Sirkku Myllyntausta • Päivi Okkonen-Sotka • Heini Paavola Katri Kirkkopelto • Reetta Niemelä
Vilsk
e e ss ä m u k a n a
Edukustannus
:
Sisältö Aavemainen jalkapallo
4
Uusi poika puodissa
5
Pamauksena paikalla
6
Etsivätoimisto Pamaus
10
1 Kuningattaren kulta-aarteen tapaus
11
Leenan kartta
12
Paju kirjastossa
14
Mei ja Puuhisen pesäpuu
16
Pörriäisen kauppakassit
18
Etsivät kokoontuvat
20
Johtolangat yhtyvät
22
Loppu hyvin, kaikki hyvin
24
Mestarietsivän laulu
25
Mestarietsivän käsikirja 1: Tarkkana tekstin kanssa
2
26
2 Hillitön hikkapomppu
31
TV-auto saapuu rikospaikalle
32
Lapset uutisankkureina
34
Skandaali ja petos
36
Kataluutta kuvissa
38
Kurkkilurkkiluolassa
40
Loppu hyvin, kaikki hyvin
42
Kiisseliä tankkiin!
43
Mestarietsivän käsikirja 2: Lue kirja, mestarietsivä!
44
3 Ihmeellisen peilin tapaus
49
Voiko peilejä korjata liimalla?
50
Irma Inkivääri on pulassa
52
Valkoinen sulka
54
Sen pituinen se
56
Ruma ankanpoikanen
58
Loppu hyvin, kaikki hyvin
60
4 Puhipiipparin tapaus
61
6 Runollinen tapaus
89
Puhipiipparin vihlaiseva viesti
62
Soihtuja vai sointuja?
90
Iltapalaksi perunankuoria
64
Lausuntaesitys lipastolla
92
Pipotin ikävä
66
Pajulla leikkaa
94
Suloinen kuin sammal sadesäällä
68
Ylösalaisin, nurinkurin
96
Loppu hyvin, kaikki hyvin
70
Riemu
100
71
Loppu hyvin, kaikki hyvin
102
Viesti
Riimit yhteen punon
Mestarietsivän käsikirja 3: Uteliaisuus on ihmevoima
72
103
Mestarietsivän käsikirja 4: Keksi ratkaisu mysteeriin! 104
5 Ulvovan ullakon tapaus
77
Voihan tyynyliina!
78
Varo kummituksenhalaajia
80
Kiljuntaa
82
Juhlavalmisteluja
84
Pihajuhlat
86
Loppu hyvin, kaikki hyvin
88
Pipotin ja Nyyterön lukumaistiaiset
109
3
Aavemainen jalkapallo
Muis-tat-te-ko, kun o-lim-me Onnin kanssa kyl-py-läs-sä?
Tylsää kun Onni muutti sa-de-met-sään.
Mi-nul-la on i-kä-vä Onnia.
4
Hei, kenen pallo tuo on?
Tuolla se tyyppi taas on!
Se on tark-kail-lut meitä jo pitkään.
5
Uusi poika puodissa
Paju ja Ai-no-kin tu-li-vat puotiin. Sa-mas-sa he huo-ma-si-vat vieraan pojan.
Älä karkaa!
Kuka olet? Miksi hii-vis-ke-let täällä?
6
Olen An-te-ro. Muutin Vils-kee-seen, kun koulu alkoi. Mikä paikka tämä on?
Et-si-vä-toi-mis-to Pa-mauk-sen et-si-vi-ä tarvitaan jälleen! Täh-ti-re-port-te-ri Äl-lik-ki Äk-ki-vää-rä aikoo selvittää, pi-tä-vät-kö Vilskeen vanhat sadut paikkansa. E-rääs-sä sadussa kerrotaan ku-nin-gat-ta-ren kul-ta-aar-tees-ta. Kau-pun-gin a-suk-kaat ovat et-si-neet aarretta niin kauan kuin jaksavat muistaa, mutta kukaan ei ole löytänyt sitä. Äl-lik-ki pyytää et-si-vi-ä tutkimaan mys-tee-ri-ä. Saavatko lapset selville, mikä kulta-aarteen ta-pauk-ses-sa on totta ja mikä tarua?
