Imetysuutisia 1/2024

Pitkän linjan imetyksen

edistäjä Ritva Kuusisto: "Yhteiskunnan on aina kannattavaa satsata imetystukeen"

Erityislasten äiti Meri-Jennika: ”Imetys auttoi kokemaan myös tavallista vauva-arkea”

Sisällys Imetysuutisia 1/2024

10 Ritva Kuusisto:

”On kuunneltava ja rakastettava hyväksyvästi, jotta voi tukea” 14 Kallisarvoista lastia 18 Imetyksen vuosisata: 1920–30-luku 22 Imetyspulma: Joskus imetys täytyy lopettaa äkillisesti

24 Anniinan imetysmatka päättyi vakavaan sairauteen 26 Kirjavinkkejä vanhemmalle 28 Imetystarinoita

Kolumni

"Pepin myötä olen saanut kokea pitkän imetyksen. On se ollut varmasti kaikista raskain, mutta myös kaikista eniten antava imetysmatka."

Julkaisija Imetyksen tuki ry Päätoimittaja Saana Sjöblom-Hasselblatt Toimitussihteeri Johanna Mitjonen-Arino Toimitus Satu Jouha, Sanni Taskinen, Niina Pöyhönen Taitto Riikka Helakisa/Nettienkelit Yhteystiedot Nordenskiöldinkatu 18 A, 00250 Helsinki Osoitteenmuutokset www.imetys.fi/jasenyys • itu@imetys.fi Ilmoitukset imetysuutisia@imetys.fi Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy, Somero • Painos 800 kpl ISSN 1798-8349 Kannen kuvaaja FatCamera/iStock IBCLC Meri Haahtela: "Imetyspulma" s. 22 Meri-Jennika: "Erityistä imetystä” s. 6 3 Pääkirjoitus 4 Yhdistysuutiset 6 Erityistä imetystä

”Monesti edelleen herkästi määrätään lopettamaan imetys niin sanotusti varmuuden vuoksi, vaikka kyseinen lääke ei todellisuudessa sitä vaatisikaan."

Pääkirjoitus

Kun tulin äidiksi, ei muilla ystävilläni ollut vielä lapsia. Siispä en ollut nähnyt vauva-arkea läheltä vielä koskaan sen todellisessa, moniulotteisessa muodossaan. Taaperoiden ja leikki-ikäisten vaipanvaihdot, välipalahetket ja leikit oli tullut tutuksi teinivuosina tekemieni lastenhoitotöiden myötä, mutta vauvan yöheräilyt tai imetys olivat vain sanoja muiden joukossa. Myönnän nyt, etten ymmärtänyt vauvoista esikoisen saadessani oikeastaan tuon taivaallista. Onneksi huomasin pian, etteivät ymmärtäneet monet muutkaan.

Vertaistensa löytäminen eri elämäntilanteissa voi olla elintärkeää. Kun huomaa olevansa edes jossain määrin osa jonkinlaista laumaa eikä kulje matkallaan yksin, taittuu matka mukavammin. Vaikka sosiaalisen median ryhmistä kuulee puhuttavan paljon huonoakin, on minun kiitettävä juuri niitä löytämästäni vanhemmuuden vertaistuesta. Ellen olisi uskaltanut liittyä odotusaikana kesäkuisten Facebook-ryhmään ennen kuin olin kertonut raskaudesta edes perheelleni, en olisi kuullut esimerkiksi millaisilla tavoilla muut ajattelivat jakaa raskausuutiset läheisilleen, mitä ruokia oli vältettävä raskaana tai milloin ensimmäinen ultra olisi. Sain ryhmästä alusta asti vinkkejä asioihin, joita en ollut osannut edes ajatella.

Vinkkejä tärkeämpää on kuitenkin ollut se, että olen saanut valtavasti vertaistukea somen kautta muodostuneista ryhmäkeskusteluista ja uusilta äitikavereilta. Olemme opetelleet vanhemmuutta ikään kuin yhdessä varsinkin heidän kanssa, jotka saivat nimenomaan esikoiset samaan aikaan. Ryhmäkeskusteluissa on toki kompastuskivensä, kun kaikki voivat ajatella ja tulkita viestejä eri tavalla. Kun joku esimerkiksi hehkuttaa imetyksen helppoutta ja toinen painii samalla sen asian kanssa rinnanpäät ruvella, voi viestien takana kuohua monenlaisia tunteita, vaikka niitä ei näy ruudulla.

Kokemusasiantuntijana tai keittiöpsykologina vauvaryhmässä kannattaa muistaa, että itselle mitä tavallisimmatkin puheenaiheet voivat olla toisille hyvinkin arkaluontoisia. Vaikka jotain ei tarkoittaisi pahalla, voi toinen tulkita sen niin. Uskon, että juuri tästä syystä keskusteluryhmistä puhutaan myös paljon pahaa, kun syvällistenkin aiheiden äärelle kerääntyy yhtäkkiä ryhmä ihmisiä, jotka eivät tunne toistensa arvoja, taustoja tai toiveita.

Siksi jokaisessa somekeskustelussa on mielestäni katastrofin ainekset läsnä. Kun joku aloittaa kirjoittamalla montako kertaa kenenkin vauva syö yöllä, toinen vastaa ettei ole varma, kun nukkuu niin sikeästi vauva vierellään eikä välttämättä herää imetyksiin, ja kolmas tarttuukin jo tilaisuuteen huomauttaa toista perhepedin vaaroista. Imetys ja vauva-aika on parhaimmillaan nopeasti yhdistävä, syvällinenkin tekijä, mutta jos ei tunne muita ajalta ennen raskautta, voivat arvomaailmat ja toimintatavat saada aikaan konflikteja tahtomattakin.

Imetyksen tuen kunniajäsen Ritva Kuusisto korostaa tässä numerossa sitä, miten aktiivinen kuunteleminen on yksi tukemisen kulmakivistä. Hän huomauttaa, että täytyy aina ensin kuunnella toista rauhassa ja vasta sitten voi ja kannattaa kysyä, onko jotain mitä voisi tehdä: ”Jotta voi olla toisen tukena, on rakastettava siinä hetkessä hyväksyvästi juuri häntä.” Tämä on tärkeä muistutus meille kaikille, ja ainakin minä yritän kantaa oppiaa mukanani entistä lujemmin jatkossakin. Erityisesti siksi, jotta someryhmissä vallitsisi jatkossakin vaikuttava vertaistuki eikä -tuho.

Saana Sjöblom-Hasselblatt päätoimittaja

Eettiset periaatteet ohjaavat Imetyksen tuki ry:n vertaistukitoimintaa

Tammikuussa 2024 Imetyksen tuki otti käyttöönsä uudistetut eettiset periaatteet. Aiemmat ohjeet kaipasivat sekä sisällön että kieliasun muutosta, koska yhdistyksen tukimuodot ja toiminta on vuosien aikana monipuolistunut. Uusia ohjeita on koottu yhdessä vapaaehtoisten imetystukivanhempien, yhdistyksen hallituksen ja työntekijöiden kanssa.

Imetystukivanhemmat on koulutettu vapaaehtoistehtävään ja he noudattavat eettisiä periaatteita; miten tukityötä tehdään oma hyvinvointi huomioiden ja perheen yksilöllistä toivetta kunnioittaen. Sen lisäksi eettisten periaatteiden tarkoituksena on viestiä myös yhdistyksen ulkopuolelle, mitä imetyksen vertaistuki on.

Imetystieto ja vertaistuki ovat laajasti perheiden saatavilla.

Tuemme perheitä imetyksessä ja vanhemmuudessa tarjoamalla koulutettua vertaistukea ja luotettavaa tietoa imetyksestä. Vertaistuki on avointa ja maksutonta kaikille sitä tarvitseville. Vapaaehtoiset imetyksen vertaistukijat tarjoavat tukea kasvotusten ja etäyhteyksin, jotta tukea on saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Tuen muotoja kehitetään tarpeen mukaan.

Imetystuki on koulutettua vertaistukea vanhemmalta vanhemmalle. Imetystukea antavat vertaistukijat, joilla on tehtävään yhdistyksen tarjoama koulutus sekä omakohtaista kokemusta imetyksestä. Vertaistukijat ovat vapaaehtoisia ja he käyttävät tukityöhön itse valitsemansa ajan.

Vauva voi saada maitoa eri tavoin.

Imetyksen vertaistuessa ymmärretään imetyksen, perheiden ja tilanteiden moninaisuus. Imetys voi olla pumppaamista, osittaisimetystä tai täysimetystä. Se voi olla pienen tai isomman lapsen imetystä. Se voi päättyä aikaisin tai kestää pitkään. Kunnioitamme jokaisen vanhemman imetysvalintoja. Toivomme, että jokainen perhe saisi itselleen hyvän imetysmatkan ja alun vanhemmuuteen.

Vapaaehtoisten osaaminen ja hyvinvointi ovat vertaistukitoiminnan perusta.

Vertaistukitoiminta antaa tukijalle uusia taitoja, osallisuuden kokemuksia ja merkityksellisen vapaaehtoistyön. Huolehdimme vapaaehtoisten osaamisesta jatkuvalla koulutuksella. Imetyksen vertaistukijat sitoutuvat tekemään tukityötä omien voimavarojensa rajoissa. Huolehdimme vapaaehtoisten jaksamisesta keskustelutuella ja mahdollisuudella virkistäytymiseen.

Yhdistys & Uutiset

Imetystuki on imetyksen ja vanhemmuuden tukemista.

Imetystuki pohjautuu tutkittuun imetystietoon ja pitkäaikaiseen kokemustietoon. Annamme tukea imetyksen kaikkiin vaiheisiin odotusajasta imetyksen päättymiseen asti. Imetystuki on imetyksen ja vanhemmuuden tukemista, vauvan viestien sanoittamista ja luotettavan imetystiedon antamista vanhemmille.

Vertaistuki on yksilöllistä, ystävällistä ja luotettavaa.

Vertaistukijoiden antama tuki on keskustelevaa, rohkaisevaa ja kiireetöntä. Vertaistukijat kunnioittavat vanhemman imetystoivetta ja pyrkivät tukemaan sen toteutumista. Vanhemmat tekevät imetystä koskevat päätökset aina itse. Vertaistukijan omat mielipiteet ja valinnat eivät saa vaikuttaa annettuun tukeen.

Vertaistukikeskustelut ovat luottamuksellisia ja tukea on mahdollisuus saada nimettömänä. Yhdistyksen vapaaehtoiset ja henkilöstö ovat sitoutuneet yksityisyyden kunnioittamiseen ja salassapitoon.

Imetyksen vertaistuki ei korvaa terveydenhuollon imetysohjausta.

Imetystuki ja imetysohjaus ovat kaksi eri asiaa. Imetyksen vertaistuki ei korvaa terveydenhuollon antamaa imetysohjausta, vaan kulkee sen rinnalla ja täydentää sitä. Kun tarvitaan ammattilaisen apua, vanhempi ohjataan ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon.

Vertaistuki on turvallista sekä tuen antajalle että sen saajalle.

Vertaistukea ohjaavat Suomessa hyväksytyt suositukset lapsen ja vanhemman hyvinvointiin liittyen. Vertaistuki ei tee kasvuseurantaa, ei anna lisämaito-ohjausta eikä ohita terveydenhuollon ohjeita hoidosta ja lääkityksestä. Imetystuessa huomioidaan aina turvallisuus, mutta vertaistukija ei kanna vastuuta vanhemman ja lapsen terveydentilasta.

Edistämme imetysmyönteisyyttä yhteiskunnassa.

Imetyksen vertaistuki on tärkeää vaikuttamistyötä. Lisäämme perheiden hyvinvointia vahvistamalla vauva- ja imetysmyönteisyyttä. Tietoisuus ja myönteiset asenteet ovat merkittäviä perheiden päivittäisen elämän, imetyksen keston sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kannalta.

Imetyksen tuki v. 2023 lukuina:

Imetyksen vertaistukea sai 24 100 henkilöä erilaisissa imetykseen liittyvissä tilanteissa.

