ANTIZINE vol. 5 / 2017

VOL. 5

2017

VOL. 5 2017

ANTI – Contemporary Art Festival

työskentelee innovatiivisten taiteilijoiden kanssa

works with innovative artists on projects that

projekteissa, jotka tutkivat ja avartavat urbaania

explore and explode urban space. ANTI began life

tilaa. Ensimmäinen ANTI järjestettiin vuonna 2002,

in 2002. Since then we’ve produce 15 editions of

ja sen jälkeen olemme tuottaneet 15 ANTI-fes-

ANTI Festival and have established a year-round

tivaalia sekä taiteilijaresidenssejä, projekteja ja

programme of artist residencies and cultural

tapahtumia ympäri vuoden Kuopiossa. Festivaali

projects and events. Held annually in Kuopio,

järjestetään kerran vuodessa ja se on yleisölle

Finland, the city hosts the festival, projects by

ilmainen. Ympäri maailmaa tulevien taiteilijoiden

artists from around the world inhabit the spaces of

teokset ottavat haltuunsa kaupungin julkisia tiloja

public life – homes, shops, city squares, business,

- koteja, kauppoja, toreja, yrityksiä, metsiä, järviä.

forests, lakes – and directly engage communities

Yleisö ja erilaiset yhteisöt pääsevät arjen keskellä

and audiences in the making and showing of their

osaksi teoksia - tekemään ja kokemaan niitä.

work. The festival is free to attend.

TOIMITUS / EDITORS Elisa Itkonen, Anna Lebedeva, Gregg Whelan EMMA FÄLT -HAASTATTELU / INTERVIEW Virna Setta & Eleanor Pender ULKOASU / LAYOUT Tomi Leppänen / Computer Boys SARJAKUVA / CARTOON Petteri Tikkanen, Ernest Truely & Ali Fahad KUVAT / PHOTOS Pekka Mäkinen (cover, p. 14, 15, 24), Terike Haapoja (p. 10) & Anne-Marthe Dyvi (p. 28)

info@antifestival.com | www.antifestival.com #antifestival #ANTIisagift #ourwaterconsciousland ANTI OFFICE | Postiosoite / Post address Nahkurinkatu 1 | 70600 Kuopio, Finland

19.â&#x20AC;&#x201C;24.9.2017 ANTI - Contemporary Art Festival

www.antifestival.com

JOHANNA TUUKKANEN & GREGG WHELAN ANTI - Contemporary Art Festival Taiteelliset johtajat

Curatorial statement

FIN SUOMESSA ON hankalaa kävellä kymmentä minuuttia mihinkään suuntaan ilman, että vastaan tulee järvi. Tämä on tietenkin liioittelua, sillä toki liplattavia laineita voi välttää. Kuitenkaan romantisoitu kuva Suomesta tuhansien järvien ja saarien maana ei ole pelkkää huuhaata. Kun saapuu lentokoneella mille tahansa suomalaiselle lentokentälle, vesi antaa tietä maalle, ja ne kietoutuvat yhteen saaristoksi niin, että on hankala tietää, kumpi on kumpaa. Luonnonvedet ovat Suomessa dynaamisia. Tämän takaavat dramaattiset lämpötilanvaihtelut, jotka saavat veden muuttamaan olomuotoaan yhtä dramaattisesti: nesteestä (todella) kiinteäksi ja taas nesteeksi yhden vuoden aikana. Talvisin vesi muuttuu jääksi, jolle voi esimerkiksi pysäköidä autoja ja sytyttää nuotion.

Tämä muuntautumiskyky ja kyky muuttaa havaitsemaamme maailmaa kiehtoi meitä, kun rakensimme vuoden 2017 ANTI-festivaalin ohjelmaa vesi-teeman ympärille. Tänä vuonna teemme yhteistyötä Our Water- Conscious Land -projektin kanssa. Hankkeen tarkoituksena on edistää sitä, että Suomi 100-vuotisjuhlavuotenaan toimisi kansainvälisenä puhtaan veden, sen säilyttämisen ja suojelemisen puolestapuhujana. Me ajattelimme vettä ja vapaa-aikaa, matkustelua ja tutkimusretkiä, pohdimme kauppaa, teollisuutta ja markkinavoimia, makeaa vettä, suolaista vettä, harmaavettä ja sen puhdistamista ja käsittelemistä niin kotitalouksissa kuin teollisellakin tasolla. Ajattelimme sitä, kuinka aine, joka peittää suurimman osan maapallon pinnasta, on myös ihmisruumiin tärkein rakennusaine. Ja me ajattelimme rajoja, kansallisuutta, maahanmuuttoa, maastamuuttoa ja pakolaisuutta. Jokapäiväiset tapahtumat maailman merillä kysyvät näitä kysymyksiä meiltä, ja asia on kiireellisempi kuin vuosiin.