Ta-pah-tu-ma-paik-ka: Vilskeen kaupunki, e-ri-tyi-ses-ti vanhat puut. Arvoitus: Onko tarina kultaa var-ti-oi-vas-ta ku-nin-gat-ta-res-ta totta vai tarua? Onko aarre o-le-mas-sa? Mer-kil-lis-tä: Kukaan ei ole koskaan on-nis-tu-nut löytämään aarretta.
11
Leenan kartta Äl-lik-ki Äk-ki-vää-rä poistui ulos sa-tee-seen. Lapset poh-ti-vat kul-ta-aar-teen ar-voi-tus-ta. Läh-de-tään kir-jas-toon!
Lai-na-taan kaikki vanhat kirjat,
jotka ker-to-vat Vilskeen his-to-ri-as-ta. Tylsää. Sillä aikaa kun me lu-em-me kir-jo-ja,
joku ehtii löytää aarteen. Antero, nyt sinä u-noh-dat tär-ke-än a-si-an.
Sa-la-po-lii-sit ovat aina tar-vin-neet kir-jo-ja ar-voi-tus-ten rat-kai-se-mi-seen.
– Leenalla on kartta Vilskeen vanhoista puista! Aino muisti. – Hän voi varmaan lainata sen meille. Kartan avulla voisimme etsiä aar-re-puu-ta. – Ja-kau-du-taan! Mei ehdotti. – Mene sinä Paju kirjastoon. Aino ja Antero voisivat lähteä tapaamaan Leenaa. Minä käyn vaarini Puuhisen luona. Hänellä on me-tal-lin-pal-jas-tin sekä ste-tos-koop-pi, jolla voi kuunnella puiden sisältä kuuluvia ääniä.
12
Pian Aino ja Antero jo hyp-pä-si-vät ulos junasta lähellä Leenan kotia. Leena oli ra-ta-in-si-nöö-ri. Hän huolehti Vilskeen ju-na-lii-ken-tees-tä. Leenan luona oli viihtyisää. Kikiru-kana te-pas-te-li vapaasti sisään ja ulos. Asunnon seinillä oli kuvia vanhoista su-ku-lai-sis-ta ja e-ri-lai-sis-ta junista. Samassa Antero muisti, miksi he olivat tulleet. – Sai-sim-me-ko lainata puu-kart-taa-si? hän kysyi Leenalta. – Saatte toki, mutta se on ikävä kyllä kadonnut, Leena sanoi. Aino ja Antero vil-kai-si-vat toisiaan. Etsikö joku muukin aarretta? Kuka olisi niin röyh-ke-ä, että käh-vel-täi-si kartan itselleen?
1. Tutki kuvaa. Millainen Leenan koti on? 2. Miksi lapset päättivät lähteä kirjastoon? 3. Miksi lapset menivät Leenan luokse? 4. Suun-ni-tel-kaa ja piirtäkää parin kanssa kartta. Mer-kit-kää karttaan aar-re-puun paikka. 5. Etsi ja kirjoita teks-tis-tä kaikki e-ris-ni-met.
13
Paju kirjastossa Paju ko-ko-si kir-jas-ton pöy-däl-le sa-tu-ja ja his-to-ri-an-kir-jo-ja. E-rääs-tä kir-jas-ta löytyi satu ku-nin-gat-ta-ren kul-ta-aar-tees-ta. Paju luki sen huo-lel-la. Hän se-la-si myös muita kir-jo-ja ja tutki si-säl-lys-lu-et-te-loi-ta. Löy-tyi-si-kö jostain lisää tie-to-a ku-nin-gat-ta-res-ta?
Missään ei kui-ten-kaan mai-nit-tu, että Vils-kees-sä olisi koskaan ollut ku-nin-ga-tar. Vilskeen en-sim-mäi-set a-suk-kaat olivat ni-mit-tä-neet kaupunkiin jär-jes-tyk-sen-val-vo-jan. Hänen teh-tä-vän-sä oli auttaa a-suk-kai-ta.
