Page 1

Mit채 on el채inten hyvinvointi?


Sisällys

         

Esitteen tekstit: Saara Kupsala Kuvat: Animalian arkisto (s. 7, 13 ja 15), Ari Ellert (s. 9), Wilhelmiina Keränen (kansi, s. 6 ja 10) Saara Kupsala (s. 4), Kanerva Pelli (s. 12), Anna Reivilä (s. 4), Tarhauskielto.fi (s.11), Laura Uotila (s. 8 ja 10) Ulkoasu ja taitto: Vera Liinasaari Eläinsuojeluliitto Animalia ry

2

4

6

7

8

9

10

11

12

13

14

Hyvinvoinnin määritelmät Positiiviset tuntemukset Lajityypillinen käyttäytyminen Käyttäytymishäiriöt Virikkeet Kipu

Tuotantorasitussairaudet Jalostus ja tuotantoeläinten hyvinvointi Jalostus ja lemmikkieläinten hyvinvointi Lähteet


Eläimen hyvinvoinnin kokonaistilaa voidaan arvioida tieteellisesti, ja näin päätöksenteko voidaan pohjata tieteelliseen näyttöön. Tutkimus eläinten hyvinvoinnista on edistynyt nopeasti viime vuosien aikana. Eläinfysiologian ja eläinlääketieteen kehityksen lisäksi uutta tietoa eläinten hyvinvoinnista ovat tuottaneet muun muassa eläinten käyttäytymistutkimus, kognitiotiede ja neurotieteet. [1, 2]

Koska eläinten hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, eläinten hyvinvoinnin tilan arvioinnissa on käytettävä kokonaisvaltaisesti erilaisia tutkimusmenetelmiä. Hyvinvoinnista kertovat esimerkiksi eläinten terveydentila, kuolleisuus, hedelmällisyys, fysiologiset prosessit, aivofysiologia ja -kemia, käyttäytyminen sekä preferenssitestit. [1, 2]

Keskeisiä eläinten hyvinvoinnin määritelmiä Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta sekä seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta: Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Käsitteellä eläimen hyvinvointi kuvataan eläimen vointia, joka voi vaihdella hyvästä huonoon. Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin.

Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta tai patologisia muutoksia, eläimen hyvinvointi heikkenee. Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella.

Hyvinvoinnin määritelmät Maailman eläinterveysjärjestö oie: [1]: Eläimen hyvinvointi on laaja ja moniulotteinen käsite, joka koostuu useista eläimen elämänlaatuun vaikuttavista osatekijöistä [1]. Yleisesti hyväksyttyjen eläinten hyvinvoinnin määritelmien mukaan (ks. laatikko) hyvinvointi kuvaa kokonaisvaltaisesti eläimen tilaa, joka voi vaihdella hyvästä huonoon. Hyvinvointiin sisältyvät muun muassa eläimen fyysinen terveys, koetut tunnetilat sekä mahdollisuudet toteuttaa luontaista käyttäytymistä. Terveys on hyvinvoinnin osatekijä, mutta hyvinvointi on terveyttä laajempi käsite. Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat eläimen sopeutuminen ympäristöönsä sekä se, kuinka kuluttavaa sopeutuminen on. Eläin pyrkii sopeutumaan ympäristöönsä monin eri tavoin – muun muassa fysiologisten mekanismien, käyttäytymisen sääntelyn ja tunnetilojen avulla. [2] 4

Eläinten hyvinvointi tarkoittaa sitä, kuinka eläin sopeutuu niihin olosuhteisiin, joissa se elää. Eläimen hyvinvointi on hyvä, jos (kuten tieteellinen näyttö osoittaa) eläin on terve ja kokee olonsa

mukavaksi, jos se on hyvin ravittu ja turvassa, jos se voi ilmaista sisäsyntyistä käyttäytymistään ja jos se ei kärsi epämiellyttävistä olotiloista, kuten kivusta, pelosta ja ahdistuksesta.

