14 - Nro 12 Torstaina maaliskuun 24. pnä 2022 .
Wille Laitamäki hiihtosuunnisti viestin MM-kultaa
Pohjankurun pakeilta noustiin maailman huipulle, kun Wille Laitamäki tuuletti hiihtosuunnistuksen MM-kisoissa M 20-sarjan viestin mestaruutta Keminmaalla. Laitamäki, Seeti Salonen ja Niklas Ekström toivat 3 x 8 kilometrin matkalta Suomen maaliin 27 sekuntia ennen Ruotsia. -Vieläkin vähän sulattelen koko juttua. Karsean hieno hetki se oli, kun Niklas saapui ykkösenä maaliin. Viimeisissä nuorten arvokisoissa pääsin viimeisessä kisassa juhlimaan maailmanmestaruutta, Wille jutteli maanantaina. Laitamäki sivakoi avausosuudelta vaihtoon viidentenä ja Salonen nosti sijoitusta pykälän verran. Ruotsi oli kymmenen sekuntia edellä, kun henkilökohtaisten matkojen kolminkertainen mestari Ekström ampaisi vauhtiin. -Tiesin olevamme varmasti mitaleilla, jos kaikki kykenevät ehjään suoritukseen. Seetin ja minun ei tarvinnut kuin pitää huoli siitä, että olemme Ruotsin kanssa tasoissa tai iskuetäisyydellä, Niklas hoitaa kyllä ankkurina homman kotiin. Oman osuuden vedin rennosti, mutta jännitin hirveästi muiden suorituksia, Wille kertoi. Vuosi sitten Suomi oli nuorten MM-viestin ankkuriosuudella vähintään pronssissa kiinni, mutta Ekström oli saanut vaihdossa väärän kartan ja joukkue hylättiin. Laitamäki avasi tuolloinkin pelin. -Nuo muistot olivat var-
Johan Henrikssonin paluu nostolavoille palkittiin pronssimitalilla.
Henriksson nosti SM-pronssille
Wille Laitamäki (keskellä) juhli Keminmaalla nuorten MM-viestikultaa Seeti Salosen (vas.) ja Niklas Ekströmin kanssa. (Kuva: Mika Ilomäki) maankin yksi syy siihen, että loppuun asti jännitti. Kävihän Niklakselle viime kesänä suunnistuksen SM-viestissä niinkin, että hän tuli ankkurina maaliin neljä minuuttia ennen muita, mutta oli käynyt väärällä rastilla ja hylättiin. Paperilla Niklaksen tasoinen ankkuri tuo totta kai turvaa, mutta suunnistuslajeissa ei voi koskaan olla täysin varma siitä miten käy, Wille sanoi.
Kymppisakkiin Henkilökohtaisilla matkoilla Laitamäki sijoittui 3,6 kilometrin sprintissä kahdeksanneksi ja 8,8 kilometrin keskimatkalla yhdeksänneksi. Hän murtautui jo edelli-
sissä MM-kisoissa kympin joukkoon ja totesi aiemmin talvella, ettei mitalikaan olisi Keminmaalta haihattelua, jos sattuisi ”pöljän” päivä. -Sellaista päivää ei tullut, mutta ei tullut toisaalta huonojakaan päiviä. Onnistuin noilla matkoilla hyvin enkä tehnyt yhtään virhettä. Olen tyytyväinen suorituksiin, muut olivat vain parempia, Wille totesi. Pitkän matkan 19,2 kilometrin yhteislähdössä Laitamäki oli yhdestoista. -Taistelin paikasta viiden joukkoon, kunnes tein 40 sekunnin pummin ja kärkisijat karkasivat. Sen jälkeen ei ollut väliä, mille sijalle päädyn.
Vähän ärsyttää, ettei henkilökohtaisilta matkoilta tullut parempia sijoja, mutta kun tuo yhteislähdön pummi oli koko kisaviikon ainoa virhe, niin ei voi liikaa harmitella, Wille totesi. Hangossa asuva Laitamäki lähtee huhtikuussa suorittamaan urheilujoukkoihin varusmiespalvelusta. Ura jatkuu kesäisin suunnistuksen ja talvisin hiihtosuunnistuksen merkeissä. -MM-kisat ja viestikulta kasvattivat paljon nälkää ”hisua” kohtaan, mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Seuraavaksi täytyy tehdä suunnitelmaa vähintään 3-4 vuoden päähän.