Paju istui kir-jas-tos-sa i-kui-suu-del-ta tuntuvan ajan. Lopulta hän laahusti pet-ty-nee-nä pa-laut-ta-maan kirjoja. Entä jos Antero oli oi-ke-as-sa eikä vastaus löy-tyi-si-kään kirjoista? Läh-ti-es-sään Paju vilkaisi vielä kerran kir-ja-hyl-ly-jä. Sil-loin ik-ku-nas-ta pil-kis-tä-vä au-rin-gon-sä-de osui johonkin kultaiseen. Yhden kirjan sel-kä-myk-ses-sä oli kruunun kuva. Paju pidätti hen-gi-tys-tään ja luki kirjan nimen: Hyön-teis-ten sa-lai-suu-det. Paju vilkaisi hyllyä ja tajusi. Luon-non-tie-de ja hyönteiset, niistähän sadussa juuri puhuttiin. Paju oli tutkinut vääriä kirjoja. Nyt pitäisi kiireesti löytää toiset etsivät! 14
Mo -ni-p
maa-i s i e t n ö hy uo -li-nen
l-ma
pää
-mis kes-ki-ruu
mis
ta-ka-ruu-
-k it . n-to -mer u -pi-pa-ri-a is. t ii s n i e s s k a ik e ja a-k a-ruu-m t a a ja lk H yö n - t is ja i -m s kuu . i-ruu n sil-lä on pää, kes-k uo -ri-ai-sii : a -k a a s o -v H yön-teio e k kolm uuluu i-a, hossa on ei-sis-tä k -t n ö y h pil-kul-li-s N iiden ke t n a a v m o il t a u a . Jotk uolet m en-lai-si-a -n M elkein p o m n o r ve t . -ri-ai-si-a k in on sa la Ko -va-kuo il jo ja dal-li-si-a jotkut rai-
Mu
en hyöntein n o n e iin. n t hyönteis u-ra-hai-
va in-to -a set kuulu ia -h a k ivat ra-v -r k u n u a h m li s e ö My is-sa . - dys-kun-n h y t ä n yhdessä v ä ä lä -la-ji. -t is s Ne e iä ke -l uu-ra-hais lm jä t in r a u v u is -t men ja huo -leh n on Suo e n ia -h a uu-r i-ä. He -vos-m il-li-met-r m 8 puuhun. 1 – ä 6 in -v o ä -t s y u ä avat k S en pitu in. ai-set k aiv -h a n k antoih -r e u u id u p -m s o in e He -v ä us at pesäns -v a -t n e -k a Ne r
Näin luen tietotekstiä
Luen • Luen tekstin. Silmäilen • Kes-kus-te-len tekstistä. • Mikä on pää-ot-sik-ko? – Mitkä asiat olivat tuttuja? • Mitä tiedän aiheesta e-tu-kä-teen? – Mitkä asiat olivat uusia? • Mitkä ovat vä-li-ot-si-kot? • Etsin tärkeät sanat. • Mitä tietoa saan kuvista?
Pohdin • E-tu-kä-teen tiesin, että… • Opin, että… • Ha-lu-ai-sin vielä tietää…
1. Tutki kuvaa. Mitä kirjoja Paju tutkii? 2. Miten Paju löysi oikean kirjan? 3. Lue sivun 15 teksti. Jatka virkkeitä. a) E-tu-kä-teen tiesin, että… b) Opin, että… c) Ha-lu-ai-sin vielä tietää… 4. Valitkaa parin kanssa hyön-tei-nen. a) Etsikää siitä tietoa. Piirtäkää kuva. b) E-si-tel-kää hyön-tei-sen-ne.
15
Mei ja Puuhisen pesäpuu Puu-tar-hu-ri Puu-hi-nen penkoi verstaan hyl-ly-jä. Hän etsi me-tal-lin-pal-jas-tin-ta ja puu-ste-tos-koop-pi-a. Mei kat-se-li ym-pä-ril-leen. Miksi Puu-hi-nen oli po-ran-nut pölkyt ja palkit täyteen rei-ki-ä? Nuo tu-le-vat pe-sä-puu-hun. Pe-sä-puu oli puiston tärkein puu. Se oli täynnä e-ri-lais-ten o-len-to-jen pe-si-ä. Puu-tar-hu-ri Puu-hi-nen huo-leh-ti, että pesät py-syi-vät kun-nos-sa.