Ison-Britannian Farm Animal Welfare Committeen (fawc) viisi vapautta [3]: 1. Vapaus nälästä ja janosta 2. Vapaus epämukavuudesta 3. Vapaus kivuista, vammoista ja sairauksista

4. Vapaus normaaliin käyttäytymiseen 5. Vapaus pelosta ja kärsimyksestä

5


Lajityypillinen käyttäytyminen Lajityypillinen käyttäytyminen viittaa niihin käyttäytymismuotoihin, joita eläinlajille on kehittynyt evoluution aikana luonnonvalinnan seurauksena. Samoin kuin eläimen ulkomuoto ja fysiologia, myös sen käyttäytyminen on muokkautunut vuosituhansien saatossa osana lajikehitystä. Eläimen geenit sääntelevät käyttäytymistä esimerkiksi hormonitoimintaan ja hermoston välittäjäaineisiin vaikuttamalla. [7] Domestikaatiosta ja eläinjalostuksesta huolimatta kotieläimillä on edelleenkin runsaasti tallella sellaisia käyttäytymismalleja, jotka auttoivat niiden esivanhempia sopeutumaan elinympäristöönsä [7]. Eläinten ulkonäköä voidaan muuttaa hyvinkin nopeasti jalostuksen avulla, mutta käyttäytymistä sääntelevät

niin monet geenit, että käyttäytymismuutokset ovat hyvin hitaita [8]. Lajityypillisiä käyttäytymismuotoja ovat esimerkiksi laiduntaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen naudoilla; tutkimiskäyttäytyminen, ruoanetsintä ja tonkiminen sioilla; orsilla lepääminen, pesään muniminen ja pehkussa kylpeminen kanoilla; kiipeily, uiminen, saalistaminen ja tunneleissa liikkuminen minkeillä; saalistaminen ja maan kaivaminen ketuilla sekä lisääntymis- ja emokäyttäytyminen kaikilla kotieläimillä. [7, 9] Koska monet käyttäytymistarpeet ovat voimakkaita, eloonjäämiseen ja lisääntymiseen liittyviä toimintoja, niiden estyminen voi heikentää eläinten hyvinvointia huomattavasti. Muun muassa lisääntyminen ja jälkeläisten hoito ovat pitkälti hormonien sääntelemiä, ja eläimellä on vahva tarve suorittaa näitä käyttäytymistaipumuksia ympäristöstä riippumatta. [8] Kun eläin ei voi toteuttaa sisäsyntyistä käyttäytymistä, johon se on voimakkaasti motivoitunut, se turhautuu ja sen hyvinvointi heikkenee. Turhautuminen voi purkautua muun muassa käyttäytymishäiriöinä. [10, 11] Mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä edistää eläinten hyvinvointia monin tavoin. Laajan käyttäytymisrepertuaarin ilmentäminen suojaa eläintä apatialta ja masennukselta sekä mahdollistaa eläimelle positiivisten tuntemusten kokemisen. Kun eläin voi toteuttaa monipuolisesti luontaista käyttäytymistään varhaisiästä saakka, sen eri taidot paranevat, mikä on sille hyödyllistä sen koko elinkaaren ajan. [12] Etenkin leikkikäyttäytyminen on tärkeää nuorille eläimille. Leikkikäyttäytyminen kehittää eläimen kehonhallintaa, liikkuvuutta ja lihaksistoa sekä sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja. Leikkikäyttäytymisen avulla kehitetyt kyvyt hyödyttävät eläintä aikuisiässä. Jos eläin ei ole saanut leikkiä, se ei välttämättä pärjää myöhemmin muiden eläinten kanssa ryhmässä. Leikki itsessään on palkitsevaa toimintaa, joka tarjoaa positiivisia kokemuksia eläimelle. Leikkikäyttäytymisen puuttuminen kertoo usein heikentyneestä hyvinvoinnista. [5, 13]

