Volvo 262C Bertonen paluu kotikonnuille

Volvo 262C Bertone on mallina herättänyt erilaisuudellaan kiinnostukseni, joskin PRV V6 -moottori ei ole teknologialtaan kaikkein parhaassa maineessa.

Volvo 262C mallit koottiin Bertonen tehtaalla Torinossa, Pohjois-Italiassa. Auton muotoilu on hieman erikoinen ja paljon käsityötä vaatineet sisustan yksityiskohdat nahka- ja puumateriaaleineen viehättävät silmää.

Olen seurannut myyntiin tulleita Bertoneita eri foorumeilta, Suomessa niiden tarjonta on vähäistä. Huomasin, että kerhokaverimme Hakolan Martti on vähentämässä kalustoaan. Martti on kunnostanut 262C Bertonen, jota olen pari kertaa päässyt ihastelemaan mm. kerhon kesäkokoontumisessa ja Lahden Classic Motorshowssa. Soitin Martille, ja hän kertoi, että Bertone olisi myynnissä. Ennen Marttia auton omisti edesmennyt kerhomme jäsen Ismo Lehtonen. Kyselin Ismon veljeltä Jammilta ja Ismon pojalta Sepolta Bertonen historiasta. Sepolla ja Jammilla on molemmilla oma Bertone.

Vaunu on vuosimallia 1980. Auton oli uutena hankkinut tamperelainen yrittäjä, se rekisteröitiin hänen nimiinsä 1981 vuoden alusta. Kyseisellä yrittäjällä auto oli kymmenen vuotta. Seuraava omistaja oli ylöjärveläinen naishenkilö, joka omisti auton noin 20 vuotta ja hän myi auton Lehtosen Ismolle.

Ismo joutui tekemään autolle jonkin verran kunnostusta, jotta sai sen katsastettua ja liikenteeseen, koska Bertone oli ollut jo jonkin aikaa seisonnassa.

Sisustuksessa on italialaista käden jälkeä

Hakolan Martti osti auton Lehtosen Ismon perikunnalta. Tiesin, että Martti oli tehnyt autoon mittavat peltityöt ja maalauttanut sen.

Minulle tuli tunne, että auto pitäisi palauttaa takaisin Pirkanmaalle ja Ylöjärvelle

Mitä enemmän autosta oli tietoa, sitä enemmän kiinnostus ja kuume kasvoi. Minulle tuli tunne, että auto pitäisi palauttaa takaisin Pirkanmaalle ja Ylöjärvelle.

Sovin Martin kanssa, että menen autoa katsomaan. Martti kertoi avoimesti, että auto ei lähde kunnolla käyntiin lämpimänä ja siihen on laitettu nappi, jolla saa kylmäkäynnistysventtiilin aukeamaan lämpöisenä startatessa, jolloin kone saa ylimääräisen “ryypyn”. Silloin starttia ei tarvitse sahata pitkään.

Pojan kanssa lähdimme autoa katsomaan ajatuksella, että kaupat tehdään ja auto tuodaan kotiin, mikäli se on sellainen kuin oli mielikuva ja hinnasta päästään Martin kanssa yksimielisyyteen. Ylöjärveltä Martille on matkaa pikkuista vaille 500 km. Lähdimme aamuvarhaisella liikkeelle ja puolilta päivin olimme jo Martin pakeilla autoa tutkimassa. Samalla saimme tutustua Martin käynnissä olevaan ES-projektiin ja muuhunkin hienoon kalustoon. Bertone oli oikein hyvässä kunnossa, niin päältä kuin sisustaltaankin. Martti oli museotarkastuttanut auton 2016 keväällä hyvin arvosanoin.

Pienen koeajon jälkeen ajattelin: ”Jos en tätä osta, niin todennäköisesti en osta 262C Bertonea milloinkaan.”

Kaupat tehtiin ja sovimme, että kauppahintaa ei kerrota eteenpäin ja mikäli joskus olen autoa myymässä, niin ilmoitan siitä ensin Martille.

Sain autoon hyvän tuntuman, kun ajoin sillä 500 km:n kotimatkan pari kertaa matkalla pysähtyen tankkaamaan ja lyhyelle kahvipaussille. Bertone toimi oikein mukavasti.

Kotipuolessa alkoi pohdinta ja spekulointi volvokavereiden kanssa käynnistysongelmasta. Aika selkeä johtopäätös oli, että polttoainejärjestelmästä katoaa paineet. Moottorissa oli alkuperäiset suuttimet. Voisiko joistakin suuttimista vuotaa bensa mäntien päälle? Hankin uudet suuttimet, mutta vaiva ei korjaantunut. Ajattelin, että tulee kallis juttu, jos alan osa kerrallaan uusimaan polttoainejärjestelmää. Voisin mitata paineita, mutta tietotaitoni ei riittäisi analysoimaan tuloksia.

Soitin tutulleni Pertille, joka oli virittänyt kilpa-autoja. Kyselin, tietääkö hän ketään, joka ymmärtäisi k-jetien sielunelämää. Hän totesi, että on itse niiden kanssa touhunnut ja lupasi itse ottaa auton tutkittavaksi.

Diagnoosi oli, että ohjauspaineventtiili ei toimi loogisesti ja järjestelmän takaisku päästää paineen satunnaisesti tankille päin sekä mahdollisesti moottori ei aina tuota riittävästi alipainetta, mikä voisi johtua siitä, että vuosien saatossa auto on seissyt pidempiä aikoja. Moottorin hän arvioi kuitenkin oikein hyväkuntoiseksi. MIttareissa järjestelmästä oli paineet kadonneet välillä viidessä sekunnissa auton sammuttamisesta ja välillä paineet olivat säilyneet puolikin tuntia.

Polttoainejärjestelmään laitettiin järjestelmää puhdistava lisäaine (KENT Fuel Guard). Pertti pyysi minua irrottamaan ohjauspaineventtiilin ja viemään sen hänelle puhdistettavaksi ja tutkittavaksi. Venttiilistä oli löytynyt hapettumaa.

Pellit vaativat kunnostusta

Martin käsissä pelti löysi muotonsa

Ostin uuden takaiskusta vastaavan “paineakun” (fuel accumulator) ja vaihdoin sen. Näiden toimenpiteiden jälkeen auto on käynnistynyt oikein hyvin myös lämpimänä. Pertti ehdotti, että kesän kynnyksellä hän voisi tehdä moottoriin “pesun” ammattiaineilla, jonka jälkeen minä tekisin vielä RVS-käsittelyt.

Olen vaihtanut autoon lisäksi kardaanin laakerin ja tukikumin. Laakerissa ei ollut mitään vikaa, mutta tukikumi oli jo hieman “väsähtäynyt”.

Onneksi sisusta on oikein hyvässä kunnossa. Sen korjaaminen olisi työlästä ja ehkä arvokastakin. Olen imeyttänyt nahkoihin lisää nahanhoitoaineita, jotta ne säilyisivät pehmeänä.

Nyt vaunusta nautitaan ajamalla ja normaaleja huoltotoimenpiteitä tehden.

Martti sanoi, että auton hankinta on tunnekysymys, ja se pitää kyllä paikkansa.

Teksti: Markku Jylhäsalo

Kuvat: Martti Hakola, Seppo Lehtonen, Markku Jylhäsalo

Volvo 262C Bertone