iii syliin ja sydämeen
Kyynelten lomasta nainen nosti kätensä pystyyn Mitä on imetyspettymys?
“Vauva oli noin yhden kuukauden, ja ajelin kaupasta kotiin. Yhtäkkiä mielen täytti uskomaton tarpeettomuuden tunne: Ei minua kukaan odota, vaikka kotona on vauva. He pärjäävät tuttipullon kanssa.” Lohtu tulee siitä, että hyväksyy oman elämän sellaisena kuin se on, silloinkin, kun kaikki ei ole sujunut niin kuin olisi halunnut. Hyväksyminen ei ole helppoa pettymyksen jälkeen, eikä se tapahdu hetkessä. Pettymys voi koostua monista tunteista. Se voi olla kuin kriisi tai menetys, tai se voi olla yhtaikaa helpotus ja ristiriitaisia tunteita. Kun tarvittiin käsitettä jäsentämään imetyksen haasteiden ja loppumisen synnyttämiä tunteita ja tunnelmia, syntyi sana “imetyspettymys”. Se kehitettiin imetyksen vertaistuessa nimeksi tunteille, joille ei ollut aiemmin ollut omaa nimeä. Sanaksi valittiin juuri pettymys siksi, että se jättää tilaa monenlaisille tunteille, kuten surulle ja kiukulle, kun jotain odotettua jää saavuttamatta. Koska odotukset ovat pitkälti myös yhteiskunnassa, tunteiden lisäksi mukana on myös asenteita. Imetyspettymyksestä yli pääseminen vaatii aikaa. Sen ajatteleminen on aivan kuin surutyötä. Imetys voi olla haave, joka ei toteutunut tai oletus itsestäänselvyydestä, joka ei sitten tapahtunutkaan, tai jotain, joka loppui liian äkkiä. Se on voinut olla liian kipeä kokemus fyysisesti tai henkisesti. Kukaan ei saa kieltää suremista, jos menetys tuntuu pahalta. Silti myös vähättely voi olla selviytymiskeino. Äiti itse on kuitenkin ainoa, jolla on lupa vähätellä. Äiti itse määrittelee, onko pettynyt imetykseen vai ei. Kukaan muu ei voi päätellä imetyksen kestosta, määrästä tai tuntemuksista, onko imetys onnistunut ja pitäisikö siihen olla tyytyväinen. Omat toiveet, ihanteet ja mielikuvat luovat odotuksia imetykselle. Odotuksia ja oletuksia lataavat myös aiemmat kokemukset, niin vaikeudet kuin helpotkin imetykset. Onko yhtä hankalaa tälläkin kertaa, vai joko nyt on onnen aika? Entä toistuuko hyvä imetyskokemus? Kun vauva syntyy, jokainen vauva ja tilanne on yksilöllinen. Yhteistä on peliaika, jota on ja ei ole. Sitä on, koska imetystä voi harjoitella joka päivä monta kertaa. Sitä ei ole, koska jokaisella meistä on vain 24 tuntia vuoro-
– 105 –