Positiiviset tuntemukset Perinteisissä eläinten hyvinvoinnin määritelmissä on korostettu eläinten negatiivisten tunnetilojen minimointia, kun taas positiiviset tunteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle [4]. Viime vuosina on kuitenkin alettu korostaa positiivisten tuntemusten, kuten ilon, kiintymyksen ja tyytyväisyyden, merkitystä eläinten hyvinvoinnille. Tieteellinen tutkimus eläinten positiivisista tuntemuksista on lisääntynyt merkittävästi. [5] Esimerkiksi laajapohjaisessa eurooppalaisessa Welfare Quality® tuotantoeläinten hyvinvoinnin arviointijärjestelmässä on nostettu positiivinen tunnetila yhdeksi eläinten hyvinvoinnin 12 arviointikriteereistä [6].

6

7


Käyttäytymishäiriöt

Virikkeet Yksitoikkoinen ja ärsykkeetön ympäristö aiheuttaa eläimille hyvinvointiongelmia. Muun muassa kustannus- ja hygieniasyistä tuotantoeläimiä pidetään betoni- ja rakolattiapohjaisissa karsinoissa tai verkkopohjaisissa häkeissä ilman juuri minkäänlaisia virikkeitä. Virikkeillä viitataan sellaisiin materiaaleihin tai esineisiin, joiden avulla eläinten elinympäristöä muutetaan hyvinvointia parantavasti. Virikkeiden tarkoituksena on tarjota eläimille mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä sekä ilmentää käyttäytymisrepertuaariaan moniulotteisemmin. [16-18] Onnistuneen virikkeiden käytön hyvinvointietuja ovat muun muassa häiriökäyttäytymisen, aggressiivisuuden, pelon ja stressin väheneminen, eläinten lihaksiston ja luuston vahvistuminen sekä positiivisten kokemusten lisääntyminen. [18, 19] Mikä tahansa esine tai ympäristön monipuolistaminen ei tuo eläimille hyvinvointietuja, vaan virikkeiden sopivuus määrittyy eläinlajin käyttäytymistaipumusten mukaan. Virikemateriaalia tulee lisäksi olla tarpeeksi, jotta niistä ei tule kilpailua. [18] Erilaisten

Ihmisen tarjoamat olosuhteet rajoittavat monin tavoin eläinten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Tämän seurauksena eläimille voi kehittyä erilaisia käyttäytymishäiriöitä. Eläinlajin normaali käyttäytyminen tarkoittaa sellaista käyttäytymistä, jota suurin osa eläinlajin yksilöistä ilmaisee, kun niillä on mahdollisuus ilmentää laajasti käyttäytymisrepertuaariaan. Epänormaali käyttäytyminen on käyttäytymistä, joka poikkeaa muun muassa muodoltaan, esiintymistiheydeltään ja tilanneyhteydeltään tästä normaalista käyttäytymisestä. Epänormaalia käyttäytymistä on esimerkiksi turkin purenta minkeillä, hännänpurenta sioilla sekä kannibalismi kanoilla. [11, 14] Epänormaali käyttäytyminen kielii hyvinvointiongelmista [2]. Eläin pyrkii epänormaalin käyttäytymisen avulla sopeutumaan huonoihin olosuhteisiin. Käyttäytymishäiriöiden taustalla on useita tekijöitä: Sen voi laukaista turhautuminen motivoituneen käyttäytymisen estyessä, ympäristön yksitoikkoisuus, sosiaalinen eristys sekä eläimen kokema pelko. [11, 14] Keskeinen epänormaalin käyttäytymisen muoto on stereotypia. Stereotyyppinen käyttäytyminen tarkoittaa kaavamaista liikkeiden sarjaa, jolla ei ole ilmeistä tarkoitusta [2]. Stereotyyppistä käyttäytymistä on esimerkiksi häkin ympäri juokseminen minkeillä, kielenpyörittely naudoilla sekä karsinan putkien pureskelu emakoilla [14]. Stereotyyppisen käyttäytymisen esiintyminen on yksilökohtaista. Sillä on palkitsevia ominaisuuksia, kun eläin voi purkaa turhautumistaan stereotypioiden avulla. [11] Stereotypia sopeutumismekanismina ei tarkoita, että se olisi merkki hyvästä hyvinvoinnin tasosta. Lukuisten tutkimusten mukaan eläinten hyvinvointi on heikko sellaisissa olosuhteissa, joissa esiintyy stereotyyppistä käyttäytymistä. [2] Onkin arveltu, että hyvinvointi voi olla alhaisin niillä eläimillä, joilla ei esiinny stereotypioita, silloin kun niiden esiintyminen on yleistä. Stereotypioiden käyttö sopeutumiskeinona voi estyä, jos eläin on masentunut, jos se kokee erittäin voimakasta pelkoa tai jos sen terveys on heikko. [11] Joskus stereotyyppinen käyttäy-

