55
4/2018
HELI LAAKKIO
OPINTOMATKALLA
INFRAn nosturiyrittäjät Liebherrin moottoritehtaalla INFRAn nosturijaosto järjestää joka toinen vuosi tehdasopintomatkan. Matka suuntautui tällä kertaa Liebherrin moottoritehtaalle Sveitsin Bulleen. FREIBURGIN KANTONISSA puolentoista tunnin ajomatkan päässä Genevestä sijaitseva Liebherr Machines Bulle SA kehittää ja tuottaa diesel- ja kaasumoottoreita ja niiden komponentteja sekä osia. Korkealaatuisia komponentteja ja järjestelmiä ei käytetä vain konsernin sisällä, vaan myös muut valmistajat integroivat niitä omiin koneisiinsa. Liebherr Machines Bulle SA perustettiin vuonna 1978. Ensin Bullessa valmistettiin moottoreita ja komponentteja maansiirtokoneita varten. In-house dieselmoottoreiden kehitys alkoi vuonna 1984. Sen jälkeen Liebherr on kehittänyt ja tuottanut moottorinsa tuotteisiinsa itse. Tehdas työllistää noin 1 200 henkilöä. Tehtaalla valmistetaan myös kaasulla toimivia moottoreita. Ensimmäinen kaasu-
moottori valmistui vuonna 1996. Kaasumoottoreita valmistetaan muun muassa biokaasulaitoksille sekä lämpö- ja sähköyksiköille. Vuodesta 2014 lähtien Yhdysvalloissa ja EU:ssa on ollut voimassa uudet dieselmoottoreiden päästönormit. Injektiojärjestelmien ja moottorinohjausjärjestelmien kehitystä ja kapasiteettia on siksi lisätty tuntuvasti. Kapasiteetin laajentamisen myötä Liebherrin on ollut mahdollista tarjota räätälöityjä tuotteita yksittäisille markkinoille.
MOOTTORITEHTAALLA heräsi vilkas keskustelu moottoreiden ja osien valmistuksesta, alihankinnasta ja tuotekehityksestä. Liebherrin moottoreita on pidetty kalliina verrattuna kilpailijoihin. Liebherrin edustajat totesivat, että heille on tärkeää
CHEESE! Pia Metsola ja Magnus Frisk kiittivät osallistujien puolesta mielenkiintoisista esityksistä Kiwa Inspectan Toni Vepsäläistä, Ritchie Brosin Matti Laaksosta, Siemens Rahoituksen Pasi Virtaa sekä Liebherrin Mika Taimistoa ja Tommy Borgringia.
kehittää ja valmistaa moottorinsa itse. Näin he haluavat varmistaa, että moottoreiden hyvä laatu, tuotekehitys, yhteensopivuus ja käytettävyys eri koneissa on paras mahdollinen.
SYYSKUUN LOPUN turneelle osallistuneet yli 30 matkalaista haluavat kiittää Liebherriä hyvin järjestetystä tehdasvierailusta. Suurkiitos myös muille yhteistyökumppaneille Ritchie Brossille, Siemens Rahoitukselle ja Kiwa Inspectalle. Te mahdollistitte hienon ja antoisan opintomatkan! Magnus Frisk
123RF
Korvamerkkiveroista tietulleihin Keskustelu liikenneväylien kunnosta käy kuumana, ja työryhmä on asetettu miettimään väylien uusia rahoitusmalleja. Kannattaa aloittaa historian kertauksesta. VEROISTA KORVAMERKITYKSI kutsutaan sellaista talousarvion erää, joka on säädetty käytettäväksi joidenkin määrättyjen menojen maksamiseen ja jota ei saa käyttää muihin tarkoituksiin. Aikoinaan niin sanotut korvamerkkiverot olivat erittäin yleisiä. Hääveroa kannettiin 1500-luvulla Ruotsi-Suomessa kuninkaallisen kosiomatkan rahoittamiseksi. Pitkäaikaisimpia korvamerkkiveroja oli muun muassa perunkirjoituksissa oleva vaivaisprosentti, jonka varat tuli käyttää kunnan köyhäinhoitoon. Vastaavasti lästimaksua perittiin 1750luvulta vuoden 2014 loppuun merenkulkijoiden sosiaalisiin tarpeisiin ulkomaanliikenteen kauppa-aluksilla. Vastaavia veroja ovat olleet myös huvi-, elokuva- ja koiravero.
NYKYISIÄ KORVAMERKKIVEROJA ovat esimerkiksi apteekkivero, laivaliikenteen väylämaksu ja vuonna 1990 säädetty ratamaksu, joka korvattiin vuonna 2003 rataverolla. Yleisradiovero on myös korvamerkitty. Ratavero perustuu kapasiteetti- ja ratamaksudirektiivissä tarkoitettuun haittamaksuun ja lisämaksuun. Haittamaksuissa voidaan ottaa huomioon junan toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutuksien kustannukset. Lisämaksua voidaan periä markkinoiden niin salliessa infrastruktuurin käytöstä aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi. Alun perin 1920-luvulla säädetty moottoriajoneuvoverokin perustui tietaloudellisille näkökohdille. Se oli tarkoitus kantaa teiden kulumisen vuoksi korotettuna ajo-
neuvoista, joissa ei ollut kumisia ilmarenkaita. Veron tuottokin piti käyttää yleisten teiden parantamiseen ja kunnossapitoon.
TARIFFI. Siltamaksua perittiin mm. 1869 valmistuneen Oulujoen sillan ylityksestä kiesiltä, droskalta, reeltä ja jalkamieheltä.
NYT POHDITAAN TAAS tie- ja asiakasmaksuja liikenneväylien rahoituksen uudistamiseksi. Uutta tämä ei ole. Esimerkiksi Helsinki sai 1864 luvan periä hevosajoneuvoilta tietulleja nykyisten Hämeentien ja Mannerheimintien korjaamiseksi ajoneuvoja kestäviksi. Kimmo Laukkanen Lähde: Esko Linnakangas, Defensor Legis 4/2018