PARIOHJAUS OPISKELIJOIDEN OHJAUSMENETELMÄNÄ KLIINISESSÄ LABORATORIOSSA

TEKSTI Marja Liehu, kliininen opettaja, laboratoriohoitaja, TtM, Metropolia-amk KUVAT Sahra Mohamed ja Marja Liehu

Metropolia amk:n bioanalyytikko-opiskelijat Sahra Mohamed ja Farah Duale olivat 10 viikon kemian ja hematologian harjoittelujaksolla Malmin sairaalan laboratoriossa Helsingissä 20.3.–21.5.2023. Harjoittelu toteutettiin pariohjauksena. HUSin laboratoriossa pariohjausta ei ole ennen kokeiltu, joten Sahra ja Farah saivat kunnian toimia opiskelijoina pilottijaksolla. Harjoittelu onnistui paremmin kuin uskalsin odottaa. Opiskelijoita kehuttiin oma-aloitteisiksi, motivoituneiksi, rohkeiksi ja taitaviksi, mikä sinällänsä oli hyvä edellytys pilotin onnistumiselle.

Pariohjaus menetelmänä

Pariohjaus, vertaisoppiminen, peer learning, on opiskelijoiden omaa aktiivisuutta korostava ohjausmenetelmä, joka perustuu vertaisoppimiseen. Siinä kaksi opiskelijaa toimii harjoittelun aikana parina ja heitä ohjaa vuorossa yksi harjoittelun ohjaaja. Pariohjauksessa opiskelijat ratkovat yhdessä harjoittelun aikana eteen tulevia haasteita. Opiskelijat toimivat harjoittelunsa aikana sekä opettajan että oppijan roolissa. Opiskelijoiden tulee aloittaa harjoittelu samaan aikaan ja molemmilla harjoittelujakson tulee olla yhtä pitkä.

Pariohjauksessa ohjaaja antaa opiskelijoille enemmän tilaa oppia toisiltaan verrattuna perinteiseen ohjausmenetelmään, jossa yhtä opiskelijaa ohjaa yksi ohjaaja. Ohjaajan roolissa pariohjauksessa korostuvat havainnoijan ja reflektoijan roolit, lisäksi hän antaa opiskelijoille tilaa ja vastuuta asteittain opiskelijoiden osaamisen mukaan.

Vertaisoppiminen ei ole uusi käsite. Hoitotyön harjoittelussa tapahtuvasta pariohjauksesta löytyy useita artikkeleita. Myös HUSissa on käytössä erilaisia ohjausmalleja. Moduuli- ja pariohjausta on toteutettu jo vuosia hoitotyön puolella. Moduuliohjauksessa ohjaus tapahtuu 3–6 opiskelijan ryhmässä.

Hain tutkittua tietoa pariohjauksesta harjoittelusta kliinisessä laboratoriossa mm. hakusanoilla peer learning, peer to peer, collaborative learning, training, student, biomedical laboratory scientists, medical laboratory technologists, medical laboratory technicians. Löysin postereita sekä opinnäytetyön, joissa käsiteltiin vertaisoppimista laboratoriotyössä. Lisäksi löytyi tietoa vertaistuen vaikutuksesta heikommin menestyvien opiskelijoiden ohjauksessa.

Kliinisessä laboratoriossa tapahtuvaa pariohjausta on pilotoitu Karoliinisessa Instituutissa Ruotsissa, josta Camilla Linder ja Jenny Flygare kertoivat Kööpenhaminassa pidetyssä IFBLS-kongressissa (International Federation of Biomedical Laboratory Scientists) vuonna 2021. Esityksensä lopuksi he suosittelivat lämpimästi tämän ohjausmenetelmän käyttöönottoa kliiniseen laboratorioharjoitteluun.

Pariohjauksen toteutus

Tästä rohkaistuneena päätin HUSissa Diagnostiikkakeskuksessa testata sitä, miten pariohjaus sopisi suomalaiseen laboratorioon harjoittelumuodoksi. Pilotti toteutettiin keväällä 2023 Malmin sairaalan laboratoriossa opiskelijoiden 10 viikon kemian ja hematologian jaksolla.