virikkeiden sopivuutta eri eläinlajeille on tutkittu muun muassa preferenssitestien ja häiriökäyttäytymisen esiintymisen avulla. Tutkimusten mukaan sioille hyviä virikemateriaaleja ovat sellaiset, joita siat voivat tonkia, manipuloida, hajottaa ja pureskella – esimerkiksi oljet, turve, kutteri ja multa. Sen sijaan materiaalit, joita siat eivät pysty hajottamaan, kuten kettinginpätkät, eivät ole riittäviä tyydyttämään sian tonkimis- ja manipulointitarvetta. [20] Kanoille tärkeitä virikemateriaaleja ovat munintapesät, orret, pehku (esim. kutterinpuru tai turve) sekä ruoanhakukäyttäytymiselle ja nokkimiselle kohteita tarjoavat materiaalit, kuten oljet, puulastut ja juurekset. [16, 21] Ketuille tärkeitä virikkeitä ovat luut tai puupalat pureskelua varten, pesäkoppi, oljet, köydenpätkät, kaivamismateriaali sekä niin kutsuttu kynsimislauta [22]. Minkeille hyviä virikkeitä ovat muun muassa oljet, sylinterit, lepotasot, pureksittavat ja liikuteltavat esineet (esim. köydenpätkät) sekä uimismahdollisuuden tarjoavat vesialtaat [9, 22-24].

tyminen muuttuu tavaksi, josta eläin ei luovu, vaikka sen olosuhteita parannettaisiin [8]. Eläinjalostuksella on jonkin verran vaikutusta käyttäytymishäiriöiden esiintymiseen. Monet käyttäytymistaipumukset, kuten aggressiivisuus, ihmispelko ja emo-ominaisuudet, ovat osittain periytyviä. Eläinjalostuksessa on kuitenkin suureksi osaksi keskitytty eläinten tuotosominaisuuksiin, ja käyttäytyminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä on voimistanut käyttäytymisongelmia joissakin jalostuslinjoissa, kuten höyhenten nokkimista kanoilla, stressiherkkyyttä sioilla ja heikkoja emo-ominaisuuksia emakoilla. [15] 8

9


Kipu Kotieläimet kokevat kipua kuten ihmisetkin. Kipu on epämiellyttävä tuntemus, johon liittyy eläimen tietoisuus elimistön kudostuhosta tai sen uhasta. Kipu aiheuttaa eläimelle stressitilan, jolloin stressihormonien pitoisuudet veressä nousevat. Pitkäaikainen kipu ja stressi heikentävät eläimen vastustuskykyä. [25, 26] Keskeisiä kivunlähteitä tuotantoeläimillä ovat jalkasairaudet. Jalkaviat voivat olla niin kivuliaita, että eläin liikkuu vaivalloisesti, se makaa normaalia enemmän ja sen makuulle meno tai ylösnouseminen voi olla vaikeaa. [2] Myös muut tuotantorasitussairaudet, kuten utaretulehdukset, hengitystietulehdukset ja nivelsairaudet, aiheuttavat kipua eläimille. Lisäksi monet eläimille suoritetut toimenpiteet, kuten vasikoiden nupoutus ja karjuporsaiden kastrointi, ovat hyvin kivuliaita. [25, 26]

