4 minute read
Pienen Volvo-miehen juttuja
from Volvo Vietti 51
by ArtRuska
Reissu Lieksaan
Viikko ennen juhannusta pääsin ensimmäistä kertaa Volvo-kerhon kesäkokoontumiseen, joka tänä vuonna järjestettiin Lieksassa.
Kulkupeliksi valikoitui tällä kertaa toinen perheemme kahdesta Volvo V70:stä. Ei kuulemma vankkurini olisi mahtuneet isän PV-Volvoon – vai olisiko pienellä tinkimisellä sittenkin mahtuneet? Matkaan lähdettiin ja minut istutettiin omaan koppaani takapenkille. Ei ole kovin kummoisia maisemia matkalla, kun lähdetään Jyväskylästä itään päin, joten päätin ottaa torkut. Mikäs sen parempaa tekemistä kesäreissulla auton tasaisen hyrinän säestäessä.
Vähän ennen Siilinjärveä ajattelin herätä ja se oli vanhempieni mielestä hyvä hetki, sillä taisi koko perheemme vatsat jo vähän kurnia – samoin perässä ajavien isovanhempien. Koko lössillä sitten lounastimme Siilinjärven Abc:lla.
Olen sitä mieltä, että reissuilla pitää olla muutakin kuin istumista. Sanotaanhan, että istuminen tappaa, joten olen päättänyt pitää meteliä, jos ei noin parin tunnin välein pidetä reilua jaloittelutaukoa. En päästänyt tälläkään reissulla huoltojoukkojani vähemmällä ja niinpä Siilinjärven vieraissa maisemissa päädyimme käppäilemään Halpahalliin. Äidin pienoisella avustuksella sain sieltä sukkia, sellaisia, jotka pysyvät vauhdissani mukana, eivätkä heti lähde jaloista, kun vähän vauhti kiihtyy. Kun matka jatkui, päätin ottaa toiset unet ja se kyllä kannatti, sillä herätessäni olimme Lieksassa ja melkein määränpäässä Timitranniemen leirintäalueella.
Toinen toistaan hienompia Volvoja seisoi parkissa leirintäalueella ja niitä oli mukava äidin ja iskän kanssa kierrellä milloin sylissä, milloin rattaissa istuskellen. Vanhempieni mielestä olisin voinut vielä ottaa iltatorkut ennen yöunia, mutta kuka nyt malttaa nukkua, jos ympärillä on autoja?! En minä ainakaan.
Niinpä kierreltiin autoja, juteltiin tuttujen ja ehkä vähän vieraampienkin kanssa ja vietettiin mukavaa kesäiltaa ennen yöpuulle käymistä. Kerho tarjosi iltaruuan vanhemmilleni, mikä oli heistä mukavaa. Oli kuulemma hyvää.
Hyvin nukutun yön jälkeen oli virtaa taas lähteä päivän seikkailuihin. Vanhempieni nauttiessa lähes hotellitason aamiaista, annettiin minulle vain puuroa. Hyvää se oli toki sekin. Ensimmäinen kohde leirintäalueelta letkassa lähtiessä oli Lieksan keskustassa. Hyvän retken edellytykset ovat hyvät eväät ja keskustan aukealla autojen tutkailun ja ihastelujen jälkeen maistui lounas hotelli Puustellissa.
Lounaan jälkeen vaihtoehtoja päivän kohteiksi olikin sitten useampia. Vanhempani pidättivät oikeuden päättää päivän retkikohteista itsellään, mutta hienoja kohteita he lopulta valitsivatkin. Autokuntamme kävi Ruunaankoskilla katselemassa veden kohinaa ja sen jälkeen Eva Ryynäsen ateljeessa ja Paaterin kirkossa. Täytyy todeta, että Eva Ryynäsellä oli kyllä lahjoja taiteilla upeita luomuksia puusta. Osui myös hyvä päivä käynnille, sillä meidän ei tarvinnut maksaa sisäänpääsystä mitään, oli nimittäin taiteilijan syntymäpäivä.
Illaksi sitten palailimme takaisin leirintäalueelle. Saunaa ja sapuskaa – mitä sitä ihminen muuta tarvitsee hyvän kesäpäivän päätteeksi. Itse jätin saunan vielä väliin, kun väittävät, ettei se ole oikein hyväksi meille alle vuodenikäisille, mutta jäin tyytyväisenä isovanhempien kanssa leikkimään papan vesipulloilla, kun vanhempani hyödynsivät saunamahdollisuuden.
Sunnuntain valjetessa alkoikin sitten olla aika pakata kamoja kasaan. Viimeiset jutustelut tuttujen kanssa ja matka kotiinpäin alkoi.
Päätin ottaa taas nokoset. Vanhempieni ja isovanhempieni kanssa käytiin retkilounastelemassa vielä ennen kotiin menoa Kolin jylhissä maisemissa. Tulikin ensimmäisten kertojen listalle muutakin kuin Volvo-kerhon kesätapaamiseen osallistuminen.
Suosittelen siellä poikkeamista muillekin. Raikas ulkoilma, hyvä ruoka ja jos ei muuten meinaa nukuttaa, niin kokeilepa ryömiä kallioilla maisemia ihailemassakyllä siinä uni maistuu sen jälkeen Volvon tasaisessa hyrinässä.
Puhtaaksi kirjoittanut pienen Volvo-miehen äiti