– Nämä pölkyt ovat me-si-pis-ti-äis-ho-tel-le-ja, Puuhinen kertoi. – Me-si-pis-ti-äi-nen, pis-ti-äi-nen, pistin, Mei sanoi miet-teis-sään. Sanat liittyivät johonkin asiaan heidän sa-la-po-lii-si-ju-tus-saan. Mei ei vain muistanut, mihin. Hänen pitäisi mennä kysymään Ainolta ja Anterolta. He olivat varmaan in-nos-tu-nei-ta kuulemaan myös pe-sä-puus-ta. Sehän saattoi olla aarrepuu!
Puuhinen antoi Meille me-tal-lin-pal-jas-ti-men ja ste-tos-koo-pin. Mei kö-röt-te-li niiden kanssa junalla kohti Ra-ta-puo-ti-a. Samassa hän huomasi, että ta-va-ra-hyl-lyl-tä pilkisti jotakin. Se oli Leenan kartta! Jos Leena oli u-noh-ta-nut kartan junaan, se ei voinut olla Anterolla ja Ainolla. Missä ihmeessä he oikein olivat? 16
Lin-nun-pe-sän voi löytää puun oksalta tai sen kolosta. Yleensä linnut munivat pesään ja hautovat siellä munansa. Linnunpesä voi olla myös maassa tai jopa maan alla. Monet linnut pesivät niitä varten ra-ken-ne-tuis-sa pöntöissä.
Ke-ko-muu-ra-hai-set ra-ken-ta-vat suuret pesänsä pääosin ha-vun-neu-la-sis-ta ja oksien pätkistä. Maan päällä näkyvä keko on yleensä vain pieni osa pesää. Suurin osa käy-tä-vis-tä ja kam-mi-ois-ta on maan alla.
1. Tutki kuvaa sivulla 16. Mitä Mei ih-met-te-lee? 2. Miksi pesäpuu oli tärkeä? 3. Mistä Leenan kartta löytyi? 4.
Lukekaa parin kanssa sivun 17 ku-va-teks-tit. a) Etsikää tietoa oravan pesästä. b) Kir-joit-ta-kaa siitä ku-va-teks-ti. c) Lukekaa teks-tin-ne toi-sil-le. 17
Pörriäisen kauppakassit
Meidän pitäisi löytää Leenan kartta. Mistä ih-mees-tä me löy-däm-me sen?
Leena oli an-ta-nut Ainolle ja Anterolle lai-nak-si ka-me-ran-sa. Hän oli pyy-tä-nyt heitä ku-vaa-maan van-ho-ja puita. Aino ja Antero eivät kui-ten-kaan päässeet kuk-ka-niit-ty-ä kau-em-mak-si. Niitty oli täynnä kau-nii-ta kuk-ki-a, per-ho-si-a, he-po-kat-te-ja ja pör-röi-si-ä kel-ta-rai-tai-si-a pö-ri-si-jöi-tä. Antero ja Aino räp-si-vät ku-vi-a in-nois-saan.
– Katsotaan välillä kuvia! Antero ehdotti. He is-tah-ti-vat kannolle ja alkoivat katsella o-tok-si-aan. – Onkohan noilla ö-tö-köil-lä-kin koti jossain? Antero mietti otsa kurtussa. – Ne selvästi hakevat kukista jotain. Varmaan ne myös vievät sen ha-ke-man-sa jonnekin. Katso nyt tuotakin pör-ri-äis-tä, sillä on keltaiset kan-ta-muk-set jaloissa. Ihan kuin kaup-pa-kas-sit! Aino katseli kuvia miet-ti-väi-se-nä. Yht-äk-ki-ä hän muisti jotain. – Muistatko, meidänhän piti juuri etsiä hyön-tei-si-ä! Niin siinä sadussa sanottiin! Ko-e-te-taan seurata pör-ri-äi-si-ä. Katsotaan, minne ne menevät.
