Sirius 4/2021

Page 1

eNorssi-seminaari ja kansainvälisyyspäivät

Vaasassa

Joensuussa monenlaista kehittämistyötä meneillään

eNorssi-verkoston lehti 4/2021


Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua. Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi. Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa? Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@ tuni.fi Avustava toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@ norssi.jyu.fi Julkaisija: eNorssi-verkosto

Taitto: Elisa Serave mielikulotus@gmail.com


eNorssi-verkoston projektikoordinaattori Sampo Forsström sampo.forsstrom@uef.fi

Toimittaja Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@tuni.fi

eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila vesa.valkila@utu.fi


Toimittajalta Norssiväki sai tänä syksynä pitkästä aikaa kokoontua yhdelle koolle Vaasaan. Oli valtava ilo nähdä tuttuja kasvoja ja kokoontua jakamaan yhteistä tietoa, kokemuksia ja ajatuksia. Työryhmät kokoontuivat ja suunnittelivat toimintaa eteenpäin. Samaan aikaan rehtorit työstivät strategiaa. Åbo Akademin käytävillä saattoi suorastaan tuntea innostavan hyrinän, kun kollegat vaihtoivat kuulumisia ja nauttivat pitkästä aikaa yhdessäolosta kasvokkain. Tässä Siriuksessa kerromme kuulumisia Vaasan seminaarista, mutta esittelemme myös erilaisia kokeilu- ja kehittämisprojekteja eri yksiköistä. Kun tämä lehti valmistuu, joulu on jo ihan lähellä. Toivotan kaikille Siriuksen lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa. Kiitos yhteistyöstä tänä vuonna, jatketaan sitä myös tulevana!

Sanna Isopahkala

Tampereen yliopiston normaalikoulu

eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja



eNorssin syysseminaari Koulujen kansainvälisyyttä edistämässä Tervehdyksiä Kuvaterveisiä Vaasan eNorssi-seminaarista Ensikertalaisena eNorssi-seminaarissa


Koulujen kansainvälisyyttä edistämässä Teksti: Olli-Pekka Salo

eNorssin syysseminaari toteutettiin tällä kertaa yhdessä Opetushallituksen yleissivistävän ja varhaiskasvatuksen kansainvälisyyspäivien kanssa teemalla ”Kuinka kauas kuulun?”. Yhteisten luentojen lisäksi päivillä pidettiin lukuisia työpajoja, joissa kansainvälisyysteemaa käsitellään hyvin monenlaisista näkökulmista. Ääneen pääsivät muun muassa Språkambassadörerna eli Kielilähettiläät, jotka vierailevat kouluissa ja pyrkivät motivoimaan oppilaita ruotsin kielen opiskeluun olemalla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ruotsin kielen osaaminen on avannut uusia mahdollisuuksia elämään. Teija Laukkasen työpajassa saimme vinkkejä siihen, miten draaman keinoja voi hyödyntää kansainvälisyyskasvatuksessa. Osallistava työpaja antoi konkreettisia työkaluja oppilaiden kanssa työskentelyyn. Anne Kolehmaisen työpajassa pohdittiin antirasismin toteuttamisesta käytännön tasolla. Keskeiseksi nousi kielenkäytön rooli: mitä sanoja käytämme, miten puhumme toisistamme, miten kuuntelemme toisiamme jne. Tiina Sarisalmi veti työpajaa, jossa työstettiin opasta osallistavaan kansainvälisyyteen. Sarisalmi esitteli työpajan tuloksia perjantaiaamuna koko osallistuja-


joukolle ja kannusti meitä kaikkia tulemaan mukaan kehittämistyöhön. Muissa työpajoissa pohdittiin muun muassa, miltä kansainvälisyyskasvatus näyttää kouluissa ja varhaiskasvatuksessa vuonna 2030 tai millainen voisi olla lukion uuteen opetussuunnitelman puitteissa kehitettävä kansainvälisyys- ja globaalikasvatuksen opintojakso. Työpajojen aiheina olivat myös eTwinning, Erasmus ja Baltic Sea Project -kouluverkosto. Seminaaripäivien rentouttavana päätösohjelmana Tarja Kupias-Kotilainen opasti meitä naurujoogan saloihin. Käytännönläheiset harjoitteet herättivät hilpeyttä ja saivat aikaan spontaaneja naururyöppyjä harjoitteiden välissäkin. Naurujooga osoitti konkreettisesti heittäytymisen vaikutuksen toiminnan onnistumiseen.


Tervehdyksiä Vaasaan ja Vaasasta Teksti: Sanna Isopahkala

eNorssi-seminaarin ja kansainvälisyyspäivien aikana kuulimme monenlaisia tervehdyksiä. Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhä toi tervehdyksen eNorssi-seminaarin alussa. Hän käsitteli puheessaan ajankohtaisia aiheita kuten koronapandemian aiheuttamia haasteita opetuksen ja koulutuksen kentällä sekä oppivelvollisuusuudistusta. Kelhä totesi, että opettajien jaksaminen on noussut esiin huolenaiheena. ̵​̵Tuetaan toisiamme, jotta pystyisimme luomaan valoa ja innostusta opettajien työhön. Hyvinvointi rakentuu yhdessä, ja se koostuu monista asioista. Te olette avainasemassa, jotta opettajaopiskelijat voivat kasvaa omaan potentiaaliinsa, Kelhä muistutti.


Åbo Akademin dekaani Fritjof Sahlström esitteli avaustilaisuudessa Vaasan opettajankoulutuksen tilannetta. ̵​̵Meillä on täällä Vaasassa kasvatustieteiden lisäksi sosiaali- ja terveystieteet. Pohdimme paljon myös sitä, mitä koulu tarvitsee opettajien lisäksi. Olemme käyneet keskustelua, pitäisikö olla koulukoutseja tai muuten hyvinvoinnin ammattilaisia koulussa, Sahlström kuvaili. eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila puolestaan kävi puheenvuorossaan läpi harjoittelukoulujen perustehtäviä sekä verkoston yhteistyön merkitystä. ̵​̵Avainsana tässä toiminnassa on yhteistyö, jota myös Opetushallituksen pääjohtaja Kelhä korosti, Valkila totesi.

Avainsana tässä toiminnassa on yhteistyö


Valkila kuvasi myös eNorssi-verkoston strategiatyötä, joka aloitettiin aiemmin syksyllä. ̵​̵Täällä Vaasassa käymme tuloksia läpi yhdessä harjoittelukoulujen rehtoreiden kanssa. Työ jatkuu siten, että keväällä pitäisi olla valmista. Valkilan jälkeen tervehdyksen toi Vasa Övningskolan johtava rehtori Bernt Klockars. ̵​̵Mihin asti meitä kuunnellaan? Mihin asti suunnitelmamme ja ajatuksemme kulkevat? Toivon, että voimme yhdessä päättää, että haluamme entistä enemmän vaalia yhteistyötä, joka auttaa kaikkia harjoittelukouluja, Klocckars herätteli pohtimaan.


Virikkeitä verkostosta

– eNorssin aine- ja teemaryhmätyöskentely Olli-Pekka Salo

Keväällä 2021 Oulun kevätseminaarissa käynnistettiin eNorssi-verkostossa uudenlaista toimintaa, kun ohjelmassa oli varattu aikaa aineryhmien työskentelylle. Ensimmäinen kerta herätti suurta kiinnostusta, ja toiminnalle toivottiin jatkoa myös tulevaisuudessa. Aineenopettajat kokivat erityisen tärkeäksi saada keskustella eri yksiköissä työskentelevien kollegoiden kanssa erilaisista toimintatavoista, jakaa hyviä käytänteitä ja ideoida erilaisia yhteistyökuvioita. Monet luokanopettajat kaipasivat ymmärrettävästi ainekeskeisyyden sijaan eri teemoihin keskittyviä ryhmiä, sillä alakoulussa opetus on usein ilmiölähtöistä ja eheyttävää. Vaasan syysseminaarin yhteydessä aineryhmien keskusteluille oli varattu aikaa, mutta monista yhteensattumista johtuen osallistujamäärä jäi monessa ryhmässä melko pieneksi. Lukuisat saamamme viestit kuitenkin osoittavat, että toiminnalle on tarvetta jatkossakin. Tavoitteena on, että jokainen ryhmä toimii jatkossa itseohjautuvasti ja järjestää tapaamisia tarpeen ja kiinnostuksen mukaan. Muutama ryhmä toimii varsin aktiivisesti jo nyt, mutta hiljalleen uskomme yhteistyön vahvistuvan muissakin ryhmissä. Osallistumiseen kannustetaan matalalla kynnyksellä. Olemme oppineet toimimaan jouhevasti etäyhteyksilläkin, mutta verkoston tavoitteena on pyrkiä tukemaan myös kas-


vokkaistapaamisia sekä edistämään hyvin suunniteltuja ja perusteltuja yhteistyötapoja. Ohessa on lista aine- ja teemaryhmien koordinaattoreista, joihin voitte ottaa yhteyttä, mikäli yhteistyö kiinnostaa. Osa ryhmistä on jo sopinut seuraavan tapaamisenkin alkuvuodelle. Jos et löydä mieleistäsi ryhmää, voit ehdottaa sellaista itse. Ota siinä tapauksessa yhteyttä Olli-Pekkaan (olli-pekka.salo@norssi. jyu.fi) ja kerro toiveistasi. Yhteydenpidon edistämiseksi aine- ja teemaryhmätyöskentelyä on lähiaikoina tarkoitus tuoda näkyväksi myös eNorssin verkkosivuilla.

