Nimi ja luokka:
• Tutustutaan lastenkirjallisuuteen.
• Luetaan kertomuksia.
• Tutkitaan kertomuksia.
• Kirjoitetaan kertomus.
1. Etsi kuvasta.
a. pieni kakuntekijä
b. pitää nuolaista ennen sulamista
c. potkittava peliväline
d. erikoinen hansikas
2. Tutki runoa ja kuvaa. Valitse viisi asiaa, joita haluaisit tehdä tänään.
Tylsääää!
Ei mitään tekemistääää! Koko päivä pitää täyttää!
Saatko kaiken mahtumaan: idis penkkis jalkkis lentis svettis kirppis kirkkis hyvis pahis lihis vihis pehmis roskis hiekkis kuris epis koris pesis leppis neppis hämppis mahis huoltis tavis julkkis kippis fiilis bestis? Pia Krutsin, Kaupunki kukaties. 2021.
1. Etsi kuvasta. Kerro tai kirjoita.
a. kevyt, ohut ja valkoinen
b. iloinen ja kiinnostunut
c. täplikäs ja pitkäkaulainen
d. vihreä ja pehmeä
e. huojuva ja korkea
2. Pohdi ennen tekstin lukemista. Kerro tai kirjoita.
a. Mikä on kertomuksen otsikko?
b. Miksi olisi hauskaa olla kirjailija?
c. Minkä ikäisenä opit lukemaan?
d. Millaisia tarinoita on kiva lukea tai kuunnella?
Eräänä päivänä Santun luokassa on kirjailija.
Kirjailija istuu luokan edessä ja asettelee kirjojaan pöydälle.
Kirjoja on monta.
Ne ovat erikokoisia.
Monissa kirjoissa on kivat, värikkäät kannet.
Niissä on puita, ihmisiä tai taloja.
Joissakin kansissa on kirahvin kuva.
Kirahvilla on pitkä kaula.
Ennen kuin kirjailija ehtii aloittaa,
Aada viittaa ja sanoo:
”Minä opin lukemaan jo neljävuotiaana!”
”Hienoa”, kirjailija vastaa ja hymyilee.
”Kuinka vanha sinä olit, kun sinä opit lukemaan?”
Aada jatkaa.
”Minä olin kahdeksan”, kirjailija vastaa.
”Minulla meni kauan ennen kuin opin lukemaan ja kirjoittamaan sujuvasti.”
”Vasta kahdeksanvuotiaana!
Ja sä olet kirjailija!
Miten se on mahdollista!”
huudahtaa Santtu.
Kirjailijaa naurattaa.
”Minä keksin tarinoita.
Keksin tarinoita jo silloin, kun en osannut vielä lukea ja kirjoittaa”, kirjailija kertoo.
”Oliko se sun leikki?” Ilja kysyy.
”Kyllä oli.
Minä kuvittelin ihmisiä,
Mitä kirjailija tekee?
Minkä ikäisenä kirjailija oppi lukemaan?
Mitä kirjailija teki ennen kuin osasi lukea?
lukeminen
Mitä kirjailija kysyy oppilailta?
Mikä Santtua naurattaa?
Kertomuksen lukeminen
joita ei ole oikeasti olemassa, ja keksin heille tarinoita. Se oli leikkimistä, ja myös kirjoittaminen on leikkimistä”, kirjailija vastaa.
Santtu on hämmästynyt.
Hän ei ole ajatellut, että kirjailijan työ on kuvitella ja leikkiä.
Hän on luullut, että kirjailijat ovat isoja ja vakavia ihmisiä.
”Oletteko te keksineet tarinoita?” kirjailija kysyy luokalta. Melkein kaikki viittaavat.
Santtu nostaa kätensä varovaisesti ylös.
”Onko joku, jolla ei ole koskaan ollut yhtään tarinaa mielessään?” kirjailija kysyy.
Kukaan ei viittaa.
”Kenestä on mukava lukea tai kuunnella tarinoita?”
kirjailija kysyy.
Taas melkein kaikki viittaavat.
Santun käsi on korkealla.
”Kuka ei tykkää tarinoista?
Kuka tykkää vain ikävistä tosiasioista?”
kirjailija jatkaa.
Yhtään kättä ei nouse ylös.
Santtua naurattaa.
Kirjailija sanoo, että kirjoittaminen on tärkeää, koska muuten tarinat unohtuvat.
