7 minute read
Hankirallia Toivakassa
from Volvo Vietti 50
by ArtRuska
B-ryhmäläisellä lähdettiin 0-autoksi Toivakka-ralliin, vähemmän sattumuksia olisi riittänyt.
Toivakkaan lauantaiksi 17.2.2024, oli sovittu 0-autokeikka ja tiedossa hyvin järjestetty kisa sekä mahtavia teitä.
Edeltävällä viikolla vaihdoin öljyt, pari ”uutta” rengasta (kaverilta kolme pätkää ajetut) ja kaikenlaista pikkuhuoltoa. Bilteman leikkuulaudat vaihtui oikeisiin roiskeläppiin, kun ne halkeilee pakkasessa ja punaisia ei enää ollut uusia tilalle. Toinen takajarrusatula meni myös vaihtoon, kun sen mäntä jumitti. Suurempaa ei löytynyt, eli hyvällä fiiliksillä kisaa odotellen, aikaa olisi vielä toista viikkoa.
Edeltävän viikonlopun olin flunssassa, joten testiajot jäi silloin tekemättä. Torstai-iltana sitten pakkailin huoltoauton ja kaikki oli valmiina siinä viiden aikoihin iltapäivällä, kun ajattelin ajaa pikkulenkin ja samoilla lämpöisillä trailerin kyytiin. Mutta, eipä lähtenyt 353 käyntiin…
Bensapumppu ei pyörinyt startatessa, mutta kun laittoi virrat päälle, niin silloin kyllä. Paine on kunnosssa. Kierroslukumittari ei värähtänyt, joten kampiakselin anturi vaihtoon, ei muutosta...
Sitten nokka-akselin anturi, sama juttu...
Hain ATAsta melko uuden Boschin nokka-akselin anturinkin, eli useammalla kokeilin. Boxi auki ja liittimiin kontaktin puhdistusainetta. Ei vieläkään muuta eroa kuin, että nyt bensapumppu edes pyörii startatessa. Kipinää ei tule, mutta ei toisaalta myöskään bensaa, koska tulpat oli kuivat. Läppärin mukaan kierrosluku heittelee 0-40 rpm startatessa. Iltahan siinä meni ja oli pakko lopulta luovuttaa, päivä se on vielä huomennakin.
Perjantaiaamusta kohti Toivakkaa ajamaan reitti läpi nuotteja varten ja sitten takaisin tallille. Isä oli hakenut sillä aikaa uuden kampiakselin anturin, mutta ei muutosta tilanteeseen.
Loppupäivä ja ilta kului edelleen tutkien, molemmilta antureilta vedin uudet häiriösuojatut kaapelit suoraan boxille, kun ne aiemmin kulki alkuperäisen ohjainlaitekotelon kautta. Ilta seitsemältä oli pakko luovuttaa ja siirtyä suunnitelmaan B.
B-ryhmäläinen vaihtui ykköseen, eli muutos siltä osin varsin suuri. ASM:n oli tarkoitus pitää välivuosi kilvanajosta, mutta näin ne suunnitelmat tuppaa elämään. Koska 353 ei kovasta yrityksestä huolimatta suostunut käynnistymään ja elämäntilanteiden vuoksi Toivakan 0-autokeikka olisi jäämässä ainoaksi mahdollisuudeksi päästä tänä talvena ajamaan oikein missään, oli vanha uskollinen kaivettava kinosten takaa esiin. Tässä vaiheessa elettiin kilpailua edeltävää perjantai-iltaa ja kello oli noin 19.
Lunta tuli sakeasti välillä vaakaana ja toisinaan muusta suunnasta, löytäen reitin milloin niskaan, katokseen ja auton sisään. Isä aurasi traktorilla uran katoksen eteen, kun kannettiin kartturin kanssa akku ja penkki sinne. Öljyä ja nestettä on, akku kohta paikoillaan samoin penkki.
