljän Maaritin punaisen irlanninsetterin kanssa ja siitä suoraan autoon ja matkaan. Normaalisti äiti ei olisi kyllä suostunut, että siinä lähtöhässäkässä ja Bichonin pesurumpassa vielä hallilla käydään, mutta antoi vissiin armoa, kun on huomannut, miten tosissaan olen settereihin ihastunut! Oli kiva vielä ennen messaria päästä vähän juoksemaan settereiden kanssa! Kyllä mä aika varma oon, että se setterikärpänen on nyt puraissut ja pahasti! Minulla olisi ollut mahdollista esittää myös setteriä messarissa, mutta olin kerinnyt jo lupautua aiemmin muihin rotuihin, mitkä sitten menivät päällekkäin. Kylläpä harmitti.

Kerronkin nyt vähän enemmän meidän messarireissusta. Messariin mukaan lähti Jonna! Kun päästiin perille ensin täytyi käydä ostamassa ruokaa ja vähän karkkia tottakai. Perjantai -illalla ei enää hirveästi muuta tehty, kuin jännitettiin seuraavaa päivää. Toki käytiin koirien kanssa vähän kävelemässä pitkän automatkan jälkeen. Äitiä illalla vähän tanssitutti uudessa pesukarhuyöpaidassaan. Se oli juuri tullut postissa, näyttää nilkkoihin asti pitkältä jätesäkiltä, mutta äiti tykkää… No sitten ensimmäinen messaripäivä! Aamulla herättiin aikaisin ja kaikkia kyllä väsytti! Käytettin koirat kävelemässä aamulla ennen lähtöä. Messukeskuksessa oltiinkin heti, kun ovet aukesi! Mulla ei ollut lauantaina JH kehiä, mutta pari rotukehää oli! Esitin rotukehässä ihanan Irmeli kaniinimäyräkoiran! Irmelin kanssa oli kivaa kehässä. Silkkiterrieri Meirakin oli ekaa kertaa kehässä ja pääsin esittämään Meiran! Meiran kanssa päästiin myös kasvariin mukaan. Meiran kehältä meninkin suoraan kannustamaan Jonnaa isoon kehään! Khostolla oli messarissa eka junnukehä, joka menikin hyvin! JUN ERI 3 ja SA, Hyvä härveli! Kehien jälkeen käytiin vähän kiertelemässä ja mentiin Jonnan kanssa katsomaan ryhmäkehiä! Äiti jäi jonnekin istumaan pariksi tunniksi kolmen kärryn kanssa. Raukka äiti. BIS kehän jälkeen sitten lähdettiinkin käymään kaupassa ja kohti majoitusta. Äiti pesi Khoston majoituksessa. Illalla me kaikki oltiin jo ihan poikki ja ei hirveästi mitään ihmeellistä tehtykkään. Mua jännitti hirveästi sunnuntain SM-finaali.

Seuraavana aamuna sitten herättiin taas ajoissa ja pakattiin kamat autoon. Aamulla oltiin taas heti, kun ovet aukesi. Mulla oli tänään taas Meira esitettävänä! Meiran kehän jälkeen mentiin Kharman kanssa finalistien VIP-loungeen. Siellä sai viimeisiä vinkkejä finaalia varten ja kuvaaja Meri Fox oli ottamassa kuvia! Saatiin myös söpöt pienet SM-finalisti ruusukkeet. Kun VIP-lounge loppui oli enää tunti finaalin alkuun. Mua jännitti ihan hirveästi, mutta onneksi mulla oli oma paras tukijoukko tsemppaamassa. Ennen finalistien kokoontumista käytin vielä Kharman ulkona. Sitten oli aika jo mennä. Tässä vaiheessa mua jännitti varmaan eniten mun koko elämän aikana. Tukijoukoilta vielä vikat tsempit ja sitten mentiin ison kehän takahuoneeseen. Siellä kisaajat laitettiin numerojärjestykseen ja kehä alkoi! Kun mun oma sisääntulovuoro läheni,

vielä tänä vuonna saavani paikkaa SM-finaaliin, mutta sieltä se vaan tuli! Tämä on ehdottomasti tähänastisen koiraharrastusurani kohokohta!

Syyskuu 2024

Syyskuussa olen käynyt kolmesti Paavo Tervosen treeneissä. Syyskuussa oli myös yhdet kisat. Helsinki NORD näyttely. Helsingissä kisasin uuden tuttavuuden kanssa, Watson-sheltin kanssa ja sijoituttiin!