Malmin sairaalassa on terveyskeskuspäivystys, pientraumapäivystys, päivystysosasto, valvontayksikkö ja päivystystä tukevat vuodeosastot. Sairaala palvelee ympäri vuorokauden. Harjoittelujaksolla opiskelijat perehtyivät verenkuviin, kemian analysaattoriin, hyytymisanalytiikkaan, eritelaboratorioon, verikaasuihin ja lajittelupisteeseen. Lisäksi opiskelijoita ohjattiin type and screen -verikeskustoimintaan – varsinaista verikeskusta Malmilla ei ole, vaan tarvittavat ristikokeet tehdään Meilahden verikeskuksessa. Harjoitteluun kuului tietenkin myös joka aamuinen aamukierto osastoilla.

Aiemmin Malmin sairaalan laboratoriossa on ollut kaksi opiskelijaa kerrallaan samaan aikaan harjoittelujaksolla, mutta he ovat olleet yksilöohjauksessa eri työpisteissä. Pilottijaksolla opiskelijoita oli nyt yhtä aikaa kaksi, ja molemmat olivat samaan aikaan samassa työpisteessä.

Ennen harjoittelua pidin Malmin työntekijöille ja Metropolian opettajalle infoja siitä, mitä pariohjaus tarkoittaa, mitä se vaatii opettajalta, ohjaajalta ja miten opiskelijat tulee ottaa huomioon ohjauksen aikana. Infoja tuli pidettyä monta, koska pilotti oli tarkoitus toteuttaa jo syyslukukaudella 2022, mutta tuolloin toisen opiskelijan harjoittelujakson peruunnuttua harjoittelu toteutui tuolloin yksilöohjauksena ja pariohjauspilotointi siirtyi keväälle 2023. Myös keväällä infosin malmilaisia useita kertoja. Lisäksi lähetin materiaalin Malmille tutustuttavaksi. Opiskelijoille pidin oman infon, jossa ohjeistin heitä pariohjaukseen.

Harjoittelun puolessa välissä ja lopussa toteutin omat Forms-kyselyt opiskelijoille ja ohjaajille. Kyselyssä kartoitin miten ne asiat, joista tutkittuun tietoon perustuen pariohjauksessa hyötyy eniten, ovat toteutuneet Malmin harjoittelussa. Harjoittelujakson viimeisellä viikolla kävin haastattelemassa Malmin henkilökuntaa sekä opiskelijoita siitä, miten he ovat kokeneet harjoittelun.

Opiskelijoiden kokemukset pariohjauksesta

Opiskelija Sahra Mohamed kertoo, että harjoittelun ensimmäisellä puoliskolla ohjaajien oli vaikea irtautua opettajan roolista, mutta loppujaksolla on ollut selvästi vapaampaa ja opiskelijat ovat päässeet itsenäisesti tekemään työtä. Opiskelijat ovat saaneet pohtia asioita yhdessä ja lopuksi he ovat pyytäneet paikalle ohjaajan, jonka vastuulla he ovat saaneet jatkaa työtä.

Opiskelijat päättivät heti aluksi, kuinka työt jaetaan. Toinen saa työskennellä itsenäisesti, eikä opiskelijapari puutu siihen. Sitten tehtäviä vaihdetaan keskenään. ”Reflektio meidän opiskelijoiden välillä on ollut päivittäistä ja olemme keskustelleet, jopa kun tilanne on ollut päällä. Ohjaajien kanssa olemme reflektoineet viikoittain”, Sahra kertoo.

Opettavaisen kokemuksen Sahra sai päivästä, jolloin toisen kemian analysaattorin aamukontrollit eivät menneet läpi. Vakiointi jouduttiin tekemään uudelleen, sen jälkeen vaihdettiin uudet vakiot, vakioita ajettiin näytteenä, kontrollit vaihdettiin, kemisti kutsuttiin paikalle. Lopuksi Sahran ehdotuksesta vaihdettiin myös reagenssit, jolloin tulokset lopulta näyttivät hyviltä. Tähän kuluikin sitten koko työpäivä.

Erityiskiitokset Sahra antaakin kemistille, joka on osannut selkeästi kertoa myös opiskelijoille analysaattoreiden periaatteista: ”Tästä on ollut todella paljon apua periaatteiden ymmärtämisessä sekä teorian soveltamisesta käytäntöön. Kerran hän jopa piti meille ”pistarit” kysyen, mitä teidän mielestänne tässä on tapahtumassa jne.” kertoo Sahra.