Aine- ja teemaryhmät Biologia ja maantiede Ei vielä koordinaattoria Eritysopetus Nina Högerman (Tku) nmlhog@utu.fi Susan Jäntti (Tku) susan.jantti@utu.fi Seuraava tapaaminen: to 13.1.2022 klo 14.30 (ID: 9353317904) Esi- ja alkuopetus Ei vielä koordinaattoria Fysiikka ja kemia Tom Nevanpää (Jkl) tom.nevanpaa@jyu.fi Seuraava tapaaminen: ma 20.12.2021 klo 15.30 Historia ja yhteiskuntaoppi


Juha Vänttinen (Tku) juha.vanttinen@utu.fi Kanslia (kaikki asteet) Marika Toth (Jns) marika.toth@uef.fi Marja Pakarinen (Jns) marja.pakarinen@uef.fi Kielet Olli-Pekka Salo (Jkl) olli-pekka.salo@norssi.jyu. fi Kotitalous Noora Näsänen (Tku) noonas@utu.fi Koulunkäynnin ohjaus Ilona Sammalkorpi (Tku) utu.fi Kuvataide Kerttu Korhonen (Jkl) jyu.fi

ilona.sammalkorpi@

kerttu.l.m.korhonen@

Käsityö Jaana Anttonen (Oulu) jaana.anttonen@oulu.fi Jaana Inki (Tre) jaana.inki@tuni.fi Liikunta ja terveystieto Ei vielä koordinaattoria Matematiikka Perttu Ervelius (Hki) perttu.ervelius@helsinki.fi


Musiikki Ei vielä koordinaattoria Opinto-ohjaus Saara Hartikainen (Jns) saara.hartikainen@ uef.fi Seuraava tapaaminen: helmikuussa 2022 Opopäivillä Hämeenlinnassa? Suomi toisena kielenä (S2) Outi Laitinen (Oulu) outi.laitinen@oulu.fi Helena Nissilä (Oulu) helena.nissila@oulu.fi Suunnittelijat ja muu henkilöstö Jari Sjölund (Tku) jari.sjolund@utu.fi Seuraava tapaaminen: ti 8.2.2022 klo 14–15 TVT Mikko Horila (Tre) mikko.horila@tuni.fi Tuomo Tammi (Tre) tuomo.tammi@tuni.fi Uskonto, elämänkatsomustieto, psykologia ja filosofia Juha Mikkonen (Oulu) juha.t.mikkonen@oulu.fi Seuraava tapaaminen: ke 25.1.2022 klo 15–16 Äidinkieli ja kirjallisuus Suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajille on perustettu oma Classroom-ryhmä ideoiden ja materiaalien jakoa varten. Jos haluat liittyä ryhmään, laita sähköpostia osoitteeseen: anniina.kariniemi@uef.fi


– koko koulun asia

Olli-Pekka Salo

Wageningenin yliopiston professori Arjen Walsin esitys käsitteli kestävän tulevaisuuden edistämisen mahdollistamista koulun tasolla otsikolla More than the sum of its parts: A Whole School Approach to sustainability - a transition perspective. Esityksen lähtökohtana oli antroposeenin haaste eli kysymys siitä, miten ihmisen aikaansaamaa muutosta maapallolla voitaisiin ohjata kestävämpään, elämän kunnioittavampaan suuntaan. Walsin mukaan tämä edellyttää koulussa uusia opettamisen ja oppimisen tapoja. Ilmiöiden opettamista pitäisi tehdä monimuotoisemmaksi yksinkertaistamisen sijaan. Instrumentaalinen lähestymistapa kestävyyteen on suljettu, ennalta määrätty ja valmiina annettu siinä, missä emansipatorinen lähestymistapa on avoin, itse päätetty ja yhdessä luotu. Insrumentaalisessa tavassa korostuu myös autoritäärisyys, hierarkkisuus ja valmentaminen, kun taas emansipatorinen tapa on osallistavaa, demokraattista ja sosiaalista oppimista korostavaa.


Puhuessaan ekososiaalisesta sivistyksestä Wals korosti muutoksen ja transition ymmärtämisen merkitystä. Meidän pitää myös sitoutua arvoihin ja etiikkaan sekä oppia muutoksen tekemiseen. Walsin mukaan kouluissa olisi tärkeä oppia hyödyntämään olemassa olevaa monimuotoisuutta ja ristiriitaisuutta sekä kannustaa rajojen ylittämiseen ja systeemiseen ajatteluun.

“Sustainability is not just something to learn, it’ something to live.” Koulut antavat hyvin erilaisia vastauksia kysymykseen kestävän tulevaisuuden edistämisestä. Yhdet eivät näe ongelmaa lainkaan, jolloin ei muutostakaan voi tapahtua, toiset tekevät kosmeettisia muutoksia, kolmannet alkavat vihertää vahvasti ja neljännet näyttävät esimerkkiä kokonaisvaltaisesta integraatiota, jossa koulun kaikessa toiminnassa huomioidaan kestävyysnäkökohdat.


Wals kysyi, miten koulut voisivat vastata paremmin nuorten toiveisiin ja vaateisiin ja miten koulu kannustaa edistämään kestävyyttä ja solidaarisuutta. Wals kehottikin meitä opettajia pohtimaan, mistä oma suhteemme luontoon, ympäristöön tai tasa-arvoon kumpuaa. Kun opetuksessa ja oppimisessa pyritään edistämään kestävää tulevaisuutta, on tarkasteleva koulua kokonaisuudessaan (WSA, Whole School Approach). Opetussuunnitelman taso laaja-alaisen osaamisen tavoitealueineen ei riitä, vaan pitää myös mahdollistaa tavoitteiden saavuttaminen käytännön tasolla. Opetussuunnitelman arvoihin pohjautuva eheyttävä opetus, ilmiölähtöisyys, paikallisuuden huomiointi ja transformatiivisen eli muutosvoimaisen, uudistavan oppimisen mahdollistaminen ovat keskeisiä tekijöitä, kun puhumme koulun mahdollisuudesta vahvistaa kestävää tulevaisuutta. Jotta pystymme kulkemaan yhdessä kohti kestävää tulevaisuutta koulussa, meidän on mahdollistettava kaikkien osallistuminen. On myös tärkeä rakentaa toimivia yhteyksiä lähiyhteisöön, joka tarjoaa elävän resurssin opetukseen ja oppimiseen.


“Korvatkaa pelon ja voimattomuuden kulttuuri toivon ja toiminnan pedagogiikalla.”

Walsin mielestä on tärkeää, että koulussa pohditaan, mitkä ovat koulun visiot ja eetos sekä millaista johtajuutta tarvitaan. Samalla voidaan tarkastella, mikä vahvistaa/heikentää kestävän tulevaisuuden rakentamista. Viime kädessä kysymys on siitä, mikä on koulutuksen tarkoitus, mitä sillä tavoitellaan. Walsin mukaan pelon ja voimattomuuden kulttuuri on korvattava toivon ja toiminnan pedagogiikalla, sillä pessimismi ei ratkaise ongelmia, mutta optimismi synnyttää ratkaisuehdotuksia.


Tavoitteena yhteenkuuluvuuden tunne Olli-Pekka Salo

Pohjanmaan vuoden 2021 tasa-arvoyritykseksi valittiin alkuvuodesta IT-yritys Gambit, jonka toimitusjohtaja Tim Wallin puhui seminaarissa hyväksynnästä ja psyykkisestä turvallisuudesta. Wallin puhui hyväksytyksi tulemisen tärkeydestä ja korosti, että olennaista on saada kokea tulleensa hyväksytyksi ryhmään. Ei riitä, että on oma itsensä, vaan myös ryhmältä vaaditaan tahtoa hyväksyä uudet tulokkaat mukaan. Wallinin mukaan yrityksen menestymistä edistävät kaksi sanaa: monimuotoisuus ja tasa-arvoisuus, joista moninaisuus synnyttää uusia ideoita ja tasa-arvoisuus luo toiminalle kestävän pohjan.

”Jokaisen tehtävä on edistää ryhmässä psyykkistä turvallisuutta.” Wallin korosti myös psyykkisen turvallisuuden tärkeyttä. Ryhmän kuulumisen tunteen lisäksi jäsenen tulee, että on turvallista oppia, esittää näkemyksiään ja tarvittaessa haastaa nykytilanne. Tämän edistämistä Wallin pitää kaikkien velvollisuutena. Psyykkistä turvallisuutta voidaan edistää vahvistamalla ja laajentamalla luottamusta, kannustamalla vapaaseen mielipiteen ilmaisuun, kuuntelemalla toisia ja myöntämällä tietämisensä rajallisuus.


Uudet gambitlaiset toivotetaan tervetulleiksi antamalla heidän olla oma itsensä, kutsumalla heitä mukaan kaikenlaiseen toimintaan ja avaamalla yrityksen arvomaailmaa yhteisessä keskustelussa. Tavoitteena on saavuttaa yhteenkuuluvuuden tunne, joka mahdollistuu luottamuksen ja heittäytymisen myötä.

”Koetko, että sinulla voisi olla Titanic-hetki pomosi kanssa?” Wallin antoi konkreettisia esimerkkejä keskinäisestä luottamuksesta ja psyykkisestä turvallisuudesta näyttämällä muutamia valokuvia yrityksen tilaisuuksista. Tässä yhteydessä hän pyysi yleisöä miettimään, voisiko heillä olla Titanic-hetki pomonsa kanssa tai voisivatko he esiintyä ihonmyötäisessä Morph-puvussa koko firmalle. Ehkä pitäisi voida.


Kuinka kauas kuulun

– miten muihin suhtaudun? Teksti: Sanna Isopahkala

Ihminen on aina miettinyt, mistä tulen.