Syyskuussa oli Khoston toiset näyttelyt. Härvelillä (Khostolla) meni hyvin ja oli PPEN 1, KP ja ROP pentu! Härveli myös yllätti meidät ja oli lopulta RYP 2. Khoston yksi lempinimistä on Härveli, se nimittin härvää aivan himputisti ja aivan kaikkea!

jännitti niin paljon. Oli mahtava fiilis päästä ekaa kertaa messarin isoon kehään.

Aluksi kaikki meni kehään ja laittoivat koirat seisomaan. Sen jälkeen 10 vikaa lähtivät kehästä. Takahuoneessa, kun seurasi muiden suorituksia mua jännitti (taas) ihan hirveästi. Kharma nukkui vaan tyytyväisenä. Kun 10 ekaa kisaajaa olivat arvosteltu oli meidän vuoro. Minua ennen oli vielä kisaajia, joten kerkesi vielä ottaa rennosti ja seurata muiden suorituksia. Sitten koitti jännittävin hetki eli mun suoritus. hui!! Oon tosi tyytyväinen miten meidän suoritus meni! Pysyin ite hyvin rentona. Muistin myös pitää hartiat rentoina! Välillä jos kisoissa on jännittänyt hartiat on unohtunut jäykiksi. Ollaan treenattu paljon, että nekin pysyy rentona! Kharman kanssa oli ihana mennä finaalissa. Luotan Kharmaan ihan 100%.

Suorituksien jälkeen kaikki lähti kehästä ja mentiin nopeasti sisääntulolle. Sitten kaikki taas meni kehään ja tuomari valitsi 10 kisaajaa jatkoon. Jännitti hirveästi, pääsenkö jatkoon. Kun mun nimeä ei sanottu ja tajusin, että päästiin Kharman kanssa jatkoon ja olin tosi iloinen! Finaalissa oli todella kova taso ja oletin, että ei oltaisi päästy jatkoon. Seuraavaksi tuomari vaihtoi koirat jatkoon päässeiden kesken. Mä sain vaihdossa sileäkarvaisennoutajan. Kun kaikki olivat menneet yksitellen ympäri vaihtokoiran kanssa, vaihdettiin omat koirat takaisin. Seuraavaksi valittiin kisaajat jatkoon. Mä ja Kharma tiputtiin tässä vaiheessa, mutta se ei mua haitannut. Olin tähän suoritukseen todella tyytyväinen! Tämä oli samalla mun eka SM-finaali.

Parasta finaalissa oli ehdottomasti Kharman kanssa tekeminen. Kharma on täyttä kultaa ja aina niin innoissaan tekemässä! Moni koira jännitti yleisöä, taputuksia, valoja tai huutoja sekä kaivonkansia maton alla, mutta mun Kharma suorastaan loisti, kun sai esiintyä isolle yleisölle! Kun koirat oli käytetty ulkona, menimme Jonnan kanssa katsomaan vielä ryhmäkehät ja äiti jäi (taas) jonnekin jumiin kärryjen kanssa. Ei me sitä hylätty, halusi jäädä vahtimaan koiria ja kärryjä niin ei tarvinnut viedä kaikkia koiraparkkiin.

Messarin jälkeen meillä alkoi treenitauko. Outoa kun oli ensin viikkokausia treenannut ainakin viidesti viikossa. Sitten olikin jo jouluaatto! Koirista otettiin paljon hyviä kuvia. Koirille oli myös pienet lahjat paketoitu. Kharma osasi hyvin avata paketin, mutta Khosto ei aluksi tajunnut miten avataan. Koirat sai luut ja lelun lahjaksi. Molemmat olivat ihan innoissaan ja eteenkin luut olivat kovasti mieleen. Jotkut peurannahkaluut ne olivat. Minun lempparirikoirakaverit Joy ja Rose jäivät ilman lahjoja minulta, saa nähdä riepottelevatko minua ympäri Kajaanin pallohallia tammikuussa siitä edestä! Ja se onkin jännäreissu, ensinnäkin minun eka kisa vanhempien ikäluokassa Junior Handlerissa sekä -parasta ikinä- minun iha eka setterin esittäminen rotukehässä!