Kevään aikana olemme tehneet yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston New Start Finland! -tutkimusprojektin kanssa, ja sen yhteydessä ANTI-festivaali toteuttaa yhteisöprojektin taiteilija Ernest Truelyn johdolla. Projektissa työskennellään suomalaisten nuorten aikuisten sekä hiljattain Suomesta turvapaikan saaneiden nuorten aikuisten kanssa ja se tarjoaa luovia vastauksia maahanmuuttoon ja identiteetin rakentamiseen. Poliittinen ja poeettinen oli sanapari, johon palasimme, ja siitä tuli kehys, jonka puitteissa pyysimme taiteilijoita ympäri maailman kommentoimaan asiaa. Tänä vuonna järjestimme taas avoimen teoshaun uudesta näkökulmasta: Kaikki kokemukseen tai maineeseen katsomatta saivat hakea teoksellaan osaksi festivaalia, ja saimme yhteensä 350 ehdotusta noin 50 maasta. Koostimme suuren osan festivaalin ohjelmasta tästä valikoimasta. Meillä on myös muita erilaisia projekteja festivaalin aikana ja sen liepeillä: järjestämme toisen kerran Future DiverCities -taiteilijalaboratorion viikkoa ennen festivaalia. Labissä neljä kansainvälistä taiteilijaa tutkii, kuinka digitaaliset teknologiat voivat laajentaa sosiaalisesti sitoutuneita taiteellisia käytäntöjä. Lisäksi vuoden 2016 ANTI Festival International Prize for Live Art -voittaja Terike Haapoja tuo uuden tilausteoksensa festivaalille. ANTI Festival International Prize for Live Art -palkinnosta on nopeasti tullut yksi maailman kiinnostavimmista kulttuuripalkinnoista, ja vuoden 2017 voittaja julistetaan palkintojuhlassa festivaalin aikana. Innolla ja sydämellä kutsumme sinut tutustumaan vuoden 2017 vetiseen tarjontaan. Veden roolia elämässämme pohtiviin teoksiin voi törmätä kaikkialla kaupungissa. Toivottavasti ei sada vettä! 7

JOHANNA TUUKKANEN & GREGG WHELAN ANTI - Contemporary Art Festival Artistic Directors

ENG

to walk for ten minutes in Finland, in any direction, and not encounter a lake. Of course that’s an exaggeration and it’s entirely possible to avoid a shoreline, but the country’s romanticized topography as a land of lakes and islands isn’t entirely fictional either; a flight into any Finnish airport reveals just that, as water gives way to land, in a series of such complex and detailed archipelagos it’s hard to distinguish between the two. Natural water is dynamic in Finland, a dramatic temperature range sees to that, and it shifts in equally dramatic fashion – liquid to (very) solid to liquid – in the course of a year, creating, in winter, a temporary increased surface area to the country strong enough to park cars and light fires upon.

Curatorial statement

IT’S DIFFICULT

It’s that ability to change state, and to change our perception of the world that began to fascinate us as we built a programme of projects for the 2017 ANTI Festival around water. This year we’ve partnered with Our Water-Conscious Land, a project that proposes Finland, in its centenary year, should work as a global advocate for clean water and its preservation and conservation. So, we thought about water and leisure, travel and exploration, about trade, industry and market forces, fresh water, salt water, grey water and its purification and treatment on domestic and industrial scales. We thought about the majority of the Earth’s surface also being the most abundant substance in the human body. And we thought about boarders, nationality, immigration, migration and displacement; daily events in the world’s oceans ask this of all us with an urgency not experienced for many years.

Across the spring we’ve been working with the University of Eastern Finland on their New Start Finland! research project where ANTI Festival is contributing with a community project led by artist Ernest Truely. In this project we’re working with young people who have recently been granted asylum in Finland, along with young Finns, on playfully creative responses to migration and identity. The political and the poetic became the phrase that we returned to, offering a framework we invited artists around the world to respond to. This year we returned to the process of holding an open-call for proposals with new energy; anyone, regardless of experience or reputation, can apply to present work in the festival; we received 350 proposals from some 50 different countries and we programmed the majority of the festival from this remarkable pool of responses. We have other work happening in and around the festival; we’ll be hosting our second Future DiverCities Lab in the week preceding the festival – here four international artists will be exploring how digital technologies can augment socially engaged arts practices; and Terike Haapoja, the 2016 winner of the ANTI Festival International Prize for Live Art will present her new work commissioned by the award, and of course we’ll hold the ceremony to announce the 2017 recipient of what has quickly become one of the world’s most exciting cultural prizes. It’s with real excitement we invite you to discover ANTI Festival 2017 with us, as projects appear around the city in response to the place of water in our lives. Let’s hope it doesn’t rain.

TERIKE HAAPOJA

t h y r i n e v

Kehon

comes back y

the bo d

todellisuus 10

FIN

teknologiaan, luontoon ja toisiin lajeihin on ollut taiteellisen työskentelyni keskiössä yli kymmenen viime vuoden ajan. Vaikka teokset keskittyvät ihmisen ja ei-ihmisen välisiin suhteisiin, on työskentelyä aina motivoinut yleisempi kysymys siitä kuinka olla suhteessa toiseen tai toisiin. Minkälaisin keinoin tuotamme tietoa itseämme ympäröivästä todellisuudesta? Miten luomme suhteen niihin voimiin, joiden keskellä elämme, mutta joita emme pysty suoraan käsittämän? Kysymys ei-ihmisestä on aina ollut minulle ruumiillinen ja todellinen kysymys olemisesta täällä toisten kanssa. Vaiheittain se on johtanut minut tarkastelemaan yhteiskuntaa niiden ulossulkemisen ja sisäänsulkemisen, kommunikaation ja vallan rakenteiden kautta jotka kehollista yhdessäolemistamme määrittelevät. IHMISEN SUHDE