18
Am-pi-ai-nen, me-hi-läi-nen ja ki-ma-lai-nen Am-pi-ai-nen, me-hi-läi-nen ja ki-ma-lai-nen kuuluvat pis-ti-äi-siin. Me-hi-läi-nen ja ki-ma-lai-nen kuuluvat me-si-pis-ti-äi-siin. Kaikilla on myrk-ky-pii-kit. n hoikka, vä-hä-kar-vai-ne ys kel-ta-mus-ta värit
Am-pi-ai-nen Am-pi-ai-sen pesä on pa-pe-ri-mai-nen ja usein harmaa. Pesän sisällä on kennosto, jossa kasvaa uusia jäl-ke-läi-si-ä. Pesässä saattaa asua satoja am-pi-ai-si-a. Am-pi-ai-sen pistos voi aiheuttaa al-ler-gi-si-a oireita, kuten ihon pu-noi-tus-ta.
Me-hi-läi-nen Me-hi-läi-nen muistuttaa am-pi-ais-ta. Tunnetuin me-hi-läis-la-ji on tar-ha-me-hi-läi-nen. Se elää parvissa. Sitä pidetään ko-ti-e-läi-me-nä hunajan takia. Ihminen rakentaa tar-hame-hi-läi-sel-le pesän. Me-hi-läi-set ra-ken-ta-vat pesään vahasta kennoja. Kennoissa kehittyy hunajaa ja uusia jäl-ke-läi-si-ä. nen pullea, tuu-he-a-kar-vays rit kel-ta-mus-ta vä
vä-hä-kar-vai-nen kel-lan-rus-ke-a väritys
Ki-ma-lai-nen Ki-ma-lai-nen tekee pesänsä vahasta. Pesä muistuttaa harmaata ka-nan-mu-na-ken-nos-to-a. Pesä on paljon pienempi kuin me-hi-läis-pe-sä, sillä ki-ma-lai-nen ei varastoi hunajaa. Turkkinsa an-si-os-ta ki-ma-lai-set ovat e-rin-o-mai-si-a pö-lyt-tä-ji-ä.
1. Tutki kuvia sivulla 18. Nimeä sinulle tutut kasvit ja hyön-tei-set. 2. Minkä tehtävän Leena oli antanut Ainolle ja An-te-rol-le? 3. Lue sivun 19 tie-to-teks-tit. Keksi ja kirjoita niistä kolme ky-sy-mys-tä. Kysy parilta. 4.
Ottakaa parin kanssa kuvia jostakin hyön-tei-ses-tä. a) Ni-met-kää hyön-tei-nen. b) Etsikää siitä tietoa. c) E-si-tel-kää hyön-tei-sen-ne.
19
Etsivät kokoontuvat Et-si-vä-toi-mis-ton vies-ti-tik-ka-rin näyttöön il-mes-tyi-vät sanat:
Pa-maus-lai-set hoi!
Ta-va-taan puis-tos-sa.
Mi-nul-la on näy-tet-tä-vää! T: Paju.
Sa-mas-sa Mei näki junan ik-ku-nas-ta Anteron ja Ainon. He juok-sen-te-li-vat nii-tyl-lä sinne tänne. Loik-ki-vat-ko he joh-to-lan-gan pe-räs-sä? Mei hyp-pä-si ju-nas-ta seu-raa-val-la py-sä-kil-lä. Hän ryn-tä-si Ainon ja Anteron perään. Paju tup-sah-ti pyö-räl-lä puistoon reppu täynnä kir-jo-ja.
Aluksi kaikki puhuivat yhteen ääneen. Lopulta he rau-hoit-tui-vat niin, että pystyivät puhumaan vuo-ro-tel-len. Pajun tuomat hyön-teis-kir-jat le-vi-tet-tiin nur-mi-kol-le. – Kuunnelkaa! Me-hi-läi-sil-lä, am-pi-ai-sil-la ja ki-ma-lai-sil-la on pesässään emo eli ku-nin-ga-tar! – Katsokaa tätä kuvaa, Mei henkäisi. – Nyt minä käsitän. Näillä hyön-tei-sil-lä on pistin! – Se on kuin keihäs! Aino henkäisi. – Arvoitus alkaa ratketa, Antero kiljaisi. Jos vanhan sadun keihäin va-rus-tet-tu joukko olikin pör-ri-äi-si-ä, mitä ihmeen aarretta ne var-ti-oi-vat ja missä? Liittyikö vanha kartta tapaukseen? Et-si-vä-toi-mis-to Pa-mauk-sel-la oli vielä paljon sel-vi-tet-tä-vää.