Heti tapaninpäivän jälkeen kävikin vähän yllättävä juttu, kun minut kutsuttiin Jonnan perheen kanssa viikoksi Vuokattiin laskettelemaan. Olipas outoa lähteä reissuun ilman omia koiria. Ainoastaan Jonnan perheen havannankoira Iitu oli mukana. Ja yksi hämähäkki, mikä löytyi perillä meidän nukkumapaikasta. Pelkään hämähäkkejä. Äiti oli koirien kanssa kotona uutena vuotena. Tämä oli Khoston eka uusi vuosi. On se kyllä ihana koira! Ei sitä yhtään pelottanut raketit vaan enemmän kiinnosti ja katseli sisältä, että mitäs nuo ovat! Kharmaakaan ei rakettien äänet kiinnostanut. Kharmaa on jo pentuna totutettu hyvin raketteihin. Ollaan telkkarista soitettu rakettien ääniä, paljon erilaisia valoja ja tähtisädetikkuja. Totutettu että räiskeet, hajut ja valot on kivoja juttuja ja siitä saa herkkuja. Khosto onneksi tosiaan oli pelkäämättä, kun vanhempi koira näytti mallia. Kaikki on hyvin, eikä tarvitse välittää.

Tammikuu 2025

Vuosi 2025! Tänä vuonna mä siirryin junior handlerissa vanhempien ikäryhmään. Tässä ikäryhmässä kilpailee 13-17 vuotiaita. Minä täytän 14-vuotta kesällä, joten sen vuoden alusta kun 14 täyttää, tulee siirtyä vanhempiin. Nyt minulla on neljä täyttä kisavuotta edessä junior handlerissa.

Tammikuussa alettiin taas treenaamaan paljon! Agilityssäkin käytiin ja koirat on ollut kyllä niin taitavia. Treenitauko tehnyt hyvää! Tuntuu että Khostolla on maltti kasvanut aivan hirveästi. Khoston kanssa on todellakin ollut haasteena vauhti, tai oikeastaan suunta. Koira menne aivan täysiä ja innoissaan agilityradan pätkiä, mutta suunta on vaan yleensä aivan väärä Nyt alkaa löytymään myös ratti ja jarru tähän koiraan!

Kävin myös yhdet mätsärit loppiaisena maailman ihanimpien settereiden Joyn ja Rosen kanssa! Rosen kanssa oltiin JH 2! Joy sai punaisen nauhan ja Rose sinisen ja oli sinisten 1! Lopulta BIS kehässä oltiin BIS 4! Päästiin tällä tuloksella samalla kerhomme Winner of the Winners-mätsäriin, joka järjestetään keväällä. Oli ihana käydä settereiden kanssa taas mätsäreissä. Nämä olivat meidän viimeistelytreenit Kajaania ajatellen. Luulen että Joy on ottanut minut lempparitytökseen, tuntuu tykkäävän minusta kovasti. Vähän jo jännitti Kajaani, mutta hyvin se meni!

Meidän junior handler-treeniporukka järjestää aivan oman Match Show:n 16.2. Se on kokonaan meidän oma järkkäämä! Saamme käyttää tuoton kokonaisuudessaan meidän valmenustoimintaan! Kiva päästä järkkäämään tämmöinen tapahtuma ihan itse! Olen aiemmin ollut vaan talkoilemassa näyttelyissä ja mätsäreissä, mutta en koskaan järjestämässä näin isosti. Ollaan tehty mainokset itse, hankittu sponsorit ja vaikka mitä! Että nyt sitten kaikki meidän mätsäriin osallistumaan, meille on kutsuttu nimittäin näillä varoilla valmentamaan kukas muukaan, kuin yksi huippu setterihandleri! Odotan tätä päivää aivan hulluna!

Perjantaina pakkailtiin Kajaania varten ja Jonna tuli Iitun kanssa meille yöksi, jotta pääsimme suoraan meiltä lähtemään aamulla. Kajaanissa minulla piti olla lauantaina aamusta cockerspanieli rotukehässä, mutta koiran omistaja laittoikin aamulla viestiä, etteivät tulekkaan pakkasen takia. No oltiin ainakin ajoissa paikalla, kun herättiin siten että keritään perille kasiksi, vaikka omat kehät olivat vasta yhdeltä. Lauantai meni siis JH-kisaillen, ensimmäiset vanhempien ikäsarjan kisat. Kilpailu meni hyvin vaikkei sijoitusta tästä kisasta tullutkaan. Kylmä siellä kyllä oli koirillakin, Kharma ja Khosto olivat takit päällä niin pitkään kuin mahdollista ja oli lämpöalustaa ja muuta. Mutta kyllä huomasi silti Kharmasta, että vähän vilutti, kun se JH kehän kisa on niin tosi pitkä rotukehään verrattuna. Kisan jälkeen sitten takkia niskaan ja lämpöisten vilttejen sekaan kärryihin unille. Itseä ei kyllä palellut, oli sen verran paljon kampetta meinaa päällä. Iltapäivällä lähdettiin meidän majoitukseen, oltiin otettu taas Airbnb asunto. Sotkamosta, koska Kajaanissa ei ollut yhtään kohtuuhintaista kohdetta vapaana. Ilta laiskoteltiin, syötiin ja mentiin jopa ihmeen ajoissa nukkumaan. Kharmaa ei tarvinnut alkaa pesemään sunnuntaille, mutta Khostolla alkoi sunnuntaina aamulla klo 4.30 pesupuuhat äitin kanssa.