Länsimaisten ihmisten pitäisi olla onnellisempia kuin koskaan, silti emme koe onnellisuutta vaan esimerkiksi Suomessa masennus ja muut mielenterveysongelmat ovat usein syynä varhaisen eläkkeelle jäämisen takana, kuvaili OKKA-säätiön suunnittelupäällikkö Erkka Laininen esityksessään Kuinka kauas kuulun miten muihin suhtaudun? ̵​̵Elämme maailmassa, jossa aivan iholle tulee tietoa kaikenlaisista kriiseistä. Monet globaalit kysymykset tai finanssikriisit ovat kompleksisia: ihminen kokee ettei pysty vaikuttamaan niihin. Se heikentää luottamusta tulevaan, Laininen pohti. Liian suuri vaihtoehtojen määrä elämässämme ei olekaan enää hyvinvointia tukeva asia. Samalla meidän pitäisi ratkaista, miten yksilöiden henkinen hyvinvointi toteutuu, miten yhteisöt kukoistavat ja miten luonto kukoistaa. Lainisen mukaan voisimme ottaa oppia avaruudesta. ̵​̵Siellä ei ole raja-aitoja eikä jakolinjoja. Esityksessä kuultiin myös sitaatti filosofi Eero Ojaselta, jonka mukaan “Ihmisen olemassaolo on oikean tien, kohtuuden etsimistä.” Laininen esitti yleisölle monia hyviä kysymyksiä, ja sai pohtimaan tulevaisuutta eri näkökulmista. Lopulta on kyse muovautuvuudesta ja sopeutumisesta. ̵​̵Nykyinen koulutus tarjoaa osaamispakin siihen, miten yksilö voi sopeutua muuttuvassa tulevaisuudessa erilaisiin tilanteisiin. Laininen kuvasi, kuinka tarvitsemme tieteen lisäksi


myös taidetta, koska taiteen keinoin voidaan rikastaa käsitystä todellisuudesta. ̵​̵Samalla pitäisi löytää itsestä henkisyyden ulottuvuus. Se synnyttää kokemuksen siitä, että olen osa jotain suurempaa. Kokeileva oppiminen on esimerkki siitä miten voidaan lähteä tuntemattomille poluille ja katsoa, mitä se tuo vastaan. Laininen muistutti, että epäonnistuminenkin voi olla oppimisen lähde.

Voimme yhdessä muotoilla tulevaisuuden ja luoda tulevaisuuden taidot. Monipuolisessa ja antoisassa esityksessään Laininen päätyi siihen, että dialogisuus on aivan ydinasemassa silloin, kun jaamme asioita maailmassa. ̵​̵Emme voi vain keskustella siitä mitä on tapahtunut ja mitä on koettu, vaan pitää myös kysyä, miltä sinusta tuntuu tai mikä asia on värähtänyt kehossasi kun olet tehnyt näin. Näin toimimalla pystymme muovaamaan tulevaisuutta. Lainisen mukaan tarvitsemme myös hiljentymisen taitoa. ̵​̵Tehokkuus ja suorittaminen eivät ole vastaus, vaan pitäisi osata myös hiljentyä. Hiljentymisen hetket avaavat mahdollisuuksia päästä syvälle itseemme ja kuunnella toista ihmistä.


Kuvaterveisiä syysseminaarilta










Seminaarissa työryhmien työskentelylle oli hyvin aikaa






Työryhmien kuulumisia kerrottiin laajasti edellisessä Siriuksessa 3/2021


Ensikertalaisena eNorssi-seminaarissa

Olin ensimmäistä kertaa mukana eNorssiseminaarissa ja koin tapahtuman erittäin hyödyllisenä. Pääsin verkostoitumaan muiden harjoittelukoulujen opettajien kanssa ja samalla tapaamaan myös oman oppiaineeni lehtoreita. TutKoKe -ryhmän tapaaminen oli inspiroiva oman tutkimukseni näkökulmasta ja avasi hienosti sitä, millaista tutkimusta muilla normaalikouluilla tehdään. Mielestäni oli tärkeää myös tehdä läpinäkyväksi sitä, millä tavalla eri yliopistot tukevat tutkimustyötä opettajankoulutusyksiköissään. eNorssi -seminaari avasi minulle sitä, miten tärkeää työtä norsseilla tehdään opettajuuden kehittämiseksi ja erilaisten tutkimushankkeiden parissa.

Noora Nampajärvi Lapin yliopiston harjoittelukoulu


Sa Ta nn m aM pe u re rto en , yli op i

st o

n

no

rm

aa

lik ou

lu

Ensikertalaisena minua ilahdutti norssilaisten lämmin vastaanotto! Oli inspiroivaa päästä kuulemaan toisten norssilaisten ajatuksia mm. ohjaamisesta ja kansainvälisyydestä. Ihmisten kohtaaminen kasvotusten ja yhteinen ilo siitä oli päivissä parasta.


Teknologia mahdollistaa keskittymisen olennaiseen Vesa Äyräs

Teknologia ei korvaa opettajaa, mutta voi tukea opetustyötä koulujen kiireisen arjen keskellä. Viime vuodet ovat olleet vilkasta aikaa kouluissa. Opetussuunnitelman mukainen tapa lähestyä opettamista on täytynyt omaksua ja viedä käytäntöön. Samalla koulujen kohtaamat haasteet ovat muuttuneet, kun oppilaiden tarpeet ovat entistäkin moninaisempia. Tähän vastataan yksilöimällä oppimista, mikä ei ole kuitenkaan yksinkertaista, jos luokassa on 25 tai 30 oppilasta. Ei olekaan ihme, että merkkejä opettajien väsymisestä on ollut nähtävissä jo pitkään. Teknologia ei voi opetuksessa korvata ihmistä, mutta voi kuitenkin tukea ja täydentää ihmisen työtä. Otetaan esimerkki. Kouluissa oppitunnit alkavat usein niin, että opettaja jakaa luokalle tehtäviä. Jotkut oppilaista lähtevät itsenäisesti etenemään rivakasti tehtävien läpi, kun taas toiset kaipaavat alusta alkaen tukea tehtävistä selviämiseksi. Yksilöllisiä tarpeita on niin paljon, ettei opettaja välttämättä ehdi antamaan kaikille heidän tarvitsemaansa tukea, kun taas tehtävät jo onnistuneesti hoitaneet odottavat, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Tässä kohdassa koneoppimista hyödyntävä ohjelma voisi toimia ikään kuin apuopettajana ja ohjeistaa jälkimmäiselle oppilasryhmälle, mitä seuraavaksi tehdään, ja antaa kannustavaa palauttetta, kun tehtävien teko sujuu tai kertoa, missä kohdissa on tarvetta lisäharjoitukselle. Tällöin opettajalle jäisi enemmän aikaa apua kaipaavien oppilaiden tukemiseen. Tämän toteuttaminen olisi jo nykypäivän teknologialla täysin mahdollista.



Microsoft on tehnyt pitkään yhteistyötä Suomen koulujen, kuntien ja kaupunkien kanssa opetuksen ja oppimisen kehittämiseksi vastaamaan tämän päivän ja huomisen haasteisiin. Parhaillaan käynnissä on yhteishanke eNorssin kanssa, jossa pohdimme, miten oppimisen analytiikkaa voitaisiin hyödyntää muun muassa syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden tunnistamisessa sekä oppilaiden tarpeiden tunnistamisessa ja tukemisessa. Kantavana ajatuksena yhteistyössä on eettisen analytiikan hyödyntäminen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi, mikä puolestaan auttaa heitä saavuttamaan parhaimpansa. Ennen kuin tuohon kaikkeen päästään on varmasti tarpeen ylipäätään keskustella siitä, mitä analytiikka ja koneoppiminen on ja mitä mahdollisuuksia ne meille tarjoavat. Opetussuunnitelman mukaisesti teknologia on työkalu, joka mahdollistaa oppimisen. Tämä edellyttää muutosta perinteisestä opettamisen mallista: opettaja ei enää vain tuota tietoa, jota oppilaat kuluttavat, vaan tietoa luovat myös oppilaat. Teknologia tarjoaa yhden tavan auttaa opettajia ja kouluja siirtymään uuteen pedagogiikkaan ja toteuttamaan opetussuunnitelman tavoitteita, ja meidän tehtävämme Microsoftilla on auttaa opettajia tekemään muutoksesta totta, jotta oppilaat pääsisivät entistä parempiin oppimistuloksiin.

KM Vesa Äyräs on toiminut koulutuksen toimialajohtajana Microsoftilla tammikuusta 2021 alkaen. Hän on taustaltaan pedagogi ja työhistoriansa aikana hän on toiminut perusopetuksessa eri kouluasteilla rehtorina noin 20 vuotta. Rehtorin työn ohella Äyräs on ollut mukana useissa opetuksen kehittämishankkeissa ja -ohjelmissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin sekä toiminut johtoryhmäkouluttajana mm. Helsingin yliopiston kautta. Äyräs johti syväoppimisen ohjelmaa New Pedagogies for Deep Learning, jonka lisäksi hän on toiminut jäsenenä Opetusministeriön nimeämässä Tasa-arvoisen peruskoulun tulevaisuus -työryhmässä.


Norssinpäivä Jyväskylässä Teksti: Olli-Pekka Salo

Jyväskylän normaalikoulussa vietettiin 2.10.2021 perinteistä Norssin päivää. Alakoulussa teemoina olivat historia ja luova työskentely. Entisajan koulua demonstroitiin opettajien tekemällä videolla. Lisäksi nuoremmat alakoululaiset leikkivät perinneleikkejä ja vanhemmat ratkoivat Historian havinaa -mysteeriä. Lisäksi koulussa järjestettiin kuvasuunnistusta ja luovassa työskentelytehtävässä ideoitiin muun muassa piha- ja aitasuunnitelmaa, koulun omaa muraalia ja Norssin biisiä.