20
Muo-don-muu-tos
Me-hi-läis-pe-sä
1. muna 2. toukka
Me-hi-läis-pe-sä on yleensä ihmisen ra-ken-ta-ma puinen laatikko. Me-hi-läi-set ra-ken-ta-vat vahasta kennoja puisiin kehiin.
3. kotelo 4. aikuinen
Me-hi-läi-nen Apis mellifica Yh-dys-kun-ta
Ku-nin-ga-tar eli emo on kooltaan muita suurempi munii uusia jäl-ke-läi-si-ä.
Työ-me-hi-läi-nen tekee pesän työt ruokkii ja vartioi kerää sii-te-pö-ly-ä, mettä ja vettä.
Kuhnuri eli koiras he-del-möit-tää ku-nin-gat-ta-ren hää-len-nol-la.
1. Tutki kuvia sivulla 20. Mitä kuvissa tapahtuu? 2. Miten Paju viestitti toisille ta-paa-mi-ses-ta? 3. Mitä lapset oi-val-si-vat, kun he lukivat Pajun tuomia hyön-teis-kir-jo-ja? 4.
Tutkikaa parin kanssa sivun 21 miel-le-kart-taa. a) Valitkaa mie-les-tän-ne kiin-nos-ta-vin tieto. b) Sel-vit-tä-kää, mihin hunajaa voi käyttää. c) Tehkää hu-na-jas-ta miel-le-kart-ta.
21
Johtolangat yhtyvät Lapset kiin-nit-ti-vät Ra-ta-puo-din sei-näl-le kaiken ma-te-ri-aa-lin, joka liittyi kul-ta-aar-teen ta-pauk-seen. Mei tui-jot-ti vanhaa karttaa. Kat-so-kaa! Tässä Leenan pihan koh-dal-la
näkyy him-me-ä pu-nai-nen rasti.
Onko Leena koskaan ker-to-nut, mistä kartta on pe-räi-sin? Paras kysyä hä-nel-tä it-sel-tään.
Etsivät kii-ruh-ti-vat Leenan luo, tällä kertaa koko konk-ka-ronk-ka. Leena tarjosi kaa-ka-o-ta ja paah-to-lei-pää. Hän oli selvästi i-lah-tu-nut saadessaan taas vieraita. Leivän päälle lapset saivat levittää pak-sul-ti suussa sulavaa hunajaa. Leena katseli vanhaa karttaa hellästi. – Kartta on i-so-tä-ti-ni piirtämä. Hän oli suuri puiden ystävä. – Näyttääkö tämä tutulta? Mei kysyi ja nosti pöydälle sa-tu-kir-jan kuvan kiuk-kui-sis-ta hyön-tei-sis-tä keihäät tanassa.