Aamulla pakattiin kamppeet ja ajettiin Kajaaniin, oltiin pallohallin ovessa roikkumassa kahdeksalta. Nyt sunnuntaina olikin vähän kiirettä kehien kanssa! Ensin oli samojedit heti yhdeksältä! Karpo sai ERI ja SA! Karpon kehän jälkeen mentiin Khoston kehälle. Äiti esitti Khoston. Khosto sai sileän ERIn, joka vähän harmitti, koska Khosto meni niin upeasti ja arvostelukin oli tosi hyvä! Khoston kehän jälkeen koirille kaikki mahdolliset takit ja viltit häkkiin niin pysyvät lämpimänä.

Ennen settereiden kehää oli pari tuntia aikaa. Treenailin Joyn ja Rosen kanssa vain vähän ennen kehää. Ensin oli Joyn kehä. Se meni tosi upeasti! Joy voitti luokkansa ja sai SA. Paras uros-kehässä Joy oli PU2 sai vara-CACIBin ja SERTin!! Joylle yritin pari pusua antaa, mutta se sanoi vain hyi yök mitä teet?? Videolta myöhemmin katsoinkin, että mun letti huitoi sitä naamaan pussaillessa, eikä se oikein arvostanut sitä. Joyn kanssa päästiin myös Redword BIS kasvariin. Isossa kehässä oli hassu juosta kasvarissa, sillä en ollut ennen hirveästi ollut kasvattajaluokissa. Muutama bichon ja yksi griffon kasvari vain. Eteenkään isojen koirien kanssa. Siinä mun ekat rotukehät settereiden kanssa sitten olikin! Olipa kivaa! Nyt viimeistään päätin, että opettelen niin hyväksi settereiden kanssa, että saan esittää paljon settereitä rotukehissä!

Setterikehältä juostiin sitten Kharman kanssa JH-kehälle. Tuomari oli juuri valitsemassa jatkoon pääseviä, mutta kävin vielä kysymässä, kerkeänkö ja onneksi pääsin! Tiia vähän auttoi mua kysymään, olisin ehkä itse jänistänyt. Kiitos! Päästiin sitten lopulta kahdesti jatkoon! Sitten JH-kehän jälkeen jäimme katsomaan ryhmäkehät ja BIS-kehän. Oltiin melkein viimeisiä, jotka lähti, hups, taas! Ja Jonna hukkasi vielä viime hetkillä hanskan. Se onneksi löytyi. Kotimatkalla olikin sitten väsynyttä porukkaa. Pysähdyttiin Viitasaaren ABCllä. Äiti nolasi siellä vähän Jonnan, haha.

Kajaanin jälkeen meillä oli maanantaina JH-treenit. Mulla oli treeneissä Elliot-jenkki. Pääsin myös maanantaina treenaamaan ekaa kertaa sileäkarvaisellanoutajalla! Niitä oli kaksin kappalein ja lisää sain sovittua tuleville viikoille. Tammikuun alussa oli lisäksi treffit peräti neljän eri gordonin kanssa. Saimme sovittua niitä samalle päivälle ja oli hauska testata aivan erilaisia koiria peräkanaa. Koirat olivat kahden eri omistajan ja olin tosi kiitollinen, että antoivat minun harjoitella näillä! Sovimme jo uusia treffejä myös näiden koirien kanssa!

Tähän päätän tältä erää päiväkirjani, eletään tammikuun ensimmäisiä viikkoja. Täytyy lähteä vahtimaan Khostoa, on liian hiljaista, joten taatusti on joku kolttonen mielessä tai jopa toteutuksessa. Palailaillaan! Muistakaa ottaa mun ja koirien IG tili seurantaan nimellä ”karmankosto”! Bichoneiden lisäksi siellä tulee vilahtelemaan koko ajan enemmän ja enemmän ainakin punaisia irlanninsettereitä

Irene Kantonen

Puhetta kakasta

Juuri nyt elämme sydäntalvea. Kuitenkin kevät tulee nopeammin kuin uskommekaan. Kevätauringon sulattaessa lumikinoksia, niiden seasta paljastuu jälleen jokakeväinen klassikko. Nuo paljon puhuttavat ja kiukkua aiheuttavat, koiran kakat.