Kun oma kuolevaisuus tulee lähelle, olemisen kysymykset lakkaavat olemasta abstrakteja. Eettinen kysymys siitä miten olla täällä muiden kanssa näyttäytyy uudella tavalla oman kehon haavoittuvaisuuden ja paljauden valossa. Omaan ruumiillisuuteen liittyvät halut ja pelot nousevat esiin, ja toiseuden ymmärtämisen sijaan ruumiillisuuden kokemus laajenee kohti sitä mysteeriä, että meissä kaikissa aukeaa sama syvyys. Ihmisen, ja ehkä kaikkien olentojen oleminen jännittyy oman kehon suojelun ja toista kohti kurottautumisen välille. Pysyäkseni työskentelyssäni oleellisen äärellä koen välttämättömäksi löytää uudelleen suhde suoraan, intiimiin ja henkilökohtaiseen ruumiillisuuden kokemuksiin. On kuunneltava kehoa diskurssien alla. Sosiaalinen media ja eristäytyminen omia arvoja kaikuna toistaviin kupliin on rapauttanut kykyämme käsitellä ja sietää ilmiöiden moniulotteisuutta. Moniulotteisuus, pakenevuus ja paradoksaalisuus on kuitenkin sitä, mistä maailma koostuu, ja juuri taide on paikka jossa ilmiöiden moniulotteisuus voi tulla tarkasteltavaksi. Kehon todellisuudessa kokemus ei usein vastaa poliittisia ihanteita. Gravitation-valokuvasarja syntyi tilanteessa, jossa luovuudesta tuli hengissä selviämisen väline, ja koko olemisen valtaavista kivun, kuolemanpelon, halun ja kaipuun tunteista elossa olemisen ilmenemiä. Gravitation pelasti minut useammalla kuin yhdellä tavalla. Se auttoi minua pääsemään toiselle puolelle paikkaan jossa teoriat - joskin yhä tärkeitä tuntuvat etäisiltä, mutta myös uudenlaisen taiteellisen ilmaisun luokse. 11

Tunsin joskus kaipuuta antaa pois oman vapauteni ja löytää suojan jonkun toisen määräysvallan alta. Yhteiskunnassamme yksilönvapaus on suurin arvo. Kuitenkin vapautemme on rajallista, ja vastuu normien noudattamisesta yksilön omilla harteilla. Todellisen vapauden puuttuessa nimellisestä vapaudesta tulee taakka, jossa kaikki vastuu on yksilöllä. Vankeuden unelma on haavetta tuosta taakasta vapautumisesta. Ja tragedia siinä, että vapaina yksilöinä emme voi antaa pois vapauttamme. Sen voivat vain toiset ottaa. Tämän lain ulkopuolella ovat ehkä – niin – vain metsäneläimet. Luonnoksia vapaudesta koostuu vuorovaikutteisista eleistä, jotka pohtivat tätä tilaa. KIRJOITTAJA VOITTI VUONNA 2016 ANTI FESTIVAL INTERNATIONAL PRIZE FOR LIVE ART -PALKINNON JA ESITTÄÄ VUODEN 2017 ANTI-FESTIVAALILLA KOLMIOSAISEN TEOSSARJAN; LUONNOKSIA VAPAUDESTA I-II JA GRAVITATION.

©Terike Haapoja 151112_key. From the series Gravitation.

ENG

with technology, nature and the nonhuman world has been the focus of my practice for more than a decade. The boundary that I have explored for so long has never been only about ’interspecies connection’, but about connection in general. It has been driven by the question of how to connect with what is beyond myself; of how to relate to the beings and forces I live among. Through which means do I understand that which I, ultimately, cannot? The question of the nonhuman has always been a personal, embodied one. It has OUR RELATIONSHIP

gradually led me to look at society through structures of connection and disconnection, inclusion and exclusion, in ways that are more and more related to my own bodily being. When you come close to your own mortality, all abstraction falls off from the question regarding existence. The ethical demand – how to live with others – becomes rooted in a heightened sense of vulnerability and exposure of your own bodily being. Instead of consciously thinking of others, you hear your own fears and desires and then expand that notion outwards, trying to grasp that these same depths live in every being. We fear for our bodies and reach out to connect with those of others’. That is all. In order to navigate the question of how to live in this world, I find it necessary to reconnect with that bodily, direct, intimate way of being. I need to let my body tell me what moves me, what turns me on and what I crave. Our tolerance for complexity is vanishing, but complexity is where truth lays, and the particular experience of oneself is the path to that truth; a truth that doesn’t settle and yet allows understanding. Everything comes back to the body. The photography series Gravitation was born out of an urgency where only creation mattered, and where creation was the manifestation of being alive, of the vitality of pain, fear and desire. In more ways than one Gravitation saved me. It carried me to an other side and to a place where the abstractions of theory feel important but remote. It also encouraged new approaches and engagement with new mediums. Once I had a desire to give away my own will and cradle in the safety of someone else’s rules. In our society freedom is everything, the ultimate goal. Yet our freedom is conditional, subjected to rules we’ve internalized so well that guarding them becomes who we are. Void of true agency, freedom becomes a burden where all responsibility lays on the individual. The dream is that captivation frees us from that burden. And the tragedy is that as free subjects we cannot give away our freedom. It can only be taken from us in force by others. Those outside this law are perhaps only – yes – wild animals. Studies on Freedom, the participatory gesture created for ANTI Festival, approaches this condition.