Sitten starttamaan, hetki meni, että bensanpaineet nousivat vuoden seisomisen jälkeen, mutta sitten käyntiin niin kuin autojen kuuluukin avaimesta lähteä. Sankan lumisateen vuoksi päätettiin tehdä loputkin valmistelut pihan perällä katoksessa, eli toisen penkin, turvavöiden, sammuttimien ja EA-laukun hakuun, jotka oli ensin irroitettava 353:sta. Niiden laittamisen aikana ehti jo sataa 5 cm lisää lunta, joten työntöapua tarvittiin, että pääsin siirtopyörillä pihaan. Seuraavaksi vielä piikkirenkaat 353:sta ja sitten riihilenkki (550m) ympäri pari kertaa.
Vaikka senkin isä tovi sitten aurasi, ei testiajosta voinut muuten puhua, kuin sen osalta, että tuli katsottua kaiken toimivan, kunnon lumimyräkkä menossa. Siviilirenkailla ei varmaan olisi edes päässyt mäkeä ylös takaisin pihaan. Siitä sitten trailerille ja vielä auraamaan oma piha ja tie, koska aamuksi oli luvassa vettä... Klo 23 maissa pääsin syömään illallisen ja sitten nukkumaan.
Aamulla ei ollut aikainen lähtö, koska paperit ja numerot oli saatu jo edellisenä päivänä nuotituksen yhteydessä. Trailerilta uskollinen ”herrasmieskilpuri” käynnistyi startin ehdittyä tuskin paria kierrosta
Aamuhuollossa kaikki valmista ennen katsastusta. Kuva: Eetu Ekonen pidempää pyörittää. Miksei elektroniikka toimi yhtä hyvin kuin mekaaninen järjestelmä? Siirtokilvet paikoilleen ja ajo huoltoparkkiin.
Seuraavaksi vöiden säätö, koska siihen ei illalla into riittänyt, sekä numeroiden liimaus ja rengaspaineiden tarkistus. Toinen uusista eturenkaista näemmä vuotaa noin 1 bar vuorokaudessa.
Isä sai päävirtakytkimen vaijerin liikkumaan, asia jota ei aina muista tarkistaa saati voidella. Aikaa jäi 15 min ennen katsastusta, jossa kaikki hyvin ja saatiin transponderi live-seurantaa varten. Tunti lähtöön ja alkoi jo vaikuttaa hyvältä.
Saapuessassamme takaisin huoltoon, toimitsija pyytää meitä siirtymään toisaalle, koska nolla-autoille on varattu omat paikat. Emme tainneet kuitenkaan sinne löytää, vaikka ajamme ohjeen mukaan ja päädymme ahtaaseen nurkkaan toiselle puolelle koulua, johon seuraava toimitsija meidät lopulta ohjeistaa.
Kun kaikki on taas valmiina ja olemme lähdössä kohti lähtöaluetta, tulee joku koputtamaan ikkunaan. ”Teillä on väärät numerot, pitäisi olla 000-auto...”
Siinä sitten transponderi vaihtoon ja oviin tussilla pari nollaa lisää. Meidän ei tarvinnut nousta autosta, kiitos siitä ”yhden nollan” kuskille. Liittyiköhän numeron vaihto auton vaihtumiseen, kun tästä ei juurikaan ääntä lähde? 0-autosta oli puhuttu ja nollat sain ilmoittautuessa?
Viimein lähtöön ja voitiin taas todeta 240:n olevan loistava talviauto, lämmintä riittää sisällä huomattavasti paremmin kuin ns. nykyautoissa.
Paikalla ei ole lähettäjää ja kellon tullessa 11:50 tajuamme viimein itse lähteä reitille, jos kerran ”kolmennollan” tulisi mennä 15 min ennen ensimmäistä kilpailijaa. (12:01) Siirtymällä on lunta jonkin verran isollakin tiellä, pienempi tie EK:n lähtöön on kuitenkin aurattu. Lähdössä oli tehtävä sulkien putsaus, jotka meinasivat jäätyä pienen vesisateen vuoksi.
Testiajot tältä talvelta tulevat hoidetuksi alkumetreillä ja voidaan todeta pätkän olevan liukas, olemmehan ensimmäinen auto piikeillä reitillä. Noin 500 m ykkösen lähdöstä on ensimmäinen yleisöpaikka, jossa tulee kulmikas ajolinja, kun uudet leveämmät eturenkaat pitävätkin paremmin kuin jo useamman vuoden kokemuksen omaavat traktorikuvioiset, joihin olen tottunut. Pätkä menee tunnustellessa ja olemmehan kuitenkin toimitsijatehtävissä emmekä ajamassa kilpaa.