Tuotantorasitussairaudet Suomessa eläintautitilanne on kansainvälisesti vertaillen hyvä [27]. Sen sijaan tuotantorasitussairaudet ovat yleinen hyvinvointiongelma myös suomalaisilla tiloilla. Tuotantorasitussairauksien taustalla on muun muassa tuottavuuteen keskittynyt jalostus, korkeaenergisen rehun syöttäminen eläimille, puutteelliset liikkumismahdollisuudet, korkea eläintiheys, stressi, huono ilmanlaatu, heikko hygienia sekä eläimille epäsopivat liikkumis- ja makuualustat. Naudoilla yleisimpiä tuotantorasitussairauksia ovat jalkaviat, utaretulehdukset, aineenvaihdunnal-

10

liset sairaudet sekä hedelmällisyyshäiriöt [2] [40]. Sairauksien ja hedelmällisyyshäiriöiden takia lehmät laitetaan teuraaksi keskimäärin vain noin viisivuotiaina [28]. Vasikoilla keskeisiä sairauksia ovat ripuli ja hengityselinsairaudet, jotka johtuvat muun muassa suurista eläinryhmistä ja huonosta ilmanlaadusta [29]. Vasikoista kuolee jopa noin 11 prosenttia ennen puolen vuoden ikää [30]. Emakot kärsivät muun muassa jalkasairauksista, niveltulehduksista, lapapaiseista, maitokuumeesta ja hedelmällisyyshäiriöistä. Tuotosvaateiden takia pahnuekoko on kasvanut, mikä on lisännyt emakoiden rasitusta. [31] Teurastamoissa osaruhohylkäys tehdään jopa viidennekselle emakoista [32], mikä kielii terveysongelmista. Lihasikojen tuotantorasitussairauksiin kuuluvat muun muassa hengityselinten sairaudet, jalkaviat ja niveltulehdukset [20]. Osaruhohylkäys tehdään seitsemälle prosentille teurastetuista lihasioista [32]. Paiseet ja niveltulehdukset ovat yleinen osaruhohylkäysten syy sioilla [33]. Broilereiden keskeisimpiä sairauksia ovat jalkaviat, vesipöhö ja äkillinen sydänkuolema, joiden taustalla on broilereiden erittäin nopea kasvu. Broilerit kärsivät myös jalkapohjan tulehduksista, mitä aiheuttaa muun muassa liian märkä pehku. Ammoniakki- ja pölypitoinen ilma aiheuttaa hengitystiesairauksia. [34] Ketuilla yleisiä sairauksia ovat suuresta koosta johtuvat jalkaviat, silmä- ja kohtutulehdukset sekä ien- ja hammassairaudet. Minkeillä esiintyy aineenvaihduntahäiriöitä, imetystautia ja hammassairauksia. [9, 35-36] Liikuntamahdollisuuksilla on olennainen merkitys sairauksien ehkäisyssä kaikilla kotieläinlajeilla, sillä liikunta vahvistaa eläinten lihaksistoa ja luustoa ja auttaa lievittämään stressiä. Tutkimuksissa on todettu häkkikasvatuksen merkittävästi heikentävän eläinten luustoa muun muassa ketuilla ja emakoilla [9, 31]. Vastaavasti useiden tutkimusten mukaan pihattokasvatus ja säännöllinen ulkojaloittelu vähentävät nautojen jalkavikoja, vedinpolkemia, utaretulehduksia ja poikimisvaikeuksia [2].