THE WRITER IS THE 2016 WINNER OF ANTI FESTIVAL INTERNATIONAL PRIZE FOR LIVE ART AND RETURNS TO KUOPIO WITH A SERIES OF NEW WORKS, STUDIES ON FREEDOM I-II AND GRAVITATION.

rkit me se

v e s Ă¤ t i i M

inulle ? es

En mä ruokajuomana mitään muuta suostuis juomaan ku vettä. TÄLLÄ HETKELLÄ vesi merkitsee työtä, mut se on ollut

aina mulla kauheen tärkee asia ihan sieltä lapsuudenkodista asti. Meillä oli oma porakaivo, jossa mun mielestä maistu rauta. Ja sit alko opiskelut ja kaikkein mielenkiintosimpia kursseja oli vesikurssit, ja siitä lopputyö veden parissa, armeija veden parissa, kaivotutkimuksia, väitöskirja, työskentely ulkomailla ja nytten tämä työ, ni on kyllä tämä vesipuoli uralla ollut kaikki kaikessa. Toinen mistä mä vedessä tykkään on se, että matkustellessa pitää aina päästä laivalle tai risteilylle – tykkään vedestä elementtinä myös siinä mielessä. Ja tietysti niinku sanotaan, niin paras mahdollinen ruokajuoma. En mä ruokajuomana mitään muuta suostuis juomaan ku vettä. MARKKU LEHTOLA T U O TA N T O P Ä Ä L L I K K Ö KUOPION VESI

NYT KUN on täällä kaksi päivää

hikoillut, niin ihan elinehtohan tuo on. Vesi on ehdoton puhdistaja – parempi ja ekologisempi kuin kemiallinen. P E S U L AT Y Ö N T E K I J Ä S O L- P E S U L A P A LV E L U T

VESI MERKITSEE hirveen montaa

asiaa; sehän on välttämätön meille ihmisille, eläimille, luonnolle ja yleensäkin elämälle. Sit taas toisaalta henkilökohtaisesti talvella lumi ja jää, ja kesällä järvi-, merija jokivesi merkitsee virkistystä ja liikuntamahdollisuuksia. Meidän pitää kantaa vastuuta veden puhtaudesta, jotta jälkipolville voidaan antaa samanlaiset elinmahdollisuudet paikallisesti ja globaalisti. PAU L A H Y VÖ N E N P U H E E N J O H TA J A K U O P I O N L U O N N O N Y S TÄ V Ä I N Y H D I S T Y S 18

VANHA KESÄMÖKKIMME on niin rannalla kuin mökki voi olla. Kun vesi on korkealla, sitä on myös mökin takana. Järven puolella on kolme suurta, vierekkäistä ikkunaa. Lapsuudestani asti olen kyllästymättä tuijottanut niistä avautuvaa maisemaa. Vuosien saatossa siitä on tullut elävä triptyykki, jossa taivas ja maa ovat veden varassa. JARI SIHVONEN T I E D O T TA J A , S U O M I 1 0 0 A L U E K O O R D I N A AT T O R I O U R W AT E R - C O N S C I O U S L A N D 19

ELISA ITKONEN

Vesirajoilla Waterline

FIN

saapui vuonna 2015 noin 1,2 miljoonaa pakolaista, joista yli 30 000 haki turvapaikkaa Suomesta. Suurin osa Suomeen tulleista pakolaisista ylitti useita vesistöjä matkallaan. Vaarallisin ylitys oli Välimerellä, jonne hukkuu joka viikko satoja pakolaisia. Lähi-idän maissa uiminen ei kuulu koululaisten opetusohjelmaan kuten Suomessa, mutta mitäpä vaikka kuuluisikin. Kun moninkertaisesti yli kapasiteettinsa lastattu lautta kaatuu, se kaatuu. EUROOPPAAN

Eräskin Ali muistelee Välimeren ylitystä kuin ihmettä. 35 lasta, naista ja miestä oli ahdettu pienelle kumiselle lautalle. Lautta puuskutti eteenpäin heikon moottorin voimalla. Kun oltiin päästy matkan puoliväliin, moottori pysähtyi. Näköalattomuus, joka seuraisi monia matkustajia vielä vuosia, kuohui päälle. ”Rauhoittukaa, katsokaa jalkojanne, älkää merelle”, neuvoi Ali kanssamatkustajiaan, jotka tähyilivät hädissään ympärilleen ja etsivät epätoivoisesti maata. Vesi valtasi lautan pohjaa, ja Ali tyhjensi laukustaan vaatteita imemään kuiviin märkää tuhoa. Ja hän riuhtoi ja riuhtoi moottoria hereille. Tämä merimatka maksoi 1200 dollaria. ”Voitko uskoa? Maksoin niin paljon siitä, että he veivät minut hukkumaan!” Mutta ei se niin päättynyt. Lopulta moottori heräsi, ja lautta rantautui Kreikkaan. Moni pakolainen haaveilee silti toisestakin merimatkasta. Euroopan mantereelta halutaan erityisesti maailman mahtavimmalle kääpiösaarelle, Iso-Britanniaan. Näin esimerkiksi Ranskan Calais’ssa. Ennen kuin Calais’n pakolaisleiri purettiin lokakuussa 2016, taiteilija Rita Marcalo vieraili ”viidakkona” tunnetussa leirissä, jossa tuhannet pakolaiset elivät vaarallisissa olosuhteissa. Hän keskusteli ja tanssi pakolaisten kanssa. Näistä kohtaamisista syntyi voimakkaita duettoja, joita hän esittää yhdessä ohikulkijoiden kanssa syyskuisella Kuopion torilla. 20