Tukea annettiin eniten pienten lasten vanhemmille ja lasta odottaville perheille. Yleisimmin tukea haettiin ja saatiin imetyksen ongelmiin (71%), imetystiedon tarpeeseen (48 %) sekä vauvan viestien ja käyttäytymisen ymmärtämiseen (29 %).

Palautekyselyyn vastanneista vanhemmista 88 % koki tuen olleen hyö-

dyllistä ja vaikuttaneen positiivisesti imetyksen jatkumiseen. 95 % suosittelisi tuttavalleen Imetyksen tuki ry:n tarjoamaa vertaistukea.

Kohdattiin 2000 perheiden parissa työskentelevää ammattilaista yhteistyön ja imetystiedon äärellä.

Vapaaehtoisia oli mukana toiminnassa 440.

Vapaaehtoistoiminta mahdollistaa laajan ja arvokkaan tuen perheille.

Lämmin kiitos kaikille Imetyksen tuen vapaaehtoisille imetystukivanhemmille!

Ratkaisukeskeistä tietomateriaalia löytyy sähköisesti yhdeksällä eri kielellä perheille ja ammattilaisille. imetys.fi

Imetys auttoi Meri-Jennikaa kokemaan myös tavallista vauva-arkea suruaikana

Erityistä imetystä

Vammaisen tai sairaan lapsen imetys voi vaatia erityistä tukea ja vanhemmalta erityistä vaivannäköä.

Se voi pitää sisällään haasteita, joita vammattoman lapsen kohdalla ei kohdata. Tämän lisäksi, kuten Meri-Jennikan koskettavasta imetystarinasta käy ilmi, vammaisen lapsen imetys voi olla myös palkitsevaa, korjaavaa ja ennen kaikkea ihan tavallista vauva-arkea.

TEKSTI SATU JOUHA KUVAT JENNY REPONEN / NANNET VALOKUVAUS (PÄÄKUVA) JA MERI-JENNIKA MONOLA

Mäntyharjulaisen Meri-Jennika Monolan perheeseen kuuluu puoliso, pian kymmenvuotias tytär, kuusivuotias Peppi sekä kymmenen kuukauden iässä menehtynyt enkelipoika, Pepin kaksoisveli Konsta. Meri-Jennika halusi kertoa koskettavan tarinansa Imetysuutisille jakaakseen tietoa harvinaisista sairauksista ja jotta joku toinen vanhempi voisi saada vertaistukea.

Tämä on heidän tarinansa.

Keskoskaksoset ja hyvin harvinainen oireyhtymä

Perheen matka harvinaisten sairauksien, sairaalajaksojen ja lääketieteellisten diagnoosien maailmaan alko kaksosten odotusaikana. Lapsivettä oli tavallista enemmän ja lisäksi selvisi, että Konstalla näkyi aivokammioissa ”jotain erikoista”.

Ylimääräisen lapsiveden poiston yhteydessä vesi testattiin, ja Meri-Jennika sai tietää odottavansa ainakin yhtä lasta, jolla on harvinainen kromosomipoikkeama. Vain Konstan lapsivedestä saatiin näyte raskausaikana. Peppi-sisko testattiin syntymän

jälkeen, ja kromosomipoikkeama löytyi myös häneltä.

Kyseessä oli harvinainen MillerDiekerin oireyhtymä, jossa kromosomin 17 lyhyestä haarasta puuttuu pieni pala. Oireyhtymään kuuluu aivojen vaikea synnynnäinen kehityshäiriö ja rakennepoikkeama, jossa aivokuoren solurakenne ja poimuuntuminen eivät kehity normaalisti. Seurauksena on vaikea-asteinen liikunta- ja kehitysvamma, sekä usein myös vaikeahoitoinen epilepsia.

Erityinen tilanne vei perheen Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, jossa Meri-Jennika ehti olla vuodelevossa parisen viikkoa ennen kaksosten syntymää. Peppi ja Konsta saapuivat maailmaan raskausviikolla 33+6. Kyseessä oli monella tapaa erityistilanne niin imetyksen kuin koko vanhemmuuden näkökulmasta: kaksoset, keskoset ja hyvin harvinainen oireyhtymä.

Kaksosten syntymän aikoihin terveydenhuollon ammattilaisilla oli tiedossa ainoastaan yksi toinen Miller-Diekerin oireyhtymää sairastava lapsi Suomessa. Tietoa ja tukea Meri-Jennika kertoo saaneensa ja saa-

vansa kansainvälisistä keskusteluryhmistä esimerkiksi Facebookissa. Erityisesti Yhdysvalloissa MillerDiekerin oireyhtymä on jonkin verran tunnetumpi.

Konsta sai äidinmaitoa melkein kolmasosan koko elämästään

Kaksosten synnyttyä Meri-Jennika aloitti pumppaamisen tavoitteenaan saada vauvat omille maidoille. Koko perhe majaili KYSin vastasyntyneiden teho-osaston perhehuoneessa. Vaikeasta tilanteesta huolimatta Meri-Jennika muistelee aikaa lämmöllä. Hän ylistää vuolaasti vastasyntyneiden teho-osaston henkilökuntaa ja heiltä saamaansa tukea sairaiden vauvojen elämän alkutaipaleella ja imetyksen käynnistymisen apuna.

– Varmasti imetys ei olisi onnistunut niin hyvin kuin se onnistui ilman KYSin huippuammattilaisten tukea, hän toteaa ja äänestä kuuluu vuosienkin jälkeen liikutus.

KYSissä kaksosista vaikeavammaisempi Konsta tarttui rintaan ensimmäisenä. Peppi-sisko lämpesi ime-

että elämä jatkuu.

Pepin imetys kulki kauniisti läpi perheen vaikeiden luopumisten hetkien. Konstan hautajaisista on muistona kuva Pepistä äidin rinnalla – konkreettinen muistutus siitä,

Pienen Konsta-vauvan imetyshetkiä vauvateholla.

Peppi ensimmäistä kertaa rinnalla KYSin vastasyntyneiden teho-osastolla

tykselle hitaammin. Kun sairaala vaihtui Kuopiosta Mikkeliin, Konsta ei ollut enää kiinnostunut rinnan imemisestä. Siskon kanssa jatkettiin imemisharjoituksia ja lisäksi Meri-Jennika pumppasi maitoa molemmille vauvoille. Kun vauvat kotiutuivat sairaalasta, Peppi sai ravintonsa nenämahaletkun kautta ja Konstalla oli käytössä sekä nenämahaletku että pullo. Peppi siirtyi kotona nopeasti syömään suoraan rinnasta eikä kelpuuttanut tämän jälkeen aikoihin muuta syömisen tapaa.

Konsta ei koskaan oppinut nielemään maitoa tietoisesti imemisrefleksin väistyttyä, joten hänen kohdallaan siirryttiin nenämahaletkusta PEG-nappiin. Meri-Jennika pumppasi edelleen maitoa myös Konstalle, kunnes painonnousun haasteiden vuoksi Konsta siirtyi kokonaan erityistilanteisiin tarkoitetuille ravintovalmisteille. Konsta sai oman äitinsä maitoa noin kolme kuukautta, mikä oli ollut Meri-Jennikalle jonkinlainen imetystoive: pystyä edes samaan kuin esikoisen kohdalla.

– Raskaudenaikainen ajatus imetystä koskien oli kainohko. Mietin vain, että olisi kiva pystyä imettämään kaksosia. Taustalla oli kaksosten isosiskon epäonnistunut imetys, Meri-Jennika avaa.

Myös esikoisen elämä oli alkanut vastasyntyneiden teho-osastolta yliaikaiseksi venähtäneen raskauden päätteeksi. Äiti ja vauva olivat synnytyksen jälkeen erossa toisistaan, eikä Meri-Jennika ei kokenut saavansa tukea tai kannustusta imetyksen käynnistämiseen. Hän imetti esikoistaan lopulta kolmisen kuukautta. Samat merkitykselliset kuukaudet myös Konsta sai äidinmaitoa, lähes kolmasosan koko elämästään.

”Kaikista raskain, mutta myös kaikista eniten antava imetysmatka”

Konsta oli kaksosista vaikeavammaisempi, mutta Pepinkään kohdalla imetys tai vauva-arki eivät olleet tyypillisiä. Pepin painonkehitystä seurattiin alussa tarkasti kun hän siirtyi käytännössä kerrasta pullolta rinnalle. Lisäksi hänellä löytyi sydämestä rakennepoikkeama, minkä vuoksi vuorokauden nestemäärää seurattiin ja rajoitettiin. Täysimetetyn vauvan kohdalla se oli haasteellista, rinnasta kun puuttuu mitta-asteikko.

Meri-Jennika kuvaa Pepin imetyksen olleen kuin vastasyntyneen imetystä läpi koko vauvavuoden.

– Peppi kävi rinnalla tiheästi ympäri vuorokauden, söi vähän kerral-

laan ja usein. Hän ei huolinut pulloa enää ollenkaan sen jälkeen kun luopui siitä vähän kotiutumisen jälkeen. Myös kiinteiden ruokien saaminen Pepin ruokavalioon oli hidas ja luovuutta vaativa prosessi.

Peppi oli hyvin itkuinen vauva, mutta varsinkin alkuun moni asia jäi Konstan vaikeamman oireilun alle. Siskon itkuisuuteen Meri-Jennika kertoo havahtuneensa vasta sydämen sähkökäyrän pitkäaikaistutkimuksen yhteydessä, kun muistiin piti kirjata jokainen itku. Myöhemmin Pepillä todettiin ruokatorven allerginen tulehdus eli eosinofiilinen esofagiitti. Se selitti Pepin imetyskäyttäytymistä ja tiheitä imetyksiä. Maidon jatkuva nieleminen lievitti ruokatorven kipua.

Meri-Jennika vietti ajoittain pitkiä aikoja sairaalassa Konstan kanssa. Koska Peppi söi maitonsa suoraan rinnasta, hän oli luonnollisesti äidin ja veljen mukana. Meri-Jennika ei halua kaunistella tuota aikaa tai Pepin imetyksen sitovuutta, mutta missään nimessä se ei ollut myöskään pelkkää hampaiden kiristystä.

– Pepin myötä olen saanut kokea pitkän imetyksen. Se on ollut varmasti kaikista raskain, mutta myös eniten antava imetysmatka, Meri-Jennika toteaa.

Kaksosten yhteisen imetyshetken kokeilemista vastasyntyneiden teho-osastolla.

Meri-Jennika iloitsee saaneensa imettää taaperoikään, kun Peppi kävi rinnalla vuoden ja neljä kuukautta.

Pepin imetys oli Meri-Jennikan mukaan paitsi monella tapaa korjaava kokemus, myös ainut normaali asia koko vauvavuodessa. Sairaalahuoneiden, letkujen, laitteiden ja loputtoman ammattilaisten virran keskellä äiti, vauva ja maito oli jotain sellaista, mikä sujui kuten asiat useimmiten sujuvat.

Vauvateholta ja läheisiltä sai parasta imetystukea

Pepin imetys kulki kauniisti läpi perheen vaikeiden luopumisten hetkien. Perheen valokuva-albumissa on kuva Konstan viimeisestä yöstä, jossa Peppi on äidin rinnalla veljensä vierellä. Myös Konstan hautajaisista on muistona kuva Pepistä äidin rinnalla. Kuva on konkreettinen muistutus siitä, että elämä jatkuu ja sen myötä myös vauvaelämä ja imetys.

– Esikoisen sanoin: onneksi meillä on Peppi.

Kun Meri-Jennikalta kysyy, mistä hän on saanut tukea, hän nostaa uudelleen esiin Kuopion yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osaston henkilökunnan ja sieltä saamansa tuen. Muutoin ammattilaiset eivät saa imetysohjauksen osalta kovin mairittelevaa arviota perheel-

tä. Meri-Jennika kokee, että häntä enemmänkin painostettiin Pepin imetyksen lopettamiseen ja imetyksen merkitystä vähäteltiin. Tosiasiassa äidinmaito suoraan rinnasta oli Pepin merkittävä ravinnonlähde koko ensimmäisen vuoden, kun mitään muuta ei juuri saatu menemään alas. Meri-Jennika nostaa esiin myös puolisonsa vankkumattoman tuen sekä siskon, joka on imetystukiäiti. Siskon puoleen saattoi kääntyä melkein kellon ympäri kun kumpikin eli samaan aikaan pikkulapsiperheen arkea.