11


Jalostus ja lemmikkieläinten hyvinvointi Lemmikkieläinten hyvinvointiongelmat ovat lisääntyneet huomattavasti jalostuksen seurauksena. Terveysongelmien taustalla on rotujen kaventunut geenipohja. Monet nykyiset rodut polveutuvat vain pienestä määrästä rodun kantavanhempia. Perinnöllistä vaihtelua on kaventanut lisäksi se, että siitokseen käytetään yleensä vain pientä osaa rodun yksilöistä. Rotujen lisääntynyt sisäsiittoisuus on ollut yhteydessä erilaisten perinnöllisten sairauksien yleistymiseen. [15] Esimerkiksi rotukoirilta on löydetty yli 300 perinnöllistä sairautta, jotka kaikki ovat yleisimpiä sukusiittoisilla koirilla. Tyypillisiä perinnöllisiä sairauksia ovat muun muassa lonkan ja kyynärpään kasvuhäiriöt, kilpirauhasen vajaatoiminta, silmäsairaudet, epilepsia ja ihottumat. [38] Terveysongelmien taustalla on myös äärimmäisten ulkomuoto-ominaisuuksien tavoittelu lemmikkieläinten jalostuksessa. Esimerkiksi koiranjalostuksessa suuren koon suosiminen on johtanut lihaksiston ja luuston häiriöihin, lyhytkalloisen päänmuodon suosiminen hengitysvaikeuksiin sekä pienen kallon suosiminen neurologisiin ongelmiin. Lisäksi muun muassa ulkonevat tai sisään painuneet silmät ovat yhteydessä silmäsairauksiin, riippuvat korvat kroonisiin korvatulehduksiin sekä poimuttunut iho erilaisiin ihotulehduksiin. [39] Perinnölliset sairaudet ja rakenneviat aiheuttavat lemmikkieläimille merkittävää kipua ja kärsimystä. Suomen Eläinlääkäriliitto on esittänyt, että kissojen ja koirien jalostuksesta tulee kitkeä liiallinen sukusiitos ja äärimmäisten ulkomuotojen tavoittelu. Lisäksi joidenkin rotujen kohdalla on turvauduttava roturisteytyksiin liiallisesti kaventuneen geenipohjan takia. [37]

Jalostus ja tuotantoeläinten hyvinvointi Tuotantoeläinten jalostuksessa on keskitytty eläinten tuotosominaisuuksiin, minkä seurauksena eläinten tuottavuus on kasvanut merkittävästi, samalla kun hyvinvointiongelmat ovat lisääntyneet [37]. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tiedelautakunta (AHAW) on kiinnittänyt tähän huomiota viime vuosina useilla kannanotoilla. AHAW:n mukaan pitkäaikainen lypsylehmien jalostaminen korkeaan tuottavuuteen on keskeinen taustasyy lehmien hyvinvoinnin heikkenemiselle. Maidontuotantoa lisäävät geneettiset tekijät ovat yhteydessä jalkavaivoihin, utaretulehduksiin, lisääntymishäiriöihin ja aineenvaihdunnallisiin häiriöihin. Huolenaiheena on myös tuottavuuden noususta seurannut lehmien utareiden koon kasvu, mikä heikentää lehmien mahdollisuuksia liikkua ja levätä normaalisti. [2] Nopean kasvun ja vähärasvaisen lihan suosiminen sikojen jalostuksessa on tuottanut sioille vakavia ter-

veysongelmia, kuten jalkasairauksia ja sydän- ja verisuonielimistön häiriöitä. Jalostuksen avulla on myös lisätty pahnuekokoa, mikä on yhteydessä korkeaan porsaskuolleisuuteen. [20, 31] Nopeaan kasvuun ja korkeaan rehuhyötysuhteeseen keskittynyt jalostus on lisännyt broilereiden jalkasairauksia ja rampuutta, jalkapohjien tulehduksia, vesipöhöä sekä äkillisiä sydänkuolemia. Nopea kasvu on heikentänyt broilereiden mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, sillä lintujen liikkuvuus on alentunut. [34] Myös turkiseläinten jalostuksessa on pyritty nopeuttamaan eläinten kasvua ja lisäämään niiden kokoa, jotta nahoitusikä saavutetaan nopeammin ja jotta yhdestä eläimestä saadaan suurempi turkki. Nykyisin tarhatun minkin paino on noin kaksinkertainen ja siniketun noin 4–5-kertainen luonnonvaraisiin lajitovereihin verrattuna [30]. Suuri koko on tuottanut etenkin siniketuille jalkaongelmia. 12