Yläkoulu-lukiossa saimme ensin kuulla koulumme johtavan rehtorin Antero Hietamäen puheen sekä entisen opiskelijamme kansanedustaja Sinuhe Wallinheimon haastattelun. Yhden normaalin oppitunnin jälkeen toteutimme yhteisöllisen taideprojektin Näen, näyn ja kuulun!, jossa koulun oppilaat, opiskelijat, opettajat tai muun henkilökunnan jäsenet piirsivät kukin yhdelle paperille mallin mukaan tarkasti omat silmänsä. Toiselle, samankokoiselle paperille kirjoitimme maailmassa näkemiämme tunteita herättäviä asioita. Työt ripustettiin koulun pääportaikkoihin niin, että ne yhdessä muodostivat suuren, nauhamaisesti etenevän teoksen.


Iltapäivällä henkilökunta juhlisti koulun tuoreita neuvoksia. Opetusneuvoksen arvo oli myönnetty koulumme entiselle kemian ja fysiikan lehtorille Helena Muilulle, joka toimi 2000-luvulla myös yläkoulun rehtorina. Koulumme entiselle johtavalle rehtorille Pekka Ruuskaselle oli puolestaan myönnetty kouluneuvoksen arvo. Juhlassa paljastettiin myös taiteilija Olga Malytchevan maalama muotokuva Pekasta. Juhlassa julkistettiin myös koulun julkaisusarjan 17. kirja Meaningful learning in diverse learning contexts.


Lasten tiedepääomaa kehitetään tutkimuksellisella työskentelyllä Ella Suortti, Sari Havu-Nuutinen, Sirpa Kärkkäinen

Tulliportin Normaalikoulun 3A ja 3C luokkien vesi- ja ravintoprojektit. Mitä tiedepääomalla tarkoitetaan? Sosiologi Pierre Bourdieun mukaan pääomalla on kyky ja taipumus tuottaa jonkinlaista hyötyä tai etua yhteiskunnassa. Iso-Britanniassa Louise Archerin tutkimusryhmä on kehittänyt tiedepääoman käsitteen. Tutkimusryhmän mukaan tiedepääoma tulisi nykypäivänä ottaa huomioon Bourdieun sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen pääoman rinnalla. Archer painottaa, että tiedepääoma ei ole ainoastaan tieteisiin liittyviä tietoja ja taitoja vaan myös tieteisiin liittyviä käytänteitä, toimia ja asenteita. (Archer et al., 2015.) Suomen Akatemian rahoittamassa FINSCI-hankkeessa tutkitaan suomalaisten tiedepääomaa.


Lasten tiedepääoman tutkimiseksi on kehitetty luokkahuoneinterventio 2.-3. luokan oppilaille. Interventiossa lasten tiedepääomaa kehitetään erilaisin pedagogisin menetelmin ja lisäksi tutkimuksessa selvitetään lasten päätöksentekoprosesseja arkipäiväisten ongelmien ratkaisemisessa, jotka liittyvät mm. vettä, energiaa ja ravintoa koskeviin kysymyksiin. Tämän intervention oppitunnit ovat rakennettu Archerin tutkimusryhmän opettajille kehittämän tiedepääomaa lisäävän opetusmallin mukaisesti suomalaiseen alakouluympäristöön sopivaksi. Archerin työryhmä on määritellyt kahdeksan keskeistä ulottuvuutta, joilla opettajat voivat lisätä lasten tiedepääomaa: 1. Tieteellinenlukutaito 2. Arvot, asenteet ja suhtautuminen tieteeseen 3. Tieto tieteiden hyödyntämisestä työuralla 4. Tiedemedioiden käyttö 5. Vierailut luokkahuoneen ulkopuolisiin oppimisympäristöihin 6. Perheen tiedot, taidot ja osaaminen tieteistä 7. Tieteen parissa työskentelevien ihmisten tunteminen 8. Tieteestä puhuminen arjessa


FINSCI-hankkeen interventio ottaa huomioon monipuolisesti kolmannen luokan opetussuunnitelman ympäristöopin sisältöalueiden opetuksen tavoitteet ja laaja-alaiset osaamisen tavoitteet. Sisällöllisiksi teemoiksi valikoitui vesi ja ravinto, oppituntien pituus oli 75minuuttia.

Vesiprojektissa tutkittiin eri tapoja käyttää vettä Vesiprojektimme alkoi veden tutkimisella virkistyskäytössä. Tunnin tavoitteena oli kuvata ja selvittää oppilaiden veden käyttöä, lisätä oppilaiden tietoisuutta omasta veden virkistyskäytöstä sekä sen ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. Oppilaiden ennakkokäsitykset aiheesta kerättiin veden virkistyskäyttöön liittyvien pantomiimi-esitysten kautta. Tämän jälkeen tehtävänä oli suunnitella, mitä Joensuussa vierailemaan tullut henkilö, joka erityisesti pitää vedestä, voisi vapaa-ajallaan tehdä. Oppilaat etsivät tietoa veden käytön mahdollisuuksista Google Classroomista löytyvistä kuva- ja karttatehtävistä. Docs-tiedostoon tuotettiin mielikuvitusvieraalle vesiaiheisia ideoita. Tämän jälkeen ryhmissä keskusteltiin kuumeisesti, mikä ehdotuksista olisi paras vesiharrastus, entä ympäristöystävällisin, miksi? Koimme, että oppilaat nauttivat pantomiimiesityksistä paljon. Ennakkokäsityksistä oli huomattavissa, että veden käyttö keskittyi lähinnä kotiin liittyviin toimiin. Kartan ja kuvantulkinta mahdollisti veden käytön ymmärtämisen laajemmasta näkökulmasta. Lopputunnin ryhmäkeskustelut aiheesta olivat hedelmällisiä. Toinen toiminnallinen oppitunti alkoi veden kiertokulun selvittämisellä. Tunnin tavoitteena oli tulla tietoiseksi omasta vedenkulutuksesta sekä oppia, miten


vettä puhdistetaan ja millaisia ammatteja siihen liittyy. Tunnilla opittiin käsitteet pintavesi ja pohjavesi. Ennakkotehtävänä oppilaat vastasivat kuvien avulla kysymykseen ’’Mistä hanavesi tulee, mihin käytetty vesi menee?’’ Kuvatehtävän jälkeen tutustuttiin veden ja jäteveden puhdistukseen eri keinoin. Ensin tarinan avulla opittiin jäteveteen liittyvistä asioista, joita syvennettiin tutustumalla jätevedenpuhdistamoon VR-lasien avulla. Koulumme kuudesluokkalaiset digitutorit eli Mini-Erkit auttoivat oppilaita käyttämään laseja ja samalla pohtimaan, miltä vedenpuhdistamossa haisee sekä mitä oppilas haluaisi kysyä henkilöltä, joka työskentelee vedenpuhdistamossa?


Luokassa olleella tutkimuspisteellä vedestä, mullasta ja hiekasta sekoitettiin likavettä, jolle rakennettiin omat vedenpuhdistamot. Tutkijan Päiväkirjaan Google Slidesissa oppilaat päivittivät testin hypoteesin: ‘’Mitä likavedelle yön aikana tulee tapahtumaan?’’ Yksi tiedepääoman kehittämiseen liittyvä pedagoginen ulottuvuus on se, mitä tieteeseen liittyviä ammatteja oppilaat tietävät. Täten vesiprojektissa oppilaat pääsivät esittämään kysymyksiään Teams:in välityksellä ELY-keskuksen vesienhoidon asiantuntijalle sekä Joensuun Veden käyttöpäällikölle. Asiantuntijat auttoivat oppilaita tutustumaan työtehtäviinsä sekä syventämään oppilaiden tietoa veden puhdistuksen prosessista. Tällä tunnilla harjoiteltiin myös mielipiteeseen vaikuttamista. Edellisten tuntien ja asiantuntijalta saadun tiedon avulla oppilaat keskustelivat ryhmissä, miksi veden puhdistaminen ja säästäminen ovat tärkeitä ja valmistivat mielenosoituskyltit iPadeillaan BookCreatoria käyttäen. Tiedepääomaa voidaan myös kehittää ja syventää hyödyntämällä lähialueella olevia luokkahuoneen ulkopuolisia oppimisympäristöjä. Ennen neljättä oppituntia oppilaat kävivät hakemassa omat vesinäytteet Joensuun Linnunlahden uimarannalta. Rannalla tutkittiin myös rannan kasvillisuutta ja tutustuttiin alueen karttaan. Tämän oppitunnin tavoitteena oli oppia ymmärtämään, mitkä tekijät saastuttavat luonnonvesiä sekä miten saastuminen/likaantuminen näkyy vedessä ja vaikuttaa eliöstöön. Tunnilla pohdittiin oman käyttäytymisen ja toiminnan vaikutuksia luonnon vesien saastumiseen. Koulussa työpisteillä analysoitiin omia vesinäytteitä. Ensimmäisellä työpisteellä moniste ohjasi oppilaita tutkimaan vesinäytteitä haju-, näkö- ja tuntoaistien avulla. Lopussa veteen pudotettiin vedenpuhdistustabletti ja katsottiin, miten näyte muuttui.