Syyskuussa myös Kuopion suloinen Valkeisenlampi liittyy osaksi tätä tarinaa, vaikka ei millään tavoin muistuta vaarallisesta merenkäynnistä. Mark Pozlepin Valkeisenlammella toteuttama teos, Island, heijastelee paremminkin tunnelmia, joita pakolaiset käyvät läpi yrittäessään sopeutua uuteen kotimaahansa. Ympärillä näkyy kyllä maata, mutta se on vierasta ainesta. Rajat tulevat vastaan joka suunnalta. Kuten taiteilija lautallaan, oli Ali tavallaan kovin yksin Välimerellä, vaikka matkusti joka raaja liimautuneena kohtalotovereihinsa. Uimataidosta ei olisi ollut juuri hyötyä, jos lautta olisi kaatunut. Suomessa Ali päätti joka tapauksessa opetella uimaan. Uudessa kotikaupungissa Kuopiossa jokainen tie johti järvelle, ja ensimmäinen kesä tarjosi muutamia hellepäiviä, jolloin uimarannalla saattoi opetella uimista. Oli tosin paljon muutakin opeteltavaa. ”Seuraavana kesänä sitten.” Kävi kuitenkin niin, että seuraava kesä oli kolea, ja uiminen jäi. Uimataidosta tuli pieni saavuttamaton haave. Kun näköalattomuus iskee keskellä Välimerta, se syö unelmoinnin taitoa. Taiteilija Ernest Truely kannustaakin uusia ja vanhoja kuopiolaisia unelmoimaan Kuopio Encounters -projektissaan. Työpajoista, kollektiivisesta luomisprosessista ja yhteisöllisestä teoksesta koostuva projekti on kaikille avoin, mutta suunniteltu ensisijaisesti uusille maahanmuuttajille. Se tarjoaa osallistujilleen alustan toteuttaa itseään virtuaalimaailmoissa, joissa kuka tahansa voi olla mitä tahansa, ja jokainen määrää itse oman tarinansa kulun. Ali tallensi Välimeren tapahtumat, mutta rannalle päästyään poisti kaikki kuvat ja videopätkät puhelimensa muistista. Hän halusi unohtaa, mutta kuvat vain säilyivät. Ne alkavat pyöriä joka kerta, kun otamme pienen puuveneen perheeni mökkirannasta ja soudamme joelle. Mutta eivät ne satuta, sillä vedessä on myös paljon elämää.

KIRJOITTAJA ON ANTI-PÄÄLLIKKÖ, JONKA PUOLISO TULI SUOMEEN JA KUOPIOON TURVAPAIKANHAKIJANA. 21

ELISA ITKONEN

Waterline

Vesirajoilla

ENG

1,2 million refugees travelled to Europe in the year 2015. Over 30 000 of them applied for asylum in Finland. Most refugees arriving in Finland crossed several seas on their journey. The most dangerous crossing is the Mediterranean Sea; hundreds of refugees drown every week in its waters. In the Middle East swimming is surely not a part of the schools curriculum as it is in Finland, and what good if it was - when an overloaded raft keels over, it goes over. APPROXIMATELY

A man called Ali looks back on his crossing of the Mediterranean Sea as if it was a miracle. 35 children, women and men packed onto a rubber raft as a small, weak, engine slowly pushes it forwards. Midway the engine stops working. Terror. Is this how it ends, following so many passengers across the years in their own final flood. ”Calm down, look at your legs, not to the sea”, Ali advised his fellow travellers, who scanned around, desperately looking for land. Water entered the bottom of the raft, Ali unpacked his clothes from his bag to help soak it up. And he clawed at the engine to bring it back to life. This journey cost 1200 dollars. ”Can you believe it? I paid so much for them to take me to drown there!” But it didn’t end like that. Finally, the engine starts to work again, and the raft made it to Greece. After the Mediterranean many refugees dream of yet another crossing. One of the most popular destinations is the dwarf island Great Britain. Before it was demolished in October 2016, artist Rita Marcalo talked and danced with refugees in the Calais ‘Jungle’ refugee camp in France where thousands precariously camped dreaming of crossing the English Channel. The result is a series of powerful duets performed with people in Kuopio’s Market Square in September.