Vertaistukea Meri-Jennika haki myös Monikkoperheyhdistykseltä, harvinaisten sairauksien kansainvälisistä someryhmistä ja Imetyksen tuen vertaistukiryhmästä Facebookista. Myös Leijonaemojen vertaistukiryhmästä on voinut lueskella muiden vanhempien kokemuksia.

”Pepin erityisyys näkyi myös imetyksen lopettamisvaiheessa”

Vertaistuen avulla Meri-Jennika kertoi edenneensä myös siinä vaiheessa, kun Pepin imetystä oli aika lopettaa. Neuvolan tuki heidän hyvin erityiseen tilanteeseensa oli hajanaista.

Joskus Meri-Jennika koki olevansa enemmän opettajan roolissa harvinaisen oireyhtymän suhteen kuin asiakkaan roolissa ammattilaisen vastaanotolla. Imetyksen lopettamisen vaihe Pepin kohdalla oli pitkä, ja varsinaisen lopettamisenkin jälkeen hän hamuili rintaa vielä pitkään.

– Peppi täytyi ikään kuin huijata syömään muutakin kuin rintaa. Hänen kanssaan oli tarve edetä hitaasti ja vaiheittain.

Peppi kävi rinnalla vuoden ja neljä kuukautta. Meri-Jennika pohtii, että Pepin erityisyys näkyi myös imetyksen lopettamisvaiheessa.

– Monen puolitoista vuotta lähestyvän ”tissihirmun” kanssa voi asiasta edes jonkun verran keskustella, mutta kehitysvamman vuoksi Pepin kyky kommunikointiin ja ymmärrykseen on ikäistään nuoremman tasolla. Päällimmäisenä mielessä ei ole kuitenkaan haasteet vaan taas se tavallinen: sain imettää taaperoikään asti ihan niin kuin moni muukin tavallisen perheen tavallinen äiti, Meri-Jennika iloitsee.

Juttuun on haastattelun lisäksi käytetty lähteenä Harvinaiskeskus Norion artikkelia Miller-Diekerin oireyhtymästä www.tukiliitto.fi/diagnoosit/millerdiekerin-oireyhtyma/

Konstan viimeinen yö kotona, yhteinen hetki lattialla siskon syödessä. Seuraavana yönä Konsta menehtyi sairaalassa.

”On

kuunneltava ja

rakastettava hyväksyvästi,

jotta voi tukea”

Ritva Kuusisto on tarjonnut imetystukea kädestä pitäen, päivää ja yötä myöten. Hän kertoo aktiivisen kuuntelemisen olevan yksi tukemisen kulmakivistä.

TEKSTI JA KUVAT SAANA SJÖBLOM-HASSELBLATT

Suurta beigen väristä nojatuolia Ritva Kuusiston olohuoneessa ei voi olla huomaamatta. Se on sijoitettu keskeiselle paikalle ikkunan viereen, josta talvipäivänä vain hetkeksi pilkahtava auringonvalo kajastaa sitä kohti. Muhkea tuoli näyttää kutsuvalta.

– Tähän nojatuoliin minä olen istuttanut kaikki imetysapua hakemaan tulleet äidit, Kuusisto kertoo heti kättelyssä.

Tämä ei yllätä – kun pääsee tuolin pehmeään syleilyyn, olo tuntuu heti hyvältä ja turvalliselta. Varsinkin, kun vastapäätä istahtava Kuusisto ryhtyy kertomaan kokemuksistaan imetyksen aktiivisena puolestapuhujana ja tukijana. Rauhoittava ääni vie muistojen maailmaan. Ja niitähän riittää.

Tärkeintä imetyksen tukemisessa on Kuusiston mielestä saada vauva, äiti ja mahdollinen kumppani onnistumaan – vasta sen jälkeen hänestä voi varsinaisesti tehdä valinnan jatkaako imetystä vai ei. Kuusisto kertoo imetystukea häneltä hakeville jo etukäteen, että uninen vauva otetaan heti rinnalle, sillä pienokaisten on tavallista väsähtää matkalla. Hän on auttanut monia kädestä pitäen varsinkin, jos imetykseen on liittynyt jonkinlaista turhautumista tai rintakammoa.

– Kun äiti huomaa, että vauva osaa ja rinta kelpaa, niin sitten äiti auttaa itse vauvan rinnalle.

Tässä ihmetuolissa on aikuisten keskustelun lomassa annettu vauvalle maitoa rintaa vaihdellen. Näin vauvan taidot, äidin luottamus ja maitomäärä ovat edistyneet, Kuusisto kertoo.

”Ajatuksiin imetyksestä voi vaikuttaa hyvin moni asia” Entinen imetystukiäiti, terveydenhoitaja ja imetyksen erityisasiantuntijatutkinnon IBCLC:n (International Board Certified Lactation Consultant) suorittanut Kuusisto on kohdannut valtavan määrän ihmisiä tekemänsä imetystuen myötä. Silti jokainen kohtaaminen on ollut, ja on edelleenkin, hänelle aina ainutlaatuinen.

– Sillä hetkellä, kun on tukemassa jotakuta, täytyy kokea kohdattavan ihmisen olevan sillä hetkellä se maailman tärkein, Kuusisto aloittaa.

Yksi imetyksen tukemisen kulmakivistä on Kuusiston on mukaan se, että kuuntelee toista aktiivisesti. Odottavalla tai pienen vauvan vanhemmalla on hänen kokemuksestaan usein vahva ambivalenssi eli kaksijakoisuus siitä, miten suhtautuu imetykseen ylipäätään.

– Moni toisaalta haluaa imettää, mutta toisaalta pelkää. Joskus ei haluta aloittaa imetystä ollenkaan, ettei voi kokea epäonnistuneensa siinä. Jotkut voivat ajatella jo ennen lapsen syntymää, että jos imetys ei suju helposti, niin se ei ole meidän juttu.

Kuusisto toteaa ymmärtäväisen ja hyväksyvän kohtaamisen olevan imetyksen tuen avainasemassa yksilön tasolla. Myös tuettavan henkilöhistorian ymmärtäminen auttaa, koska ajatuksiin imetyksestä voi vaikuttaa hyvin moni asia, kuten esimerkiksi suhde omaan kehoon tai kumppaniinkin.

– On hyvin tärkeä saada ihminen pohtimaan sitä, mitkä asiat siinä hänen omassa vaa’assa painavat imetyksen kannalta. Eli miksi juuri hän haluaisi onnistua imetyksessä ja mikä toisaalta on se asia toisessa vaakakupissa, mikä pelottaa. Jotta voi olla toisen tukena, on kuunneltava ja rakastettava siinä hetkessä hyväksyvästi juuri häntä, Kuusisto kiteyttää.

Imetystuki ei ole ole vain täysimetykseen kannustamista

Ennakkoluulot tai -asenteet eivät ole hyvä lähtökohta imetyskokemusten

Imetyksen suhteen pienten askelten ottaminen harppausten tavoittelun sijaan on Ritva Kuusiston mukaan esimerkiksi sitä, että ei ole päätettävä hetkessä imettääkö ollenkaan.

vaihtamiselle tai kenenkään kuuntelemiselle, koska jokainen kokemus on omanlaisensa. Kuusisto huomauttaa, että asenteella ”arvaahan sen millainen tilanne toisella on ja mitä siinä pitäisi tehdä”, ei saa ketään avautumaan, oli tilanne mikä tahansa.

– Täytyy aina ensin kuunnella toista rauhassa. Vasta sitten voi ja kannattaa kysyä, onko jotain mitä voisi tehdä. Tukiessa voi jakaa asioita tai kokemuksia, joita on itse kuullut tai joista on lukenut, mutta ihmislähtöisyys on todella tärkeää. On tarkasteltava ja yritettävä auttaa siinä, mitkä ovat juuri kenenkin omat polut onnistumiseen, ei mikä on toiminut jollain muulla, Kuusisto sanoo.

Yleensä sanon jotain mukavaa, kun näen julki-imetystä.

ei tule häiritä ellei se imettävälle sovi, mutta pelkästään hymyilemälläkin voi tukea imettäjää kokemaan olonsa juuri siinä tilassa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Jos haluaa lisäksi sanoa jotain imettävälle tuntemattomalle, kehottaa Kuusisto tekemään sen hyvin hienovaraisesti.

sujen myötäilemistä, jotta imetyksessä ei tarvitsisi edes ajatella epäonnistuneensa jonkun hetken tai asian mennessä vaikeammin. Kuusisto tiivistää, miten hän on oppinut niin taitavaksi imetyksen tukijaksi.

– Yrityksen ja erehdyksen kautta.

Tuntemattomallekin voi osoittaa imetystukea

Imetystuki voi olla sitä, että kysyy kuulumisia, tarjoaa juotavaa tai mahdollistaa lepoa imettävälle tutulle. Ennen kaikkea se on kuitenkin kohtaamista – ei siis vain esimerkiksi täysimetykseen kannustamista, vaan myös erilaisten tilanteiden ja ratkai- >

Imetystukea voi osoittaa myös tuntemattomille arkisissakin tilanteissa, kuten esimerkiksi nähdessä imetystä julkisella paikalla. Maitotaukoa

– Yleensä sanon jotain mukavaa, kun näen julki-imetystä. Kehun esimerkiksi miten ihana on nähdä imetystä ja miten se tuo hyviä hetkiä itselle mieleen. Joskus sanon myös jotain sellaista, että miten viisaita ne vauvat ovatkaan, että miten viisaasti vauvat pyrkivät toimimaan pienestä asti. Kuusisto imetti lapsiaan yhteensä monta vuotta, nuorinta 4-vuotiaaksi niin, että hän tottui imettämään useissa erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Hän kertoo esimerkiksi pitäneensä joskus konferenssissa esitelmää niin, että oma taapero oli mukana ja teki välillä nuppipalapelia vieressä, sitten kävi rinnalla ja nukkui

päiväunet vieressä taljalla. Silti hän tietää, miten suuri kynnys julkisella paikalla imettämiseen voi olla. Kuinka mieleen voi esimerkiksi hiipiä pelko muiden suhtautumisesta asiaan tai paheksuvien katseiden kohteeksi joutumisesta. Kuusiston mieleen on jäänyt omista kokemuksista erityisesti se junamatka, kun he veivät esikoisvauvan näytille anoppilaan.

– Oli vuosi 1976 eikä meillä ollut autoa, joten lähdimme anopin luo junalla. En ollut koskaan nähnyt kenenkään imettävän junassa, joten olin lypsänyt maitoa pulloon. Ennen Riihimäkeä vauva oli kuitenkin juonut pullon jo tyhjäksi. Siihen aikaa Riihimäeltä tuli kyytiin paljon sotilaspoikia ja mietin, miten loppumatka sujuisi. Mieheni Esko sanoi siihen kovalla äänellä, että kuule näistäkin pojista tulee lähivuosina isiä ja on heidänkin hyvä aika nähdä miten vauvat syövät, Kuusisto muistelee hymy huulilla. – Junamatka oli ensimmäinen kerta, kun imetin muiden miesten nähden, siellä solttupoikien välissä. Mutta se helpotti paljon.

Tuon vuoden aikana Kuusisto luovutti maitoa vuosiluvun verran, peräti 76 litraa yhteensä.

Imetykseen kannattaa lähteä pienin askelin, ei suurin harppauksin

Imetyksestä puhuttaessa ja kokemuksia jaettaessa keskitytään usein pienten vauvojen imetykseen. Tämä selittyy ymmärrettävästi sillä, että vastasyntynyttä imettäneitä on enemmän kuin taaperoita tai leikki-ikäisiä imettäneitä, vaikka fokuksen olisi toki hyvä olla kokonaisvaltaisessa ja monipuolisessa imetyksessä kaikkine eri muotoineen.

