ILMASTOVUOSIKATSAUS 2024
2024 ILMASTOVUOSIKATSAUS
Kaiken kaikkiaan lämmin vuosi — 4
Suomen keskilämpötila — 6
Myrskypäivät ja sademäärä — 8
Säätapahtumia maailmalta — 10
Kasvihuonekaasujen pitoisuudet — 11
Itämerellä oli kaksi merilämpöaaltoa — 12
Arktiksen vuosi oli keskimääräistä vähäjäisempi — 15
Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kk jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.
VUODEN 2024 SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto
ILMASTOVUOSIKATSAUS
5. vuosikerta
ISSN: 2341-6408
DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IVK-2024-00
Ilmestyy Ilmastokatsauksen liitteenä vuosittain tammihelmikuussa
JULKAISIJA
Ilmatieteen laitos
PL 503 00101 Helsinki
www.ilmastokatsaus.fi
ilmastokatsaus@fmi.fi
Vaihde: 029 539 1000
TOIMITUS
Hilppa Gregow
Ilari Lehtonen
Tiina Ervasti
Mika Rantanen
Jaakko Seppänen
Hermanni Aaltonen
Juha Hatakka
Niko Tollman
Veera Haapaniemi
Heidi Pettersson
Milla Johansson
KANNEN KUVA
Adobe Stock
© Ilmatieteen laitos
-161 cm
Meriveden korkeus laski 21.11. Kemin mareografilla ennätyksellisen matalalle
5,0 m
Perämeren aaltopoijulla mitattiin Jari-myrskyn yhteydessä 21.11. korkein merkitsevä aallonkorkeus vuodesta 2012 alkavien mittausten aikana
921,4 mm
Vuoden suurin sademäärä, Merikarvia, Tuorila
33,5 m/s
Vuoden kovin keskituulen nopeus merialueilla, Rauma, Kylmäpihlaja, 1.11.
5,8 m
Vuoden suurin merkitsevä aallonkorkeus havaittiin varsinaisen Itämeren pohjoisosassa 22.1.
-44,3 °C
Vuoden alin lämpötila, Enontekiö lentoasema, 5.1.
127 cm
Vuoden suurin lumensyvyys, Puolanka, Paljakka, 8.4.
+31,4 °C
Vuoden ylin lämpötila, Heinola, Asemantaus, 28.6. ja Kuopio, Savilahti, 28.6.
+26 °C
Vuoden ylin meriveden pintalämpötila, Hamina, Pitäjänsaari, 27.7.
+17,1 °C
Kotkan Haapasaaressa mitattiin Suomen säähavaintohistorian ylin syyskuun keskilämpötila
70,6 mm
Vuoden suurin vuorokausisademäärä, Kokemäki, Rausenkulma, 10.8.
Kaiken kaikkiaan lämmin vuosi
2024 oli Suomen säähavaintohistorian neljänneksi lämpimin vuosi. Maailmanlaajuisesti vuosi oli ennätyksellisen lämmin.
Keskilämpötila oli Suomessa vuonna 2024 noin 1,1 °C pitkän ajan keskiarvoa eli jakson 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Etelä-Suomessa vuosi oli monin paikoin toiseksi tai kolmanneksi lämpimin, maan keskivaiheilla ja Etelä-Lapissa kymmenen lämpimimmän ja Pohjois-Lapissa kolmen lämpimimmän vuoden joukossa.
Vuosi alkoi kuitenkin hyvin kylmänä, ja tammikuun ensimmäisellä viikolla pakkanen oli kireää koko maassa. Enontekiön lentoasemalla mitattiin 2000-luvun toistaiseksi alin lämpötila Suomessa, -44,3 °C. Lopulta tammikuu ja huhtikuu olivat vuoden ainoat keskimääräistä kylmemmät kuukaudet (kuva 1). Kesä oli pitkä ja lämmin: toukokuusta lokakuuhun ulottuva kuuden kuukauden jakso oli kokonaisuudessaan Suomen säähavaintohistorian lämpimin puolen vuoden jakso. Sekä toukokuussa että syyskuussa oli ennätyksellisen paljon hellepäiviä, ja koko vuoden aikana 25 asteen helleraja ylittyi vähintään yhdellä Ilmatieteen laitoksen ylläpitämällä säähavaintoasemalla 71 päivänä, joka on uusi ennätys. Termisen kasvukauden lämpösumma saavutti ennätyksellisen korkeita arvoja Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä rannikko- ja merialueilla. Lapissa kasvukauden lämpösumma ylitti aiemmat ennätysarvot selvällä erolla, ja Kes-
ki-Lapin tasolla asti saavutettiin lämpösummia, jotka olivat 1900-luvun lopulla tyypillisiä Etelä-Suomessa.