Also in September, the lovely Valkeisenlampi pond, a context that’s about as far away from dangerous seafaring as one can get, will be joined to this story. Mark Pozlep’s work, Island, taking place on the pond, reflects the situations that refugees face when trying to integrate into one’s adopted homeland. There’s land around but the soil is alien. You run into boarders wherever you go. Just like the artist aboard his raft, Ali was alone in the Mediterranean, even when squeezed, side-by-side, to his fellow travellers. Being able to swim wouldn’t have helped if the raft had gone over but in Finland, Ali decided to learn how to swim. In his new hometown, Kuopio, all roads lead to lake, and the first summer was nice and warm for practising at the beach. Oh but there were so many other things to be learnt as well. ”Next summer then.” But the following summer was cold and not one for lake swimming. Learning to swim became a small, unachievable dream. When terror hits in the middle of the Mediterranean, it eats out the skill of dreaming. Not giving up on this, artist Ernest Truely, in his project Kuopio Encounters, encourages new immigrants and people local to Kuopio, to imagine, to dream. The project, including workshops, collective creative processes and communal artworks and events, is designed for new immigrants but open to everyone. It offers a platform to express oneself in virtual, unlimited, worlds where everyone of us can be just anyone and anything; everyone of us is in charge of our own story. Ali documented events on the Mediterranean Sea, but after landing deleted all the images and video clips from the memory of his mobile phone. He wanted to forget but the images remained - they start rolling everytime we take a wooden rowing boat across a river at our family summer place. The images don’t hurt, though – as there’s also much life in the water.

THE WRITER IS ANTI FESTIVAL’S MANAGER, WHOSE PARTNER ARRIVED IN FINL AND, AND KUOPIO, AS AN ASYLU M SEEKER. 23

‫بكل اوربا اكو موجة حر‬ ‫بس بعدها حظ المصخم باردة‬ ‫بفنلندا‬ ‫كافي تنكـَ على االقل‬ ‫كلشي هنا طبيعي‬

‫لك هذا شنو يااا؟‬ ‫طيارة؟‬ ‫صحن فضائي؟‬ ‫كوكب؟‬

‫فد يوم قابلت أي دي‪ ,‬يم بحيرة‬ ‫‪ ,‬ثنيناتنة وصلنة ل مدينة كوبيو‬ ‫تقريبا َ بنفس الوقت‪.‬‬ ‫و رحنا نمشي‬ ‫بالغابة‪,,,‬‬

‫خرب أنة‪ ,‬شفت هذاك؟؟؟‬ ‫شنوو؟‬

‫هاي شديصير‬ ‫؟!؟!‬

‫?‪Mikä ihme se on‬‬ ‫?‪Lentokone‬‬ ‫?‪Satelliitti‬‬

‫?‪Mikä hitto tuo on‬‬

‫ياربي‪ -‬هذا الولد ليش‬ ‫مصلخ بالغابة؟‬ ‫خاف حار‬ ‫ة برة!‬ ‫خرب‬

‫يمكن ابد مراح نعرف شنو‬ ‫الجان بالسما ذيج الليلة‬ ‫لو منو هذولة الناس المصاليخ‬ ‫اللي بالغابة وشيريدون‬ ‫!!!‬

‫هاي الحجية ديوسها طالعات برة؟‬ ‫لك شديصير‬ ‫هنا؟‬ ‫‪Lähettekö‬‬ ‫?‪saunomaan‬‬

‫‪Maistuuko‬‬ ‫?‪olut‬‬

JOHANNA TUUKK ANEN

n ä e d a i u t k u n s is i u a p v n u e l ä a u k T ä i n ra o ke n t a m a m s sa

d Bui ldi ng r a y t e i c h e e r r u l l a t e r a u whe f s a e c i vo 26

FIN

aina ollut vahvasti Kuopion kaupunkiin kiinnittynyt tapahtuma. Kaupungin paikat, ihmiset, yhteisöt ja yritykset ovat osa sitä toimijoiden verkostoa, jossa ANTI-festivaali syntyy ja tapahtuu. Haluamme olla mukana luomassa ja kehittämässä elinvoimaista ja moniäänistä Kuopiota ja sen kaupunkikulttuuria. Viime aikoina onkin ollut ilahduttavaa seurata Kuopion menestymistä Suomen viihtyisimpien kaupunkien joukossa. ANTI ON

Kaupunkikulttuurin ja kulttuurisen osallistumisen edistämisen rinnalla vahva tahtomme on aina ollut toimia ajankohtaisimman taiteen eturintamassa. Haluamme tukea taiteilijoita ja heidän työskentelyään, mahdollistaa teoksia ja projekteja, saada niille näkyvyyttä eri medioissa ja tuoda niitä lähelle yleisöjä – olivatpa ne sitten paikallisia, globaaleja tai virtuaalisia. Ottamalla riskejä ja luottamalla taiteilijoihin mahdollistamme myös kokeilevat, taiteen kehittymistä edistävät projektit. Nämä samanaikaiset tavoitteet eli taiteilijoiden, taiteen ja kaupungin kehittäminen yhdistyvät kesäkuussa 2016 alkaneessa Future DiverCities – Creativity in Urban Context -hankkeessamme erinomaisesti. Hankkeen ytimessä on 27