Toisella työpisteellä iPadiin yhdistettiin Easiscope-mikroskooppi ja sovelluksella tarkasteltiin oliko vesinäytteissä jotakin elämää. Pisteellä tehtiin myös nk. vaahtokoe ravistamalla vettä. Viimeisellä eli kolmannella pisteellä oli vesijakson kokoava totta, tarua ja toimintaa -peli, jossa oppilaat ryhmissä harjoittelivat argumentointitaitoja yhdistelemällä väittämiä ja kuvia ja perustelemalla aiemmin oppimallaan, onko väite totta vai tarua. Tutkijan päiväkirjaan Google Slides-sovellukseen päivitettiin vastaus päivän tutkimuskysymykseen: ‘’miten vettä voi tutkia?’’ Tämä oli monissa loppupalautteissa oppilaiden mielestä jakson paras tunti. Toisaalta innostava, monipuolinen ja onnistunut tunti vaati opettajalta paljon ennakkovalmisteluja sekä muutaman apukäden.


Ravintoprojektilla analysoitiin ravinnon terveysvaikutuksia ja lähiruokaa Tiedepääoman edistämiseksi toisena interventiona toteutimme ravintoprojektin. Ensimmäisellä oppitunnilla tavoitteena oli tunnistaa omia ruokailutottumuksiaan sekä perehtyä terveellisen ruokavalion periaatteisiin ja vaikutukseen. Ennakkokäsitykset kerättiin BookCreatorilla, johon oppilaat piirsivät ja kirjoittivat omista ruokailutottumuksista. Oppitunnin tiedonhankintatehtävä löytyi Google Classroomista. Tehtävänä oli lukea kertomukset kolmen fiktiivisen hahmon ruokailutottumuksista ja antaa näille hahmoille suosituksia tasapainoiseen ravitsemukseen. Yksi tiedepääoman kehittämiseen liittyvä ulottuvuus on rohkaista oppilaita käyttämään erilaisia tieteelliseen tietoon perustuvia median kanavia. Tehtävään upotettuja linkkejä painamalla oppilaat pääsivät tutustumaan TERVE KOULULAINEN -sivustolle ja etsimään tietoa teksteistä ja videoista ohjaavien tukikysymysten avulla. Oppimansa perusteella oppilaat muokkasivat aiemmin antamiaan ohjeita. BookCreatoriin palattiin vielä tunnin lopussa, kun oppilaat kirjoittivat ja perustelivat itselleen kolme sopivinta ehdotusta omaan ruokailuun liittyen. Tunnin kotitehtävässä hyödynnettiin käänteistä oppimista. Oppilaat saivat monisteen, jossa oli erilaisia heille ennestään tuntemattomia merkkejä. Kotoa tuli etsiä ja kirjata ylös ruoka-aineita, joiden pakkauksista näitä merkkejä löytyi. Myös muita merkkejä sai läksyn yhteyteen piirtää näkyville. Tämänkaltaisten kotitehtävien avulla voidaan rohkaista puhumaan opittavasta aiheesta kotona perheenjäsenten kanssa ja siten lisätä ja normalisoida puhetta tieteistä luokkahuoneen ulkopuolella. Tiedepääomaa lisää keskustelu tieteestä eri ihmisten kanssa.


Kahdella viimeisellä tunnilla tavoitteena oli ymmärtää, mitä käsite lähiruoka tarkoittaa sekä oppia tunnistamaan lähiruoan merkintätapoja ja perustelemaan lähiruoan valitsemista. Ennakkokäsitysten kartoittamiseksi oppilaat esittelivät kotoa löytämiään pakkausmerkintöjä, jonka jälkeen Kahoot-pelin avulla opiskeltiin lähiruoan merkitys ja tärkeimpiä lähiruokamerkintöjä. Tämän jälkeen oppimisympäristö vaihtui ja luokat suuntasivat lähellä sijaitsevaan S-Markettiin. Aiemmin opittuja pakkausmerkintöjä sekä lähiruokatuotteita etsittiin ja tunnistettiin kuvasuunnistuksen avulla kaupassa. Oppilaat saivat tehtäväksi etsiä kuvista löytyviä tuotteita ja etsiä, missä Pohjois-Karjalan alueella tuote on valmistettu ja mitä lähiruoan merkintätapoja pakkauksista löytyy. Oppilaat ottivat löytämistään tuotteista kuvat iPadeille seuraavaa tuntia varten. Seuraavaksi oppilaat saivat väittämiä lähiruoan valmistukseen, kuljetukseen ja käyttöön liittyen, joiden perusteella kuvasta muokattiin digitaalinen juliste, jossa oppilaat perustelivat ’’Miksi valitsemamme tuote kuuluu pohjois-karjalaiseen ostoskoriin’’. Muokatut julisteet esiteltiin ja perusteltiin luokalle yhteisesti. Viimeisenä tehtävänä oli kirjata Tutkijan Päiväkirjaan Google Slides-sovellukseen vastaus kysymykseen: ’’Miksi lähiruokaa kannattaa syödä?’’ Tiedepääomaa kehitettäessä asenteisiin ja arvoihin pyritään vaikuttamaan jokapäiväisten toimien ja valintojen kautta. Lähiruokaprojekti tarjosi oppilaille mahdollisuuden tutustua paikallisen yhteisön tuottamiin tuotteisiin ja yhteiskunnallisten kysymysten pohtimiseen. Kauppaan tutustuminen suoritettiin suomen kielen jakotunneilla. Näin kulkeminen puolikkaan ryhmän kanssa oli helpompi organisoida ja opettajalla oli enemmän aikaa keskustella ja tutkia tuotteita kaupassa yksilöllisesti lasten kanssa.


Digitaalisen oppimisen merkitys Vesi- ja ravintoprojektissa pääsimme tutustumaan kahteen kolmannen luokan opetussuunnitelmasta valittuun ilmiöön syvällisesti. Tiedepääoman kehittämisessä tila ja aika oppilaan omalle pohdinnalle ja oppimisprosessien tallentamiselle on tärkeää. Jaksolla lapsille syntyi kuva erilaisista tutkijan työhön liittyvistä toiminnoista kuten hypoteesin asettamisesta, näytteiden tutkimisesta, tiedon etsinnästä ja opitun argumentoinnista. Erilaiset digitaaliset työkalut olivat vahvasti mukana koko jakson aikana ja mahdollistivat dokumentoinnin.


Tiedepääoman kehittämisessä tieteellisen lukutaidon kehitys on keskiössä. Tässä pilotissa digityökalut mahdollistivat oppilaille autenttisia kokemuksia veteen liittyvissä tutkimuksissa ja auttoivat oppilaita näkemään kuinka tiede toimii ja millaisia taitoja tieteen tekemisessä tarvitaan. Erilaisten sovellusten avulla oppilaat pystyivät myös tuomaan omaa oppimistaan näkyväksi muokkaamalla ja lisäämällä kuvia, videoita, ääntä ja tekstiä eri tuotoksiinsa. Interventioissa korostui sidosryhmäyhteistyö asiantuntijoiden ja paikallisen S-Marketin kanssa. Asiantuntijahaastattelu mahdollistui Teams-sovelluksen kautta. Oppitunneilla kerättiin erilaisia tunnemittauksia. Oppilaat vastasivat näihin iPadeillaan ennen ja jälkeen tutkimustehtävien. Seuraavaksi onkin mielenkiintoista päästä näkemään, kuinka toiminnalliset tehtävät ovat vaikuttaneet oppilaiden tunteisiin ja tuntemuksiin opittavaa aihetta kohtaan.


Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun syventävässä harjoittelussa kokeiltiin formatiivista arviointia Teksti: Päivi Ruotsalainen, Sini Kontkanen, Susanna Pöntinen ja Päivi Atjonen

Perusopetuksen oppimisen ja osaamisen arvioinnissa on eletty muutaman vuoden ajan vilkasta kehittämisaikaa. Kehittämistä on tuettu sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön että Opetushallituksen rahoittamilla opettajien arviointiosaamista edistävillä tutkimus- ja kehittämishankkeilla. Tässä jutussa kerromme niistä yhdestä, Itä-Suomen yliopistossa toteutetusta kokeilusta. Arviointiosaaminen edellyttää opettajalta tietoja, harjoittelua ja itseohjautuvuutta ymmärtämään arvioinnin erilaisia tarkoituksia ja prosesseja. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen arvioinnin arviointiraportti “Että tietää missä on menossa” (Atjonen ym., 2019) osoitti, että arvioinnista tarvitaan koulutusta sekä yhteistä keskustelua ja siitä johdettuja jaettuja arjen arviointikäytänteitä. Jo opettajien peruskoulutuksessa tulisi arvioinnin tietoperustan tuntemuksen ja omien arviointikäsitysten ymmärtämisen lisäksi tarkentaa arviointikäytänteitä ja arvioijaidentiteettiä (Xu & Brown, 2016). Tässä eivät välttämättä riitä pelkästään perinteiset luentokurssit, vaan kulttuurisesti sementoituneita käsityksiä pitää ravistella riittävästi ja liittää ne samalla käytäntöön. Opettajien peruskoulutuksen näkökulmasta haaste on, että opettajaksi opiskelevat tunnistavat huonosti arvioinnin formatiivisia mahdollisuuksia ja meta-


kognitioiden kehittämisen tarvetta, koska he eivät ole saaneet niistä kouluaikanaan omakohtaisia kokemuksia (Hill ym., 2017). Kansainvälisesti katsoen arviointia käsitellään liian vähän opettajien peruskoulutuksessa osana opettajan ammatillista kehittymistä (DeLuca ym., 2019), ja sekin vähä opetuksesta saattaa kohdentua vain arvioinnin summatiiviseen tehtävään ja numeeristen arvosanojen antamistekniikkaan. Oppimisen arviointia pitää opettajan työn tärkeänä osana olla mahdollista harjoitella jo opettajankoulutuksessa. Harjoittelijalla tulee olla mahdollisuus ihan käytännössä harjoitella arviointia ja keskustella ohjaavan opettajan kanssa arviointiin liittyvistä kysymyksistä. Arvioinnin toteuttaminen edellyttää myös opiskelijoiden omien arviointikäytänteiden ja niiden taustalla vaikuttavien tekijöiden itsearviointia ja reflektointia sekä opetussuunnitelman tuntemista. Itä-Suomen yliopistossa tartuttiin näihin arviointiosaamisen kehittämisen mahdollisuuksiin formatiivisen arvioinnin kokeilussa.