”Jos minä en kirjoittaisi tarinoitani, niin te ette voisi niitä kuulla tai lukea.”
Sitten opettaja, kirjailija ja luokka pohtivat yhdessä, mistä kaikista asioista tarinan voi kirjoittaa.
Voi kirjoittaa mielikuvitusjutun. Voi kirjoittaa tapahtumista, jotka muistaa. Voi kirjoittaa kaikesta mitä näkee, kuulee ja huomaa.
Santtu muistaa kodin Englannissa, kissan, vajan ja piilosilla olon.
Santtu on huomannut, että koivun lehdet ovat kultakolikkoja, ja että vaahteran lehdet ovat pieniä, kirjavia leijoja.
Santtu on kuvitellut siilin, joka lennättää leijaa, ja koivu-kuninkaan, joka jakaa rahansa köyhille.
Santulla on paljon tarinoita. Minä voin kirjoittaa mitä vaan, hän miettii iloisena.
Mimmu Tihinen, Santun syystarina. 2022.
3. Lue teksti Kirjailija . Vastaa kysymyksiin.
a. Mitä Santtu tekee, kun kirjailija kysyy tarinoiden keksimisestä?
Hän...
b. Mikä on Santun ja melkein kaikkien oppilaiden mielestä mukavaa?
Heistä...
c. Kuinka moni luokassa pitää vain ikävistä tosiasioista?
Luokassa...
d. Miksi kirjoittaminen on kirjailijan mielestä tärkeää?
Kirjoittaminen on tärkeää, koska...
e. Mitä mielikuvitusolentoja Santtu on kuvitellut?
Santtu on...
f. Miksi Santun on helppo kirjoittaa?
Santulla on...
4. Keksi, piirrä tai kirjoita.
a. Piirrä Santun kuvittelema siili. Kirjoita kuvastasi kolme virkettä.
b. Keksi ja kirjoita, millainen koivukuningas on.
Miltä hän näyttää?
Millaisessa linnassa hän asuu?
Millainen hänen valtakuntansa on?
Miksi hänestä on tullut kuningas?
c. Piirrä ja kirjoita lyhyt satu Santun kuvittelemasta koivu-kuninkaasta.
1. Etsi kuvasta. Kerro tai kirjoita.
a. punainen ja sopii selkään
b. pitkä ja suora
c. pieni ja salaisessa paikassa
d. viimeinen ja nauravainen
e. avataan ja suljetaan
2. Pohdi ennen tekstin lukemista. Kerro tai kirjoita.
a. Mikä on kertomuksen otsikko?
b. Mitä ääniä kuvassa voisi kuulua?
c. Millaisia kuulutuksia kuulet yleensä koulussasi?
d. Kummalla kuvan luokista opiskelisit mieluummin? Perustele.
Koulun käytävillä kävi kotoisa kuhina. Päähineet ja kengät lentelivät ristiin rastiin kaikkialle paitsi naulakoihin. Pienemmät oppilaat kiljuivat ja leikkivät hippaa. Vain Oonan ja Eelin luokan edessä vaatteet olivat täydellisen siististi naulakossa ja kengät rivissä. Oppilaat odottivat luotisuorassa jonossa koulupäivän alkua.
– Onneksi tämä omituisen hyvä käytös ei ole levinnyt vielä muihin luokkiin, muuten olisin todella huolissani, Oona naurahti. Eeli ei ehtinyt vastata, sillä käytävän kaiuttimista kuului tuttu kilahdus.
– Anteeksi riehumisen häirintä, täällä rehtori Yrmy. Seuraa jokaviikkoinen aamunavaus, jonka pitää tällä kertaa neljännen luokan opettaja Hilja Tossukka. – Voi sentään, jännittää... Seuraavaksi soitan teille sävelmän, jonka opin hermolom... siis matkallani Intiassa. En mielelläni tekisi näin, mutta olen tovin katsellut riehumistanne, ettekä te jätä minulle mitään muuta vaihtoehtoa.
– Ei kai se aio? Eeli kauhistui.
– Tulpat, ÄKKIÄ! Oona sanoi ja alkoi kaivella taskujaan.
Selkomukautus
Mitä erikoista koulun käytävällä tapahtui?
Mitä Oona ajatteli oman luokkansa käytöksestä?
Miksi opettaja oli ollut Intiassa?
Kertomuksen lukeminen
Mitä Hilja Tossukka ajatteli oppilaista?