urbaani kaupunkitila ja sen moniäänisyys ja -kulttuurisuus. Residenssien ja projekteiden avulla haluamme tuoda taidetta lähelle kaupunkilaisia ja kutsua heidät mukaan tekemään Kuopiosta entistä elävämpi ja moniäänisempi eurooppalainen kaupunki. Hanke on Luova Eurooppa -ohjelman tukema, ja voimme olla ylpeitä siitä, että harvojen suomalaisten joukossa ANTI-festivaali on jälleen menestynyt suurten hankkeiden kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Future DiverCities -hankkeen kumppaneihin kuuluu elektronisen taiteen pioneereja kuten BEK Bergenistä, Public Art Lab Berliinistä ja Second Nature Aix-en-Provencesta. Heidän kuratoriaalisen asiantuntemuksensa avulla tulemme työskentelemään entistä enemmän digitaalisen taiteen parissa toimivien taiteilijoiden kanssa mediataiteesta elektroniseen musiikkiin. Future DiverCities kurottaa kohti uutta pohtien myös taiteellisen työskentelyn ja siitä saatavan toimeentulon tulevaisuutta. Uskomme digitaalisuuteen ja sitä kautta saavutettaviin uusiin yleisöihin ja vielä muotoutumaisillaan oleviin ekosysteemeihin. Hankkeen aikana yksi haasteistamme onkin pohtia, miten hetkellinen taide voi toteutua digitaalisesti tai mitä digitaalisia ulottuvuuk-

sia sillä voisi tulevaisuudessa olla, mikä lisäisi sen saavutettavuutta, kasvattaisi yleisöjä ja toisi tulovirtoja myös taiteilijalle. Nämä ovat isoja kysymyksiä, mutta ilman suuria haasteita ja rohkeita avauksia, niihin tuskin löytyy innovatiivisia ratkaisuja. Uskomme, että hankekumppaneiden, jotka kaikki ovat pioneereja omilla toimialoillaan, sekä taiteilijoiden, monenlaisten yhteisöjen sekä heterogeenisten yleisöjen ja osallistujien kanssa tulemme löytämään jos ei ratkaisuja niin ainakin avauksia, joita juuri nyt, hankkeen ollessa vasta aluillaan, emme osaa vielä edes kuvitella. Eikö se olekin lohdullinen näkökulma tulevaisuuteen? Yhdessä ja yhteistyössä me luomme tulevaisuutta, joka ei ole vain uhkakuva tämänhetkisestä todellisuudesta Euroopassa vaan jotain paljon parempaa, jotain niin moniäänistä ja silti tasa-arvoista, monikulttuurista ja samaan aikaan demokraattista, jota emme osaa vielä kuvitella, mutta josta tiedämme, että se ei ole vain utopiaa. Lähde mukaan neljän vuoden tutkimusmatkalle kanssamme!

ENG

always been an event strongly connected with the City of Kuopio. Places, people, communities and companies of the city are part of the network of contributors where the ANTI Festival was born and takes place. We want to participate in creating and developing a vibrant Kuopio and its urban culture where all voices are heard. Lately, it has been a joy to see how well Kuopio has succeeded in the rankings of Finland’s best places to live. ANTI HAS

Alongside promoting urban culture and cultural participation, we have our strong will to always act at the forefront of the most contemporary art. We want to support artists and their work, enable works of art and projects, increase their visibility in different media and bring them close to audiences – whether they are local, global or virtual. By taking chances and trusting the artists, we also enable experimental projects that drive art forward. These simultaneous objectives – developing artists, art and the city – come together excellently in the Future DiverCities – Creativity in an Urban Context project that started in 2016. At the core of the

project is urban city space, its cultural diversity and all the voices in the city. Through residences and projects, we want to bring art close to the people of Kuopio and invite them to join together in making the city an even more vibrant European city where all voices are heard. The project is co-funded by the Creative Europe Programme of the European Union, and we can be proud that, with a few other Finnish projects, the ANTI Festival was once again successful despite the tight international competition between large projects. Partners of the Future DiverCities project include pioneers in electronic art, such as BEK from Bergen, Public Art Lab from Berlin and Second Nature from Aix-en-Provence. With the help of their curatorial expertise, we will work even more with artists specialising in digital art, all the way from media art to electronic music. Future DiverCities reaches towards the new also when it comes to discussing the future of artistic work and the livelihood gained from it. We believe the future is digital and that new audiences will be reached through the digital world and ecosystems that are only forming at the moment. During the project, one of our main challenges is to discuss how ephemeral art can be realized digitally and what 29

kinds of digital dimensions it could have in the future that would increase its accessibility, expand audiences and also bring income to the artists. These are big questions, but without large-scale challenges and brave openings, itâ&#x20AC;&#x2122;s not likely we will find innovative solutions. We believe that together with our project partners, who are all pioneers in their own fields, and artists, different audiences and heterogeneous audiences and participants we will find, if not solutions, then certainly openings that we cannot even begin to image now, at the start of the project. Isnâ&#x20AC;&#x2122;t that a comforting perspective of the future? Together and in co-operation, we are creating a future that is not only a dangerous image of where Europe is headed, but something so much better: something equal, multicultural and simultaneously democratic where all voices will be heard. Something we cannot even begin to imagine, but something we know is more than a utopia. Join us on our four-year expedition!