Myrskypäiviä oli keskimääräistä enemmän (kuva 4), ja maan lounaisosiin marraskuun 1. päivänä iskenyt Lyly-myrsky jäi historiaan ensimmäisenä myrskynä, jolloin maamme merialueilla mitattiin hirmumyrskytuulia.
Satakunnassa ja Pirkanmaalla vuosi oli paikoin poikkeuksellisen sateinen. Muuallakin Länsi- ja Pohjois-Suomessa satoi monin paikoin jonkin verran keskimääräistä enemmän (kuva 5). Sitä vastoin Pohjois-Karjalassa vuosi oli tavallista vähäsateisempi. Koko maan tasolla vuoden sademäärä oli vain hieman pitkän ajan keskiarvoa suurempi.
MAAILMANLAAJUISESTI VUOSI
OLI ENNÄTYKSELLISEN LÄMMIN
Maapallon keskilämpötila oli toisena vuotena peräkkäin ennätyksellisen korkea ja ylitti ensimmäistä kertaa esiteollisen ajan tason yli 1,5 asteella. Lämpimyyteen myötävaikutti Tyynellämerellä vielä alkuvuodesta vaikuttanut El Niño -ilmiö. Sen sijaan loppuvuosi oli hieman edellistä vuotta viileämpi. Kuitenkin kaikki loppuvuodenkin kuukaudet olivat lämpimämpiä kuin yhtenäkään vuonna ennen vuotta 2023,
Keskilämpötila Suomessa vuonna 2024
Lämpötilan poikkeama normaalista (°C)
Sademäärä Suomessa vuonna 2024
Sademäärä (% normaalista)
Kuukausi
Kuva 1: Keskilämpötilan ja sademäärän poikkeama Suomessa vuonna 2024 jakson 1991–2020 keskiarvosta.
ja maapallon keskilämpötila pysytteli enimmäkseen reilut 1,5 astetta esiteollisen ajan tasoa korkeammalla.
Kuukausi
SUOMEN KESKILÄMPÖTILA
SUOMEN KESKILÄMPÖTILA VUONNA 2024
Suomessa keskilämpötila oli vuonna 2024 noin 1,1 °C pitkän ajan keskiarvoa eli jakson 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Osassa Pohjois-Lappia vuosi oli yli puolitoista astetta keskimääräistä lämpimämpi, kun taas Ahvenanmaalla ja Pohjanmaan maakunnissa oli vajaan asteen verran tavanomaista lämpimämpää (kuva 2).
Pohjois-Lapissa ja toisaalta monin paikoin myös Etelä-Suomessa vuosi oli havaintohistorian kolmen lämpimimmän ja muuallakin kymmenen lämpimimmän joukossa. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä oli vuodesta 1829 alkavan havaintoaikasarjan toiseksi lämpimin ja Sodankylän Tähtelässä vuodesta 1908 alkavan havaintoaikasarjan kolmanneksi lämpimin vuosi. Koko maan keskiarvoa tarkasteltaessa vuosi oli neljänneksi lämpimin (kuva 3).
KESKILÄMPÖTILA
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
Kuva 2. Keskilämpötila (°C) Suomessa vuonna 2024 ja keskilämpötilan poikkeama (°C) jakson 1991–2020 keskiarvosta.
Vuonna 2024 keskilämpötila vaihteli lounaissaariston noin 8 asteesta Luoteis-Lapin tunturien hieman alle 0 asteeseen. Ylin vuosikeskilämpötila, 8,1 °C, saavutettiin kolmella lounaissaariston havaintoasemalla: Kökarin Bogskärissä, Utössä Paraisilla ja Vänössä Kemiönsaarella. Pakkasen puolelle keskilämpötila jäi vain Saana-tunturin laella sekä Muonion Laukukerolla sijaitsevilla säähavaintoasemilla. Kummallakin 1990-luvulla perustetulla havaintoasemalla oli kuitenkin niiden mittaushistorioiden lämpimin vuosi.