Millaista apua Hilja Tossukka toivoi oppilaiden vanhemmilta?
Oppilaat pitelivät kauhuissaan korviaan. Kun kaamea vinkuna hiljeni, he seisoivat lamaantuneina paikoillaan silmät puoliksi ummessa, aivan kuin olisivat kaikki nukahtaneet yhtä aikaa. Kaikki paitsi Oona ja Eeli, jotka katsoivat toisiinsa järkyttyneinä.
– Tässä puhuu Hilja Tossukka, kuunnelkaa tarkasti ääntäni. Te olette kaikki niin kovin, kovin epäkohteliaita ja tottelemattomia.
Jatkossa, kun kuulette sanat ”voisitteko ystävällisesti”, tunnette vastustamatonta halua totella. Teidän on suorastaan pakko tehdä niin kuin kauniisti pyydetään. Lisäksi haluatte opiskella. Ymmärrätte, että oppiminen on hauskaa ja palkitsevaa. Voisitteko ystävällisesti sanoa perässäni: ”Oppiminen on hauskaa ja palkitsevaa.”
– Oppiminen on hauskaa ja palkitsevaa, koulullinen unisia zombielapsia toisti kuorossa.
– Lisäksi innostutte kaikki nokkahuilun soitosta. Ja lopuksi, voisitteko ystävällisesti siivota käytävät, siirtyä jonoihin luokkien eteen ja unohtaa tämän kuulutuksen. Ai niin, jos jonkun vanhemmat omistavat soitintehtaan, jonka voisi muuttaa nokkahuilutehtaaksi, tulkaa juttelemaan minulle. Kysyntä on valtavaa ja nykyisen tehtaan tilat eivät riitä huilujen tuotantoon. Hauskaa päivänjatkoa kaikille!
Kuulutus lakkasi ja lapset virkosivat horroksesta. He siivosivat käytävät sekunneissa ja siirtyivät täydellisen suoriin jonoihin odottamaan tunnin alkua. Oona katsoi Eeliä, joka oli vaipunut mietteisiinsä.
– Se nokkahuilusävelmä ei olekaan kidutusta vaan hypnotisointia varten! Ja Tossukka hypnotisoi juuri koko koulun! Meidän on tehtävä jotain ja äkkiä! Oona touhotti, mutta Eeli ei reagoinut, vaan tuijotti liikkumatta eteensä.
Arttu Unkari, Isämies ja hyytävä hypnoosi. 2022.
Kuvitus: Kai Vaalio. 2024.
3. Lue teksti Kohtalokas kuulutus. Vastaa kysymyksiin.
a. Mitä oppilaat tekivät kauhuissaan?
He pitelivät...
b. Millaista oppiminen on Hilja Tossukan mielestä?
Oppiminen on hänestä...
c. Mitä kaikkien lasten piti jatkossa harrastaa?
Lasten...
d. Miksi Eeli ei reagoinut mihinkään kuulutuksen jälkeen?
Eeli oli...
e. Mitä tapahtui, kun kuulutus lakkasi?
Kun kuulutus lakkasi,
f. Miten Hilja Tossukka halusi oppilaiden käyttäytyvän?
Hän halusi...
4. Keksi ja kirjoita Hilja Tossukan kuulutus, joka hypnotisoi
a. oppilaat harjoittelemaan nokkahuilun soittoa aamusta iltaan
b. oppilaat olemaan hiljaa kaikissa tilanteissa
c. opettajat pitämään kokeita joka päivä.
Plim plom!
Tässä puhuu...
Olette niin kovin...
Jatkossa te...
Toistakaa perässäni...
Haastatelkaa koulun aikuista. Muodostakaa 3–4 hengen ryhmä.
• Pohtikaa, kenen koulunne aikuisen työtehtäviin haluaisitte tutustua tarkemmin. opettaja koulunkäynninohjaaja siistijä
• Kirjoittakaa viisi ystävällistä kysymystä valitsemallenne aikuiselle.
Mikä on mukavin työtehtäväsi?
Mikä on haastavin työtehtäväsi?
• Pohtikaa etukäteen, miten kysytte kohteliaasti lupaa haastatella.
• Sopikaa, miten vastaukset kirjataan.
• Toteuttakaa haastattelu.
• Esitelkää kysymykset ja vastaukset luokassa.
Näin haastattelet:
• Suunnittele kysymykset ennen haastattelua.