13


Lähteet purposes. EFSA Journal, 8(7): 1667. 17. van de Weerd, H.A. & J.E.L. Day (2009) A review of environmental enrichment for pigs housed in intensive housing systems. Applied Animal Behaviour Science, 116: 1-20. 18. Newberry, R.C. (1995) Environmental enrichment: Increasing the biological relevance of captive environments. Applied Animal Behaviour Science, 44: 229-243. 19. Leone, E.H. & I. Estévez (2008) Economic and welfare benefits of environmental enrichment for broiler breeders. Poultry Science, 87: 14–21. 20. AHAW (2007) Scientific report on animal health and welfare in fattening pigs in relation to housing and husbandry. EFSA Journal 564, Annex. 21. Dixon, L.M. ym. (2010) The effects of four types of enrichment on feather-pecking behaviour in laying hens housed in barren environments. Animal Welfare, 19: 429-435. 22. Mononen, J. ym. (2012) The development of onfarm welfare assessment protocols for foxes and mink: the WelFur project. Animal Welfare, 21: 363371. 23. Mason, G.J. ym. (2001) Frustrations of fur-farmed mink. Nature, 410(1): 35-36. 24. Hansen, S.W. ym. (2007) Do double cages and access to occupational materials improve the welfare of farmed mink? Animal Welfare, 16: 63-76. 25. Hokkanen, A.-H. (2013) Naudan kipua kannattaa hoitaa. Nauta, 30(1): 30-31. 26. Viñuela-Fernández, I. ym. (2011) Pain. Teoksessa M.C. Appleby ym. (toim.) Animal welfare. CABI: Wallingford. s. 64-77. 27. Evira (2012) Eläintaudit Suomessa 2011. 28. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/ proagria_hame/Ajankohtaista/Uutiset/Tehokkuutta%20maidontuotantoon%20saatavissa%20nuorkarjaan%20ja%20laadukkaaseen%20 s%C3%A4il%C3%B6rehuun%20panostamalla. 29. AHAW (2012) Scientific Opinion on the the welfare of cattle kept for beef production and the welfare in intensive calf farming systems. EFSA Journal, 10(5): 2669.

1. http://www.oie.int/index.php?id=169&L=0&ht mfile=chapitre_1.7.1.htm. 2. AHAW (2009) Scientific report on the effects of farming systems on dairy cow welfare and disease. EFSA Journal: 1143, Annex. 3. http://www.fawc.org.uk/freedoms.htm. 4. http://www.fawc.org.uk/pdf/ppf-report091012. pdf. 5. Boissy, A. ym. (2007) Assessment of positive emotions in animals to improve their welfare. Physiology & Behavior, 92(3): 375-397. 6. htt p : / / w w w. we l f areq u a l i t y. n e t / eve r yo ne/43395/7/0/22. 7. Jensen, P., (toim.) (2002) The ethology of domestic animals. CABI: Wallingford. 8. Valros, A. (2005) Eläimen käyttäytyminen ja hyvinvointi. Teoksessa A. Valros ym. (toim.) Hyvinvoiva tuotantoeläin. ProaAgria Maaseutukeskusten Liitto. s. 22-26. 9. SCAHAW (2001) The welfare of animals kept for fur production, Report of the Scientific Committee of Animal Health and Welfare. 10. Mason, G.J. & C.C. Burn (2011) Behavioural restriction. Teoksessa M.C. Appleby ym. (toim.) Animal welfare. CABI: Wallingford. s. 98-119. 11. Olsson, A.S. ym. (2011) Behaviour. Teoksessa M.C. Appleby ym. (toim.) Animal welfare. CABI: Wallingford. s. 138-154. 12. Špinka, M. (2006) How important is natural behavior in animal farming systems? Applied animal behavior science, 100: 117-128. 13. Raussi, S. (2012) Nauta viihtyy kavereiden seurassa. Teoksessa T. Huhtamäki (toim.) Vasikasta huippulypsylehmäksi. ProAgria Keskusten Liitto. s. 35-37. 14. Broom, D.M. & A.M. Fraser (2007) Domestic animal behaviour and welfare. Wallingford: CABI. 15. Hocking, P.M. ym. (2011) Genetic selection. Teoksessa M.C. Appleby ym. (toim.) Animal welfare. CABI: Wallingford. s. 263-278. 16. AHAW (2010) Scientific opinion on welfare aspects of the management and housing of the grand-parent and parent stocks raised and kept for breeding 14

