Classic Motor Show 2024

Kerhollamme oli jälleen osasto Suomen suurimmassa ajoneuvonäyttelyssä, joka kokoaa suurimman osan maamme merkkikerhoista ja harrastajista saman katon alle Lahteen. Tänä vuonna vuosittain vaihtuvana teemana oli ”Pieni on kaunista”.

Perjantaina osastojen kasaus oli jo kovassa vauhdissa saapuessani paikalle työpäivän jälkeen. Toin oman harrasteautoni näytille tietysti ajamalla Keski-Suomesta, 160 km päästä, koska autothan on tehty nimenomaan ajamista varten?

Osastomme oli tällä kertaa A-hallissa, eli korkeassa hallissa urheilukentällä. Vieressä oli Pyhimyskerhon osasto, kuten jo perinteisesti aiempinakin vuosina. Osastollemme oli jo kasattu telttakatos pöytineen ja parkissa oli Tonin 142 ja Antin 740 joiden viereen parkkeerasin PV:n.

Osaston valopilkkuna oli Lieksan kunnan sponsoroima valomainos tulevasta kesäkokoontumisesta sekä siitä painettuja mainoksia jaettaviksi.

Lauantaina vieraita oli paljon heti aamusta ja lisää tuntui tulevan koko ajan. Välillä ihmismäärän läpi oli vaikea erottaa käytävän toisella puolella olevia osastoja ja kulkeminen esim. syömään oli hidasta. Kaiken kaikkiaan lauantaina kävijöitä olikin ollut 12 270, joka on kaikkien aikojen päiväkohtainen ennätys.

Meidänkin osastollamme riitti vilskettä ja saatiin useita uusia jäseniä, tervetuloa mukaan!

Kerhomme oli saanut keväällä maahantuojan siivouksen yhteydessä suuren lahjoituksen vanhoja käyttöohjekirjoja, esitteitä ja korjaamokirjallisuutta, kiitos siitäkin. Ensin mainittuja oli useita laatikoita ja niitä jaettiin tarvitseville / halukkaille viikonlopun aikana satoja, koska varastotilaa kerholla ei varsinaisesti ole. Samalla tehtiin inventaariota vanhoista kerholehdistä, joita myös annettiin eteenpäin luettaviksi.

”Kauppa” kävi hyvin, mutta vielä tavaraa jäi Lieksan kokoontumisessa jaettavaksi. Kaiken muun lisäksi jaettiin myös laatikollinen 75-vuotisjuhlatarroja, joiden varaosanumeron joku keksi laittaa google-hakuun. Niitä sai vielä uusia ja kallein paikka taisi pyytää lähes 60 € niistä? Oltiin siis varsin anteliaita, mutta totuus on, että pilalle nekin ajan saatossa menisivät vain varastossa.

Toivottavasti tuottivat iloa uusille haltijoilleen, ainakin useampi pikkulapsi ilahtui suuresti tarran saadessaan. Näin saadaan harrastus jatkumaan myös tuleville sukupolville.

Osaston ajoneuvot kiinnostivat tasaisesti messuvieraita ja kysymyksiin sai vastailla koko ajan. Itse en ihan koko aikaa osastolla pystynyt olemaan, mutta isä ja Sami hoitivat 544:een liittyvät keskustelut vieraiden kanssa sillä aikaa. Kierreltiin 7 kk ikäisen pojan kanssa näyttelyä ja ihmeteltävää riitti hänellekin sekä äidille. Teeman mukaisesti pienikokoisia autoja oli paljon esillä, RC-kuorma-autoa oli kiva seurata sen ajellessa yhdellä osastolla ja vastakohtana jenkkirekka, jonka pyöränmutterit eivät edes mahtuneet pikkupojan kouraan.

Sunnuntai oli vierasmäärältään hieman rauhallisempi päivä, mutta kävijöitä oli silti paljon. Koko viikonloppuna tapahtumassa kävi yhteensä 20 532 kävijää, eli sunnuntai on siis parempi päivä näyttelyssä käymiseen, jos ei tykkää suuresta ihmismäärästä.

Entisöity kilpuri, jolla on ajanut mm. Hannu Mikkola. Amazonin paras sijoitus on kolmas vuoden 1967 Suurajoissa.

Lauantai-iltana pidettiin kerhon kevätkokous Ravintola Lokissa kävelymatkan päässä messukeskuksesta ja syötiin maittava illallinen ennen nukkumaan menemistä, joka kuitenkin monelle määrittelee vierailupäivän, jos ei halua jäädä Lahteen yöksi.

Näyttelyn paras yhdistysosasto, eli Autohistoriallinen Seura palkittiin 2000 € stipendillä ja yleisön valitsema ”Omistajien helmi” äänestyksessä voittajaksi suoriutui Jouni Jussilan Volkswagen Karmann Ghia.

Ehdokkaana oli myös todella siistissä kunnossa ollut Petri Raution Volvo Amazon, joka tuli äänestyksessä hienosti toiseksi. Kaiken kaikkiaan onnistunut viikonloppu kaikin puolin, ensi vuonna taas nähdään.

”Saa ottaa, jos tarvitset”

Osastomme alkaa olla valmis näyttelyn avaamista varten.

Volvoja oli esillä myös muilla osastoilla, tässä Kainuun Mobilistien osasto.

Osastolla oli mm. hieno herrasmiesfarmari, yksi näyttelyn upeista Amazoneista.

Yksi monien mielestä mielenkiintoinen yksilö oli varmasti Karl Fazerille kuulunut ’Fazerin sininen’ Rolls-Royce Silver Ghost vuodelta 1921, joka oli samalla myös yksi näyttelyn arvokkaimmista ajoneuvoista.