Imetystukea on mahdollista, ja joillekin myös tarpeellista, saada koko imetysmatkan ajan. Kuusisto kertoo, että vastasyntyneen vanhemman imetystuki voi kuitenkin olla arkaluontoisinta muun muassa hormonien ja väsymyksen johdosta. Hänestä

Ritva Kuusisto

Ritva Kuusisto on yksi Imetyksen tuki ry:n (silloin Vauvamyönteisyys ry) perustajajäsenistä. Hän ajautui imetyksen tukemisen pariin osittain muodostamiensa vertaistukiryhmien ja oman kokemuksen, osittain amma tillisen kiinnostuksensa kautta.

Kuusisto on uransa aikana muun muassa kirjoittanut useita imetysai heisia teoksia, kouluttanut imetyk sestä neuvola- ja sairaalayhteisöjä sekä pitänyt imetysaiheisia luento ja ja seminaareja eri puolella Suo mea. 1990-luvulla Kuusisto käänsi WHO:n ja Unicefin imetyskouluttajan koulutuksen materiaalit sekä WHO:n vauvamyönteisyysohjelman suomek si. Lisäksi hän on pitänyt Kaksplus lehdessä imetyspalstaa ja aloittanut ammattilaisten WHO-koulutukset Suomessa.

Pitkän linjan imetyksen edistäjänä Ritva Kuusisto nimettiin Imetyksen tuen kunniajäseneksi toukokuussa vuonna 2019.

imetyksen ihan ensimmäiset hetket, päivät tai viikotkin ovat pitkälti juuri sitä ”yritystä ja erehdystä”.

– Kannustan aina menemään eteenpäin ihan pienin askelin. Jos äiti esimerkiksi sanoo jo ennen vauvan syntymää, ettei ala imettää ollenkaan, voi olla hyvä kuunnella häntä kompaten, että hänellä on täysi oikeus olla imettämättä. Omalle identiteetille ja vapauden tunteelle voi myös olla tärkeää kuulla kumppanin tai muun tukijan hyväksynnän sille, että voi halutessaan päättää siirtyä pullolle. Sekin on imetystukea, Kuusisto valottaa. Pienten askelten ottaminen harppausten tavoittelun sijaan on Kuusiston mukaan esimerkiksi sitä, että ei ole päätettävä hetkessä imettääkö ollenkaan.

– Lopullista päätöstä ei tarvitse tehdä heti. Rauhallisen ja turvallisen keskustelun jälkeen voi ehdottaa imetystä empivälle esimerkiksi sitä, että mitä jos tämä kokeilisi imettää vaikka

ensimmäiset kaksi viikkoa ja päättää vasta sitten. Pitkissä imetyshetkissä ihan alussa on hyvää vauvan saamien merkittävien etujen lisäksi esimerkiksi se, että äiti saa samalla levätä synnytyksen jälkeen, Kuusisto nostaa.

”Lapsi syntyy aina yhteisölle”

Verkostoituminen voi kuulostaa työelämän termiltä, mutta todellisuudessa se voi olla vanhempainvapaallakin todella tärkeä termi.

– Jo kun tulee raskaaksi, niin muut ympärillä yleensä kiinnostuvat asiasta ja haluavat vaihtaa kokemuksia. Lapsi syntyykin aina yhteisölle, Kuusisto huomauttaa.

Tätäkin ajatellen imetystuen ei tarvitse rajautua vain oman kumppanin, sisaruksen tai parhaan ystävän tukemiseen, vaan se voi tarkoittaa myös muihin samassa tilanteessa oleviin tutustumista ja tukemista puolin ja toisin.

Imetystuki ei olisi välttämättä sellaista kuin se on tänä päivänä ilman Kuusistoa, sillä hän aloitti ensimmäisen varsinaisen imetyksen vertaistukiryhmän Suomessa vuonna 1982. Sitäkin ennen, saadessaan esikoisensa vuonna 1976, Kuusisto verkostoitui lähistöllä asuvien saman ikäisten vauvojen äitien kanssa. Hän alkoi saada varhain paljon kirjeitä ja soittoja imetysapua pyytäen, ja heillä kotona kävi tiuhaan tahtiin imetystukea haluavia äitejä ja pariskuntia. Kuusisto on ohjannut monia kirjaimellisesti kädestä pitäen niin päivisin kuin myös öisin – tarvittaessa heille sai nimittäin jäädä yösyöttöjäkin ajatellen. Vaihtoehtoisesti Kuusisto pakkasi joskus itse hammasharjan ja yöpuvun laukkuun tukemaan lähtiessään.

– Meidän lapset tottuivat varhain siihen, että koulusta tullessa joku tuntematon oli meillä tissit paljaana vauva sylissä, Kuusisto hymähtää.

Vaikka Kuusisto on auttanut monipuolisella urallaan monia perheitä, hän huomauttaa, ettei päätös imetyksestä ole aina pelkästään äidin päätös.

– Päätös imettää tai olla imettämättä voi olla paljonkin kiinni siitä, miten kokee yhteisön tukevan asiassa, millaisia malleja yhteiskunnassa annetaan ja niin edelleen. Kaikki tarvitsevat mallista oppimista, niin imettäjät, imetystukijat kuin pullollakin olevat vanhemmat, Kuusisto toteaa. Hän lisää, että yhteiskunnan on aina kannattavaa satsata imetystukeen.

Mikäli imettäminen tuntuu alkuun pelottavalta asialta oman kehon ”paljastumisen” vuoksi, on Kuusiston mukaan varsinkin pienen vauvan imetys loppupeleissä hyvin huomaamatonta.

– Vastasyntyneen imetys voi kestää kyllä kauan, mutta sen ikäinen pysyy kuitenkin vielä paikoillaan eikä rintaa välttämättä näy paljon, vaatteista tietenkin myös riippuen. Taaperon kanssa on yleensä siinä mielessä jo aika toisenlaista.

Tallenna imetysmuistosi kauniiksi koruksi, joka valmistetaan omasta maidostasi. Korussa kannat sinun ja lapsesi tarinaa,

tilata korun helposti verkkokaupasta.

Tukea imetykseen kotisohvalle

Rinnalla-sovelluksen kautta saat vertaistukea imetykseen ja vanhemmuuteen

Lataa Rinnalla-sovellus Google Playsta

Lataa Rinnalla-sovellus

TEKSTI SAANA SJÖBLOM-HASSELBLATT

KUVAT NIINA PÖYHÖNEN

Kallisarvoista lastia

Ritva Kuusisto lahjoitti Imetyksen tuelle palan äidinmaidon luovutuksen historiaa – vanhan käsintehdyn maidonluovutuslaatikon, jonka hän löysi antiikkihuutokaupasta.

– Ajattelin heti laatikon nähtyäni, että miten harvinainen muisto se onkaan siltä ajalta. Voimme vain kuvitella minkälaista äidinmaidon luovuttaminen on ollut silloin. Jos lapsi oli syntynyt vaikka ennenaikaisesti tai jäänyt muusta syystä sairaalaan ja äiti on lypsänyt tälle maitoa kotona, on isä tehnyt tällaisen laatikon missä maito on voitu kuljettaa sairaalaan, Kuusisto ihailee.

Perheenisän käsin nikkaroima puinen laatikko on aikoinaan suojannut kallista lastia todennäköisesti esimerkiksi postiauton tai linja-auton kyydissä. Laatikon sisällä on paikat kahdelle puolen litran lasipullolle, joissa on ollut luovutettavaksi lypsettyä äidinmaitoa. Laatikon kannessa lukee määränpää, Lastenklinikka, sekä varoitus kallisarvoisen lähetyksen kuljettajille: ”varovasti”. Lisäksi siinä on ohjeena ”avaa: nosta naula, vedä hakasesta”.

– Laatikossa on ollut pahvia lasipullojen ympärillä, ettei maito vaan jäädy. Se kertoo niin paljon siitä äidinmaidon arvosta, Kuusisto toteaa.

On todennäköistä, että laatikkoja on täytynyt olla useampia ajatellen sitä, ettei tavara ole liikkunut ennen niin nopeasti paikasta toiseen. Kuusisto arvelee, että yksi laatikko on täytynyt olla aina matkassa ja toinen tyhjä laatikko valmiina taas uudelle lastille. Kuusisto ajatteli heti laatikon nähtyään sen olevan Imetyksen tuelle sopiva lahja.

Kuusisto itse luovutti 76 litraa maitoa talvella 1976. Ensin hänellä ei tullut itsellään tarpeeksi maitoa, joten hän ajatteli alkaa lypsää ”vähän, jotta riittäisi omalle vauvalle”. Pian riittikin runsaasti.

– Tuolloin maidot kuljetettiin Lastenklinikan maitokeittiöön jo Elannon autolla. Tapasin maidon luovuttamisen myötä kuitenkin toisenkin maitoa luovuttaneen äidin, joka itse asiassa luovutti yli sata litraa maitoa. Hänen kanssaan tutustuimme vielä pariin muuhun lähellä asuvaan äitiin, ja nelistään meistä tuli tavallaan ensimmäinen kokemani imetystukiryhmä. Kaikki imetimme silloin toiselle vuodelle, Kuusisto muistelee tyytyväisenä.

Suomen kuvalehti N:o 16, 19.4.1946: Artikkelissa kerrotaan, että tammikuusta 1946 lähtien äidinmaidon toimitus on järjestetty Elannon kaikkien maitomyymälöiden välityksellä. Äidinmaitokeskus toimi Lastenklinikalla ja toiminnan rahoitus saatiin Mannerheimliitolta.

Maitoa luovuttavat äidit saavat Äidinmaitokeskukselta kestävät, vihreät lasipullot. Äidit vievät pullot lähimpään Elannon myymälään, josta ne kuljetetaan autolla Äidinmaitokeskukseen. Luovuttajien määrä vuonna 1946 oli 100 ja päivittäin keskukseen saapuva maitomäärä 20 litraa.

Tukena elämän ensihetkissä

Jokainen äiti, jokainen lapsi ja jokainen imetys on ainutlaatuinen. Kahta samanlaista imetyskokemusta ei ole. Eikä siis myöskään yleispäteviä ohjeita, jotka sopisivat kaikkiin tilanteisiin.

Joskus haasteita on alussa, toisinaan vasta myöhemmin.

Ota rohkeasti yhteyttä ja varaa aika imetysneuvontaan, vaikka haaste imetyksen kanssa tuntuisi hassulta tai pieneltä. Autamme kaikissa imetyksiin liittyvissä pulmissa.

Joskus jo yksi ohjauskerta riittää.

Varaa aika pikkujatti.fi/palvelut/imetysneuvonta tai 010 380 8000

Mitä mielelle ja keholle tapahtuu synnytyksen jälkeen?

Tiesitkö että aivojen rakenne muuttuu raskausaikana? Tai että synnytyksen jälkeinen hormonitasojen lasku on suurin ja nopein hormonaalinen muutos ihmiselämässä?

Tai että synnytyskokemus vaikuttaa varhaiseen vuorovaikutukseen ja parisuhteeseen ja se voi vielä vuosien tai vuosikymmenten kuluttua vaikuttaa minäkuvaan ja seksuaalisuuteen?

Syntymässä syntyy lapsi, mutta samalla syntyy äiti. Äiti on jotain uutta, nainen on muuttunut siitä mitä hän aiemmin oli, hänen roolinsa on aivan uusi. Ja vaikka nainen olisi äiti jo entuudestaan, muutos on silti suuri. Keho ja mieli ovat muovautuneet kuukausien aikana uskomattomalla tavalla ja sitten kun lapsi syntyy, lähes yhtä suuria muutoksia tapahtuu, mutta vain valtavan paljon nopeammin.

Fyysinen toipuminen käynnistyy vauhdilla

Raska u sajan ja synnytyksen jäl keiset aineenvaihduntamuutokset varmistavat sen, että toipuminen synnytyksen aiheuttamista vaurioista kuten haavoista ja repeämistä on nopeaa. Akuuttivaiheessa eli noin vuorokausi synnytyksestä verenkierto on paljolti ohjelmoitu uudelleen ja jo ensimmäisen viikon aikana puolestaan mustelmat, turvotukset, peräpukamat, haavat ja repeämät lähteneet hyvin toipumaan elleivät suorastaan parantuneet.