Laki velvoittaa

Järjestyslaki säätelee koiran kakkojen keräämistä. Koirakuri pykälä velvoittaa omistajan keräämään koiransa/koiriensa jätökset maasta taajamassa liikuttaessa. Sama laki koskee omistajan lisäksi myös koiran haltijaa eli sitä henkilöä, jonka hallinnassa koira ulkoilutushetkellä on. Jos ulkoilutat naapurin tai kaverin karvaturria, kakkojen kerääminen on sinun vastuullasi.

Keskiverto lemmikkisetteri kakkaa päivässä noin 150 g. Vuodessa tuotoksia koiraa kohden kertyy noin 55 kilogrammaa. Kennelliiton mukaan Suomessa on noin 800 000 koiraa (näistä 580 000 Kennelliiton rekisterissä). Yhteensä nämä koirat kakkaavat 44 miljoonaa kiloa vuodessa. Vuodessa ulostetta syntyy 3000 kuormaautollista. Puhutaan todellakin valtavista lukumääristä.

Jätöksiä ei saa siis jättää taajama-alueella ympäristöön. Ne tulee kerätä pois taajamien hoidetuilta alueilta. Hoidettuihin alueihin kuuluvat leikatut nurmikot, istutukset, puistot, uimarannat, lasten leikkikentät ja päällystetyt tiet.

Jos kakan jättää keräämättä koiranomistaja tai haltija voi saada rikesakon tai huomautuksen. Kyseessä on

järjestysrikkomus. Siitä saa rikesakon, jonka suuruus on perustapauksessa 40 euroa. Poliisi voi myös sakottaa “koirankakkarikollista” jälkikäteen videokuvan perusteella. Tällöin kaikkien tarpeellisten faktojen on käytävä aukottomasti ilmi videolta.

Sekä vastuuntunnosta että lakiin perustuen setterinomistajien tulee siis kerätä koiriensa jätökset pois taajaman asutuilla alueilla ja yleisillä ulkoilualueilla kuten puistossa. Taajama-alueen ulkopuolella laki on toinen, eikä se velvoita jätösten keräämiseen. Kakat kannattaa kerätä kuitenkin pois ja ne on vietävä myös roska-astiaan. Koirankakkapussit kuuluvatkin jokaisen koiranulkoiluttajan perusvarastukseen.

Kerää kakat talteen

Kakan kerääminen on tuskin kenenkään setterinulkoiluttajan suosikkipuuhaa. Siistit kävelytiet ja ulkoilualueet ovat kaikkien etu. Keräämättömät jätökset tekevät ympäristöstä epäsiistin, tuottavat hajuhaittoja ja aiheuttavat terveysriskin niin karvakaverille kuin sen omistajalle ja luonnoneläimille.

Kotiin asti kengän pohjissa tai koiran tassuissa kulkeutuneet ulosteet ovat ikävä yllätys. Lisäksi tietyt tarttuvat taudit, loiset, bakteerit ja virukset voivat levitä kakan välityksellä. Suurin osa näistä tarttuu koirista toiseen, mutta esimerkiksi suolinkainen ja eräät giardialajit (suolistossa elävät loiseläinlajit, mitkä aiheuttavat ripulia ja vatsakramppeja) voivat tarttua myös ihmisiin.

On lukuisia syitä, miksi kannattaa kerätä maastosta pois setterinsä jätökset. Kakkojen kerääminen suojelee karvakavereita ulostevälitteisiltä mikrobi- ja loistartunnoilta. Erityisesti pennut touhuavat mielellään pökäleiden kanssa ja ovat erityisen alttiita saamaan niistä matotartuntoja. Virukset ovat kestäviä ja saattavat säilyä ympäristössä jopa kuukausia, myös pakkassäällä. Monissa taudeissa koira voi olla oireeton kantaja. Tällöin sillä itsellään ei ole välttämättä sairauden oireita.

Talvella kakkakasan päälle ei kannata heitellä tai potkia lunta. Lumi ei poista tautiriskiä eivätkä jätökset hajoa talven aikana mihinkään. Sen sijaan kevään aikana ulkoilutusreiteillä ja poluilla vastassa on lukemattomia miinoja.

Tarkkailemalla ja keräämällä päivittäin setterisi jätökset mahdollistaa se vatsan toiminnan seuraamisen. Jätökset kertovat ruokavalion sopivuudesta omalle karvakaverille. Millaisia jätökset ovat? Löysiä läjiä vai kuivia kikkareita. Kannattaa kuunnella ja katsella, mitä kakka kertoo.