Formatiivisen arvioinnin teoriasta käytäntöön Yksi OKM:n tukemista opettajankoulutuksen hankkeista on ollut kuuden yliopiston yhteinen kansallinen arviointiosaamisen kehittämisverkosto (KAARO), joka on pyrkinyt muutaman vuoden ajan parantamaan tutkimusperustaisesti opettajien arviointiosaamista. Laajan täydennyskoulutustarjonnan lisäksi Itä-Suomen yliopiston KAARO-osahanke on vahvistanut lukuvuonna 2020–2021 perusopiskelijoiden arviointiosaamista pedagogisten opintojen yhdessä opintojaksossa ja tässä jutussa kuvattavassa harjoittelujaksossa. Kaaro Itä-Suomi -osahanke toteutti oppimista tukevan formatiivisen arvioinnin kokeilun Itä-Suomen


yliopiston harjoittelukouluissa Joensuussa keväällä 2021. Kokeilu toteutettiin luokanopettajaksi opiskelevien syventävässä harjoittelussa. Siihen osallistui luokka-asteilta 1.–6. kahdeksan luokanopettajaa sekä heidän ohjauksessaan olevat 30 harjoittelijaa. Tavoitteena oli lisätä opettajaksi opiskelevien tietoja ja omakohtaisia kokemuksia formatiivisen arvioinnin menetelmistä sekä saada tietoa siitä, miten opiskelijat kokivat formatiivisen arvioinnin ja sen osana etenkin digitaaliset työkalut, kuten sovellukset, ohjelmat tai internetsivustot. Opiskelijat tutustuivat ensin erilaisiin formatiivisen arvioinnin menetelmiin ja valitsivat sitten omassa opetuksessaan joko yksin tai pareittain kokeiltaviksi kaksi formatiivisen arvioinnin menetelmää. Tavoitteena oli, että toinen menetelmistä olisi digitaalinen. Opiskelijat valitsivat menetelmät Helsingin yliopiston koulutuksen arviointikeskuksen laatimasta materiaalista ”Tehtäviä ja välineitä formatiivisen arvioinnin tueksi” Kevään aikana opiskelijat toteuttivat 45 erilaista formatiivisen arvioinnin kokeilua, joista puolet oli toteutettu toivotulla tavalla digitaalisia apuvälineitä hyödyntäen. Kahdeksan kokeilusta toteutettiin pareittain ja muut yksilöllisesti. Luokka-asteittain tarkasteltuna oli • 14 kokeilua 1. luokalla, • 16 kokeilua 4. luokalla ja • 15 kokeilua 5-6. luokalla Useimmiten käytetty menetelmä oli peukkuäänestys (6 kokeilua). Siinä oppilaat näyttivät ylöspäin käännetyllä peukalolla asian ymmärtämistä tai alas suunnatulla sen puutetta. Toiseksi eniten opiskelijat kokeilivat digitaalista tietokilpailuvisaa Kahoot-sovelluksella


(4 kokeilua). Kolmanneksi eniten kokeiluja oli liikennevalot (3) ja A-B-C selitys (3) -menetelmistä. Liikennevalo-menetelmässä oppilaat näyttivät vihreällä, keltaisella tai punaisella kortilla tai esimerkiksi Multilink-palikalla (myös digitaalisia ratkaisuja oli) opettajalle osaamisensa itsearvioinnin. A-B-C-selityksessä oppilaille annettiin oppimistuokion jälkeen yksi kirjain, jolla alkavan sanan oppilas keksi ja kertoi muille, miten sana liittyy opiskeltavaan asiaan ja miten se mahdollisesti kuvaa, mitä tai miten oli kokenut oppineensa.

Formatiivisen arvioinnin toimivuus oppimisprosessien kuvaajina Opiskelijat kirjoittivat kokeilusta lyhyen raportin, josta saadun aineiston perusteella ilmeni opiskelijoiden saaneen tietoa oppilaiden itsearviointitaidoista, sisältöosaamisesta sekä heidän mielipiteistään ja ajatuksistaan koskien käytettyä formatiivisen arvioinnin toteutustapaa. Yli puolet opiskelijoista oli sitä mieltä, että oppitunnilla toteutettu formatiivisen arvioinnin kokeilu antoi heille pedagogisiin ratkaisuihin vaikuttavaa tietoa, joko oppitunnin aikaiseen toimintaan tai tulevien tuntien suunnitteluun liittyen. Arvioinnin perusteella opiskelijat saattoivat havaita, että opiskeltava sisältö oli oppilailla hallussa ja voitiin jatkaa eteenpäin tai opiskeltava asia vaati uudelleen opettamista tai asian kertaamista. Opiskelijat kokivat, että arvioinnin perusteella he pystyivät myös tunnistamaan ja havaitsemaan oppilaiden tuen tarvetta ja pystyivät tarjoamaan tukea varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi yksi opiskelija kirjoitti:


”Arviointi antoi näkökulmaa seuraavaa suomen kielen tuntia ajatellen. Seuraavalla tunnilla oli vielä hyvä kerrata edellisen tunnin haasteellisemmat asiat, jotka nousivat arvioinnissa esille.” (O10) Digitaalisia välineitä hyödynnettiin vaivattomasti, ne olivat osa pedagogiikkaa ja suunniteltu osaksi oppituntia. Monet formatiivisen arvioinnin niin sanotut perinteiset menetelmät olivat opiskelijoiden mielestä helposti muunneltavissa digitaaliseen muotoon. Joissain tapauksissa ohjelmaan tai pelialustalle pääsemisessä oli aluksi ollut ongelmia, mutta toiminnan tultua tutuksi samaa menetelmää oli ollut helpompi käyttää uudelleen. Pelillisyys motivoi oppilaita tekemiseen ja opiskelijat kertoivat oivaltaneensa, että arviointia voi toteuttaa myös pelillisenä esimerkiksi Kahootin tai Socrativen avulla niin, etteivät oppilaat edes välttämättä tiedä olevansa arvioinnin kohteena. Osa opiskelijoista kommentoi, ettei formatiivisten arviointimenetelmien kokeilu lisännyt heidän tietoisuuttaan tai vaikuttanut heidän pedagogisiin ratkaisuihinsa. Näissä tapauksissa arviointi oli toteutettu kiireisesti, tai opiskelija toteutti formatiivisen arvioinnin oman opetusjaksonsa päätteeksi, jolloin hän ei pystynyt hyödyntämään saamaansa arviointitietoa opetuksessaan. Arvioinnille tuleekin antaa aikaa ja se tulee suunnitella osaksi oppituntia, myös arvioinnin ajankohta on hyvä miettiä etukäteen. Formatiivista arviointia voidaan hyödyntää summatiivista arviointia täydentävänä väliarviointina, mutta palvellakseen oppimisprosessia opettajan tulee suunnitella arviointi osaksi oppituntia tai opintojaksoa, jolloin formatiivinen arviointi säilyttää oppimista tukevan elementtinsä. (Atjonen ym. 2019).


Opettajana ja arvioijana kehittyminen Opiskelijoiden mukaan kokeilu laajensi heidän näkemyksiään arvioinnista. He kokivat, että pääsivät harjoittelussa kokeilemaan autenttisessa ympäristössä teoriasta tuttuja formatiivisen arvioinnin muotoja, kuten esimerkiksi itsearviointia. Osa opiskelijoista kommentoi, ettei arviointia ole koulutusohjelmassa juurikaan käytännön kannalta käsitelty, ja siksi kokeilu jopa hieman jännitti heitä. Kokemukset kokeilusta vahvistavat yliopistojen ja harjoittelukoulujen merkitystä arviointitiedon kerryttämisessä. Kokeilu antoi opiskelijoille lisätietoa arvioinnista sekä runsaasti konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka formatiivista arviointia voidaan opetuksen yhteydessä toteuttaa esimerkiksi näin: ”Kokeilun myötä rohkenen kokeilla uusia arviointimenetelmiä opettajana sekä hyödyntää näitä kokeilemiani menetelmiä. Koen, että sain kokeilla turvallisessa ja otollisessa ympäristössä menetelmiä ja se ikään kuin motivoi minua tulevaisuudessa kokeilemaan myös uusia menetelmiä monipuolisesti. Oli myös antoisaa, kun sain kokemuksen arviointimenetelmän muokkaamisesta ja kehittelystä. Se myös laajensi käsitystäni arviointimenetelmistä, koska samaa menetelmää muokkaamalla sen käyttötarkoitus hieman vaihtuu ja sitä voidaan soveltaa tilanteen ja tarpeen mukaan tarkoituksenmukaisesti. Näin ollen yksikin menetelmä antaa monta menetelmää silloin, kun niitä osataan hyödyntää tarkoituksenmukaisesti.” (O8) Arviointitieto toimi palautteena myös opiskelijoille, sillä arvioinnin avulla he saivat palautetta omasta toiminnastaan opettajana sekä tietoa käytettyjen opetusmenetelmien toimivuudesta ja mielekkyydestä.


”Arvioinnin avulla huomasi, että oppilaat pitivät työskentelytavasta ja haluavat samanlaisia lisää. Tästä tuli varmuutta, että voisi hyödyntää samanlaista työskentelytapaa jatkossakin. Lisäksi tuli varmuutta siihen, että oppilaiden kanssa kannattaa hyödyntää ryhmätyötä.” (O21) Se, että opiskelija suunnittelee opetuskokonaisuuden ja oppilaat oppivat ja pitävät opettajan valitsemista opetusmenetelmistä, kannustaa opettajaa kehittämään työtään. Moni opiskelija oli huomannut, että oppilailta saatu palaute lisäsi varmuutta omaan opettajuuteen ja vahvisti käsitystä arvioijana.