Raskaus ja synnytys muuttavat tunnehallinnan ja aivotoiminnan

Synnytyksen jälkeen itselleen voi kertoa tämän: “Paitsi, että aivojeni rakenne on viime kuukausina pysyvästi muuttunut, elimistössäni tapahtui synnytyksen jälkeen koko sen elinajan dramaattisin hormonaalinen muutos ja näiden lisäksi olen juuri synnyttänyt ihmisen. On ihan ok olla vähintäänkin sekaisin.”

Kohdun supistuminen on uskomaton prosessi! Kun se heti synnytyksen jälkeen painaa noin kilon, painaa se viikon kuluttua tästä enää puolet ja 6 viikon kohdalla enää noin 50 grammaa.

Anna alapäällesi aikaa

Vaikka alkuvaiheessa toipuminen on nopeaa, on hyvä muistaa, että palautumista tapahtuu pitkään vielä ensimmäisten viikkojen jälkeenkin. Synnytys, mutta etenkin raskaus itsessään kuormittavat lantionpohjaa huomattavasti ja tämä kuormitus näkyy. Lähes kaikilla vulva näyttää ainakin jonkin verran erilaiselta synnytyksen jälkeen kuin ennen sitä ja sama pätee sisäpuoleen eli vaginan seinämiin ja kohdun kannatinkudoksiin.

Jos pian synnytyksen jälkeen tuntuu, että kohdunsuu tulee aivan lähelle emättimen ulkosuuta tai emättimen seinämät pullistelevat erikoisesti, älä hätäänny - kudokset vetäytyvät ajan kanssa! Toipumista voi ja kannattaa tukea lantionpohjan aktivoinneilla ja kevyellä harjoittelulla jo aivan alkuvaiheista alkaen.

Pitkään korkealla olleet estrogeenitasot tipahtavat rytinällä synnytyksen jälkeen ja samoin käy myös progesteronille eli keltarauhashormonille. Nämä muutokset ovat suurelta osin “baby bluesin” eli ailahtelevan, itkuisen ja kaoottisenkin mielialan taustalla. Asian tiedostaminen auttaa tämän vaiheen kanssa elämisessä, myös puolisoa ja lähipiiriä.

Mielialojen heittelyn voidaan katsoa olevan normaalia eli ns fysiologista. Joissakin tilanteissa - ja luultavasti paljon useammin kuin tilastot antavat ymmärtää - tila etenee masennukseksi tai ahdistuneisuushäiriöksi. Tavallisesti diagnoosi asetetaan vasta kun tila on kestänyt vähintään joitakin viikkoja, mutta hyvin usein vasta kuukausien päästä.

On ihan ok olla vähintäänkin sekaisin.

Ongelmien tavallisuus ei tee niistä vähemmän merkityksellisiä

Meillä o n kulttuurillinen vääristymä siinä, miten puhumme ja suhtaudumme naisille tyypillisiin oireisiin: Niitä usein vähätellään normalisoimalla niitä. Tämä pätee kuukautiskivuista raskauspahoinvointiin ja “baby bluesista” PMS-oireisiin. Nämä kaikki ovat merkittävästi elämänlaatua ja toimintakykyä heikentäviä ongelmia, joiden hoitoon on pitkään suhtauduttu yliolkaisesti. Ajatuksena taustalla on, että koska kyseessä on naisen normaaliin elämään ja hormonitoimintaan liittyvät muutokset, ei niitä tarvitse ratkaista.

Vaikka (lääkkeellistä) hoitoa ei aina olekaan tarjolla, ongelmista saa ja kannattaa puhua! Monessa tilanteessa auttaa jo se, että tulee kuulluksi ja oireet tunnustetaan todellisiksi. Joskus voi olla tarpeen aloittaa myös lääkehoito ja yleisesti ottaen kynnystä hoidon aloittamiseen tulisi madaltaa.

Synnytyskokemusta saa ja pitää käsitellä

Synnytys on emotionaalisesti valtava mullistus. Paitsi että siinä syntyy lapsi ja äiti, siinä tapahtuu ihan valtavasti asioita mielessä ja kehossa. Synnytykseen tyypillisesti liittyy kontrollinmenetyksen pelkoa (tai hallittua kontrollista luopumista), pelkoa ja kovaa tai joskus hallitsematonta kipua. Etenkin näihin tuntemuksiin vaikuttaa suuresti se, miten turvalliseksi yleisesti ottaen tilanteen kokee. Jokaisen synnytyskokemus on erilainen ja jokaisella on oikeus käsitellä kokemustaan! Siitä saa puhua läheisten kanssa ja se auttaa asian prosessoinnissa. Usein on hyödyllistä, jos aiheesta pääsee puhumaan ammattilaisen kanssa vielä jokin aika synnytyksen jälkeen kun kysymykset ja tunteet ovat päässeet järjestäytymään.

Mikä Isla Terveys?

•Gyne kologien perustama naisten oma klinikka

• Tavoitteemme on, että jokainen tulee kuulluksi ja kohdatuksi

•Tarjoamme etävastaanottoja ja chat-palvelun sekä hoitopolkuja mm.raskauspahoinvointiin ja pms-oireisiin

•Moniammatillinen osaaminen ja mukana erikoislääkärin lisäksi kätilö, fysioterapeutti, psykoterapeutti seksuaalineuvoja ja ravitsemusterpautti

1920–30-luku:

Imetysvalistuksella ja neuvolatoiminnalla lapsikuolleisuus laskuun

Vuoden 1918 kansalaissodasta toipuvassa Suomessa ajatukset kääntyivät aiempaa vahvemmin lastensuojelun ja lasten hyvinvoinnin parantamisen tarpeeseen.

1920-luvulle tultaessa yhteiskunnallinen ilmapiiri oli suotuisa myös imetyksen edistämiselle.

TEKSTI NIINA PÖYHÖNEN KUVAT MUSEOVIRASTO/SALON STRINDBERG, & J. LINDH & OTSO PIETINEN & HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO / OLOF SUNDSTRÖM (CC BY 4.0)

1920-luvun Suomessa imeväiskuolleisuus oli merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Vuosikymmenen alussa 10 000–15 000 elävänä syntynyttä vauvaa kuoli vuosittain ensimmäisen ikävuoden aikana. Imeväiskuolleisuus oli sata vuotta sitten noin 11 %, eli merkittävästi suurempi kuin nykyisiä tilastoja johtavissa kehittyvissä maissa, joissa kuolleisuus on 7–8 prosenttia elävänä syntyneistä.

Aikakauden valveutuneet lastenlääkärit, kuten Viljo Rantasalo, Armas Ruotsalainen ja Arvo Ylppö ottivat asiakseen imeväiskuolleisuuteen liittyvän huolen esilletuomisen ammattilehdissä ja suurelle yleisölle tarkoitetuissa julkaisuissa. Herättelevästi he vetosivat paitsi inhimilliseen kärsimykseen, myös kansantaloudellisiin tappioihin, joita aiheutui muun

muassa turhiksi osoittautuvista terveydenhoitokuluista ja työvoiman menettämisestä. Vertailun vuoksi esitettiin lukuja muista Pohjoismaista, joissa imeväisiässä kuolleiden osuus jäi puoleen Suomen tilanteesta. Imeväiskuolleisuuden aiheuttajat olivat lastenlääkärikunnalla hyvin tiedossa. Vaarallisille infektioille ja ravitsemushäiriöille altisti vääränlainen ruokinta. Imetyksen sijaan oli tavallista antaa vauvoille lehmänmaidosta ja viljavelleistä valmistettuja kotitekoisia maitoseoksia, joiden soveltuvuudessa ja hygieenisyydessä oli paljon puutteita. Lastenlääkärit varoittelivat uskomasta myöskään ”tehtailijoiden ilmoituksiin” kaupallisten korvikevalmisteiden erinomaisuudesta. Ei-imetettyjen vauvojen kuolleisuus oli seitsemänkertaista imetettyihin verrattuna.

”Äidinmaito on lapsen ainutlaatuinen, luonnollinen ravinto. Sen kokoomus on erilainen kuin eläimenmaidon. Se ei voi olla huonoa. Se nautitaan suoraan rinnasta eikä siis voi olla pilaantunutta. Se sisältää aineita, jotka tekevät lapsen vastustuskykyisemmäksi tauteja vastaan (käyteaineita ja vastamyrkkyjä)”

– ERICH KRASEMANN, 1923

Tietoa ja tunteisiin vetoamista

Imettämyyden syiksi lääkärit päättelivät äitien tiedonpuutteen ja mukavuudenhalun. Tärkeimpänä imetyksen edistämiskeinona pidettiin

valistuksen lisäämistä imetyksen hyödyistä. Terveysviestintä ei kuitenkaan aina ollut erityisen asiakeskeistä, vaan mukana oli imetyksen haltioitunutta ylistämistä ja imettämättömyyden luonnottomuudella ja piittaamattomuudella syyllistämistä. Imetystä haluttiin edistää myös siksi, että lääkärikunnan havaintojen perusteella imetys loi äidin ja lapsen välille siteen, jonka ansiosta imetetyt lapset tulivat muutenkin paremmin hoidetuiksi. Varhaisella kiintymyssuhteella saattoikin olla erityisen paljon merkitystä yhteiskunnassa, jossa äidit palasivat ansiotöihin tai talon töihin nopeasti synnytyksen jälkeen, ja lapset olivat nykykäytäntöihin verrattuna paljon oman onnensa nojassa

”Äiti, joka voi imettää lastansa, mutta turhamaisista syistä ei sitä tee, ei ansaitse äidin nimeä. Sellainen äiti rikkoo luonnon pyhän käskyn pannen pienokaisensa hengen ja terveyden vaaroille alttiiksi”

– ARMAS RUOTSALAINEN, 1927

Sairaanhoitaja punnitsee vauvaa lastensairaala Lastenlinnassa, Helsingissä 1921. Oikealla ylilääkäri, professori Arvo Ylppö.

Korvikejakelusta

neuvolatoiminnaksi

Jo vuosisadan alkupuolelta asti Suomessa oli toiminut Maitopisarayhdistyksen asemia, joista äidit saivat neuvontaa lastenhoitoon sekä luovutettua rintamaitoa tai aseptisesti valmistettuja korvikemaitoannoksia vauvoilleen. Maitojakelu ei ollut ilmaista, mutta hinta määräytyi perheen varallisuuden mukaan. Koska tarkoituksena ei ollut vähätellä imetyksen ensisijaisuutta, imettämättömyydelle oli oltava perustelu. Tavallisin peruste maitoannosten myöntämiselle oli työläisäidin varhainen töihinpaluu.

”Kodin ulkopuolella työskentelevä äiti tavallisesti verrattain pian kadottaa imettämiskykynsä, lapselle korvaamattomaksi vahingoksi. Olemme näin joutuneet sosiaalisen epäkohdan eteen, joka vielä odottaa ratkaisuansa”

– VILJO RANTASALO, 1936

Lastenlääkäri Arvo Ylppö ymmärsi Maitopisarayhdistyksen toiminnan merkityksellisyyden ja ryhtyi kehittämään mallia eteenpäin. Ylppö oli työskennellyt ja tehnyt tutkimusta Saksassa melkein koko 1910-luvun ja tutustunut saksalaiseen terveydenhuoltoon. Hänen aloitteesta Helsingin Lastenklinikan yhteydessä alettiin 20-luvun alussa kokeilla Saksan mallin mukaista ilmaista neuvonta-asemaa alle kouluikäisille lapsille. Toiminnan rahoitti vastaperustettu Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto.

Lastenklinikan neuvonta-asemalla työparina työskentelivät terveys- > tai muiden hoidossa. Imetys myös ehkäisi raskaaksi tulemista ja toimi perhesuunnittelukeinona aikana, jolloin ehkäisymenetelmät olivat epävarmoja ja vähän käytettyjä.