22
Lasten häm-mäs-tyk-sek-si Leena alkoi nauraa. – Mistä ihmeestä te olette saaneet tuon kuvan? Se on i-so-tä-ti-ni piirtämä. Hän halusi var-ti-oi-da hu-na-jaan-sa. Siksi hän sepitti tarinan lu-mo-tus-ta ku-nin-gat-ta-res-ta ja sen hurjista var-ti-jois-ta. Tarinan oli tarkoitus pe-lo-tel-la ma-ke-an-hi-moi-si-a ryö-vä-rei-tä. Oletteko huomanneet nuo pikku talot tuolla minun ta-ka-pi-hal-la-ni pesäpuun alla? Ne ovat me-hi-läis-pe-si-ä. Olen perinyt ne i-so-tä-dil-tä. Katselen usein me-hi-läis-ten tanssia. Tanssin avulla ne il-moit-ta-vat toisilleen, missä parhaat me-si-a-pa-jat ovat. – Minä ihan tunnen, miten joh-to-lan-gat kiertyvät yhteen, Paju hy-ker-te-li. Hunaja oli siis se kal-lis-ar-voi-nen aarre, jota me-hi-läi-set var-ti-oi-vat. – Minä olisin kyllä halunnut löytää kul-ta-ra-ho-ja ja ja-lo-ki-vi-ä, Aino tuumi, – ja helmiä ja ho-pe-a-miek-ko-ja ja sen semmoista. – Läh-de-tään-kö etsimään? Mei kysyi. – Meillähän on nyt me-tal-lin-pal-jas-tin-kin! Vilskeen maan pinnan a-la-puo-lel-la on varmasti vaikka mitä sa-lai-suuk-si-a! 1. Tutki kuvaa. Millä mielellä lapset ovat? Mistä sen voi päätellä? 2. Mitä lapset huo-ma-si-vat Leenan kartassa? 3. Miksi i-so-tä-ti oli keksinyt tarinan lu-mo-tus-ta ku-nin-gat-ta-res-ta? 4. Mikä oli lasten etsimä aarre? 5. Keksikää ja kir-joit-ta-kaa parin kanssa, millaisen sa-lai-suu-den lapset voisivat löytää maan alta. 23
N, HYVI U P LOP I HYVIN K KAIK
asukkaat ovat etsineet Vuo-si-kau-si-en ajan Vilskeen vanhassa sa-tu-kir-jas-sa. kul-ta-aar-ret-ta, josta kerrotaan nyt. Sadun arvoitus on viimein selvin Et-si-vä-toi-mis-to Pa-mauk-sen löy-ty-mi-seen. ripeät toimet johtivat aar teen den Vilskeen kaupungin men-nei-syyr-kit-tä-vä tut-ki-mi-ses-sa on tapahtunut me aar teen mys-tee-ri lä-pi-mur-to. Kuningattaren kultaaus onnistui on selvinnyt. Etsivätoimisto Pam visi, että tarina rat-kai-se -maan ar-voi-tuk-sen. Sel i-neen on ra-ta-in-si-nöö -ri Leenan ku-nin-gat-ta-res-ta kul-ta-aar-te ai-siin kylläst yi aikoinaan hu-na-ja-var-k i-so -tä-din keksimä pila. I-so -tä-ti inan pe-lot-te-lu-mie-les-sä. me -hi-läis-pe -sil-lään ja keksi tar -neen-sä mysteerin Pamauksen etsivät ker tovat käyt-tä sa-la-po-lii-si-tai-to -ja. sel-vit-tä-mi-seen mo -nen-lai-si-a ssa niit yllä”, ker too etsivä Antero. kan on Ain me ima-s u-v lo-k vae ”M mitä.” ”Va-lo-ku-vis-ta paljastui vaikka -tal-lin-pal-jas-ti-men, “M inä hain Puuhisen vaarilta me sin an”, Mei selittää. ”Sen sijaan löy mutta sitä ei sitten tar-vit-tu-ka n itse u-noh-ta-nut sen junaan.” kadonneen kar tan. Leena oli iha Etsivä Paju luottaa kirjoihin. Kysy minulta mitä vain ”M inä etsin kir-jas-tos-ta tietoa. Vilskeen his-to -ri-as-ta! keeseen on ra-ken-net-tu Tiesittekö e-si-mer-kik-si, että Vils en moot-to-ri-tie? maailman en-sim-mäi-nen matoj lla on nimi. Ja että Vilskeen jo-k ai-sel-la puu -ta. Ne löytyvät suuresta Puu-kir-jas i on Aulis.” Suih-ku-läh-teen auk ion puun nim ä historian tut-ki-mi-nen Näin tuli jälleen to- det-tu-a, ett -tä. on to- del-lis-ta sa-la-po-lii-si-työ aikoo selvittää, Seu-raa-vak-si Tie -de -sa-no -mat onko kuu tehty juustosta.
1. Mistä tiedät, että kyse on uutisesta? 2. Mistä uutinen kertoo? 3. Mitä uutisessa kerrotaan sa-la-po-lii-si-en me-ne-tel-mis-tä? 4. Mitä uutta tietoa sait Vilskeen puista? 24
Lapset miet-ti-vät, voiko uuteen poikaan luottaa.