Suomen säähavaintohistorian lämpimin vuosi oli 2020, jolloin keskilämpötila oli 1,9 °C jakson 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Myös vuodet 1938 ja 2015 olivat vuotta 2024 lämpimämpiä. Keskilämpötila on noussut Suomessa nopeasti 1980-luvun jälkeen, ja viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana lämpötila on ollut meillä keskimäärin pari astetta 1990-lukua edeltävää tasoa korkeampi. Keskilämpötilan nousu on ollut Suomessa noin kaksi kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin.
Lämpötilan poikkeama (1991–2020) [°C]
Kuva 3. Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta vuosina 1900-2024. Punaiset pylväät kuvaavat tavanomaista lämpimämpiä vuosia ja siniset pylväät tavanomaista kylmempiä vuosia. Musta viiva kuvaa keskilämpötilan 10-vuotista liukuvaa keskiarvoa.
MYRSKYPÄIVÄT SUOMEN MERIALUEILLA
Kuva 4: Vuosien 2006–2024 myrskypäivät, eli päivät jolloin ainakin yhdellä Suomen merisäähavaintoasemista on mitattu 10 minuutin keskituulen nopeudeksi vähintään 21 m/s.
SADEMÄÄRÄ
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
Kuva 5: Sademäärä (mm) Suomessa vuonna 2024 ja sademäärän osuus (%) jakson 1991–2020 keskiarvosta.
SÄÄTILASTOISTA POIMITTUA
Vuosi 2024 oli maailman säähavaintohistorian lämpimin vuosi, ja ensimmäinen vuosi, jolloin vuoden keskilämpötila oli yli 1,5 astetta esiteollisen ajan keskiarvoa korkeampi. Mittauksiin perustuvat arviot maapallon keskilämpötilasta ulottuvat 1800-luvun puoliväliin.
SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALTA VUONNA 2024:
• Vuosi 2024 oli maailmanlaajuisesti lämpimin mittaushistoriassa. Vuoden maailmanlaajuinen keskilämpötila oli 15,10 °C.
• Maapallon keskilämpötila oli 0,72 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi ja noin 1,6 °C korkeampi kuin keskimäärin vuosina 1850–1900. Näin 2024 on ensimmäinen vuosi, jolloin vuoden keskilämpötila oli yli 1,5 °C esiteollista aikaa korkeampi.
• Uusi maailmanlaajuinen vuorokauden keskilämpötilan ennätys 17,16 °C mitattiin 22.7.
• Myös Euroopassa vuosi 2024 oli mittaushistorian lämpimin. Vuoden keskilämpötila 10,69 °C on 1,47 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi.
• Euroopassa kevät ja kesä olivat lämpimimmät mitatut. Kevät oli 1,50 °C ja kesä 1,54 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi.
• Säävuosi 2024 koetteli yhteiskuntia ympäri maailmaa. Sään ääri-ilmiöt kuten helleaallot, pitkittynyt kuivuus, maastopalot, myrskyt ja tulvat aiheuttivat tuhansia kuolonuhreja ja ajoivat miljoonia pakosalle eri puolilla maailmaa.
• Lämmennyt ilmasto lisäsi kuumien päivien määrää maailmanlaajuisesti keskimäärin 41 päivällä vuonna 2024. Esimerkiksi 10. heinäkuuta jopa 44 % alueista maailmanlaajuisesti kärsi vähintään voimakkaasta kuumuudesta ja lämpöstressistä.
• Paikoin jopa ennätykselliset rankkasateet aiheuttivat tuhoisia tulvia muun muassa tammikuussa Kaliforniassa, huhtikuussa Persianlahden alueella ja lokakuussa Espanjassa.
• Vuoden 2024 hirmumyrskyistä ainakin hurrikaanit Helene ja Milton sekä taifuuni Gaemi olivat lämmenneen ilmaston vaikutuksesta voimakkaampia ja sademäärät suurempia kuin ilman ilmastonmuutosta.
LISÄTIETOA
Copernicus Climate Change Service World Weather Attribution
Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
Kuva 6: Keskilämpötilan poikkeama vuonna 2024 jakson 1991–2020 keskiarvosta.
Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
HIILIDIOKSIDIN JA METAANIN PITOISUUDET VUONNA 2024
Pallaksen Sammaltunturin mittausasemalla hiilidioksidipitoisuuden keskiarvo oli 425,4 ppm (ilmatilavuuden miljoonasosaa), joka oli 2,4 ppm korkeampi kuin vuoden 2023 keskiarvo. Saaristomerellä Utön mittausasemalla vuosikeskiarvo oli 426,8 ppm, jossa kasvua oli edellisvuodesta 2,7 ppm. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvunopeudessa ei näy tasaantumisen merkkejä: vuoden 2024 kasvunopeus on hyvin samalla tasolla kuin viimeisen vuosikymmenen aikana havaittu reilun 2 ppm:n vuotuinen kasvu. Pitoisuuden kasvunopeuden globaaliin keskiarvoon verrattuna vuosittainen kasvunopeus Suomen asemilla on samalla tasolla, mutta hiilidioksidipitoisuus on noin 5 ppm globaalia keskiarvoa korkeampi.
Metaanin pitoisuus Pallaksen asemalla oli keskimäärin 2033 ppb (ilmatilavuuden miljardisosaa), joten pitoisuuden kasvunopeus 10 ppb oli sama kuin vuonna 2023. Kymmenvuotisjaksolla 2015–2024 kasvua oli keskimäärin 11 ppb vuodessa, kun sitä edeltävän jakson vuosittainen kasvunopeus oli 6 ppb. Utössä metaanipitoisuuden vuoden 2024 keskiarvo oli 2031 ppb, jossa oli 11 ppb kasvua edellisvuodesta. Mittausasemillamme havaittu metaanipitoisuuden kasvunopeus on linjassa pitoisuuden globaalikeskiarvon kasvun kanssa, mutta ilmakehäpitoisuudet Suomessa ovat selvästi, noin 100 ppb, globaalikeskiarvoa korkeammat. Syynä on merkittävien metaanipäästölähteiden sijoittuminen pohjoiselle pallonpuoliskolle.
PALLAS - SAMMALTUNTURI
PALLAS - SAMMALTUNTURI
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Kuva 7: Havainnot ilmakehän hiilidioksidi- (CO2, sininen käyrä) ja metaanipitoisuuksien (CH4, punainen käyrä) pitkän aikavälin kehityksestä Pallas-Sammaltunturin asemalla. Hiilidioksidipitoisuuksia on mitattu Pallaksella vuodesta 1998 lähtien ja metaanipitoisuuksia 2004 lähtien.
425,4 ppm
HIILIDIOKSIDIPITOISUUS
VUONNA 2024
SAMMALTUNTURILLA
398,4 ppm
HIILIDIOKSIDIPITOISUUS
VUONNA 2013
SAMMALTUNTURILLA
metaani (CH4), ppb
hiilidioksidi (CO2), ppm
Suomen rannikoilla havaittiin vuoden aikana kaksi merilämpöaaltoa. Esimerkiksi Harmajan mittauspisteellä merivesi oli sekä touko-kesäkuun vaihteessa että syyskuussa pitkään harvinaisen lämmintä ja useina päivinä lämpimämpää kuin kertaakaan edellisten 30 vuoden aikana.
Itämerellä oli kaksi merilämpöaaltoa
Suomen rannikkovesissä havaittiin vuonna 2024 kaksi lämpöaaltoa, joiden aikana pintavesien lämpötilat pysyttelivät pitkään epätavallisen
korkeina.
Vuosi 2024 oli maamme rannikkoalueilla harvinaisen lämmin, etelärannikolla jopa poikkeuksellisen lämmin. Suomenlahden rannikon säähavaintoasemilla vuosi oli kolmen lämpimimmän joukossa viimeisten reilun sadan vuoden ajalta.
Itämeren pintalämpötilat nousivat ensimmäisen kerran toukokuun puolivälin jälkeen epätavallisen korkeiksi edeltävien 30 vuoden havaintoihin verrattuna. Lämpöaalto havaittiin voimakkaimpana Suomenlahdella, jossa pintavedet lämpenivät touko-kesäkuun vaihteessa jo noin 20-asteisiksi, rannikon poukamissa paikoin jopa 25-asteisiksi. Esimerkiksi Harmajalla (kuva 8) pintavesi oli kymmenkunta astetta tavanomaista lämpimämpää.