Imetysuutisia 1/2024 19

20-luvun imetyssanastoa

äskensyntynyt - vastasyntynyt luonnollinen ja luonnoton ruokinta - imetys ja korvikeruokinta kaksimaitoravitseminenosittaisimetys heramaito, pihkamaitoensimaito, kolostrum rintanisä - nänni maitokyhmy - tiehyttukos maidontiputtaminenlypsäminen

20–30-luvun imetysohjaus

● Raskausaikana rintoja valmistellaan imetykseen vaseliinilla rasvaamalla

● Ensi-imetys 12–24 tunnin iässä

● Rinnat pestään ennen imetystä

● Imetyskerran aluksi ensimmäiset maidot puristetaan hukkaan maitokäytäviin tunkeutuneiden taudinitiöiden poistamiseksi

● Imetyskertoja 5/vrk, poikkeuksena keskoset ja heikot vauvat, joita voi imettää 6–7 kertaa

● Yhdellä imetyskerralla imetetään vain yhdestä rinnasta

● Imetyskerran kesto korkeintaan 20 minuuttia

● Lisäruokien aloitus vähitellen 5–6 kuukauden iässä

● Imetyksen kesto 8–10 kuukautta, vieroittaminen vähitellen, kesäaikaan ei saa vieroittaa

Äitejä ja lapsia Maitopisaran neuvolassa Helsingissä.

sisar tai -opiskelija sekä lastenlääkäri. Toiminnan alkuaikoina asema toimi Lastenklinikan halkokellarissa. Vaikka puitteet olivat vaatimattomat, toiminta oli menestyksekästä ja 20–30-lukujen aikana perustettiin 150 vastaavaa neuvonta-asemaa eri paikkakunnille. Ylppö itse puhui pikkulastenhuoltoloista, mutta hänen kollegansa, Viljo Rantasalon, sanotaan keksineen neuvola-sanan, joka vakiintui käyttöön 30-luvulla. Neuvoloiden vaikutuspiirissä imeväiskuolleisuus väheni nopeasti muutamaan prosenttiin. Vuonna 1937 säädettiin ensimmäisen kerran äitiysavustuslaista, jonka tavoitteena oli motivoida vähävaraiset äidit neuvolajärjestelmän piiriin.

Ajan henki hiipii imetysohjeisiin

Vaikka Saksassa oltiin imetystutkimuksessa edellä Suomea ja tiedettiin esimerkiksi imetyksen rintasyöpäriskiä vähentävästä vaikutuksesta vuosikymmeniä ennen kuin Suomessa, kaikki Saksasta tuodut vaikutteet eivät olleet yhtä myönteisiä kuin neu-

vola. Ennen toista maailmansotaa Saksassa oli vahvistumassa natsiaatteeseen ideologisesti peilautuva lastenkasvatuskulttuuri, joka painotti fyysisen ja henkisen karaisemisen tärkeyttä vauvojen ja pienten lasten hoidossa. Vaikka suomalaisten lastenlääkärien tavoitteena oli parantaa imeväisten terveyttä ja selviytymistä, heidän julkaisuillaan myös suomalaisiin ohjeisiin vakiinnutettiin ihanne imetyskertojen ja lapsen tarpeisiin vastaamisen rajoittamisesta.

Jo aiemminkin imetyksen rytmittämistä oli pidetty hyödyllisenä. Viime vuosisadan vaihteessa riittävänä pidettiin noin 7–9 tasaisin väliajoin toteutettua imetyskertaa. 20-luvulle tultaessa ohjeistettiin rajoittamaan imetyskertojen määrä viiteen kertaan vuorokaudessa. Ohjeena oli myös, että vauva tuli jo ensimmäisten päivien jälkeen totuttaa kahdeksan tunnin yöuniin, tavoitteesta periksi antamatta. Vaikka lastenlääkärit suosittelivat imetyskertojen tiukkaa rytmittämistä, he eivät olleet tietämättömiä maitomäärää säätelevästä kysynnän ja tarjonnan laista:

”On useimmiten huomattavissa ihmeellinen yhteenmukautuminen maidon enenemisen ja lapsen lisääntyneen ravinnontarpeen välillä”

– ARVO YLPPÖ, 1925

Vallalla oli kuitenkin vankka uskomus siitä, että lapsen vatsan tulee saada lepoa aterioiden välissä. Mikäli äidin maitomäärä ei riittänyt vauvalle, imetyskertojen lisäämisen sijaan voitiin harkita tehokkaammin imevän, isomman vauvan lainaamista maidonnostatukseen. Myös käsin tai

pumpulla lypsämistä käytettiin apuna heikosti imevien vauvojen ravitsemisessa.

Kaikuja sadan vuoden takaa Lastenlääkärien ja neuvonta-asemien ponnistelut imetyksen edistämiseksi 20–30-luvuilla olivat tuloksellisia: tieto lisääntyi, imetys yleistyi ja imeväiskuolleisuus väheni. Työn merkittävyydestä kertoo se, miten pitkään aikakauden rajoittaviin imetysohjeisiin uskottiin, vaikka aikalaismuistojen perusteella niitä noudatettaessa itki moni äiti ja vauva. Erityisesti ohje säntillisistä 3–4 tunnin imetysväleistä piti pintansa vuosikymmeniä senkin jälkeen, kun tiukasta viiden imetyskerran vuorokausirytmistä oli virallisissa ohjeissa luovuttu. Yhä edelleen saattaa kuulla myös uskomusta, että vau-

van vatsan tulee saada levätä syöttöjen välissä.

Vaikka myöhempi tutkimus on kumonnut sadan vuoden takaiset imetysohjeet, eivät viime vuosisadan alkuvuosikymmenien lääkäritkään perustaneet ohjeitaan vain uskomuksille. 1900-luvun alussa oli jo runsaasti tutkimustietoa etenkin rintamaidosta ja sen terveyshyödyistä. Tutkimus liittyen keskosten ja vastasyntyneiden hoidon kehittämiseen meni nopeasti eteenpäin Suomessa ja maailmalla. Arvo Ylpön tutkimukset keskosten sairauksiin, kuolleisuuteen ja ravitsemukseen liittyen lukeutuivat kansainvälisesti merkittävimpiin. Hänen tutkimustyöhönsä perustuu WHO:n edelleen käyttämä pienipainoisuuden kriteeri, syntymäpaino alle 2500 g.

OLEMME ÄITIEN TUKENA

Kun äidit voivat hyvin, me kaikki voimme hyvin

Uudet äidit luottavat Lansinohiin ensikosketuksellaan äitiyden maailmaan. Lansinohin matka on alkanut palkitulla HPA®-nännivoiteella. Tänä päivänä brändi tarjoaa kattavan valikoiman tuotteita, jotka auttavat uusia vanhempia läpi raskauden, synnytyksen, imetyksen ja pumppauksen.

Joskus imetys täytyy lopettaa äkillisesti

Perusneuvo imetyksen lopetukseen on päättää se imetyskertoja hiljalleen vähentämällä.

Joskus eteen voi kuitenkin tulla tilanne, joka vaatii imetyksen nopean päättämisen.

Siihenkin on toimivia keinoja, sanoo imetysohjaaja Meri Haahtela.

TEKSTI JOHANNA MITJONEN-ARINO

Yksi pyrkii ensin eroon yöimetyksistä, toinen haluaa odottaa, että lapsi vieroittuu itse, kolmas kokee painetta lopettaa imetys vauvan kasvettua taaperoikäiseksi. Se miksi ja miten imetys lopulta loppuu, vaihtelee.

– On hyvä muistaa, että ei ole yhtä ja oikeaa tapaa lopettaa imetys, vaan kyse on ennemminkin kullekin perheelle parhaasta tavasta, kätilö, imetysohjaaja ja IBCLC Meri Haahtela sanoo.

Joskus imetystaipale on kuitenkin tarpeen päättää pikaisesti imettävän vanhemman terveydentilan vuoksi. Tyypillisiä tilanteita ovat vanhemman vakava sairastuminen esimerkiksi syöpään tai muuhun henkeä uhkaavaan sairauteen, joutuminen leikkaukseen tai vakavaan onnettomuuteen.

Myös raskauden aikana yllättäen ilmenevä uhkaava ennenaikaisen synnytyksen käynnistymisen riski voi johtaa hätäiseen imetyksen lopettamiseen, normaali raskaushan ei ole este imetykselle. Osassa tilanteita voi olla tiedossa, että imetyksen jatkaminen on mahdollista vanhemman toivuttua tai esimerkiksi raskauden edettyä turvallisemmille viikoille tai vauvan synnyttyä.

Miten lopettaa imetys mahdollisimman lempeästi?

Tutkimusten mukaan Suomessa imetys kariutuu monesti ennen aikojaan ohjauksen ja tuen puutteeseen. Imetyksen lopettaminen esimerkiksi lääkityksen vuoksi on kuitenkin tavallisempaa kuin että lopettamiseen olisi todellinen tarve.

– Onkin tärkeää varmistaa, että lääkitys ei oikeasti ole yhteensopiva imetyksen kanssa. Monesti edelleen herkästi määrätään lopettamaan imetys niin sanotusti varmuuden vuoksi, vaikka kyseinen lääke ei todellisuudessa sitä vaatisikaan, Haahtela sanoo.

Tietoa tilanteessa voi tarjota teratologinen tietopalvelu, johon yhteydessä olemalla saa terveydenhuollon ammattilaisilta tietoa imettäjälle sopivista lääkkeistä.

Entä jos imetys pitää lopettaa nopeasti esimerkiksi sairauden tai lääkityksen vuoksi?

Joskus kyseessä on esimerkiksi akuutin tai kroonisen sairauden lääkehoito, joka on yhteensopimaton imetyksen kanssa. Näissä tilanteissa aikaa voi olla päivistä ja viikoista jopa kuukausiin, jolloin imetyksen kestoa voidaan suunnitella ja imetystä vähentää vähitellen. Akuuteissa sairastumisissa perhettä voi helpottaa sekin, jos imetystä voi jatkaa vaikka muutaman päivän. – Imettävän vanhemman elimistön kannalta vaiheittainen lopettaminen on hellävaraisempaa kuin äkillinen lopetus, ja useimmiten tämä pätee myös lapseen, Haahtela neuvoo.

Isommalla vauvalla ja lapsella voi toimia hyvin älä tarjoa – älä kiellä -periaate. Tässä tavassa pyritään suuntaamaan huomio muualle niinä hetkinä, kun lapsi yleensä haluaa rinnalle. Jos lapsi haluaa rintaa, ei sitä kielletä. Tämä edellyttää myös sen, että lapsi syö riittävästi kiinteitä ruokia ja etenkin alle vuoden ikäinen myös maitoa: lypsymaitoa, korviketta tai muuta vastaavaa.

– Etenkin pieni imeväinen tarvitsee äidinmaidon sijaan korviketta, ellei lypsymaitoa ole varastossa runsaasti, ja mahdollisesti myös tutin.

Lisäksi on tärkeää miettiä lapselle muita turvaa ja lohtua tuovia rauhoittumis- ja nukahtamiskeinoja kuin imetys. Esimerkiksi sylittely, kantaminen ja muu läheisyys, tuttu pehmolelu ja rätti voivat auttaa. Imetyksen tuella on verkossa julkaistu artikkeli imetyksen lopettamisesta, jonka kautta voi löytää uusia hoivatapoja tai rauhoittelukeinoja tilanteeseen.

Esimerkkinä tilanteesta, jossa imetyksen jatkamista voi joutua pohtimaan, Haahtela nostaa lapsettomuushoidot. Hän sanoo, että on tilanteita kuten esimerkiksi pakastealkionsiirto luonnolliseen tai lääkkeelliseenkin kiertoon, jolloin imetystä voidaan jatkaa, jos voidaan käyttää vanhemmalle imetyksen kanssa yhteensopivia lääkkeitä. Periaatteessa lapsettomuus-

Mitä kehossa tapahtuu imetyksen päättyessä?

Maitorauhaskudoksen kyky tuottaa maitoa säilyy noin 40 vuorokautta, mutta yksilöllisiä eroja on. Ei ole tavatonta, että rinnoista saa puristamalla tippoja vielä pitkänkin ajan kuluttua, sillä rinta ei koskaan palaa täysin samaan niin sanottuun neitseelliseen tilaan kuin ennen ensimmäistä raskautta vaan pikemminkin menee lepotilaan. Rintojen koko ja muoto muuttuu maitorauhaskudoksen purkautuessa rinnoista vähitellen ja rinnat voivat tuntua alkuun tyhjiltä.