Johan Henriksson saapui pienen tauon jälkeen nostolavoille klassisen voimanoston SM-kisoissa Hämeenlinnassa. Tammisaarelaisseura KK Ekeniä nykyään edustavan miehen uraa ovat varjostaneet erilaiset vaivat, joiden poistuminen näkyi suorituksissa. Henriksson otti 83 kilon sarjassa pronssimitalin yhteistuloksella 677,5 kiloa. Jalkakyykyssä ensimmäinen varovainen kuormaus (235 kg) tuli varmasti ylös, samoin kakkosnoston 245 kiloa. Kolmanteen kuormattiin 255 kiloa, joka oli jo hieman tiukempi nosto, mutta tuli ylös hyväksyttynä. Penkkipunnerruksessa hyväksyttiin kaksi nostoa (135 ja 142,5 kg), mutta kolmas yritys 145 kilosta sai viivan päälleen. Maastanostossa 260 ja 280 kiloa olivat hyviä nostoja, mutta kolmas rypistys 287,5 kilosta ei enää Henrikssonin voimia kunnioittanut. Onnistuessaan
se olisi oikeuttanut hopeamitaliin. -Olen tyytyväinen tähän paluukilpailuun. Vaivoja ei enää ole ja toivottavasti saan jatkaa terveenä. Penkkipunnerruksen tulokseen pitäisi saada lisää kiloja, mutta treenillähän niitä tulee, iloinen mitalisti Henriksson kertoi. Samassa sarjassa kilpaili Ekenin Jan-Mikael Åkerblom, jonka debyytti SM-kisoissa tuotti sijan kymmenen. Jalkakyykyssä syntyi uusi ennätys (195 kg), penkkipunnerruksessa tulos 142,5 kiloa ja maastanostossa hän teki puhtaan sarjan 210-215-220 kiloa, joista viimeinen oli ennätys. Yhteistulokseksi merkittiin ennätyslukema 557,5 kiloa. -Olen tyytyväinen suorituksiini, pystyin parantamaan ennätyksiäni. Tästä on hyvä jatkaa tehokkailla treeneillä kohti uusia kisoja, Åkerblom sanoi. (Teksti ja kuva: Heikki Orasmaa)
Jari Parkkonen kuuluttaa BK:ta menestykseen (Raasepori) Torniolaisen postimerkkikeräilijän päätyminen Karjaalle BK-46:n käsipallopelien kuuluttajaksi on epätodennäköinen skenaario, mutta aivan ummikkona ei Jari Parkkonen mikkiin tarttunut. -Torniossa näkyi Ruotsin televisio ja käsipallon arvokisoja tuli jo nuorempana seurattua. Ruotsin pelien ja heidän huippupelaajiensa kautta pääsin sisälle lajiin. Monesti olen ihmetellyt, miksi käsipallo ei ole Suomessa isompi juttu ja minkä takia se ei ole levinnyt Riihimäkeä pohjoisemmaksi, sillä laji on hieno, vuonna 1971 Perämeren rannalla syntynyt Parkkonen toteaa. Hän koukkasi Jyväskylän kautta Karjaalle, minne ”Jallu” muutti vaimonsa Minnan kanssa 1990-luvun lopussa. Muutamaa vuotta myöhemmin hän löysi tiensä käsipallokatsomoon ja kannusti BK:ta niin koti- kuin vieraspeleissäkin. Vuoden 2005 alussa Karjaan yhteiskoulun kieltenopettajalle ehdotettiin, että äänelle voisi olla muutakin käyttöä. -Pärnäsen Kallu oli siihen aikaan otteluiden kuuluttajana ja hänen naisystävänsä, koulun kollegani Ulla Lehtinen kysyi, että enkö voisi ottaa pestiä hoitaakseni. Olin pyynnöstä lähinnä järkyttynyt, sillä
Hela hallen! Jari Parkkonen on viihtynyt BK-46:n käsipallopelien kuuluttajana jo yli 17 vuoden ajan. Hän sanoo jatkavansa mikin varressa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. en ollut mitään tällaista ennen tehnyt. Kaikki olivat kuitenkin sitä mieltä, että ilman muuta menet. Päätin kokeilla enkä olisi millään voinut uskoa, että 17 vuoden jälkeen edelleen kuulutan, Parkkonen pyörittelee päätään.
Lisää kierroksia Parkkonen otti homman tosissaan heti paukusta.
-BK oli siihen aikaan vähintään maan toiseksi paras joukkue ja minusta tuntui, että kuulutukseni pitää olla samaa tasoa. Ensimmäinen peli oli Dickeniä vastaan ja Mikael Tötterman pelasti minut tekemällä tasoitusmaalin viime sekunnilla. En halunnut aloittaa uraani tappiolla ja olisin ottanut siitä itseeni, hän muistelee.