Eri ohjaajilla on ollut oma tapansa tehdä työtä, mikä hämmensi aluksi. Lopulta siitä on kuitenkin ollut myös apua, koska esimerkiksi hematologiassa yksi ohjaaja on osannut kertoa, kuinka trombosyytit katsotaan käyrästä, toinen on osannut selittää pilven merkitystä leukosyyttien jakaumassa, kolmas kertoo, miten numeroita tulee tulkita, joten ohjaajilta on saanut lopulta monipuolista oppia.

”Eräs mieleenpainuva kokemus harjoittelujaksolla oli se, kun otin potilaalta PVK-näytteen. Näytteen leukosyytit olivat yli 40 ja osasimme odottaa, että kohta samalta potilaalta pyydetään myös diffi, ja näin tapahtuikin. Vedimme myös itsellemme lasit ja värjäsimme ne. Lasilla oli valtavan paljon blasteja, jotka tunnistimme helposti. Seurasimme myös potilaan tilaa jatkossa ja selvisi, että lääkäri oli diagnosoinut tilanteen leukemiaksi, niin kuin mekin olimme päätelleet. Potilaan tilan nopea huononeminen myös oli järkyttävää. Kun otin hänestä ensimmäisen verinäytteen, hän oli aivan terveen oloinen. Seuraavalla viikolla hän oli jo tosi huonossa kunnossa”, Sahra kuvailee.

Harjoittelun lopulla opiskelijat ovat saaneet tehdä ilta- ja yövuoroja. Vuoroissa ei ole pystynyt olemaan kuin yksi opiskelija kerrallaan, joten parityöskentely ei parina viimeisenä viikkona ole ollut niin tiivistä.

Miten Sahran mielestä harjoittelu toteutuisi, jos opiskelijoita olisi kaksi paria yhtä aikaa? ”Nytkin aamukierrolla on alemman kurssin kaksi opiskelijaa näytteenottoharjoittelussa, ja kaikki vaativat yhden ohjaajan mukaansa, joten jos opiskelijoita on paljon, se vaatii myös paljon ohjaajia ja ohjaajilta.”

Koetko jääneesi jostain paitsi, koska olet työskennellyt parin kanssa? ”En ehdottomasti. Koska olemme olleet kaksi viikkoa yhdessä työpisteessä, niin työtä on saatu tehdä myös itsenäisesti”, sanoo Sahra.

Opiskelija Farah Duale kertoi, että häntä jännitti aluksi tosi paljon, että mitähän harjoittelusta mahtaa tulla. Nyt kun on menossa harjoittelun viimeinen viikko, hänellä on harjoittelusta ainoastaan hyvää sanottavaa ja hän on saanut harjoittelun aikana paljon positiivisia kokemuksia.

Parasta Farahin mielestä harjoittelussa on ollut se, että ei ole tarvinnut tehdä yksin asioita. Hän on myös uskaltanut tehdä asioita enemmän, kun on voinut kysyä parilta, eikä aina ole tarvinnut turvautua ohjaajaan. ”Minulla on ollut tunne, että voidaan pärjätä kahdestaan. Ohjaajan kanssa en ehkä olisi tohtinut tehdä niin paljon asioita itsenäisesti”, Farah kertoo. ”Olen saanut lisää itseluottamusta, kun toinen on ollut vieressä ja olen uskaltanut tehdä asioita itsenäisesti.”

”Reflektoimme koko ajan tekemisiämme, kun seuraamme toisen tekemistä. Ja kun toinen seuraa minua, voin kysyä, mitä mieltä sinä olet”, Farah sanoo ja jatkaa: ”En ole kokenut taakkana, että meitä ohjattavia on ollut kaksi. Päinvastoin – virheet ovat vähentyneet, kun toinen seuraa työn tekemistä ja voi saman tien huomauttaa, jos jokin asia on unohtunut tai menossa väärin, ja näin me molemmat olemme oppineet.”

Kolmivuorotyötä tekevässä laboratoriossa ohjaajat vaihtuvat lähes päivittäin. Toiset ohjaajat ovat haasta- neet opiskelijoita enemmän ja he ovat kyselleet enemmän. Sen Farah kokee auttaneen paljon harjoittelussa. Laboratorion pienet tilat ovat hankaloittaneet parityöskentelyä. Esimerkiksi eritelaboratorio on niin ahdas, että siellä ei ole mahtunut opastamaan kahta opiskelijaa samalle laitteelle. Senpä takia eritelaboratoriossa ohjaajien piti opastaa opiskelija kerrallaan laitteille.