Aion pe-rus-taa et-si-vä-toi-mis-ton. Me ha-lu-am-me myös olla et-si-vi-ä.
O-lem-me hy-vi-ä rat-ko-maan mys-tee-rei-tä.
Meidän pitää laa-ti-a et-si-vä-toi-mis-ton säännöt. So-pii-ko?
Sopii! Haen a-gent-ti-salk-ku-ni. Sitten me voimme a-loit-taa!
7
Pamauksena paikalla! Lei-voim-me teille vo-ro-muf-fins-se-ja!
Niiden a-vul-la ai-von-ne toi-mi-vat pa-rem-min!
Hmm... Pik-ku-vä-en lei-po-muk-set ovat e-päi-lyt-tä-vi-ä.
Pi-pot-ti ja Nyy-te-rö in-nos-tui-vat et-si-vä-toi-mis-tos-ta.
Et-si-vä-toi-mis-tol-lan-ne pitää olla nimi!
8
Nimi voisi olla An-te-ro ja a-pu-rit? Minä voisin olla pää-et-si-vä.
Ei, kun kek-si-tään nimi meidän ni-mi-en al-ku-kir-jai-mis-ta.
MAAP... ei kun AMPA... No ei. PAMA...
Voi-si-ko nimi olla Pa-maus?
Et-si-vä-toi-mis-ton ni-mek-si tuli Pa-maus. Kaik-kien mie-les-tä nimi oli lois-ta-va.
Me tar-vit-sem-me sa-la-po-lii-si-lait-tei-ta.
Selvä se!
Ra-ken-ne-taan sa-lai-nen a-gent-ti-la-bo-ra-to-ri-o!
Nyy-te-rö voisi ra-ken-taa meille sel-lai-si-a! 9
Etsivätoimisto Pamaus 1. Vanha aarre kultainen, mistä löy-täi-sim-me sen? Aivan selvä tapaus, paikalla on Pamaus! Onko nimi hukassa o-tuk-sel-la junassa? Aivan selvä tapaus, paikalla on Pamaus! Pam pam Pamaus, jo tapaus selviää! Mes-ta-ri-et-si-vil-tä ei mikään piiloon jää. Pam pam Pamaus, ei homma tähän jää. Mes-ta-ri-et-si-vil-lä on tuhat tehtävää! 2. Kuka viestin lähetti, miksi suuttui kaveri? Aivan selvä tapaus, paikalla on Pamaus! Miksei Nysä unta saa, miksi yöllä pelottaa? Aivan selvä tapaus, paikalla on Pamaus! Pam pam Pamaus… 3. Minne sulka osoittaa, mitä peili hei-jas-taa? Aivan selvä tapaus, paikalla on Pamaus! Mitä sattuu radalla ken-kä-au-to-ki-sois-sa? Aivan selvä tapaus, paikalla on Pamaus! Pam pam Pamaus… 10
Tiedustelut Edukustannus www.edukustannus.fi info@edukustannus.fi Tilaukset Kirjavälitys Oy Puh. 010 345 1520 kvtilaus@kirjavalitys.fi Kustantaja Edukustannus, Helsinki 2. painos, 2018
© Katri Kirkkopelto, Sirkku Myllyntausta, Reetta Niemelä, Päivi Okkonen-Sotka, Heini Paavola ja Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, 2017 Toimitus: Rauna Sirola Kuvitus: Katri Kirkkopelto Laulujen sanat: Reetta Niemelä ja Rauna Sirola Graafinen ulkoasu ja taitto: Tuija Siekkinen Kopiointiehdot Tämä teos on oppikirja, joka on suojattu tekijänoikeuslailla (404/61). Tämän teoksen tai sen osan valokopiointi, skannaaminen tai muu digitaalinen kopiointi tai käyttö edellyttää oikeudenomistajan luvan. Kopiosto ry myöntää teosten osittaiseen kopiointiin lupia. Tarkistakaa, mitkä valokopiointi- ja digiluvat ovat kohdallanne voimassa. Lisätietoja luvista www.kopiosto.fi Teoksen tai sen osan muuntelu on kielletty. ISBN 978-952-288-621-7