Parkkonen alkoi viihtyä roolissaan nopeasti. -Oikeastaan jo ensimmäisen pelin jälkeen tuntui siltä, että tämähän on kivaa. Raimo Sutinen ja Leif Österholm ottivat minut toimitsijapöydässä siipiensä suojaan ja joukkuekin näytti peukkua, hän kertoo. Myös naisten pelien äänitorveksi ryhtynyt Parkkonen lisäsi hallissa kierroksia. -Kallu oli vetänyt tyylikkäästi, vanhan liiton tyylillä. Sain ohjeeksi olla oma itseni ja rupesin viemään kuulutusta eri suuntaan. HC Denniksellä oli Turussa hyvä meininki ja vakuutuin niillä reissuilla siitä, että sopii hehkuttaa. Tunsin joukkueen pelaajia ja luotin siihen, että tyylini otetaan hyvin vastaan, hän sanoo. Pelaajat voivat elää hehkutuksen kanssa sulavassa vuorovaikutuksessa. -Esimerkiksi Sebastian Säkkinen on sellainen pelaaja, jonka nimeä tykkään maalin jälkeen kuuluttaa. Sitä etunimen jälkimmäistä a-kirjainta voi venyttää vaikka kuinka pitkään. Hän tuulettaa maalejaan, ottaa yleisöä mukaan ja hehkutukseni nousee siinä samalla.
Kaikki mukaan Parkkosen kiistaton bravuuri on suurella tunteenpalolla raikuva ”hela
hallen”-huuto, jolla hän suorastaan vaatii yleisöä lisäämään meteliä mökkiin. Tässä tapauksessa vähemmän on enemmän, sillä taisteluhuuto ei saa menettää tehoaan. -Välillä BK:n väki pyytää, että huuda taas hela hallenia, mutta sitä ei voi jatkuvasti tehdä. Sitä ei saa väkisin ulos, vaan sille on aikansa ja paikkansa. Kun tiukka peli alkaa kääntyä BK:n eduksi ja tehdään tärkeään paikkaan maali, niin se tulee kuin itsestään. En tahtoisi käyttää termiä flow-tila, mutta kai se siihenkin liittyy, Jari tuumii. Viime kevään pudotuspelejä tahkottiin tyhjässä hallissa, mutta se ei Parkkosta pysäyttänyt. ”Hela hallen” kajahti komeasti, vaikka yleisö loisti poissaolollaan. -Se aiheutti hilpeyttä, kuten tarkoitus olikin. Laskelmoitu juttu.
Joko nyt? Parkkonen on kentänkin puolelle eksynyt ja pelasi opettajien joukkueessa maalivahtina Evald’s Cupin firmapeleissä. -Osallistuimme turnaukseen kahdesti, mutta into loppui, kun meille tuli niin paljon vammoja. Sieltä kun marssi vastaan vaikka Celsan joukkue kaikkine käsipalloilijoineen, niin oli vitsit vähissä.
Sitä eivät kaikki aina ymmärräkään, miten fyysinen laji on kyseessä, hän toteaa. Kati-tytär seurasi isänsä jalanjälkiä ja vartioi maalia seuran E-tytöissä. -Hän sanoi jo kolmevuotiaana haluavansa maalivahdiksi, Jari kertoo. Hän on ollut kuuluttajana niin pitkään, että ehti hehkuttaa BK:n edustusmiehistön viimeisintä mestaruutta keväällä 2006. -Ratkaisupelistä muistan sen, että vedin koko ajan täysillä ja tuntui, että happi loppuu, Parkkonen sanoo. Pitkä odotus saattaa päättyä tänä keväänä, vaikka Jac Karlssonin loukkaantuminen heittikin kapuloita rattaisiin. -Hän on johtanut peliä molemmissa päissä, mutta uskon johtamisen tarttuneen joukkueeseen niin, että peli pysyy kasassa, vaikka Jac ei olekaan kentällä. Mestaruuskauden jälkeen ei ole ollut tällaista joukkuetta, joka pystyy nousemaan vaikeistakin tilanteista voittoon. Minulla saattaa usko joskus horjua, mutta se ei saa kuulua puheessa, Jari virkkoo. Postimerkkejä kolmen hyllymetrin edestä omistavan Parkkosen kokoelmassa ei BK-merkkiä vielä ole. -Jos keväällä tulee mestaruus, niin olisi korkea aika sellainen tehdä.