Lopuksi Arviointikokeilumme osoitti Joensuussa toteutetun toisen, kehittävän arvioinnin ajatteluun nojanneen kokeilun (Äikäs ym., 2020) tavoin, että verraten pienin interventioin opiskelijat saadaan pysähtymään arvioinnin pedagogisten ydinkysymyksien äärelle ja oppimaan uutta. Opettajan pedagogisten opintojen opintojaksoja ja opetusharjoittelua yhdistämällä opiskelijoille tarjoutuu heidän kaipaamansa mahdollisuus testata käytännössä toimivia ratkaisuja. Viime keväästä tuunattu toinen kokeiluvaihe on suunniteltu toteuttavan keväällä 2022. Siten voimme kouluttajina lähettää osan toisestakin opiskelijavuosikerrasta ”Joensuusta maailmalle” astetta turvallisemmin mielin: saavat kentällä harjoitella lisää jotain sellaista, joka ei vain toista heidän omien kouluaikojensa kaavoja.


Kiitokset Tämä kokeilu ja siinä koottu opiskelija-aineisto ei olisi ollut mahdollinen ilman seuraavien Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun lehtoreiden ohjaustyötä ja moninaista myötävaikutusta kokeilun onnistumiseen: Sanna Hyvärinen, Juha Karhunen, Mira Kummunmäki, Timo Martikainen, Teija Paavilainen, Lotta Pulkkinen, Sinikka Räty-Záborszky ja Päivi Vesala Lähteet: Atjonen, P., Laivamaa, H., Levonen, A., Orell, S., Saari, M., Sulonen, K., Tamm, M., Kamppi, P., Rumpu, N., Hietala, R. & Immonen, J. (2019). "Että tietää missä on menossa": Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 7.  DeLuca, D., Willis, J., Cowie, B., Harrison, C., Coombs, A., Gibson, A. & Trask, S. (2019). Policies, programs, and practices: Exploring the complex dynamics of assessment education in teacher education across four countries. Frontier Education, 4:132. doi:10.3389/ feduc.2019.00132 Hill, M., Ell, F. & Eyers, G. (2017) Assessment capability and student self-regulation: The challenge of preparing teachers. Front. Educ. 2:21. doi:10.3389/feduc.2017.00021 Xu, Y., & Brown, G. (2016). Teacher assessment literacy in practice: A reconceptualization. Teaching and Teacher Education, 58, 149–162. doi:10.1016/j.tate.2016.05.010 Äikäs, V., Vellonen, V., Lappalainen, K., Atjonen, P. & Holopainen, L. (2020). Oppilaslähtöisen arvioinnin ja tuen edistäminen erityisopettajien opetusharjoittelussa. Teoksessa M. Takala, A. Äikäs & S. Lakkala (toim.). Mahdoton inkluusio? Tunnista haasteet ja mahdollisuudet. (s. 109–139), Jyväskylä: PS-kustannus.


Tutkiva harjoittelu Tampereen Norssilla huipentui Tiedeiltapäivään 27.10.2021

Teksti: Johanna Hildén Kuvat: Johanna Pitkänen


Tutkivan harjoittelun ajankohta oli 30.8.-15.10.2021, laajuudeltaan 5op. Tutkiva harjoittelu on viimeinen harjoittelu, johon kytkeytyykin runsaasti opiskelijan valmiuksia osoittavia sisältöalueita. Sisältöalueina ovat monialaiset oppimiskokonaisuudet, opetuksen eheyttäminen, laatu ja arviointi sekä koulutyön tutkimusperustainen ja reflektoiva kehittäminen. Tavoitteena on, että opiskelija kykenee hankkimaan uutta tietoa tutkimusperustaisesti ja toimimaan siten, että teoreettinen ja käytännöllinen ymmärrys syvenee sekä kykenee kehittämään itseään, opetustaan ja koulua. Yksi keskeisimmistä tavoitteista on, että opiskelija osaa tutkimuksellisella otteella suunnitella ja toteuttaa opetuskokeilun tai kehittämishankkeen, raportoida saadut tulokset sekä arvioida johtopäätösten pätevyyttä. Tähän tavoitteeseen liittyy Tiedeiltapäivä. Tänä vuonna opiskelijat jaettiin kahdeksaan 6-7 opiskelijan ryhmään, jossa he esittivät omat projektinsa. Luokanlehtorit toimivat kussakin ryhmässä puheenjohtajina. Kunkin opiskelijan esitykseen varattiin aikaa n.10 minuuttia. Esitysten tarkoitus oli kuvata mahdollisimman ytimekkäästi harjoittelujakson teoreettiset lähtökohdat ja toteutuksen sisällön sähköisenä posterina. Esityksessä tuli olla jakson keskeiset tavoitteet, teoriakytkennät, sisältö ja toteutus, johtopäätökset, kehittämisideat sekä käytetyt lähteet. Tutkimuskohteina oli muun muassa lukemaan opettamisen eri menetelmät, niiden teoriat. Oppilaan kehityspsykologinen taso alkuopetuksen ensimmäisellä luokalla. Useissa luokissa opiskelijat olivat päätyneet tutkimaan positiivisen pedagogiikan vaikutuksia luokan ilmapiiriin ja oppimistuloksiin. Tähän teemaan liittyen oli esityksiä tunnekasvatuksen alueelta. Tutki-


muskohteena oli myös osallistava pedagogiikka, jossa keskityttiin esimerkiksi luokan sääntöjen laatimiseen yhteisesti oppilaiden kanssa. Tässä esimerkissä oppilaat saivat tärkeän roolin sääntöjen muotoilussa, jolloin kukin oppilas koki säännöt ”omikseen”. Monialaisen oppimiskokonaisuuden teemana oli Puutun ja puolustan. Tämä sisältö oli myös mukana useissa opetuskokeiluissa. Opiskelijoiden esitykset olivat hyvätasoisia ja ryhmissä käytiin vilkasta keskustelua esitysten jälkeen. Vertaispalaute oli innostavaa. Johtuuko tämä pitkästä odotuksesta päästä fyysisesti samaan tilaan, kasvotusten puhumaan ja kuuntelemaan. Opiskelijoilta saatu palaute oli positiivista. He kokivat mielekkääksi tämän tavan tuoda luokkien ulkopuolelle sen, mitä missäkin luokassa oli tutkittu ja minkälaisiin tuloksiin oltiin päästy.


Tammerkosken rannoilta geysirien äärelle Teksti ja kuvat: Kirsi Aaltonen-Kiianmies

Kokemuksia ensimmäisistä Pohjoismaiden digitaalisista saksanopettajien koulutuspäivistä Pohjoismaiden saksanopettajat kokoontuivat

Zoomissa ensimmäiseen digitaaliseen koulutustapahtumaan 19.-20.11. Maaliskuusta asti Pohjoismaiden Goethe-Instituuttien ja Saksanopettajajärjestöjen edustajat suunnittelivat ohjelmaa ja etsivät sopivinta digitaalista systeemiä koulutuspäivien toteuttamiseen. Päivien suunnitteluun osallistuivat Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan Goethe-Instituutit sekä näiden maiden ja Islannin Saksanopettajajärjestöt. Tarve saada tavata naapurimaiden kollegoita oli suunnittelutiimin suurin motivaattori: pandemian aikana mitään lähitapaamisia ei ole voitu järjestää totuttuun tapaan eikä siten ole päästy tekemään pohjoismaista yhteistyötä saksan kielen ja kulttuurin hyväksi. Nyt halusimme tarjota pitkän tauon jälkeen mahdollisuuden tapaamiseen verkossa. Moni saksanopettaja on koulunsa ainoa, ja siksi kollegaverkostot ovat saksanopettajille erityisen tärkeitä. Olin Suomen edustajana mukana suunnittelutiimissä, ja ensimmäinen tehtäväni siinä oli kysellä suomalaisilta kollegoiltani teematoiveita ja saada heiltä ehdotuksia mielenkiintoisista luennoitsijoista. Iso suunnittelutiimi jaettiin pienempiin työryhmiin, ja sain valita itselleni mieluisimman tiimin, Best Practice-tiimin, johon kuului lisäkseni tanskalaisia ja ruotsalaisia kollegoita. Etsimme tiimissä hyviä käytänteitä eri kouluasteilta jaettaviksi kollegoille.


Oli antoisaa tutustua uusiin kollegoihin ja kes-

kustella eri Best Practice-vaihtoehdoista. Kun zoom varmistui koulutuspäivien systeemiksi, saimme idean käyttää zoomin breakout rooms-työkalua pienryhmäkeskusteluihin. Päädyimme kolmeen Best Practice-esittelyyn: eTwinning-kokemuksia, e-Learnscene- esittely ja Tampereen kielisuihkutoiminta, jonka esitelmän pidin itse. Jokainen aihe sai puoli tuntia ohjelma-aikaa: ensin n. 15 minuutin esittely aiheesta, ja sen jälkeen pienryhmissä keskustelua aiheesta n. 15 minuutin ajan. Luennoitsija pystyi vierailemaan eri huoneiden keskusteluissa. Keskustelujen pohjaksi jaoimme chatissa kysymyksiä aiheesta. Ja tämä systeemi osoittautuikin erittäin toimivaksi koulutuspäivillä. Esitelmän jälkeen osallistujat keskustelivat pienryhmissä vilkkaasti, tutustui-

Nikolaus-joulupukki on käynyt laittamassa oppilaiden kenkiin karkkilahjoja.


vat naapurimaiden käytäntöihin ja saivat kuulla myös saksan kielen tilanteesta eri maissa.