”Suosittelen ehdottomasti pariohjausta. Parilta voi oppia miksi hän tekee asioita eri tavalla. On tärkeää, että pari on vieressä ja toimii samalla ohjaajana”, toteaa Farah.

Ohjaajia haastatellessa selviää, pariohjaus on ollut toimiva ratkaisu. Opiskelijat ovat olleet itsenäisempiä kuin yksilöohjauksessa.

Työntekijöiden kokemuksia pariohjauksesta Kemisti Leena Tervo on iloinen kuullessaan ”erityismaininnasta” ja siitä, että pilotti onnistui näin hyvin. Vaikka varsinainen opiskelijoiden opettaminen ja ohjaaminen kuuluukin laboratoriohoitajille, Leenalla on tapana jutustella opiskelijoiden kanssa. ”Jos koen, että he ovat oikeasti kiinnostuneita laitteiden toimintaperiaatteista, laadunhallinnasta tms., innostun monesti selittämään tavallista syvällisemmin. Nämä opiskelijat olivat aidosti kiinnostuneita ja kyselivät itsekin paljon, jolloin oli mukava heitä opastaa. Saan itsekin opiskelijoilta uusia näkemyksiä ja ajatuksia. Pidän perehdyttämisestä”, Leena kertoo.

Osastonhoitaja Amy Leppäsen mielestä suhtautuminen opiskelijoihin on ollut aiempaa avoimempaa. ”Usein tuolla kävellessäni jopa unohdan, että Sahra ja Farah ovat opiskelijoita. Tuntuu, että täällä on ollut paljon rennompaa kuin aiemmin. Tämä voi johtua myös siitä, että opiskelijat ovat olleet olleet motivoituneita ja osaavia.”

Amyn mielestä pariohjaus on hyvä myös jatkossa. Laboratorion pienen koon vuoksi yksi pari olisi jatkossakin paras vaihtoehto laadukkaan ohjauksen varmistamiseksi".

Ohjaajat ovat voineet raportoida toisilleen opiskelijoiden edistymisestä viestitaulun avulla. Viestitauluun on tehty salasanalla suojattu Excel-taulukko, johon kukin ohjaaja on voinut kirjoittaa opiskelijoiden päivän kulusta. Tässä hankaluudeksi osoittautui se, että ohjaajat eivät aina tienneet taulukosta tai taulukon salasana on ollut hukassa.

Ohjaajia haastatellessa selviää, että pariohjaus on ollut toimiva ratkaisu. Eroja yksilöohjaukseen on esimerkiksi se, että pari jää itsenäisesti miettimään ja tekemään. Tekeminen on tietenkin ohjaajan vastuulla, mutta opiskelijoihin on voinut luottaa enemmän. Opiskelijat eivät ole olleet niin yksin kuin yksilöohjauksessa. Ohjaajat eivät myöskään ole kokeneet taakkana sitä, että ohjattavia on ollut kaksi. Huonona puolena heidän mielestään ollut se, että tilat, mobiilit, kiertokärryt ja ohjaajat loppuvat kesken varsinkin, kun aamukierrolla on ollut lisäksi muita opiskelijoita.

Ohjaajat kokivat, että infot, jotka pidin ennen harjoittelun alkua, selvensivät ohjausta, vaikkakin pieni epäluulo jäi siitä, miten tässä onnistuttaisiin. Epäluulot kuitenkin hälventyivät, kun opiskelijapari sopeutui niin helposti ja ohjaus osoittautui toimivaksi. Pari selvästi jakoi tehtävät itse keskenään: tee sinä tänään tämä, niin minä teen huomenna. Keskeistä harjoittelussa oli parin keskinäinen keskustelu ja vertaistuki.

Vaikeuksia saattaisi tuottaa se, jos pari olisi kovin epäsuhtainen. Tällä kertaa opiskelijat olivat samalla tasolla ja molemmat olivat hyvin oma-aloitteisia.

”Voimme suositella pariohjausta kliinisen kemian laboratorioon!”

