6 minute read

Matka VROM:iin 2023

Yhteinen ulkomaan kesälomareissumme vaimon kanssa suuntautui edelliskesänä Ruotsiin ja ajankohta osui sopivasti Göteborgin Volvo tapahtuman kanssa samalle viikonlopulle. Matka ei kaikin tavoin ollut ihan tavallinen, mutta olosuhteista huolimatta oikein mukava reissu siitä tuli.

Aluksi suuntasimme kohti Lounais-Suomea auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Orituvalla pysähdyttäessä ostin pihakojusta palan lämminsavulohta, jota nautittiin lounaaksi Haralanharjun näkötornilla, jonne on lyhyt sivupisto Tampereentieltä. Korjaamaton ilmastointi muistutteli niskassa valuvien hikipisaroiden muodossa, johon jäätelötauot toivat helpotusta. Muita pidempiä pysähdyksiä emme tehneet, vaan ajoimme Kustaviin ja edelleen kohti Vuosnaisten satamaa, josta jatkaisimme vesiteitse matkaa. Ensimmäinen lautta Jurmoon kesti noin 45 min, jonka jälkeen oli todella hieno tieosuus Hummelholmiin. Tällä matkalla olisi tehnyt mieli pysähtyä useamman kerran, mutta piti ehtiä seuraavaan lauttaan. Yöksi olimme ennakkoon varanneet seuraavalta saarelta Kumlingen leirintäalueelta mökin. Paikka oli meren rannalla, jossa iltapalaa syötiin tuulessa auringonlaskua katsellen. Yllätys oli se, kuinka paljon itikoita siellä oli. Mökin seiniin oli murhattu kymmeniä verenimijöitä. Niitä oli kuin Lapissa konsanaan, mikä ihmetytti kun oltiin saaressa keskellä merta. Ajomatkaa kertyi yli 400 km ensimmäisenä reissupäivänä, mikä oli reissun pisimpiä. Aamusta oli vuorossa jälleen lautta, jolla siirtyisimme Ahvenanmaan pääsaarelle. Lautat on järjestetty siten, että matkalla tulee olla yötä, jolloin hintakin on edullisempi. Itse asiassa kolme saaristolauttaa ja laiva Eckeröstä Ruotsiin oli henkilöautolla edullisempi kuin yölaiva Turusta Tukholmaan jos yöpymisiä ei lasketa. Olimme heränneet ajoissa, satamassa olimme tuntia ennen lähtöaikaa ja hyvä niin. Kun laivan henkilökunta huitoi meitä satamassa jo olleeseen laivaan jonkin ajan päästä, piti varmistaa oliko määräsatama varmasti oikea? Hetken sekaisin suomea ja ruotsia selostaen ja suomea osaavan henkilön löydyttyä, kävi nimittäin ilmi, että olemme väärässä satamassa. Meidän lautta lähtisi saaren toisesta päästä... Aikaa lähtöön oli 5 min enemmän kuin navigaattorin ajoaika sinne, joten oma pulssi vähän nousi siinä kohtaa. Maisemia ei tällä siirtymällä ehditty liiaksi ihastelemaan, mutta onneksi lautta oli vähän myöhässä, joten meille jäi useita minuutteja odotusaikaa. Ei siis mitään hätää ollutkaan. Tämän päiväinen lounas syötiin Getabergetillä ja iltapäivä kierrettiin vanhoja rakennuksia Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa, jonne oli vapaa pääsy. Myös parissa näkötornissa tuli vierailtua, joita Ahvenanmaalta löytyy ainakin 8 kpl. Yöksi oli luvassa mahdollisesti sadetta, joten oltiin Djurviks Gästgårdenin mukavassa mökissä yötä. Paikka ja pitäjät oli tosi mukavia.

Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa sai tutustua erilaisiin Ahvenanmaan rakennuksiin myös sisältä.

Seuraavan päivän kohteina oli Mariehamnin merikortteli ja 4 tornia lisää. Itselle tuli sadas näkötornikäynti, jota juhlistimme suklaata syöden. Yöksi päädyimme Söderhagen Campingiin, jossa varasimme edullisen rantasaunan (5€/nenä) aamuksi ennen päivälaivaa kohti Ruotsia. Ilta oli aurinkoinen ja kasattiin teltta tavaroiden yöpymistä varten. Itse nukuimme Volvon perässä patjoilla sekä normaaleilla täkeillä ja tyynyillä.

Aamulla lämmitettiin itse sauna ja kylvettiin rauhassa, koska laiva lähti vasta iltapäivällä. Söimme lounaan saunarannassa, koska muita matkailijoita ei ollut kuin pari meidän lisäksi. Turistiaika oli selvästi ohi elokuun puolivälissä, vaikka sää suosi. Ajelimme noin 200 km kahden päivän aikana Ahvenanmaalla ja käytännössä kaikki suuremmat tiet. Sitten jatkettiin edelleen länteen päin ja tällä kertaa osuttiin oikeaan satamaan. Matka jatkui mukavasti auringossa, vaikka avomerellä vähän keinutti. Icasta ostettiin salaattipöydästä kaikenlaista ja tehtiin lihapulla tortilloja ruuaksi. Yö vietettiin samaan tapaan Tisarstrandin leirintäalueella kuin edellinen.