Kakkosella on enemmän vauhtia ja homma alkaa sujua. Yhdessä isolta tieltä pienemmälle kääntyvässä risteyksessä pysähdymme yleisön vuoksi, joka seisoo ihan siiman takana keskellä tietä. Jos jarrutus menisi pitkäksi, voisi tulla niin kiire alta pois, että ei ehkä ehtisi? Onneksi siirtyivät penkan taa. Yksi risteys meni vähän leveäksi ja takakulma osui penkkaan.
Kolmoselle mennessä iso Ely-tie on siirtymällä kokonaan auraamatta. Edellis illan lumimyräkkä antoi Keski-Suomeen 15 cm lunta, jonka aamun vesisade viimeisteli. Ei ole hääviä, jos joku tulisi vastaan? Lähdössä kilpailun johtoauto on viivalla, joten aavistan joutuvamme odottamaan ja sammutan auton. Selviää, että pätkällä oleva tieosuus on auraamatta. Arvio kestosta on 45 min ja pätkä ajettaisiin, kunhan se saadaan auki. Aikataulua otettaisiin kiinni lyhentämällä huoltotaukoa.
Lähden kertomaan takana alati kasvavalle jonolle, mikä on tilanne ja miksi autot ei liiku. EK-päällikkö parantelee odotellessa ovinumeroitamme ja osoittaa ehkä kyseenalaista taiteellisuuttakin siinä.
Tunnin päästä saadaan lähtölupa ja tehtäväksi tarkistaa etumerkkien olevan auran jäljiltä vielä paikoillaan. Nyt vasta liukasta paikoin olikin. Olosuhteille ei voi mitään, mutta kisaärjestelyt ja toiminta yllätyksien kanssa sekä valitut tiet saavat kiitosta. Yksi routavaurio pääsi yllät- tämään ja Volvon etujousitus pohjasi aika rumasti. Onneksi vakavampia vaurioita ei tainnut tulla. (mitä nyt iskarin yläpään kumi repesi). Merkit oli kunnossa.
Jatkettiin huoltoon, jossa oli 20 min aikaa täyttää öljyä moottoriin ja makkaraa miehistöön. Löin takalokasuojaa peräkontin puolelta ulos, se oli näköjään tehnyt enemmänkin tuttavuutta kakkosen risteyksen penkan kanssa. Rengaspaineetkin oli ok, joten eteenpäin vaan.
Nelosen lähdössä meidät ohjataan jälleen sivuun ja jäämme odottamaan johtoautoa, jonka tulee ajaa reitti läpi ennen meitä. Pätkällä oli ongelmia, joten lähtö venyi 15 min.
Pätkä oli jotenkin itselle erityisen mieleinen, ajo alkoi sujua ja vieläpä nuotista! Kartturilla ei ollut aiempaa nuottikokemusta ja 353:n käyntiinlähtöongelman vuoksi ei ehditty ajaa kuin kaksi ekaa pätkää kahdesti, loput vain kerran, eli nuotteja ei ns. tarkistettu. Pari kertaa oli tullut kuskille moka, puuttui mutka nuotista ja kerran kartturi oli kääntänyt kaksi sivua vihosta. Jälkimmäisestä seurasi nuorilta putoaminen, kun tuli tyhjä sivu tuli vastaan. Siihen nähden homma sujui ihan loistavasti, ei ole helppoa nuotin luku aina edes harjoittelun jälkeen.
Viitospätkä sujui ihan ok, alussa jäätyneet pyyhkijänsulat piirsivät raidan tuulilasiin pyyhkäisyn jälkeen, joka vähän häiritsi. Maaliin päästiin kaikkien kommelluksien jälkeen ja saatiin pyttipannua palkkioksi päivän töistä. Kiitokset huoltotiimille ja yhteistyökumppaneille, joita voisi toki olla enemmänkin. Tilaa tarroille autossa olisi ja kyytiinkin voisi joskus päästä?
EETU EKONEN