Rintoihin kertyy myöhemmin uutta rasvakudosta rauhaskudoksen tilalle, mutta raskauden, synnytyksen ja imetyksen hormonimuutokset muuttavat rintojen muotoa myös pysyvästi. Joillakin vanhemmilla paino putoaa reilusti imetysaikana ja imetyksen lopettaminen voi tuoda painoa lisää. Vastaavasti toisilla paino ei imetyksen aikana putoa vaan lähtee laskuun imetyksen jälkeisten hormonimuutosten myötä. Jos vanhempi on tottunut syömään suuria annoksia imetyksen aikaista kalorivajetta kompensoidakseen, voi olla tarpeen tarkastella ruokavaliota, jos tavoitteena ei ole nostaa painoa. Imetyksen loppuminen muuttaa hormonitoimintaa. Jo imetysten vähentäminen yleensä palauttaa kuukautiskierron, jos se on ollut poissa imetyksen aikana, tai säännöllistää kuukautiskiertoa, jos se on ollut epäsäännöllinen vielä imetyksen aikana. Hormonitoiminnan palautumisessa on myös suuria yksilöllisiä eroja.

Täytyy myös muistaa, että jos takana on useampi raskaus, synnytys ja imetys, ja ennen raskautta on ollut käytössä hormonaalinen ehkäisy, ei hormonitoiminta palaudu samanlaiseksi kuin ennen raskautta. Myös ikä vaikuttaa hormonitoimintaan ja sen muutoksiin.

– Imetyksen lopetus voi aiheuttaa ihan fyysisiä oireita kuten päänsärkyä, pahoinvointia, väsymystä, ärtyisyyttä, mielialaoireita (esimerkiksi masennusoireita tai alakuloa), surua ja jopa lämmönnousua, Haahtela huomauttaa.

hoitoja suunnitellessa pitäisi arvioida kunkin perheen yksilöllinen tilanne, mutta käytännössä usein vaaditaan, että imetys on loppunut.

Haahtela sanoo, että henkeä uhkaavissa ja vakavissa tilanteissa imetys voidaan joutua lopettamaan jopa tunneissa. Tällöin olisi hyvä lypsää rintoja alkuun pakkautumisen ja rintatulehduksen ehkäisemiseksi, ja vähentää lypsämistä vähitellen maitomäärän vähentyessä. Usein tähän menee muutamia päiviä tai enemmänkin. Jos aikaa tai mahdollisuutta tähän ei ole, on tarjolla lääkitystä.

Mikä avuksi imetyspettymyksen tunteisiin?

Kun imetystaival päättyy ennenaikaisesti, voi se olla vanhemmalle suuri pettymys.

– Imetyspettymystä saa tilanteessa tuntea ja voi olla helpottavaa puhua

siitä ääneen. Jos tilanne on äkillinen, imetyspettymystä voi mahdollisesti helpottaa myös tieto siitä, ettei muita turvallisia vaihtoehtoja tilanteessa ole. Monesti imetyspettymykseen liittyy myös sairastumisen tuoma järkytys ja suru menetetystä terveydestä, sekä elämän perusturvallisuuden järkkyminen monelta osin. Näiden läpikäymiseen voidaan tarvita ammattiapua ja olisi tärkeää, ettei imetyspettymystä ohiteta merkityksettömänä. Haahtela sanoo, että suunnittelu voi antaa enemmän hallinnan tunnetta ja aikaa pohtia hyviä vaihtoehtoja. Jos tilanne on ennalta tiedossa, esimerkiksi suunniteltu lääkitys tai hoito, tieto lääkkeen hyödyistä itselle ja haitoista imeväiselle voi helpottaa imetyksen lopetuksen suunnittelua. Jos aikataulu on tiedossa, vanhempi voi halutessaan lypsää maitoa varastoon ja ajankohta voidaan päättää yhdessä. Lisäksi voi olla mahdollis-

ta opetella rauhassa vauvan kanssa jo mainittuja tapoja, kuten tuttipullon ja tutin opetus.

Imetystä lopettavan vanhemman ajatuksia tilanteessa hallitsee helposti pelko vauvan reaktiosta tilanteeseen. Haahtela sanoo, että vauvan ja lapsen reaktioon imetyksen päättyessä vaikuttaa paitsi kokonaistilanne, myös lapsen ikä ja temperamentti. Vauva tai isompi lapsi voi olla normaalia itkuisempi, kaivata syliä, turvaa ja läheisyyttä. Tällöin on tärkeää löytää hänelle sopivia hoivakeinoja ja lohtukeinoja.

Pienen vauvan kanssa on tärkeää varmistaa myös, että hän saa riittävästi maitoa itselleen sopivalla tavalla. Joskus korvikkeen tai lypsymaidon syöminen pullosta sujuu paremmin toisen vanhemman kanssa. Ihokontakti rauhoittaa ja tukee pienen vauvan sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen.

Anniinan imetysmatka päättyi vakavaan

sairauteen

TEKSTI JOHANNA MITJONEN-ARINO

Anniina tuli äidiksi kolmannen kerran ollessaan 23. Kun tämän vauvan imetys onnistui, oli se suuri ilon aihe, koska aiemmin imetys ei ollut sujunut. Oikeastaan koko sen hetkinen elämä oli onnentäyteistä, Anniina muistelee.

Kun vauva oli noin neljä kuukautta, Anniina huomasi patin kaulassaan. Hän ajatteli, että se oli suurentunut imusolmuke, koska hänellä oli ollut flunssa. Kun se ei poistunut, hän hakeutui lääkäriin. Koepalan vastaus, epäselvä, yllätti Anniinan tutkineet lääkärit ja hänet itsensä. Patti piti leikata, ja selvisi, että löydös oli kilpirauhassyöpä.

Vakava sairaus on aina suuri elämänmuutos, mutta myös se, että imetys piti lopettaa heti, aiheutti Anniinalle surua. Kahdeksan kuukauden ikään ehtineen vauvan imetys piti lopettaa välittömästi. Asiaa ei auttanut yhtään kommentit, kuten “vauvahan on jo iso, sen kun lopetat vaan, älä murehdi.”

Mutta juuri sitä Anniina teki. Itkusta ei ollut tulla loppua, kun hän mietti, ettei hän voinut imettää vauvaa uneen. Juuri

siitä oli aloitettava, koska isän piti nukuttaa nyt vauva, koska Anniina meni leikkaukseen ja oli hoidettavana sairaalassa kolme viikkoa sädehoitojen takia.

Vauva oppi onneksi nopeasti syömään sekä pullosta että imemään tuttia. Päivisin Anniina imetti aina leikkauspäivään saakka. Viimeinen imetys tapahtui eteisessä. Anniina ajatteli, että antaa jokaisen pisaran, jonka lapsi voi saada.

Kotiin palattua vauva ei tunnistanut äitiään. Meni aikaa, että Anniina sai vauvan taas syliin. Mutta tärkein tapahtui: Anniina parani syövästä. Toipumismatkalla oli kuitenkin käänteitä, kun toivottu neljäs lapsi yllätti tulostaan liian aikaisin ja syntyi kesken hoitojen. Onneksi Anniinan on ollut mahdollista kokea imetystaipaleita, joissa hän on saanut edetä niin kuin itsestä ja vauvasta on tuntunut hyvältä: nyt hän on 36-vuotias seitsemän lapsen äiti. Alkuvuonna olivat jälleen kontrollit, joista tuli se paras uutinen: hän on terve.

Hoitava ja parantava rintasidos Estävätkö kipeät rinnanpäät imetyksen?

Nursicare vähentää tutkitusti kipua1 ilman lääkeaineita ja parantaa rikkoutuneet rinnanpäät hellästi ja tehokkaasti.

KOONNUT JOHANNA MITJONEN-ARINO

Kirjavinkkejä vanhemmalle

Mitä lukea, jos haluaa valmistautua synnytykseen?

Entä mikä kirja tarjoaisi näkökulmia lapsen kasvatukseen? Poimi talteen seuraavat kiinnostavat kirjat seuraavaa kirjastoreissua varten.

Silfverberg, Anu: Äitikortti — kirjoituksia lisääntymisestä

Teos 2013

Malla Rautaparta: Raskaus, synnytys, äitiys

WSOY 2010

Kaisa Jaakkola: Reipas, rakas raskaus Tammi 2014

Anna-Paula Sariola, Mika Nuutila, Susanna Sainio, Terhi Saisto, Aila Tiitinen (toim.): Odottavan äidin käsikirja Duodecim 2014

Kun odotin esikoistani vuonna 2014 ahmin kaikenlaisia kirjoja, jotka liittyivät vanhemmuuteen, äitiyteen ja vauvoihin. Luin Anu Silfverbergin Äitikortin, koska äitiyden yhteiskunnallinen kulma kiinnosti. Luin myös huvittavan paljon kirjoja luonnollisesta synnytyksestä siihen nähden, että kun sitten oikeasti synnytin halusin todellakin epiduraalipuudutuksen. Tähän maailmaan vei kuitenkin kiinnostavasti esimerkiksi Malla Rautaparran: Raskaus, synnytys ja äitiys -kirja, jonka lukukokemusta täydensivät lukuisat Mallan raskausjoogatunnit. Raskaudenaikaista ruokavaliotani laitoin kuntoon Kaisa Jaakkolan Reipas, rakas raskaus -kirjan avulla.

Lopulta kirja, josta koin olevan eniten hyötyä itselleni ja kirja, jota suosittelen ensimmäistä lastaan odottaville ystävilleni (saatesanoilla, jos luet vain yhden kirjan, lue tämä) on Odottavan äidin käsikirja. Kirjan on julkaissut Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, joka laatii esimerkiksi kansalliset Käypä hoito -suositukset. Kirjan onkin kirjoittanut joukko naistentautien ja synnytysten erikoislääkäreitä. Koin, että kirjan lukemalla sain erittäin todenmukaisen käsityksen suomalaisessa synnytyssairaalassa synnyttämisestä. Ymmärsin mitä synnytyksessäni käytetyt termit ja toimenpiteet olivat, ja osasin itse tehdä paremmin valintoja ja edesauttaa näin synnytyksen kulkua.

– JOHANNA

William Sears & Martha Sears: Kiintymysvanhemmuuden kirja Green Spot 2017

Michaeleen Doucleff: Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja Siltala 2022

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vastaaineita Into Kustannus 2016

Maggie Nelson: Argonautit suom. Kaijamari Sivill

S&S 2018

Suurin osa "vauvaoppaista" on jollain tapaa tosi perinteisiä. Moni tuore vanhempi hämmentyy kaikista ohjeista, joissa pitäisi elää kellon mukaan vauvan tarpeet unohtaen. William ja Martha Searsin Kiintymyysvanhemmuuden kirja tarjoaa lempeän vaihtoehdon vauva-aikaan. Kirja käsittelee kattavasti vauvaelämää, synnytystä, ravintoa (lähinnä imetystä mutta myös sormiruokailua ja lapsentahtista pulloruokintaa), vauvan unta, kantamista ja vessahätäviestintää. Niin minä kuin moni muukin olisi kaivannut tätä kirjaa jo raskausaikana.

– NOORA

Michaeleen Doucleffin Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja on ollut ehkä eniten ajatuksia herättävä kirja vanhemmuudesta. Kirja antaa hienosti perspektiiviä länsimaalaiseen vanhemmuuteen ja samalla inspiroi kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja esimerkiksi lasten osallistamiseen (perhe)yhteisössä.

– JONNA

Sain Anna Elina Isoaron kirjan Rakkautta ja vasta-aineita, runoja äidiksi tulemisesta lahjaksi esikoisen ollessa vauva, ja siinä elämänvaiheessa se iski aika kovasti ihon alle. Yksi runoista itse asiassa kertoo aika hyvin myös siitä, miksi olen lähtenyt tukiäidiksi.

– SATU

Maggie Nelsonin Argonautit on laaja-alaisen lukeneisuuden paljastavia teoreettisia viittauksia ja poikkeuksellisella tarkkanäköisyydellä kuvattuja omakohtaisia kokemuksia yhdistelevä, kaunis ja hurja matka identiteettiin, sukupuoleen ja vanhemmuuteen – ja ehkä ennen kaikkea rakkauteen ja huolenpitoon. Suosittelen lämpimästi!