Oli hienoa mutta toisaalta hyvin jännittävää pi-

tää esitelmä verkossa näin isolle foorumille, yli sadalle osallistujalle. Aiheeni Tampereen kielisuihkutoiminnasta on minulle sydämen asia, ja varmuus siitä, että osaan kertoa aiheesta toki helpotti jännitystä. Mutta esitelmöijänä saan aina voimaa yleisön reaktioista ja nautin siitä. Nyt se voima piti saada mielikuvista: kuvittelin mielessäni puhuvani islantilaisille kollegoille geysirien maahan, dyynien tykö Tanskanmaalle tai Vänernin rannoille ruotsalaiskollegoille. Olen pitänyt opiskelijoille esityksen samasta aiheesta lukuisia kertoja verkossakin, mutta aina suomeksi. Saksaksi puhuminen piti nyt valmistella huolellisesti, varmistaa kaikki termit ja harjoitella sujuvuutta. Oli ihan voittajaolo, kun sain puhuttua koko vartin sujuvasti ilman takelteluja! Jawohl, Übung macht den Meister!

Goethe-Instituutti on ihanteellinen yhteistyö-

kumppani, koska heillä on oma tekninen tiiminsä, joka hallitsee verkkotapahtumien järjestämisen. Olikin helpottavaa luottaa ammattilaisiin niin omassa esitelmässä kuin koko tapahtuman kulussa. Ennen varsinaisia koulutuspäiviä tekniikasta vastaavat tapasivat zoomissa jokaisen esitelmöitsijän erikseen. Varmistettiin välineistö ja esityksen diojen toimivuus, mikä edesauttoi sujuvuutta ja antoi paljon varmuutta omaan esitykseen. Huolellinen valmistelu kunnioittaa osallistujia: heille halutaan antaa paras mahdollinen elämys. Ennen koulutuspäiviä isossa suunnittelutiimissä sovittiin myös juontajista ja chatin lukijoista esityksien aikana. Omassa esityksessäni sain chattivahdiltani kuulla kuulijoiden kysymyksiä, ja sain vastata niihin saman tien. Olin vastaavasti sitten itsekin chatinlukijana muissa esityksissä. Oli nautinto osallistua hyvin valmisteltuun koulutusta-


Oppilaat sisustivat luokan ravintolaleikkiään varten.


pahtumaan sekä suunnittelijana, esitelmöitsijänä että osallistujana. Ohjelmassa oli Best Practice-esitelmien lisäksi useita asiantuntijaluentoja, teatterityöpajoja, musikaalisia satuja, katsaus Saksanopettajajärjestöjen toimintaan sekä loppuhuipennuksena livekonsertti Saksasta. Ohjelmaan oli varattu sopivasti taukoja, ja taukojen aikana zoomissa soi taustamusiikki ja ohjelma oli luettavissa aikatauluineen. Myös osallistujien palautteen antamiselle oli varattu oma aika ohjelman lopussa. Kaikkein ihaninta oli yhteenkuuluvuuden tunne ja yhdessä toimiminen saksan kielen ja kulttuurin hyväksi.

Kirjoittaja on englannin ja saksan opettaja Tampereen yliopiston normaalikoulussa, Suomen Saksanopettajat ry:n puheenjohtaja sekä intohimoinen kielisuihkuttaja.

Linkkejä: Goethe-instituutti Suomen Saksanopettajat ry


Rantakylän normaalikoulu on nimetty Apple Distinguished School -kouluksi Juttu on julkaistu 15.9.2021 Itä-Suomen yliopiston sivuilla

Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun Rantakylän normaalikoulu on hyväksytty Apple Distinguished School (ADS) -kouluksi vuosiksi 2021–2024. Vastaavan tunnustuksen Suomessa sai Rantakylän normaalikoulun lisäksi Ylitornion yhteiskoulun lukio. Tunnustus myönnettiin edistyksellisestä teknologian käytöstä opetuksessa, ohjauksessa ja opiskelussa. ADS-koulut ovat tunnettuja innovatiivisuudesta, hyvästä johtajuudesta ja erinomaisesta opetuksesta. Niissä käytetään monipuolisesti Applen teknologiaa, oppimisympäristöjä ja ekosysteemiä oppimisen ja osaamisen kehittämisessä. Teknologian käytön tavoitteena on edistää vuorovaikutusta, luovuutta ja yhteistyötä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Rantakylän normaalikoulun rehtorin Heli Lepistön mukaan valinta Apple Distinguished School -kouluksi vahvistaa vuonna 2018 aloittaneen Rantakylän normaalikoulun toiminnan yhtä keskeistä painopistealuetta. – Meillä koko koulu on oppimisympäristö, ja digitaalisuus laajentaa oppimisen myös koulun rajojen ulkopuolelle. Olemme onnistuneet tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön kehittämisessä innovatiivisena ja kiinnostavana oppimisympäristönä. Oppilailla on olleet käytössä henkilökohtaiset iPad-tietokoneet opetuksen ja oppimisen tukena koko koulun toiminnan ajan.



– Näemme oppilaan aktiivisena toimijana, joka etsii, tutkii, ymmärtää ja luo yhteistyössä muiden kanssa ja muilta oppien. Teknologia tukee oman oppimisen ja yksilöllisten oppimispolkujen rakentamista. Vahva painotus tieto- ja viestintätekniikkaan tukee Rantakylän normaalikoulussa myös tulevaisuuden opettajien taitojen kehittymistä. – Meillä opetusharjoittelijat pääsevät näkemään ja harjoittelemaan digitaalisuuden hyödyntämisen mahdollisuuksia vahvasti jo opintojen aikana. Yhteisopettajuus, tutoropettajatoiminta, oppivan yhteisön ajattelu sekä säännöllinen kouluttautuminen tukevat henkilöstöämme oman opetuksen kehittämisessä. Myös rohkeus kokeilla uusia innovatiivisia ratkaisuja on vahvan tutkimustaustan lisäksi ollut merkittävässä roolissa. Lehtori Teija Paavilaisen mukaan koulun tavoitteena on tulevaisuudessa ottaa käyttöön Apple-ympäristön tarjoamia resursseja entistä laajemmin käyttöön tukemaan tuottajalähtöisiä, vuorovaikutteisia ja yhteisöllisiä oppimisprosesseja. – Kansainvälinen yhteistyö muiden Apple-koulujen kanssa tukee tulevaisuuden oppimisen rakentumista. Lisäksi viemme Future Classroom Lab -yhteistyön nimissä muiden Suomen normaalikoulujen sekä kansainvälisten kumppaneiden kanssa teknologiatuetun oppimisympäristön kehittämistä eteenpäin. Rantakylän normaalikoulussa opiskelee 415 oppilasta ja työskentelee 45 opettajaa.


Kirjoita uuteen julkaisuun eNorssin alla toimiva Kehittyvä Pedagoginen tuki -työryhmä kutsuu Sinut mukaan kirjoittamaan Pedagoginen tuki -julkaisuun käytännönläheisiä, opetusta ja työtapoja kehittäviä kirjoituksia. Ammatillisen julkaisun aiheiksi on valittu yhteisopettajuus, arviointi ja ohjaus, joita tarkastellaan pedagogisen tuen näkökulmasta. Työryhmän tavoitteena on jakaa hyviä pedagogisia käytänteitä kaikkien hyödynnettäviksi. Jokainen kirjoittamalla jaettu hyväksi havaittu työtapa voi auttaa monia norssilaisia kehittämään omaan opetustaan. Kirjoituksesi voi olla pitkä tai lyhyt, mikä parhaiten kynästä lähtee! Julkaisun on tarkoitus valmistua tämän lukuvuoden aikana. Lähetäthän kirjoituksesi 18.2.2022 mennessä Annukka Muurille (annukka.muuri@utu.fi.) Lopullinen julkaisumuoto on www-selaimella luettava flipbook/painettu teos. Lisätietoja saa Annukka Muurilta. Innostu kirjoittamaan, yksin tai kollegan kanssa yhdessä! Terveisin KePeTu-ryhmä


Ajattelun perusaskeleet Roger Sutcliffe Tom Bigglestone Jason Buckley Toim. Tomperi, Tuukka

Käytännön opas metakognition opettamiseen niin & näin -kirjat on Suomen ainoa filosofiaan keskittynyt kirjasarja. Sarjassa ilmestyy klassikkokäännöksiä, aikalaisanalyyseja, ajattelutaito-oppiaineistoja lapsille ja aikuisille sekä esseistiikkaa ja muita vapaan filosofisen muodon taidonnäytteitä. Tänä vuonna ilmestynyt teos “Ajattelun perusaskeleet - Käytännön opas metakognition opettamiseen” (Sutcliffe, Bigglestone & Buckley) antaa nimensä mukaisesti välineitä ajattelun taitojen opettamiseen. Kirjassa esitellään yksi askel kerrallaan. Aukeamalla on askeleeseen liittyvää muuta sanastoa, keinoja askelten kokeilemiseen sekä esimerkkejä taidon soveltamiseen eri oppiaineissa. Ajattelun perusaskeleet soveltuu kaikille opettajille todella käteväksi työkaluksi arkeen.


Tulevia tapahtumia Ainedidaktinen symposium Raumalla (Suomen ainedidaktinen tutkimusseura)

10.01.2022 Abstraktien viimeinen jättöpäivä

10.–11.02.2022 Ainedidaktinen symposiumi 2022

20.-22.4. 2022 eNorssi-seminaari ja tutkoke-symposium Joensuussa