• Kuuntele vastaukset tarkasti ja kirjaa ne muistiin.
• Yritä keksiä lisäkysymyksiä, jotta saat tarkempia tietoja.
• Ole ystävällinen ja kohtelias, kun haastattelet.
Kuka…?
Mitä…?
Mikä…?
Millainen…?
Missä…?
Milloin…?
Miksi…?
Mitä mieltä olet…?
1. Etsi kuvasta. Kerro tai kirjoita.
a. pelokas kävelijä
b. valtava kasvi
c. piilotteleva hahmo
d. uhkaava varjo
e. kulkureitti metsässä
2. Pohdi ennen tekstin lukemista. Kerro tai kirjoita.
a. Mikä on kertomuksen otsikko?
b. Millainen koulumatka sinulla on?
c. Millaisina aamuina on vaikea lähteä kouluun?
d. Mitä voit tehdä, jos jokin asia pelottaa?
Ukon koulumatka kulki pienen metsikön halki.
Ei se kovin vaaralliselta matkalta näyttänyt.
Mutta Ukkoa pelotti. Ihan joka päivä mahassa väänsi jo aamulla.
Oliko metsässä ehkä karhu?
Äh, ei Ukko karhuja pelännyt.
Kyttäsikö valtavan kuusen takana rosvo?
Pöh, eivät rosvot Ukkoa pelottaneet.
Sieppaisiko jättiläisalbatrossi Ukon nokkaansa ja veisi mennessään?
Hah hah, albatrossit lentelivät kaukana Ukon kotimaisemista.
Mutta.
Mutta kuusen takana väijyi Nipa!
Nipa oli ehkä luullut, ettei Ukko huomaa häntä. Nipa oli tietenkin päättänyt ensin pelotella Ukkoa. Vasta kun Ukko olisi oikein peloissaan, Nipa kävisi hänen kimppuunsa.
Sellainen Nipa oli. Karski tyyppi. Kovis.
Sen tiesivät kaikki. Tai ainakin melkein kaikki. Tai ainakin Miisa.
– Kantsii varoa Nipaa, Miisa oli kuiskannut Ukolle. – Nipa voi tehdä mitä tahansa. Kiitä onneasi, että Nipa on B-luokalla. Me ollaan parasta A-ryhmää.
Oli tosi tsägä, että ollaan A:lla, Ukko ajatteli.
Helppokos Miisan oli. Hänen koulumatkansa kulki turvallista jalkakäytävää pitkin. Oli ylitettävä vain yksi katu, eikä Nipasta näkynyt vilaustakaan.
– Mistä tiedät, että Nipa on kovis? Ukko oli erehtynyt kysymään.
Miisa oli pyöräyttänyt silmiään kuin osoittaakseen, miten urpo Ukko oli.
– Näkeehän sen, Miisa oli puuskahtanut. – Kato sen housuja. Kato sen tukkaa!
Ukko oli vilkuillut vaivihkaa Nipan maastokuvioisia housuja ja hiuksia, jotka valahtivat yhtenään silmille.
Ei epäilystäkään. Kovis mikä kovis.
Ja siellä se väijyi. Ison kuusen takana.
Selkomukautus s.150 Selkomukautus
Mitä Ukko pelkäsi?
Mitä Miisa juorusi Nipasta Ukolle?
Miltä Nipa näytti?
Kertomuksen lukeminen
Miksi Ukko ei kääntynyt katsomaan taakseen?
Kuka putkahti Ukon eteen kuin tyhjästä?
Joinakin aamuina Ukko oli kuulevinaan takaansa lähestyviä askeleita. Mutta hän ei kääntynyt katsomaan vaan pinkoi täpöillä kouluun. Turvassa!
Välkällä Nipaa ei näkynyt. Eipä tietenkään, sanoi Miisa. Nipahan lymyili yksikseen koulun nurkan takana ja suunnitteli konnuuksia. Oli vain ajan kysymys, milloin kaikkein kauhein tapahtuisi.
Kunnes...
Maa oli hiukan jäässä. Polku oli liukas. Ukko ei uskaltanut juosta, vaikka oli jo pahasti myöhässä. Hän oli viivytellyt kotona viime tippaan.
Ukko kurkki hengästyneenä kuusikkoon. Nipa oli varmaan jo mennyt. Mikä helpotus.
Mutta juuri silloin Nipan hahmo putkahti kuin tyhjästä Ukon eteen.
