Jutun teossa Keski-Suomessa

Normaalia kauemmaksi vei sivutoimisen toimittajan matka, kun kohteena oli kaksi mielenkiintoista Volvoa, joista toinen kuitenkin vaihtui kohtalon oikusta.

Oman päätyön oheen muodostunut sivutoiminen harrasteajoneuvotoimittajan pesti kerryttää harvoin yhtä paljon lukemia auton mittariin kuin elokuisena keskiviikkopäivänä. Pääasiassa oma reviiri Klassikot ja Vanhat Koneet -lehtien tarinoiden tekoon on muodostunut maksimissaan noin sadan kilometrin etäisyydelle Sastamalassa sijaitsevalta kotiovelta. Tällä kerralla kesälomalle ajoittunut juttumatka vei yli tuplasti normaalia reissua kauemmas.

Mauri ja Eetu Ekonen Puuppolasta ovat Volvo-harrastajille tuttuja tekijöitä sekä rakenneltujen että museorekisteröityjen autojen tiimoilta, joten heidän tuotoksiaan kelpaa esitellä niin kerholehdessä kuin kaupallisen toimijan julkaisuissakin.

Jaakko Rinteen omistuksen aikana Volvon kiiltävät osat maalattiin korin värisiksi. Mauri palautti kiilto-osat jälleen takaisin. Myös Volvon punaiseksi maalattu alusta sai suojan kiveniskuja vastaan.

Mauri Ekonen oli aikoinaan mukana rakentamassa avo-Amazonia kaverilleen Jaakko Rinteelle. Nyt Mauri on siirtynyt auton omistajaksi.

Kohtalo vaihtoi kohdetta

Alunperin tarkoitus oli Maurin kokoelmasta ottaa juttuaihioksi upea PV 444. Oli elokuinen maanantai, kun varmistelin vielä viikolle sovittua kuvausajankohtaa. Mauri kertoi että sunnuntaina oli Mobilisti-lehden avustaja Timo Mononen käynyt peeveen kuvaamassa omaa juttuaan varten. Samaan hengenvetoon Mauri totesi, että hänellä on myös avo-Amazon jos se korvikkeeksi sopisi. Näin PV 444 vaihtui lennossa Amazoniin.

Toinen samalla reissulla kuvattavaksi sovittu auto oli Eetu Ekosen Volvo 353-kilpuri.

Amazon olikin varsin passeli peli Klassikoiden sivuille. Kyseessä on nostalgiaa tihkuva laite, sillä vaikka auton valmistumisesta on ”vain” runsas parikymmentä vuotta, se edustaa alkuperäistä maassamme elänyttä kustom-ajatusta. Kun avoauton hankkiminen ei välttämättä ollut taloudellisesti mahdollista, se piti tehdä halvasta aihiosta itse. Perinteistä rakentelua tukee myös Maurin laatimat ja säilyttämät lupahakemukset viranomaiselle sekä niille saadut vastineet.

Idean auton tekemisestä heitti Jaakko Rinne, joka olikin avoksi muutetun Amazonin pitkäaikainen omistaja. Rakentelun lähtökohta oli kattilamateriaaliksi kovaa vauhtia menossa ollut yksilö, jonka pilkkominen avoksi ei suuri synti ollut. Auto rakennettiin huolella toisin kuin moni vastaava menneen ajan tekele.

Mielenkiintoinen oivallus Jaakko Rinteeltä oli suunnata turvakaaren takatuki eteenpäin, etupenkkien väliin. Näin autoon saatiin takapenkki ja lailliset istuinpaikat kaveriporukalle. Volvossa on myös muutama harvinainen varuste ja lehdentekijän mielestä varsin spesiaali ratkaisu katon suhteen, sillä se ei olekaan tyypillinen huonosti istuva pressun kappale vaan hirmumyrskyn kestävä, Amazonin peltikatto.

Jaakko Rinne keksi sijoittaa turvakaaren keskituen etupenkkien väliin jolloin autoon sai takapenkin ja sen myötä lisää laillisia istumapaikkoja.

Eetu Ekosen Volvo on varsin uskottavan oloinen ralliauto. Päällepäin ei oikeastaan mikään paljasta auton keskimoottorisuutta.

Parasta B-ryhmää

Eetun Volvo 353 houkutteli ennen kaikkea rakenteluideallaan- entä jos Volvo olisi 1980-luvulla tehnyt B-ryhmän kilpa-auton rallin MM-sarjaan. Aihiona oli entisöintikohde tai hieman radikaalimpi tuotos, Volvo 340 on kaikkea muuta kuin yleinen. Tämä oli toinen asia, joka minua henkilökohtaisestikin kiinnosti.

Myös Klassikot-lehdessä aihe otettiin ilman soraääniä vastaan.

Aihio oli tässäkin tapauksessa huono, joten projektin mahdollinen epäonnistuminen ei olisi pussihousukansallekaan ollut maata kaatava menetys. Melkoisen rivakasti Eetu sai työn etenemään, sillä ensimmäiset testit autolla ajettiin noin puoli vuotta rakentamisen aloittamisesta. Tämä on varsin kunnoitettava saavutus, sillä auton rakenteelliset muutokset ovat olleet suuria. Toisaalta suunnittelutyö tehtiin huolella, joten esimerkiksi moottorin ja voimansiirron sijoittaminen auton keskelle pyöränripustuksineen saatiin kerralla oikealle paikalle ilman myöhempiä muutoksia ja säätöjä.

Kunnioitusta herättää myös se että Eetu on tehnyt paria asiaa lukuunottamatta kaiken itse. Rakentelussa on palattu menestyksekkäästi B-ryhmän aikakauteen ja esimerkiksi auton väritystä mietittäessä Eetu on mennyt vielä kauemmaksi. Raidoitusta ja värisävyjä on haettu 1970-luvulta Markku Alènin ajamasta Volvo 142:sta.

Sen lisäksi että Eetun Volvo on siististi tehty, se on osoittanut toimivuutensa ja hyvän ajettavuuden myös tositoimissa rallien erikoiskokeilla, joilla Eetu on kartturinsa kanssa ajanut toimitsijatehtävissä (0-autona).

Viisisylinterinen ahdettu moottori voimansiirtoineen istuu siististi paikallaan taka-akselin etupuolella. Kabiini on asianmukaisesti varusteltu. Kuvassa ei näy istuimien takana oleva väliseinä joka erottaa kuljettajat auton voimanlähteestä.

Lähes 450 km:n päiväretki Puuppolaan oli vaivan arvoinen. Ekosten Volvojen julkaisuajankohtaa Klassikot-lehdessä en vielä tätä tarinaa helmikuun lopulla kirjoittaessani osaa kertoa. Tämän vuoden numeroissa autot kuitenkin esiintyvät. Mobilistin numerossa 6/23 oli se Monosen Timon hyvä juttu Maurin PV:stä.

Teksti ja kuvat

KARI RUUSUNEN