Jätöksensä keräävät setterinomistajat tekevät merkittävää PR-työtä kaikkien koiraihmisten eteen. Kakkaa keräävät vievät koirien vihaajilta motivaatiota lisäkiukulta. Näin edistetään myös yleistä viihtyvyyttä. Kakan puoleen kannattaa siis kumartaa ja poimia se talteen roskikseen. Kakka voi sairastuttaa

Kairankakkojen vaaroja ei aina osata ottaa vakavasti. Bakteerit ja loiset voivat tarttua ihmiseen koirankakan saastuttamasta maasta, vedestä, turkista tai suoraan käsien kautta suuhun. Ihmiseen herkästi tarttuvia ovat ulosteperäiset loiset, kuten suolinkainen ja giardiakannat sekä salmonella.

Keväällä lumien sulaessa lumikinosten alle jääneet kakat leviävät maastoossa sulamisvesien, kengän pohjien ja tassujen mukana. Kakassa itsessään voi olla sekä silmin nähtäviä loismatoja että mikroskooppisen pieniä loiseläimiä. Setteri voi sairastua tauteihin vaikkapa juomalla lätäköstä vettä, jonne sulamisvedet ja sen mukana myös pökäleiden pöpöt ovat valuneet. Ja jokainen setterin omistaja tietää, miten kiinnostuneita lemmikkimme niistä ovat.

Edellä mainittujen bakteerien lisäksi ulosteessa voi esiintyä monille antibiooteille vastustuskykyisiä eli moniresistenttejä bakteereita. Merkittävin kakan mukana leviävä virus on parvovirus. Parvovirus on rokottamattomalle koiralle jopa hengenvaarallinen. Se on ympäristössä erittäin kestävä. Sairastunut koira levittää ympäristöönsä suuria määriä viruksia kakkansa ja oksennuksensa mukana.

Koiranjätösten kerääminen vähentää sekä suoraan että välillisesti tapahtuvia tartuntoja.

Ympäristö kuormittuu

Koirien kakat kuormittavat ympäristöä. Vaikka järjestyslaki ei velvoita kerämään kakkoja muualta kuin taajama-alueilta, ne kannattaa kerätä kaikkialta talteen. On arvioitu, että

joka päivä, jos kakkakasat jätetään keräämättä, maastoon kertyy noin 1,5 miljoonaa uutta koiran kakkakasaa. Arvio perustuu Agrian tekemään, seuraavaan laskelmaan. Suomessa on noin 800 000 koiraa. Yksi koira ulostaa keskimäärin kaksi kertaa päivässä. Täten päivässä kertyy noin 1,4-1,6 miljoonaa jätöskasaa. Keräämättömät kakat ovat siis haitaksi ympäristölle.

Koiran kakassa ympäristöön päätyy ravinteita, etenkin typpeä, fosforia, ulosteperäisiä bakteereja ja ympäristölle haitallisia lääkeaineita. Ravinteet muuttavat alueen ekosysteemiä ja aiheuttavat siten alueen rehevöitymistä. Koiran kakan maatuminen kestää muutamasta viikosta joihinkin kuukausiin olosuhteista riippuen. Koiran kakat eivät hyödytä millään tavalla maaperää, eivätkä toimi tai edes kelpaa lannoitteiksi! Niitä ei suositella hävitettäväksi edes tavallisessa kotikompostissa, koska maatuneenakin koiran kakan bakteerit säilyvät vuosia.

Jos kakka tulee?

Ei hätää, vaikka koiralta tulee kakka. Keräämisen jälkeen kakkapussi sisältöineen pitää laittaa yleiseen polttokelpoiseen sekajäteroskikseen. Koiran kakat eivät kuulu missään tapauksessa biojätteeseen! Kuka tahansa omakotiasuja voi edistää yleistä siisteyttä liimaamalla talonsa jäteastiaan tarran, joka antaa luvan laittaa koirankakkapussin talon roskikseen. Koirankakkapussit sallivat tarrat saattavat vaihdella alueittain. Hämeessä se on limen värisellä pohjalla oleva ruskea koira, jolla on kädessään vihreä kakkapussi. Setterin jätösten kerääminen tuskin on kenenkään lempipuuhaa, mutta hauskempaa siitä voi saada hyödyntämällä kakankeräämisen apuvälineitä. Tällaisia apuvälineitä ovat muun muassa jätöskerääjät, kakkalapiot ja – haravat sekä kakkis. Ei pidä unohtaa myöskään tuoksuvia kakkapusseja.

Pidetään siis kaikki huolta siististä ympäristöstä ja estetään tautien ja pöpöjen leviäminen setteriemme jätösten välityksellä.

Oulun alueen Punaiset Irlanninsetterit

Eija Väisänen

045 618 7873

eija.vaisan@gmail.com

Paikalla

Oulun seudulla tapahtuu!

Oulun irkut kokoontuivat loppuvuodesta pariinkin otteeseen; eka pikkujoulujen merkeissä KAS:in hallissa ja toisen kerran rallateltiin Oulun Koirametsässä.

Halli pikkujouluissa tutustuttiin agility esteisiin, muutama rohkea uskalsi sukeltaa myös putken läpi aivan ensimmäistä kertaa! Koirilla oli myös namien etsintälaatikoita hallin lattialla ja niissä vierailtiin ahkerasti aina hippaleikkien lomassa. Lopuksi jokainen sai myös kokeilla näyttelykoirana olemista. Kehäjuoksu ja seisonta harjoitus Suvin johdolla sujui mallikkaasti aivan kaikilta.

Oulun Koirametsään rallattelemaan tuli iso joukko koiria, nuorin oli vasta reilun kolmen kuukauden ikäinen reipas pentu. Pojat ja tytöt olivat nyt omilla vuoroillaan, vaikka ennen yhteiskuvaa kaikki juoksivatkin yhdessä hetken aikaa. Koirametsä rallatuksia tullaan tekemään pitkin talvea, joihin kaikki ovat tervetulleita. WhatsApp ryhmä seurantaan, niin tiedät mitä ja milloin tapahtuu.

Keväälle on suunnitelmissa Mejä-kurssi, joten kaikki tästä kiinnostuneet olkaapa kuulolla!

Terkuin Eija

Etelä-Suomen Setterit / Södra Finlands Settrar Jaana Korppi 0400 768 556 jaana.m.korppi(at)gmail.com

Hämeenlinnan seutu Niina Samelin 0440619552 ninni0974(at)windowslive.com

Jyväskylän alueen setterit

Pia Torniainen 0400 433 392 torniainen.pia(at)gmail.com

Kotka-Hamina alueen setteristit

Heidi Husu 050 363 5386 heidihusu(at)windowslive.com

Lahden alueen setteristit Janiitta Kiuru 044 7679670 janiittakiuru@gmail.com

Lapin Setterit

Anna-Maija Hanhirova 040 761 1919 am.hanhirova@gmail.com

Oulun alueen Punaiset Irlanninsetterit

Eija Väisänen 045 618 7873 eija.vaisan@gmail.com

Savon seudun setterit

Päivi Pienmäki 040 828 0359

Heidi Partanen

Setteritrefit Kokkolan seutu Maarit Flinck Miia Renlund miia.renlund(at)gmail.com

TaSSet - Tampereen seudun setterit Kaisa Pitkänen 0400 552 312 kaisa.m.pitkanen(at)gmail.com

Varsinais-Suomi Maria Forss 041 314 3309 mariaforss@sky.com

TalviKuulumisija!

NoinNin kyä onneks menee nää TalviKuukauret aka nopeeta tahtija, meinaan kum meikäläisev vanhat jäsenek käy nin kankeeks tämmöttillä PakkasKelillä. Ekä pelkästään kylmä haittaa, nääs noi JääKalijamat ei tunnut tassujen alla kauheeh hyvältä! Ei meinaap pysyäp pystyssä, kunei o erikseen asennettu käpäliin NatsaKummeja. Lipsuu välillä nim mahrottomastij ja joskus tuntuu, että kohta mä hojaannun kumoon. KäppäilyKaverillani on kumpasellakin NatsaKenkät alla ja nekil luistelee viäressäni silti.

Tars vissiim mennäk käymääh hiarojalla eli VysijöTerapeutilla, kun koko Pisnesmiäs kankistuu. Nääs YhresToista SyntymäPäiväni oj jo SyysKuussa. Äite kattelee

mua joka päivä kauheen tarkasti, puhuu nättejä ja silittelee sillain Erityiseh hellästi. Sittes se muistelee, MinkäLaisija pisneksijä mää on kerinnyt tekeen kymmenev vuaren aikana. Useestis se höpöttää niistä hommista tor Ropi ja HelmiJustiina Hömmön äiten kans ja Joka kerta mainitaam mum MokkaPalaLeivontaApuni, PullanSyännim MaalimanEnnätysAikani ja PihaAiramPortista murtautumiseni SisäämPäin nin, että ÄiteHömmö seiso ihah höhlänä koko irrottamani portti tassussaan! Ja NäinOllen kulku vapaa pihaaj ja poijjes.

