Rakennetaanpa 240

Perusmateriaalina on 0,2 mm läkkipelti, jota on helppo muotoilla ja tinata. Kaikilla tätä lukevilla on varmaan joku tuttava, joka tekee autopelti/ maalaustöitä. Maalin ohennepöntöt ovat nimittäin mitä oivallisinta materiaalia, kuten muutkin peltigallonat, joissa ei ole värillistä painatusta. Läkkipeltiä saa myös ostaa neliön arkkeina, joista rakentaa jo vaikka mitä. On hyvä muistaa se vanha periaate, mittaa kahdesti ja leikkaa/sahaa kerran.

Projektin voi aloittaa vaikka ovista. Ohuella tussilla tai piikillä piirretään kaavan muoto pellille ja leikataan se saksilla. Seuraavaksi niihin tehdään kylkilistan kohdalle kohouma. Se onnistuu tylpällä muovisella painimella ja sopivan pehmeällä alustalla. Itse käytän vanhaa muoviviivoitinta, jonka nurkkaan on hiottu sopiva muoto ja alustana polyuretaanilevyä. Ensin painetaan takapuolelta listan kohdalle ”viiva” toisen viivoittimen ohjaamana ja sen jälkeen ulkopuolelta edellisen molemmilta puolilta vastaavasti. Kannattaa kokeilla ensin erilaisia työkaluja sekä tarvittavaa voimaa. Liian suurta muokkausta ei pidä yrittää tehdä kerralla, vaan mieluummin pikkuhiljaa useammalla painalluksella. Lopuksi oven yläosan muoto taivutetaan sopivaa putkea tai muuta pyöreää muotoa vasten.

Seuraavaksi nokkapellin ja takaluukun teko, jotka tehdään pitkälle samaan tapaan kuin ovet. Ensin pakkaukset jälleen pienin erin ja lopuksi reunan taivutus. Nokkapellin etureunaan voi tehdä muutaman ”haavan”, jotka tinataan lopuksi umpeen, jolloin lopputuloksesta saa helpommin siistin.

Jos omistuksessa ei vielä ole 240:ä ja sellaisesta haaveilet, mutta tallitila ei riitä ja omaat kädentaitoa, niin rakenna sellainen 1:10 mittakaavassa.

Lokasuojat ovat jo hieman haasteellisemmat. Aihio leikataan taas pellistä, mutta jätetään pyöränkaaret vielä leikkaamatta. Lokasuojiin tehdään ensin listan kohdalle kohouma kuten oviin ja samalla tavalla painamalla pyöränkaaren muoto. Teippirullaa voi käyttää apuna ohjaamaan painintyökalua. Kun muoto näyttää oikealta, leikataan pyöräaukko kaavan mukaan. Kaaren kantiksi tinataan lopuksi erillinen pellinsoiro, joka myös jäykistää kaaren. Jos mallista haluaa tehdä yksityiskohtaisen, etuvilkun/takavalon aukko kannattaa leikata tässä vaiheessa. Sitten yläosan kaareva osuus tehdään kuten ovissa ja kulmat tinataan kiinni ja viilataan oikeaan muotoon. Tinaa on helppo muotoilla viilalla, jolloin oikea muoto on helpompi saavuttaa. Takalokasuojaan kannattaa leikata taas haava takaluukun etureunan kohdalle, koska muoto muuttuu ikkunalinjan jälkeen taaksepäin mennessä.

Seuraavaksi yhdistellään valmistetuista osista isompi kokonaisuus. Aukeavat ovet ja luukut tekevät mallista monin verroin hienomman, mutta myös lisäävät työn määrää. Tässä tapauksessa mallin on tarkoitus olla koristeena esikuvansa hattuhyllyllä, joten sellaisille toimiville yksityiskohdille ei ole tarvetta. Niinpä ovien saumojen taakse on tinattu centin levyinen pellin soiro pisteillä kiinni, jotta lämpö ei aiheuta muodonmuutoksia. Näin koottu kylki on vielä melko joustava ja sisäpuolelle kannattaakin tinata vahvistuksia. Nokkapelti ja takaluukku on kiinnitetty lokasuojiin vastaavasti ja tässä kohtaa kannattaa käyttää aikaa mittailuun.

Kori alkaa hahmottua.

Erilaisia ristimittoja kannattaa ottaa sieltä täältä ja taivutella osia, kun ne vielä helposti liikkuvat. Katto tehdään samoja periaatteita mukaellen, ikkunan pieliin kannattaa käyttää paksumpaa materiaalia. Itse olen käyttänyt vanhasta starttimoottorin kenttäkäämistä purettua kuparia.

Varsinaista pohjaakaan tähän mallin ei tullut, vaan sisustasta tein kaukalon, joka on asennettavissa alakautta maalauksen jälkeen. Se koostuu erilaisista pellin-, puun-, muovin- ja uretaanin kappaleista. Viimeksi mainittu on helppoa työstää ja lujuus riittää osissa, joihin ei voi koskea. Montaa materiaalia voi käyttää sekaisin. Kun kokonaisuus saa maalia pintaan, kukaan ei tiedä, että koetaulu on uretaanista eristelevyä ja mittariston päällä oleva lippa puolestaan jäätelötikkua.

Sisälle tarvitaan nyt lisää vahvistuksia, korista on helppo tehdä kiero.

Mittaristo on tehty tulostamalla oikeasta autosta otetusta valokuvasta.

Penkit on tehty uretaanilevystä ja päällystetty ohuella kankaalla. Maalaus olisi hyvä, jopa parempi tapa viimeistellä ne. Pienoismalliliikkeissä myydään irtokarvaa, josta saa aidon näköisen plyysipinnan levittämällä sitä liiman päälle.

Yksinkertaisimmillaan valot voisi tehdä tulostamalla valokuvista, mutta viimeistellymmän ulkonäön saa, kun valoissa on syvyyttä. Etuvilkut ovat tällä kertaa cd-kotelosta, johon on ensin painettu kuumennettu metalliverkko. Siitä jää sopiva kuvio sisäpinnalle. Sitten levy lämmitetään ja taivutetaan muotoonsa ja lopuksi leikataan/hiotaan oikeaan kokoon. Heijastinosa on tehty myös lämmittämällä muovilevyä, tällä kertaa kirkasta pakkausmuovia, joka ei halkea niin helposti. Kiillon saa aikaan alumiiniteipillä, jolla saa myös muita pieniä kromiosia pinnoitettua. Ajovalo tehdään samalla periaatteella, mutta sisäpuolen uritus puukon kärjellä raapimalla, jotta valokuviosta tulee oikeanlainen. Takavaloihin pätee sama ohje kuin etuvilkkuihin, mutta ne maalataan läpikuultavalla maalilla. Puskurit on tehty yksinkertaisesti puusta, samoin vanteiden keskiöt. Renkaat ja vannekehät on valmiita rc-auton osia. Takalasin ritilikkö on samaa peltiä ja tinattu paikoilleen ennen maalausta.

Kun kaikki osat ja sisusta on koesovitettu ja tinailtu niille tarvittavat kiinnikkeet, on aika maalata kori. Pohjatyöt voi tehdä kuten 1:1 autoon. Lopuksi kasaus ja siinä se sitten on. Pienet yksityiskohdat viimeistelevät mallin, kuten takaluukun tekstit yms. Valmis auto kesäksi esikuvan hattuhyllylle ja talveksi kirjahyllyyn. Aikaakin kului alle 70 h?

EETU EKONEN

Sisustan luonnostelua.

Koekasaus ennen maalausta.