Pariohjauksessa opiskelijaparille nimetään kaksi ohjaajaa, jotka ovat päävastuussa ohjauksesta. Malmilla toinen heistä on Riina Vainionpää. ”Pyrimme siihen, että vastuuhoitaja olisi ollut aluksi kolme päivää aluksi samassa työpisteessä opiskelijan kanssa, mutta tämä ei toteutunut vuorotyön ja äkillisten poissaolojen vuoksi”, Riina kertoo ja jatkaa: ”Nämä opiskelijat olivat todella hyviä ja tekivät rohkeasti kaikkea. En tiedä miten pariohjaus sopii, jos opiskelijat olisivat aivan eri tasoisia”.

Kysyttäessä, mitä eroa ohjaamisessa oli verrattuna yksilöohjaukseen, Riina kertoo, että ohjaajat pyrkivät kaikessa siihen, että opiskelijat tekisivät yhdessä asioita. Hän mainitsee myös ahtaiden tilojen hankaloittamasta ohjauksesta. Eritelaboratoriossa ohjaus oli käytännössä yksilöohjausta.

Voisiko harjoittelussa Malmilla olla jatkossa kaksi paria pariohjauksessa? ”Iltapäivällä voisi ehkä olla, mutta koska aamuisin on ruuhkaa ja näytteenoton harjoittelujaksolla voi olla yhtä aikaa muitakin opiskelijoita, niin ohjaajat loppuvat kesken”, toteaa Riina.

Pariohjausta hän suosittelee lämpimästi sellaiseen laboratorioon, jossa tilat ovat fyysisesti riittävän suuret. Opiskelijoiden täytyy myös olla riittävän itseohjautuvia ja samantasoisia.

Mitä pilotista havaittiin

Forms-kyselyn opiskelijoiden vastauksista korostui selvästi itseluottamuksen ja työskentelyvarmuuden kasvu harjoittelujakson aikana. Samoin tiedot ja taidot lisääntyivät paljon harjoittelussa. Lisäksi opiskelijapari toi selvästi turvallisuutta harjoitteluun. Opiskelijoiden numeerinen arvio harjoittelun toteutumisesta olikin täysi kymppi! Ohjaajien arviointeja tuli vain muutamalta (n=3 ja n=4) ja arvioinneissa oli vaihtelua laidasta laitaan. Ohjaajilla hankaluutta vastaamiseen toi se, että monet olivat olleet opiskelijoiden kanssa vain päivän tai korkeintaan pari, jolloin harjoittelun kokonaisuutta on luonnollisesti vaikea arvioida.

Pariohjauspilotista useissa puheenvuoroissa esille tulleita asioita:

• Ohjaajien huoli siitä, jos opiskelijapari ei ole tasavahva. Pelko siitä, että toinen opiskelija jäisi toisen varjoon.

• Oppilaitoksen iso vastuu; myös opettajien tulee sitoutua pariohjaukseen sekä heidän tulee osata valita ohjaukseen sopivat opiskelijat.

• Jos laboratorion tilat ovat ahtaat, ei opiskelijoita mahdu enempää, vaikka tahtoa olisi.

• Alkuperehdytys ja harjoittelun suunnittelu korostuu.

• Vaihtuvien ohjaajien keskinäinen kommunikointi ja opiskelijoiden edistymisen kirjaus tulee olla selkeää.

• Viikoittainen palautteen anto ja reflektiohetki on hyvä kirjata kalenteriin, jotta se toteutuisi.

Farahilla on pelkästään hyvää sanottavaa pariohjauksesta.

Lopuksi

Itse hämmästyin siitä, että kaikki mitä olin lukenut pariohjauksen hyödyistä, tuli niin selvästi esille haastatteluissa sekä Forms-kyselyissä. Kaikki tämä kuulosti niin upealta, että kuunnellessani opiskelijoita ja ohjaajia ihmettelin, miksei tällaista harjoittelumuotoa ole aiemmin toteutettu. Toki haastatteluissa ja palautteissa tuli useasti esille, että pilottijaksolla oli motivoituneet ja näppärät opiskelijat, mikä oli onnistuneen pariohjauksen edellytys.

Kaiken tämän jälkeen voin vain suositella pariohjausta myös kliiniseen laboratorioon. Kuinka me olemme tulleet ennen toimeen ilman pariohjausta!

Kaipaatko lähdeviitteitä? Laita meiliä toimisto@bioanalyytikkoliitto.fi.