Nipa pötkötti pitkin pituuttaan jäisellä polulla. Hänen nenästään tuli verta.
– Älä tee minulle mitään, pliis, Nipa uikutti.
– Hä?
– Saat huomenna karkkia. Tai rahaa. Kunhan et tee minulle mitään.
– Hä?
Miksi Ukko oli hämillään?
Nipa nousi jaloilleen ja tuijotti Ukkoa. Hän näytti pelkäävän kuollakseen.
– Miksi sinä olet vaklannut minua kuusen takana? Ukko kysyi ja pälyili pakotietä. Ehkä tämä oli Nipan juoni.
– Odotin, että menisit ensin. En uskaltanut näyttäytyä. Sinähän olet A-luokan kovanaama, Nipa piipitti.
– Hä?
– Kaikkihan sen tietää. No, melkein kaikki. Ainakin Miisa...
– Ou nou! Miisa! Voihan nenä! Ukko huudahti.
Nipa pyyhki nenänsä hihaan ja sanoi:
– Me myöhästyttiin.
– Paha juttu, Ukko myönsi. – Täytyy huomenna lähteä ajoissa.
– Nähdäänkö aamulla kuusen luona? Nipa kysyi.
– Jep!
Tuula Kallioniemi, Pipo puussa. 2022.
Kertomuksen
Näin kerrot ajatuksistasi ja tunteistasi:
• Minulla olisi asiaa.
• Voinko puhua nyt vai myöhemmin?
• Haluaisin kertoa…
• Minusta tuntuu usein siltä, että…
• Ihmettelen toisinaan...
• Toivoisin, että…
• Ajattelen, että…
• Tarvitsen…
3. Lue teksti Parasta A-ryhmää . Vastaa kysymyksiin.
a. Ketä ei näkynyt välitunnilla?
Välitunnilla ei näkynyt...
b. Miten Nipa oli satuttanut itsensä?
Nipan...
c. Mitä Nipa pyysi Ukolta jäisellä polulla?
Hän...
d. Mitä pojat ensin ajattelivat toisistaan?
He...
e. Miksi pojat sopivat tapaavansa kuusen luona seuraavana aamuna?
He...
f. Mitä Miisa teki väärin?
Hän...
4. Keksi ja kirjoita. .
a. Keksi ja kirjoita, mitä Ukko kertoo koulumatkan tapahtumista.
Säikähdin koulumatkalla Nipaa.
Hän näytti ihan...
Luulin, että... Nipa olikin...
Tajusin, että...
Sitten me...
b. Keksi ja kirjoita, mitä tapahtuu, kun pojat kohtaavat Miisan koulussa.
c. Keksi ja kirjoita, miksi Miisa ei halunnut Ukon ja Nipan olevan kavereita.
Aloituksessa esitellään henkilöt ja alkutilanne.
Rauha ja Hertta valmistautuvat kehässä nyrkkeilyotteluun.
Koko metsänväki on kerääntynyt seuraamaan nyrkkeilyn piirimestaruuskisojen loppuottelua, jossa kohtaavat ystävykset Rauha Kohokoukku ja Hertta Alakoukku. Tunnelma on käsinkosketeltava
– Porkkana Hertan puolesta!
– Kaksi Rauhan, muut rusakot lyövät vetoa suosikeistaan.
Rauha lämmittelee kehän oikeassa takanurkassa koukkujaan: vasen, oikea, vasen, oikea... Hertta lämmittelee hyppynarulla.
Ottelukello kilahtaa, ottelijat asettuvat alkuasemiin, kumartavat toisilleen kohteliaasti ja aloittavat tuomarin pillinvihellyksestä ottelun.
Jännitys tiivistyy
Rauha lyö Herttaa sääntöjen vastaisesti. Hertta hermostuu.
Huippukohta
Hertta ja Rauha ovat toistensa kimpussa ja huutavat toisilleen. Ottelu keskeytetään.
Ottelu on tasainen. Yleisö hurraa. Hertta näyttää vähitellen ottavan etumatkaa kaveriinsa. Yleisö alkaa kannustaa Rauhaa kahta kauheammin. Ja silloin Rauha hetken mielijohteesta tinttaa ystäväänsä sääntöjen vastaisesti ensin kerran, sitten toisen. Hertta ei voi uskoa ystävänsä toimintaa. Vielä kolmannenkin kerran Hertta ottaa vastaan kurjan tällin. Sitten Hertta tulistuu ja tilanne karkaa käsistä.