Seuraavan päivän suunta oli Vätternin rantamaisemat ilman tarkempaa suunnitelmaa. Pysähdyspaikoiksi valikoitui mm. Göta-kanaali Karlsborgissa, jossa syötiin jäätelöt ja ihmeteltiin ampiaisten määrää. Siinä kävellessä katseltiin korkeaa mäkeä Bottensjön -järven toisella puolella ja mapsin mukaan siellä olisi näköalapaikka. Suuntasimme sinne ja maisema järville oli hieno. Plussana se, että autolla pääsi 100 m päähän. Mössebergin näkötorni oli toinen hieno pysähdyspaikka tälle päivälle. Yöpaikaksi valikoitui Säms Camping, jonne sisäänkirjautuminen oli oma operaationsa. Alue oli käytännössä pieni pelto, jossa oli pieni viikonloppuisin auki oleva kahvila. Arki-iltana paikalla ei ollut ketään, vaan maksu tuli suorittaa käteisellä postilaatikkoon. Eurot eivät käyneet, joten jouduimme käymään automaatilla läheisessä kylässä. Paikka oli pieni, mutta hyvin kekseliäs. Ihan nauratti, kun katseltiin ympärillemme. Wifin salasanan olisi saanut ratkaisemalla yhtälön, jonka tuloksena oli piin likiarvo. Toisaalla oli kerrottu että moista yhtettä ei ollut lainkaan, koska paikassa elettiin yhä vuotta 1995. Keittiö oli rakennuksen takaräystään alla ja toinen suihkusta viereisen koivun alla. Oli paikassa toki myös sisäsuihku, johon tuli myös lämmintä vettä. Omistaja oli selvästi kekseliäs ja huumorintajuinen, vastaavia keksintöjä ja vitsejä oli vähän siellä sun täällä.

Aamulla matka jatkui kohti Göteborgia, jossa kävimme Volvo museossa. Sen jälkeen siirryimme Volvo hallenin pihaan, johon rastiajosta palaavat autot saapuivat. Paikalla oli kolme suomalaisautokuntaa Duetteilla, joiden matkasta saattoi lukea edellisestä lehdestä. Matka jatkui pizzerian kautta Lillebyn leirintäalueelle heidän kanssaan, josta oli varmuuden vuoksi varattu mökki ennakkoon.

Seuraavana aamuna aikaisin takaisin museolle ja sen läheisyydessä olleelle rompetorialueelle. Kiertelimme myös katselemassa autoja museon rannassa. Vaimo ihastui vähän yhteen ruotsalaiseen, nimittäin violettiin C70:iin, joka oli kaunis. Iltapäivällä oli aika jatkaa matkaa, pysähdyimme Boråsissa Ryssby klint näköalapaikalla, johon oli myös helppo saapua autolla viereen. Illallisen söimme muun matkaseurueen kanssa ravintolassa, josta matka jatkui auringonlaskua ihaillen Vätternin rannalla olevaan Grännan kylään.

Säms campingissä oli hiirille tai muille pienemmille matkailijoille oma sisäänkäynti ulko-oven vieressä.
Leirintäalueen keittokatos
Matka menneisyyteen
Sunnuntaina museon edustalla riitti nähtävää.

Grännan kylä on kuuluisa polkagris-karamelleistä, joten mekin suuntasimme seuraavana aamuna karkkikauppaan. Makea hymy kasvoilla suunnattiin läheisiä nähtävyyksiä katselemaan. Niitä olivat Röttlen vesiputous, Tegnér Torni ja Kaffestugan Grännaberget näköalakahvila, josta oli hieno näköala alapuolella olevaan kylään, viimeöiselle leirintäalueelle ja tietysti suurelle Vättern järvelle. Myös kylänraitti vanhoine puutaloineen on näkemisen arvoinen. Kohti pohjoista ajettaessa löytyy mukava, asfaltoitu pikkutie Ombergin luonnonsuojelualueen läpi. On huomioitava, että se on yksisuuntainen, eli ajosuunta etelästä päin. Se kulkee mäen rinnettä lähellä järven rantaa ja maisemat on hienot. Sen jälkeen olikin jo aika suunnata Tukholmaa kohti, jotta ehtisimme iltalaivaan Turkua kohti.

Auringonlasku Vätternin rantamaisemissa.

Aamulla oli sumuista, mutta päädyimme tekemään vielä yhden lenkin saaristoon. Ajoimme Taalintehtaan kautta kohti Keski-Suomea muutaman näkötornin kautta. Koko reissulle tuli mittaa noin 2500 km ja se kesti 9 yötä.

Pöytä on katettu. Vanerista tehty ”kesäkeittiö” helpottaa tavaroiden löytämistä.

Poikkeuksellista matkassa oli se, että meitä oli oikeastaan kolme, jotka viettivät öitä Volvon perässä. Nuorin tosin äitinsä vatsassa, joka asetti rajoja yhtä kyytiä ajettavan osuuden pituudelle. Työkaverit hämmästelivät tämän kesän matkakertomuksia ja yksi totesikin silmät auki, että ”Olet löytänyt hyvän vaimon.” Ilmeisesti heillä ei onnistuisi yöpyminen farmariautossa edes ilman 7 kuulla olevaa raskautta? Tämä juttu on kirjoitettu pari kuukautta myöhemmin synnytyssairaalassa odotusaikana.

Teksti ja kuvat Eetu Ekonen

This article is from: