Animalia 1/2025 by Animalia ry

Kunnat voivat edistää eläinten hyvinvointia suosimalla kasvisruokaa

Huhtikuussa Suomen lähes 300 kuntaan valitaan

Kunnilla on laajasti päätäntävaltaa esimerkiksi julkisista hankinnoista ja niihin liittyvistä kriteereistä. Nyt, kun myös uudistetut kansalliset ravitsemussuositukset ohjaavat kohti kasvipohjaista ruokailua, on kunnilla entistä suurempi vastuu julkisen ruokailun muuttamisesta kasvisruokaa suosivaksi.

Animalia kampanjoi kuntavaaleissa, jotta ehdokkaat ottaisivat kantaa eläinasioiden puolesta ja sitoutuisivat ajamaan niitä, mikäli tulevat valituiksi. Jotta äänestäjien olisi helpompaa saada tietoa ehdokkaiden arvoista, pyydämme ehdokkaita allekirjoittamaan Animalian tavoitteita tukevan sitoumuksen. Sitoumuksen allekirjoittaneet ehdokkaat julkaistaan maaliskuun alussa, ja samasta listasta löytyy myös tieto vegaaniehdokkaista.

Kasvispainotteinen ruokailu osaksi kuntien tavoitteita

Olemme toimittaneet puolueille jo syksyllä kuntavaalitavoitteemme. Tärkein tavoitteistamme on, että julkisten ruokapalveluiden, kuten koulujen ja työpaikkojen ruokaloiden, ateriatarjonta on muutettava nykyistä kasvispainotteisemmaksi. Julkiset hankinnat ja niihin liittyvät valinnat ovat yksinkertainen tapa vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Keskeisessä asemassa ovat elintarvikehankinnat: kunnalliset keittiöt ja ateriapalvelut voivat kasvispainotteisilla valinnoilla ohjata ruokailua eläin- ja ympäristöystävälliseen suuntaan.

Tavoitteemme on, että kunnat panos-

tavat kasvisten osuuden kasvattamiseen ja lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden osuuden vähentämiseen ateriapalveluissa. Kasvisten ja kasviproteiinien osuutta ruuassa voidaan nostaa siirtymällä esimerkiksi yhteen tai useampaan viikoittaiseen kasvisruokapäivään. Tämän lisäksi ruuan ympäristökuormitusta voidaan vähentää, kun kaikkien lihaa sisältävien aterioiden lihamäärää vähennetään esimerkiksi korvaamalla puolet lihasta kasviproteiineilla.

Julkisessa ruokailussa opitut tavat siirtyvät usein kotikeittiöihin, joten kasvispainotteinen laitosruokailu muuttaa ihmisten ruokailutottumuksia myös laajemmin kestävämmäksi. Myös ruokakasvatuksen sekä reseptiikan kehittäminen ovat tärkeässä roolissa, sillä ilman asiallisen tiedon jakamista ja houkuttelevia annoksia jää uusien ruokien kokeilu vähäiseksi.

Animalia on myös mukana Puolet parempaa -kampanjassa, joka kannustaa Suomen kuntia ja kaupunkeja puolittamaan eläinperäisten tuotteiden ostot julkisissa hankinnoissa vuoteen 2030 mennessä.

Eläinten hyvinvointisuunnitelmat kuntiin

Toinen keskeinen tavoitteemme on kunnallisten eläinten hyvinvointisuunnitelmien laatiminen. Kuntien tulisi tulevaisuudessa valmistella suunnitelma eläinten hyvinvoinnin edistämisestä, ja siinä tulisi olla selkeät mittarit ja seurantamekanismit. Suunnitelman tulee kattaa niin tuotantoja lemmikkieläinten kuin luonnonvaraistenkin eläinten hyvinvointiin vaikuttavat asiat. Näin kunta ottaisi aktiivisesti vas-

tuuta eläinten hyvinvoinnin kohentumisesta alueellaan.

Suunnitelmassa kunnan tulee määritellä, miten se edistää eläinten hyvinvointia toimillaan ja arvioi eri toimiensa hyvinvointivaikutuksia. Siinä määritellään eläinten hyvinvoinnin edistämisen kehityskohteet aina yhdelle nelivuotiskaudelle. Kunnissa tulisi jatkossa kehittää myös eläinten hyvinvointivaikutusten arviointia.

Tutustu eläinasioihin sitoutuneisiin ehdokkaisiin

Animalian vaalisivuilta löydät maaliskuun alusta alkaen listan ehdokkaista, jotka ovat sitoutuneet edistämään eläinasiaa valtuustoissaan. Jos olet itse ehdolla, voit allekirjoittaa sitoumuksemme osoitteessa animalia.fi/kuntavaalit

Alueosastomme järjestävät kevään aikana kuntavaaleihin liittyviä tapahtumia, joten kannattaa seurata alueosastojen somekanavia sekä verkkosivujemme tapahtumakalenteria.

Löydät vaalisivuiltamme myös kuntavaalitavoitteemme, aihetta taustoittavia artikkeleita sekä ohjeet eläinystävällisen vaalitapahtuman järjestämiseen.

Äänestetään kuntiin valtuutettuja, joille myös eläinoikeudet ovat tärkeitä!

Kunta- ja aluevaaleissa äänestetään 13.4.2025.

Ennakkoäänestys on 2. - 8.4.2025.

Pää kirjoitus

Leikkeleraivon pyörteissä

Kun marraskuussa julkaistiin uudet kansalliset ravitsemussuositukset, täyttyivät kommenttipalstat keskusteluista, joissa raivopäisesti hyökättiin ravitsemussuosituksia vastaan. Kommenteissa mesottiin jääkaappien täyttämisestä leikkeleillä, kaiken kasvisruuan boikotoinnista ja jopa uhkailtiin ravitsemussuositusten valmisteluun osallistuneita tutkijoita. Se, että ihmisten somekäyttäytyminen on monin osin ala-arvoisella tasolla, tuskin toki yllätti.

Samaan syssyyn nousi kohu Tatu ja Patu -kirjoista, kun kirjailijat ilmoittivat, että kuvituksista poistetaan lihaja maitotuotteet ja ne korvataan eläimettömillä tuotteilla. Somekeskustelut venyivät pisimmillään yli tuhanteen kommenttiin, ja ihmiset uhosivat tekevänsä kirjarovioita ja jättävänsä jatkossa jokaisen heidän kirjansa ostamatta. Kyse oli satuolennoista ja heidän ruokailustaan – menikö tällä kertaa taide vähän liikaa tunteisiin?

Some tuntuu lähinnä ilkkumisen ja provosoinnin areenalta, ja raivokas huutelu ilman oikeita perusteita vie tieteen ja aidon keskustelun voimaa. Meillä on vain yksi maapallo, jossa niin ihmisten kuin muidenkin eläinten soisi voivan elää hyvää elämää vielä vuosituhansien ajan. Totuuden kieltämällä olemme kuitenkin palamassa poroksi paljon nopeammin kuin vielä muutamia vuosia sitten uskottiin.

Ilmastokriisi, luontokato ja tuotantoeläinten kärsimys kulkevat käsi kädessä. Ilmaston lämpenemistä ei saada pysäytettyä ilman, että kaikkiin mahdollisiin päästölähteisiin puututaan. Ruuantuotanto on yksi suurimmista ilmastoa lämmittävien päästöjen lähteistä, ja eläintuotanto tuottaa näistä päästöistä valtaosan. Vaikka

se, mitä jokainen laittaa suuhunsa, on lopulta jokaisen itsensä päätettävissä, ei yhteiskunnissa voida sulkea silmiä eläintuotannon aiheuttamalta kärsimykseltä ja haitoilta.

Animalia tarttuu tulevina vuosina entistä näkyvämmin eläintuotannon, ja erityisesti broilerituotannon, ongelmiin. Vaikka broilerintuotanto aiheuttaa vähemmän ilmastokuormitusta kuin esimerkiksi naudanlihantuotanto, ei ilmastokriisin nimissä tule siirtää lihankulutusta naudoista broilereihin. Tätä työtä lähtivät tukemaan myös Koneen säätiö sekä kestävän kehityksen sijoitus- ja vaikuttavuusyhtiö Adventurous Ideas, jotka molemmat myönsivät Animalialle apurahaa broilerintuotantoa taklaavaan kampanjaan. Olemme erittäin otettuja, että he arvostavat Animalian tavoitteita ja haluavat tukea eläinoikeuskampanjointia.

Syksystä alkaen tulemme siis kampanjoimaan erityisesti broilereiden puolesta. Tulevina vuosina se tulee olemaan yksi merkittävä kampanjamme, joka tulee näkymään niin verkossa, kaduilla kuin medioissakin. Olemme innoissamme ja kerromme suunnitelmista lisää myöhemmin tänä vuonna!

Laura Uotila päätoimittaja

Sisällys 1/2025

Kunnat voivat edistää eläinten hyvinvointia suosimalla kasvisruokaa

Pääkirjoitus

Ajankohtaista

Vieraskynä: Maria Miettinen

Kuinka kertoa eläintä

Uudet ravitsemussuositukset ohjaavat kohti kasvipohjaista ruokailua

= Kannessa

Kuva We Animals

Kuva Iiris Rautiainen

Animalia-lehti, 50. vuosikerta

Julkaisija: Animalia

Päätoimittaja: Laura Uotila laura.uotila@animalia.fi

Toimitussihteeri: Taija Rinne taija.rinne@animalia.fi

p. 050 302 8170, taija.rinne@animalia.fi

Taitto: Heta Kasurinen heta.kasurinen@gmail.com

Osoitteenmuutokset: Martta Kinnunen p. 09 720 6590 animalia@animalia.fi (ma–to 10–15)

Painopaikka: Trinket Oy, Helsinki

Painopaikka: Grano, Vaasa

Ilmestymisaikataulu: Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 8.1.2025 mennessä. Aineistot: lehti@animalia.fi

Ilmestymisaikataulu: Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 31.3.2025 mennessä. Aineistot: lehti@animalia.fi

Ilmoitusmyynti: Elina Lahikainen, elina.lahikainen@animalia.fi

Ilmoitushinnat: Katso ilmoitushinnat animalia.fi/mediakortti

Ilmoitushinnat: Katso ilmoitushinnat animalia.fi

Lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen.

Rajoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainostoimistot 15 %.

Ilmoitusten peruuttaminen: Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille.

Turkistarhat hautovat aikapommia

Eläinkokeiden lopettaminen vaatii ajattelutavan mullistamista

Vegaanin hankala mehiläissuhde

Kirjavinkit

Näin sinun tukesi auttaa

Animaalit kautta maan: AnimaliaSome

Animalialainen: Aki Hakonen, Tampere

Vegepalsta: Halpaa, hyvää ja helppoa kasvisruokaa!

Animalia testaa: Vegaaniset leikkeleet

Lahja eläimille -aineettomalla lahjalla onnittelet, kiität tai ilahdutat

Sisällysluettelon kuvat: Mirkka Mattheiszen, iStock.com / Artisteer & Darios44

Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuorokauden aikana ilmestymispäivästä lukien.

Ilmoitusten peruuttaminen: Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille. Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuorokauden aikana ilmestymispäivästä lukien.

Animalia-lehti pidättää oikeuden lyhentää ja muokata juttuja. Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua ja eläinten oikeuksia edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.

Toimisto: Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki Asiakaspalvelu: p. (09) 720 6590 (ma–to kello 10 –15) e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: animalia.fi animaliamedia.fi

Jäsenmaksut: Tukijäsen: 37 € tai 25 € / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.): 20 € / vuosi, ainaisjäsen: 640 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.

Lahjoitukset: FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH

Testamentit: Jussi Koiranen p. 040 590 557 jussi.koiranen@animalia.fi

Lahjoitukset: FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH Testamentit: Jussi Koiranen p. 040 590 557 jussi.koiranen@animalia.fi

Rahankeräyslupa: Luvan myöntäjä: Poliisihallitus. Toimeenpanoaika ja alue: Lupa on voimassa 1.1.2022 alkaen ja se kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuunottamatta. Päätöksen nro: RA/2021/1758.

4041 0955

Ajankohtaista

Puolet parempaa -kampanjassa mukana jo 28 kuntaa

Joulukuussa Kouvolassa äänestettiin Puolet parempaa -aloitteesta ja kaupungista tuli Suomen ensimmäinen sen hyväksynyt kaupunki. Jo 28 kunnassa, mukaan lukien Espoossa, Tampereella ja Turussa, on tehty vastaava aloite.

Greenpeacen, Luontoliiton ja Animalian Puolet parempaa -kampanja haastaa kunnat vähentämään eläinperäisten tuotteiden käyttöä ja lisäämään kasvipohjaisten ruokien osuutta hankinnoissa. Ruoantuotannon päästöt muodostavat jopa neljänneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, ja erityisesti lihan ja maidon tuotanto kuormittavat ilmastoa.

Vuoden 2024

eläinoikeuspalkinto Mö Kaurameijerille

Animalian hallitus myönsi eläinoikeuspalkinto Pro Animalian Mö Kaurameijerille, joka edistää kestävää kotimaista ruokatuotantoa innovatiivisilla, kasvipohjaisilla tuotteillaan. Palkinnolla halutaan korostaa yrityksen tinkimätöntä työtä ilmastoystävällisen ja kotimaisen ruoan puolesta.

Yrityksen takaa löytyvät siskokset Annamari Jukkola ja Marjaana Vuorio. He ovat kasvaneet pohjalaisella maitotilalla, mutta halusivat omalla toiminnallaan vastata globaaliin kestävyyskriisiin. Tuloksena syntyi Mö Kaurameijeri Keski-Pohjanmaan Lohtajalle. Mö:n käyttämä kaura on peräisin sataprosenttisesti suomalaisilta viljelijöiltä.

Turkisasetus tulee jatkamaan eläinten kärsimyksiä

Teksti Laura Uotila • Kuva We Animals Media

Turkiseläinten olosuhteita koskevaa

asetusta on uudistettu jo yli kymmenen vuotta. Asetusluonnoksen lausuntokierroksen pitäisi käynnistyä alkuvuoden aikana.

Turkiseläinten kohtelu määritellään valtioneuvoston asetuksessa turkiseläinten hyvinvoinnista. Loppuvuonna 2024 julkisuuteen pääsi turkisasetukseen liittyvä laskelma, jossa Luonnonvarakeskus oli selvittänyt asetusmuutosten arvioituja talousvaikutuksia. Laskelma sisälsi häkkien kokomuutokset, tarhojen aitaamisen sekä häkkeihin asennettavat makuuhyllyt tai -putket, lisäjuomalaitteen imetysaikana ja vetäytymistilan.

”Vaikka vielä on epävarmuutta siitä, mitä asetukseen ollaan kirjamassa, julkisuudessa liikkuneista tiedoista voi tulkita, että eläimiä pidetään jatkossakin pienen pienissä häkeissä. Verkkopohjaisten häkkien salliminen on itsessään asia, joka aiheuttaa eläimille huomattavaa kärsimystä myös jatkossa”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.

Häkkikokoihin kaavaillut muutokset mitättömiä

Laskelmasta ei suoraan selviä yksittäisen häkin uutta kokoa, mutta siinä mainitaan ketuille ja supikoirille tarvittavan lisää tilaa 40 prosenttia ja minkeille 33 prosenttia.

Tällä hetkellä täysikasvuiselle ketulle vaaditaan häkkitilaa 0,8 m². Laskelman perusteella tulisi esimerkiksi metrin pituiseen häkkiin 32 cm lisää leveyttä.

Minkkejä saa tällä hetkellä kasvattaa 0,255 m² kokoisessa häkissä. Laskelman perusteella yksittäisen minkkihäkin pintaala kasvaisi hiukan yli A4-arkin verran.

Siirtymäajat mahdollistavat, että mitään muutoksia ei ehditä tehdä

Luonnonvarakeskuksen laskelmassa kaavaillut siirtymäajat vaihtelevat 5–20 vuo-

Lista korvattavissa olevista eläinkokeista esiteltiin EU-komissiolle

RAT-lista sisältää eläimillä tehtäviä kokeita, joille eläinjärjestöjen selvityksen mukaan olisi jo olemassa eläinkokeettomia vaihtoehtoja.

Cruelty Free Europe -järjestö esitteli RAT-listan (Replace Animal Tests) EU-komissiolle. Listalle on nostettu kymmenen testiä, joita viranomaiset edelleen vaativat eläinkokein tehtäviksi, vaikka niille on olemassa eläinkokeettomia vaihtoehtoja. Jos nämä kymmenen testiä poistettaisiin, voitaisiin säästää vuosittain noin 1,2 miljoonaa eläintä pelkästään Euroopassa. Lähes kaikkien näiden testien käyttö on kuiten-

kin vähentynyt muutamassa vuodessa, ja tavoitteena tulisi olla niiden mahdollisimman nopea lopettaminen.

Taija Rinne & Laura Uotila

Mö Kaurameijerin Annamari Jukkola.

teen. Pisimmät siirtymäajat on häkkikokojen muutoksille. Ylen 15.1.2025 julkaiseman artikkelin mukaan turkisalan etujärjestö Fifur on vaatinut 20 vuoden siirtymäaikoja häkeille, mutta ministeriön viimeisimmässä luonnoksessa siirtymäaika häkkien osalta olisi 15 vuotta.

”Alalla tiedetään, että tarhaus tulee lähivuosina loppumaan vähintään omaan taloudelliseen mahdottomuuteensa. Siksi siirtymäaikojen keskeinen tarkoitus on varmistaa, ettei muutoksia tarvitse koskaan tehdä. Eläinten kannalta tämä on kohtuutonta: uuden asetuksen sijaan lakiin tulisi kirjata tarhauksen täyskielto”, Kivekäs toteaa.

Laskelman lopputulos on, että asetuksessa vaaditut muutokset tulevat maksamaan noin 357 miljoonaa euroa. Laskelma perustuu kuitenkin yli 2 miljoonan eläimen vuosittaiseen kasvatukseen. Eläinten kasvatusmäärät ovat pudonneet noin puoleen tästä. Laskelman lopputulosta voi siis pitää selkeästi yläkanttiin arvioituna. Animalia kerää allekirjoituksia vetoomukseen, jossa vaaditaan turkisasetuksen valmistelun pysäyttämistä ja turkistarhauskiellon lisäämistä lakiin.

Vetoomuksen voi allekirjoittaa sivulla animalia.fi/turkisvetoomus

Sanottua

”Tällä hetkellä turkistarhaus muodostaa pandemiauhan vuoksi liian suuren riskin ihmisten hengelle ja terveydelle. Turkistarhauksen terveysturvallinen jatkaminen vaatii järeitä toimia.”

Ajankohtaista

Turkiksia viedään Venäjälle miljoonien arvosta sodasta huolimatta

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, turkisten vienti Venäjälle lopetettiin hetkellisesti. Syksyllä 2022 vienti alkoi uudestaan. Vuoden 2023 aikana ketunnahkoja vietiin Venäjälle noin 28 000 kappaletta, mikä merkitsee 75 prosentin kasvua vuoteen 2022 verrattuna. Tullin tilastoista selviää, että nahkoja on viety Venäjälle sodan alkamisen jälkeen miljoonien eurojen arvosta. Ketunnahkoja on viety Venäjälle sodan alusta elokuuhun 2024 mennessä lähes 2,8 miljoonan euron arvosta. Minkinnahkojen arvo vastaavalta ajalta on lähes 1,5 miljoonaa euroa.

EU on asettanut Venäjälle useita pakotteita, mutta ne eivät koske kaikkia turkistuotteita. Esimerkiksi raakaturkikset, parkitut tai muokatut nahat eivät kuulu kiellon piiriin.

Turkisten pikahuutokauppa tuotti tappioita

Saga Furs järjesti tammikuun alussa pikaisella aikataululla kettuja supikoiraturkisten verkkohuutokaupan. Huutokaupan syynä oli todennäköisesti kettutarhaajien taloudellinen ahdinko, sillä kettuturkikset ovat menneet huonosti kaupaksi jo pitkään.

Pikahuutokauppakaan ei tuonut kettutarhaajille helpotusta, sillä kettuturkeista myytiin vain 53 prosenttia. Suurin erä eli sinikettujen turkit tekivät kauppansa vain 41-prosenttisesti. Myös hinnat jäivät voimakkaasti tappiollisiksi: sinikettujen keskihinta oli 47 euroa, mikä kattaa vain noin puolet niiden tuotantokustannuksista.

Kristo Muurimaa / WAM

Kutsu vuosikokoukseen!

Animalian vuosikokous järjestetään tiistaina 25. maaliskuuta 2025 kello 18 alkaen. Kokoukseen voi osallistua etäyhteyden kautta tai Animalian toimistolla (Suvilahdenkatu 4, Helsinki).

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat. Vuosikokoukseen ovat tervetulleita kaikki Animalian jäsenet.

Etäyhteyttä käyttävien tulee ilmoittautua vuosikokoukseen 18.3. mennessä: vuosikokous@animalia.fi tai p. 09 720 6590

Vuosikokouksen kahvitarjoilua varten toivomme myös muilta ilmoittautumista 23.3. mennessä.

Kutsumme myös asettumaan ehdolle Animalian hallitukseen! Hallitukseen valitaan kokouksessa uusia jäseniä. Hallitus vastaa Animalian talouden ja omaisuuden hoidosta, toimii toimiston työntekijöille työnantajana ja hyväksyy Animalian linjaukset.

Toivomme hallitukseen hakemuksia Animalian jäseniltä, joilla on halua sitoutua näihin tehtäviin ja järjestön kehittämiseen.

Toivomme hakijoiksi eri ikäisiä ja eri sukupuolien edustajia sekä kieli-, kulttuuri- ja muihin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Matkakulut hallituksen kokouksiin korvataan, ja hallituksen toimintaan voi osallistua myös etäyhteyksin. Ehdolle voi asettua 18.3. asti. Jos kiinnostuit, ole yhteydessä Animalian järjestösihteeriin Martta Kinnuseen, martta.kinnunen@animalia.fi. Lisätietoja hallituksen valinnasta ja työskentelystä löydät sivulta animalia.fi/hae-animalian-hallitukseen

Animalian hallitus

Anttoni

Ihalainen

Toimittaja,

älä unohda eläintä!

Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa Atrian broileritehtaasta, jossa tapetaan yli satatuhatta broileria vuorokaudessa. Tehotuotantolaitosta kuvailtiin ”Suomen viennin valopilkuksi”, vailla kriittistä näkökulmaa siitä, onko lintujen tappaminen eettistä. Artikkelissa huomautettiin kyllä, että Suomessa linnut elävät EU:n ahtaimmissa oloissa, eivätkä markkinarattaat ole taipuneet parantamaan lintujen elintilaa. Jos artikkelissa käsiteltäisiin lintujen sijaan ihmisten kuolemia, olisiko tuntevien olentojen itseisarvo ohitettu vastaavalla huomautuksella?

Media-artikkelit, joissa käsitellään toisenlajisia eläimiä, jättävät mainitsematta, mitä ihmisen toiminta käytännössä tarkoittaa eläimille itselleen.

Journalistit kysyvät harvoin tällaisten juttujen kohdalla, mitä broileri tai muu eläinyksilö kokee, vaikka uutisointi koskee kyseisten lajien yhteiskunnallista asemaa, eläinsuojelulain toteutumista ja hengenriistoa. Miksi toisenlajisilla ei ole mediassa ääntä? Journalistiikan keskeisimpiä tehtäviä on kertoa kansalaisille yhteiskunnallisista ilmiöistä, suhtautua kriittisesti hierarkkisiin järjestelmiin, valvoa demokratian toteutumista ja paljastaa rakenteellisia kipukohtia. Nämä tehtävät eivät kuitenkaan täyty, jos muiden lajien ja luonnon näkökulma hiljennetään.

Tällä hetkellä media ei uskalla tarttua muiden lajien hyväksikäyttöön riittävän kriittisellä otteella. Tilanne on kestämätön. Puolueetonta tietoa lihantuotannosta ja luonnonvaraisten eläinten asemasta ei näy uutisvirrassa. Kaiken lisäksi toisenlajisten elämänmittainen kärsimys, lihan-

tuotannon kansanterveydelliset riskit ja mittavat ympäristötuhot jäävät iloisten yritysmainosten varjoon. Todistusvastuu ongelmakohdista on eläinoikeus- ja ympäristöjärjestöillä, vaikka sen pitäisi olla myös uutisjournalismilla.

Kesällä 2024 Suomusalmen raakkutuhot saivat sentään mittavan mediahuomion. Uhanalaisten jokihelmisimpukoiden tuho, Stora Enson työntekijän välinpitämättömyys ja seksismi ylittivät uutiskynnyksen. Merkittävä ero kuitenkin on, että Suomusalmen raakkutuho oli lainvastainen. Sadantuhannen broilerin kuolema päivittäin ei ole. Milloin toimittajat tunnistavat epäkohdat, joiden julkilausuminen on jokaisen suomalaisen eläinlajin etu?

Maria Miettinen

Kotimaisen kirjallisuuden ja viestinnän opiskelija ja eläinoikeus- ja ympäristökysymyksistä kiinnostunut freelancertoimittaja.

Kuva ?

Emma Miettinen

Kuinka kertoa eläintä

Palkittu näytelmäkirjailija ja dramaturgi Pipsa Lonka on ottanut itselleen tehtävän: kirjoittaa toislajisia näyttämölle.

Pipsa Lonka tekee paljon yhteistyötä tieteilijöiden ja toisten taiteilijoiden kanssa.

Joulukuun puolivälissä Pipsa Lonka on Prahassa. Divadlo Láska, suomeksi “Rakkauden teatteri”, on juuri tuomassa ensi-iltaan neljän päivän läheisyyden tšekinkielisen käännöksen. Näytelmä kuvaa lokkien ja ihmisten toisiaan sivuavia elämiä rantalomakohteessa. Viimeiset vuodet ihmisen kanssaeläimet on olleet Longan töiden temaattisessa keskuksessa. Merkittävän käänteen toi päivä, jolloin Lonka näki lampaiden joukkomurhan teurastamossa. Elettiin 1990-luvun loppua. Lonka meni Islannissa töihin maito- ja lammastilalle. Kun eläimet vietiin teurastamoon, hän pyysi päästä mukaan. Kasvissyöjä hän oli jo tuolloin.

"Ajattelin, että nyt saan todistaa eläin-

ten kohtelun todellisuutta sen sijaan, että vain luen siitä. Toinen luonto syntyi, kun kirjoittajan koulutus yhdistyi tuohon henkilökohtaiseen kokemukseen. Näytelmän ytimessä on tämä todistamisen hetki: kauhua, josta katsojan ei pidäkään päästä pois.”

Lonka ei pyrkinyt kuvittamaan kärsimystä ja kuolemaa.

"Kirjoitan vain näyttämöllisen hetken, abstraktin ehdotuksen siihen, mitä katsojalle näytetään. Kauhu on näyttämöohjeissa. Kohtauksessa ihmiset kulkevat liukuhihnalla välinpitämättömyydessä ja sitten putoavat ruhoina alas.”

Kohtauksen lopun näyttämöohje kuuluu: Pimeys. Korvia huumaava jyly.

Teksti Noira Martiskainen • Kuvat Jussi Kirjavainen, Katri Naukkarinen & WAUHAUS

Puheenjhtajalta

Pois symbolisesta asemasta, kohti todellisuutta

Vanhassa näytelmäperinteessä eläimet ovat esiintyneet korkeintaan metaforina. Tšehovin lokki ei ole kokonainen oikea yksilö, vaan vapauden ja sen menettämisen symboli – ihmishahmon vapauden.

“Se että jokin asia ei kuuluisi teatteriin, on itse luotu kehys. On vain totuttu, ettei eläimiä nähdä näyttämöllä.”

Toiseus ja kielimuuri synnyttävät muun eläimen kertomiseen aivan erilaisia ongelmia kuin perinteisessä ihmistenvälisyydessä kohdataan. Toislajisilta ei voi kysyäkään, mitä mieltä he näytelmästä ovat.

“Haasteet ovat niin valtavia, että melkein uuvahtaa! Mutta mielekkäitä, mielenkiintoisia. Miten lähelle eläimen omaa kokemusta voi ajatella pääsevänsä? En halua tulkita väärin tätä eläintä.”

Halun ja yrityksen ymmärtää täytyy olla suurempi kuin esteet. Lonka ratkoo ongelmaa pyrkimällä näyttämään, mitä ruumiiden todellisuudelle tapahtuu. Meidän tulisi puhua ja ajatella, mitä teemme toislajisten todellisuuksille.

Kärsimys vastaan rakkaus

Uusi, kirjana julkaistu näytelmä Peter asui talossa – delfiini pisteestä pisteeseen kuvaa kirjoittamisen ongelmaa. Kuuluisassa tieteellisessä kokeessa 1960-luvulla vangitulle pullokuonodelfiinille yritettiin opettaa englantia. Delfiini teki lopulta itsemurhan. Minäkertoja tulee yleisön äärelle kysymyksen kanssa: Miten kohdata, käsitellä ja kertoa yksittäisen eläimen kärsimystä ja elämää?

Kärsimystä on vaikea kiertää, kun käsittelemme taiteessa toislajisia. Pipsa Lonka toivoo, että ensimmäinen asia olisi kuitenkin rakkaus. Hän lainaa Elisa Aaltolaa, joka vuorostaan pohjaa Iris Murdochin ajatteluun: "Rakkaus on sen erittäin vaikean asian tunnistamista, että jokin muukin kuin 'minä itse' on todellinen." Kulttuurissamme elää syvällä kumpikin kertomus, sekä muiden arvosta että arvottomuudesta.

“Kulttuurisesti on niin hankala ymmärtää, että toislajiset ovat todellisia. Että jollain muullakin kuin ihmisellä ja minulla on arvoa.”

Hänen henkilökohtainen suhteensa läheisiin eläimiin on ristiriitainen. Hän kokee, ettei lemmikkien kanssaeläjänä tiennyt tarpeeksi. Hänen eläinrakkautensa ei riittänyt turvaamaan heidän hyvinvointiaan. Nykyään hän etsii iloa ja yhteyttä liminaalieläimiltä, jotka elävät vieressämme, mutteivät tarvitse meiltä mitään. Hän yrittää vain parhaansa mukaan olla häiritsemättä heitä.

Esimerkiksi lokkeja.

Neljän päivän läheisyydessä lokit esiintyvät yksilöiden lisäksi parvena ja ihmiset laumana. Loppupuolen kohtauksessa ihmisten puhe on ymmärrettäviä repliikkejä, mutta puhujia ei ole kovin tarkkaan yksilöity. Sen vastinparina toimii lokkien yhteydenpitoäänistä kirjoitettu kohtaus.

"Siinä näytelmässä olen päässyt pisimmälle toislajisten kirjoittamisessa. Pohdin, mitä voin kertoa lokista ilman että menen väittämään lokista mitään. On jonkinlainen kertojuus, joka näkee ja kuulee lokit ja ihmiset samalla tavalla. Elävinä olentoina."

Longan tekstit eivät ole pelkkää synkkyyttä. Hän kuitenkin myöntää miettivänsä, koska tulee se näytelmä, jossa on kysymys ilosta ja riemusta.

Wauhaus-kollektiivin ja Avantin muusikoiden tulkinta neljän päivän läheisyydestä sai tammikuussa lisäesityksiä Espoon teatterissa.

Uudet ravitsemussuositukset ohjaavat kohti kasvipohjaista ruokailua

Suomalaisten lihankulutuksen tulisi vähentyä merkittävästi niin terveys- kuin ympäristösyistäkin.

Teksti Laura Uotila • Kuvitus iStock.com / Rudzhan Nagiev

Uusitut kansalliset ravitsemussuositukset julkaistiin loppuvuodesta 2024. Niiden perimmäinen tarkoitus on edistää kansanterveyttä, ja ne ohjaavat merkittävästi ruokapalveluiden ateriasuunnittelua, elintarvikkeiden tuotekehitystä, terveydenhuoltoa ja ruokakasvatusta. Suositukset perustuvat laajasti uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen.

Nyt ravitsemussuosituksissa huomioidaan aiempaa kattavammin ruuan terveysvaikutukset sekä ruokavalion ympäristövaikutukset. Arvioinnin ulkopuolelle on kuitenkin jätetty merkittäviä kokonaisuuksia, joista yksi on eläinten hyvinvointi. Animalia jätti lausunnon suositusten valmisteluvaiheessa, ja lausunnossa ehdotimme eläinvaikutusten lisäämistä suosituksiin. Tämä oli kuitenkin jätetty toteuttamatta.

Vegaaninen ruokavalio täyttää ravitsemustarpeet

Suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, jotka julkaistiin vuonna 2023. Joka toinen työikäinen suomalainen ruokailee viikoittain joukkoruokalassa, ja varhaiskasvatus- ja kouluikäisistä lähes jokainen. Huomattava osa suomalaisista käyttää siis ruokapalveluita, joiden tulisi nyt alkaa soveltaa uusia ravitsemussuosituksia.

Uusissa ravitsemussuosituksissa lihan viikkokulutukseksi suositellaan korkeintaan 350 grammaa, mikä tarkoittaa noin puolta suomalaisten tämänhetkisestä lihankulutuksesta. Huomionarvoista suosituksissa on myös se, että punaista lihaa ei suositella korvattavaksi valkoisella eli kulutusta ei pitäisi siirtää naudan- ja sianlihasta broilerinlihaan. Kaiken lihan käyttöä suositellaan vähennettävän terveyden lisäksi ympäristösyistä.

Kasvisten osuutta ruuassa tulisi kasvattaa: aiempi suositus puolesta kilosta kasviksia päivässä nousee 500–800 grammaan. Puolet tästä olisi suositeltavaa olla vihanneksia ja juureksia ja puolet marjoja sekä hedelmiä.

Ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio sisältää runsaasti ja monipuolisesti täysjyväviljavalmisteita, kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä palkokasveja. Mukana voi olla myös kalaa sekä rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita, mutta samalla todetaan, että ympäristönäkökulmasta runsas maitotuotteiden käyttö ei ole suositeltavaa.

Ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio sisältää runsaasti ja monipuolisesti täysjyvävalmisteita, kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä palkokasveja.

Suosituksissa todetaan myös, että koostamalla vegaaniruokavalion monipuolisesti ja tiettyjä ravintolisiä käyttämällä vastaa sen ravintosisältö keskimääräistä ravinnontarvetta. Vegaanisen ruokavalion tulisi sisältää runsaasti hyviä kasviproteiinin lähteitä, kuten papuja, herneitä, linssejä, soijaa, täysjyvävalmisteita, pähkinöitä ja siemeniä.

Tavoitteena ekologinen ruokavalio

Ravitsemussuosituksissa todetaan, että ruuan ympäristövaikutuksia voidaan pienentää siirtymällä kasvipainotteiseen ruokavalioon. Ruokatuonnin kautta suomalaisten ruokavalio linkittyy maailmanlaajuiseen ruokajärjestelmään, joten aiheutamme ympäristövaikutuksia myös rajojemme ulkopuolella.

Suurin osa ruuan ympäristövaikutuksista syntyy alkutuotannossa. Elintarvikkeiden valmistus, kuljetukset ja pakkaaminen aiheuttavat alkutuotantoa vähemmän ympäristövaikutuksia. Samoin ruokahävikin vaikutus on vain muutama prosentti ruuan kaikista ilmastovaikutuksista.

Ruuan kulutus vastaa noin 20 prosenttia suomalaisen kuluttajan vuosittaisista ilmastovaikutuksista, ja näistä suurin osa, noin 65 prosenttia, aiheutuu eläinperäisten tuotteiden käytöstä. Ravitsemussuositusten mukainen ruokailu vähentäisi yli kolmanneksella ruuantuotannon ilmastovaikutuksia.

Ilmastopäästöjen vähenemisen lisäksi kasvipainotteinen ruokavalio vähentää maailmanlaajuista lajikatoa ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Tällä hetkellä suomalaisten ruokavalioissa eniten lajikatoa aiheuttavat broilerinliha, kahvi, kaakao ja suklaa. Myös naudanlihan luontokatovaikutus on huomattava sen suuren ilmastovaikutuksen vuoksi.

Auta eläimiä kätevästi tekstiviestillä.

Lähetä viesti ANIMALIA10 numeroon 16155 (10 €).

Kiitos, että välität!

Gabriela Bemela / We Animals

Teksti Mirva Tolppanen • Kuvitus Mirkka Mattheiszen

Turkistarhat hautovat aikapommia

Ruokaviraston julkaisema kannanotto turkistarhauksen bioturvallisuusvaatimusten heikkoudesta on herättänyt keskustelua alan tulevaisuudesta. Myös THL on esittänyt tarhauksen lakkauttamista, jollei huhtikuussa 2024 voimaan tulleeseen tautisuojaan liittyvää asetusta voida täyttää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n viime marraskuussa maa- ja metsätalousvaliokunnalle antama lausunto turkistarhauksen muodostamasta pandemiauhasta kohautti mediaa ja valtaväestöä. Kesällä 2023 suomalaisilla turkistarhoilla riehunut korkeapatogeeninen, vakavaa tautia aiheuttava lintuinfluenssan virusvariantti H5N1, oli meillä kaikilla näin koronan jälkimainingeissa hyvässä muistissa. Vai oliko sittenkään? Kohauttiko uutinen ainoastaan niitä, jotka olivat jo muutenkin huolissaan tilanteesta? Kuinka on mahdollista, etteivät edes tällaiset valtiollisen tason ulostulot ja asiantuntijalausunnot aja turkistarhausta historiaan?

Puutteellinen tautisuojaus mahdollistaa uusien varianttien synnyn

Turkistarhat ovat potentiaalisia pandemialähteitä, sillä ne toimivat eräänlaisina virushautomoina. Luonnossa esimerkiksi näätäeläimet elävät pääasiassa yksin, mutta tarhoilla ahtaat elinolosuhteet ja suuret eläinmäärät luovat hyvät edellytykset virusten muuntautumiselle. Eläimestä toiseen kiertämällä virukset ehtivät lyhyessä ajassa muodostaa useita muunnoksia. Havainnollistava esimerkki löytyy Tanskasta, jossa koronaepidemian yhteydessä löydettiin 40 turkistarhalta yhteensä 170 erilaista SARS-CoV-2-koronaviruksen varianttia. Niin ikään ihmisten omalla influenssaviruksella on keskeinen merkitys turkistarhojen tautisuojauksista pu-

huttaessa. Turkiseläimet ovat jatkuvasti alttiina ihmisten viruksille, eikä tartunnoilta vältytä, sillä erityisesti minkkien ylähengitystiet ovat samankaltaiset kuin ihmisillä. Ruokaviraston erikoistutkija Lauri Kareisen mukaan influenssat kuuluvat RNA-viruksiin, joille on tyypillistä nopea muuntautuminen sekä ketterä sopeutuminen uusiin isäntälajeihin.

Esimerkiksi kausi-influenssan ja lintuinfluenssaviruksen yhdistyessä niiden perimät voivat muodostaa samassa yksilössä uudenlaisen yhdistelmän, eli niin sanotun reassortaation, jolloin myös viruksen ominaisuudet muuttuvat äkillisesti.

”Virusten käyttäytyminen uudessa isäntälajissa on arvaamatonta. Mikäli virus onnistuu vaihtamaan isäntälajia, on seurauksena usein lukuisia nopeita mutaatioita, kun virus pyrkii maksimoimaan lisääntymistehoaan uudessa lajissa”, Kareinen kertoo.

Koronaviruspandemiaa edelsivät monet viruksen lievemmät leviämisyritykset ennen kuin tilanne eskaloitui. Kuinka monta kertaa riittää lintuinfluenssavirukselle? Onko ensi keväänä jälleen odotettavissa uusi, kenties vakavampi epidemia muuttolintujen palatessa Suomeen? H5N1-viruksen tiedetään tarttuneen luonnossa jo esimerkiksi delfiineihin, jääkarhuihin ja pingviineihin, mutta myös vuohiin, joiden vastustuskyky virukselle on aiemmin ollut erittäin hyvä.

Yhdysvalloissa korkeapatogeeninen H5N1 leviää maitotiloilla nopeaa vauhtia lehmien keskuudessa ja maitotuotteista on jo löytynyt viruksen RNA:n jäämiä.

Vaikka viruksen aiheuttamat oireet ovat toistaiseksi olleet lehmillä kohtalaisen lieviä, taudin tiedetään levinneen tiloilta myös kanaloihin sekä aiemmin vastustuskykyisiin kissoihin. Toisin kuin lehmillä, kissoilla kuolinluvut ovat korkeita. Kaliforniaan on julistettu lintuinfluenssan vuoksi hätätila, ja Louisianassa raportoitiin ensimmäinen lintuinfluenssan ihmiselle aiheuttama kuolema.

Mitä useampi influenssavirus infektoi ihmisiä tai toisenlajisia samaan aikaan, sitä suurempi on riski myös ihmisestä ihmiseen leviävän viruksen syntymiselle. Jo olemassa oleva rokote ei estä uusien pandeemisten virusten syntymistä.

Ei ainoastaan turkistarhojen ongelma

Eläinteollisuuden räjähdysmäinen kasvu, eläinten huonot olot, ilmastonmuutoksen aiheuttama elinympäristön muuttuminen sekä ekologiset suhteet altistavat ihmisiä

yhä enemmän eläinperäisille taudinaiheuttajille. Lintuinfluenssa on jo jäänyt pysyvästi kiertämään useisiin eurooppalaisiin eläinlajeihin. WHO:n tilastojen mukaan kaikkein vaarallisimmat lintuinfluenssat ovat saaneet alkunsa tuotantokanojen hyvin lievistä infektioista, jotka ovat voineet alle yhdeksässä kuukaudessa muuntautua 100-prosenttisen tappaviksi. Ulosteiden ja kosketuskontaktien lisäksi virus voi levitä hautomoilla rikkinäisten ja saastuneiden munien kautta myös kuoriutuviin untuvikkoihin.

Ruokavirasto ilmoittaa H5N1:n itämisajan olevan keskimäärin 3–5 vuorokautta, mutta linnuilla tauti etenee joskus niin nopeasti, ettei oireita ehditä havainnoimaan ennen linnun kuolemaa. Kareisen mukaan myös turkiseläinten oireettomat tartunnat ja tartunnan levittäminen oireettomana on vähintäänkin todennäköistä. Jos tautia ei aina ehditä diagnosoida ajoissa, herää kysymys, mitä lintuinfluenssa saisi aikaan esimerkiksi Atrian ylpeilemällä uudella megatehtaalla, jossa teurastetaan yli satatuhatta broileria vuorokaudessa?

”Mikä tahansa tila, jossa on paljon eläimiä tiiviisti yhdessä, luo tautien leviämiselle otolliset olosuhteet ja tässä suhteessa suuret eläinyksiköt ja monimutkaiset tuotantoketjut lisäävät taudinaiheuttajien mahdollisuuksia päästä suurempiin tartuntalukuihin ja levitä laajalle alueelle”, Kareinen sanoo.

Noin 60 prosenttia kaikista ihmisten taudinaiheuttajista on zoonoottisia, eli toisenlajisten eläinten ja ihmisten välillä leviäviä tartuntatauteja, joita aiheuttavat muun muassa erilaiset bakteerit, virukset, loiset ja alkueläimet. Pandemiat käynnistyvät yleensä siten, että tauti tarttuu villistä eläimestä tuotantoeläimiin, joissa se lisääntyy ja tarttuu lopulta ihmisiin. Valtioneuvoston selvityksen mukaan tuotantoeläimistä voi muodostua niin kutsuttuja reservuaareja, eli zoonoosien aiheuttajien varantoja.

Mikä tahansa tila, jossa on paljon eläimiä tiiviisti yhdessä, luo tautien leviämiselle otolliset olosuhteet.

”Usein uudet tai uhkaavat virustaudit liittyvät ihmisen toimintaan luonnon ja ‘kesyn’ maiseman rajalla, jolloin lajit, jotka luonnossa kohtaavat toisiaan harvoin, voivat vaihtaa viruksia keskenään”, Kareinen kertoo.

Kenen kärsimyksellä on suurin painoarvo?

Tehokkain keino torjua viruksia on aina ollut niiden leviämisen ennaltaehkäisy. Mitä bioturvallisuuden parantaminen sitten tarkoittaisi esimerkiksi turkiseläinten kohdalla? Jos yhtenä kansallisen terveydenedistämisen pyrkimyksenä on estää villieläinten ja tarhattujen eläinten kontaktit, lukitaanko turkiseläimet sisätiloihin?

Mitä se tarkoittaisi niiden hyvinvoinnille? Kuinka paljon eläimiä tapetaan seuraavalla kerralla, ja kuinka kalliiksi korvaukset tulevat valtiolle? Tautisuojaaminen on niin kallista, että tutkijat epäilevät osan tarhaajista olevan kyvyttömiä kaikkiin vaadittaviin muutoksiin.

Jos lintuinfluenssan uhka ajaisikin turkistarhauksen vihdoin historiaan, olisi tälläkin kertaa kyse ihmiseläimen, ei toisenlajisen eläimen hyvinvoinnista. Tilastot ja uutisointi keskittyvät joko viruksen taloudellisisiin vaikutuksiin, tarhaajien ahdinkoon tai ihmisten terveyteen, mutta taudin suurimmat kärsijät eli eläimet itse, ohitetaan kokonaan. Pyhittäneekö tarkoitus silti keinot? Jätä

Tekemällä testamentin annat korvaamattoman lahjan eläimille. Testamentti eläimille on kaunis tapa varmistaa, että työ sinulle merkityksellisten asioiden hyväksi voi jatkua.

Harkitsetko testamentin tekemistä?

Lue lisää: animalia.fi/testamenttilahjoitus tai ota yhteyttä: Jussi Koiranen, talouspäällikkö, p. 040 590 5575

Jo-Anne McArthur / We Animals

Eläinkokeiden lopettaminen vaatii ajattelutavan

mullistamista

Tampereen yliopiston kampuksella on joukko tutkijoita, joiden tavoitteena on saattaa eläinkokeet lääketieteen historiaan. Vaikka he tekevät työtään eri lähtökohdista kuin eläinoikeusaktivistit, tukevat molempien viestit toisiaan: eläinkokeille on löydyttävä vaihtoehto.

Animalian koe-eläinkampanjan innoittamana Tampereen Animalia järjesti lokakuussa vierailun Tampereen yliopiston eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä kehittävään FHAIVE-tutkimuslaitokseen.

Edeltävä vierailu tehtiin puolitoista vuotta aiemmin.

Animalian vastaanotti laitoksen johtaja professori Dario Greco. Hän toimii myös koordinaattorina Suomen 3R-keskukselle, jonka tarkoitus on edistää eläinkokeiden korvaamista, vähentämistä ja koe-eläinten hyvinvointia.

Grecolla on tapana kiteyttää eläinkokeiden tieteellinen ongelma lyhyesti.

”Eläinkokeissa mitataan, kuinka moni eläin kuolee, kun niitä altistetaan kemikaaleille. Ei miksi, eikä miten. Pelkästään kuinka moni.”

Eläinkokeet ovat siksi määrällistä, ei laadullista tutkimusta. Siten myös ihmisten lääkitys on pohjimmiltaan määrällistä, ei laadullista.

”Se, mikä lääke kenellekin toimii, selviää vain testaamalla tarpeeksi monta kertaa”, Greco kertoo.

Eläinkokeita korvaavissa menetelmissä asetelma käännetään päälaelleen eli tutkimus on laadullista. Enää ei kysytä, kuinka moni kuolee tähän altistukseen, vaan kysytään, miksi solut reagoivat näin. Kyseessä on lääketieteen paradigmamuutos, käänteentekevä ajattelutavan mullistus.

Mikroskooppista tutkimusta soluviljelmillä

Tohtori Jack Morikka on yksi FHAIVE:n useista nuorista tutkijoista. Käynnillämme Morikka kertoi meille käytännön työstään ihmisen soluista kasvatettujen soluviljelmien parissa.

Varsinaisen tapaustutkimuksen kohteena oli keuhkofibroosin aiheuttama keuhkon sisäseinän arpeuma. Vaurioitunut kudos kehittyy usein tappavaksi tilaksi, kun kudosten hapen- ja hiilidioksidinvälitys häiriytyy. Arpeutuman juurisyytä ei tiedetä, vaikka ainakin syöpälääkkeenä käytetyn bleomysiinin tiedetään altistavan vauriolle.

Tämän selvittämiseksi Morikka tutki neljän keuhkorakkuloissa toistuvan solutyypin reaktioita eri bleomysiiniyhdisteille. Tutkimuksessa solut pidettiin vielä erillisinä, mutta tavoitteena on yhdistää palikat keuhkokudoksen tarkemmaksi jäljitelmäksi. Silti, koska tutkimuksen kohteena olivat petrimaljoissa elävät solut eivätkä monimutkaiset elävät olennot, menetelmä paljasti suoran syy-seuraussuhteen altistumisesta pelkästään testatuille yhdisteille.

”Tutkimuksen avulla keuhkoarpeuman syyt alkoivat selkeytyä. Altistuminen nimittäin aiheutti immuunireaktion valkosoluissa, mikä johti arpeutuneen kudoksen tuotantoon”, Morikka kertoo.

Eläinkokeilla vastaavaa reaktiota voi tuskin havaita niiden kalleudesta huolimatta. Puhumattakaan siitä hinnasta, jonka eläinkokeiden uhrit joutuvat niistä maksamaan.

Irti ihmiskeskeisyydestä

Lääketieteessä meneillään oleva murros liittyy näköalan laajentumiseen, josta meille kertoi juuri tohtoriksi väitellyt Giusy del Giudice. Hänen väitöskirjansa keskittyi kansainväliseen One Health -lähestymistapaan. Del Giudice arvioi, ettei lääketieteen tulevaisuus voi keskittyä enää vain ihmisen terveyteen, vaan keskiössä tulee olemaan kaiken terveys. Kaikeksi luetaan ympäristö ja muut eläimet eli kaikki elollinen.

Yksinkertaistettuna: jos kasvillisuus on terve, silloin terveitä ovat myös ravintoketjun ja elinympäristön eläimet, ihminen mukaan luettuna. Näin myös sairaudet heijastuvat elollisuuksien sukupuussa totuttua laajemmalle.

FHAIVE:n tavoitteena ei kuitenkaan ole vain löytää hoitoa oireisiin, vaan puuttua sairauksien juurisyihin, kuten myrkyllisten synteettisten kemikaalien käyttöön.

Synteettisiä kemikaaleja on maailmassa jo yli 100 000, mutta vain noin 15 000 kemikaalin terveysvaikutuksia on ehditty tutkimaan tarpeeksi. Uusia kemikaaleja kehitetään vuodessa noin 2 000, joten työtä riittää. Työtä, johon ei edes kylmän matemaattisessa maailmassa kyetä eläinkokeilla niiden hinnan, hitauden ja epävarmuuden vuoksi.

Lopuksi Greco painotti karua totuutta: kaiken kattavaa vaihtoehtoa eläinkokeille ei vielä ole. Vielä.

Sopii kuitenkin kysyä, että jos ihminen ei voi olla kehittämättä jatkuvasti uusia kemikaaleja, joista moni on taatusti terveydelle haitallinen, oikeuttaako pelkkä kehityksen viehätysvoima miljardien asianosattomien eläinten väkivaltaisen kuoleman?

Laboratoriokoordinaattori Maaret Vaani esittelee Tampereen Animalialle FHAIVE:n laboratoriota. Vieressä on typpitankki, jossa säilytetään testimateriaalia -196 celsiusasteessa.

Vegaanin hankala mehiläissuhde

Käytätkö sä sitten hunajaa? Useimmat eläinten ystävät ovat todennäköisesti kuulleet tämän kysymyksen. Miksi mehiläistuotteiden taustoja olisi syytä pohtia?

Kuten muitakin eläimiä, ihminen on keksinyt hyödyntää mehiläisiä monella tavalla – yleisimmät käytetyt mehiläistuotteet lienevät hunaja ja mehiläisvaha. Mehiläisten merkitys ihmiskunnalle on kuitenkin korvaamaton, ja myös vegaanit tarvitsevat mehiläisten tekemää työtä. Kasvisruokavalio on riippuvainen pölyttäjähyönteisistä, joita ovat mehiläisten lisäksi muun muassa kimalaiset, perhoset, ampiaiset ja kukkakärpäset. Jopa korvanlehdellä kesäyönä karkeloivat hyttyset pölyttävät jonkin verran!

Keneltäkään ei varmasti ole jäänyt huomaamatta, että ilmastonmuutoksen ja luonnollisten elinympäristöjen köyhtymisen vuoksi kasvava määrä luonnonvaraisista pölyttäjistä on kuolemassa sukupuuttoon. Koska suurin osa ihmiselle päätyvästä ravinnosta tarvitsee pölytystä, on hyönteisten massasukupuutto kaiken elollisen kannalta valtava katastrofi. Suomessa viljeltävistä kasveista rypsi, rapsi, härkäpapu ja monet marjat ovat riippuvaisia mehiläisistä.

Vegaanin näkökulmasta mehiläiskysymys on hankala, sillä luonnonvaraisten pölyttäjien määrän vähentyessä mehiläistarhojen pölyttäjäpalveluita on alettu hyödyntää ravinnontuotannossa. Suomessa mehiläistarhauksella tuotetaan yhä ensisijaisesti hunajaa, mutta maailmalla pölyttäjäpalveluista on luonnon omien pölyttäjien katoamisen vuoksi tullut yhä tavallisempia. Yhdysvalloissa pölyttäjäpalveluista onkin tullut mehiläistarhauksen pääelinkeino, ja arvioiden mukaan pölytys on maailmalla jo yli 150 miljardin euron arvoista liiketoimintaa.

Syitä kieltäytyä mehiläistuotteista

Mehiläistarhaus, kuten mikä tahansa eläintuotannon muoto kapitalistisessa järjestelmässä, perustuu tuottojen maksimointiin, jossa raha määrää ja menee aina eläinten hyvinvoinnin edelle. Tämä on jo itsessään syy kieltäytyä mehiläisten valmistamista tuotteista. On kuitenkin myös monta konkreettisempaa syytä valita toisin. Mehiläistarhaus tappaa ja vahingoittaa näitä pikkuruisia mutta elintärkeitä eläimiä. On syynsä sille, miksi tarhurit käyttävät suojavarusteita työskennellessään. Mehiläinen pistää vain puolustautuessaan, ja pistäessään hyönteinen menettää piikkinsä ja kuolee. Kun tarhuri kerää mehiläisten tuottaman hunajan mehiläispesistä, hunaja korvataan sokerikorvikkeel-

la, josta puuttuu mehiläisten terveydelle olennaisia ravintoaineita.

Perinteisessä mehiläistarhauksessa mehiläisiä jalostetaan tuottavuuden tehostamiseksi, mikä on eläinten tyypillinen kohtalo tehotuotannossa. Jalostaminen lisää eläinten sairastavuutta, ja sairaudet voivat pahimmassa tapauksessa levitä myös muihin pölyttäjähyönteisiin, joista maailmanlaajuinen ruuantuotanto on riippuvainen. Kaiken kukkuraksi muualla maailmassa osa tarhureista tuhoaa mehiläispesiä sadonkorjuun päätteeksi – rahansäästösyistä tietenkin.

Erityisesti kuningatarmehiläisten kohtalo mehiläistarhauksessa on karmaiseva.

Koska kuningataremon tehtävä, tuottaa uusia työläisiä, on mehiläisyhdyskunnan tärkein, mehiläistarhurit saattavat leikata emon siivet estääkseen kuningatarta lähtemästä ja perustamasta mehiläisyhdyskuntaa toisaalle. Tämän lisäksi kuningatarmehiläiset voivat elää jopa viisi vuotta, mutta muninnan väistämättä hidastuessa kuningataremo usein tapetaan jo aiemmin ja syrjäytetään uudella.

Eläinten ystävän ei taida olla mahdollista kieltäytyä kaikista pölyttäjien tarjoamista palveluista. On kuitenkin voitavissa valita jättää mehiläistuotteet mehiläisille ja siten minimoida eläinten kokemaa kärsimystä.

Mehiläistuotteita

Hunaja

Hunaja on mehiläisten ravintoa, jota hyönteiset valmistavat kukkien sokeripitoisesta medestä ja säilövät mehiläispesän vahakennoihin. Käytetään ruokien ja juomien makeuttamiseen.

Kuningatarhyytelö tai Royal jelly eli emomaito

Mehiläisten sylkirauhasissa tuottamaa eritettä, jonka avulla mehiläisestä kehittyy kuningatarmehiläinen. Kuningatarhyytelössä on mm. valkuaisaineita, hiilihydraatteja ja rasvahappoja. Kuningatarhyytelöä käytetään ravintolisissä ja kosmetiikassa.

Mehiläisvaha

Mehiläispesän rakennusaine, josta mehiläiset rakentavat kennostot hunajan säilömiseen. Käytetään muun muassa vahojen, kynttilöiden ja voiteiden valmistuksessa. Elintarvikekoodi on E901.

Siitepöly

Siitepöly on mehiläistoukkien ravintoa. Käytetään ravintolisänä.

Propolis eli kittivaha

Antibioottinen aine, jota mehiläiset valmistavat esimerkiksi havupuista kerätystä hartsimaisesta materiaalista. Kittivahalla mehiläiset tiivistävät pesää ja ehkäisevät tautien leviämistä. Käytetään kansanparannuksessa esimerkiksi huuliherpeksen hoidossa.

Pavel Tahkovuori & Benjamin Pitkänen

RAKKAAT ELÄIMET, JOITA SYÖMME

Sukupolvelta toiselle polveutuva yhteisymmärrys eläinten syömisestä rakoilee, ja mukaan mahtuu yhä useammin ikuinen kysymys: saako eläimiä syödä?

Rakkaat eläimet, joita syömme etsii vastauksia kiperiin kysymyksiin, joista ei haluta puhua ruokapöydässä. Silmät avaava tietokirja on tehty jokaiselle, joka pohtii ruokansa alkuperää, median vaikutusta mielipiteisiimme ja maapallomme tulevaisuutta. Kirjaa maustavat ajan tasalle päivitetyt tiedot, ja taustalla kulkee Pitkäsen henkilökohtainen tarina matkasta yhdeksi tämän hetken tunnetuimmista vegaanivaikuttajista.

Esseitä eläimistä & Puhe eläinten puolesta

Saatavilla kirjakaupoista, marketeista, äänikirjapalveluista ja osoitteesta: INTOKUSTANNUS.FI

@intokustannus

Elisa Aaltola

MUISTA MYÖS!

Ihminen ja muu eläinkunta

Anna-Mari Huovinen: Hankala eläin. Tammi, 2024. 310 s.

Hankala eläin on kattava teos, joka kertoo ihmisen ja muun eläinkunnan suhteesta. Metsästys, tuotantoeläinteollisuus, lemmikkibisnes sekä ongelmallisiksi koetut villieläimet ovat läpivalaisussa.

Suomen villieläinten historian avaaminen on kiintoisaa, samoin kuin syvällinen pohdinta ihmisten asenteista eläimiin ja toisin päin. Ongelmakohtien mahdollisiin ratkaisuihin ei kuitenkaan käydä kiinni, kuten ekosysteemien kehittämiseen tai metsästämisen vaihtoehtoihin.

Kirjan sanoma jää kaikumaan sellaisena, että ihminen on jäänyt loukkuun itse virittämäänsä ansaan: elämään eläinteollisuuden kanssa sekä metsästämään pitääkseen eläinten kannat itselleen siedettävinä.

Artturi Lehikoinen

Eläimellinen ekodystopia

Johanna Laitinen: Kanin hetkellä. Otava, 2024. 309 s.

Lähitulevaisuuteen sijoittuvan ekodystopian päähenkilö Alia asuu tulvien valtaamalla Rovaniemellä alkoholisoituneen kasvatti-isänsä Mirion kanssa. Tulvat muokkaavat siltojen yhdistämää saarikaupunkia kerta toisensa jälkeen. Vesi tuo tuhon, mutta myös toivon. Kasvattisiskolleen kohtunsa luovuttaneen Alian elämää hallitsee lapsettomuuden tuoma fyysinen onttous sekä itsetuhoisuus, jota hän Mirion tavoin turruttaa päihteillä.

Romaanin kerronta on suoraa ja tulevaisuudenkuvaus kaunistelematonta. Teos haastaa perheen ja inhimillisyyden käsitettä. Mikä määrittää ihmisen? Keitä kuuluu perheeseen? Ankeuden ja ahdistuksen keskellä Onnellisten saari kuuluu pelastetuille tuotantoeläimille, ja Mirion kaneille ihminen ja kone ovat yksi ja sama.

Mirva Tolppanen

Selvitymisopas ekokriisin keskelle

Mia Takula: Eloonjäämisopas. S&S, 2024. 354 s.

Tiedätkö, että Itämeressä on valtavia alueita, jotka ovat hengettömiä? Pitäisikö sosiaalisessa mediassa näyttää kauniiden luontokuvien sijaan kuvia kaltoin kohdellusta ympäristöstä, koska sitä on enemmän? Tiesitkö, että ihminen ei ole Suomessa kotoperäinen laji?

Mitä jos lastenhoidolla olisi sama merkitys kuin kannanhoidolla? Mitä jos kuolleet ihmiset tilastoitaisiin kuin kalat, yksilömäärän sijaan painon mukaan? Miksi läheisen koiran tai hevosen kuoleman ei ajatella olevan yhtäläinen menetys, kun läheisen ihmisen?

Mia Takulan Eloonjäämisopas on kirja, johon toivoisi mahdollisimman monen tarttuvan. Teos käsittelee laajasti ekokriisin eri teemoja, tarkentaen erityisesti Suomeen. Kirjaan on haastateltu useita eri alojen asiantuntijoita.

Eloonjäämisopas on myös ajankuva. Takulan eletty elämä kulkee tekstissä rinnan ekokriisin etenemisen kanssa. Takula mainitsee kirjassaan myös Animalian, joka on hänen näkökulmastaan muuttunut vuosien saatossa eläinsuojelujärjestöstä eläinoikeusjärjestöksi.

Vaikka teos käsittelee rankkoja aiheita, ja toisinaan henki aivan salpautuu sitä lukiessa, saa tekstistä myös kosolti voimaa. Teos ikään kuin valmistaa lukijansa kohtaamaan maailmamme rehellisesti sellaisena kuin se on, jotta voisimme yhdessä pelastaa planeettamme ja kunnioittaa kanssaeläjiemme elämää. Olemme luonto, emme siitä irrallisia; ekokriisi on myös osa meitä.

”Tällä hetkellä ihmisellä ei ole myönteistä merkitystä luonnolle”, Takula kirjoittaa. Mitä jos luonnonvarojen riistämisen ja muiden lajien hyväksikäytön sijaan me ihmiset olisimmekin ottamisen sijaan antamassa?.

Nadja Uusiperhe

Näin sinun tukesi auttaa

Eläinten auttaminen ei onnistu ilman kaltaistesi ihmisten apua.

Viime vuonna yksityisten ihmisten tuki kattoi lähes 90 prosenttia kaikesta Animalian työstä. Jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla rahoitettiin esimerkiksi selvitystyötä turkistarhaukseen ja eläinkokeisiin liittyen, vaikutettiin päättäjiin ja kannustettiin kansalaisia toimimaan eläinten puolesta. Tukijat ovat Animalian toiminnan edellytys ja haluamme olla luottamuksesi arvoisia. Tukesi käytetään parhaalla mahdollisella tavalla eläinten paremman tulevaisuuden eteen myös tänä vuonna.

Paine turkistarhauksen kieltämiseksi

kasvoi merkittävästi

Keväällä Animalia toi julki tarhoille maksetut yli 50 miljoonan euron lintuinfluenssakorvaukset. Veronmaksajilla maksatettiin tarhojen huolimattomuudesta seuranneen pandemiariskin torjunta, kun lähes puoli miljoonaa turkiseläintä tapettiin ja ruumiit hävitettiin. Kyseenalaistimme Ruokaviraston päätöksen maksaa tapetuista eläimistä kaksinkertainen hinta verrattuna siihen, mitä eläinten nahoista olisi maksettu turkishuutokaupassa.

Syksyllä paljastimme myös, että turkisten vienti Venäjälle jatkuu hyökkäyssodasta huolimatta. Paljastuksen ajankohta ei ollut sattumaa, sillä samaan aikaan maa- ja metsätalousvaliokunta kutsui kuultavakseen Turkistarhaus historiaan -kansalaisaloitteen tekijät ja turkisalan edustajat. Kuulemisessa kansanedustajat hyödynsivät Animalian tuottamaa tietoa argumenteissaan turkistarhauksen kieltämisen puolesta.

Käynnistimme viime keväänä vetoomuksen, joka vaatii valmisteilla olevan turkisasetuksen hylkäämistä. Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut asetusta tiiviissä yhteistyössä turkisalan kanssa. On aivan selvää, että asetuksella halutaan vain perustella turkistarhauksen jatkaminen, sillä eläinten hyvinvointia sillä ei paranneta. Kiitos tukijoillemme, että olemme saaneet hankittua näkyvyyttä eläinten asialle – jo noin 30 000 kansalaista on allekirjoittanut vetoomuksen. Vetoomus luovutetaan eduskunnalle, kun asetus tulee lausuntokierrokselle alkuvuoden aikana.

Autoit meitä puolustamaan koe-eläimiä

Suomessa kuoli 150 000 koe-eläintä vuonna 2023, vaikka EU:n tavoite on lopettaa eläinkokeet. Jopa 92 prosenttia eläinkokeet

Työ eläinten hyväksi nojaa yksityisten ihmisten apuun.

Näin eläinten auttamiseen saamamme tuki jakautui 2024.

läpäisseistä lääkkeistä hylätään tehottomina tai jopa haitallisina ihmisille. Animalian syksyllä julkaisema Eläinkoeraportti – Askeleet eläinkokeettomaan maailmaan toimitettiin jokaiselle kansanedustajalle sekä suomalaisille eurokansanedustajille. Raportti on ainutlaatuinen katsaus eläinkokeisiin Suomessa. Se tarjoaa tutkittua tietoa ja listaa toimenpiteet eläinkokeiden vähentämiseksi ja lopulta lakkauttamiseksi kokonaan.

Kiitos tukijoidemme, koe-eläimet näkyivät syksyllä somessa, uutisalustoilla ja Helsingin Kirjamessuilla. Vetoomus koe-eläinten puolesta vaatii päättäjiltä toimia, jotta EU:n tavoitteeseen eläinkokeettomuudesta päästään. Vetoomus keräsi yli 20 000 allekirjoitusta. Vetoomus luovutettiin helmikuussa eduskunnan eläinsuojeluryhmälle.

Yhdessä eläinten puolesta myös tänä vuonna

Valtaosa suomalaisista haluaa eläimille parempaa, mutta se ei heijastu päätöksentekoon. Viime vuonna hallitus heikensi broilereiden ennestään karmaisevia oloja vastustuksestamme huolimatta. Viestimme ja kampanjoimme, jotta eläimiin kohdistuvat toimet eivät jää huomiotta ja kansalaiset pääsevät ilmaisemaan mielipiteensä. Tällöin paine tehdä eläimille parempia päätöksiä kasvaa.

Tiedon levittäminen ja vaikuttaminen eläimiä koskeviin lakeihin ja asetuksiin on tehokkain keino parantaa miljoonien eläinten elämää. Ilman aktiivista vaikuttamistyötä ja kansalaisten tukea päätöksiä runnottaisiin läpi vain eläinteollisuutta kuunnellen.

Eläinten aseman parantaminen ja heikennysten torjuminen vaativat valppautta ja sinnikkyyttä. Pitkäjänteinen työ on ainoa keino muuttaa maailmaa eläimille paremmaksi. Kiitos, että tuet Animalian työtä jäsenenä ja lahjoittamalla. Yhdessä vaadimme päättäjiltä toimia eläinten puolesta.

P.S. Tänä keväänä jokaisella äänioikeutetulla on jälleen mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä eläimille parempia ehdokkaita kuntavaaleissa. Eläinten kärsimystä voidaan vähentää eläintuotantoa vähentämällä ja kasviperäisen ruuan kulutusta lisäämällä. Kuntien päättäjät ovat tässä avainasemassa. Viime vuoden eurovaaleissa yli puolet Suomesta valituista mepeistä sitoutui Animalian ja muiden eläinjärjestöjen vaatimuksiin eläinten hyvinvoinnin edistämisestä – haetaan voitto eläimille myös kuntavaaleissa.

Animaalit kautta maan

Animalia some

Joensuun alueosasto osallistui, monen muun alueosaston tapaan, marraskuussa Animalian syyspäivään Helsingissä. Hienoa nähdä tuttuja ja suunnitella toimintaa yhdessä!

kotka

Seuraa Joensuun Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliajns

Oulussa panostettiin vuoden lopussa varainhankintaan. Alueosasto järjesti menestyksekkäät arpajaiset ja myi tukituotteita sekä glögiä paikallisessa joulutapahtumassa.

Seuraa Oulun Animaliaa Facebookissa @oulunanimalia ja Instagramissa @oulun_animalia

Kouvolan Animalia jalkautui jälleen turkittomana perjantaina katumielenilmaukseen. Kunnes jokainen häkki on tyhjä!

Seuraa Kouvolan Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @kouvolananimalia

Vapaaehtoiset ovat Animalialle tärkeitä!

Vapaaehtoisena pääset toimimaan eläinasioiden puolesta itsellesi sopivalla tavalla. Tarvitsemme apua monenlaisiin tehtäviin. Liity vapaaehtoisten listalle: Täytä lomake verkkosivuillamme animalia.fi, niin saat tietoa oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista sähköpostiisi. Tule mukaan alueosastotoimintaan: Ryhmässä on voimaa! Ota yhteyttä sinua lähimpään alueosastoon ja kysy lisää. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa paikkakunta@animalia.fi.

Itä-Lappi

Rovaniemi

Oulu

Kajaani

Pori

Kuopio HämeenlinnaLahti

Forssa Tampere

Turku

Vi-

Joensuu

Jyväskylä

Mikkeli

Savonlinna

Lappeenranta

Kouvola

Kerava Kotka

Pääkaupunkiseutu

Kotkan suosittu Halpaa, hyvää, helppoa kasvisruokaa -kurssi kokosi jälleen marraskuussa yhteen kasvisruoasta kiinnostuneita osallistujia. Kurssilla valmistettiin muun muassa papupihvejä, spelttisämpylöitä ja erilaisia tahnoja, joista koottiin herkullisia hampurilaisia.

Seuraa Kotkan Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliakotka

Pääkaupunkiseudulla toimii myös karhuryhmä (karhuryhma@animalia.fi). Eläinoikeusvaikuttajat on paikkariippumaton toimintaryhmä Telegramissa (tiina.ollila@animalia.fi). Lisätietoja: animalia.fi/vapaaehtoiset Tervetuloa mukaan toimintaan!

Kanerva Pelli, vapaaehtoiskoordinaattori kanerva.pelli@animalia.fi puh. 045 775 01572

Asiat muuttuvat pienin ja suurin teoin

Tampereen Animaliassa vaikuttava Aki Hakonen on ammatiltaan arkeologi ja kahden 13-vuotiaan kissan isä. Arkeologina Hakonen on oppinut, ettei muutos ole aina hidasta.

Kuinka pitkään olet ollut

mukana Animalian vapaaehtoisena?

Marraskuusta 2019 alkaen eli aloitin juuri ennen korona-aikaa. Olin ollut Tampereelle muutettuamme jo yli vuoden itseaiheutetussa karanteenissa väitöskirjan viimeistelemiseksi. Lopulta puolisoni Jenni raahasi minut väkisin tapaamiseen. Hän oli hurahtanut ihmis-eläinsuhteiden tutkimukseen kulttuuriantropologian opiskeluissa ja lähti mukaan Animaliaan jo vuosia aiemmin, kun asuimme Oulussa.

Mikä on mielestäsi

parasta Animaliassa?

Animalia on vain yksi eläinoikeuksia ajava

järjestö muiden joukossa, mutta pidän siitä, miten ne limittäytyvät yksittäistä vahvemmaksi. On Oikeutta eläimille ja Eläinoikeuspuolue, on Viral Vegans ja Vegaaniliitto ja on Animalia sekä uusimpana Eläinoikeusakatemia. Kaikki nämä ajavat pohjimmiltaan samaa asiaa hiukan eri tavoin. Kukaan ei sano, että “näin se pitää tehdä”, vaan kaikilla on yhtäläinen valta vaikuttaa, myös yksittäisillä ihmisillä. Ja joka järjestössä on omat paikalliset porukat, yhteisöt, kuten Animalian alueosasto Tampereella. Tampereen porukka on mahtava, ja kaikki ovat siihen tervetulleita. Tämän vuoden aloitamme meille uusilla osallistavilla tavoilla: kokkauskurssilla, lukupiirillä ja kouluvierailulla. Ja tekemistä riittää.

Terveisesi niille, jotka haluavat tehdä maailmasta paremman paikan eläimille?

Kannattaa alusta alkaen olettaa muutoksen tapahtuvan hitaasti. Näin se on aina ollut. Vallankumouksellinen muutos parempaan on epätodennäköisempää kuin hyvä muutos askel kerrallaan, jota tapahtuu koko ajan, yleensä näkymättömästi. Jos arkeologia on minulle mitään opettanut niin sen, että aika ja sen myötä muutos ei ole niin hidasta kuin miltä välillä tuntuu. Pysyvyys on harhaa. Asiat muuttuvat niin pienin kuin suurin teoin. Kysymys kuuluu, mihin suuntaan haluat asioiden menevän.

Halpaa, hyvää ja helppoa kasvisruokaa!

Kotkan Animalian ja Kohtuus Kymenlaaksossa -aktiivien Halpaa, hyvää, helppoa kasvisruokaa -kursseilla tutustutaan maukkaisiin, terveellisiin, edullisiin ja arkeen sopiviin kasvisruokiin. Nyt kurssin vetäjät jakavat muutaman talveen sopivan reseptinsä Animalian lukijoille. Kaikki reseptit ovat neljälle henkilölle.

Reseptit Animalian Kotkan alueosasto ja Kohtuus Kymenlaaksossa

Kuvat

Härkäpapupyörykät

0,5 l liotettuja, keitettyjä ja murskattuja härkäpapuja

2 porkkanaa

2 sipulia valkosipulia

1 dl kauralesettä

70 g aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä mausteita (esim. korianteria, juustokuminaa, paprikaa, chiliä, välimeren yrttejä, muskottipähkinää) suolaa tattarijauhoa

1 Kuori ja pilko porkkanat, sipulit ja valkosipulinkynnet.

2 Sekoita härkäpavut, pilkotut kasvikset, aurinkokuivatut tomaatit öljyineen sekä mausteet tahnaksi yleiskoneessa tai sauvasekoittimella.

3 Lisää kauraleseet ja anna turvota hetki taikinassa. Lisää leseitä tarvittaessa, että taikinasta tulee helpommin muotoiltavaa.

4 Pyörittele taikinasta pyöryköitä alustalla, jossa on tattarijauhoa. Jauhoa voi tarvittaessa lisätä myös taikinaan.

5 Paista 200 asteessa 25 minuuttia.

Perunarieskat

800 g jauhoisia perunoita

2,5 dl kauramaitoa

2 dl kaurajauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

½ dl rypsiöljyä

Keitä, kuori ja muussaa perunat. Lämmitä uuni 250 asteeseen.

Sekoita joukkoon kauramaito ja survo lisää.

3 Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola ja lisää ne perunasurvokseen. Lisää rypsiöljy. Sekoita ainekset käsin taikinaksi niin, että taikina irtoaa sormista, mutta ei ole liian kiinteää.

4 Nostele taikinasta palloja ja taputtele ne leivinpaperin päälle rieskan mallisiksi. Pistele rieskat tiheästi haarukalla, jotta ne eivät kupruile uunissa.

5 Paista 250 asteessa hieman keskitason yläpuolella n. 10 minuuttia, kunnes pinta ruskistuu. Perunarieskat ovat parhaita uunituoreena.

Uunijuurekset

500 g juureksia maun mukaan, esim. lanttua, porkkanaa, naurista

2 rkl öljyä suolaa ja pippuria yrttejä tai chiliä oman maun mukaan

1 Kuori ja pilko vihannekset.

2 Mausta ja paista uunissa 225 asteessa noin 20 min.

Juuresmuusi

200 g porkkanaa

200 g palsternakkaa

200 g perunaa

1 tl suolaa

40 g margariinia

1 Kuori ja pilko vihannekset.

2 Keitä kypsiksi suolatussa vedessä noin 15 minuuttia.

Kaada vesi pois, lisää margariini ja soseuta.

Jogurttikastike

2 dl Oatlyn turkkilaista kaurajogurttia

1/2 sitruunan raastettu kuori

2 rkl sitruunamehua

1 dl silputtua persiljaa tai muuta yrttiä hyppysellinen suolaa

Sekoita kaikki aineet yhteen ja tarjoa esimerkiksi uunijuuresten kanssa.

Kiinnostuitko kasvisruokakurssista?

Ota seurantaan @AnimaliaKotka -sometilit Facebookissa ja Instagramissa, niin saat tiedon tulevista kursseista ja muusta toiminnasta.

Hinta

Vegaaniset leikkeleet

Eläimettömät leikkeleet eivät jätä ketään nälkäisiksi!

Näistä tuotteista saa tuhtia tavaraa leivän päälle, ja makujakin löytyy niin miedomman kuin tulisemman leikkeleen ystäville.

Vegepepperoni

3,49 € / 100 g (34,9 € / kg)

Valmistaja

Valmistusmaa

Arvio

Pisteet

Vegem Oy

Suomi

”Kävisi mihin tahansa voileipään. Ihana suutuntuma!”

”Todella salamimainen ja täyteläisen maukas! Sopisi hyvin pitsan päälle.”

”Maistuu pihviltä. Mukavan mausteinen tuoksu.”

”Maku puraisee kuin pikkukoira! Vaatimaton tuoksu ja ulkonäkö huijaa, sillä tämä on täydellistä.”

Muu

Roast Biif

3,29 € / 100 g (32,9 € / kg)

MeEat Oy

Viro

”Umaminen tuoksu ja huokoinen koostumus. Tarjoaisin lapsillekin.”

”Todella herkullinen tuoksu ja pehmeä suutuntuma. Täyteläinen, miellyttävä jälkimaku.”

”Kulinaristinen kameleontti. Näyttää lihaleikkeleeltä, mutta väkivalta on korvattu herkullisuudella.”

Chili seitanleikkele

Soija-viherpippurileikkele

2,99 € / 130 g (23 € / kg)

Papu Foods Suomi

”Kivan värinen, mausteisen tuoksuinen. Vähän sitkoinen, kivasti potkua.”

”Tasainen väri, miellyttävä tuoksu. Koostumus sitkeä.”

”Tuoksuu miedolle, mutta yllättää tulisuudellaan!”

”Maku polttelee miellyttävästi ja tuoksu tuo mieleen grillatun makkaran.”

2,40 € / 100 g (24 € /kg)

Bon Soya Oü

Viro

”Lihamainen tuoksu, koostumus pehmeä ja helposti hajoava, maku perushyvä.”

”Ulkonäkö muistuttaa lauantaimakkaraa. Maku yllättävän mieto tuhtiin tuoksuun nähden.”

”Tasapainoinen, suolainen ja miedosti mausteinen maku, houkutteleva yrttinen tuoksu ja yksinkertainen ulkonäkö.”

Teksti & kuvat Sarian Antila

Testivoittaja

Edullisin

Kuva Anttoni Ihalainen

Lahja eläimille -aineettomalla lahjalla onnittelet, kiität tai ilahdutat

Söpöt eläinaiheiset kortit ovat kaunis tapa muistaa häntä, joka ei tarvitse kaappiin enempää tavaraa, mutta jota ilahduttaisi tieto siitä, että hänen juhlapäivänsä kunniaksi myös eläimet ovat saaneet lahjan.

Jos siis lähipiirissäsi on empaattinen, fiksu ja ihana tyyppi, jota haluat muistaa kortilla – klikkaa ostoksille lahjaeläimille.fi -kauppaan. Kortteja on saatavilla sekä postitettavina pahvikortteina että sähköisinä pdfkortteina ja pakettikortteina.

Lahjat muistuttavat myös eläinten auttamisen tärkeydestä.

Sen lisäksi, että kauniit kortit ilahduttavat saajaansa, ne kertovat siitä millaista elämä on miljoonille eläimille tuotantohalleissa, turkistarhoilla tai eläinkoelaitoksissa. Kortti on konkreettinen tapa auttaa, sillä tuotot käytetään Animalian työhön eläinten paremman huomisen puolesta. Upeana bonuksena kortti saattaa myös innostaa vastaanottajansa liittymään joukkoomme puolustamaan eläimiä.

Tule ostoksille: lahjaelaimille.fi

Näin aineeton lahja toimii:

1. Klikkaa ostoksille lahjaeläimille.fi ja valitse ihanista lahjoista mieleisesi.

2. Kun valitset pahvikortin, postitamme sen haluamaasi osoitteeseen. Voimme kirjoittaa postitettavaan korttiin myös toivomasi tervehdyksen.

3. Jos tarvitset lahjan pikaisesti, valitse pdf-kortti, jonka voit tulostaa tai lähettää lahjansaajalle sähköpostissa, tai jpg-kortti, jonka voit jakaa somessa tai mobiilissa. Molemmissa tapauksissa saat kortin sähköpostiisi heti maksun jälkeen.

Puolusta eläimiä kuukausilahjoittajana

Kuukausilahjoitus on tehokas tapa auttaa eläimiä. Lahjoittajana autat meitä puolustamaan eläimiä eläinkoelaitoksissa, turkistarhoilla ja tuotantotiloilla.

Tule mukaan, jotta eläinten ääntä ei tukahduteta.

Liity nyt kuukausilahjoittajaksi animalia.fi/kuukausilahjoitus tai postita meille oheinen lomake!

Kyllä, ryhdyn Animalian kuukausilahjoittajaksi!

Tuen työtä eläinten puolesta seuraavalla summalla: €/kk (min. 7 €/kk)

Eräpäivä on joka kuun 5. päivä 20. päivä Nimi:

Katuosoite:

Postinumero ja -toimipaikka:

Sähköpostiosoite:

Puhelinnumero:

Syntymäaika:

Kyllä kiitos, tilaan Animalian kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiini.

Lähetämme sinulle postitse ensimmäisen laskun sen jälkeen, kun kuponki on saapunut meille. Sen jälkeen voit valita, kytketkö päälle e-laskusopimuksen verkkopankissasi vai maksatko kuukausittaisen lahjoituksen kerran kuussa saapuvan paperilaskun tiedoilla. Voit postittaa tämän kupongin tällaisenaan tai kirjekuoressa postimerkillä varustettuna.

Postimerkki tähän

Suvilahdenkatu 4

00500 Helsinki