30. Eläinten hyvinvointikeskus (2012) Eläinten pito Suomessa: Liite kansalliseen eläinten hyvinvointiraporttiin. 31. AHAW (2007) Scientific report on animal health and welfare aspects of different housing and husbandry systems for adult breeding boars, pregnant, farrowing sows and unweaned piglets. EFSA Journal: 572, Annex. 32. Evira (2012) Lihantarkastus 2011. 33 https://www.atriatuottajat.fi/atriasika/kehityspalvelut/hankkeet/hylkaystenvahentaminen/Sivut/default.aspx. 34. AHAW (2010) Scientific opinion on the influence of genetic parameters on the welfare and the resistance to stress of commercial broilers. EFSA Journal, 8(7): 1666. 35. Ahola, L.K. ym. (2012) WelFur – foxes: the interobserver reliability of the WelFur health measures, and the prevalence of health disorders on fox farms during the growth period. Teoksessa P.F. Larsen (toim.) Xth International Scientific Congress in fur animal production, Conference proceedings. Wageningen Academic Publishers. 36. http://www.turkistieto.fi/turkiselain/elaintenhyvinvointi/yleisimpiasairauksia.html. 37. http://www.sell.fi/index.php?module=view_selected_news&news_id=340&id=400. 38. Summers, J.F. ym. (2010) Inherited defects in pedigree dogs. Part 2: Disorders that are not related to breed standards. The Veterinary Journal, 183(1): 39-45. 39. Asher, L. ym. (2009) Inherited defects in pedigree dogs. Part 1: Disorders related to breed standards. The Veterinary Journal, 182(3): 402-411. 40. http://www.faba.fi/jalostus/lypsykarja/terveys jalostus/terveystarkkailutulokset_2011.

15


Animalia on Suomen johtava eläinsuojelujärjestö, joka perustettiin vuonna 1961. Animalian päätoimintakohteita ovat maatalouden eläimet, turkistarhaus sekä eläinkokeet. Mahdollisuuksien mukaan toimimme myös muiden eläinten käyttöön liittyvien kysymysten, kuten eläinten viihdekäytön parissa. Eläimet eivät itse voi puhua omasta puolestaan: ne tarvitsevat äänitorvekseen eläinten hyvinvoinnista välittävien ihmisten järjestön. Liity jäseneksi ja tule myös mukaan toimintaan! Lisätietoja kotisivuilta ja Facebookista. Animalia Suvilahdenkatu 4 00500 Helsinki www.animalia.fi p. 09 720 6590 animalia@animalia.fi facebook.com/animaliary

Mitä on eläinten hyvinvointi  

"Mitä on eläinten hyvinvointi?" -esitteessä käydään läpi niin eläinten hyvinvoinnin määritelmä kuin sitä yleisimmin edistävät ja heikentävät...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you