INTERVIEW ENG Where do you come from and what is your artistic background?

from the village of Nerohvirta in Iisalmi, Finland. My artistic background started in a talkative family that is into stories and handcrafts. I grew up listening to my mother cutting fabric, my father playing music, my sister singing and the forest “chatting”. Living in the countryside I was a bit separated from other kids but it also gave me enough space for idleness and freedom. I was lucky to be surrounded by many beings that supported my creativity and curiosity. I have always been drawing to understand my thoughts and to observe things with respect. I COME

After high school, I got my bachelor’s degree in fashion design, and I graduated with a Master’s degree in Art from Aalto University in 2014. Since then, my work has concentrated on drawing and performance art. It’s a way to study contact and for me to listen and learn about togetherness.

EMMA

During the artists selection of the ’Macro to Micro’ lab organized by BEK ANTI Festival’s team suggested your name. Can you tell us the origins of this relationship between you and ANTI Festival?

WITH

been assisting artists and volunteering at ANTI Festival since 2010 when I moved back to Kuopio. At that time I became interested in live art, seeing festival artists working nearby. I was celebrating Annie Sprinkle’s and Beth Steven’s Blue Wedding to Lake Kallavesi and assisting Stacy Makishi in her project, Cruising for Art. In 2014, my work with a local community, Project about loneliness was a part of the festival programme. In 2016, I worked as an associate artist with Australian artists Madeleine Flynn and Tim Humphrey. During the festivals, I have met people who supported my work and became my friends. Working and volunteering for the festival has taught me about sharing, participatory art and its relation to my own practice. I HAVE

FÄLT

According to your knowledge of the Kuopioâ&#x20AC;&#x2122;s cultural sphere. What are the impacts of a festival like ANTI Festival on the local communities of the city?

changes our city to something different every time it happens and challenges people to think about their surroundings from new perspectives. Festival connects multidisciplinary artists with communities who wouldnâ&#x20AC;&#x2122;t normally meet each other. That is very important for all. ANTI has shown me that contemporary art can be accessible and gives us freedom to work and experience strenuous and inspiring art far away from metropolises.

What make the Kuopio citizens unique? What are their specificities?

people here because of their kindness and relaxed way of living. People can meet and talk about everyday things on the street without any specific reason. Sometimes it can get a bit boring but deep down in my heart I just love it. It makes me feel happy. I trust people here and their reliability shows in small, everyday things.

ANTI FESTIVAL

I LIKE

I trust people here and their reliability shows in small, everyday things.

How do you involve audiences through your artwork? How would you like to involve the citizens of Kuopio in your artistic projects?

is to work with heterogeneous groups and challenge thinking through drawing with people who don’t usually do it. My friend told me to remember to give people space to share what they are capable of. That’s something I would like to remember in my future projects, to listen to these different capacities and ways to tackle issues. I would like to learn more about the language between humans and other species and create a project in the countryside. MY DREAM

In drawing that means to practice a lot, put myself to different positions and, in the future, learn more about technology that is somehow out of my comfort zone. My aim is to draw in a way that we would learn to listen to each other better and understand the traces we leave. One thing that feels important right now is to learn how to create enough space for slower and deeper thinking processes instead of just running full speed ahead. In art, I don’t want to concentrate on producing objects or meeting targets. For me wayfaring is a much more fertile way of creation. So I guess I’m navigating towards questions and groups that challenge me to think outside of my bubble.

What evokes the notion of ‘Future DiverCitizens’ to you and how a ’Future Diver Societies’ could be shaped up?

thinking about ‘Future DiverCitizens’ from the perspective of peripheries and environmental dialogues. How are the more remote areas and the cities related and aware of each other in the future? What do the citizens of these areas think about themes like nature, privacy and freedom? FIRST I’M

It’s important to rethink our relationship with nature. It’s more than around us; it is inside every living being. Different species and individuals do have different needs and rhythms. Our living environment should be constructed in a way that it’s supporting divergent speeds of living. Life among rocks, water and trees have all reminded me about my limited idea of time. To shape up ‘Future Diver Societies’, we should remember to bring different age groups, races, schools and disciplines together to share ideas. We can make changes starting from microscopic movements, listening to one’s family, friends and ourselves. We simply can’t control everything, tidy up and hide our traces. Maybe that’s one of the dangerous things human beings tend to do. We should let portable, changeable and creative spaces happen and exist. I really do hope there will be this kind of space in education as well. Our schools could be more willing to guide people to their own personal paths, supporting critical thinking and still support learning through tactile making processes and dialogue with materials.

As an artist, I would like to see rigorous art more reachable for all – for those who live in the cities and those at the peripheries. Art can be one of the good and challenging meeting spots when it is supported and discussed openly. Art needs time to evolve and grow, with no need just to complete projects and show results in numbers. I would like to see people containing curiosity and openness to the diversity we do have, because it’s necessary for life. It is frightening to imagine a world where this wouldn’t exist. It’s simply not possible.

It is important to rethink our relationship with nature together. It’s more than around us; it is inside every living being.

Future DiverSocieties Lab in Kuopio 14.—20.9.2017 35

YHTEISTYÃ&#x2013;KUMPPANEITA PARTNERS