Talwiajot Laukaa 3.2.2024

Hengissä selvittiin

Keski-Suomen Mobilistit järjestää perinteisesti helmikuun ekana viikonloppuna Talwiajot vähän vanhemmalle kalustolle. Nyt olikin jo 50-juhlavuotistapahtuma. Itsekin olen pari kertaa ajoihin osallistunut ja useamman lähdön käynyt katsomassa. Monesti kyseinen viikonloppu onkin talven kylmin päivä, muutaman kerran varpaat ovat paleltuneet ihan huolella.

Syksyllä, kun tehtiin pikku remonttia Amazoniin, vaihdettiin bensapumppu ja suodatin, tuli heitettyä kaverille idea, jotta eikö lähettäis kokeilemaan miten auto toimii myös talvella? Sit vielä, kun matkalla kerhon pikkujouluihin autosta hävisi jarrut, se vain vahvisti päätöstä, että tonnehan on päästävä.

Jukalta tilattiin jarrupääsylinteri ja vähän letkuja. Maren avustuksella tehtiin jarruremontti taivasalla lumisateessa pari viikkoa ennen starttia ja auto tuntui olevan iskussa. Työmatkalla auto jätti taas tielle, mutta bensasuodattimen vaihdon jälkeen matka jatkuu ja syke vaan nousee.

Tankki täyteen ja menoksi

Volvo Amazon vuodelta 1965 oli valmiina taistoon eli aamulla tankki täyteen ja varuiksi työkalupakki takakonttiin. Bensaa löytyy aina myös viiden litran jerry sekä bensansuodattimia pussillinen. Tankissa tiedetään olevan vähän muutakin kuin menovettä, mutta ei ole vielä saanut aikaiseksi putsata tankkia perusteellisesti.

Kaveri kyytiin ja kohta ollaan jo Laukaassa Riipisen tilalla. Ilmoittautumiskuviot, kisa-numero keulaan ja aamupala huuleen.

Autoja alkoikin virrata paikalle mukavasti ja tuttujakin näki. 151 autokuntaa oli ilmoittautunut pidemmälle reitille ja oikeesti vanhemmat autot ajoivat sitten vähän lyhyemmän pätkän. Pitkän reitin pituus oli noin 140 km. Lähtöpaikalla oli ensimmäinen rastitehtävä ja startin jälkeen ajettiin pieni pikataival pellolla, johon oli jäädytetty ja aurattu hyvä lenkki.

Kypärät päähän ja kun lippu heilahti, lappu lattiaan.

Vihdoin lähtövaatteen alla (no välissä). Tähän asti kaikki hyvin.

Seuraavalla rastilla lämmintä lihakeittoa ja leipää. Sattuipa sopivasti.

Mare karttureineen odotteli meitä lähtöpaikalla. Mare on usein auttanut teknisissä ongelmissa.

Olipa siellä lähtö- ja taukopaikoilla muitakin talvikeliin uskaltautuneita Volvoja miehistöineen.

Pysyttiin radalla ja onnistuttiin väistämään edellinen Jeeppi, joka oli haukannut penkkaan. Sitten nuotteja lukemalla pikku teitä pitkin kohti ruokapaikkaa. Välillä satoi vettä, räntää ja lunta. Onneksi pyyhkimet toimivat moitteettomasti. Aurinkokin pilkahteli pilvien takaa päivän edetessä.

Ruokapaikalla seuraava rastitehtävä ja jauhelihakeitto huuleen, joka tarjoiltiin tietysti soppatykistä. Matka jatkuu ja Amazon tuntuu toimivan niinkuin pitää, kunnes… Auto sammui ja tien sivuun pitstopille.

Bensansuodatin vaihtoon ja starttaus. Ei lähde käyntiin millään ja sit´ vitonen tankkiin. Käynnistyi heti nätisti ja matka jatkuu. Tässä kohtaa oli tankkauksen jälkeen kertynyt mittariin noin 150 kilsaa eli iski pieni ihmetys, olisiko nyt jotain isompaa hässäkkää luvassa. Matkaa maaliin oli vielä noin 60 kilometriä ja viisi litraa bensaa tankissa? No päätettiin jatkaa matkaa etsimättä lähintä huoltoasemaa ja katsoa miten pitkälle päästään. Pikkuisen jännityksen saattelemana saavuttiin Keuruulle ja ekalle huoltoasemalle mars. Tankkiin ja jerryyn lorahti 14 litraa eli kulutus oli sittenkin enemmän kuin kohtuullinen.

Outo juttu miksei suodattimen vaihdon jälkeen lähtenyt silloin auto käyntiin?

Anyway, maaliin päästiin Hotelli Keurusselkään ja mokkapalat huuleen. Saatiin osallistumislätkä ja kotimatka saattoi alkaa. Mukava päivä pienellä seikkailulla maistuu aina hyvältä. Iso osa osallistujista jäi viettämään iltaa pitkän kaavan kautta. Ruotsalaisten osuus nytkin tapahtumassa oli huomattava ja arvaatte varmaan, millä autoilla he paikalle saapuivat.

Tätä tapahtumaa voin suositella kaikille. Volvoja tapahtumaan osallistui 28 kappaletta. Kauimmainen Volvo 780 saapui Saksasta ja vanhin oli PV 832 vuodelta 1951. Tapahtumasta tarkempia tietoja löytää netistä haulla Talwiajot 2024. Jos ens vuonna pääsis tapahtumaan vaikka Duetilla?

Teksti MIKA KAJALA

Kuvat EETU EKONEN

Ohi on – nokka kohti auringonlaskua.