Tuomarilla on täysi työ pitää ottelijat erillään toisistaan.
– Minä sinulle näytän, senkin ristiturpa! uhoaa Hertta.
– Ja minä sinulle, senkin luppakorva! haastaa Rauha.
Viimein tuomari saa muiden avustuksella kaverukset erilleen. Ottelu päätetään keskeyttää, ja yleisö komennetaan koteihinsa.
– Ja nyt te kaksi saatte mennä tuonne kaninkoloon selvittämään ihan itse sotkunne, tuomari komentaa ja määrää ystävykset keskinäiseen neuvonpitoon.
Kaninkolossa on hiljaista. Kaappikello tikittää. Tytöt istuvat päättäväisesti tuppisuina.
Viimein Rauha kerää rohkeutensa ja saa sanottua:
– Se yleisö, se yllytys, se paine. En tiedä, mikä minuun meni.
– Älä selitä, Hertta mumisee kiukkuisena. – Mun hampaat on ihan vinksin vonksin, korvat solmussa ja häntä pörröllä.
– Enhän minä sinua oikeasti halunnut satuttaa, sovittelee Rauha. – Olin tollo, mäntti, pölkkypää. Anna anteeksi.
– Ei sitä noin vain anteeksi pyydetä ja saada. Ei se ole niin helppoa, Hertta pitää päättäväisesti puoliaan.
– Ei olekaan, Rauha myöntää. – Minua harmittaa ja nolottaa ihan kamalasti. Olen itselleni tosi, tosi, tosi vihainen.
Pitkään on vielä hiljaista. Lopulta Hertta kuiskaa varovasti:
– Olitko myös puupää, toope, törppö ja urvelo?
– Myönnän. Olin oikea epäreilu pässinpää, katuu Rauha.
Hertta miettii hetken, jos toisenkin:
– Ehkä minäkin olin hiukan pässi. Saat anteeksi.
– Meillä jäi homma pahasti kesken, Rauha toteaa. – Eikös hoideta se loppuun?
Ja niin tytöt loikkivat hyväntuulisina kaninkolosta ja kuuluttavat yhteen ääneen:
– Uusintaottelu!
Arvaatko, kumpi voitti?
Merja Kalm, Hyvä kaveri ja ystävyyden supervoimat. 2021.
Ongelma ratkeaa
Kanit keskustelevat noloina kaninkolossa. Kumpikin myöntää virheensä ja pyytää anteeksi.
Avoin lopetus
Kertomus voi päättyä ilman selkeää loppuratkaisua. Lukija saa itse kuvitella, kuinka tilanne päättyy.
Lukija ei tiedä, kumpi kaneista voittaa uusintaottelun.
Valitse päähenkilö.
Valitse tapahtumapaikka.
rehtorin työhuone eläintarha lentokenttä puisto ostoskeskus
Valitse tilanne.
kilpailu vahinko kompastuminen muutto yllätys
4.
Suunnittele kertomuksesi aloitus, jännityksen tiivistyminen, huippukohta, ongelman ratkeaminen ja avoin lopetus.
Huippukohta
Mitä yllättävää päähenkilölle tapahtuu?
Jännitys tiivistyy
Millaisia vaikeuksia tai yllätyksiä päähenkilö kohtaa? Minkä ongelman hän kohtaa?
Aloitus
Kuka päähenkilö on?
Millaisessa paikassa hän on?
Mitä päähenkilö tekee alussa?
Ongelma ratkeaa
Miten ongelma ratkeaa?
Mitä tärkeää selviää? Avoin lopetus
Mitä päähenkilölle tapahtuu lopussa? Mikä jää salaisuudeksi?
Valitse sanat, joita käytät kertomuksessasi. Sanoja saa taivuttaa.
kadottaa kompastua unohtaa lentää leijua nielaista hävitä
lahja mikrofoni kivi
mitali hanskat pelastusliivi siivet
kiiltävä vaarallinen hankala naurettava pelottava pimeä kateellinen
Kirjoita kertomuksesi. Käytä valmiita virkkeiden alkuja tai keksi itse.
Aloitus
Eräänä aamuna...
Siellä oli...
Hän...
Jännitys tiivistyy
Yhtäkkiä...
Siitä seurasi...
Huippukohta
Yllättäen...
Uskomatonta, että...
Ongelma ratkeaa
Tilanne ratkesi, mutta...
Selvisi, että...
Viimein...
Avoin lopetus
Se oli...
Emme saa koskaan tietää...
• Aloita virke isolla alkukirjaimella.
• Päätä virke lopetusmerkkiin (. ! ?).
• Muista sanavälit.
• Tavuta pitkät ja vaikeat sanat mielessäsi.
• Tarkista vuoropuhelun vuorosanat ja johtolauseet.
• Lue ja tarkista tekstisi.
– Nähdäänkö aamulla? jänis kysyi. – Tavataan kuusen alla, kani ehdotti. – Selvä! jänis huikkasi.
Keksi ja kirjoita otsikko.
8.
Lue kertomuksesi eläytyen valitsemallesi yleisölle.
1. Etsi kuvasta. Kerro tai kirjoita.
a. kupliva koululainen
b. karvainen aikuinen
c. liitävä lennokki
d. pelottava opettaja
e. hervoton hekotus
2. Pohdi ennen tekstin lukemista. Kerro tai kirjoita.
a. Mitä hassua kertomuksen nimessä on?
b. Millaisia kertomusten sankarit yleensä ovat?
c. Millainen sankari haluaisit itse olla?
d. Millaisia sankareita koulussa tarvitaan?
Tykkäätkö supersankareista? Niin minäkin! Onko mitään siistimpää kuin yliluonnollisilla kyvyillä varustettu henkilö, joka taistelee pahiksia vastaan? Öö... ei? Tai no, ehkä sellaiset synttärikemut, jossa olisi 130 metriä korkea kierreliukumäki, jota pitkin vieraat voisi liukua mansikkapehmiksellä, suklaakastikkeella ja Mäkkärin ranskalaisilla täytettyyn uima-altaaseen. Se olis aika siistiä. Epähygieenistä, mutta siistiä.
Olen usein miettinyt, mikä supervoimista on se kaikkein paras. Lentokyky? Näkymättömyys? Ajatustenluku? Ottaisin noista minkä tahansa. Mutta onhan voimia oltava muitakin. Eivätkä ne kaikki voi olla yhtä makeita. Tai edes käyttökelpoisia. Millaisia ovat ne voimat, joista ei kirjoissa puhuta? Entä ne sankarit joista ei tehdä elokuvia? Jos haluat kuulla heistä, olet oikeassa paikassa. Tervetuloa tutustumaan Höpersankareihin!
Taavi ja hänen isänsä saapuivat koulun pihalle vähän ennen ensimmäisen oppitunnin alkua.
”Haluutko että tuun mukaan etsimään sun luokan?” isä kysyi.
”Eiku mee vaan edeltä. Niissä ohjeissahan luki että se on vika huone käytävän päässä. Kyllä mä sen löydän”, Taavi sanoi yrittäen kuulostaa itsevarmalta, siinä pahasti epäonnistuen.
”Okei... No tuu huikkaamaan jos tarttet jotain. Mä käyn opettajainhuoneessa moikkaamassa uudet kollegat. Karvaisaa päivää!” isä hihkaisi ravistaen samalla ilmaan paksun, punaruskean karvapilven.
Piha näytti ihan tavalliselta koulun pihalta. Kiipeilyseinä, futismaali, keinut. Muut lapset leikkivät hippaa ja hyppivät hyppynarua. Aika ajoin ympäriltä kuitenkin kaikui lauseita, joita ei tavallisessa koulussa kuule:
”Hei älä niistä maahan, sä tiiät että sun räkä syövyttää asfalttiin reiän!”
”Saanks mä pliis puristaa tollasen finnin, mä voin laittaa suojahaalarin päälle?”
”Varokaa, Emma aikoo laulaa, eikä meillä oo kuulosuojaimia!”
Taavi istahti tyhjään keinuun ja otti repun selästään. Ennen kuin reppu edes ehti koskea maata, hänen takaansa kuului innostunut kiljaisu: ”Uus oppilas!”
Samassa keinun eteen astui erittäin energinen ja innosta kupliva kaksikko.
”Moiiii ja tervetuloa Höpersankareiden kouluun! Mä oon Kiia, ja tää tässä on Noel. Sä tuut kuulemma meidän luokalle! Niin siistii!” äsken kiljaissut tyttö aloitti. Hänen kirkkaanvihreä, kihara tukkansa sojotti vallattomasti joka suuntaan ja muistutti Taavia jostain maustekasvista.