Nykyjääm mun on noi harrastukseni vähentynyk kauheesti, enkä mää kumminkaaj jaksak kauheen kauvvaa mellastaakkaan kerralla. Kum muj ja Tahvon yhteinel LikkaKaveri Kipinä tulee leikkiim meitin kans, nim muller riittää semmonev VarttiTunti riahuntaa ja sittem mää lähren SisämPualelleh huilaileen. Tokikim mää pyyrän SisäämMenoPalkan ensteks kumpaseltakin äiteltä.

Om mää Kaikeks onneks kekannu ittelleni uurel LempiPisneksej ja se on kyä HuippuHomma, enkä mää väsys siinä tyässä, en sitte yhtää! Mää tehen sitä monta kertaa päivässä ja joka kerta yhtä kauheella innolla. Määpäs neuvvon sen teitillen, niv voitte koklata ittekkin, kunka muksaa, jännää ja palkittevaa se on; se on semmonen kur RuuvvanKyttäämisHomma. Torella Jännää, helppoo, ekä siinä väsy ollenkaan! Missä vaaj joku om murkinoimassa, nin siinä tarttee mennäm mahrollisimmal lähellej ja tuijjottaas SyätävääKohretta.

Jonsei kohteesta rupee irtoom palasta Tuijjottajan Suuhun, nin Sillom pitää mennän nil lähellek, kun suinkij ja tehosteeks voi viälä lipoo ilmaa. Ilmet tarttee pitääm mahrollisimman Nälkäsenä ja SääliPisteitä kantsii koittaak kerätään nim palijon kuv vaan ikänä kerkijää. Ikänä Eijjop pettänyt toi homma. Kun on saanuk KyttäysPalkan, om mukava mennä ottaan tiäs kunka monennep PäiväUnet!

Ja nys seuraa Opetus: Yhtään Eijjov välijä, kunka monta vuatta ol lakkarissa! Aina löytyy sopivaa ja mialusaa tekemistä ikääj ja kuntoon kattomatta. Tärkeintä on, että Tekee jotaij ja pitää ittensäl liikkeessä…ja sapuskoissa, Morjens!

KASVATTAJIA

Yhden rivi/kotisivu-ilmoituksen hinta on 25 euroa / vuosi, 5 euroa / kerta. (Palstalla olevat kennelit ovat jäsentemme maksullisia ilmoituksia)

PUNAISIA IRLANNINSETTEREITÄ

Kennel Clever Sett Sari Lahtinen, Leppäkuja 13 45700 Kuusankoski 0407036322

Kennel Dollydane’s Nina Mörö, Mattilantie 234, 04660 Numminen 040 8316354

Kennel Entice Katriina Toikka, Vanha Vihdintie 450, 03600 Karkkila 040 595 8217

Kennel Fansett Minna Viertola, Sarapohjantie 303, 39960 Sarvela 0500-969 717

Kennel Flamerish Meeri Heikkinen, Hiilloskuja 4, 89600 Suomussalmi 044 352 7872

Kennel Jet Star’s Eevi Huttunen, Salokunnantie 693, 35550 Salokunta 045 125 4086

Kennel Kivenkulman Marja Kortesniemi, Kivenkulmantie 5, 14500 Iittala 0400 615466

Kennel Merryview’s Susann & Stefan Rönnkvist, Purmovägen 70, 68930 Purmo 0500 719 160

Kennel Most Maroon’s Sari Kangasjärvi, Lahnajoentie 409 , 35700 Vilppula 0400-883 128

Kennel Red Lovehunter’s Pirjo Hinkkanen, Palstakuja, 96460 Rovaniemi 040-559 7530

Kennel Redseeker Marja-Leena Hakkinen, Perkkomäent. 65, 23800 Laitila 02 853 343, 045 773 19933

Kennel Red Rhythm’s Vilja Vehkaoja, Laitatuulenkaari, 00850 Helsinki, 044 549 5409

Kennel Redword Maarit Takala, Sarkatie 4, 41310 Leppävesi 050 590 2633

Kennel Silver Hillock’s Susanna Luojus, Tuiskunkatu 5, 24100 Salo 050 400 3247

Kennel Wildrind’s Jonna Kaarna Andersmaantie 4,14770 Eteläinen 0505922204

PUNAVALKOISIA IRLANNINSETTEREITÄ

Kennel Shendalay Outi Miettinen, Kalhutie 11, 21530 Paimio 0408460605

Kennel WillowNess Maarit Kemppainen, Kaunispääntie 3 E 28, 00970 Helsinki 040-7000442

Anna-Riitta Forss

Vierutie 3

15560 Nastola

Palautusosoite