Vuoden ylimmät pintavesien lämpötilat eri merialueilla mitattiin heinäkuun lopulla. Perämerellä pintavesi oli 27. heinäkuuta noin 22-asteista ja Haminan mareografilla meriveden lämpötilaksi mitattiin 26 astetta.
Selkämeren rannikolla tapahtui heinä-elokuun vaihteessa voimakasta kumpuamista ja pintavedet viilenivät jopa alle kymmenasteisiksi. Syyskuusta alkaen merivesi pysyi kuitenkin kaikilla rannikoilla epätavallisen lämpimänä vuoden loppuun asti. Tämä vuoden toinen merilämpöaalto oli voimakkaimmillaan syyskuussa, jolloin esimerkiksi Harmajalla merivesi oli lämpimämpää kuin kertaakaan edellisten 30 syyskuun aikana.
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu kuukausi
vuonna 2024 verrattuna lämpötilan vuorokausikeskiarvojen jakaumaan vertailujakson (29.6.1995–31.12.2024) aikana. Vaaleansininen alue kuvaa vertailujakson minimi- ja maksimiarvoja ja tummempi raja havaittujen arvojen ylintä ja alinta kymmenystä.
Jäällinen ala km2
400 000
300 000
200 000
100 000
8.11. 15.11.22.11. 6.12.13.12.20.12. 27.12. 3.1. 10.1. 24.1. 31.1. 7.2. 14.2. 7.3. 14.3. 21.3. 28.3. 4.4. 25.4. 18.4. 2.5. 9.5. 23.5. 30.5. 21.2. 11.4. 1.11. 28.2.
Kuva 9: Itämeren jääpeitteen laajuus talvella 2023–2024 (musta käyrä) verrattuna vuosien 2007–2022 mediaanilaajuuteen (vihreä käyrä). Vaaleansininen varjostus esittää päivittäisen jääpeitteen laajuuden vaihteluvälin vuosina 2007–2022. Tummansininen varjostus kuvaa laajuuden tavanomaista vaihteluväliä, jonka sisälle puolet havaituista päivittäisen jääpeitteen laajuuksista asettuu (prosenttipisteet 25–75 %).
ITÄMEREN JÄÄTALVI
OLI KESKIMÄÄRÄINEN
Talvi 2023–2024 oli alkupuoleltaan kylmä, ja Perämeri jäätyi kauttaaltaan ensimmäisen kerran 3.1., noin kuukautta keskimääräistä aiemmin. Lopputalvi tammikuun 20. päivän jälkeen oli kuitenkin leuto, lukuun ottamatta reilun viikon mittaista kylmää jaksoa helmikuun alkupuolella. Itämeren talven laajin jäätilanne saavutettiin tämän kylmän jakson lopulla 12. helmikuuta, jolloin jäätä oli 135 000 km2:n alueella (kuva 9). Perämeri oli tällöin kauttaaltaan jäässä ja Selkämerellä avovettä oli vain merialueen keskiosissa. Suomenlahdella jäät ylsivät lännessä linjalle Tallinna – Kantvik. Suomen koko jäänmurtajalaivasto oli avustamassa liikennettä.
Helmikuun loppupuolella etelätuulet painoivat Perämeren jäät lähes kokonaan linjan Kalajoki –Skellefteå pohjoispuolelle. Maaliskuussa jäätilanteessa ei tapahtunut suuria muutoksia. Huhtikuun alussa läntisen Suomenlahden ja Saaristomeren kiintojää haurastui ja nämä merialueet olivat jäättömiä 17. huhtikuuta. Perämereltä kiintojää suli 20. toukokuuta, mutta Kemin edustalla oli tällöin vielä 80 cm paksuja ajojäälauttoja. Itämeri oli kokonaan jäätön 4. kesäkuuta.
Jääpeitteen suurimman laajuuden perusteella arvioituna Itämeren jäätalvi 2023–2024 oli keskimääräinen. Jäätalven kesto oli kuitenkin Perämerellä, Merenkurkussa ja pohjoisella Selkämerellä keskimääräistä pidempi.
Syksyllä 2024 Itämeren pintavedet olivat lämpimiä ja jäätalvi käynnistyi edellisvuotta hitaammin. Perämerelle ensimmäiset jäät ilmestyivät 4.11.