– ELLI

Mainintoja saivat myös seuraavat teokset:

● Kirsi Heikkinen, Tiina Huttu: Pää edellä

● Heidi Livingston, Julia Pöyhönen: Hyvän vanhemman salaisuus

● Evelin Kirkilionis: Lapsi kaipaa kantamista

● Imetyksen tuki ry: Imetyksen lohtukirja

● Pauliina Ahonen, Laura Talvitie: Nykymutsin imetyskirja

● Julia Thurén: (Podcast) Melkein kaikki perheestä

Imetystarinoita

Vertaistukikokemuksissa korostuvat oman toimijuuden vahvistus, luottamuksen valaminen, asiantuntijuus ja myötätunto. Juttua varten haastatellut äidit puhuvat suurella lämmöllä kokemuksistaan vertaistuen saajina.

Siiri, 34 v.

Kuten monet esikoisen äidit, myös Siiri koki vauvan syntymän jälkeen valtavia tunnemyrskyjä. Mielikuva imetyksestä oli, että se hoituu helposti omalla painollaan, mutta vauva olikin pienipainoinen, ja lisämaitoja tarvittiin jo varhain. Osittaisimetys tuntui valtavalta pettymykseltä, ja neuvolan terveydenhoitajan vinkistä Siiri hakeutui juttusille imetystukiäitien kanssa Imetyksen tuen chatin kautta. Herkkänä aikana imetystukiäitien tarjoama tieto, konkreettiset vinkit ja tsemppaaminen tulivat tarpeeseen. Siirille oli tärkeää, että joku sanoi ääneen, ettei hänessä ollut mitään vikaa.

Kun toisen lapsen odotus alkoi, Siiri halusi selvittää kaiken mahdollisen imetyksestä jo etukäteen. Imetyksen tuen nettisivut olivat kovassa käytössä, ja imetystukiäidit auttoivat paitsi vastaamalla kysymyksiin myös rakentamalla luottamusta imetyspettymyksen jälkeen.

Toisen lapsen täysimetys onnistui, ja vertaistuesta kasvoi turva, johon nojata silloin, kun vastaan tuli tiheän imun kausia ja muita imettäjälle tuttuja pulmatilanteita. Tuki oli aina lempeää ja myötätuntoista. Siiristä tuntui, että vertaistukiäiti on se, joka ymmärtää silloin kun muut eivät ymmärrä.

Kolmannen lapsen odotus saatteli vielä aivan uuden asian eteen raskausdiabeteksen muodossa. Vertaistuki tarjosi tällä kertaa vastauksia ja avasi myös uuden polun, sillä kuopuksen ollessa vasta viiden viikon ikäinen Siiri osallistui imetystukiäitikoulutukseen ja valmistui itse tukiäidiksi. Vertaistukea hän kokee saaneensa myös sekä kouluttajilta että muilta kurssilla mukana olleilta imetystukivanhemmilta: ”Itun koulutukset ovat auttaneet käsittelemään omien imetystaipaleiden kipupisteitä ja hyväksymään ne osaksi omaa tarinaa."

Julia, 32 v.

Julia tuli puolestaan ensi kertaa äidiksi haastavassa tilanteessa keskellä koronapandemiaa. Vauvalla oli terveyshaasteita, imetyksen alku tuntui hankalalta ja aika sairaalassa oli hänen kokemuksestaan yksinäistä. Esikoisen imetystaipaleella tarve vertaistuelle liittyi enemmän käytännön tietoon ja kysymyksiin, joihin ei muualta tuntunut saavan vastauksia. Synnytyssairaalassa ja neuvolassa imetystä ei tuettu Julian toivomalla tavalla, jolloin vertaistuki nousi tärkeään rooliin. Vastavuoroinen kokemusten jakaminen ja tukeminen toi myös yhteisöllisyyden tuntua muutoin yksinäiseen tilanteeseen. Toisen lapsen syntymän jälkeen vertaistuen luonnekin on muuttunut kysymysten esittämisestä ja vastausten saamisesta enemmän yhteiseen ihmettelyyn ja sekä onnistumisten että haasteiden jakamiseen. Julialle vertaistuki on erityisen tärkeää silloin, kun ter-

Aino, 38 v.

Tuoreena äitinä Aino ajatteli, että kaikesta on selvittävä itse, eikä avun pyytäminen tuntunut luontevalta. Hänen imetystaipaleillaan tuen tarve on yleensä akutisoitunut tiukoissa tilanteissa, kuten ensimmäisen piimäkokkareen (eli eräänlaisen tiehyttukoksen) kanssa, jolloin nopea apu ja ajantasainen tieto on löytynyt Imetyksen tuen nettisivuilta.

Kolmatta lasta odottaessaan Aino hakeutui imetystuen peruskurssille, koska koki haluavansa jakaa vertaistukea myös muille. Tukitoiminnassa mukana oleminen, samoin kuin äitiyden moniin muotoihin tutustuminen perheen kasvaessa suurperheeksi, on saanut Ainon avautumaan myös vertaistuen vastaanottamiselle. Vertaistukea on löytynyt peruskurssilta, Taito-ryhmästä sekä tukiäitien chat-kanavalta. Mukanaan se on tuonut hänelle paljon hyvää: kuulluksi tulemisen kokemuksen, tunteen siitä, ettei ole yksin sekä itsemyötätuntoa.

veydenhuollon antamat ohjeet ovat ristiriidassa omien arvojen kanssa. Esimerkiksi hän mainitsee ihokontaktin merkityksen väheksymisen lapsivuodeosastolla. Hänestä vertaistuki rauhoittelee, kannustaa ja vahvistaa omaa toimijuutta: hyvä sinä, osaat kyllä, sinulla on oikeus vaatia perusteluita. Juliasta vertaisille voi myös suoraan sanoa, mitä ajattelee, koska he ymmärtävät ja osaavat jakaa imetyksen kuormittavuuden sekä muistuttavat huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnista.

Vertaistukea on löytynyt Julialle ystävistä sekä somestakin, mutta joskus se on saattanut myös yllättää: ”Iäkkään naapurin rouvan kanssa olemme päivitelleet rintatulehduksen karmeutta. Vaikka toisen kokemukset ovat 60 vuoden takaa ja toisen aivan tuoreita, imetys yhdistää sukupolvia."

Ninni, 45 v.

Kun Ninni oli ensimmäistä kertaa raskaana, hän oli jo adoptiolapsen äiti. Koska kokemus esikoisen saamisesta oli niin erilainen, moni asia ensimmäisen biologisen lapsen syntymässä jännitti: imetyksen onnistuminen, kiintymyssuhde ja vastaan tulevat tunteet. Ninni oli ensimmäisen kerran yhteydessä Imetyksen tuen tukivanhempiin jo odotusaikana. Imetyksen tuen nettisivujen tutkiminen ja sisällöt loivat turvallisen mielikuvan yhdistyksestä, ja raskausajan pelotkin osoittautuivat lopulta turhiksi.

Ninnin raskausajan jälkeiset tukikontaktit ovat liittyneet lasten kasvuun ja neuvolan painostavaksi koettuun suhtautumiseen. Vertaistuki antoi Ninnille vahvistusta ja uskoa siihen, että oma arvio tilanteesta oli oikea. Hänellä oli toiveissa pitkä imetys, ja erinomaisen vertaistuen avulla Ninni alkoi itsekin lopulta uskoa siihen, että imetys lähtee kyllä sujumaan. Ollessaan nuorempana äitinä tekemisissä itseään vanhempien tukiäitien kanssa, Ninni sai myös kokemuksen, joka häneltä puuttui: oma äiti ei oikeastaan ole ollut tukena tai oppaana äitiyden matkalla. Omat hyvät kokemukset vertaistuesta olivat myös vaikuttamassa siihen, että Ninni hakeutui myöhemmin itse tukiäidiksi. Saatuaan apua hän on halunnut olla myös itse mukana auttamassa muita.

Vaikuttavaa vertaistukea

Imetyksen tukeminen on keskeinen osa vanhemmuutta, ja koulutetut tukivanhemmat arvokas vanhempien ja perheiden kohtaaja terveydenhuollon rinnalla.

Muistan elävästi ensimmäisen vierailuni helsinkiläisessä imetystukiryhmässä nuorena ja hieman epävarmana pienen vauvan äitinä. Ryhmän tukivanhempien lämmin ja lähes syleilevä tapa kohdata meidät vanhemmat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen ja ryhmän aktiivisen vakioasiakkaan. Tällaista kokemusta toivon aivan jokaiselle vanhemmalle, erityisesti sille odotusten ja kokemattomuuden hämmentämälle esikoisvanhemmalle.

Mielestäni yksi koulutetun vertaistuen keskeisistä piirteistä erityisesti imetyksen kohdalla on tukivanhempien kyky luoda turvallinen tila avoimelle ja kiireettömälle keskustelulle, jossa vanhemmat tulevat kohdatuksi ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta tai vähättelystä. Imetyksen kohdalla koulutettu vertaistuki on mielestäni hyvin merkittävä voimavara, jonka toivoisin saavuttavan aivan jokaisen tukea kaipaavan.

Vertaistuki ja kohtaaminen ovat voimakkaita elementtejä. Vaikuttava vertaistuki perustuu ihmisten väliseen ymmärrykseen ja empatiaan. Vaikutus ei kuitenkaan synny itsestään, vaan vaatii sekä tuettavalta että tukijalta avoimuutta, rohkeutta ja halua jakaa itseään ja aikaansa. Avoin vuoropuhelu ja kuunteleminen ovat avainasemassa vahvan yhteyden luomiseksi.

Kohtaamisen merkitys nousee esiin vuorovaikutuksessa. Imetys, aivan kuten vanhemmuus, on hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen kokemus ja jokaisella perheellä on oma tarinansa. Vertaistukijana kohtaaminen vaatii kykyä ja resursseja asettua vanhemman asemaan ja ymmärtää hänen tunnekokemusta. Tämä ei ainoastaan vahvista yhteyttä, vaan antaa myös vertaistuelle sen voiman. Ilman tuota vertaistuen voimaa en tiedä olisinko koskaan löytänyt mukaan Imetyksen tuen toimintaan. Vaikutus oli tosiaan sen verran voimakas, että se vei minut mukanaan myös aivan uudelle uralle. Sain tukea imetykseen ja paljon paljon enemmän.

Näenkin, että koulutettu imetyksen vertaistuki on osa laajempaa vanhemmuuden tukiverkostoa, joka vaikuttaa myönteisesti perheiden hyvinvointiin. Tukivanhempi ei vain tarjoa apua konkreettisiin imetyshaasteisiin, vaan myös vahvistaa vanhempien itsetuntoa ja vanhemmuuden tunnetta. Näin vertaistuki ja kohtaaminen eivät ainoastaan vahvista imettävien vanhempien hyvinvointia vaan myös edistävät positiivista ja tietoisempaa imetyskokemusta. Se on voimavara, joka vaikuttaa myönteisesti perheiden hyvinvointiin, lasten kasvuun ja kehitykseen sekä koko yhteiskunnan terveyteen.

SOFIA KUNTSI

Imetyksen tuki ry:n puheenjohtaja

Hei äiti! Kuntouta keskivartalo raskauden

Eroon selkäkivuista ja pömppövatsasta

Kuntouta vatsalihasten erkaumaa

Uskalla taas hyppiä - apua virtsankarkailuun

Nordic Fit Mama 1 – Kuntouta keskivartalo® verkkovalmennuksen kaikki harjoitukset ovat lääkärikeskus Mehiläisen asiantuntijoiden hyväksymiä. Treenaa missä ja milloin sinulle parhaiten sopii. Aikaa tarvitset vain 10 min. päivässä.

Tutkitusti toimiva 6-viikon verkkovalmennus äideille "Valmennus oli todellinen suunnanmuuttaja. Sain 4 cm erkauman lähes kokonaan pois."

Kohenna seksuaalisuutta lantionpohjatreenillä nordicfitmama.fi @nordicfitmamasuomi