”Mieti Kiia, ensin kouluumme tuli kaksi uutta opettajaa, ja nyt vielä uusi oppilas!” lyhyt silmälasipäinen poika jatkoi.
”Joo mut toivottavasti sä oot kivempi ku se meidän uus ope. Sen nimi on rouva Hanuri.”
”Ja hän on nimensä mukaisesti aivan todella hanurista.”
”Tän parin viikon perusteella antaisin sille aika vahvan nelosen, noin niinku yleisissä ihmistaidoissa”, vihreätukkainen totesi. ”Hei tossa se menee!” hän huudahti ja osoitti koulua kohti astelevaa naista.
Rouva Hanuri oli toden totta kaikkea muuta kuin perinteinen alakoulun opettaja. Sotilaallinen ryhti, tummanpuhuva vaatetus ja kylmä katse saivat pihalla leikkivät oppilaat lopettamaan leikkinsä ja väistämään häntä. Osa luikki puiden taakse piiloon ja osa kiipesi lipputankoon, loput yrittivät kaivautua hiekan alle tehdäkseen itsensä näkymättömäksi, niin kovin pelottava hän oli.
”Jäätävä tyyppi”, silmälasipäinen Noel kuiskasi opettajan kadottua rakennuksen sisään.
”Kyllä Hanurin kanssa pärjää. Jos sen tunneilla ei vastaa mihinkään väärin. Tai tee mitään mikä ärsyttää sitä. Niinku esim. hengitä”, Kiia huokaisi.
Ernest Lawson, Höpersankarit 1: Opejahti. 2023. Kuvitus: Maria Makkonen. 2024.
3. Lue teksti Höpersankarit . Vastaa kysymyksiin.
a. Mitä lapset leikkivät koulun pihalla?
Lapset leikkivät...
b. Mikä oli Taavin uuden koulun nimi?
Koulun nimi...
c. Mistä Kiia innostui?
Kiia innostui...
d. Millainen rouva Hanuri oli lasten mielestä?
Hän oli...
e. Miksi oppilaan räkä oli vaarallista?
Se...
f. Mitä lapset tekevät rouva Hanurin lähestyessä?
Lapset...
4. Keksi ja kirjoita erikoisista ja hullunkurisista supervoimista.
a. Valitse yksi supervoima. Kerro, miten supervoima toimii tai mitä sen avulla on mahdollista tehdä. lentotaito näkymättömyys ajatustenluku
Upea supervoimani on...
Supervoimani toimii siten, että...
Sen avulla voin...
Aion käyttää supervoimaani...
b. Kirjoita, miten käyttäisit keksimääsi erikoista supervoimaa koulupäivän aikana.
c. Keksi oma höpersankarisi ja kirjoita hänen ensimmäisestä päivästään uudessa koulussa.
Pohdi, minkä tehtävän avulla osoitat osaamistasi parhaiten.
• Valitse yksi aukeaman tehtävistä.
• Sovi opettajan kanssa, missä ja miten työskentelet.
• Tartu toimeen!
Etsintäkuulutus: Wanted – Unelmien luokka 1.
• Pohdi ja kirjoita, millaisessa luokassa kaikkien olisi mukava opiskella.
Etsitään luokkaa, jossa jokainen... jossa kukaan ei... jossa kaikista... jossa tunnelma on... jossa ei hyväksytä... jossa voidaan yhdessä...
Ryhdy kirjailijaksi!
• Valitse kirjan kansi, joka saa mielikuvituksesi lentoon.
• Lue sanat kansikuvan alapuolelta.
• Ryhdy kirjailijaksi ja keksi lyhyt minitarina kirjan kannen avulla.
• Voit käyttää apuna sanalistoja.
hämähäkki ullakko mummo hämärä
merirosvo ranta haava itku polkupyörä kiljahdus karhu eväät
Totta vai tarua minusta?
• Kirjoita itsestäsi kolme väitettä, joista kaksi on totta ja yksi huijausta. Väitteet voivat liittyä koulunkäyntiin tai vapaa-aikaan.
• Lukekaa väitteitä ryhmässä. Muut arvaavat, mikä väite on huijausta.
Totta vai tarua?
1. Olen voittanut kirjoituskilpailun.
2. Minä osaan seisoa käsilläni.
3. Minulla on lemmikkinä käärme.
Monilukutaito ja itsearviointi