KEMISSÄ SAAVUTETTIIN MATALAN VEDENKORKEUDEN ENNÄTYS
Jari-myrskyn aikana 21. marraskuuta meriveden pinta laski Kemin mareografilla 161 cm teoreettisen keskivedenkorkeuden alapuolelle. Tämä alitti yli 30 cm:llä vuodesta 1922 toimineen mareografiaseman edellisen matalan vedenkorkeuden ennätyksen. Myös Oulussa ja Raahessa vedenpinta kävi samaan aikaan poikkeuksellisen matalalla.
Heinäkuun 8. päivänä merivesi puolestaan nousi Kemissä, Oulussa, Raahessa ja Pietarsaaressa korkeammalle kuin koskaan aiemmin heinäkuussa, 66–83 cm teoreettisen keskivedenkorkeuden yläpuolelle. Kesällä vedenkorkeuden vaihtelut ovat paljon pienempiä kuin talvella.
Jari-myrskyn aikana 21.11. Perämeren aaltopoijulla mitattiin merkitseväksi aallonkorkeudeksi 5,0 m, joka on korkein Perämerellä havaittu aallokko. Mittauksia on tehty kesä-marraskuussa vuodesta 2012 lähtien. Myös Suomenlahdella vuoden korkein aallokko, 4,5 m, mitattiin Jari-myrskyn aikana 20.11. Selkämerellä mittauskauden korkein aallokko, 5,6 m, havaittiin Lyly-myrskyn aikana 1.11. ja Pohjoisella Itämerellä etelämyrskyssä 22.1., jolloin merkitsevä aallonkorkeus oli 5,8 m. Matalinta aallokko oli toukokuussa.
Arktiksen vuosi
oli keskimääräistä vähäjäisempi
Vuoden 2024 alussa arktisen jääpeitteen laajuus ja paksuus olivat lähellä vuosikymmenen keskimääräisiä lukuja, mutta jään kasvu hidastui tammikuun aikana. Lämpötilat olivat suuressa osassa Arktista keskimääräistä korkeammat, mutta silti riittävän kylmät jäätymiselle. Jään laajuus saavutti 14. alhaisimman mitatun vuosimaksimin maaliskuun puolivälissä.
Keväällä tuulet pitivät jään laajuutta yllä ja suppeneminen oli keskimääräistä, mutta samalla vanhan merijään alueet harvenivat. Keskikesän jälkeen jään sulaminen kiihtyi ja jatkui enimmäkseen nopeana. Samaan aikaan Antarktista ympäröivän merijään laajuus jäi pieneksi ja globaalin merijään määrä kävi ennätyksellisen pienenä.
Jään sulaminen loppui syyskuussa ja vuoden minimilaajuus asettui seitsemänneksi alhaisimmaksi mittaushistoriassa. Syksyn aikana jääpeitteen kasvu oli keskimääräistä hitaampaa, heijastellen kesän korkeita lämpötiloja. Antarktiksen merijään maksimi oli toista vuotta peräkkäin hyvin pieni, pitäen globaalin jääanomalian vahvasti negatiivisena. Joulukuussa arktisen merijään keskimääräinen laajuus oli mittaushistorian alhaisin vuodenaikaan nähden.
Jääpeitteen laajuutta on mitattu satelliitein vuodesta 1979 ja paksuutta vuodesta 2010. Ilmastollisesti jään kehitystä kuvaa hyvin syyskuun minimilaajuus (kuva 10). Tilavuusarvioita (kuvat 11) ei toistaiseksi tehdä satelliittidatasta kesälle, johtuen kesän mittauksiin liittyvistä suurista epävarmuuksista.
Kuva 10: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen keskimääräinen laajuus syyskuussa vuosina 1979–2024. Data: NSIDC
Kuva 11: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen tilavuus vuonna 2024 verrattuna vuosien 2011–2023 keskiarvoon ja vaihteluväliin. Data: IL ja AWI
Kuva 12: Arktisen merijään paksuuden poikkeama 18.10.2024 vuosien 2011–2023 ajankohdan keskiarvosta. Turkoosi viiva kuvaa ajankohdan suurinta merijään laajuutta tarkastelujaksolla. Data: IL ja AWI
Ilmatieteen laitos
ilmastokatsaus@fmi.fi
www.ilmastokatsaus.fi